Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Siviili-ilmailun onnettomuudet ja vaaratilanteet

Siviili-ilmailun onnettomuudet ja vaaratilanteet

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) N:o 996/2010 – siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta ja ehkäiseminen

ASETUKSEN TARKOITUS

  • Sen tarkoituksena on parantaa ilmailun turvallisuutta varmistamalla Euroopan unionin (EU) siviili-ilmailun turvallisuustutkinnan korkea tehokkuustaso, nopeus ja laatu.
  • Siinä määritellään myös säännöt, jotka koskevat tietojen oikea-aikaista saatavuutta kaikista onnettomuuteen joutuneessa ilma-aluksessa olleista henkilöistä ja vaarallisista aineista.
  • Sen tarkoituksena on myös parantaa onnettomuuksien uhreille ja heidän omaisilleen annettavaa apua.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

  • Asetusta sovelletaan sellaisten onnettomuuksien* ja vakavien vaaratilanteiden* tutkintaan:
    • jotka tapahtuvat EU:n jäsenvaltioiden alueella;
    • jotka tapahtuvat jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella mutta joissa on osallisena jäsenvaltioon rekisteröity tai jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen käyttämä ilma-alus;
    • joita varten jäsenvaltiolla on kansainvälisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen mukaisesti oikeus nimittää valtuutettu edustaja osallistumaan tutkintaan;
    • joihin jäsenvaltio, jolla on kansalaistensa kuolemantapausten tai vakavien vammautumisten vuoksi erityinen intressi asiassa, saa tutkinnan suorittavan maan luvalla nimittää asiantuntijan.
  • Asetusta ei sovelleta sellaisten onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan, joissa on osallisena sotilas-, tulli- tai poliisitoimintaa tai muuta vastaavaa toimintaa harjoittava ilma-alus.

Riippumattomat turvallisuustutkintaviranomaiset

  • Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että siviili-ilmailun onnettomuuksia ja vaaratilanteita koskevat turvallisuustutkinnat suorittaa pysyvä kansallinen siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomainen itsenäisesti.
  • Turvallisuustutkintaviranomaisen on oltava toiminnallisesti riippumaton muista viranomaisista tai muista osapuolista, jotka voivat joutua ristiriitaan sille annetun tehtävän kanssa tai vaikuttaa sen puolueettomuuteen.
  • Turvallisuustutkintaviranomaisen on kyettävä suorittamaan itsenäisesti täysi turvallisuustutkinta. Jäsenvaltioiden on annettava turvallisuustutkintaviranomaisilleen tarvittavat välineet ja varat – mukaan lukien määrärahat – jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä itsenäisesti ja niillä on käytettävissään riittävät resurssit.
  • Erityisesti turvallisuustutkintaviranomaisella on oltava käytettävissään pätevä henkilöstö ja riittävät tilat, mukaan lukien toimistotilat ja hallit, joissa voidaan säilyttää ja tutkia ilma-alusta, sen sisältöä ja sen hylkyä.

Tutkintavelvollisuus

  • Jokaisesta siviili-ilmailun onnettomuudesta tai vakavasta vaaratilanteesta, johon asetusta (EU) 2018/1139 (ks. tiivistelmä)) sovelletaan, on tehtävä turvallisuustutkinta siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella onnettomuus tai vakava vaaratilanne tapahtui.
  • Jos ilma-alus, johon sovelletaan asetusta (EU) 2018/1139 ja joka on rekisteröity jäsenvaltiossa, on osallisena onnettomuudessa tai vakavassa vaaratilanteessa, jonka sijaintia ei voida täsmällisesti määrittää minkään valtion alueelle, turvallisuustutkinnasta vastaa rekisteröintijäsenvaltion turvallisuustutkintaviranomainen.
  • Turvallisuustutkintaviranomaiset voivat päättää tutkia myös muita kuin edeltävissä kohdissa tarkoitettuja vaaratilanteita sekä muun tyyppisille ilma-aluksille sattuneita onnettomuuksia tai vakavia vaaratilanteita jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos ne arvelevat siitä saatavan turvallisuuden kannalta hyödyllistä kokemusta.
  • Jos yksikään henkilö ei ole saanut kuolemaan johtavia tai vakavia vammoja, vastuussa oleva turvallisuustutkintaviranomainen voi ilmailun turvallisuuden parantamiseksi odotettavissa olevat kokemukset huomioon ottaen päättää olla aloittamatta turvallisuustutkintaa säännellyssä määrässä tapauksia, jotka sisältyvät asetuksen (EU) 2018/1139 135 artiklaan, joka korvaa asetuksen (EU) N:o 996/2010 5 artiklan.
  • Turvallisuustutkinnassa ei saa missään tapauksessa pyrkiä osoittamaan syyllisyyttä tai vastuuta. Tutkinnan on oltava riippumaton, se on erotettava mahdollisista oikeudellisista tai hallinnollisista menettelyistä syyllisyyden tai vastuun osoittamiseksi, eikä se saa vaikuttaa tällaisiin menettelyihin.

