YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

6 päivänä heinäkuuta 1999

Yhdistetyt asiat T-112/96 ja T-115/96

Jean-Claude Séché

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Ylentämättä jättäminen — Ansioiden vertailu — Perustelut — Muodollinen nimitys — Yhdenvertaisen kohtelun periaate — Ikään, sukupuoleen ja kansalaisuuteen perustuva syrjintä — Huolenpitovelvollisuus — Palkkaluokan ja tehtävien vastaavuus — Henkilöstösääntöjen 27 artiklan 3 kohta — Harkintavallan ja menettelyn väärinkäyttö — Luottamuksensuojan ja vilpittömän mielen periaatteet — Oikeus tulla määrätyksi hoitamaan virkaa väliaikaisesti — Päätös viran väliaikaisesta hoitamisesta — Hallinnon harkintavalta — Oikeus tasoituskorvaukseen — Virkavirhe — Henkinen kärsimys — Asian selvittämistoimia koskevien pyyntöjen hylkääminen”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-623

Aihe:

Asian T-112/96 kanteessa vaaditaan kumoamaan toisaalta 22.5.1996 tehty komission päätös, jolla D nimitettiin oikeudellisen osaston palkkaluokan A 2 johtavan oikeudellisen neuvonantajan virkaan (ilmoitus avoimesta virasta KOM/20/96) ja toisaalta samana päivänä tehty päätös olla nimittämättä kantajaa tähän virkaan. Asian T-115/96 kanteessa vaaditaan kumoamaan 1.12.1995 tehty komission päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus siitä, että hänen virkansa arvioitaisiin uudelleen palkkaluokkaan A 2 1.6.1991 lähtien, ja toissijaisesti, että hänen katsottaisiin hoitavan virkaa väliaikaisesti.

Ratkaisu:

Lausunnon antaminen asiassa T-112/96 raukeaa siltä osin kuin siinä on vaadittu D:n nimittämistä riidanalaiseen virkaan koskevan päätöksen kumoamista. Molemmissa kanteissa esitetyt vaatimukset kantajan uran määrittelemisestä uudelleen jätetään tutkimatta. Kanne asiassa T-112/96 hylätään. Asiassa T-115/96 1.12.1995 tehty komission päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty kantajan toissijainen vaatimus siitä, että hänen katsottaisiin hoitavan virkaa väliaikaisesti. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tasoituskorvaus, johon hänellä olisi ollut oikeus, mikäli hänen vaatimuksensa siitä, että hänen olisi katsottu hoitavan virkaa väliaikaisesti, olisi hyväksytty. Tasoituskorvaukselle on maksettava 4,5 prosentin vuotuista viivästyskorkoa 30.12.1995 alkaen laskettuna niistä päivistä, jolloin nämä kuukausierät olisi pitänyt maksaa, maksun suorittamiseen asti. Kanne asiassa T-115/96 hylätään muilta osin. Asianosaiset vastaavat asiassa T-112/96 omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaan luettuna välitoimimenettelyn kulut. Union syndicale - Bryssel vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa asiassa T-115/96 omista oikeudenkäyntikuluistaan ja kahdesta kolmasosasta kantajan kuluja, kantaja vastaa yhdestä kolmasosasta oikeudenkäyntikulujaan. Union syndicale - Bryssel vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Ylentäminen – Menettely – Noudattaminen – Palkkaluokan A 2 virka komissiossa – Nimittävän viranomaisen toimivalta – Toimivallan käyttäminen

   (Henkilöstösääntöjen 45 artikla; komission työjärjestyksen 14 artikla)

2. Henkilöstö – Avoin virka – Viran täyttäminen ylentämällä tai toisiin tehtäviin siirtämällä – Hakijoiden ansioiden keskinäinen vertailu – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

3. Henkilöstö – Ylentäminen – Hakijat, joilla on mahdollisuus ylennykseen – Oikeus ylennykseen – Oikeutta ylennykseen ei ollut – Hakija, joka on hoitanut virkaa väliaikaisesti tai jolla on pitkä työkokemus alemmassa palkkaluokassa – Vaikutiiksettomuus

