YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

29 päivänä helmikuuta 1996

Asia T-280/94

Orlando Lopes

vastaan

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

”Henkilöstö — Ylennyshakemusten hylkääminen — Joustava työaika — Kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimus”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-239

Aihe:

Kanne, jossa kantaja on vaatinut kumoamaan kaksi päätöstä, joilla hänen ylennyshakemuksensa on hylätty, ja päätöksen, jolla häneltä on evätty lupa noudattaa joustavaa työaikaa, sekä vahingonkorvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joita hän on väittänyt kärsineensä esimiestensä menettelyn ja riidanalaisten päätösten vuoksi.

Lopputulos:

Kantajalle 11.2.1994 tiedoksi annetun päätöksen, joka koskee hänen ilmoituksessa nro CJ 68/92 avoimiksi julistettuihin virkoihin jättämänsä hakemuksen hylkäämistä, ja tästä päätöksestä tehdyn valituksen Cont. 12/94-R hylkäämispäätöksen kumoaminen. Hylkääminen muilta osin.

Tuomion lyhennelmä

Kantaja haki toista kahdesta portugalin kielen käännösosaston johtavan juristilingvistin virasta, jotka julistettiin avoimiksi 2.12.1992 julkaistulla ilmoituksella nro CJ 68/92.

Vertailtuaan jätettyjä hakemuksia ja todettuaan, ettei niistä mikään vastannut avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro CJ 68/92 asetettuja vaatimuksia yhteisöjen tuomioistuimen hallintokomitea päätti kokouksessaan 15.3.1993”hylätä jätetyt hakemukset — — ja lykätä näiden kahden viran täyttämistä”. Kullekin hakijalle ilmoitettiin hänen hakemuksensa hylkäämisestä (tämä hylkäämispäätös on kantajan kanteen T-547/93 pääasiallisena kohteena).

Kantaja jätti myöhemmin hakemuksensa toiseen kahdesta portugalin kielen käännösosaston johtavan juristilingvistin virasta, jotka julistettiin avoimiksi 20.12.1993 julkaistulla ilmoituksella nro CJ 82/93.

Yhtä aikaa avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro CJ 82/93 tarkoitettujen virkojen täyttömenettelyn kanssa yhteisöjen tuomioistuimen hallintokomitea jatkoi ilmoituksessa nro CJ 68/92 tarkoitettujen virkojen täyttämistä julkaisematta uudestaan ilmoitusta avoimesta virasta, vaan tutkimalla uudelleen alun perin vastaanotetut hakemukset. Tämän hakemusten yhteisen tutkimisen päätteeksi hallintokomitea nimitti kaksi hakijaa ilmoituksella nro CJ 68/92 avoimiksi julistettuihin virkoihin ja kaksi hakijaa ilmoituksella nro CJ 82/93 avoimiksi julistettuihin virkoihin johtaviksi juristilingvisteiksi. Kantajalle ilmoitettiin hänen näitä virkoja koskevien hakemustensa hylkäämisestä kahdella 11.2.1994 päivätyllä muistiolla. ICantaja teki näistä kahdesta päätöksestä valituksen, joka rekisteröitiin nrolla Cont. 12/94-Rja joka hylättiin vastaajan päätöksellä 27.6.1994.

Tämän lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen kirjaaja epäsi kantajalta luvan noudattaa joustavaa työaikaa, jota hän oli pyytänyt voidakseen seurata luentoja Trierin yliopistossa. Kantaja teki tästä hylkäämispäätöksestä valituksen, joka rekisteröitiin numerolla Cont. 2/94-R ja jonka vastaaja hylkäsi päätöksellään 29.4.1994.

Vastaajan vaatimus siitä, että 24.6.1987 päivätty muistio jätetään huomiotta asiassa

Kantaja on jättänyt vastauskirjelmänsä liitteenä asiakirjan, joka on peräisin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan erään toisen jutun oikeudenkäyntiasiakirjoista. Vastaaja on pyytänyt tämän asiakirjan poistamista tämän jutun oikeudenkäyntiasiakirjoista, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevien juttujen asiakirjojen luottamuksellisuutta on loukattu.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei tässä toimielimessä työskentelevä virkamies saa tutustua siellä vireillä olevien juttujen asiakirjoihin, paitsi jos niihin tutustuminen liittyy hänelle uskottuihin erityisiin työtehtäviin — näin ei ollut asianlaita tässä tapauksessa. Muunlainen tulkinta vaarantaisi nimittäin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaajan 3.3.1994 antamien ohjeiden 5 artiklan 3 kohdan tehokkaan vaikutuksen (effet utile) toteutumisen; tämän kohdan mukaan ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaisten asianajajat ja asiamiehet ja heidän asianmukaisesti valtuuttamansa henkilöt voivat tutustua jutun asiakirjavihkoon.

