Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Muutoksenhaku - Väliintulo - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa saadun väliintulijan aseman säilyttäminen yhteisöjen tuomioistuimessa - Perusteet, jotka väliintulija voi esittää vastauksena valitukseen

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan 2 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artikla)

2 Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Jäsenvaltioille osoitettu komission päätös suojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta

(EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta)

3 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Tutkimatta jättäminen - Hylkääminen

(EY:n perustamissopimuksen 168 a artikla; EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla)

4 Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio - Neuvoston toteuttama assosiaatio - Yhteisön etujen turvaaminen lisäämällä suojalauseke järjestelmään, jolla vahvistetaan assosioituneista maista ja näiltä alueilta peräisin olevien maataloustuotteiden vapaa pääsy yhteisön markkinoille - Laillisuus

(EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan r alakohta, 131 ja 132 artikla, 133 artiklan 1 kohta ja 136 artiklan toinen kohta)

5 Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio - Assosioituneista maista ja näiltä alueilta peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnin estämiseksi tarkoitetut suojatoimenpiteet - Käyttöön ottamisen edellytykset - Komission harkintavalta

(Neuvoston päätöksen 91/482/ETY 109 artikla)

6 Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio - Assosioituneista maista ja näiltä alueilta peräisin olevien maataloustuotteiden tuonnin estämiseksi tarkoitetut suojatoimenpiteet - Alankomaiden Antilleilta peräisin oleva tuote, joka on asetettu huonompaan kilpailuasemaan yhteisön tuotteeseen verrattuna - Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(Komission päätös 93/211/ETY)

7 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Edellytykset - Talouspoliittisia valintoja edellyttävä lainsäädäntötoimi - Yksityisiä suojaavan ylemmäntasoisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen - Se, että toimenpide on muodoltaan valittajaa erikseen koskeva päätös, ei vaikuta vahingonkorvauskanteen kohteena olevan toimenpiteen normatiivisuuteen

(EY:n perustamissopimuksen 178 artikla ja 215 artiklan toinen kohta)

Tiivistelmä

8 EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklasta seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa väliintulijoina esiintyneitä pidetään yhteisöjen tuomioistuimessa asianosaisina. Näin ollen silloin, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on muutoksenhaun kohteena, niihin sovelletaan yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohtaa, mikä vapauttaa ne velvoitteesta tehdä työjärjestyksen 93 ja 123 artiklan mukainen uusi väliintulohakemus yhteisöjen tuomioistuimessa.

Koska niiden perusteiden osalta, joihin asianosaiset voivat valituksessa vedota, ei tehdä eroa niihin asianosaisiin nähden, jotka voivat esittää vastineen, väliintulijan, jolla on oikeus esittää vastine, on voitava vedota perusteisiin, jotka koskevat niitä oikeudellisia seikkoja, jotka muodostavat valituksenalaisen tuomion perustan. Tällainen asianosainen voi siis joka tapauksessa vedota yhteisöjen tuomioistuimessa tutkimatta jättämistä koskeviin perusteisiin, jotka sen mukaan liittyvät valitukseen huolimatta siitä, että se asianosainen, jota se on tukenut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ei ole esittänyt tällaista vaatimusta valituksesta antamassaan vastineessa.

9 EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla yksityisille annettava oikeussuoja ei voi riippua siitä, että riidanalainen päätös on osoitettu yhdelle ainoalle tai useammalle jäsenvaltiolle, vaan sen on perustuttava kyseisen yksityisen erityiseen asemaan suhteessa kaikkiin muihin sellaisiin oikeussubjekteihin, joita asia koskee. Kun kyseessä on erityisesti suojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta tehty päätös, on yksilöitäessä niitä henkilöitä, joita suojatoimenpiteiden asettamispäätös koskee erikseen, ratkaisevaa se suoja, jota yhteisön oikeuden mukaan saavat maat ja alueet sekä kyseessä olevat yritykset, joita vastaan suojatoimenpide toteutetaan.

10 Ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa se, että määritetty tosiseikasto ei pidä asiallisesti paikkaansa, johtuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle toimitettu aineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston tällainen arviointi ei näin ollen ole sen luonteinen oikeuskysymys, että se sellaisenaan kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen valituksen yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin.

