Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus: ehdotuksia aluepolitiikaksi vuoden 2006 jälkeen

Ensimmäistä kertaa vuonna 2001 tapahtuneen Euroopan tason keskustelun käynnistymisen jälkeen kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa tehdään konkreettisia ehdotuksia aluepolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2006 jälkeen. Kertomuksessa esitetty analyysi perustuu arviointiin EU:n politiikkojen sekä kansallisten politiikkojen vaikutuksesta koheesioon. Kertomuksessa esitetään tietoja Euroopan unionin sosiaalis-taloudellisesta tilanteesta.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto - Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus [KOM(2004) 107 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon tähtäävä politiikka vaikuttaa myönteisesti Euroopan unionin alueisiin, joilla on vaikeuksia. Jäsenvaltioiden ja alueiden välillä on kuitenkin edelleen suuria sosiaalis-taloudellisia eroja. Nämä erot varallisuudessa ja elinvoimassa ovat syntyneet rakenteellisista puutteista tietyissä kilpailun avaintekijöissä, kuten investoinneissa aineelliseen infrastruktuuriin, innovaatiossa ja henkilöresursseissa. Näin ollen jäsenvaltiot ja alueet tarvitsevat yhteisön politiikkojen tukea voittaakseen vaikeudet, kehittääkseen suhteellisia etujaan ja selviytyäkseen paremmin ympäristössä, jossa kilpailu on yhä voimakkaampaa.

EHDOTUKSIA UUDISTUNEEKSI KOHEESIOPOLITIIKAKSI

Komissio antoi 10. helmikuuta 2004 rahoitusehdotuksen pian 27 jäsenvaltiota käsittävälle laajentuneelle Euroopan unionille (viisitoista jäsenvaltiota, kymmenen uutta jäsenvaltiota, Bulgaria ja Romania) kaudeksi 2007-2013. Tässä rahoitusnäkymiä koskevassa tiedonannossa komissio katsoo erityisesti, että koheesiopolitiikan on sisällyttävä yhteen ainoaan budjettikohtaan, jolle myönnetään lisävaroja. Kolmas koheesiokertomus on yhdenmukainen tämän lähestymistavan kanssa. Komissio tekee ensimmäistä kertaa konkreettisia ehdotuksia, jotka ovat lähtöisin keskustelusta, joka käsittelee aluepolitiikan tulevaisuutta vuoden 2006 jälkeen. Rahoituksen osalta komissio ehdottaa kaudeksi 2007-2013 talousarviota, joka vastaa 0,41:tä prosenttia 27 jäsenvaltion unionin BKT:sta. Kyseisellä ajanjaksolla tämä tarkoittaa 336,3:a miljardia euroa. Komission ehdotukset pohjautuvat unionin sosiaalis-taloudelliseen tilanteeseen sekä tutkimukseen aluepolitiikan, muiden EU:n politiikkojen sekä kansallisten politiikkojen vaikutuksesta.

Laajentuminen mullistaa EU:n sosiaalis-taloudellisen tilanteen

1. toukokuuta 2004 tapahtuvan laajentumisen jälkeen Euroopan unionin asukasmäärä kasvaa 20 prosenttia ja pinta-ala noin neljänneksen. Yhteisön BKT kasvaa kuitenkin vain 5 prosentilla. Alueelliset erot kaksinkertaistuvat. Euroopan unionin keskimääräinen varallisuus asukasta kohti laskee 25 jäsenvaltion unionissa noin 12,5 prosenttia. Kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla asuvan väestön osuus lisääntyy 20 prosentista 25 prosenttiin. Nykyisen EU:n epäsuotuisien alueiden vaikeudet eivät myöskään ole kadonneet. Näitä alueita on siis edelleen tuettava.

Euroopan unioni on tullut taloudellisen rakenneuudistuksen vaiheeseen. Tämä kehitys on seurausta kaupan maailmanlaajuistumisesta, osaamistalouden kehittämisestä ja väestön vanhenemisesta. Lisäksi taloudelliset suhdanteet ovat huonontuneet kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana ja työttömyys on lisääntynyt.

Maaliskuussa 2000 kokoontunut Lissabonin Eurooppa-neuvosto (DE) (EN) (FR) on vahvistanut EU:n tavoitteeksi, että siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin alue. Vahva ja osaamiselle rakentuva talous vilkastuttaa työpaikkojen syntyä ja edistää sosiaali- ja ympäristöpolitiikkoja, jotka takaavat kestävän kehityksen ja sosiaalisen koheesion. Nizzassa (EN) (FR) ja Göteborgissa kokoontuneet Eurooppa-neuvostot ovat lisänneet tämän eri aloihin ulottuvan tavoitteen alakohtaisiin strategioihin ensin sosiaalisen osallisuuden osalta Nizzassa ja sitten kestävän kehityksen osalta Göteborgissa. Lisäksi koheesiopolitiikka edistää osaltaan Lissabonin tavoitteen toteutumista. Koheesiopolitiikan uudistumisen pitäisi olla enemmän sen suuntaista.