   (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

4. Henkilöstö – Ylentäminen – Perustelut ylentämättä jätetyille hakijoille – Velvollisuuden puuttuminen – Valituksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuus – Perusteluvelvollisuuden puuttuminen ennen kanteen nostamista saatettaessa asia välittömästi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla

   (Henkilöstösääntöjen 25 ja 45 artikla, 90 artiklan 2 kohta sekä 91 artiklan 4 kohta)

5. Henkilöstö – Ylentäminen – Arviointiperusteet – Ansiot – Virkaiän ja iän huomioon ottaminen – Toissijainen luonne

   (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

6. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Syrjintä – Harkintavalta – Mielivaltainen ja selvästi epätarkoituksenmukainen erilainen kohtelu – Nimityspäätös avoimeen virkaan

7. Henkilöstö – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäytön käsite

8. Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Soveltamisalan rajat

9. Henkilöstö – Periaatteet – Perustellun luottamuksensuojan edellytykset

10. Henkilöstö – Virkaan määrääminen – Palkkaluokan ja viran vastaavuus – Ylemmän palkkaluokan virkaan määrääminen – Oikeutta uudelleenluokitukseen ei ollut

    (Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

11. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Arviointiperusteet – Maantieteellinen tasapaino – Palkkaluokkien AI ja A 2 virat – Hakijoiden kansalaisuuden huomioon ottaminen virkaa täytettäessä – Huomiotta jättäminen yksikön toimintaan liittyvien syiden puuttuessa

    (Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäinen ja kolmas kohta sekä 29 artikla)

12. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön tehtäviin määrääminen – Uuden viran perustaminen – Hallintoviranomaisen harkintavalta

13. Henkilöstö – Väliaikaisuus – Nimittävän viranomaisen harkintavallan rajat – Etuusjärjestelyn piiriin hyväksymisen edellytykset – Väliaikaisesti täytettävän viran avoimuus – Merkitystä vaille jättäminen

    (Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohta)

14. Henkilöstö – Kanne – Korvauskanne – Kanteen kohteena olevan lainvastaisen toimen kumoaminen – Asianmukainen korvaus henkisestä kärsimyksestä

    (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.  Kun komissio käyttää kollegiona henkilöstösäännöissä annettua nimittävän viranomaisen toimivaltaa, nimitysmenettelyn ei voida katsoa olevan virheellinen sen vuoksi, että kollegion jäsenten kabinettipäälliköt ovat yksimielisesti esittäneet jäsenten tutkittaviksi hakemukset viran täyttämiseksi ja tätä vastaavasti sijoittaneet komission kokouksen esityslistan A kohtaan kyseisen viran tosiasiallisesta täyttämisestä tehtävän päätöksen. Jos komission jäseniltä vaadittaisiin, että he käyttäisivät järjestelmällisesti kaikissa palkkaluokan A 2 virkamiesten nimitysmenettelyissä oikeuttaan tutkia ja keskustella asioista yksityiskohtaisesti, he eivät voisi käyttää hyväksi sitä työtaakan kevennystä, jonka heidän kokoustensa nykyorganisaation mukainen valmistelu kabineteissa heille antaa. Tämä töiden organisointi, joka perustuu siihen ilmeiseen hyötyyn, joka on saatavissa alustavaan yksimielisyyteen etukäteen pääsemisestä kyseisten kabinettien välillä, ei vaaranna komission mahdollisesti tekemien lopullisten päätösten laillisuutta eikä kollegion päätöksenteon vapautta.

   (ks. 56 kohta)

2.  Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, kun se arvioi yksikön etua ja niitä ansioita, jotka henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyssä ylentämistä koskevassa päätöksenteossa on otettava huomioon. Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan on rajoituttava sen selvittämiseen, onko hallintoelin käyttänyt harkintavaltaa kohtuuden rajoissa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt toimivaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla, kun otetaan huomioon ne menettelytavat ja perusteet, jotka ovat voineet ohjata hallintoelintä sen harkinnassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi etenkään korvata hakijoiden ansioita ja pätevyyttä koskevalla harkinnallaan nimittävän viranomaisen harkintaa silloin, kun yksikään asiakirja-aineiston seikka ei anna aihetta otaksua, että hallintoelin olisi tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan hakijoiden ansioita ja pätevyyttä.

