YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

2 päivänä lokakuuta 1996

Asia T-356/94

Sergio Vecchi

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Ilmoitus avoimesta virasta — Ilmeinen virhe — Harkintavallan väärinkäyttö — Perustelut — Tutkittavaksi ottaminen”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-1251

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan komission 8.8.1994 tekemä päätös olla valitsematta kantajaa komission Kazahstanin-edustuston päällikön virkaan sekä toisen hakijan virkaan nimittämistä koskeva päätös, sekä vahingonkorvausvaatimus.

Lopputulos:

Komission 8.8.1994 tekemän päätöksen kumoaminen. Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen.

Tuomion lyhennelmä

Kantaja, joka on nykyään palkkaluokkaan A 4 kuuluva komission virkamies, aloitti työnsä komission palveluksessa vuonna 1967 lingvistien virkaryhmään kuuluvana virkamiehenä. Vuonna 1990 hänet määrättiin uusiin tehtäviin hallintovirkamieheksi televiestinnästä, tietotekniikan markkinoista ja tutkimuksen hyödyntämisestä vastaavalle pääosastolle (PO XIII), jossa hän hoiti pääasiallisesti tehtäviä, jotka liittyivät suhteisiin Itä-Euroopan maiden kanssa, erityisesti G24-ryhmän sekä PHARE-ohjelman (yhteisön avun ohjelma Keski- ja Itä-Euroopan maille) ja TACIS-ohjelman (teknisen avun ohjelma entisen Neuvostoliiton uusille itsenäisille valtioille ja Mongolialle) osalta. Vuonna 1993 hänet siirrettiin toisiin tehtäviin teollisuudesta vastaavalle pääosastolle (PO III), jossa hän työskenteli Itä-Euroopan maiden kanssa tehtävään teolliseen yhteistyöhön liittyvien kysymysten parissa.

Sen jälkeen kun ilmoitus avoimesta virasta COM/026/94 julkaistiin 17.3.1994, kantaja ja seitsemän muuta virkamiestä jättivät hakemuksensa komission Kazahstanin-edustuston päällikön virkaan.

Avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaan asetetut vähimmäisedellytykset ovat seuraavat:

” —	kuuluminen samaan ura-alueeseen/virkaryhmään/palkkaryhmään, kuin mistä COM-ilmoituksessa on kyse (siirtäminen toisiin tehtäviin);

—	kuuluminen alempaan palkkaryhmään, kuin mistä COM-ilmoituksessa on kyse (henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukainen ylennys);

—	tehtävien edellyttämät tiedot ja kokemus/soveltuvuus;

—	erityistä pätevyyttä edellyttäviin virkoihin: perusteelliset tiedot ja toimialan/toimialaan liittyvä kokemus.”

Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa kuvailtiin kyseistä virkaa koskevia erityisiä edellytyksiä seuraavasti:

”Alma Ata. Komission Kazahstanin-edustuston päällikkö. Perusteelliset tiedot yhteisön perustamissopimuksista ja ulkosuhteita koskevasta yhteisestä politiikasta. Talous- ja kauppapolitiikkaa sekä teknisen avun politiikkaa Kazahstanissa ja Keski-Aasian tasavalloissa koskevat perusteelliset tiedot. Venäjän ja/tai saksan kielen taito, paikallisten kielten taito katsotaan eduksi.”

Nimitysasioiden neuvoa-antavan komitean (comité consultatif des nominations, jäljempänä CCN) sihteeri ilmoitti kantajalle 17.6.1994 päivätyllä kirjeellä, että kantajan hakemusta ei oteta huomioon virkaa täytettäessä.

Komissio nimitti 8.8.1994 tekemällään päätöksellä toisen hakijan, K:n kyseiseen virkaan. Kantajalle ilmoitettiin 12.8.1994, että hänen hakemustaan ei ollut hyväksytty.

Kantaja teki tästä päätöksestä valituksen samana päivänä. Valitusta käsiteltiin kahdessa yksiköiden välisen työryhmän kokouksessa 29.9.1994 ja 13.10.1994.

