Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Ennakkoratkaisukysymykset - Kansallisen tuomioistuimen toimivalta - Yhteisöjen tuomioistuimen tulkitsemien oikeussääntöjen soveltaminen

(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla (josta on tullut EY 234 artikla))

2 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tavaramerkit - Direktiivi 89/104/ETY - Rekisteröidyn tavaramerkin haltijan oikeus kieltää tavaramerkkinsä luvaton käyttäminen - Merkki, jota käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita varten kuin kyseistä tavaramerkkiä - Sekaannusvaara on mahdollinen, vaikka merkki ja tavaramerkki olisivat samankaltaisia ainoastaan lausuntatavaltaan - Sekaannusvaaran arvioiminen - Arviointiperusteet - Tavaramerkin erottamiskyvyn arvioiminen - Arviointiperusteet

(Neuvoston direktiivin 89/104/ETY 5 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä

1 Perustamissopimuksen 177 artiklassa (josta on tullut EY 234 artikla) yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tehtävät on jaettu niin, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan antaa kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä sellaisia tulkintaratkaisuja, jotka ovat tarpeen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi, kun taas kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on soveltaa kyseisiä sääntöjä, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on niitä tulkinnut, sen käsiteltävänä olevan asian tosiseikastoon.

2 Ensimmäisen tavaramerkkidirektiivin 89/104/ETY 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara voi syntyä jo sen vuoksi, että tavaramerkki ja merkki, joita käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita varten, lausutaan samankaltaisella tavalla. Mitä samankaltaisempia ovat ne tavarat tai palvelut, jotka nämä tavaramerkit kattavat, ja mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on, sitä suurempi on sekaannusvaara.

Määritettäessä tavaramerkin erottamiskykyä ja näin ollen myös tutkittaessa sitä, onko sen erottamiskyky erityisen vahva, on arvioitava kokonaisuutena sitä, missä määrin ne tavarat tai palvelut, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, voidaan tämän tavaramerkin perusteella tunnistaa tietyn yrityksen tavaroiksi tai palveluiksi ja erottaa näin muiden yritysten tavaroista tai palveluista. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, joita ovat muun muassa tavaramerkin ominaispiirteet eli myös se, onko siinä niitä tavaroita tai palveluja, joita varten se on rekisteröity, kuvailevia osia. Sitä, missä tapauksessa tavaramerkki on erityisen erottamiskykyinen, ei voida ilmaista yleisluonteisesti eli esimerkiksi käyttämällä tiettyjä prosenttiosuuksia, joilla ilmaistaan tavaramerkin tunnettuus asianomaisessa kohderyhmässä.