Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Valtiontuki - Käsite - Yleinen veronhuojennus, jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin elinkeinonharjoittajiin - Ei kuulu valtiontuen käsitteen alaan

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohta (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta))

2. Valtiontuki - Käsite - Jäsenvaltio luopuu verotuloista antamalla sijoittajille mahdollisuuden hankkia osuuksia tietyistä yrityksistä verotuksellisesti edullisemmin edellytyksin - Itsenäiset sijoituspäätökset - Itsenäisillä sijoituspäätöksillä ei ole vaikutusta siihen, onko kyse valtiontuesta

3. Valtiontuki - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Kilpailua rajoittava vaikutus - Toimintatuki

4. Valtiontuki - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Arviointiperusteet - Sellaisten yritysten tukeminen, joiden kotipaikka ja liikkeenjohto sijaitsevat Saksan uudessa osavaltiossa tai Berliinissä

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohta (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta))

5. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuki alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut - Poikkeuksen soveltamisala - Suppea tulkinta - Taloudellinen haitta, joka on aiheutunut kahden vyöhykkeen välille vedetystä rajasta johtuneesta eristymisestä

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan c alakohta (joista on muutettuina tullut EY 87 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan c alakohta))

6. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille - Komission harkintavalta - Määrättyjen alueiden kehittämiseen tarkoitetut tuet

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohta (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohta); komission tiedonannon 88/C 212/02 6 kohta)

7. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Verolainsäädäntö - Kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnetään verotuksellinen etu yrityksille, joiden kotipaikka on valtion alueella, ja jossa tämä etu evätään yrityksiltä, joiden kotipaikka on jossakin muussa jäsenvaltiossa - Tällaista järjestelyä ei voida hyväksyä

(EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) ja 58 artikla (josta on tullut EY 48 artikla))

8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Päätös, joka on aiemmin tehtyjen päätösten mukainen - Suppeat perustelut

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohta (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) ja 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla))

Tiivistelmä

1. Veronhuojennus, josta hyötyvät ne verovelvolliset, jotka myyvät tiettyjä omaisuuseriä ja voivat vähentää tästä saamansa voiton siinä tapauksessa, että ne hankkivat muita omaisuuseriä, tarjoaa näille edun, jota ei voida pitää perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) tarkoitettuna tukena kyseisille verovelvollisille, koska toimenpide on soveltamisalaltaan yleinen ja sitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin taloudellisiin toimijoihin.

( ks. 22 kohta )

2. Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, jos se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tukena pidetään muun muassa toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.

Tästä on kysymys silloin, kun yrityksille välillisesti myönnetty etu perustuu siihen, että jäsenvaltio luopuu verotuloista, jotka se normaalisti olisi saanut, koska tämän luopumisen avulla sijoittajille tarjotaan mahdollisuus hankkia osakkuuksia kyseisissä yrityksissä verotuksellisesti edullisimmin edellytyksin.Vaikka sijoittaja tekee sijoituspäätöksensä itsenäisesti, tämä ei poista veronhuojennuksen ja kyseisten yritysten saaman edun välistä yhteyttä, koska taloudellisesti tarkastellen se markkinaolosuhteiden muutos, jonka etu synnyttää, perustuu julkisen vallan verovarojen menetykseen, eli veronhuojennus merkitsee valtion varojen siirtoa.

( ks. 25-28 kohta )

3. Toimintatuilla eli tuilla, joilla pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava juoksevassa liikkeenjohdossaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, vääristetään lähtökohtaisesti kilpailuolosuhteita. Komissio on siis aivan oikein katsonut - koska kansalliset viranomaiset eivät olleet kyenneet näyttämään toteen sitä, että komission arviointi olisi ollut virheellinen - että tuki, joka perustuu kyseessä olevien yritysten määrättyjen rahoituskustannusten keventämiseen, uhkaa vääristää kilpailua.

( ks. 29-31 kohta )

4. Se, että tuki on melko vähäistä tai että tuensaajayritys on melko pieni, ei sulje ennalta pois mahdollisuutta, että tällainen tuki vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun valtion myöntämä tai sen varoista myönnetty taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tästä on kyse silloin, kun veronhuojennus myönnetään yrityksille, joiden kotipaikka ja liikkeenjohto sijaitsevat Saksan uusissa osavaltioissa tai Berliinissä, koska muut kuin tässä lainsäädäntötoimessa tarkoitetut yritykset voivat lisätä varojaan ainoastaan epäedullisemmissa olosuhteissa, toimivatpa ne sitten Saksassa tai jossakin muussa jäsenvaltiossa.

( ks. 32-34 kohta )

5. Perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdan (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 2 kohdan c alakohta) mukaan yhteismarkkinoille soveltuvaa tukea on "tuki sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut, jos tuki on tarpeen jaosta aiheutuneen taloudellisen haitan korvaamiseksi", ja koska tätä sopimusmääräystä ei kumottu Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella eikä Amsterdamin sopimuksella, ei voida ajatella, että tämä se olisi menettänyt tarkoituksensa Saksan yhdistymisen jälkeen.

Koska kuitenkin on kyse perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätystä poikkeuksesta perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia, on ensin mainittua sopimusmääräystä tulkittava suppeasti. Lisäksi tämän sopimusmääräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä sääntelyllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.