Tämän jälkeen kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 24.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä tämän kanteen.

Kantaja vaati samana päivänä erillisellä hakemuksella K:n nimittämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 23.11.1994 antamallaan määräyksellä (T-356/94 R, Kok. H. 1994, s. II-805) eikä siinä yhteydessä päättänyt oikeudenkäyntikuluista.

Komissio hylkäsi 5.12.1994 päivätyllä kirjeellään kantajan tekemän valituksen muun muassa seuraavista syistä:

”CCN on tutkinut kaikki hakemukset ja päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan kolme hakemusta (joiden joukkoon kuului virkaan nimitetyn hakijan hakemus) voitiin ottaa huomioon.

[- -]

Komissio toteaa, että nimittävä viranomainen ei ole jättänyt millään tavoin noudattamatta avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta johtuvia oikeudellisia velvoitteita nimittäessään K:n kyseiseen virkaan. Erilaisissa tehtävissä toimiessaan hankkimansa kokemuksen perusteella K on näet voinut syventää yhteisön yhteisiä politiikkoja ja ulkosuhteita koskevaa laajaa tietämystään.

Komissio katsoo, että nimitetty hakija täytti tämän edustuston päällikön viran edellytykset paremmin kuin kantaja.

Vaikka Vecchin kokemus liittyykin Itä-Euroopan maihin, se koskee vain tiettyjä erityisaloja.”

Oikeudenkäynnin kohde ja tutkittavaksi ottaminen

Oikeudenkäynnin kohdetta ja tutkittavaksi ottamista koskevat perustelut liittyvät kaikki kysymykseen, täyttikö kantaja avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetetut edellytykset. Tämän ilmoituksen sanamuodon perusteella ja erityisesti, koska siinä täsmennettiin, että hakijoilla oli oltava talous- ja kauppapolitiikkaa sekä teknisen avun politiikkaa Kazahstanissa ja Keski-Aasian tasavalloissa koskevat perusteelliset tiedot, jotka siihen aikaan olivat vielä melko harvinaisia, kantaja, joka toimi tietyissä tehtävissä tällä alalla, sai varmasti sen käsityksen, että hänellä oli mahdollisuuksia saada virka. Kantajalla oli samoin intressi saada selville, täyttikö lopulta virkaan valittu hakija ilmoituksessa asetetut edellytykset (27 ja 28 kohta).

Kantaja on lisäksi osoittanut, että hänellä oli kaikkia ilmoituksessa mainittuja edellytyksiä vastaavia tietoja sekä kokemusta ja soveltuvuutta (29 kohta).

Lisäksi CCN hylkäsi kantajan hakemuksen hakijoiden ansioiden vertailevan tutkimisen päätteeksi eikä sen vuoksi, että se katsoi, ettei kantaja täyttänyt avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja edellytyksiä (30 kohta).

CCN:n sihteerin kantajalle lähettämä ilmoitus osoittaa näet, että CCN tutki 9.6.1994 pitämässään kokouksessa viran täyttämisen edellyttämää tasoa ja viran tulevalta haltijalta vaadittavaa pätevyyttä. Sen jälkeen, kun ilmoituksessa on todettu kaikkien hakemusten tulleen tutkituiksi, siinä päädyttiin kannalle, jonka mukaan kantajan hakemusta ei otettu huomioon tässä yhteydessä (31 kohta).

Se seikka, että tässä ilmoituksessa todetaan nimenomaisesti, että CCN on kaikki hakemukset tutkittuaan päätynyt lopputulokseen, jonka mukaan kantajan hakemusta ei pitänyt hyväksyä, vahvistaa tosiasiallisesti sen, että kantaja täytti avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetetut edellytykset ja että CCN oli vertaillut kantajaa koskevia arviointikertomuksia ja kantajan ansioita Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 45 artiklan mukaisesti. Tästä seuraa, että CCN:n johtopäätöstä, jonka mukaan ”kantajan hakemusta ei otettu huomioon”, ei ole ymmärrettävä siten, että CCN katsoi, ettei hakemusta voitu ottaa huomioon vaaditun pätevyyden puuttumisen vuoksi, vaan se on ymmärrettävä kaikkien hakemusten vertailevan tutkimisen jälkeen tehdyksi arvioksi (32 kohta).

Viittaukset: yhdistetyt asiat 44/85, 77/85, 294/85 ja 295/85, Hochbaum ja Rawes v. komissio, 9.7.1987 (Kok. 1987, s. 3259, 16-19 kohta) ja asia T-108/92, Caló v. komissio, 24.2.1994 (Kok. 1994, s. II-213, 16 kohta).

Myöskään päätöksessä, jolla kantajan valitus hylättiin, ei mitenkään viitata siihen mahdollisuuteen, että kantaja ei täyttäisi avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja edellytyksiä, vaan komissio on siinä vain korostanut valitun hakijan hankkiman kokemuksen arvoa kantajan kokemukseen verrattuna. Tämän vuoksi komissiolla ei ole oikeutta muuttaa kantaansa väittäen, että kantaja ei täyttänyt avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja vaatimuksia (33 kohta).

Tästä seuraa, että kantajalla on varma ja todellinen perusteltu intressi vaatia K:n nimityksen kumoamista (34 kohta).

Viittaukset: asia T-45/91, Avoy v. parlamentti, 18.2.1993 (Kok. 1993, s. II-83, 28 kohta).

Pääasia

Avointa virkaa koskevan ilmoituksen rikkomista ja tosiasioiden ilmeisen virheellistä arviointia koskevat kanneperusteet

Avointa virkaa koskevalla ilmoituksella pyritään min täsmällisesti kuin mahdollista antamaan asiasta kiinnostuneille tietoa kyseisen viran saamiselle asetetuista edellytyksistä, jotta he kykenisivät arvioimaan, voivatko he itse hakea virkaa (50 kohta).

Viittaukset: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, 30.10.1974 (Kok. 1974, s. 1099, 40 kohta).

Valitulla hakijalla ei ollut ”talous- ja kauppapolitiikkaa sekä teknisen avun politiikkaa Kazahstanissa ja Keski-Aasian tasavalloissa koskevia perusteellisia tietoja” silloin, kun kanteen kohteena oleva päätös tehtiin, vaikka avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa tätä edellytettiin (51 kohta).

Olipa valitun hakijan ansioiden arvo mikä taliansa kantajan ansioihin verrattuna, nimittävän viranomaisen on suoritettava hakijoiden ansioiden ja arviointien vertailu niiden arviointiperusteiden mukaisesti, jotka se on itselleen asettanut avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa (53 kohta).

Viittaukset: asia C-35/92 P, parlamentti v. Frederiksen, 18.3.1993 (Kok. 1993, s. I-991, 13 kohta).

Nimittävälle viranomaiselle nimitysten ja ylennysten osalta kuuluvan harkintavallan käyttö näet edellyttää, että hakemukset tutkitaan tarkasti ja avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja vaatimuksia noudatetaan tunnollisesti siten, että nimittävän viranomaisen on hylättävä kaikki hakijat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia (54 kohta).

Viittaukset: em. asia parlamentti v. Frederiksen, 15 kohta.

Nimittävän viranomaisen on avointa virkaa koskevaa ilmoitusta laatiessaan otettava huomioon virassa vaadittavat edellytykset. Se ei toimi henkilöstösääntöjen säännösten mukaisesti, jos se tulee ajatelleeksi näitä edellytyksiä vasta ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja hakemuksensa jättäneet hakijat huomioon otettuaan tai jos se tulkitsee avointa virkaa koskevan ilmoituksen sanamuotoa tavalla, jonka se katsoo soveltuvan paremmin yksikön tarpeisiin (55 kohta).

Viittaukset: em. asia Grassi v. neuvosto, 39 kohta.

