YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

18 päivänä huhtikuuta 1996

Asia T-13/95

Nicolaos Kyrpitsis

vastaan

Euroopan yhteisöjen talous- ja sosiaalikomitea

”Henkilöstö — Ilmoitus avoimesta virasta — Siirtäminen toisiin tehtäviin — Yksikön etu — Hakemuksen hylkääminen — Perustelut”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-503

Aihe:

Kanne, jolla vaaditaan kumottavaksi päätöksiä, joilla on hylätty kantajan hakemus talous- ja sosiaalikomitean henkilöstö-, hallintoja rahoitusosaston palkkaluokan D 3/D 2 ammattitaitoa edellyttäviin avoimiin virkoihin (vahtimestari) nrot 2/94, 3/94 ja 4/94.

Lopputulos:

Kumoaminen.

Tuomion lyhennelmä

Kantaja, joka on Euroopan yhteisöjen talous- ja sosiaalikomitean (TSK) virkamies, on vuoden 1993 joulukuusta alkaen työskennellyt ammattitaitoisena virkamiehenä (palkkaluokka D 3) henkilöstö-, hallintoja rahoitusosaston sisäasiain erityisyksikön henkilöstökahviot/ravintolat/juomien jakelu -palveluissa. Kantaja haki 6.3.1994 henkilöstö-, hallinto- ja rahoitusosaston sisäasiain erityisyksikön kokoukset ja istunto-, vastaanottoja kerrosvahtimestarit -palveluissa ilmoituksilla nrot 2/94, 3/94 ja 4/94 avoimiksi julistettuja kolmea ammattitaitoisen virkamiehen (vahtimestari) virkaa tai kouluttamattoman virkamiehen (lähetti) virkaa, tullakseen siirretyksi ammattitaitoa edellyttävään virkaan. Virat julistettiin auki palkkaluokkiin D 3/D 2 tai D 4.

TSK:n pääsihteeri kysyi 21.3.1994 henkilöstö-, hallinto- ja rahoitusosaston johtajalta, mitkä ovat avoimiksi julistettujen tointen täyttömahdollisuudet.

Johtaja vastasi pääsihteerille 24.3.1994 pääasiallisesti, että vaikka ne henkilöstökahviot ja ravintolat -palvelujen virkamiehet, jotka ovat hakeneet avoimia virkoja, joka tavalla täyttävät avoimia virkoja koskevissa ilmoituksissa asetetut edellytykset, hän suosittelee, että heitä ei valittaisi, kun otetaan huomioon tuossa palvelussa ilmenneet toimintaongelmat.

Pääsihteeri noudatti johtajan ehdotusta ja ilmoitti kantajalle 30.3.1994, että hänen hakemuksensa on hylätty. Pääsihteeri vastasi kantajan tekemään selvityspyyntöön 30.5.1994 päivätyllä muistiolla ilmoittaen, että nimittävä viranomainen on valinnut virkoihin sellaisia virkamiehiä, joilla on ammattikokemusta vahtimestarina ja jotka jo ovat vastaavassa virassa. Kantaja teki valituksen hakemuksensa hylkäämisestä. Kantajalle annettiin tieto hakemuksen nimenomaisesta hylkäämisestä 25.10.1994 päivätyllä muistiolla.

Pääasia

Kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 29 artiklan ja avointa virkaa koskevan ilmoituksen rikkomista sekä ilmeistä arviointivirhettä

Kanneperusteen ensimmäinen osa: virkamiehen siirron ensisijaisuuden noudattamatta jättäminen

Euroopan yhteisöjen henkilöstösääntöjen (henkilöstösäännöt) 29 artiklassa on määräykset, joiden mukaisesti avoimet virat täytetään. Toimielimen on siten ensiksi tutkittava, onko ylennys tai siirto mahdollinen, ja seuraavaksi, onko mahdollista järjestää sisäinen kilpailu, ja lopuksi sen on tutkittava muiden toimielinten virkamiesten siirtohakemukset. Vain siinä tapauksessa, että nämä vaihtoehdot osoittautuvat soveltumattomiksi, toimielin järjestää kilpailun. Toimielimen on arvioitava, voidaanko virka täyttää edellä mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ylennyksellä tai siirrolla vai onko sopivampaa järjestää sisäinen kilpailu (31 kohta).