Turvallisuustutkintaviranomaisten yhteistyö

Asetuksen mukaan turvallisuustutkintaviranomaiset voivat tehdä keskenään yhteistyötä tai siirtää tehtäviä toisilleen.

Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden turvallisuustutkintaviranomaiset perustavat Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston (ENCASIA) hoitamaan seuraavia tehtäviä:

  • edelleen parantamaan turvallisuustutkintaviranomaisten suorittaman tutkinnan laatua ja vahvistamaan niiden riippumattomuutta;
  • luomaan korkeat standardit tutkintamenetelmille ja tutkijoiden koulutukselle.

Tutkinta

  • Turvallisuustutkinnan johtajalla on mahdollisesta oikeudellisesta tutkinnasta riippumatta valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joita turvallisuustutkinta edellyttää. Tutkinnanjohtajalla on oikeus muun muassa:
    • saada välitön, vapaa ja esteetön pääsy onnettomuus- tai tapahtumapaikalle sekä tutkia ilma-alusta, sen sisältöä tai sen hylkyä;
    • vaatia todisteiden keräämistä ja jäännösten tai osien ja laitteiden siirtämistä analysoitaviksi;
    • pyytää ruumiinavauksen ja lääketieteellisen tutkimuksen tekemistä ilma-aluksen käyttöön osallistuneille henkilöille;
    • kutsua todistajia kuultavaksi ja vaatia heitä esittämään todisteita.
  • Sen jäsenvaltion, jonka alueella onnettomuus tai vakava vaaratilanne tapahtui, on varmistettava todisteiden turvallinen käsittely ja suojaaminen.

Koordinointi muiden viranomaisten kanssa

  • Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuustutkintaviranomaiset ja muut viranomaiset (esim. turvallisuustutkintaan osallistuvat oikeus-, siviili-ilmailu- ja etsintä- ja pelastusviranomaiset) tekevät keskenään yhteistyötä sopimalla ennakkoon asiaan liittyvistä järjestelyistä. Nämä järjestelyt eivät kuitenkaan saa vaarantaa turvallisuustutkintaviranomaisten riippumattomuutta.
  • Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä järjestelyistä Euroopan komissiolle, joka välittää ne tiedoksi Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle.

Tietojen luottamuksellisuus ja asianmukainen käyttö

  • Asetuksessa on luettelo tallenteista, joita ei saa luovuttaa tai käyttää muihin tarkoituksiin kuin turvallisuustutkintaan (esim. lentoarvotallentimien tiedot, selostusluonnokset, todisteita esittäneiden henkilöiden henkilöllisyys, tutkijoiden muistiinpanot).
  • Asetuksella (EU) N:o 376/2014 muutetaan asetuksen sääntöjä, jotka koskevat sellaisten tietojen luottamuksellista käyttöä, joiden perusteella poikkeamailmoituksen kohteena olevat ilma-alukset voidaan tunnistaa suoraan, kuten sarja- ja rekisteröintinumerot. Asetuksessa tunnustetaan myös, että oikeusviranomaiset tai toimivaltainen viranomainen voi päättää luovuttaa tietoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat EU:n säädöksiä noudattaen päättää rajoittaa tapauksia, joissa tällainen luovutuspäätös voidaan tehdä.

