Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Tavaramerkin haltijan oikeus kieltää merkin lainvastainen käyttö - Kysymyksessä olevat tuotteet - Samat ja samankaltaiset tuotteet - Sekaannusvaaran määrittely kansallisessa oikeudessa

(ETY:n perustamissopimuksen 36 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Kansallisten oikeuksien alueellinen luonne - Seuraus - Suojaedellytysten määrääjänä se jäsenvaltio, jossa suojaa pyydetään - Kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu ja ETY:n perustamissopimuksessa hyväksytty periaate

(ETY:n perustamissopimuksen 36 artikla)

3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Kansallisten oikeuksien itsenäisyys - Seuraus - Mahdollisuus ainoastaan yhteen tai muutamaan jäsenvaltioon rajoittuvaan tavaramerkin luovutukseen - Kansainvälisissä sopimuksissa taattu periaate

4. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Oikeudenhaltijan jossain jäsenvaltiossa liikkeeseen laskema tai hänen suostumuksellaan liikkeeseen laskettu tuote - Tuonti toiseen jäsenvaltioon - Oikeudenhaltijan esittämä kielto - Ei voida hyväksyä - Ainoastaan yhteen tai muutamaan jäsenvaltioon rajoittuva tavaramerkin luovutus luovuttajasta riippumattomalle yritykselle - Luovuttajan oikeus kieltää luovutuksensaajaa käyttämästä tavaramerkkiä luovutuksen ulkopuolelle jäävässä jäsenvaltiossa - Hyväksyttävyys

(ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla)

5. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Tavaramerkin vapaaehtoinen luovutus - Tavaramerkillä varustettujen tuotteiden valvontavallan menetys - Suostumus, joka ei aiheuta oikeuden sammumista

6. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Tavaramerkkioikeus - Yhtenäiset lait, kuten Benelux-maiden yhtenäinen laki - Tavaramerkin johonkin sen alueen osaan rajoittuva luovutus, jolla kyseinen tavaramerkki on voimassa, luovuttajasta riippumattomalle yritykselle - Kielto - Yhteisön tavaramerkki - Kansallisten tavaramerkkien tiettyihin jäsenvaltioihin rajoittuvaa luovutusta koskeva kielto - Puuttuminen

(Neuvoston asetus (ETY) N:o 40/94)

7. Kilpailu - Kartelli tai muu yhteisjärjestely - Yritysten väliset sopimukset - Tavaramerkin luovutusta koskeva sopimus, jonka tarkoituksena on markkinoiden jakaminen - Perustamissopimuksen 85 artiklan sovellettavuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla)

Tiivistelmä

$$1. Tavaramerkistä seuraavan kielto-oikeuden tarkoituksena on merkin haltijan suojaaminen sellaisen kolmannen osapuolen toimenpiteitä vastaan, joka pyrkii käyttämään hyväkseen tavaramerkin mainetta aiheuttamalla sekaannusvaaran kuluttajien keskuudessa. Kielto-oikeus ei koske ainoastaan niitä tuotteita, joita varten merkki on hankittu, vaan myös sellaisia tuotteita, jotka ovat erilaisia kuin ne, mutta riittävän suuressa mää-rin niitä muistuttavia, jotta käyttäjät nähdessään niihin kiinnitetyn saman merkin tekevät sen johtopäätöksen, että kyseiset tuotteet ovat peräisin samasta yrityksestä. Kun lainsäädäntöjä ei ole yhtei-sössä lähennetty, niiden perusteiden määrittely, jotka mahdollistavat sen, että sekaannusvaaran - jonka suppeaa tulkintaa yhteisön oikeudessa ei edellytetä - mahdollisuus voidaan todeta, on edelleenkin kansallisen oikeuden tehtävä, jollei perustamissopimuksen 36 artiklan toisessa virkkeessä esitetyistä rajoituksista muuta johdu.

2. Kansalliset tavaramerkkioikeudet ovat luonteeltaan alueellisia. Tämän vuoksi on juuri sen jäsenvaltion, jossa tavaramerkin suojaamista on pyydetty, oikeudessa määrättävä suojaamisen edellytyksistä. Kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu tavaramerkkioikeuden alueellisuuden periaate on hyväksytty myös ETY:n perustamissopimuksessa. Perustamissopimuksen 36 artiklassa, jossa sallitaan tietyt tuonnin rajoitukset teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi, lähdetään siitä, että tuontijäsenvaltion alueella toteutettuihin maahan tuotuun tuotteeseen koh-distettuihin toimiin sovelletaan kyseisen valtion lainsäädäntöä.

3. Teollisoikeuden suojelemisesta 20 päivänä maaliskuuta 1883 tehdyn Pariisin yleissopimuksen (liittosopimuksen) 6 artiklan 3 kohdassa ja 6 quater kohdassa sekä tavaramerkkien kansainvälisestä rekisteröinnistä 18 päivänä huhtikuuta 1891 tehdyn Madridin sopimuksen 9 b artiklan toisessa kohdassa määrätyn tavaramerkkien itsenäisyyden periaatteen nojalla tavaramerkin luovutus voidaan rajoittaa johonkin valtioon, toisin sanoen luovutusta ei tarvitse suorittaa samanaikaisesti kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Yhtenäisistä laeista, joissa useista jäsenvaltioista muodostuvaa aluetta käsitellään tavaramerkkioikeuden kannalta yhtenä alueena, kuten tavaramerkkejä ja palveluita koskevasta Benelux-maiden yhtenäisestä laista, tai yhteisön tavaramerkkejä koskevasta asetuksesta, seuraa, että tavaramerkin luovutus, joka rajoittuu johonkin sen alueen osaan, jolla kyseisiä lakeja sovelletaan, on mitätön. Tällaiset yhtenäiset lait eivät, kuten eivät myöskään kansalliset lainsäädännöt, aseta kuitenkaan kyseisten lakien soveltamisalueella tapahtuvan tavaramerkin luovutuksen pätevyyden edellytykseksi samanaikaista luovutusta kolmansien valtioiden alueella.

4. Perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklassa estetään soveltamasta sellaisia kansallisia lainsäädäntöjä, joissa annetaan tavaramerkin haltijalle oikeus kieltää sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen tuojana olevassa jäsenvaltiossa, jotka tavaramerkin haltija on itse laskenut liikkeeseen viejävaltiossa tai jotka on laskettu liikkeeseen siellä hänen suostumuksellaan. Tätä niin sanottua tavaramerkkioikeuden sammumisen periaatetta sovelletaan silloin kun tavaramerkin haltija tuojana olevassa jäsenvaltiossa on sama kuin viejänä olevassa jäsenvaltiossa tai jos ne ovat taloudellisesti sidoksissa toisiinsa. Näissä tapauksissa ainoastaan yksi yritys voi suorittaa laadunvalvontaa, eikä maahantuonnin vapaudella lainkaan vaaranneta tavaramerkin tehtävää, joka on alkuperän tunnistaminen.

Sen sijaan silloin, kun tavaramerkki on luovutettu yritykselle, joka on taloudellisesti täysin riippumaton luovuttajasta, ainoastaan yhdessä tai muutamassa sellaisessa valtiossa, jossa se on rekisteröity, perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklassa ei estetä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa annetaan luovuttajalle oikeus kieltää luovutuksensaajaa pitämästä kaupan siinä jäsenvaltiossa, jossa luovuttaja on säilyttänyt kyseisen tavaramerkin, luovuttajan tavaramerkillä varustettuja tuotteita.

5. Tavaramerkkioikeuden vapaaehtoiseen luovutukseen sisältyvä suostumus ei ole sama kuin oikeuden sammumisen edellyttämä suostumus. Oikeuden sammumiseksi vaaditaan, että oikeudenhaltijalla tuontijäsenvaltiossa on suoraan tai välillisesti valta määrätä, mitkä tuotteet voidaan viejävaltiossa varustaa kyseisellä tavaramerkillä, ja valvoa niiden laatua. Tämä valta menetetään, jos oikeus valvoa tavaramerkkiä luovutetaan vapaaehtoisesti kolmannelle, joka on taloudellisesti täysin riippumaton luovuttajasta. Tällainen tilanne on siis selvästi erotettava tapauksesta, jossa maahan tuodut tuotteet tulevat käyttöluvan saaneelta. Toisin kuin luovuttajalla, käyttöluvan antajalla on itse asiassa mahdollisuus valvoa käyttöluvan saajan tuotteiden laatua liittämällä sopimukseen lausekkeita, joissa käyttöluvan saaja velvoitetaan noudattamaan luvan antajan ohjeita ja joissa luvan antajalle annetaan mahdollisuus varmistua niiden noudattamisesta.

6. Koska alueen johonkin osaan rajoittuvasta tavaramerkin luovuttamisesta sellaiselle luovutuksensaajalle, joka on taloudellisesti täysin riippumaton luovuttajasta, seuraisi erillisten lähteiden syntyminen saman alueen sisälle ja koska tavaramerkin tehtävän suojelemiseksi olisi tällöin sallittava, että luovutuksensaajan tuotteiden vienti luovuttajan alueelle - ja päinvastoin - voidaan kieltää, yhtenäisissä tavaramerkkilaeissa, kuten tuotteita ja palveluita koskevista tavaramerkeistä annetusta Benelux-maiden yhtenäisestä laista, säädetään, että luovutukset, jotka rajoittuvat näiden oikeuksien kattaman alueen johonkin osaan, ovat mitättömiä, jotta voidaan estää tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteiden syntyminen. Rajoittamalla siten oikeutta tavaramerkin luovuttamiseen tällaiset yhtenäiset lait varmistavat oikeudenhaltijan yksinoikeuden koko sillä alueella, jolla niitä sovelletaan, ja takaavat tuotteen vapaan liikkuvuuden. Vaikka myös yhteisön tavaramerkkejä koskevalla asetuksella perustetaan luonteeltaan yhtenäinen oikeus, tämä oikeus ei kuitenkaan korvaa kansallisia oikeuksia, vaan on niiden kanssa päällekkäinen. Kyseisen asetuksen 8 artiklaa, jonka perusteella henkilö, joka on tietyn tavaramerkin haltija ainoastaan yhdessä valtiossa, voi kieltää henkilöä, joka on samoja tai samankaltaisia tuotteita koskevien kansallisten oikeuksien haltija kaikissa muissa jäsenvaltioissa, rekisteröimästä yhteisön tavaramerkkiä, ei voida tulkita siten, että se estää kansallisten tavaramerkkien ainoastaan tiettyihin yhteisön jäsenvaltioihin rajoittuvan luovutuksen.

7. Kun toisistaan riippumattomat yritykset luovuttavat tavaramerk-kejä markkinoiden jakamiseksi, sovelletaan perustamissopimuksen 85 artiklaan sisältyvää kilpailua rajoittavia sopimuksia koskevaa kieltoa, mistä seuraa, että tällaisen järjestelyn osana olevat luovutukset ovat mitättömiä. Jotta tavaramerkin luovutus voitaisiin katsoa 85 artiklassa tarkoitetuksi kielletyn yhteistoiminnan välineeksi, on tarkasteltava asiayhteyttä, luovutuksen taustalla olevia sitoumuksia, osapuolten tarkoitusta ja luvattua vastiketta.