Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu Yhteisön oikeussäännöt Kilpailusääntöjen rikkomiset Oikeushenkilön, joka oli vastuussa yrityksen toiminnasta kilpailusääntöjä rikottaessa, joutuminen vastuuseen

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

2. Kilpailu Sakot Sakkojen suuruuden määrääminen Arviointiperusteet Yrityksen asenne hallinnollisessa menettelyssä Asenne, joka helpottaa komissiota toteamaan kilpailusääntöjen rikkomisen Se, että arvostelun kohteena olevia tosiseikkoja ei kiistetä, on erotettava siitä, että niiden olemassaoloon ei oteta kantaa

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

3. Kilpailu Sakot Sakkojen asianmukainen suuruus Tuomioistuinvalvonta Seikat, jotka yhteisöjen tuomioistuimet voivat ottaa huomioon Tietojen, jotka eivät sisälly sakon määräämistä koskevaan päätökseen ja jotka eivät ole tarpeen päätöksen perustelemiseksi, huomioon ottaminen

(EY:n perustamissopimuksen 172 ja 190 artikla (joista on tullut EY 229 ja EY 253 artikla); neuvoston asetuksen N:o 17 17 artikla)

4. Kilpailu Sakot Sakkojen määräämistä koskeva päätös Perusteluvelvollisuuden laajuus Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden avulla komissio on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston Riittävä ilmoitus Sillä, että tarkemmat tiedot on annettu myöhemmin, ei ole merkitystä

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla); neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

Tiivistelmä

1. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka johtaa kyseistä yritystä aikana, jolloin yhteisön kilpailusääntöjä on rikottu, on lähtökohtaisesti vastattava kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn langettavan päätöksen tekemispäivänä yrityksen toiminta ei enää ole sen vastuulla, jos kysymyksessä olevasta yrityksestä on esimerkiksi tullut oma oikeushenkilönsä.

( ks. 27 kohta )

2. Yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon alentaminen hallinnollisessa menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan.

Tältä osin ei ole rinnastettava toisiinsa asennetta, jonka omaksuu sellainen yritys, joka ei kiistä sitä vastaan esitettyjä tosiseikkoja, ja asennetta, jonka omaksuu sellainen yritys, joka tyytyy olemaan lausumatta mitään näistä tosiseikoista. Yritys, joka tyytyy hallinnollisessa menettelyssä olemaan ottamatta kantaa tosiasioita koskeviin komission väittämiin eli ei tunnusta niitä oikeiksi, ei nimittäin todellisuudessa helpota komission työtä. Jos kysymyksessä oleva yritys ei nimenomaisesti tunnusta tosiseikkoja, komission on näytettävä ne vielä toteen, jolloin yrityksellä on edelleen vapaus turvautua kaikkiin hyödyllisiksi katsomiinsa puolustautumisperusteisiin sopivaksi katsomanaan hetkenä ja varsinkin oikeudenkäynnissä.

( ks. 3537 kohta )

3. Kun on kyse sellaisista päätöksistä nostetuista kanteista, joissa komissio on määrännyt yrityksille sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, yhteisöjen tuomioistuimilla on toimivalta EY:n perustamissopimuksen 172 artiklassa (josta on tullut EY 229 artikla) ja asetuksen N:o 17 17 artiklassa niille annetun täyden harkintavallan nojalla arvioida, onko sakkojen suuruus asianmukainen. Tämä arviointi saattaa edellyttää sellaisten lisätietojen esittämistä ja huomioon ottamista, joita EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) asetettu perusteluvelvollisuus ei sinänsä edellytä mainitsemaan sakon määräämistä koskevassa päätöksessä.

( ks. 53 ja 55 kohta )

4. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan "sakon suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon rikkomuksen vakavuuden lisäksi sen kesto". Perusteluvelvollisuudesta johtuvat aineelliset vaatimukset täyttyvät näin ollen, jos komissio ilmoittaa päätöksessään ne arviointiperusteet, joiden avulla se on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston. Mikäli näitä arviointiperusteita ei ole ilmoitettu, päätöstä rasittaa perustelujen puutteellisuus.

Se, että näitä arviointiperusteita tarkempia tietoja, kuten yritysten liikevaihto tai komission käyttämät alennusprosentit, on annettu myöhemmin lehdistötilaisuudessa tai oikeudenkäynnin kuluessa, ei heikennä päätöksen perustelujen riittävyyttä. Tarkennukset, joita kanteen kohteena olevan päätöksen tekijä tekee ja joilla täydennetään jo sinänsä riittäviä perusteluja, eivät varsinaisesti kuulu perusteluvelvollisuuden noudattamiseen, vaikka niistä saattaa olla hyötyä siinä päätöksen perustelujen sisällön tutkimisessa, jonka yhteisöjen tuomioistuimet suorittavat, siinä mielessä, että niiden avulla toimielin voi selventää päätöksen perustana olevia syitä.

( ks. 5657 ja 59 kohta )