Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite - Kansallisissa tuomioistuimissa vireille saatettu oikeudenkäynti - Komission käyttämät arvointiperusteet - Suppea tulkinta - Oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn koskevan yleisen periaatteen huomioon ottaminen

(EY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

2 Kilpailu - Hallintomenettely - Kantelujen käsittely - Päätös kantelun käsittelyn lopettamisesta - Tuomioistuinvalvonta

(Neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohta)

3 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Kilpailusääntöjen soveltamispäätös

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla)

4 Kilpailu - Yhteisön oikeussääntöjen soveltaminen - Sillä, että kilpailua rajoittava käyttäytyminen on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön kanssa, ei ole merkitystä

(EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla)

5 Kumoamiskanne - Kannekelpoiset toimet - Se, että komissio kieltäytyy antamasta jäsenvaltiolle direktiiviä tai tekemästä jäsenvaltiolle osoitettua päätöstä, kun kyse on siitä, ovatko julkiset yritykset noudattaneet kilpailusääntöjä, ei ole kannekelpoinen toimi

(EY:n perustamissopimuksen 90 ja 173 artikla)

6 Kilpailu - Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite - Vaatimus sopimuslausekkeen täyttämisestä

(EY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

Tiivistelmä

7 Mahdollisuus turvata oikeutensa tuomioistuinteitse ja siihen liittyvä tuomioistuinten harjoittama valvonta ovat ilmausta kaikille jäsenvaltioille yhteisten valtiosääntöperinteiden taustalla olevasta yleisestä oikeusperiaatteesta, joka vahvistetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa. Koska oikeus tuomioistuinkäsittelyyn on perusoikeus ja lainalaisuuden takaava yleinen periaate, voi kanteen nostaminen vain täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa merkitä määräävän aseman väärinkäyttöä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

Kun komissio on asettanut kaksi kumulatiivista kriteeriä, joita se soveltaa arvioidessaan sitä, missä tapauksissa kanteen nostaminen on perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, eli ensinnäkin sen kriteerin, että kanteen tarkoituksena ei kohtuudella voida pitää kyseisen yrityksen oikeuksien toteuttamista, minkä vuoksi sitä on pidettävä vain vastapuolen ahdistelemisena, ja toiseksi sen kriteerin, että kannetta on pidettävä osana suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailun eliminoiminen, näitä kahta kriteeriä on tulkittava ja sovellettava suppeasti siten, ettei oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn koskevaa yleistä periaatetta loukata. Ensimmäistä kriteeriä sovellettaessa on otettava huomioon tilanne silloin, kun kanne nostettiin. Mainittua kriteeriä sovellettaessa kysymys ei myöskään ole sen määrittämisestä, ovatko oikeudet, joihin kyseinen yritys vetoaa, todellisuudessa olemassa kanteen nostamishetkellä, tai onko kanne perusteltu, vaan sen määrittämisestä, onko kanteella tarkoitus vedota oikeuksiin, joita yritys tuolla hetkellä voi kohtuudella pitää oikeuksinaan.

8 Silloin, kun komissio tekee päätöksen asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyn kantelun käsittelyn lopettamisesta ryhtymättä tutkimuksiin, sen laillisuusvalvonnan tarkoituksena, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on harjoitettava, on sen tutkiminen, että riidanalaisen päätös ei perustu aineellisesti virheellisiin tosiseikkoihin, että sitä ei rasita mikään oikeudellinen virhe tai ilmeinen arviointivirhe tai että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

9 Yksittäispäätös on perusteltava toisaalta niin, että se, jolle päätös on osoitettu, saa tietää, miksi päätös on tehty, puolustaakseen tarvittaessa oikeuksiansa ja voidakseen tutkia, onko päätös asianmukainen, ja toisaalta niin, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta; tämän velvollisuuden laajuus riippuu päätöksen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on tehty. Koska päätös muodostaa kokonaisuuden, sen kutakin osaa on tarkasteltava muiden osien valossa.

Kun komissio perustelee päätöksiään, joita sen on tehtävä kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sen ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin osapuolten vaatimustensa tueksi esittämiin perusteluihin, vaan riittää, että se esittää päätöksen systematiikan kannalta olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat.

10 Kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kilpailusääntöjen kanssa ei ole pidettävä määräävänä tekijänä tutkittaessa perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltuvuutta sellaisten yritysten käyttäytymiseen, jotka noudattavat tätä lainsäädäntöä. Kun komissio tutkii tätä kysymystä, yritysten käyttäytymiseen vaikuttavan kansallisen lainsäädännön ennakollinen arviointi koskee ainoastaan kysymystä siitä, mahdollistetaanko tässä lainsäädännössä kilpailu, jonka yritykset itsenäisellä toiminnallaan voivat estää tai jota ne voivat rajoittaa tai vääristää. Jos tilanne ei ole tällainen, perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla eivät ole sovellettavissa.

11 Silloin, kun komissio käyttää sille 90 artiklan 3 kohdassa annettua harkintavaltaa, jota sillä on sen arvoimisessa, ovatko valtion toimenpiteet yhteensopivia perustamissopimuksen määräysten kanssa, komissiolla ei ole velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin. Tästä seuraa, että sellaisilla luonnollisilla tai oikeushenkilöillä, jotka pyytävät komissiota ryhtymään toimenpiteisiin perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan perusteella, ei ole oikeutta nostaa kannetta sitä komission tekemää päätöstä vastaan, jolla se on päättänyt olla käyttämättä tätä toimivaltaansa.

12 Perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettu väärinkäytön käsite on objektiivinen käsite, joka tarkoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen toimintaa, joka voi vaikuttaa sellaisten markkinoiden rakenteeseen, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, ja joka estää markkinoilla jo olemassaolevan kilpailuasteen säilyttämisen ja mainitun kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tämä yritys käyttää erilaisia keinoja kuin ne, joita taloudellisten toimijoiden suorituksiin perustuvassa tuotteiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään.

Perustamissopimuksen 86 artiklasta johtuvien velvoitteiden luonteesta seuraa, että määräävässä markkina-asemassa olevilla yrityksillä ei erityisissä olosuhteissa ole oikeutta käyttäytyä sellaisella tavalla tai tehdä sellaisia toimia, jotka itsessään eivät ole väärinkäyttöä ja jotka eivät olisi tuomittavia, jos kyseessä olisi yritys, joka ei ole määräävässä markkina-asemassa. Näin ollen sopimuksen tekeminen tai oikeuden hankkiminen voi olla perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, jos sopimuksen tekee tai oikeuden hankkii yritys, joka on määräävässä markkina-asemassa.

Myös vaatimus sopimuslausekkeen täyttämisestä voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, erityisesti jos tämä vaatimus ylittää sen, mitä sopimuspuolet voivat odottaa sopimukselta, tai jos olosuhteet ovat muuttuneet sopimuksen tekemisajankohdan jälkeen.