Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös – Niiden rikkomisten yksilöinti, joista on määrätty seuraamus – Päätösosalla etusija perusteluihin nähden

(EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla))

2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Markkinakäyttäytymistä koskeva yhteinen tahto

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

3. Kilpailu – Yhteisön säännöt – Rikkomiset – Tahallisuuden käsite

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

4. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä

(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 4056/86 18 artikla)

5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Rajat – Suoja julkisen vallan omavaltaisia tai suhteettoman pitkälle meneviä toimenpiteitä vastaan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 4056/86 18 artikla)

6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Ulottuvuus – Pääsy yritysten tiloihin – Rajat – Tarkastuksen kohteen ja tarkoituksen mainitseminen – Oikeus saattaa asia yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi

(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 4056/86 18 artikla)

7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Pääsy yritysten tiloihin – Yritys, jota tarkastuspäätös ei koske – Pääsyn edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 4056/86 18 artikla)

8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Yritysten vapaaehtoisesti tekemä yhteistyö – Seuraukset siltä osin kuin kyse on mahdollisuudesta vedota siihen, että viranomainen on suorittanut liian pitkälle meneviä toimenpiteitä

(Neuvoston asetuksen N:o 4056/86 18 artikla)

9. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla))

10. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Kartellit, joiden vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun ne on varsinaisesti lopetettu – Perustamissopimuksen 85 artiklan (josta on tullut EY 81 artikla) soveltaminen

(EY:n perustamissopimuksen 85 artikla (josta on tullut EY 81 artikla))

11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisten vakavuus – Soveltaminen rikkomiseen, johon useat yritykset ovat syyllistyneet

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisten vakavuus – Suhteellisuus- ja kohtuusperiaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Komissio ilmaisee päätösten päätösosassa niiden perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) rikkomisten luonteen ja laajuuden, joista se määrää seuraamukset. Lähtökohtaisesti nimenomaan niiden rikkomisten, joista määrätään seuraamukset, laajuuden ja luonteen osalta nimenomaan päätösosalla eikä perusteluilla on merkitystä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, päätösosaa voidaan tulkita päätöksen perusteluihin turvautumalla. Näin ollen sen selvittämiseksi, onko komissio määrännyt seuraamukset yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta vai kahdesta erillisestä rikkomisesta, on tukeuduttava päätöksen päätösosaan, edellyttäen, että se on yksiselitteinen.

(ks. 31 ja 33 kohta)

2. Jotta yritysten välinen yhteisjärjestely olisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) kielletty sopimus, sen ei tarvitse olla sitova sopimus. Riittää, että asianomaiset yritykset ovat ilmaisseet tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä tavalla.

(ks. 52 ja 64 kohta)

3. Perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomista voidaan pitää tahallisena, vaikkei yritys olisi tiennyt rikkovansa näihin sääntöihin sisältyvää kieltoa; riittää, ettei se voinut olla tietämättä, että lainvastaiseksi katsotun toiminnan tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua.

(ks. 54 ja 92 kohta)

4. Kaikissa perustamissopimuksen kilpailusääntöjen noudattamista koskevissa menettelyissä komission on kunnioitettava puolustautumisoikeuksia sekä sellaisissa hallinnollisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, että alustavien tutkintamenettelyiden kuluessa, koska on tärkeätä estää se, että näitä oikeuksia loukattaisiin peruuttamattomalla tavalla sellaisissa alustavissa tutkintamenettelyissä, joihin kuuluvat erityisesti tarkastukset ja joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita siitä, että yritysten toiminta on lainvastaista siten, että ne joutuvat toiminnastaan vastuuseen.