   (ks. 61 kohta)

   Viittaukset: asia 282/81, Ragusa v. komissio, 21.4.1983 (Kok. 1983, s. 1245, 9 ja 13 kohta); asia T-496/93, Allo v. komissio, 8.6.1995 (Kok. H. 1995, s. II-405, 39 ja 46 kohta); asia T-262/94, Baiwir v. komissio, 6.6.1996 (Kok. H. 1996, s. II-739, 66 ja 138 kohta) ja asia T-6/96, Contargyris v. neuvosto, 29.5.1997 (Kok. H. 1997, s. II-357, 120 kohta).

3.  Edes niille virkamiehille, jotka täyttävät kaikki edellytykset tullakseen ylennetyiksi, ei henkilöstösäännöissä anneta oikeutta vaatia ylennystä. Sen paremmin kyseisen viran hoitaminen väliaikaisesti kuin pitkä palvelusaika alemmassa palkkaluokassa eivät ole harkinnassa huomioon otettavia ratkaisevia seikkoja, jotka ohittaisivat yksikön edun, joka on määräävä peruste valittaessa se hakija, jolle ylennys annetaan.

   (ks. 62 kohta)

   Viittaukset: asia 306/85, Huybrechts v. komissio, 5.2.1987 (Kok. 1987, s. 629, 10, 11 ja 13 kohta); em. asia Baiwir v. komissio, 67 kohtaja em. asia Contargyris v. neuvosto, 121 kohta.

4.  Nimittävällä viranomaisella ei ole velvollisuutta perustella ylentämistä koskevia päätöksiä ylentämismenettelyssä sivuutetuille hakijoille eikä myöskään päätöksiä, joilla hakemusta ei ole otettu huomioon. Viranomaisen on sitä vastoin perusteltava päätös, jolla se on hylännyt ylentämättä jätetyn hakijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän valituksen, jolloin tämän hylkäävän päätöksen perustelujen oletetaan olevan yhteneväisiä sen päätöksen perustelujen kanssa, johon valitus kohdistui.

   Tässä tilanteessa virkamies, joka saattaa kanteen ja hakemuksen riidanalaisen toimenpiteen täytäntöönpanon lykkäämisestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla välittömästi sen jälkeen, kun hän on tehnyt nimittävälle viranomaiselle valituksen, ei voi odottaa sitä, että hänen valitukseensa annetaan nimenomainen päätös ennen kanteen nostamista, koska nimittävällä viranomaisella on käytettävissään neljän kuukauden määräaika valitukseen vastatakseen.

   (ks. 76 ja 77 kohta)

   Viittaukset: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, 30.10.1974 (Kok. 1974, s. 1099, 12 kohta); asia 101/77, Ganzini v. komissio, 13.4.1978 (Kok. 1978, s. 915, 10 kohta); asia C-343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I-225, 13 kohta); yhdistetyt asiat T-18/92 ja T-68/92, Coussios v. komissio. 23.2.1994 (Kok. H. 1994, s. II-171, 69-74 kohta) ja em. asia Contargyris v. neuvosto, 147 kohta.

5.  Koska virkamiesten ansioiden arviointi on ratkaiseva peruste ylennyksestä päätettäessä, nimittävä viranomainen ei voi ottaa kuin toissijaisesti huomioon hakijan iän tai hänen virkaikänsä palkkaluokassa tai yksikön palveluksessa.

   Sekään seikka, että nimittävä viranomainen olisi ottanut arviointiperusteena toissijaisesti huomioon iän, ei voisi johtaa riidanalaisen ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen kumoamiseen, koska näyttöä hakijoiden ansioita määriteltäessä tapahtuneesta ilmeisestä arviointivirheestä ei ole esitetty.

