YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

24 päivänä maaliskuuta 1998

Asia T-181/97

Huguette Meyer ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

”Henkilöstö — Kumoamiskanne — Palkkalaskelmat — Tutkittavaksi ottaminen — Määräajat — Uusi ja olennainen seikka — Oikeuden menetys”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-481

Aihe:

Kanne, jossa kantajat vaativat sellaisten nimenomaisten päätöstenkumoamista, joilla hylättiin kantajien vaatimukset siitä, että heille korvattaisiin kotitalouslisästä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdan mukaan sillä perusteella vähennetyt määrät, että heidän puolisonsa saivat luxemburgilaisten pankkialan työntekijöiden työehtosopimuksen perusteella talousrahaa, ja tarvittavilta osin 17.3.1997 tehtyjen sellaisten päätösten kumoamista, joilla nimenomaisesti hylättiin heidän valituksensa.

Lopputulos:

Tutkimatta jättäminen.

Määräyksen lyhennelmä

Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (henkilöstösäännöt) 62 artiklan kolmannen kohdan mukaan virkamiesten palkka muodostuu muun muassa perhelisistä. Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa kotitalouslisä on perhelisä. Tämän artiklan 2 kohdan mukaan ”perhelisiä saavien virkamiesten on ilmoitettava muualta saadut vastaavat lisät”. Samassa kohdassa täsmennetään, että kyseiset lisät vähennetään henkilöstösääntöjen mukaan maksetuista lisistä.

Vastaajana oleva toimielin vetosi edellä mainitussa henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa säädettyyn kaksinkertaisen tuen kieltoon ja vähensi kesäkuuhun 1996 asti kullekin kantajalle henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvasta kotitalouslisästä määrän, joka heidän pankkialalla Luxemburgissa työskenteleville puolisoilleen oli alalla voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan talousrahana myönnetty.

Asiassa T-147/95, Pavan vastaan parlamentti, 11.6.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. H. 1996, s. II-861) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että luxemburgilaisten panimoiden työntekijöille heidän työehtosopimuksensa perusteella maksettu talousraha ei ole henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”vastaava lisä”. Muiden Luxemburgiin sijoittautuneiden toimielinten kanssa yhteisymmärryksessä toimien vastaaja ilmoitti 19.7.1996 päivätyillä kirjeillä kantajille, että asiassa Pavan vastaan parlamentti annetun tuomion ja luxemburgilaisen pankkialan työntekijöiden työehtosopimuksen talousrahan myöntämistä koskevien edellytysten mukaan ”talousrahaa ei enää voida pitää kotitalouslisää vastaavana lisänä”, joten vastaaja päätti, ettei se enää 1.7.1996 alkaen vähennä talousrahan määrää heidän kotitalouslisistään.

Kantajat esittivät 5.8. — 22.11.1996 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla sanamuodoiltaan samanlaiset vaatimukset, jotta heille olisi palautettu viivästyskorkoineen kaikki ne määrät, jotka heidän kotitalouslisistään oli vähennetty heidän puolisoilleen myönnettyjen talousrahojen takia. Vastaaja hylkäsi nimenomaisesti nämä vaatimukset samoin kuin tämän jälkeen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella tehdyt valitukset olennaisesti sillä perusteella, että kantajat eivät olleet säädetyissä määräajoissa riitauttaneet heille vastaisia toimenpiteitä eli palkkalaskelmia, joissa riitautetut vähennykset oli tehty, ja että uuden valitusajan alkamiseksi ei riitä se, että he esittivät henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti taannehtivan korvausvaatimuksen.

Tutkittavaksi ottaminen

Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä muutoksenhakukeinojärjestelmässä vahingonkorvauskanne, joka on kumoamiskanteeseen nähden itsenäinen oikeussuojakeinonsa, voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos sitä on edeltänyt henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on silloin, kun vahinko, jonka korvaamista vaaditaan, on aiheutunut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kyseessä olevalle henkilölle vastaisesta toimenpiteestä, erilainen kuin silloin, kun se on aiheutunut hallinnollisesta, muusta kuin päätösluontoisesta toiminnasta. Ensin mainitussa tilanteessa korvausta vaativan on saatettava säädetyissä määräajoissa nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi kyseisestä toimenpiteestä tehty valitus. Sitä vastoin jälkimmäisessä tapauksessa hallinnollinen menettely on aloitettava siten, että esitetään henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus korvauksen saamiseksi, ja menettelyä on jatkettava taipeen vaatiessa valittamalla päätöksestä, jolla vaatimus on hylätty (21 ja 22 kohta).

Viittaukset:AsiaT-64/91, Marcatov. komissio, 25.2.1992(Kok. 1992, s. II-243,30-35 kohta); asiaT-500/93, Yv.yhteisöjentuomioistuin, 28.6.1996(Kok. H. 1996, s. II-977,64-66 kohta); asia T-15/96, Liao v. neuvosto, 6.11.1997 (Kok. H. 1997, s. II-897, 57 ja 58 kohta).

