Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Jäsenvaltioiden toimivalta säännellä sosiaaliturvajärjestelmiään - Toimivallan rajat - Yhteisön oikeuden noudattaminen - Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat perustamissopimuksen määräykset

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

2 Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Sairausvakuutus - Toisessa jäsenvaltiossa suoritetut palvelut - Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan soveltamisala - Toisesta jäsenvaltiosta ostetuista hoitotuotteista suoritettujen kulujen korvaaminen toimivaltaisen jäsenvaltion korvaustaksojen mukaisesti tässä jäsenvaltiossa - Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 22 artikla)

3 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kansallinen sääntely, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa suoritettujen sairauskulujen korvaamista - Hoitotuotteiden hankkiminen - Silmälasit - Sen jäsenvaltion sosiaaliturvalaitoksen myöntämä ennakkolupa, jossa henkilö on vakuutettu - Ennakkolupaa ei voida edellyttää - Lupaedellytyksen perustelut - Terveydenhuoltojärjestelmän kustannusten rajoittaminen - Kansanterveyden suojelu - Perustelut eivät ole hyväksyttäviä

(EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla)

Tiivistelmä

4 Se, että kansallinen lainsäädäntö kuuluu sosiaaliturvan alaan, ei estä perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista.

Vaikka yhteisön oikeudessa ei puututakaan jäsenvaltioiden valtaan säännellä sosiaaliturvajärjestelmiään, jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus noudattaa yhteisön oikeutta käyttäessään toimivaltaansa.

5 Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklalla pyritään turvaamaan vakuutetulle, jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen jäsenvaltion alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa, oikeus toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa palvelut on suoritettu, erityisesti siinä tapauksessa, että henkilön terveydentila edellyttää siirtymistä toiseen valtioon, mikä ei saa aiheuttaa lisäkustannuksia sairaalle henkilölle. Artiklan tarkoituksena ei ole säännellä sitä, millä tavoin jäsenvaltiot korvaavat toimivaltaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevien korvaustaksojen mukaan toisesta jäsenvaltiosta ostetut hoitotuotteet, eikä sillä näin estetä korvausten suorittamista, vaikka lainsäädännössä edellytettyä ennakkolupaa ei olisikaan myönnetty.

6 Perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla estävät sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, jonka perusteella jäsenvaltion sosiaaliturvalaitos kieltäytyy suorittamasta kiinteämääräistä korvausta silmälaseista ja näköä korjaavista linsseistä, jotka on hankittu toisessa jäsenvaltiossa toimivalta optikolta, sillä perusteella, että hoitotuotteiden hankkiminen ulkomailta edellyttää ennakkolupaa.

Tällainen lainsäädäntö rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska se ohjaa sosiaalivakuutetut ostamaan tuotteet kotimaasta muiden jäsenvaltioiden sijasta ja estää näin tavaroiden tuontia.

Lainsäädäntöä ei voida perustella tarpeella ehkäistä sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksellisen tasapainon järkkyminen, koska toisesta jäsenvaltiosta ostettujen silmälasien ja korjaavien linssien kiinteämääräinen korvaus ei vaikuta sosiaaliturvajärjestelmän rahoittamiseen tai sen tasapainoon. Lainsäädäntöä ei voida myöskään pitää perusteltuna niiden kansanterveyden suojeluun liittyvien syiden vuoksi, joilla pyritään turvaamaan niiden sairaanhoitotuotteiden laatu, jotka vakuutettu hankkii toisessa jäsenvaltiossa , koska säänneltyjen ammattien harjoittamista ja niiden harjoittamisen aloittamista säännellään yhteisön direktiivein joten silmälasien hankkiminen silmälääkärin määräyksen perusteella toisessa jäsenvaltiossa toimivalta optikolta tarjoaa samat laatutakeet kuin ne, jotka kotimaassa toimiva optikko tarjoaa myydessään silmälasit.