Tätä asiaa koskevien erityissyiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei riidanalaista asiakirjaa ole poistettava jutun asiakirjoista. Asiakirja sisältää nimittäin kantajan pätevyyttä, työntulosta ja käyttäytymistä koskevan, Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 26 artiklassa tarkoitetun kertomuksen, joka sen vuoksi olisi pitänyt antaa hänelle tiedoksi ja sisällyttää hänen henkilökansioonsa. Kantaja vetoaa lisäksi tähän asiakirjaan aihetodisteena siitä, että harkintavaltaa on käytetty väärin hänen vahingokseen.

Kumoamisvaatimukset

Kanneperuste, joka perustuu laillisen perustan puuttumiseen ja jolla pyritään erityisesti saamaan kumotuksi 11.2.1994 tiedoksi annettu päätös, jolla on hylätty kantajan avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro CJ 68/92 tarkoitettuihin virkoihin jättämä hakemus

Kanneperusteessa on kyse siitä, onko nimittävällä viranomaisella hylättyään kaikki tiettyyn avoimeksi julistettuun virkaan jätetyt hakemukset oikeus tutkia ne uudelleen ja tehdä uusi päätös alkuperäisessä avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettujen vaatimusten osalta, mutta ottamalla huomioon tällä välin tapahtuneen hakijoiden kykyjen tai pätevyyden kehittymisen.

Menettelemällä tällä tavoin nimittävä viranomainen voi täyttää viran nimittämällä hakijoita, jotka eivät hakemusten viimeisenä jättämispäivänä ja ansioidensa vertailuajankohtana täyttäneet alkuperäisessä avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettuja vaatimuksia, mistä syystä se oli heidän hakemuksensa perustellusti hylännyt. Jos nimittävä viranomainen aikoo tehdä valintansa tämän alkuperäisen ilmoituksen perusteella sellaisenaan, tällaiseen menettelyyn turvautuminen vastaa sitä, että ilmoituksessa asetettuja vaatimuksia alennettaisiin taannehtivasti ainoastaan näiden hakijoiden hyväksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toimiessaan tällä tavoin nimittävä viranomainen on jättänyt noudattamatta velvollisuutensa kunnioittaa tunnontarkasti avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa, jossa määritellään nimittävän viranomaisen itselleen määräämät laillisuusrajat, asetettuja vaatimuksia.

Viittaukset: asia C-35/92-P, parlamentti v. Frederiksen, yhteisöjen tuomioistuin 18.3.1993 (Kok. 1993, s. I-991); asia T-45/91, Mc Avoy v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 18.2.1993 (Kok. 1993, s. II-83).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että jos nimittävä viranomainen voisi siinä tapauksessa, että hakijoita, jotka täyttävät avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa sen asettamat vaatimukset, ei ilmoituksen julkaisupäivänä ole, yksinkertaisesti odottaa heidän kykyjensä kehittymistä ja tutkia sitten uudelleen ainoastaan heidän hakemuksensa, nimittävä viranomainen jättäisi valinnan kohteena olevan joukon ulkopuolelle ne virkamiehet, jotka arvioituaan kykynsä oikein eivät olleet jättäneet hakemustaan tuolloin. Tällainen ulkopuolelle jättäminen saattaisi kuitenkin koskea sellaisia henkilöitä, joiden pätevyys on tällä välin kehittynyt vastaavaksi, ellei jopa paremmaksi, kuin niiden virkamiesten, jotka olivat ennenaikaisesti jättäneet hakemuksensa. Tällainen lopputulos olisi ilmiselvästi vastoin henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan tarkoitusta eli sitä, että virkamiehiksi palkataan ne, joilla on paras pätevyys, ja sitä, että avoimet virat täytetään tältä pohjalta. Nimittävä viranomainen jätti sitä paitsi huomiotta avointa virkaa koskevan ilmoituksen olennaisen merkityksen eli sen, että sillä ilmoitetaan asiasta kiinnostuneille mahdollisimman tarkasti tietyn viran täyttämiseen vaadittujen edellytysten luonne, jotta he voivat arvioida, onko heidän syytä hakea virkaa.

