Asetuksilla vahvistetaan eurojärjestelmän vähimmäisvarantojen* puitteet sekä luottolaitosten* ja niiden sivuliikkeiden vähimmäisvarantojen pitämistä koskevat säännöt euroalueella.

Niillä säännellään kaikkia asiaankuuluvia näkökohtia varsinaisesta velvoiteprosentista aina vähimmäisvarantojen ylläpitämiseen ja korkoon sekä tietojen asianmukaiseen raportointiin ja tarkistamiseen. Niissä säädetään myös poikkeuksista vähimmäisvarantovelvoitteista ja valtuuksista määrätä seuraamuksia.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2531/98 määritellään vähimmäisvarannolle perusta ja suhde sekä vahvistetaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeus kerätä laitoksilta vähimmäisvarantovelvoitteiden soveltamiseksi tarvittavat tiedot. Asetuksen nojalla EKP voi määrätä rahoituslaitokselle seuraamuksia siitä, että se ei noudata tilastointiin liittyviä raportointivaatimuksia tai että se ei ole pitänyt riittäviä vähimmäisvarantoja.

Asetuksessa (EU) 2021/378 säädetään vähimmäisvarantotalletuksista ja kaavoista, joita euroalueen luottolaitosten on käytettävä niiden eurovarantotileillä pidettävien vähimmäisvarantojen laskemiseen EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa keskuspankeissa.

EKP julkaisee verkkosivuillaan luettelon laitoksista, joihin eurojärjestelmän vähimmäisvarantovelvoitteita sovelletaan. Laitokset, joiden toimilupa on peruttu tai jotka ovat siitä luopuneet, ja likvidaatiomenettelyssä olevat laitokset vapautetaan vähimmäisvarantovelvoitteista. Poikkeuksia voidaan myöntää laitoksille,

jotka ovat tervehdyttämistoimenpiteen kohteena;
jonka varoja koskee jäädyttämispäätös tai johon sovelletaan muuta toimenpidettä, joka rajoittaa laitoksen mahdollisuutta käyttää varojaan;
joka on suljettu eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatioiden tai maksuvalmiusjärjestelmän ulkopuolelle;
jolta ei ole asianmukaista edellyttää vähimmäisvarantoja.

Euroalueen luottolaitokset, joihin sovelletaan vähimmäisvarantovelvoitteita, laskevat varantopohjansa* itse (elleivät kansalliset keskuspankit tee sitä) käyttäen tilastotietoja talletuksista ja liikkeeseen lasketuista velkapapereista. Luottolaitokset voivat pitää vähimmäisvarantoja välillisesti välittäjänä toimivan laitoksen kautta, jos välittäjälaitoksen kotimaa on samassa EU-maassa, jos siihen sovelletaan vähimmäisvarantovelvoitteita ja se hoitaa tavallisesti tiettyjä hallinnollisia tehtäviä.

Kansalliset keskuspankit ilmoittavat luottolaitoksille vähimmäisvarannot, joita niiden on pidettävä (jos vähimmäisvarannot laskee kansallinen keskuspankki), tai vahvistavat laitosten itse laskemat vähimmäisvarannot.

Kansalliset keskuspankit myös maksavat korkoa vähimmäisvarantotalletuksille asetuksessa (EU) 2021/378 säädetyn kaavan mukaisesti, ja niillä on oikeus tarkistaa laitosten varantopohjaa koskevien tietojen oikeellisuus ja laatu.

Erityissääntöjä sovelletaan, jos

varantopohja raportoidaan aggregoidusti;
pitoajanjaksolla* kaksi laitosta sulautuu;
jäsenvaltio ottaa euron käyttöön.

MISTÄ ALKAEN ASETUKSIA SOVELLETAAN?

Asetusta (EU) 2021/378 on sovellettu 26. kesäkuuta 2021 alkaen, lukuun ottamatta 3 artiklaa (varantotalletusten laskeminen), joka tuli voimaan 28. heinäkuuta 2021 (viidennen pitoajanjakson ensimmäisenä päivänä).
Asetusta (EY) N:o 2531/98 on sovellettu 1. tammikuuta 1999 alkaen.

TAUSTAA

EKP voi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön nojalla vaatia euroalueen luottolaitoksia pitämään vähimmäisvarantoja rahapoliittisia tarkoituksia varten.
Vähimmäisvarannot auttavat vakauttamaan rahamarkkinakorkoja ja antavat luottolaitoksille mahdollisuuden käsitellä päivittäisiä likviditeetin vaihteluja.
Kansallisissa keskuspankeissa pidettävät varannot lisäävät keskuspankkien luoton kysyntää, jolloin EKP:n on helpompi ohjata rahamarkkinoiden korkoja tavanomaisilla likviditeettiä lisäävillä toimenpiteillä.
Lisätietoja:
- Vähimmäisvarannot (Euroopan keskuspankki).

KESKEISET TERMIT

Vähimmäisvarannot: niiden varojen määrä, joita laitoksen on pidettävä varantoina varantotileillään asianomaisessa kansallisessa keskuspankissa.

Luottolaitos: yritys, joka vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja.

Varantopohja: laitoksen vähimmäisvarantojen laskennassa käytettävien hyväksyttävien velkojen summa.

Pitoajanjakso: jakso, jonka ajalta vähimmäisvarantovelvoitteiden noudattamista arvioidaan.

ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EY) N:o 2531/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin soveltamista vähimmäisvarannoista (EYVL L 318, 27.11.1998, s. 1–3)

Asetukseen (EY) N:o 2531/98 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2021/378, annettu 22 päivänä tammikuuta 2021, vähimmäisvarantovelvoitteiden soveltamisesta (uudelleenlaadittu) (EKP/2021/1) (EUVL L 73, 3.3.2021, s. 1–15)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Pöytäkirja (N:o 4) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 230–250)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338–436)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston asetus (EY) N:o 2532/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia (EYVL L 318, 27.11.1998, s. 4–7)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 02.07.2021

Top