11 Se, että yhteisö ottaa käyttöön suojalausekkeen, jolla sallitaan merentakaisista maista ja näiltä alueilta (MMA) peräisin olevien maataloustuotteiden vapaan tuonnin rajoitukset, ei ole poissuljettua perustamissopimuksen 136 artiklan toisen kohdan osalta.

Vaikka MMA:t toisaalta ovatkin assosioituneita maita ja alueita, joilla on erityiset siteet yhteisöön, ne eivät kuitenkaan ole viimeksi mainitun osa, eikä MMA:iden ja yhteisön välillä ole tässä vaiheessa perustamissopimuksen 132 artiklan nojalla rajoituksetonta tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Toisaalta kun neuvosto tekee MMA-päätöksiä 136 artiklan toisen kohdan nojalla, jossa se valtuutetaan tekemään assosiointiin liittyviä päätöksiä perustamissopimukseen kirjattujen periaatteiden perusteella, sen on otettava huomioon perustamissopimuksen neljännessä osassa olevien periaatteiden lisäksi myös muut yhteisön oikeuden periaatteet, yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat periaatteet mukaan lukien.

Perustamissopimuksen 3 artiklan r alakohdan ja 131 artiklassa oleva määräys siitä, että yhteisö edistää MMA:iden taloudellista ja sosiaalista kehitystä, ei kuitenkaan tarkoita velvollisuutta suosia niitä, ja MMA:ista peräisin olevia tuotteita koskevien tuontitullien poistaminen, mikä on 133 artiklan 1 kohdan tavoite, ei sulje pois mahdollisuutta asettaa perustamissopimuksen 136 artiklan toisen kohdan nojalla suojalauseketta, jolla rajoitetaan tuontia vain poikkeuksellisesti, osittain ja väliaikaisesti.

12 Komissiolle on annettu laaja harkintavalta merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista tehdyn päätöksen 91/482/ETY 109 artiklan soveltamisessa; tässä artiklassa valtuutetaan komissio toteuttamaan tai sallimaan suojatoimenpiteet tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tällaisen toimivallan ollessa kyseessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on rajoituttava tutkimaan sitä, että toimivaltaa ei ole käytetty ilmeisen virheellisellä tavalla, että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin tai että komissio ei ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja.

13 Päätöksen 93/211/ETY, jolla komissio on asettanut Alankomaiden Antilleilta peräisin olevan riisin tuonnille vahvistetun vähimmäishinnan, jonka se oli ottanut suojatoimenpiteenä käyttöön päätöksellä 93/127/ETY, sellaiselle tasolle, että kyseessä oleva riisi ei enää ole huonommassa asemassa suhteessa kolmansista maista peräisin olevaan riisiin, tavoitteena on vahvistaa kyseessä olevalle riisille sellainen vähimmäistuontihinta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriöitä merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnille yhteisöön, ja korjata samalla häiriöt, jotka ovat ilmenneet yhteisön markkinoilla. Tämän tavoitteen huomioon ottaen kyseessä oleva päätös ei ole suhteellisuusperiaatteen vastainen siltä osin kuin siinä asetetaan Antilleilta peräisin oleva riisi huonompaan kilpailuasemaan yhteisön riisiin verrattuna, koska suojatoimenpiteen luonteesta johtuu, että tietyt tuodut tuotteet asetetaan yhteisön tuotteisiin verrattuna huonompaan asemaan.

14 Sellaisella lainsäädäntöalalla, jolle on ominaista laajan harkintavallan käyttö, se, että toimielin rikkoo yhteisön oikeutta, ei yksinään riitä sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymiseen perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan nojalla sen vahingon osalta, joka on aiheutunut yksityisille oikeussubjekteille. Tällainen vastuu syntyy ainoastaan, jos kysymyksessä oleva toimielin on selvällä ja vakavalla tavalla ylittänyt sen toimivallan käytölle asetetut rajat.

Se, että vahingonkorvauskanteen yhteydessä riitautettu toimenpide on muodoltaan päätös ja siitä voidaan periaatteessa näin ollen nostaa kumoamiskanne ja se, että tämä toimenpide koskee valittajaa erikseen, ei riitä sulkemaan pois tämän toimenpiteen normatiivista ominaisuutta, koska toisaalta toimenpiteen normatiivinen ominaisuus on sidoksissa kyseessä olevan toimenpiteen luonteeseen eikä sen muotoon ja koska toisaalta vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino.