Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1 Ennakkoratkaisukysymykset - Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi - Ennakkoratkaisun tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys - Kansallisen tuomioistuimen harkinta - Asianosaiset eivät voi puuttua kysymysten sisältöön

(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

2 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Eläinlääkkeet - Direktiivissä 81/851/ETY olevat kiellot - Ulottuvuus - Perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa ei voida soveltaa samanaikaisesti

(EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla; neuvoston direktiivin 81/851/ETY 4 artikla ja neuvoston direktiivit 90/676/ETY ja 93/40/ETY)

Tiivistelmä

3 Perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka on vastuussa sen ratkaisemisesta, asiana on harkita kunkin asian erityispiirteiden perusteella, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja mikä on sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämien kysymysten merkitys asiassa, eivätkä asianosaiset voi puuttua näiden kysymysten sisältöön.

4 Eläinlääkkeitä koskevan direktiivin 81/851/ETY 4 artiklassa oleva kielto saattaa markkinoille ja antaa eläimille jäsenvaltiossa lääkettä, jolle tämän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ennalta ole antanut lupaa, koskee tuontia sekä alkuperäisessä muodossaan että sellaisena, joksi se on direktiivillä 90/676/ETY muutettuna, silloin kun tuonti tapahtuu jommassakummassa edellä mainituista tarkoituksista. Näin ollen tämä säännös koskee myös sitä, että jonkin jäsenvaltion apteekkari tuo maahan lääkettä eläinlääkärin tässä valtiossa määräämän reseptin perusteella jotakin erityistarvetta varten.

Vaikka direktiivi 81/851/ETY onkin yhdennentoista perustelukappaleensa mukaan "yksi vaihe eläinlääkkeiden vapaan liikkuvuuden päämäärän saavuttamisessa", tästä ei voida päätellä, että perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa voitaisiin soveltaa niihin lääkkeisiin, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Tällä yhteisön lainsäätäjä on tarkoittanut nimittäin ainoastaan, että direktiivillä 81/851/ETY alun perin luotu järjestelmä, jossa kansalliset viranomaiset myöntävät markkinoille saattamista koskevat luvat, oli tarkoitus korvata järjestelmällä, jossa otetaan huomioon muiden jäsenvaltioiden myöntämät luvat (direktiivi 90/676/ETY), ja sitten järjestelmällä, jossa vastavuoroisesti tunnustetaan periaatteessa nämä luvat (direktiivi 93/40/ETY).