Viittaukset: asia 176/73, Van Belie v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuin 5.12.1974 (Kok. 1974. s. 1361, 5 ja 6 kohta); asia 298/81, Colussi v. parlamentti, yhteisöjen tuomioistuin 24.3.1983 (Kok. 1983. s. 1131, 17 kohta).

Kun toimielin täyttää avointa virkaa, se voi tehdä tämän päätöksen vasta tutkittuaan kaikki hakemukset, koska henkilöstösääntöjen 7, 29 ja 45 artiklat yhdessä sovellettuina edellyttävät, että nimittävän viranomaisen on vertailtava hakijoiden ansioita keskenään. Nimittävä viranomainen voi nimittäin vasta tällaisen vertailun jälkeen arvioida, ketkä ovat avoimen viran parhaat hakijat. Nimittävän viranomaisen velvollisuus vertailla avoimen viran hakijoiden ansioituneisuutta on samalla kertaa ilmaus sekä virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta että periaatteesta, jonka mukaan heillä on mahdollisuus uralla etenemiseen (32 ja 33 kohta).

Viittaukset: asia T-52/90, Volger v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 12.2.1992 (Kok. 1992, s. II-121, 24 kohta); asia T-25/92, Vela Palacios v. TSK, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 3.3.1993 (Kok. 1993, s. II-201, 49 kohta); asia T-82/91, Latham v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 9.2.1994 (Kok. H. 1994, s. II-61, 62 kohta); asia T-506/93, Moat v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 21.2.1995 (Kok. H. 1995, s. II-147, 37 kohta).

Nimittävän viranomaisen on noudatettava avoimesta virasta antamaansa ilmoitusta, koska tällaisessa henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukaisesti hyväksytyssä ilmoituksessa avoimesta virasta määrätään kyseiseen virkaan pääsemisen edellytykset. Avointa virkaa koskevan ilmoituksen tarkoitus on siten toisaalta antaa niille, joita asia koskee, mahdollisimman tarkka tieto virkaan valituksi tulemisen edellytyksistä, jotta he voisivat arvioida, kannattaako heidän hakea virkaa, ja toisaalta asettaa oikeudelliset rajat sille, miten toimielin aikoo vertailla hakijoiden ansioita. Nimittävä viranomainen ei noudata näitä oikeudellisia rajoja, mikäli se päättää täytettävään virkaan valituksi tulemisen erityisistä edellytyksistä vasta sen jälkeen, kun ilmoitus avoimesta virasta on julkaistu, ja ottaa huomioon sen, ketkä ovat hakeneet virkaa, ja mikäli se hakemuksia arvioidessaan ottaa huomioon muut edellytykset kuin ne, jotka on mainittu avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa. Tällainen menettely aiheuttaisi sen, että avointa virkaa koskeva ilmoitus ei enää täyttäisi sitä tärkeää tehtävää, mikä sillä virantäyttömenettelyssä pitää olla; sen tehtävä on antaa niille, joita asia koskee, mahdollisimman tarkka tieto virkaa täytettäessä vaadittavista edellytyksistä (34-37 kohta).

Viittaukset: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuin 30.10.1974 (Kok. 1974, s. 1099, 40 kohta); asia C-343/87, Culin v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I-225, 19 kohta); asia T-169/89, Frederiksen v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 11.12.1991 (Kok. 1991, s. I-1403, 69 kohta); asia T-45/91, McAvoy v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 18.2.1993 (Kok. 1993, s. II-83, 48 kohta); asia T-58/91, Booss ja Fischer v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 3.3.1993 (Kok. 1993, s. II-147, 67 kohta).