Millaista yhteisön tukea uusille jäsenvaltioille annetaan vuosina 2004-2006?

Kymmenen uutta jäsenvaltiota saavat yhteisön tukea liittymisestään lähtien. Kaudella 2000-2006 ne saavat 3 miljardia euroa rakennetukea liittymistä edeltävistä rahoitusvälineistä ISPAsta (liikenne ja ympäristö) ja Sapardista (maatalous ja maaseudun kehittäminen) sekä Phare-ohjelmasta (hallinnollisten valmiuksien parantaminen). Liittymisensä jälkeen uusilla jäsenvaltioilla, Bulgarialla ja Romanialla on Phare-ohjelman kautta käytettävissään 1,6 miljardia euroa vuosittain vuoteen 2006 saakka.

Uusille jäsenvaltioille vuodet 2004-2006 ovat siirtymäkausi. Silloin niiden on mahdollista totutella rakennerahastojen hallinnointiin voimassaolevien sääntöjen mukaan. Ne saavat tukea rakennerahastosta yhteensä 21, 8 miljardin euron arvosta. Toteutetut toimet keskittyvät muutamaan ensisijaiseen alueeseen (esdeenfr): infrastruktuurit, inhimilliset voimavarat ja tuotannolliset investoinnit.

Uudistettu koheesiopolitiikka kaudelle 2006-2013

Tuleva aluepolitiikka keskittyy muutamaan avainteemaan: innovaatioon ja osaamistalouteen, ympäristöön ja riskien ehkäisyyn, kulkuyhteyksiin ja yleispalveluihin. Näiden ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi kolme yhteisön painopistealaa ovat ensisijaisia ja korvaavat nykyisen jaon tavoitteeseen 1, tavoitteeseen 2 ja tavoitteeseen 3:

• Lähentymistavoite: kasvun ja työpaikkojen luomisen tukeminen kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla.Tämä tavoite koskee NUTS II (esdeenfr) -tason alueita, joilla henkeä kohti laskettu BKT on alle 75 prosenttia yhteisön 25 jäsenvaltion keskiarvosta. Tämä tavoite, johon on varattu noin 78 prosenttia tulevan aluepolitiikan budjetista, tarjoaa lisäksi vuoteen 2013 asti siirtymäkauden tukea alueille, jotka ovat nykyisin tukikelpoisia, vaikkeivät tilastovaikutuksen takia täytä tätä kriteeriä. Koska 25 jäsenvaltion EU:n bruttokansantuote on alhaisempi kuin 15 jäsenvaltion unionin, tietyt tavoitteen 1 mukaiseen tukeen oikeutetut alueet eivät enää täytä tukikelpoisuusvaatimuksia.Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) osarahoitetaan perusinfrastruktuurien (liikenne-, televiestintä- ja energiaverkot) uudenaikaistamista, alueiden talouden monipuolistamista ja ympäristönsuojelua (veden ja jätteiden käsittely, luonnon- ja teknologisten uhkien ehkäisy). Euroopan sosiaalirahasto (ESR) vahvistaa asemaansa yhteisön pääasiallisena rahoitusvälineenä, joka edistää Euroopan työllisyysstrategiaa (EES), joka tukee jäsenvaltioita niiden työmarkkinauudistuksissa.Ainoastaan jäsenvaltiot, joiden BKT on alle 90 prosenttia yhteisön BKT:sta, voivat lisäksi saada koheesiorahastosta rahoitusta investoinneille liikenteen ja ympäristön alalla. Tämän rahaston suhteellinen painoarvo kasvaa, koska se jakaa kolmasosan uusiin jäsenvaltioihin suuntautuvasta tuesta.
• Alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeva tavoite edistää talouden dynaamisuutta Lissabonin ja Nizzan tavoitteiden mukaisesti.Komissio ehdottaa kaksitahoista lähestymistapaa, samalla kertaa sekä alueellista että kansallista. Alueellisten ohjelmien avulla voidaan paremmin ennakoida taloudellista muutosta. Ainoastaan EAKR:n tukemat ohjelmat kohdistetaan nykyisin tavoitteen 1 mukaiseen tukeen oikeutettuihin alueisiin, jotka eivät luonnostaan ole sellaisia jatkossa, sekä alueille, jotka eivät kuulu lähentymisohjelmiin.Kansalliset ohjelmat vahvistavat työllisyysstrategian toteuttamista. Ainostaan ESR:n tukemat ohjelmat keskittyvät kolmeen ensisijaiseen tavoitteeseen: aktiiviväestön sopeuttaminen työelämän kehitykseen (elinikäinen oppiminen), työllisyyden edistäminen ja ennenaikaisen työmarkkinoilta poistumisen vastustaminen (aktiivinen ikääntyminen, naisten lisääntynyt osallistuminen) sekä vaikeuksissa olevien ryhmien työllisyys (vammaiset, etniset vähemmistöt).Tähän tavoitteeseen käytetään noin 18 prosenttia budjettimäärärahoista, jotka jaetaan tasaisesti EAKR:n ja ESR:n välillä. Määrärahojen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä tehdään Euroopan tasolla vahvistettujen taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten kriteerien pohjalta.
• Alueellinen yhteistyö edistää alueen tasapainoista kehitystä.Interreg III -aloitteesta saadun kokemuksen perusteella komissio ehdottaa, että rajatylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä varten perustetaan uusi yhteistyötavoite, johon käytetään 4 prosenttia tulevan aluepolitiikan määrärahoista.Kaikki NUTS III -tason alueet unionin ulkoisilla ja sisäisillä maa- ja merirajoilla voivat tehdä yhteistyötä naapurinsa kanssa, erityisesti Lissabonin ja Göteborgin toimintaohjelmien keskeisillä aloilla.Komissio haluaa luoda kaksi uutta oikeudellista yhteistyövälinettä: "alueyhteisöjen rajatylittävä väline" sisärajoilla sekä "uusi naapuruuspolitiikan väline" unionin ulkorajoilla. Näiden välineiden avulla selviydytään oikeudellisista ja hallinnollisista ongelmista, joita tämän tyyppinen yhteistyö tuo esiin.