(ks. 117 ja 118 kohta)

5. Siltä osin kuin kysymys on asetuksen N:o 17 14 artiklassa komissiolle tunnustetuista tarkastusvaltuutuksista ja siitä, miltä osin puolustautumisoikeudet rajoittavat niiden soveltamisalaa, suojan antaminen sellaisia julkisen vallan toimenpiteitä vastaan, joilla puututaan mielivaltaisesti tai suhteettomalla tavalla henkilöiden yksityisen toiminnan piiriin, olipa kyse luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä, on yhteisön oikeuden yleinen periaate. Kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä julkisen vallan puuttumisen sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen toiminnan alaan on perustuttava lakiin ja oltava perusteltavissa laissa säädetyillä syillä, ja näissä oikeusjärjestyksissä säädetään näin ollen, vaikkakin yksityiskohdiltaan toisistaan poikkeavalla tavalla, suojasta sellaisia toimia vastaan, jotka ovat mielivaltaisia tai suhteettomia.

(ks. 119 kohta)

6. Sekä asetuksen N:o 17 tarkoituksesta että saman asetuksen 14 artiklasta, jossa luetellaan komission virkamiehille annetut toimivaltuudet, ilmenee, että tarkastukset voivat olla hyvin laajoja. Näiden laajojen valtuuksien käyttö edellyttää kuitenkin, että asianomaisten yritysten oikeuksia kunnioitetaan.

Tässä suhteessa komission velvollisuus ilmaista tarkastuksen kohde ja tarkoitus on perustavanlaatuinen vaatimus paitsi sen vuoksi, että asianomaisten yritysten tiloissa toteutettaviksi aiottujen toimenpiteiden osoitetaan olevan oikeutettuja, myös siksi, että yritysten on mahdollista ymmärtää yhteistyövelvoitteensa laajuus puolustautumisoikeutensa säilyttäen.

Komission on myös mainittava päätöksessä, jossa tarkastuksesta määrätään, niin täsmällisesti kuin mahdollista etsinnän kohde ja seikat, joihin tarkastus kohdistuu. Tällainen vaatimus on omiaan turvaamaan kyseisten yritysten puolustautumisoikeudet, koska näitä oikeuksia loukattaisiin vakavasti, jos komissio voisi vedota yrityksiä vastaan tarkastuksen kuluessa hankittuihin todisteisiin, jotka eivät liittyisi tarkastuksen kohteeseen eivätkä sen tarkoitukseen.

Lopuksi päätöksen adressaattina oleva yritys voi nostaa yhteisöjen tuomioistuimissa kumoamiskanteen tästä päätöksestä; jos tämä kanne hyväksytään, komissio ei voi käyttää niitä asiakirjoja tai todistuskappaleita, jotka se on kerännyt kyseisen tarkastuksen aikana.

(ks. 121 ja 124–126 kohta)

7. Komission on taattava tarkastuksissa, että noudatetaan periaatteita yhteisön toimielinten toiminnan lainalaisuudesta ja siitä, että sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen toiminnan ala on suojattu julkisen vallan mielivaltaiselta puuttumiselta. Olisi kohtuutonta ja perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annetun asetuksen N:o 4056/86 säännösten sekä oikeuden perusperiaatteiden vastaista tunnustaa komissiolle yleinen oikeus tietylle oikeudelliselle yksikölle osoitetun tarkastuspäätöksen perusteella päästä kolmannen oikeudellisen yksikön tiloihin pelkästään siitä syystä, että viimeksi mainitulla on läheinen yhteys tarkastuspäätöksen adressaattiin, tai siitä syystä, että komissio uskoo löytävänsä tiloista viimeksi mainitun asiakirjoja, ja oikeus suorittaa tarkastuksia tiloissa tämän päätöksen perusteella.