On ensinnäkin todettava, että TSK:n pääsihteeri on 30.5.1994 päivätyssä muistiossaan, joka on vastaus kantajan hänen hakemuksensa hylkäämisen vuoksi tekemään selvityspyyntöön, täsmentänyt, että nimittävä viranomainen on valinnut virkoihin sellaisia virkamiehiä, joilla on työkokemusta vahtimestarina ja jotka jo ovat vastaavassa virassa. Tämän osalta on korostettava, että tätä valintaperustetta ei ollut mainittu kyseisissä avointa virkaa koskevissa ilmoituksissa. Tietyn työkokemuksen huomioon ottaminen on kuitenkin sellainen olennaisen tärkeä valintaperuste, että mikäli perustetta ei ole mainittu ilmoituksessa avoimesta virasta, nimittävä viranomainen ei saa perustaa valintaa siihen. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että nimittävä viranomainen ei ole noudattanut avointa virkaa koskevaa ilmoitusta (38-40 kohta).

Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että sekä asiakirja-aineistosta että vastaajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisessa käsitellyssä antamista selvityksistä ilmenee, että oli muita syitä, joiden vuoksi kantajan hakemus hylättiin. On nimittäin myönnetty, että siirtomenettelyssä kaikki hakijat ”joka tavalla täyttävät avoimia virkoja koskevissa ilmoituksissa asetetut edellytykset”. Arvioituaan niitä ongelmia, joita hänen mukaansa ilmenisi henkilöstökahviot ja ravintolat -palveluissa, mikäli kolme sen virkamiestä siirrettäisiin toiseen palveluun, henkilöstö-, hallinto- ja rahoitusosaston johtaja on kuitenkin esittänyt TSK:n pääsihteerille, että ”ajatus siirrosta hylätään ja siirrytään virantäyttömenettelyn seuraavaan vaiheeseen” (41 ja 42 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi hyväksyä vastaajan väitettä, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 29 artiklan määräyksiä ja avointa virkaa koskevia ilmoituksia olisi noudatettu, koska nimittävä viranomainen on arvioinut hakijoiden ansioita siirtomenettelyn yhteydessä. Mikäli on totta, että henkilöstöosaston johtajan TSK:n pääsihteerille osoittamassa muistiossa todetaan, että kaikki siirtohakemukset vastaavat täysin avointa virkaa koskevissa ilmoituksissa mainittuja edellytyksiä, nimittävä viranomainen ei ole tehnyt sitä johtopäätöstä, joka väistämättä seuraa tästä huomiosta. Edellä mainitun huomion olisi pitänyt johtaa siihen, että nimittävä viranomainen olisi henkilöstösääntöjen 29 artiklan määräysten ja avointa virkaa koskevien ilmoitusten mukaisesti aloittanut siirtomenettelyn asetettujen edellytysten mukaisesti; tällainen johtopäätös olisi ollut välttämätön erityisesti sen vuoksi, että avointa virkaa koskevien ilmoitusten 6 kohdan mukaan ”nimittävä viranomainen arvioi ensisijaisesti mahdollisuudet täyttää avoimet virat siirrolla” (43 kohta).

Se, että nimittävä viranomainen on hylännyt kantajan hakemuksen kyseisiin virkoihin, on kaiken edellä esitetyn perusteella henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja avointa virkaa koskevan ilmoituksen vastaista. Kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen perusteltu (44 ja 45 kohta).

Kanneperusteen toinen osa: yksikön edun huomioon ottaminen

On muistutettava, että henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaan yksikön edun käsite liittyy yleisesti toimielimen moitteettomaan toimintaan ja erityisesti täytettävän viran erityisvaatimuksiin. Vaikka toimielimillä on niille annettujen tehtävien osalta laaja harkintavalta organisoidessaan yksiköltään ja määrätessään niiden käytettävissä olevaa henkilöstöä tehtäviin, se oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, joka henkilöstösäännöillä on luotu julkisen viranomaisen ja sen palveluksessa olevien virkamiesten väliseen suhteeseen, merkitsee kuitenkin, että kun nimittävä viranomainen tekee virkamiehen asemaa koskevan päätöksen, sen on otettava huomioon kaikki ne tekijät, jotka saattavat määrätä sen päätöksen sisällön, ja että silloin kun on kyse tehtäviin määräämistä koskevasta päätöksestä, sen on otettava huomioon paitsi yksikön etu ja virkojen vastaavuuden periaate myös kyseisen virkamiehen oikeudet ja perustellut intressit. Näihin intresseihin kuuluu myös virkamiehen intressi tulla ylennetyksi tai siirretyksi toiveidensa ja kykyjensä mukaisesti. Se, että tämä intressi on otettava huomioon, johtuu implisiittisesti henkilöstösääntöjen 29 artiklasta, jossa asetetaan nimittävälle viranomaiselle velvollisuus virkaa täyttäessään ensisijaisesti tutkia siirto- ja ylennysmahdollisuudet. Lainsäätäjä on henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa sitä paitsi ottanut huomioon virkamiehen intressin tulla siirretyksi toisiin tehtäviin (51-53 kohta).