Viittaukset: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, yhteisöjen tuomioistuin 30.10.1974 (Kok. 1974, s. 1099); asia T-56/89, Bataille ym. v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 8.11.1990 (Kok. 1990, s. II-597, 48 kohta); asia T-156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 27.6.1991 (Kok. 1991, s. II-407, 62 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näin ollen vastaajan nimittävällä viranomaisella ei ollut oikeutta tutkia uudelleen hakemuksia, jotka se oli aluksi hylännyt.

Kanneperusteet, joilla pyritään saamaan kumotuksi päätös, jolla kantajan hakemus avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro CJ 83/93 tarkoitettuihin virkoihin on hylätty

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan viisi kanneperustetta, jotka perustuvat seuraaviin seikkoihin: toimivaltasäännöksiä on rikottu, henkilöstösääntöjen 26 ja 43 artiklaa on rikottu, henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on rikottu, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja urakehitysperiaatetta on loukattu, perustuvat merkittävältä osin samoihin tosiasiaväitteisiin, oikeudellisiin väitteisiin, todisteisiin ja asiakirjoihin, joihin kantaja on vedonnut kanteensa tueksi asiassa T-547/93 varsinkin ensimmäisen, toisen ja viidennen kanneperusteen osalta, joten ne on hylättävä samoin perusteluin kuin mainitussa asiassa tänään jo annetussa tuomiossa on todettu.

Kanneperuste, joka perustuu perustelujen puuttumiseen ja jolla pyritään saamaan kumotuksi joustavan työajan noudattamisen epäävä päätös

Henkilöstösääntöjen 25 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden tarkoitus on ensinnäkin antaa sille, jota asia koskee, riittävät tiedot, joiden perusteella hän voi arvioida hänelle vastaisen toimenpiteen oikeellisuutta ja sitä, onko syytä nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, sekä toiseksi antaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle mahdollisuus harjoittaa valvontaansa.

Viittaukset: asia 195/80, Michel v. parlamentti, yhteisöjen tuomioistuin 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861); T-52/90, Volger v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 12.2.1992 (Kok. 1992, s. II-121); asiat T-18/92 ja T-68/92, Coussiosv. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 23.2.1994 (Kok. H. 1994, s. II-171); asia T-586/93, Kotzonis v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 22.3.1995 (Kok. H. 1995, s. II-203).

Velvollisuuden laajuutta on eri tapauksissa arvioitava konkreettisten olosuhteiden perusteella ottamalla erityisesti huomioon toimenpiteen sisältö, käytettyjen perustelujen laatu ja se intressi, joka sillä, jolle päätös on osoitettu, voi olla selitysten saamiseen. Näin ollen päätös on riittävästi perusteltu, jos se on tehty kantajan tuntemassa asiayhteydessä, jónica perusteella hän voi ymmärtää sen ulottuvuuden.

Viittaukset: asia 19/87, Hecq v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681); asia T-36/93, Ojha v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 6.7.1995 (Kok. H. 1995, s. II-497).

Tässä asiassa vastaaja on laillisesti perustellut epäävän päätöksensä toteamalla, ettei kantajan pyytämän tyyppisen työajan noudattamisesta ollut säädetty missään kohtaa henkilöstösääntöjä eikä yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltainen nimittävä viranomainen ollut tehnyt siitä mitään yleistä päätöstä. Koska vastaaja katsoi, ettei sillä ollut laillista oikeutta myöntää kantajan pyytämää lupaa, sillä ei ollut minkäänlaista harkintavaltaa asiassa, minkä vuoksi sen ei tarvinnut perustella päätöksensä tarkoituksenmukaisuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, ettei perusteluvelvollisuutta tule sotkea päätöksen sisäisen laillisuuden valvontaan, jota kantajan toinen kanneperuste tässä asiassa koskee.

Kanneperuste, joka perustuu siihen, että henkilöstösääntöjen 24 artiklan 3 kohtaa ja niiden yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä on rikottu ja jolla pyritään saamaan kumotuksi joustavan työajan noudattamisen epäävä päätös

Henkilöstösääntöjen 55 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan virkamiesten normaali työaika ei saa ylittää 42 tuntia viikossa; nämä tunnit työskennellään nimittävän viranomaisen vahvistamaa yleistä työaikaa noudattamalla. Yhteisöjen tuomioistuimen nimittävästä viranomaisesta tekemän päätöksen 2 artiklan 1 kohdan neljännestä luetelmakohdasta käy ilmi, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen vahvistamaan tämän yleisen työajan.

