Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Valtiontuki - Komission suorittama tutkinta - Komission harkintavalta - Mahdollisuus vahvistaa suuntaviivoja - Tuomioistuinvalvonta - Valvonnan ulottuvuus

(EY 87 artiklan 2 ja 3 kohta)

2. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille - Määrättyjen alueiden kehittämiseen tarkoitetut tuet - Poikkeustapaukset

(EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohta)

3. Valtiontuki - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Kilpailua rajoittava vaikutus - Arviointiperusteet

(EY 87 artikla)

4. Valtiontuki - Tukiohjelman soveltumattomuutta yhteismarkkinoille koskeva komission päätös - Perusteluvelvollisuus - Tarpeelliset tiedot

(EY 87 ja EY 253 artikla)

5. Valtiontuki - Valtiontuen soveltumattomuutta yhteismarkkinoille koskeva ja tuen poistamiseen velvoittava komission päätös - Päätökseen perustuva takaisinperimisvelvollisuus - Tilanteen saattaminen ennalleen - Komission harkintavalta - Tuen palauttamatta jättäminen - Perustelut - Poikkeustapaus, jollaista työoikeudellinen mekanismi ei muodosta

(EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

6. Valtiontuki - Tukihankkeet - Täytäntöönpano ennen komission lopullisen päätöksen tekemistä - Tuen palauttamiseen velvoittava komission päätös - Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 88 artiklan 3 kohta)

Tiivistelmä

1. Ne edellytykset, jotka valtiontuen on täytettävä soveltuakseen yhteismarkkinoille, määritellään EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetuissa poikkeuksissa. Tältä osin komissio voi hyväksyä harkintavaltansa käyttämiseksi toimintaohjeita suuntaviivojen kaltaisten toimien muodossa, jos nämä toimet sisältävät ohjeellisia sääntöjä kyseisen toimielimen toimintaa varten eivätkä ne ole perustamissopimuksen vastaisia. Näin ollen vaikka nämä ohjeelliset säännöt, joilla määritetään ne toimintaperiaatteet, joita komissio aikoo noudattaa, myötävaikuttavat komission toiminnan avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden turvaamiseen, ne eivät sido yhteisöjen tuomioistuinta. Ne antavat kuitenkin hyödyllisiä viitetietoja.

( ks. 52 kohta )

2. Se, että EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa käytetään poikkeuksesta määrättäessä ilmaisuja "poikkeuksellinen" ja "vakava", osoittaa, että mainittu alakohta koskee vain sellaisia alueita, joilla taloudellinen tilanne on äärimmäisen epäsuotuisa, kun sitä verrataan koko yhteisön taloudelliseen tilanteeseen.

Tästä seuraa, että työllisyyden turvaamiseen tarkoitetut tuet, jotka ovat toimintatuen kaltaisia, ovat periaatteessa kiellettyjä ja voidaan hyväksyä vain poikkeustapauksissa ja määrätyt edellytykset täyttävillä alueilla. Tällaisten tukien on myös vähennyttävä ajan myötä ja oltava ajallisesti rajoitettuja.

( ks. 77 ja 78 kohta )

3. Jos jäsenvaltion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tältä osin ei ole välttämätöntä, että tuensaajayritys itse harjoittaa vientiä. Jos jäsenvaltio nimittäin myöntää tukea yritykselle, tuotanto tässä valtiossa voi tämän vuoksi pysyä ennallaan tai kasvaa, mistä seuraa, että sellaisten yritysten mahdollisuudet, joiden kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, viedä tuotteitaan tämän jäsenvaltion markkinoille huononevat.

Sitä paitsi jos jäsenvaltio myöntää tukia palvelualalla ja tuotteiden jakelussa toimiville yrityksille, ei ole välttämätöntä, että tuensaajayritykset itse harjoittavat toimintaa tämän jäsenvaltion ulkopuolella, jotta tuki voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, etenkin kun on kyse kahden jäsenvaltion välisen rajan tuntumassa sijaitsevasta yrityksestä.

Se, että tuen määrä on suhteellisen vähäinen tai että tuensaajayritys on suhteellisen pieni, ei automaattisesti tarkoita, ettei tuki voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

( ks. 84-86 kohta )

4. Tukiohjelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tekemänsä päätöksen perusteluissa komissio voi rajoittua tutkimaan tukiohjelman ominaispiirteitä arvioidessaan sitä, annetaanko tukiohjelmalla tuensaajille olennaista etua verrattuna niiden kilpailijoihin ja voiko se hyödyttää olennaisesti sellaisia yrityksiä, jotka toimivat jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, kun otetaan huomioon yksityiskohtaiset säännöt, joista ohjelmassa säädetään.

( ks. 89 kohta )

5. Lainvastaisesti myönnetyn valtiontuen poistaminen siten, että tuki peritään takaisin, on johdonmukainen seuraus siitä, että tuki on todettu lainvastaiseksi, ja valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne.

Tuen palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, ja tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu. Tästä takaisin maksamisen tarkoituksesta seuraa myös, että lähtökohtaisesti komissio ei ylitä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun harkintavaltansa rajoja muuta kuin poikkeustapauksissa, jos se määrää jäsenvaltion perimään takaisin lainvastaisena tukena myönnetyt määrät, sillä näin komissio ainoastaan palauttaa tilanteen ennalleen.

Koska valtion toimenpiteitä ei voida jättää katsomatta tueksi yksinomaan sillä perusteella, että toimenpiteet ovat luonteeltaan sosiaalisia, myöskään väite siitä, että kyse on työoikeudellisesta mekanismista, ei muodosta sellaista poikkeustapausta, jonka vuoksi olisi perusteltua, ettei tukea palauteta.

( ks. 98, 99 ja 101 kohta )

6. Valtiontukien osalta on niin, että kun suunniteltu tuki on EY 88 artiklan 3 kohdan määräysten vastaisesti jo maksettu, komissio, jolla on toimivalta velvoittaa kansalliset viranomaiset vaatimaan tuki palautettavaksi, ei ole velvollinen ilmoittamaan erityisiä perusteita tämän toimivaltansa käyttämiselle.

( ks. 106 kohta )