Jos nimittävä viranomainen huomaa jälkeenpäin, että avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetetut edellytykset olivat ankarammat kuin yksikön tarpeet vaativat, se voi vapaasti aloittaa virantäyttömenettelyn uudelleen vetämällä pois alkuperäisen ilmoituksen avoimesta virasta ja korvaamalla sen korjatulla ilmoituksella (56 kohta).

Viittaukset: em. asia Grassi v. neuvosto, 43 kohta.

Komissio ei voi myöskään vedota siihen, että avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa, joka oli jaettu kahteen osaan, painotettiin vähemmän erityisiä edellytyksiä kuin yleisiä edellytyksiä. Ilmoituksen yleisissä edellytyksissä näet todettiin, että toimialalta hankittuja tai siihen liittyviä perusteellisia tietoja ja kokemusta edellytetään viroissa, joissa tarvitaan erityistä pätevyyttä. Siten ilmoituksen toiseen osaan sisältyy vain tätä edellytystä koskeva täsmennys. Koska avointa virkaa koskevalla ilmoituksella joka tapauksessa pyritään niin täsmällisesti kuin mahdollista antamaan kiinnostuneille tietoa avoimen viran saamiselle asetetuista edellytyksistä, ilmoituksen molempia osia on tarkasteltava yhdessä. Talous- ja kauppapolitiikkaa sekä teknisen avun politiikkaa Kazahstanissa ja Keski-Aasian tasavalloissa koskevat perusteelliset tiedot ovat näet ilmoituksessa niin keskeinen vaatimus, että asiasta kiinnostuneet eivät ole voineet olla sitä huomaamatta (57 kohta).

Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen ei ole noudattanut tunnollisesti avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja edellytyksiä. Tämän vuoksi se on tehnyt myös ilmeisen virheen tutkiessaan hakijoiden ansioita (58 kohta).

Viittaukset: em. asia Mc Avoy v. parlamentti, 51-52 kohta.

Ansioiden vertailevan tutkimisen puuttumista koskeva kanneperuste

Kantajan tämän kanneperusteen yhteydessä esittämillä perusteluilla pyritään osoittamaan, että komissio on tehnyt arviointivirheen tutkiessaan hakijoiden ansioita. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut tämän edellä 58 kohdassa. Väite, jonka mukaan kyse olisi ansioiden vertailevan tutkimisen täydellisestä puuttumisesta, ei kuitenkaan ole perusteltu, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnista ilmenee, että tällainen tutkiminen on todella suoritettu (65 kohta).

Harkintavallan väärinkäyttöä ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste

Asiakirjoista ei ilmene, että komissio olisi syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen (72 kohta).

Millään kantajan esittämällä seikalla ei näet voida osoittaa, että päätös olisi tehty muiden kuin niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin on vedottu. Avointa virkaa koskevan ilmoituksen noudattamatta jättäminen ansioita tutkittaessa ei sinällään vielä riitä sen osoittamiseksi, että komissio on toiminut yksikön edun vastaisesti siten, että se on syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön (73 kohta).

Niiden kantajan väitteiden osalta, joiden mukaan K:n kansalaisuus oli nimityksen kannalta määräävä arviointiperuste, on todettava, ettei kantaja ole esittänyt mitään seikkaa, joka tukisi väitettä, jonka mukaan edustustojen päälliköiden virat on jaettu määrätyllä tavalla jäsenvaltioiden kesken (74 kohta).

Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva kanneperuste

Jos nimittävä viranomainen päättää hylätä hakemuksen, se on velvollinen perustelemaan päätöksensä ainakin siinä vaiheessa, kun se hylkää tästä päätöksestä tehdyn valituksen. Jos ylennyksistä ja siirroista toisiin tehtäviin päätetään kuitenkin vapaan harkinnan perusteella, riittää, että valituksen hylkäämistä koskevissa perusteluissa käsitellään niitä oikeudellisia edellytyksiä, joiden noudattamista menettelyn sääntöjenmukaisuus henkilöstösääntöjen mukaan edellyttää. Siten ei ole tarpeen, että kyseinen toimielin esittää yksityiskohtaisesti, miten se on katsonut nimitetyn hakijan täyttävän avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetetut edellytykset. Perusteluilla on kuitenkin tehtävä mahdolliseksi se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa kanteen kohteena olevan päätöksen laillisuutta, ja perusteluilla on annettava valittajalle riittävästi tietoa sen arvioimiseksi, onko hänen hakemuksensa hylkääminen ollut asianmukaista vai siten virheellistä, että päätöksen lainmukaisuus voidaan riitauttaa (80 kohta).