   (ks. 87 ja 80 kohta)

   Viittaukset: asia 293/87, Vainkerv. parlamentti, 17.1.1989(Kok. 1989, s. 23, 16 kohta) ja asia T-221/96, Manzo-Tafaro v. komissio, 5.3.1998 (Kok. H. 1998, s. II-307, 17 kohta).

6.  Yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaate edellyttää, että toisiinsa verrattavissa olevissa tilanteissa ei menetellä eri tavalla, ellei erilainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Asiassa, joka on riippuvainen harkintavallan käytöstä, tätä periaatetta loukataan silloin, kun toimielimen erilainen kohtelu on mielivaltaista ja selvästi epätarkoituksenmukaista tavoiteltuun päämäärään nähden. Tältä osin ei voida katsoa, että avoimen viran nimityspäätös olisi tehty yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukaten, sikäli kuin on osoitettu, että nimittävän viranomaisen päätös on tehty viranomaisen harkintavallan rajoissa yksikön edun mukaisesti ja ansioiden vertailun käsittäviä menettelyllisiä takeita noudattaen.

   (ks. 127 ja 132 kohta)

   Viittaukset: asia T-13/97, Losch v. yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 (Kok. H. 1998, s. II-1633).

7.  Harkintavallan väärinkäytön käsitteen soveltamisala on tarkkaan määritelty siten, että sillä viitataan tilanteeseen, jossa hallinnollinen viranomainen on käyttänyt toimivaltaansa muun kuin sellaisen päämäärän saavuttamiseksi, jota varten toimivalta on sille annettu. Harkintavaltaa on päätöstä tehtäessä käytetty väärin vain silloin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

   Se seikka, että toimielin on voinut virkamiehen nimittämisellä riidanalaiseen virkaan päästä lähemmäksi tavoitettaan palkkaluokan A 2 tehtävissä toimivien miesten ja naisten määrän välisen eron pienentämiseksi, ei ole omiaan horjuttamaan päätelmää, jonka mukaan nimittävä viranomainen on käyttänyt toimivaltaansa sellaisen päämäärän saavuttamiseen, jota varten kyseinen toimivalta on sille annettu.

   (ks. 139 ja 142 kohta)

   Viittaukset: asia T-118/95, Anacoreta Correia v. komissio, 11.6.1996 (Kok. H. 1996, s. II-835, 75 kohta) ja em. asia Contargyris v. neuvosto, 156 kohta.

8.  Huolenpitovelvollisuus ilmentää henkilöstösäännöissä viranomaisen ja julkishallinnon palveluksessa olevien henkilöiden välisessä suhteessa omaksuttua molemminpuolisten oikeuksien ja velvollisuuksien välistä tasapainoa. Tämä velvollisuus merkitsee muun muassa sitä, että nimittävä viranomainen tehdessään virkamiehen tilannetta koskevan päätöksen ottaa huomioon kaikki päätökseen periaatteessa vaikuttavat seikat ja että tällöin se ei ota huomioon ainoastaan yksikön erna, vaan myös asianomaisen virkamiehen edun. Huolenpitovelvollisuudesta mahdollisesti aiheutuvat pidäkkeet eivät saa kuitenkaan estää nimittävää viranomaista ryhtymästä sellaisiin virkamiehen tehtäviin määräämistä koskeviin toimenpiteisiin, jotka se arvioi tarpeellisiksi yksikön edun kannalta, koska jokaisen viran täyttämisen on perustuttuva yksikön etuun. Kun otetaan huomioon sen harkintavallan laajuus, joka toimielimellä on yksikön ema arvioidessaan, yhteisöjen tuomioistuinten on valvonnassaan rajoituttava sen selvittämiseen, onko nimittävä viranomainen pitäytynyt harkintavaltansa kohtuullisissa rajoissa ja ettei se ole käyttänyt sitä selvästi virheellisellä tavalla.