Viittaukset: asia 19/87, Hecq v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681, 6 kohta); asia 167/86, Rousseau v. tilintarkastustuomioistuin, yhteisöjen tuomioistuin 31.5.1988 (Kok. 1988, s. 2705, 13 kohta); asia C-298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, yhteisöjen tuomioistuin 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I-3009, 38 kohta); asia T-108/89, Scheuer v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 12.7.1990 (Kok. 1990, s. II-411, 37 kohta); asia T-44/93, Saby v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. II-541, 47 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vastaajan väite, jonka mukaan yksikön etu vaati, että henkilöstökahviot ja ravintolat -palveluissa ilmenneiden ongelmien vuoksi tämä palvelu ei voinut menettää erään sen kaikkein kokeneimman virkamiehen työpanosta, on perusteeton (54 kohta).

Ensinnäkään, vastaaja ei voi vedota asioissa Nebe vastaan komissio ja Turner vastaan komissio annettuihin tuomioihin, koska ne tosiseikat, joihin nämä tuomiot perustuivat, poikkeavat nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikoista. Näissä asioissa ei nimittäin ollut kyse henkilöstösääntöjen 29 artiklaan ja avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen perustuvaa siirtoa tai ylennystä koskevasta hakemuksesta kuten nyt käsiteltävänä olevassa hakemuksessa, vaan niissä oli kyse siitä, että kantajat vastustivat siirtoa toiseen virkaan. Yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat näissä kahdessa tuomiossa katsoneet, että kun nimittävä viranomainen käyttää laajaa harkintavaltaansa, se voi siirtää kyseiset virkamiehet muuhun kuin siihen yksikköön, jossa he sillä hetkellä työskentelevät, ja että virkamiehet eivät voi vastustaa tätä sillä perusteella, että siirto aiheuttaa ongelmia aikaisemmassa yksikössä, koska tällaisten seikkojen huomioon ottaminen kuuluu nimittävän viranomaisen harkintavaltaan (55 ja 56 kohta).

Viittaukset: asia 176/82, Nebe v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 14.7.1983 (Kok. 1983, s. 2475, 16-19 kohta); asia T-80/92, Turner v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 16.12.1993 (Kok. 1993. s. II-1465, 53-59 kohta).

Toiseksi, henkilöstösäännöillä käyttöön otetuilla, siirto- ja ylennysmenettelyä koskevilla säännöillä ei olisi tehokasta vaikutusta, jos nimittävä viranomainen voisi vedota sen yksikön etuun, johon siirtoa tai ylennystä hakeneen virkamiehen virka alun perin kuului. Henkilöstösääntöjen 4, 7, 29 ja 43-46 artiklasta ilmenevän järjestelmän, jossa avoimet virat täytetään siirrolla tai ylennyksellä, tarkoitus vaarantuisi, mikäli nimittävällä viranomaisella olisi oikeus hylätä siirto- tai ylennyshakemus pelkästään sillä perusteella, että virkamiehen pätevyyden tai ammattikokemuksen vuoksi hänen sijoituspaikkansa muuttaminen saattaa aiheuttaa toimintaongelmia siinä yksikössä, johon hänet sillä hetkellä on sijoitettu. Vastaajan väitteen hyväksyminen vaikeuttaisi huomattavasti virkamiesten liikkuvuutta yhteisön hallinnon sisällä, mikä vahingoittaisi yhteisön toimielinten asianmukaista toimintaa. Toimielimille on taattava niiden yksiköiden moitteettoman toiminnan vaatimat ammattitaitoiset henkilöstövoimavarat siten, että pätevimpien ja ammattitaitoisimpien virkamiesten ammatillisia tavoitteita ja liikkuvuustoiveita edistetään siirroilla ja ylennyksillä (57 ja 58 kohta).

Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin myöntää, että vastaajan on valvottava, että henkilöstökahviot, ravintolat -palvelujen toiminta on moitteetonta, se kuitenkin katsoo, että toimenpiteillä, joihin vastaaja on tämän tavoitteen saavuttamiseksi ryhtynyt, on rikottu henkilöstösääntöjen 29 artiklaa ja kyseisiä avointa virkaa koskevia ilmoituksia. Nimittävällä viranomaisella oli nyt käsiteltävänä olevassa asiassa velvollisuus jollakin sopivalla, tarpeen vaatiessa väliaikaisella, ratkaisulla turvata virkamiehen oikeus tavanomaiseen virkauraan toimielimessä. Kuten vastaaja on suullisessa käsittelyssä myöntänyt, nimittävä viranomainen ei kuitenkaan ole mitenkään pyrkinyt löytämään tällaista ratkaisua. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että on henkilöstösääntöjen 29 artiklan ja avointa virkaa koskevien ilmoitusten vastaista, että vastaaja on käyttänyt perusteena yksikön etua, kun se on hylännyt kantajan hakemukset virkoihin, joita hän oli hakenut saadakseen siirron. Siten myös kanneperusteen toinen osa on perusteltu (59-61 kohta).

Perustelujen puuttumista koskeva kanneperuste

Sen, että virkamiehelle vastainen päätös on perusteltava, tarkoituksena on toisaalta antaa sille, jota asia koskee, tarpeelliset tiedot, jotta tämä voi tietää onko päätös perusteltu vai ei, ja toisaalta tehdä mahdolliseksi tuomioistuimen valvonta. Jos nimittävä viranomainen päättää hylätä avoimeksi julistettua virkaa koskevan hakemuksen, sillä on velvollisuus perustella päätöksensä viimeistään siinä vaiheessa, kun sen päätöksestä tehty valitus hylätään (67 ja 68 kohta).

Viittaukset: asia 195/80, Michel v. parlamentti, yhteisöjentuomioistuin 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 22 kohta); asia 69/83, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, yhteis öjen tuomioistuin21.6.1984 (Kok. 1984, s. 2447, 36 kohta); asia T-l/90, Pérez-Mínguez Casariego v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 20.3.1991 (Kok. 1991, s. II-143,73 kohta); em. asia Volger v. parlamentti, 36 kohta; era. asia Vela Palacios v. TSK, 22 kohta; asia T-16/94, Benecos v. komissio, yhteisöjen ensimmäisenoikeusasteentuomioistuin 17.5.1995 (Kok. H. 1995, s. II-335, 31 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että 25.10.1994 tehdyssä hylkäävässä päätöksessä annetussa selityksessä vedotaan ainoastaan yksikön etuun eikä siinä ole muutoin täsmällisemmin todettu, miksi kantajan hakemuksen hylkääminen oli perusteltua, ja tämä selitys poikkeaa täysin kantajalle osoitettuun muistioon sisältyneestä selityksestä, jonka mukaan nimittävä viranomainen valinnassaan suosi niitä hakijoita, joilla jo oli ammattikokemusta vahtimestarina ja jotka jo olivat vastaavassa virassa. Vastaaja on vasta vastineen antamisen yhteydessä varsinaisesti perustellut riidanalaisen päätöksen, kun se on vastineen liitteenä esittänyt muistion, jonka mukaan sen jälkeen, kun pääjohtaja oli todennut, että kaikki siirtomenettelyn yhteydessä tehdyt hakemukset vastasivat täysin avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja edellytyksiä, hän oli esittänyt pääsihteerille, että hylätään henkilöstökahviot, ravintolat -palvelujen palveluksessa olevien hakijoiden siirtomahdollisuus, koska heidän lähtönsä aiheuttaisi toimintaongelmia tässä palvelussa, ja että tutkitaan sisäisen kilpailun kautta tulleet hakemukset, ja vastaaja on myöhemmin täydentänyt täten ilmoitettuja perusteluja niillä selityksillä, joita sen avustaja on antanut suullisessa käsittelyssä (69 ja 70 kohta).

