Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön sopimukset - Yhteisöjen tuomioistuimen etukäteen antama lausunto - Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi - Laajuus

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

2. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön sopimukset - Yhteisöjen tuomioistuimen etukäteen antama lausunto - Lausuntopyyntö - Lausuntopyynnön tutkiminen - Neuvoston valtuuksilla muuttaa komission ehdotuksia ei vaikutusta

(ETY:n perustamissopimuksen 149 artikla ja 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

3. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön sopimukset - Yhteisöjen tuomioistuimen etukäteen antama lausunto - Lausuntopyyntö - Lausuntopyynnön tutkiminen - Edellytykset - Tieto sopimuksen kohteesta - Käytettävissä olevat tiedot

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

4. Yhteinen kauppapolitiikka - Käsite - Suppeaa tulkintaa ei voida hyväksyä - Kaupan vapauttaminen - Kansainvälisen kaupan sääntely kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan

(ETY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

5. Yhteinen kauppapolitiikka - Talouspolitiikka - Käsitteet - Käsitteiden rajaus

(ETY:n perustamissopimuksen 6, 103-116 ja 145 artikla)

6. Yhteinen kauppapolitiikka - Käsite - Kolmansien maiden kanssa olevien taloudellisten yhteyksien järjestely - Hyödykkeen varmuusvaraston muodostaminen - Jäsenvaltioiden toimivallalla talouspolitiikan alalla ei vaikutusta

(ETY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

7. Kansainväliset sopimukset - Yhteinen kauppapolitiikka - Kansainvälisissä järjestöissä neuvotellut sopimukset - Yhteisön osallistuminen tai jäsenvaltioiden yhteinen toiminta - Osallistumismenettelyjen soveltamisalat - Soveltamisalan rajaaminen - Perusteet - Neuvottelujen tavoite

(ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan sekä 228 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

8. Kansainväliset sopimukset - Yhteinen kauppapolitiikka - Sopimus, johon sisältyy rahoitusvelvollisuus - Yhteisön toimivalta - Jäsenvaltioiden osallistumisen tarpeellisuus - Arviointi kustannuksista vastaamisen perusteella

(ETY:n perustamissopimuksen 113 artikla)

9. Kansainväliset sopimukset - Yhteisön sopimukset - Yhteisöön kuulumattomat, jäsenvaltiosta riippuvaiset alueet - Sopimuksiin osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt - Jäsenvaltion edustus ei vaikuta yhteisön ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakautumiseen

(ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

Tiivistelmä

1. ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätyssä menettelyssä on mahdollista käsitellä kaikkia kysymyksiä, jotka voivat koskea suunnitellun sopimuksen yhteensopivuutta perustamissopimuksen määräysten kanssa. Itse asiassa sen ratkaiseminen, onko sopimus yhteensopiva perustamissopimuksen kanssa, voi aineellisoikeudellisten määräysten lisäksi riippua myös toimivaltaa, menettelyä tai yhteisön toimielinjärjestelmää koskevista määräyksistä.

2. Vaikka ETY:n perustamissopimuksen 149 artiklassa annetaan neuvostolle valtuudet muuttaa yksimielisellä päätöksellä komission ehdotusta, kyseistä määräystä tai tällaista päätöksentekotapaa ei voida kuitenkaan tulkita siten, että se vapauttaisi neuvoston noudattamasta muita perustamissopimuksen määräyksiä, erityisesti toimivallan jakautumista yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken koskevia määräyksiä. Mikäli toimivallan jakautumisesta kansainvälisiä sopimuksia neuvoteltaessa tai tehtäessä on epäilyksiä, 149 artikla ei rajoita komission tai, tilanteesta riippuen, itse neuvoston tai jäsenvaltioiden oikeutta käyttää 228 artiklassa määrättyä menettelyä epäilyksien poistamiseksi.