   (ks. 147-149 kohta)

   Viittaukset: asia T-133/89, Burban v. parlamentti, 20.6.1990 (Kok. 1990, s. II-245, 27 kohta); yhdistetyt asiat T-33/89 ja T-74/89, Blackman v. parlamentti, 16.3.1993 (Kok. 1993, s. II-249, 96 kohta); asia T-80/92, Turner v. komissio, 16.12.1993 (Kok. 1993, s. II-1465, 77 kohta); asia T-44/93, Saby v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. II-541, 47 kohta) ja yhdistetyt asiat T-78/96 ja T-170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H. 1998, s. II-745, 116 kohta).

9.  Vaikka kaikilla yksityisillä, joiden tilanteesta käy ilmi, että heille on yhteisön hallintoelimen toiminnan vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, yksikään virkamies ei voi hallintoelimen hänelle antamien täsmällisten takeiden puuttuessa vedota tämän periaatteen loukkaamiseen. Myöskään lupaukset, joissa ei otettaisi huomioon henkilöstösääntöjen säännöksiä, eivät voisi synnyttää perusteltua luottamusta sellaisessa henkilössä, jolle lupaukset on annettu.

   (ks. 160 ja 167 kohta)

   Viittaukset: asia 289/81, Mavridis v. parlamentti, 19.5.1983 (Kok. 1983, s. 1731, 21 kohta); asia T-123/89, Chomel v. komissio, 27.3.1990 (Kok. 1990, s. II-131, 26 ja 30 kohta); asia T-22/92, Weinßenfelsv. parlamentti, 26.10.1993 (Kok. 1993, s. II-1095, 92 kohta); asia T-92/96, Monaco v. parlamentti, 9.7.1997 (Kok. H. 1997, s. II-573, 30 kohta) ja asia T-159/96, Wenk v. komissio, 12.5.1998 (Kok. H. 1998, s. II-593, 92 kohta).

10.  Vaikka viran ja palkkaluokan vastaavuutta koskeva periaate, sellaisena kuin se on ilmaistu henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdassa, antaa virkamiehelle oikeuden kieltäytyä virkamiehen palkkaluokkaa ylemmän palkkaluokan virasta, paitsi jos kyseessä on väliaikainen virkanimitys, se ei kuitenkaan anna virkamiehelle oikeutta tulla uudelleen luokitelluksi ylempään palkkaluokkaan, jos virkamies suostuu hoitamaan tätä palkkaluokkaa vastaavaa virkaa, koska kyseinen seikka ei voi olla kuin yksi ylentämisessä huomioon otettavista tekijöistä.

    (ks. 181 ja 182 kohta)

    Viittaukset: asia 28/72, Tontodonati v. komissio, 12.7.1973(Kok. 1973, s. 779, 8 kohta) ja asia T-18/90, Jongen v. komissio, 7.5.1991 (Kok. 1991, s. II-187, 27 kohta).

11.  Henkilöstösääntöjen 27 artiklan kolmatta kohtaa, jonka mukaan virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille, on noudatettava kaikissa henkilöstösääntöjen 29 artiklassa tarkoitetuissa palvelukseenottamismenettelyissä, ja myös silloin kun otetaan palvelukseen palkkaluokan A 1 tai A 2 virkamiehiä.

    Vaikka henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että palvelukseen ottamisen on tapahduttava yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta, säännös ei oikeuta nimittävää viranomaista varaamaan virkaa tietyn kansalaisuuden omaavalle hakijalle, paitsi jos tämä on perusteltua yksiköiden toimintaan liittyvistä syistä.

    Kun toimielin ottaa samanaikaisesti huomioon toisaalta henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn ja toisaalta saman artiklan kolmannessa kohdassa säädetyn periaatteen, toimielin sovittaa yhteen kyseiset kaksi vaatimusta, jos se antaa jokseenkin samanarvoiset tutkintotodistukset omaavien eri hakijoiden välillä ratkaisevan merkityksen kansalaisuudelle maantieteellisen tasapainon ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

    (ks. 190-192 kohta)

    Viittaukset: asia 15/63, Lassalle v. parlamentti, 4.3.1964 (Kok. 1964, s. 57, 73 kohta); asia 85/82, Schloh v. neuvosto, 30.6.1983 (Kok. 1983, s. 2105, 26 ja 37 kohta) ja asia T-58/91, Boos ja Fischer v. komissio, 3.3.1993 (Kok. 1993, s. II-147,85 kohta).