Perustelujen riittävyyttä arvioidessa perustelu on sijoitettava siihen asiayhteyteen, jossa valituksenalainen päätös on tehty (71 kohta).

Viittaukset: asia C-350/88, Delacre ym. v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 14.2.1990 (Kok. 1990, s. I-395, 16 kohta); asia T-26/90, Finsider v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 5.6.1992 (Kok. 1992, s. II-1789, 72 kohta); em. asia Benecos v. komissio, 33 kohta.

Nimittävä viranomainen on 25.10.1994 tekemässään päätöksessä, jolla se on hylännyt kantajan valituksen, antanut kantajalle selvityksen niistä syistä, joiden perusteella hänen hakemuksensa on hylätty; koska tämä poikkeaa täysin siitä selvityksestä, joka on annettu kantajalle 30.5.1994 päivätyssä muistiossa, nimittävä viranomainen ei ole voinut hylkäyspäätöksessä rajoittua ainoastaan viittaamaan yleisluontoisesti yksikön etuun, vaan sen olisi pitänyt ilmoittaa kantajalle ne yksityiskohtaiset, selvät ja johdonmukaiset perustelut, joiden nojalla kantajan hakemus hylättiin, siten että kantaja olisi voinut täysin ymmärtää hylkäämisen syyt. Tätä yleisluontoista viittausta ei voida pitää pelkkänä yksinkertaisensa perustelujen riittämättömyytenä, joka voidaan korjata siten, että hallintoelimet esittävät lisätäsmennyksiä, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa, vaan sitä on pidettävä perustelujen puuttumisena (72 ja 73 kohta).

Viittaukset: em. asia Vela Palacios v. TSK, 26 kohta; em. asia Benecos v. komissio, 36 kohta.

Hylkäävän päätöksen perustelujen puuttumista ei voida korvata selvityksillä, jotka hallintoelin antaa kanteen nostamisen jälkeen, koska tällaiset selvitykset eivät enää tässä vaiheessa täytä tehtäväänsä. Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan ja 90 artiklan 2 kohdan määräyksistä johtuvan perusteluvelvollisuuden tarkoitus on toisaalta antaa sille, jota asia koskee, riittävät tiedot, jotta hän voi arvioida, onko hakemuksen hylkääminen ollut perusteltua ja kannattaako hänen nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ja toisaalta tehdä mahdolliseksi se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa toimielinten toimintaa (74 kohta).

Viittaukset: em. asia Volger v. parlamentti, 40 kohta; yhdistetyt asiat T-18/92 ja T-68/92, Coussios v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 23.2.1994 (Kok. H. 1994, s. II-171, 74 kohta); asia T-586/93, Kotzonis v. TSK, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 22.3.1995 (Kok. H. 1995, s. II-203, 105 kohta).

Tämän vuoksi sillä, että vastinevaiheessa esitettiin henkilöstöjohtajan muistio ja että suullisessa käsittelyssä esitettiin vastaajan antamia selvityksiä, jotka koskivat yksikön etua ja niitä syitä, joiden perusteella nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan hakemuksen, ei voida korjata edellä todettua perustelujen puuttumista. Näin ollen on katsottava, että riidanalaista päätöstä tehtäessä on rikottu nimittävälle viranomaiselle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta (75 ja 76 kohta).

Ratkaisu:

Talous- ja sosiaalikomitean pääsihteerin 30.3.1994 ja 25.10.1994 tekemät päätökset, joilla on hylätty kantajan hakemus talous- ja sosiaalikomitean henkilöstö-, hallinto- ja rahoitusosaston palkkaluokkaan D 3/D 2 kuuluviin ammattitaitoisen virkamiehen avoimiin virkoihin (vahtimestari) nrot 2/94, 3/94 ja 4/94, kumotaan.