Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuki alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut - Poikkeuksen ulottuvuus - Suppea tulkinta - Taloudellinen haitta, joka on aiheutunut kahden vyöhykkeen välille vedetystä rajasta johtuneesta eristymisestä

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan c alakohta (joista on muutettuina tullut EY 87 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan c alakohta))

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Päätös, joka on aiemmin tehtyjen päätösten mukainen - Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla))

3. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille - Tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen - Suppea tulkinta - Jäsenvaltion koko talouteen vaikuttava häiriö

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohta (joista on muutettuina tullut EY 87 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohta))

4. Valtiontuki - Tukisuunnitelmat - Komission harkintavalta - Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan rajat

(EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohta (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohta))

Tiivistelmä

$$1. Koska perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohtaa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 2 kohdan c alakohta), jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuu "tuki sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut, jos tuki on tarpeen jaosta aiheutuneen taloudellisen haitan korvaamiseksi", ei ole kumottu Saksan yhdistymisen jälkeen sopimuksella Euroopan unionista eikä Amsterdamin sopimuksella ja koska yhteisön oikeussäännöt ovat soveltamisalaltaan objektiivisia, ei voida ajatella, että edellä mainittu säännös olisi menettänyt tarkoituksensa tämän yhdistymisen jälkeen.

Koska on kuitenkin kyse perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätystä poikkeuksesta kyseisen artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia, ensin mainittua määräystä on tulkittava suppeasti.

Koska Saksan jaolla tarkoitetaan historiallisesti vuonna 1948 tehtyä kahden miehitetyn vyöhykkeen välistä jakoa, "jaosta aiheutunut taloudellinen haitta" voi merkitä ainoastaan sitä taloudellista haittaa, jota uudesta fyysisestä rajalinjasta aiheutunut eristys tuotti tietyille Saksan alueille, kuten Saksan alueen eri osien välisten kauppasuhteiden katkeamisesta johtunut markkina-alueiden menetys tai liikenneyhteyksien katkeaminen.

Kannassa, jonka mukaan perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla olisi mahdollista täysin korvata uusien osavaltioiden kärsimä sinänsä kiistaton taloudellinen jälkeenjääneisyys, ei sitä vastoin oteta huomioon sitä, että tämä alakohta on poikkeusmääräys, eikä asiayhteyttä, johon se liittyy, eikä myöskään sillä tavoiteltuja päämääriä, ja tästä kannasta on seurauksena sen suoran yhteyden katkeaminen, jonka on välttämättä vallittava taloudellisen haitan ja Saksan maantieteellisen jaon välillä.

Koska tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla voidaan korvata ainoastaan se taloudellinen haitta, joka on välittömästi aiheutunut Saksan maantieteellisestä jaosta, perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ei voida tulkita siten, että se kattaa tilanteet, jotka eivät ole välittömiä jälkiseurauksia Saksojen välisestä aiemmasta rajasta, vaan jotka ovat suurelta osin konkreettinen seuraus Saksan demokraattisen tasavallan noudattamasta talouspolitiikasta.

Vanhojen ja uusien osavaltioiden väliset kehityserot selittyvät muilla syillä kuin Saksan jaosta aiheutuneella maantieteellisellä jakautumisella, ja tällaisia muita syitä ovat muun muassa Saksan kahdessa osassa toteutetut erilaiset poliittis-taloudelliset järjestelmät.

( ks. 64-75 kohta )

2. Perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä yhteisön toimielimen toimenpiteen perustelut siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, jota niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja siltä osin kuin sitä, ovatko päätöksen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisia, tutkitaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen. Lisäksi komission ei ole päätöksen perusteluissa vastattava asianosaisten esittämiin kaikkiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin, kunhan se on ottanut huomioon kaikki tämän asian olosuhteet ja merkitykselliset seikat.

Kun päätös on tehty asiayhteydessä, jonka kyseinen hallitus hyvin tuntee, ja kun se on vakiintuneen päätöskäytännön mukainen, se voidaan perustella suppeasti.

( ks. 87, 89, 92, 110 ja 140 kohta )

3. Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohdan b alakohta) edellytetään, toisin kuin kyseisen kohdan a ja c alakohdassa, että jotta valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille, sen on oltava tarkoitettu poistamaan vakava häiriö, joka vaikuttaa jäsenvaltion koko talouteen, eikä pelkästään kyseisen jäsenvaltion jonkin alueen tai alueen osan talouteen. Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on nimittäin poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti.

( ks. 105-108 kohta )

4. Koska komissiolla on perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohtaa (josta on muutettuna tullut EY 87 artiklan 3 kohta) sovellettaessa laaja harkintavalta, yhteisöjen tuomioistuimen valvonta rajoittuu niiden tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden tarkistamiseen, jotka on otettu huomioon kiistettyä luonnehdintaa tehtäessä, sekä sen tarkistamiseen, että ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä.

Komission ei voida väittää tehneen tällaista virhettä, kun se on katsonut suorittaessaan teollisen hankkeen sijaintipaikan käyttökustannusten osalta sinänsä perustellun erottelun tilanteeseen, jossa on luotava täydellinen infrastruktuuri, ja toisaalta tilanteeseen, jossa tällainen infrastruktuuri on jo olemassa, kysymyksen ollessa sellaiseen investointiin liittyvistä kuluista, joka toteutetaan useassa vaiheessa ja joka saa valtiontukea, että kun ensimmäinen vaihe on toteutettu, seuraavat vaiheet ovat laajennushankkeita eivätkä uutta sijaintipaikkaa koskevia hankkeita.

( ks. 129, 131 ja 132 kohta )