3. ETY:n perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla esitetty lausuntopyyntö ei ole ennenaikainen yksinomaan sillä perusteella, että neuvotteilla olevassa sopimustekstissä on edelleen useita avoimia vaihtoehtoja ja mielipide-eroja tiettyjen määräysten muotoilusta silloin, kun asia saatetaan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tällaisessa tilanteessa esitetty, sopimuksen neuvottelemista ja tekemistä koskevaan toimivaltaan liittyvä lausuntopyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi heti kun sopimuksen kohde on tiedossa, vaikkei neuvotteluja olisi vielä aloitettu, ja heti kun yhteisöjen tuomioistuimella on tiedot, joiden perusteella se voi riittävän varmasti ratkaista esitetyn kysymyksen. Kun kyse on toimivaltakysymyksen ratkaisemisesta, on kaikkien asianomaisten valtioiden - kolmannet maat mukaan lukien - edun mukaista, että kysymys selvitetään heti yksittäisten neuvottelujen alettua.

4. Yhteistä kauppapolitiikkaa ei voitaisi enää johtaa tehokkaasti, ellei yhteisö voisi käyttää myös kansainvälisen kaupan kehittämiseksi käyttöön otettuja kehittyneempiä toimintakeinoja. ETY:n perustamissopimuksen 113 artiklaa ei näin ollen voida tulkita siten, että yhteinen kauppapolitiikka rajoitettaisiin ainoastaan sellaisten keinojen käyttöön, joilla pyritään vaikuttamaan pelkästään ulkomaankaupan perinteisiin näkökohtiin, erityisesti kaupan vapauttamiseen, jolloin sen ulkopuolelle jäisivät kehittyneemmät mekanismit, joiden avulla perushyödykemarkkinat voidaan järjestää maailmanlaajuisesti.

Perustamissopimuksen 113 artiklassa yhteisölle annetaan toimivalta laatia "yhtenäisiin periaatteisiin" perustuva "kauppapolitiikka", mikä osoittaa, että ulkomaankauppaa koskevat kysymykset on hoidettava ottaen huomioon laajempi näkökulma eikä ainoastaan tullien tai määrällisten rajoitusten kaltaisten tiettyjen täsmällisten järjestelmien hallinto. Sama johtopäätös voidaan tehdä siitä, että 113 artiklan luettelo kauppapolitiikan kohteista ei ole tyhjentävä, eikä sillä sinänsä voida sulkea pois muiden ulkomaankaupan sääntelyyn tarkoitettujen menetelmien soveltamista yhteisön tasolla. Yhteisen kauppapolitiikan käsitteen suppea tulkinta voisi aiheuttaa ongelmia yhteisön sisäisessä kaupassa niiden erojen vuoksi, joita syntyisi tietyillä aloilla taloussuhteissa yhteisön ulkopuolisiin maihin.

5. Käsitteiden "talouspolitiikka" ja "kauppapolitiikka" rajaamisesta ETY:n perustamissopimuksen järjestelmässä on syytä todeta, että vaikka tietyissä määräyksissä, kuten 6 ja 145 artiklassa, talouspolitiikan katsotaan olevan kansallista etua koskeva asia, toisissa määräyksissä sitä käsitellään yhteistä etua koskevana asiana; näin on ennen kaikkea 103-106 artiklassa, jotka on koottu yhteisön "talouspolitiikkaa" käsittelevään osastoon, johon kuuluu yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvä luku.

Koska kansainvälinen yhteistyö talouden alalla kuuluu ainakin osittain yhteiseen kauppapolitiikkaan, sitä ei voida siirtää pois yhteisön toimivallasta siten, että sitä kutsutaan yleiseksi talouspolitiikaksi.

6. Ottaen huomioon kauppapolitiikkaan liittyvien ETY:n perustamissopimuksen määräysten erityisluonne siltä osin kuin ne koskevat suhteita yhteisön ulkopuolisiin maihin ja perustuvat 113 artiklan mukaan yhteiseen politiikkaan, niiden soveltamisalaa ei voida rajoittaa yleisempien, talouspolitiikkaan liittyvien ja pelkkään yhteensovittamiseen perustuvien määräysten perusteella. Tästä seuraa, että silloin kun yhteisön ja sen ulkopuolisten maiden taloudellisten yhteyksien järjestelyllä voi olla heijastusvaikutuksia tiettyihin talouspolitiikan aloihin, esimerkiksi yhteisön raaka-aineiden saantiin tai hintapolitiikkaan, kuten juuri perushyödykekaupan sääntelyn osalta, tämä seikka ei oikeuta sulkemaan tällaisia aiheita yhteiseen kauppapolitiikkaan liittyvien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavasti se, että tietyllä tuotteella voi olla poliittista merkitystä varmuusvarastojen muodostamisen vuoksi, ei oikeuta sulkemaan tuotetta yhteisen kauppapolitiikan alan ulkopuolelle.

7. ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 116 artiklalla on sama päämäärä, koska niiden tavoitteena on toteuttaa yhteinen politiikka kansainvälisten taloussuhteiden alalla. Toimintakeinojen tasolla artiklat kuitenkin perustuvat erilaisiin lähtökohtiin, ja niillä toteutetaan siten erilaisia näkemyksiä. Perustamissopimuksen 113 artiklan mukaan yhteisö määrittää yhteisen kauppapolitiikan itsenäisesti eli toimimalla itse, omien toimielintensä välityksellä; erityisesti kyseisen määräyksen nojalla tehtävät sopimukset tehdään 114 artiklan mukaan "yhteisön puolesta" ja neuvotellaan mainituissa määräyksissä ja 228 artiklassa määrättyjen menettelyjen mukaan. Sitä vastoin 116 artikla on laadittu jäsenvaltioiden yhteisen toiminnan sallimiseksi kansainvälisissä järjestöissä, joihin yhteisö ei kuulu; tällaisessa tilanteessa ainoa sopiva keino on jäsenvaltioiden toimiminen yhdessä ja yhteisvastuullisesti kyseisten järjestöjen jäseninä.

Rajattaessa toisaalta ETY:n perustamissopimuksen 113 ja 114 artiklan ja toisaalta 116 artiklan soveltamisalaa yhteisön ja sen jäsenvaltioiden osallistuessa kansainvälisessä järjestössä neuvoteltavaan kansainväliseen sopimukseen on ennen kaikkea määritettävä, onko kansainvälisessä järjestössä käytävien neuvottelujen tarkoitus johtaa 228 artiklassa tarkoitettuun sopimukseen eli kansainvälisten oikeussubjektien tekemään velvoittavaan sitoumukseen. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan sopimusten neuvotteluun ja tekemiseen liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä eli 113, 114 ja 228 artiklaa, ei 116 artiklaa.

8. Kun kyse on ETY:n perustamissopimuksen 113 artiklassa tarkoitetusta kauppapolitiikkaan kuuluvasta kansainvälisestä sopimuksesta, johon sisältyy velvoite osallistua puskurivaraston rahoitukseen, yhteisön toimivalta neuvotella ja tehdä kyseinen sopimus voi riippua rahoitusjärjestelyistä. Jos kustannukset rahoitetaan yhteisön talousarviosta, toimivalta kuuluu yhteisölle; jos maksuosuudet otetaan suoraan jäsenvaltioiden talousarviosta, jäsenvaltioiden osallistuminen yhdessä yhteisön kanssa on tarpeen.

Niin kauan kuin kustannusten jakautumisesta ei ole päätetty, jäsenvaltioiden osallistuminen sopimusneuvotteluihin on hyväksyttävä.

9. "Jäsenvaltiosta riippuvaiset alueet", joiden edustamisesta ulkosuhteissa vastaa jäsenvaltio mutta jotka eivät kuulu ETY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, ovat suhteessa yhteisöön samassa asemassa kuin yhteisön ulkopuoliset maat. Niinpä sen jäsenvaltion asema, joka vastaa tällaisten alueiden kansainvälisistä suhteista, on määriteltävä kaksijakoiseksi suhteessa suunniteltuun sopimukseen: se on toisaalta yhteisön jäsen ja toisaalta kyseisten alueiden kansainvälinen edustaja. Tällaisen valtion asemaan yhteisön jäsenenä ei vaikuta se, että valtio toimii kyseisten alueiden kansainvälisenä edustajana. Sillä on nimenomaan tämän asemansa perusteella - eikä yhteisön jäsenvaltiona - oikeus osallistua sopimukseen. Tällainen erityisasema ei voi näin ollen vaikuttaa siihen, miten toimivalta jaetaan yhteisön sisällä.