Komissio ei kuitenkaan ylitä tarkastusvaltuuksiaan, kun se toimii huolellisesti ja noudattaa laajalti velvollisuuttaan varmistaa mahdollisuuksien mukaan ennen tarkastusta, että tilat, jotka se aikoo tarkastaa, todella ovat sen oikeudellisen yksikön, jota se haluaa tutkia. Komissio pysyy laillisuuden rajoissa, kun se todettuaan, että tarkastuksen kohteena olevat tilat eivät ole päätöksessä mainitun yrityksen, voi kuitenkin pitää niitä tiloina, joita päätöksessä alun perin tarkoitettu yritys käyttää liiketoimintansa kehittämiseen, kun otetaan huomioon, että sinne asettautunut yritys on päätöksen adressaattina olevasta yrityksestä oikeudellisesti erillinen yksikkö mutta kuitenkin sen edustaja ja komission tutkimuksen kohteena olevan toiminnan yksinomainen hallinnoija. Oikeus päästä yritysten kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin on erityisen merkittävä, koska sen tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus todisteiden hankkimiseen kilpailusääntöjen rikkomisesta niistä paikoista, joissa todisteita tavallisesti on, eli yritysten liiketiloista. Tästä seuraa, että komissio saattaa tarkastusvaltuuksiaan käyttäessään pitäytyä logiikassa, jonka mukaan sen mahdollisuudet löytää todisteita otaksutusta rikkomisesta ovat paremmat, jos se tarkastaa tilat, josta käsin sen kohteena oleva yhtiö tavallisesti ja tosiasiallisesti harjoittaa toimintaansa yrityksenä.

(ks. 146, 147, 151, 152 ja 156 kohta)

8. Kysymys ei voi olla siitä, että viranomainen olisi suorittanut liian pitkälle meneviä toimenpiteitä jonkin yrityksen toimintapiirissä, kun tarkastus on tehty kyseisen yrityksen kanssa yhteistyössä ja kun ei ole vedottu mihinkään seikkoihin sen osoittamiseksi, että komissio olisi mennyt pidemmälle kuin mitä tarkastuksen kohteena olevan yrityksen työntekijät ovat yhteistyön puitteissa suostuneet tekemään.

(ks. 162 kohta)

9. Vaikka komissio onkin perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) nojalla velvollinen ilmoittamaan ne tosiasialliset ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteen laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on tehnyt päätöksensä, komissiolta ei kuitenkaan edellytetä, että sen olisi käsiteltävä kaikkia tosiasiallisia ja oikeudellisia seikkoja, joita on esitetty hallinnollisen menettelyn aikana.

(ks. 174 kohta)

10. Perustamissopimuksen 85 artiklalla ja sitä seuraavilla artikloilla (joista on tullut EY 81 artikla ja sitä seuraavat artiklat) käyttöön otetun kilpailua koskevan järjestelmän mukaan merkitystä on pikemminkin sopimusten tai niihin verrattavien yhteistoiminnan tai yhteensovittamisen eri muotojen taloudellisilla vaikutuksilla kuin näiden oikeudellisella muodolla. Tästä seuraa, että kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomisen jatkumista koskevista todisteista sellaisen kartellin osalta, jota ei enää ole olemassa, 85 artiklaa voidaan soveltaa jo sen perusteella, että kartellin vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun se on varsinaisesti lopetettu.

(ks. 182 kohta)

11. Kun kilpailusääntöjen rikkomiseen on syyllistynyt useita yrityksiä, komission on otettava huomioon, mikä rooli kullakin niistä oli rikkomisessa, ja näin ollen tutkittava kunkin osallisuuden suhteellinen vakavuus. Erityisesti se, ettei yritys ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin tai että sillä oli vähäinen osuus niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, on otettava huomioon arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja tarvittaessa määrättäessä sakkoa.

(ks. 200 kohta)

12. Kun komissio on yhdessä päätöksessä määrännyt seuraamuksen kahdesta erillisestä rikkomisesta, kohtuusperiaate ja suhteellisuusperiaate edellyttävät, että yritys, joka on osallistunut vain yhteen rikkomiseen, tuomitaan lievemmin kuin yhtiöt, jotka ovat osallistuneet kahteen. Tästä seuraa, että kun komissio on laskenut sakot kaikille yrityksille yhdestä ja samasta perusmäärästä lähtien, jota mukautettiin yritysten koon mukaan, mutta tekemättä mitään eroa sen suhteen, osallistuivatko yritykset yhteen vai kahteen rikkomiseen, joista määrättiin seuraamukset, komissio on määrännyt yritykselle, jonka on katsottu olevan vastuussa vain yhteen kartelliin osallistumisesta, sakon, joka on suhteeton suoritetun rikkomisen vakavuuteen nähden.

(ks. 217–220 kohta)