Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Päätös - Välittömät oikeusvaikutukset - Yksityisten oikeus vedota oikeuksiin tuomioistuimessa

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artikla)

2. Liikevaihtoverot - Yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän soveltaminen sitä vastaavien erityisten verotusjärjestelmien kanssa - Jäsenvaltioita koskeva kielto - Yksityisiin kohdistuvat välittömät oikeusvaikutukset

(13.5.1965 tehdyn neuvoston päätöksen 4 artikla, 11.4.1967 ja 9.12.1969 annetut neuvoston direktiivit)

3. Liikevaihtoverot - Yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän soveltaminen sitä vastaavien erityisten verotusjärjestelmien kanssa - Kielto - Voimaantulopäivä

(13.5.1965 tehdyn neuvoston päätöksen 4 artikla, 11.4.1967 ja 9.12.1969 annetut neuvoston direktiivit)

4. Liikevaihtoverot - Yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän soveltaminen sitä vastaavien erityisten verotusjärjestelmien kanssa - Kielto - Soveltamisala

(13.5.1965 tehdyn neuvoston päätöksen 4 artikla, 11.4.1967 ja 9.12.1969 annetut neuvoston direktiivit)

5. Oikeudenkäyntimenettely - Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajoitukset

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

Tiivistelmä

1. Perustamissopimuksen 189 artiklan mukaisesti päätös on velvoittava, minkä kanssa olisi ristiriidassa se, että henkilöillä, joita asia koskee, ei olisi mahdollisuutta vedota päätöksessä asetettuun velvoitteeseen. Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa yhteisön viranomaiset ovat päätöksellään velvoittaneet jäsenvaltion tai kaikki jäsenvaltiot toimimaan tietyllä tavalla, tällaisen säädöksen tehokas vaikutus (effet utile) heikentyisi, jos tämän jäsenvaltion yksityiset oikeussubjektit eivät voisi vedota tällaiseen päätökseen tuomioistuimessa ja kansalliset tuomioistuimet eivät voisi ottaa sitä huomioon yhteisön oikeuden osana.

Vaikka päätöksen vaikutukset voivat olla erilaisia kuin säännöksen vaikutukset, ero ei estä sitä mahdollisuutta, että lopputulos eli yksityisten oikeus vedota säädökseen tuomio-istuimessa voi olla samanlainen kuin sovellettaessa sellaisenaan sovellettavaa asetusta. Jokaisessa tapauksessa on siis tutkittava, voiko kyseisellä määräyksellä olla luonteensa, rakenteensa ja sanamuotonsa vuoksi välittömiä oikeusvaikutuksia sen, jolle toimenpide on osoitettu, ja kolmannen osapuolen suhteissa.

2. Koska 13.5.1965 tehdyn neuvoston päätöksen 4 artiklan toisessa kohdassa jäsenvaltioille asetetaan velvoite olla soveltamatta yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän lisäksi muita sitä vastaavia erityisiä verotusjärjestelmiä, näillä määräyksillä ja säännöksillä voi olla - yhdessä 11.4.1967 ja 9.12.1969 annettujen neuvoston direktiivien säännösten kanssa - välittömiä oikeusvaikutuksia jäsenvaltioiden, joille päätös on osoitettu, ja yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa, ja näillä oikeussubjekteilla on oikeus vedota niihin tuomioistuimissa.

3. Kielto soveltaa yhtä aikaa yhteisen liikevaihtoverojärjestelmän kanssa erityisiä verotusjärjestelmiä tulee voimaan 9.12.1969 annetussa neuvoston kolmannessa direktiivissä vahvistetusta päivämäärästä eli 1 päivästä tammikuuta 1972 alkaen.

4. Edellä tarkoitetun 13.5.1965 tehdyn päätöksen 4 artiklan toisessa kohdassa määrätään erityisten verotusjärjestelmien korvaamisesta yhteisen ja yhdenmukaisen liikevaihtoverojärjestelmän varmistamiseksi. Tämä tavoite ei estä sitä, että liikenteeseen sovelletaan muita erilaisia veroja, joilla on eri tavoitteet kuin niillä, joihin pyritään yhteisellä liikevaihtoverojärjestelmällä. Vero, joka ei koske liiketoimia vaan ainoastaan maantieliikennettä ja jonka määräytymisperuste ei ole suorituksen korvaaminen vaan fyysinen kuormitus, jonka verotettava toiminta teille aiheuttaa ja joka ilmaistaan tonneina kilometrejä kohti, ei vastaa 13.5.1965 tehdyn päätöksen 4 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua tavanomaista liikevaihtoveroa.

5. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa määrätyn menettelyn yhteydessä arvioida jäsenvaltion käyttöön ottaman veron piirteitä yhteisön oikeuden perusteella. Se on kuitenkin toimivaltainen tulkitsemaan kyseistä yhteisön sääntöä, jotta kansallinen tuomioistuin voisi soveltaa sitä virheettömästi riidanalaiseen toimeen.