Vahinko, jonka korvaamista vaaditaan, aiheutuu siitä, että nimittävä viranomainen on kesäkuuhun 1996 asti kantajien kuukausittaisissa palkkakuiteissa riidanalaisella tavalla vähentänyt kantajille kuuluvasta kotitalouslisästä talousrahan määrän. Kantajille vastaisia toimenpiteitä ovat palkkalaskelmat, joista voidaan esittää valitus ja taipeen vaatiessa nostaa kanne. Kuukausittaisen palkkakuitin toimittamisen vaikutuksena on, että määräaika kanteen nostamiseksi hallinnollisesta päätöksestä alkaa, jos tästä laskelmasta käy selvästi ilmi se, että kyseinen päätös on tehty, ja päätöksen ulottuvuus. Näin on asia, kun on kyse palkkakuitista, josta kyseessä olevalle virkamiehelle selviää hänen itsensä toimittamien tietojen perusteella henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdan mukaan tehty pidätys (23-26 kohta).

Viittaukset: Yhdistetyt asiat 15/73-33/73, 52/73, 53/73, 57/73-109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135/73-137/73, Schots-Kortnerym. v. neuvosto, komissio ja parlamentti, 21.2.1974(Kok. 1974, s. 177, 18 kohta); asia 176/83, Allo v. komissio, 4.7.1985 (Kok. 1985, s. 2155,13 kohta); asia 159/86, Canters v. komissio, 22.9.1988 (Kok. 1988, s. 4859,6 kohta); asia 200/87, Giordani v. komissio, 27.6.1989 (Kok. 1989, s. 1877, 13 kohta); asia T-7/91, Schavoirv. neuvosto, 1.10.1992 (Kok. 1992, s. II-2307, 34 kohta); asiat T-98/92 ja T-99/92, Di Marzio ja Lebedef v. komissio, 22.6.1994 (Kok. H. 1994, s. II-541,24 kohta); asia T-7/94, Adriaenssensym. v. komissio, 29.1.1997 (Kok. H. 1997, s. II-1, 29 kohta).

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat ovat menettäneet oikeutensa riitauttaa palkkalaskelmat, joista riidanalaiset vähennykset ilmenevät, koska he eivät ole tehneet sitä säädetyissä määräajoissa (30 kohta).

Se seikka, että työntekijällä on mahdollisuus esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetty vaatimus, ei anna hänelle mahdollisuutta poiketa määräajoista, joista 90 ja 91 artiklassa on säädetty valituksen esittämistä ja kanteen nostamista varten, sillä muussa tapauksessa tällä vaatimuksella saatettaisiin epäsuorasti kyseenalaiseksi aiemmin tehty päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa. Kanteen nostamiselle asetetut määräajat ovat pakottavia, eikä niistä päättäminen ole tuomioistuimen tai asianosaisten harkintavallassa. Ainoastaan uusien ja olennaisten tosiseikkojen perusteella voi olla perusteltua esittää vaatimus tai valitus, jolla pyritään sellaisen päätöksen tutkimiseen uudelleen, jota ei ole riitautettu määräajassa; yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio voi olla tällainen seikka ainoastaan niiden henkilöiden osalta, joita kumottu toimenpide koskee suoraan (31-36 kohta).

Viittaukset: Asia 43/64, Müller v. ETY:n, Euratomin ja EHTY:n neuvostot, 17.6.1965 (Kok. 1965, s. 499, 515 kohta); julkisasiamies Gandin ratkaisuehdotuksetyhdistetyissäasioissa 50/64, 51/64, 53/64, 54/64 ja 57/64, Loebischym. v. ETY:n, Euratominja EHTY:n neuvostot, 14.7.1965 (Kok. 1965, s. 1015, 1027); asia 52/64, Pfloeschner v. komissio, 14.12.1965 (Kok. 1965, s. 1211, 1219); em. asia Schots-Kortnerym. v. neuvosto, komissio ja parlamentti, 38 kohta; asia 127/84, Eslyv. komissio, 15.5.1985(Kok. 1985, s 1437,10 kohta);asia232/85, Beckerv. komissio, 13.11.1986(Kok. 1986, s. 3401,8 kohta);asia 125/87, Brown v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.1988 (Kok. 1988, s. 1619, 13 kohta); asia 161/87, Muysers ja Tülp v. tilintarkastustuomioistuin, 14.6.1988 (Kok. 1988, s. 3037, Ił kohta); asia T-131/95, Progoulis v. komissio, 15.12.1995 (Kok. H. 1995, s. II-907, 41 kohta); em. yhdistetyt asiat Adriaenssens ym. v. komissio, 27 ja 28 kohta; yhdistetyt asiat C-151/97 P (I) ja C-157/97 P (I), National Power ja PowerGen v. komissio, 17.6.1997 (Kok. 1997, s. I-3491, 73 kohta); asia T-16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997 (Kok. H. 1997, s. II-681, 37 ja 43 kohta).

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat eivät olleet asian Pavan vastaan parlamentti asianosaisia, eivätkä he väitä, että kyseisessä asiassa kumottu toimi olisi koskenut heitä suoraan. Tämän takia asiaa Pavan vastaan parlamentti ei voida pitää uutena olennaisena seikkana, jonka takia riitauttamista varten säädetty määräaika alkaisi kantajien osalta uudelleen (37 kohta).

Ratkaisu:

Kanne jätetään tutkimatta.