Vaikka perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltaminen uusiin osavaltioihin onkin mahdollista Saksan yhdistymisen jälkeen, soveltamisen on kuitenkin tapahduttava niillä samoilla edellytyksillä, joita sovellettiin vanhoihin osavaltioihin yhdistymistä edeltäneellä ajanjaksolla.

Koska "Saksan jaolla" tarkoitetaan historiallisesti vuonna 1948 tehtyä kahden miehitetyn vyöhykkeen välistä jakoa, "jaosta aiheutunut taloudellinen haitta" voi merkitä ainoastaan sitä taloudellista haittaa, jota uudesta fyysisestä rajalinjasta aiheutunut eristys tuotti tietyille Saksan alueille, kuten liikenneyhteyksien katkeaminen tai Saksan alueen eri osien välisten kauppasuhteiden katkeamisesta johtunut markkina-alueiden menetys.

Sitä vastoin kannassa, jonka mukaan perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla olisi mahdollista korvata täysin kyseisten uusien osavaltioiden taloudellinen jälkeenjääneisyys, jota ei sinänsä ole syytä kiistää, ei oteta huomioon sitä, että tämä alakohta on poikkeusmääräys, eikä asiayhteyttä, johon se liittyy, eikä myöskään sillä tavoiteltuja päämääriä. Taloudellinen haitta, josta kaikki uudet osavaltiot yleisesti ottaen kärsivät, ei ole välittömästi aiheutunut perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta Saksan maantieteellisestä jaosta. Näin ollen on todettava, että vanhojen ja uusien osavaltioiden väliset kehityserot selittyvät muilla syillä kuin Saksan jaosta aiheutuneilla maantieteellisillä seikoilla; tällaisina syinä voidaan pitää muun muassa Saksan eri osissa toteutettuja erilaisia poliittis-taloudellisia järjestelmiä.

( ks. 46-55 kohta )

6. Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohtaa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohta) sovellettaessa komissiolla on laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten arviointeja, jotka on tehtävä yhteisön kannalta katsoen.

Komission harkintavallan käytön osalta todettakoon, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan soveltamista alueellisiin tukiin koskevan komission tiedonannon 88/C 212/02 6 kohdasta käy ilmi, että toimintatukia voidaan myöntää perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan tukialueille ainoastaan poikkeustapauksissa, eli silloin kun tuki on omiaan edistämään kestävää ja tasapainoista taloudellista kehitystä.

( ks. 67-68 kohta )

7. Sijoittautumisvapaus, joka 52 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) tunnustetaan jäsenvaltioiden kansalaisille ja joka sisältää oikeuden ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeuden perustaa ja johtaa yrityksiä niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia, sisältää perustamissopimuksen 58 artiklan (josta on tullut EY 48 artikla) mukaan niiden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettujen yhtiöiden, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on yhteisön alueella, oikeuden harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen välityksellä. Edellä tarkoitetun yhtiön kotipaikan avulla määritetään se, minkä valtion oikeusjärjestyksen alaisuuteen ne kuuluvat.

Lisäksi yhdenvertaista kohtelua koskevissa säännöksissä kielletään paitsi kansalaisuuteen - tai kotipaikkaan, jos kyse on yhtiöistä - perustuva ilmeinen syrjintä, myös kaikki peitellyt syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita soveltaen päädytään tosiasiallisesti samaan lopputulokseen. Vaikka onkin niin, että syrjintää on ainoastaan erilaisten sääntöjen soveltaminen samankaltaisiin tilanteisiin tai saman säännön soveltaminen erilaisiin tilanteisiin, välittömän verotuksen alalla tietyssä valtiossa asuvien ja ulkomailla asuvien tilanteet eivät yleisesti ottaen ole samankaltaisia.

Tästä seuraa, että silloin kun jäsenvaltio antaa - vaikka vain välillisesti - verotuksellisen edun yrityksille, joiden kotipaikka on valtion alueella, ja epää saman edun yrityksiltä, joiden kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, näiden kahden edunsaajaryhmän erilainen kohtelu on lähtökohtaisesti perustamissopimuksessa kiellettyä syrjintää, mikäli näiden yritysten tilanteet eivät ole objektiivisesti erilaiset.

( ks. 81-85 kohta )

8. Perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska sen selvittämiseksi, täyttävätkö toimen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan mukaiset vaatimukset, toimen sanamuodon lisäksi on otettava huomioon sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Toimenpiteen tukiluonteeseen sovellettuna tämä periaate edellyttää, että komissio esittää syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseinen toimenpide kuuluu perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 1 kohta) soveltamisalaan. Vaikka tietyissä tapauksissa jo tuen myöntämiseen liittyvistä olosuhteista voidaan havaita, että tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on ainakin mainittava nämä olosuhteet päätöksensä perusteluissa.

Silloin kun kyseessä olevan valtion hallitus on tuntenut hyvin tilanteen, jossa valtiontukipäätös on tehty, ja päätös on samansuuntainen vakiintuneen päätöskäytännön kanssa, päätös voidaan perustella suppeasti.

( ks. 96-98 ja 105 kohta )