Luonnonhaitat voimistavat kehityksen ongelmia. Näin ollen tulevan koheesiopolitiikan puitteissa tiettyihin alueisiin kohdistetaan erityistä huomiota. Toimiin kaupunkialueiden hyväksi integroidaan täysin alueelliset ohjelmat, jotta useammat kaupungit voisivat hyötyä Urban II -yhteisöaloitteen tuesta. Tulevan lähentymistavoitteen puitteissa komissio perustaa erityisen ohjelman, joka koskee seitsemää kaikkein syrjäisintä aluetta (Guadeloupea, Martiniquea, Guyanaa, Réunionia, Kanariansaaria, Azoreita ja Madeiraa). Huonot kulkuyhteydet ovat vakava ongelma monilla saarilla, vuoristoalueilla ja harvaan asutuilla alueilla. Resurssien kohdentamisessa alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan tavoitteen hyväksi tämä otetaan huomioon määrittelemällä alueelliset kriteerit ja korottamalla yhteisön rahoituksen enimmäisosuutta. Lisäksi maaseudun ja kalastusalan kehittämisen välineitä yksinkertaistetaan ja selkiytetään. Kokonaissuunnitelma integroidaan täysin Leader+ -aloitteeseen, jolla tuetaan maaseudun kehittämisen innovatiivisia strategioita.

Aluepolitiikan täydentävyys suhteessa muihin yhteisön politiikkoihin on taloudellisen ja sosiaalisen koheesion ydinkohtia. Innovaatiopolitiikalla, koulutuksella, naisten ja miesten yhdenvertaisilla mahdollisuuksilla sekä julkisilla hankinnoilla on todellakin alueellisia vaikutuksia. Lisäksi koheesion ja kilpailun välinen yhtenäisyys on tärkeä tekijä. Kehityksestä jälkeen jääneet alueet ovat edelleen oikeutettuja tukeen. Muiden alueellisten ohjelmien osalta komissio ehdottaa luopumista nykyisestä järjestelmästä, jossa laaditaan yksityiskohtainen kartta tukikelpoisista alueista alueiden sisäisellä tasolla. Yhtenäisyys varmistetaan rahoitettavien ensisijaisten tavoitteiden tasolla.

Rakennerahastojen hallinnoinnin uudistaminen

Aluepolitiikan hallinnointimenettelyt vaikuttavat sen tehokkuuteen. Niiden avulla määrätään yhdenmukaiset ja tarkat säännöt. Ohjelmointi, kumppanuus, yhteisrahoitus ja arviointi säilyvät tulevan aluepolitiikan yleisinä periaatteina. Määrärahojen käytön lisäämiseksi voidaan tehdä parannuksia:

• Strategia, joka on enemmän suuntautunut EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin.Tämä strategia pohjautuu täysin Lissabonissa, Nizzassa ja Göteborgissa määriteltyihin tavoitteisiin. Se lisää myös yhtenäisyyttä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen (BEPG 2003) kanssa. Toimielimet tarkastelevat vuosittain saavutettua edistystä komission kertomuksen perusteella.
• Yksinkertaistettu hallinnointi, joka perustuu toissijaisuusperiaatteen lisäämiseen.Ohjelmasuunnittelun tasolla jokainen jäsenvaltio valmistelee poliittisen asiakirjan kehitysstrategiastaan. Tätä asiakirjaa käytetään pohjana alueellisten ja kansallisten ohjelmien hyväksymiselle. Ohjelma-asiakirjan täydennys ja toimenpidekohtainen hallinnointi jäävät pois. Rahastojen määrä rajoitetaan kolmeen (EAKR, ESR ja koheesiorahasto), ja jokaista ohjelmaa rahoitetaan yhdestä rahastosta. Liikenne- ja ympäristöalan investoinneissa yksi ainoa ohjelmasuunnittelujärjestelmä kattaa EAKR:n ja koheesiorahastot.Menoihin sovelletaan tukikelpoisuussääntöjä. Maksut suoritetaan ensisijaisten tavoitteiden eikä toimenpiteiden tasolla. Ennakko- ja palautusjärjestelmä säilytetään. Samoin automaattinen sitoumuksen peruuttaminen "N+2"-säännön mukaan, joka velvoittaa määrärahojen käyttöön kahden vuoden kuluessa niiden ohjelmasuunnittelusta.Komission osallistuminen valvontaan riippuu yhteisön rahoituksesta. Tietyn kynnyksen alla kansallinen valvonta riittää. Täyttääkseen velvollisuutensa talousarvion toteuttamisessa komissio kuitenkin päättää varainhoitovuoden tilit sekä soveltaa rahoituskorjausjärjestelyjä. Lisäksi määrätään ankarammista sanktioista ja varojen nopeasta takaisin perimisestä väärinkäytösten ja petosten varalta.Täydentävyysperiaate, jonka mukaan yhteisön resurssit täydentävät kansallisia resursseja, on yksi koheesiopolitiikan avainperiaatteita. Komissio valvoo sen soveltamista lähentämistavoitteen ohjelmissa.Lisääntynyt yhteistyö jäsenvaltioiden, paikallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan välillä vahvistaa kumppanuutta. Euroopan investointipankin (EIP) osuuden vahvistaminen mahdollistaa uudenaikaisten rahoitusmuotojen, esimerkiksi riskipääoman, paremman käyttöönoton.
• Resurssien keskittäminen hyödyttää jäsenvaltioita ja köyhimpiä alueita sekä asettaa etusijalle uudet jäsenvaltiot.Komissio ehdottaa nykyisen mikroaluejärjestelmän poistamista. Alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan tavoitteen osalta keskittäminen ilmenee tuen intensiteetin tasolla minimirajojen ja kolmen ensisijaisen tavoitteen käyttöönottona: innovaatio ja osaamistalous, yleishyödyllisten palvelujen saatavuus, ympäristön suojelu ja riskien ehkäisy.
• Enemmän painoa tuloksille ja laadulle.Arviointi ennen ohjelmia, niiden aikana ja niiden lopuksi on olennainen ohjelmien laatuun liittyvä tekijä. Lisäksi komissio ehdottaa suoritusvarauksen perustamista parhaiten suoriutuvien jäsenvaltioiden ja alueiden palkitsemiseksi. Komissio toivoo, että jäsenvaltiot tekisivät samoin pystyäkseen kohtaamaan nopeasti alakohtaiset tai paikalliset kriisit.Rahoitusnäkymiä koskevassa tiedonannossa ehdotetaan erityisen välineen, kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston, perustamista, joka mahdollistaisi nopean reagoimisen taloudellisiin ja kaupallisiin kriiseihin. Komissio ehdottaa, että tätä välinettä rahoitettaisiin miljoonalla eurolla EAKR:n ja ESR:n käyttämättömistä varoista.

Komission ehdotukset pohjautuvat unionin sosiaalis-taloudelliseen tilanteeseen sekä tutkimukseen aluepolitiikan, muiden EU:n politiikkojen sekä kansallisten politiikkojen vaikutuksesta. Lisätietoja erillisestä SCADPlus-tiivistelmästä.

Lisätietoja aluepolitiikan pääosaston Inforegion www-sivustolta:

• Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus kokonaisuudessaan

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti [KOM(2003) 34 - ei julkaistu EUVL:ssä].

Katso erillinen SCADPlus-tiivistelmä (esdeenfr).

Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti [KOM(2002) 46 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Katso erillinen SCADPlus-tiivistelmä (esdeenfr).

"Euroopan yhtenäisyys, kansojen solidaarisuus, alueiden monimuotoisuus" - toinen kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta [KOM(2001) 24 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Katso lisäksi erilliset SCADPlus-tiivistelmät: tilannearvio ja tulokset (esdeenfr), päätelmät ja suositukset (esdeenfr), kymmenen kysymystä keskustelun pohjaksi.

Viimeisin päivitys 07.05.2007