Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Laiminlyöntikanne - Toimielinten kanneoikeus - Parlamentti

(ETY:n perustamissopimuksen 4 artiklan 1 kohta ja 175 artiklan ensimmäinen kohta)

2. Laiminlyöntikanne - Kehotus toimielimelle ratkaisun tekemiseksi - Perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kanta - Käsite

(ETY:n perustamissopimuksen 175 artiklan toinen kohta)

3. Laiminlyöntikanne - Laiminlyönti - Käsite - Toimenpiteet, joiden toteuttamatta jättäminen voi muodostaa laiminlyönnin

(ETY:n perustamissopimuksen 175 ja 176 artikla)

4. Laiminlyöntikanne - Puolustautumisperusteet - Toimielimen velvoitteen vaikeus - Asiaan vaikuttamattomuus

(ETY:n perustamissopimuksen 175 artikla)

5. Liikenne - Yhteisen politiikan käyttöön ottaminen - Neuvoston harkintavalta - Palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttaminen - Neuvoston toimintavelvoite

(ETY:n perustamissopimuksen 59, 60, 61, 74 ja 75 artikla)

6. Liikenne - Kansainvälinen ja kansallinen liikenne - Palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttaminen - Neuvoston toimintavelvoite

(ETY:n perustamissopimuksen 75 artikla)

Tiivistelmä

1. ETY:n perustamissopimuksen 175 artiklan ensimmäisessä kohdassa nimenomaisesti annetaan muun muassa "muille yhteisön toimielimille" mahdollisuus nostaa laiminlyöntikanne neuvostoa ja komissiota vastaan. Tässä määräyksessä annetaan siten kaikille yhteisön toimielimille sama oikeus kanteen nostamiseen. Yhden toimielimen oikeutta kanteen nostamiseen ei voi rajoittaa vahingoittamatta toimielimen perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä institutionaalista asemaa.

Se, että Euroopan parlamentti on samanaikaisesti yhteisön toimielin, jonka tehtävänä on poliittisin keinoin valvoa komission ja jossain määrin myös neuvoston toimia, ei vaikuta toimielinten oikeussuojateitä koskevien perustamissopimuksen määräysten tulkintaan.

Tämän johdosta on tunnustettava, että Euroopan parlamentilla on kelpoisuus laiminlyöntikanteen nostamiseen.

2. Perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuna kantana ei voida pitää sellaista ratkaisun tekemistä koskevaan kehotukseen annettua vastausta, jossa ei ole kiistetty eikä vahvistettu väitettyä laiminlyöntiä ja jossa ei ole millään tavoin tuotu julki laiminlyövän toimielimen näkemystä niistä toimenpiteistä, joita sitä vaaditaan toteuttamaan.

3. Jotta laiminlyönti voitaisiin todeta perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, neuvoston tai komission väitetyn laiminlyönnin on kohdistuttava toimenpiteisiin, joiden sisältö on niin täsmällinen, että ne voidaan yksilöidä ja toteuttaa 176 artiklan mukaisesti.

4. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla tarvittaessa todeta perustamissopimuksen rikkominen, joka aiheutuu siitä, että neuvosto tai komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen tilanteessa, jossa kyseisellä toimielimellä on ollut siihen velvollisuus. Perustamissopimuksen 175 artiklan kannalta merkitystä ei ole sillä, kuinka vaikeaa kyseisen toimielimen on täyttää velvoitettaan.

5. Vaikka on totta, että yhteismarkkinoiden toteuttamisesta aiheutuvat vaatimukset ja perustamissopimuksen tietyt yksityiskohtaiset määräykset, kuten määräaikoja koskevat määräykset, rajoittavat neuvoston harkintavaltaa, perustamissopimuksen järjestelmässä neuvoston tehtävänä on kuitenkin perustamissopimuksessa määrättyjen menettelysääntöjen mukaisesti määritellä yhteisen liikennepolitiikan tavoitteet ja keinot.

Palvelujen tarjoamisen vapauden alalla neuvostolla ei kuitenkaan ole harkintavaltaa, johon se voi vedota muilla yhteisen liikennepolitiikan aloilla. Koska tavoiteltava tulos on vahvistettu perustamissopimuksen 59, 60 ja 61 artiklassa ja 75 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa, harkintavallan käyttö on mahdollista ainoastaan sellaisten tämän tuloksen saavuttamiseksi annettavien yksityiskohtaisten sääntöjen suhteen, joissa 75 artiklan mukaisesti otetaan huomioon liikenteen erityispiirteet.

6. Neuvostolla oli perustamissopimuksen 75 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan nojalla velvollisuus ulottaa palvelujen tarjoamisen vapaus liikenteen alalle ennen siirtymäkauden päättymistä niin, että tämä laajentaminen koski kansainvälistä liikennettä jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta, sekä vahvistaa 75 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti liikenteen alan palvelujen tarjoamisen vapauttamisen yhteydessä edellytykset, joilla muut kuin jäsenvaltiossa asuvat liikenteenharjoittajat saavat harjoittaa liikennettä jäsenvaltiossa.