Henkilöstösääntöjen 24 artiklan kolmannen kohdan mukaan, jossa säädetään, että yhteisöt helpottavat virkamiesten ammatillista täydennyskoulutusta siltä osin, kuin se on toimielimen hyvän toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista ja sen omien intressien mukaista, poikkeamista näin vahvistetusta yleisestä työajasta ei sallita. Henkilöstösääntöjen 57 artiklassa ja niiden liitteessä V olevan 6 artiklan toisessa kohdassa yhdessä täsmennetään tältä osin ainoastaan, että toimielin voi myöntää erityislomaa niissä rajoissa, jotka se on määrännyt 24 artiklan kolmannen kohdan mukaan laatimassaan ammatillisen täydennyskoulutuksen ohjelmassa.

Vakiintuneen käsityksen mukaan ilmaisulla ”joustava työaika” tarkoitetaan sitä paitsi virkamiesten työajan järjestämis- ja hallinnoimistapaa, josta tosiseikkojen tapahtumahetkellä ei ollut säädetty henkilöstösäännöissä eikä määrätty yhteisöjen tuomioistuimen vahvistaman yleisen työajan yhteydessä eikä missään muussakaan nimittävän viranomaisen yleisessä täytäntöönpanopäätöksessä. Siltä osin kuin vastaaja katsoo, että joustavan työajan käyttöönotto sopii huonosti yhteen toimielimen hyvän toiminnan kanssa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että toimielimillä on laaja harkintavalta sen suhteen, miten ne organisoivat niille uskottujen tehtävien hoitamisen.

Viittaukset: em. asia Hecq v. komissio; asia T-80/92, Turner v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 16.12.1993 (Kok. 1993, s. II-1465).

Henkilöstösääntöjen 56 artiklan ensimmäinen kohdan ja yhteisöjen tuomioistuimen nimittävästä viranomaisesta tekemän päätöksen 5 artiklan 1 kohdan kahdeksannen luetelmakohdan tarkoituksena on suojella virkamiesten etuja hyvin erityislaatuisissa tilanteissa, hätätilanteissa ja työmäärän kasvaessa epätavallisen suureksi, jolloin toimielimen etu edellyttää näissä kohdissa tarkoitetun työajan noudattamista; näiden kohtien mukaan yötyölle sekä sunnuntai-ja pyhätyölle voidaan antaa lupa ainoastaan kirjaajan vahvistamassa menettelyssä. Tätä säännöstä ja tätä määräystä käytettäisiin täysin niiden tarkoituksen vastaisesti, jos niiden perusteella voitaisiin antaa lupa kantajan pyytämän tyyppiselle joustavalle työajalle.

Vahingonkorvausvaatimukset

Tämän asian olosuhteiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan kärsimä vahinko, joka johtuu siitä, että hänen hakemuksensa avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa nro CJ 68/92 tarkoitettuihin virkoihin hylättiin 11.2.1994 tiedoksi annetulla toisella päätöksellä, tulee riittävästi korvatuksi sillä, että tämä päätös kumotaan.

Muilta osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vahingonkorvausvaatimus koskee sellaisista toimenpiteistä aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamista, joiden kumoamista on samalla pyydetty, sekä myös näitä toimenpiteitä valmistelevista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneen vahingon korvaamista. Nämä vaatimukset liittyvät siis läheisesti toisiinsa, joten kumoamisvaatimusten hylkäämisestä täytyy seurata vahingonkorvausvaatimusten hylkääminen.

Ratkaisu:

Vastaajan 10.1.1995 esittämä vaatimus siitä, että asiassa T-280/94 jätettyyn kantajan vastauskirjelmään liitetty tietty asiakirja ja vastauskirjelmän tietyt sitä käsittelevät kappaleet jätettäisiin huomiotta, hylätään.

Vastaajan päätös, joka on annettu kantajalle tiedoksi 11.2.1994 ja jolla on hylätty kantajan hakemus ilmoituksella nro CJ 68/92 avoimiksi julistettuihin virkoihin, sekä vastaajan päätös 27.6.1994 siltä osin, kuin siinä on hylätty valitus Cont. 12/94-R tätä päätöstä koskevilta osin, kumotaan.

Muilta osin kanne hylätään.