Uhreille ja omaisille annettava apu

  • Kunkin jäsenvaltion on laadittava siviili-ilmailun onnettomuuksien varalta kansallisen tason hätäsuunnitelma, jossa määrätään myös uhreille ja heidän omaisilleen annettavasta avusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös lentoyhtiöt laativat uhrien ja heidän omaistensa auttamiseksi suunnitelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota psykologiseen tukeen.
  • Jäsenvaltioiden on myös kannustettava unionissa liikennöiviä EU:n ulkopuolisten maiden lentoyhtiöitä laatimaan vastaava suunnitelma.
  • Kunkin jäsenvaltion, joka on osallisena onnettomuudessa, on nimitettävä henkilö vastaamaan yhteydenpidosta ja tiedottamisesta uhreille ja heidän omaisilleen.
  • Lentoyhtiöiden on tarjottava matkustajille mahdollisuutta ilmoittaa sellaisen henkilön yhteystiedot, jolle voidaan ilmoittaa onnettomuuden sattuessa. Ilma-aluksessa olleen henkilön nimeä ei saa julkistaa ennen kuin asiasta on tiedotettu kyseisen henkilön omaisille.

Selostus ja turvallisuussuositukset

  • Turvallisuusviranomainen suosittaa tutkinnan aikana lentoturvallisuuden parantamiseksi tarpeellisiksi katsomiaan pikaisia toimia
    • ilma-aluksen tai sen laitteiden valmistuksesta vastaaville henkilöille;
    • ilma-aluksen tai sen laitteiden huollosta vastaaville henkilöille;
    • ilma-alusten käyttäjille
    • henkilöstön koulutuksesta vastaaville henkilöille.
  • Tutkinnan päätteeksi ja kun on kuultu asiasta vastaavia viranomaisia, kuten Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastoa, laaditaan selostus, jossa annetaan turvallisuussuosituksia. Lopullinen tutkintaselostus julkaistaan mahdollisimman nopeasti, mikäli mahdollista, 12 kuukauden kuluttua onnettomuudesta tai vakavasta vaaratilanteesta. Viranomainen myös tallentaa antamiinsa turvallisuussuosituksiin saadut vastaukset.
  • Turvallisuussuosituksen vastaanottajan, mukaan lukien kansallisten ja EU:n turvallisuusviranomaisten, on huolehdittava turvallisuussuositusten johdosta toteutettujen toimien etenemisen seurannasta.
  • Asetuksen (EU) N:o 996/2010 ja asetuksen (EU) N:o 376/2014 yleisen tarkoituksen vuoksi on perusteltua asettaa julkisesti saataville kaikki turvallisuussuositukset ja niihin saadut vastaukset onnettomuuksien määrän vähentämiseksi ja turvallisuuteen liittyvien vaaratilanteiden tutkimustulosten levittämisen edistämiseksi. Näin ollen komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/1128 säännellään eurooppalaiseen keskusrekisteriin tallennettujen turvallisuussuositusten ja -vastausten käyttöoikeuksia.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 2. joulukuuta 2010 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Onnettomuus: ilma-aluksen käyttöön liittyvä tapahtuma, jossa henkilö saa kuolemaan johtavia tai vakavia vammoja, ilma-alus kärsii huomattavia vaurioita tai ilma-alus on kadonnut tai täysin saavuttamattomissa; Miehitetyn ilma-aluksen tapauksessa tapahtuma tapahtuu ajanjaksona, joka alkaa kenen tahansa henkilön noustessa ilma-alukseen matkustustarkoituksessa ja päättyy kaikkien tässä tarkoituksessa ilma-alukseen nousseiden henkilöiden poistuttua ilma-aluksesta. Miehittämättömän ilma-aluksen tapauksessa tapahtuma tapahtuu ajanjaksona, joka alkaa, kun ilma-alus on valmis liikkumaan ilmailutarkoituksessa, ja päättyy, kun ilma-alus on pysähtynyt lennon päätyttyä ja sen pääasiallinen voimanlähde on sammutettu.
Vaaratilanne: lentotoimintaan liittyvä muu tapahtuma kuin onnettomuus, joka vaikuttaa tai voisi vaikuttaa toiminnan turvallisuuteen.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35–50)

Asetukseen (EY) N:o 996/2010 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (EUVL L 122, 24.4.2014, s. 18–43)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 18.10.2021

Top