Viittaukset: asia T-25/90, Schönherr v. TSK, 30.1.1992 (Kok. 1992, s. II-63, 21 ja 22 kohta) ja asia T-25/92, Vela Palacios v. TSK, 3.3.1993 (Kok. 1993, s. II-201, 22 kohta).

Päätöksessä, jolla valitus on hylätty, todetaan, että erilaisissa tehtävissä toimiessaan hankkimansa kokemuksen perusteella K on voinut hankkia yhteisön yhteisiä politiikkoja ja ulkosuhteita koskevaa laajaa tietämystä siten, että hän täyttää edustuston päällikön viran edellytykset paremmin, ja että vaikka kantajan kokemus liittyykin Itä-Euroopan maihin, se koskee vain tiettyjä erityisaloja (81 kohta).

Vaikka hakijoiden ansioita tutkittaessa on syyllistytty ilmeiseen tosiasioita koskevaan arviointivirheeseen, perustelut sinänsä eivät ole riittämättömät. Niissä ilmoitetaan ne yksittäiset ja asiaankuuluvat syyt, joiden perusteella kantajan hakemus voidaan komission mukaan hylätä, siten että kantaja on voinut riitauttaa kanteen kohteena olevan päätöksen laillisuuden ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut sitä valvoa (82 kohta).

Lainvastaista menettelyä koskeva kanneperuste

On todettava, että kantajalla ei tämän kanneperusteen perusteella ole henkilökohtaista intressiä kanteen kohteena olevan päätöksen kumoamiseen. Koska kantaja on virkamies palkkaluokassa A 4 ja koska kyseinen virka on sijoitettu palkkaluokkaan A 4/A 5, hän ei voi väittää, että asianomaista menettelyä on rikottu hänen vahingokseen. Virka on näet sen tasoinen, että kantaja voitaisiin nimittää siihen, jos ansioiden vertaileva tutkiminen johtaisi hänen kannaltaan myönteiseen tulokseen (87 kohta).

Viittaukset: asia T-16/94, Benecos v. komissio, 17.5.1995 (Kok. H. 1995, s. II-335,47 kohta).

Vahingonkorvaus

Sellaista vahingonkorvauskannetta, jossa korvausta ei vaadita vahingosta, joka on aiheutunut sellaisesta kantajalle vastaisesta päätöksestä, jonka kumoamista vaaditaan, vaan erilaisista virheistä ja laiminlyönneistä, joita hallinnon väitetään tehneen, on edellettävä kaksivaiheinen menettely. Menettely on ehdottomasti aloitettava tekemällä hakemus, jossa nimittävää viranomaista kehotetaan korvaamaan väitetty vahinko, ja tämän hakemuksen jälkeen on tarvittaessa tehtävä valitus hakemuksen hylkäämistä koskevasta päätöksestä (93 kohta).

Viittaukset: asia T-53/92, Piette de Stachelski v. komissio, 28.1.1993 (Kok. 1993, s. II-35).

Tässä asiassa vahingonkorvausvaatimus koskee vahinkoa, jonka väitetään aiheutuneen sellaisesta menettelystä, jota ei voida pitää kantajalle vastaisena, koska sillä ei ole oikeusvaikutuksia. Vaatimusta ei kuitenkaan ole edeltänyt sääntöjenmukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely (94 kohta).

Ratkaisu:

1) Komission 8.8.1994 tekemä päätös olla valitsematta kantajaa komission Kazahstanin-edustuston päällikön virkaan sekä 8.8.1994 tehty päätös nimittää K tähän virkaan kumotaan.

2) Muilta osin kanne hylätään.