Yhdistetyt asiat C-178/94, C-179/94, C-188/94, C-189/94 ja C-190/94

Erich Dillenkofer ym.

vastaan

Saksan liittotasavalta

Landgericht Bonnin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt

”Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annettu direktiivi 90/314/ETY — Direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti — Jäsenvaltion vastuu ja korvausvelvollisuus”

Julkisasiamies G. Tesauron 28 päivänä marraskuuta 1995 antama ratkaisuehdotus   I-4848

Yhteisöjen tuomioistuimen 8 päivänä lokakuuta 1996 antama tuomio   I-4867

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteisön oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on rikkonut velvollisuuttaan panna direktiivi täytäntöön – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko – Korvausvelvollisuuden edellytykset – Riittävän ilmeisen rikkomisen käsite – Laiminlyönti panna direktiivi täytäntöön määräajassa

   (EY:n perustamissopimuksen 189 artiklan 3 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Matkapaketit, pakettilomat ja pakettikierto-matkat – Direktiivi 90/314/ETY – 7 artikla – Suoja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydeltä – Pakettimatkan ostajalle annetaan oikeuksia, joiden sisältö voidaan määritellä riittävällä tavalla

   (Neuvoston direktiivin 90/314/ETY 7 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Matkapaketit, pakettilomat ja pakettikierto-matkat – Direktiivi 90/314/ETY – Suoja matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydeltä tai konkurssilta – Tarpeelliset toimenpiteet direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi

   (Neuvoston direktiivin 90/314/ETY 7 ja 9 artikla)

1.  Direktiivin täytäntöönpanotoimien täydellinen laiminlyönti direktiivissä säädetyn tuloksen saavuttamiseksi tähän tarkoitukseen asetetussa määräajassa on sellaisenaan yhteisön oikeuden ilmeinen rikkominen, ja tämän vuoksi siitä seuraa vahinkoa kärsineille yksityisille oikeus saada korvausta yhtäältä siltä osin kuin direktiivissä säädettyyn tulokseen sisältyy se, että yksityisille annetaan oikeuksia, joiden sisältö voidaan yksilöidä direktiivin säännösten perusteella, ja toisaalta siltä osin kuin valtion velvoitteen laiminlyönnin ja aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys.

2.  Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun direktiivin 90/314/ETY 7 artiklassa säädettyyn tulokseen sisältyy se, että pakettimatkan ostajille annetaan oikeuksia, joiden sisältö voidaan määritellä riittävällä tavalla, sillä kyseisen artiklan mukaan sopimuksen osapuolena olevan matkanjärjestäjän tai välittäjän on asetettava maksukyvyttömyyden varalta riittävä vakuus kuluttajan suorittamien maksujen palauttamisen ja hänen paluukuljetuksensa turvaamiseksi.

3.  Noudattaakseen matkapaketeista, paketti-lomista ja pakettikiertomatkoista annetun direktiivin 90/314/ETY 9 artiklaa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 31.12.1992, jäsenvaltion olisi pitänyt toteuttaa säädetyssä määräajassa kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen yksityisille 1.1.1993 lähtien tehokkaan suojan sopimuksen osapuolena olevien matkanjärjestäjien maksukyvyttömyyden varalta.

   Jos jäsenvaltio antaa matkanjärjestäjälle oikeuden vaatia matkan hinnasta enintään 10 prosentin ennakkomaksun, joka ei kuitenkaan saa ylittää tiettyä summaa, direktiivin 7 artiklan tarkoitus suojella kuluttajaa täyttyy ainoastaan siltä osin kuin myös tämän ennakkomaksun palautus on varmistettu matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden varalta.

   Kyseistä 7 artiklaa on tulkittava yhtäältä siten, että vakuus, joka matkanjärjestäjien on asetettava, puuttuu myös silloin, kun matkustajilla on matkan hinnan maksaessaan hallussaan matkaan oikeuttavat asiakirjat, jotka takaavat välittömän oikeuden vaatia suorituksia palvelun todelliselta suorittajalta, jolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta hyväksyä niitä ja joka myös voi joutua konkurssiin, ja toisaalta siten, että jäsenvaltio ei voi luopua direktiivin täytäntöönpanosta vetoamalla korkeimman kansallisen oikeusasteen antamaan ratkaisuun, jonka mukaan pakettimatkan ostajilla ci enää ole velvollisuutta maksaa 10:tä prosenttia matkan hinnasta ennen matkaan oikeuttavien asiakirjojen saamista.

   Direktiivin tavoite tai sen yksittäiset säännökset eivät myöskään velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä 7 artiklaan liittyviä toimenpiteitä pakettimatkojen ostajien suojelemiseksi heidän omalta huolimattomuudeltaan. Kun direktiiviä ei ole pantu täytäntöön määräajassa, kansallinen tuomioistuin voi korvattavan vahingon määrittämiseksi aina selvittää, onko vahinkoa kärsinyt henkilö osoittanut kohtuullista huolellisuutta välttääkseen vahingon tai rajoittaakseen sen mahdollisimman vähäiseksi. Pakettimatkan ostajaa, joka on maksanut matkan koko hinnan, ei kuitenkaan voida pitää huolimattomana pelkästään sen perusteella, että hän ci ole vedonnut edellä mainitun kansallisen tuomion mukaisesti mahdollisuuteen olla suorittamatta enempää kuin 10 prosenttia matkan kokonaishinnasta ennen kuin hän on saanut haltuunsa matkaan oikeuttavat asiakirjat.