12.  Yhteisöjen toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne toimielimille annettujen tehtävien hoitamiseksi organisoivat yksikköjään, kuten silloin, kun ne määräävät palveluksessaan olevien henkilöiden tehtävistä. Uuden viran perustamisen tarvetta arvioidaan tätä harkintavaltaa käyttäen.

    (ks. 199 kohta)

    Viittaukset: asia 69/83, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 21.6.1984 (Kok. 1984, s. 2447, 17 kohta); asia 19/87, Hecq v. komissio, 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681, 6 kohta) ja asia C-98/87, Kerzmann v. tilintarkastustuomioistuin, 4.7.1989 (Kok. 1989, s. 2083, 9 kohta).

13.  Virkamiehelle henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdan nojalla annettavasta väliaikaista virkanimitystä koskevasta eruusjärjestelystä päätettäessä on otettava huomioon kyseisen tapauksen olosuhteet ja nimittävällä viranomaisella tällaisissa asioissa oleva laaja harkintavalta. Tätä harkintavaltaa ei voida käyttää siten, että hallintoviranomainen voisi välttää henkilöstösäännöissä sille asetettujen velvollisuuksien noudattamisen, ja kussakin tapauksessa on syytä tutkia, että nimittävä viranomainen ei ole ylittänyt harkintavaltansa rajoja jättäessään tekemättä päätöksen virkamiehen määräämisestä hoitamaan väliaikaisesti virkaa.

    Tältä osin henkilöstösäännöissä annetaan virkamiehille oikeus saada virkamiehen palkkaluokkaa ja virkaa vastaavat tehtävät. Palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskeva periaate antaa virkamiehelle oikeuden kieltäytyä sellaiseen virkaan määräämisestä, joka vastaa hänen virka-asemaansa ylempää palkkaluokkaa, paitsi jos kyseessä on henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu väliaikainen virkanimitys, ja näin tietyin ehdoin, koska kyseisellä 7 artiklalla pyritään antamaan virkamiehelle, joka on määrätty väliaikaisesti hoitamaan hänen tavallisesti hoitamiaan tehtäviä vastuullisempia tehtäviä, tätä suurempaa vastuuta vastaava korvaus.

    Väliaikainen virkanimitys ei edellytä, että kyseinen virka on avoin. Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee ensiksikin, että virkamiehen määrääminen hoitamaan väliaikaisesti virkaa ei merkitse hänen nimittämistään tähän virkaan. Toiseksi, henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tasoituskorvauksen suorittaminen ei edellytä, että toimielimen henkilöstötaulukossa olisi virka auki.

    (ks. 229-231 ja 236 kohta)

    Viittaukset: em. asia Tontodonati v. komissio, 8 kohta; asia 189/73, van Reenen v. komissio, 19.3.1975 (Kok. 1975, s. 445, 6 kohta); asia 25/77, De Roubaix v. komissio, 11.5.1978 (Kok. 1978, s. 1081, 17 kohta); asia 218/80, Kruse v. komissio, 22.10.1981 (Kok. 1981, s. 2417, 7 kohta) ja em. asia Jongen v. komissio, 27 kohta; asia T-163/89, Sebastiani v. parlamentti, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II-715, 48 kohta) ja asia T-162/96, Forchen v. komissio, 16.7.1998 (Kok. H. 1998, s. II-1203, 99 ja 100 kohta).

14.  Hallintoviranomaisen toimen kumoaminen virkamiehen nostaman kanteen johdosta on itsessään asianmukainen ja periaatteessa riittävä korvaus virkamiehelle kumotun toimen johdosta mahdollisesti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

    (ks. 280 kohta)