Kuluttajansuoja – edustajakanteet

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi (EU) 2020/1828 kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Se antaa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden nimeämille organisaatioille tai julkisille elimille valtuudet hakea kuluttajaryhmien puolesta kielto- tai hyvitystoimenpiteitä edustajakanteiden (myös rajat ylittävien edustajakanteiden) avulla. Tähän sisältyy vahingonkorvauksen hakeminen elinkeinonharjoittajilta, jotka rikkovat kuluttajien oikeuksia esimerkiksi rahoituspalvelujen, matkailun, energian, terveyden, televiestinnän ja tietosuojan aloilla, tapauksen mukaan ja EU:n oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Koska kuluttajien yhteisiä etuja voidaan suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti sekä tuomioistuin- että hallintomenettelyssä, jäsenvaltioiden harkintaan on jätetty, voidaanko edustajakanne nostaa tuomioistuinmenettelyssä, hallintomenettelyssä vai molemmissa asiaankuuluvasta oikeudenalasta tai asiaankuuluvasta talouden alasta riippuen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Oikeutetut yksiköt

Jäsenvaltiot nimeävät yksiköt, jotka voivat nostaa edustajakanteita kuluttajien puolesta (oikeutetut yksiköt).

Jotta oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ne on nimetty (rajat ylittävät kanteet):

• niiden on oltava oikeushenkilö, joka on perustettu nimeävän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti,
• niiden on pystyttävä osoittamaan, että niillä on ollut tosiasiallista julkista toimintaa kuluttajien etujen suojaamisen alalla vähintään 12 kuukauden ajan ennen nimeämispyyntöä,
• niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia,
• niiden on osoitettava lakisääteinen tarkoituksensa suojella kuluttajien etuja direktiivin liitteessä I tarkoitettujen EU:n oikeuden sääntöjen mukaisesti,
• ne eivät saa olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena eikä niitä saa olla todettu maksukyvyttömiksi,
• niiden on oltava riippumattomia eivätkä niihin saa vaikuttaa henkilöt, jotka eivät ole kuluttajia, erityisesti markkinatoimijat,
• niillä on oltava käytössään menettelyjä, joilla estetään tällainen vaikuttaminen ja eturistiriidat,
• niiden on ilmoitettava julkisesti, miten ne rahoitetaan,
• niiden on ilmoitettava organisaatio- ja hallintorakenteensa, tavoitteensa, työmenetelmänsä ja toimintansa,
• niiden on julkistettava tietoa, joka osoittaa, että se täyttää kaikki edellä mainitut kriteerit.

Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa edellä mainittuja perusteita etukäteen nimettyihin oikeutettuihin yksiköihin, joilla on mahdollisuus nostaa kotimaisia kanteita (ne nimenneessä jäsenvaltiossa). Jäsenvaltiot voivat myös nimetä oikeutettuja yksiköitä tapauskohtaisesti tietyn kotimaisen edustajakanteen nostamista varten.

Euroopan komissio julkaisee luettelon rajat ylittävien kanteiden nostamista varten nimetyistä oikeutetuista yksiköistä verkkoportaalissa, ja päivittää luettelon tarvittaessa.

Kieltotoimenpiteet

Kieltotoimenpide on väliaikainen tai lopullinen toimenpide, jolla lopetetaan tai kielletään menettely. Molempia voidaan käyttää voimassa olevan menettelyn lopettamiseen tai tulevan menettelyn kieltämiseen. Siihen voi myös sisältyä (kansallisen lainsäädännön mukaan) velvoite julkaista tuomioistuimen päätös tai oikaisuilmoitus.

Oikeutetun yksikön ei tarvitse esittää näyttöä niille yksittäisille kuluttajille aiheutuneesta todellisesta vahingosta, jota oikeudenloukkaus koskee, tai elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta.

Hyvitykset

Hyvitystoimenpiteellä elinkeinonharjoittaja on velvoitettava tarjoamaan hyvitystä esimerkiksi maksamalla vahingonkorvausta, korjaamalla tai vaihtamalla tavara, alentamalla hintaa, purkamalla sopimuksen tai palauttamalla maksetun kauppahinnan tarpeen mukaan ja EU:n oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltiot varmistavat, että

• kuluttajat, jotka ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti ilmaisseet haluavansa tulla edustetuiksi edustajakanteessa (”opt-in”- tai ”opt-out”-järjestelmä), eivät voi olla edustettuina muussa edustajakanteessa tai nostaa erikseen kannetta, joka koskee samaa asiaa ja jossa vastaajana on sama elinkeinonharjoittaja,
• kuluttajat eivät saa korvausta samasta asiasta useammin kuin kerran,
• hyvitystoimenpide oikeuttaa kuluttajat saamaan hyvitykset tarvitsematta nostaa erillistä kannetta,
• vahvistetaan säännöt, jotka koskevat määräaikoja, joiden mukaisesti yksittäiset kuluttajat voivat hyötyä hyvitystoimenpiteistä.

Nämä hyvitykset eivät vaikuta muihin hyvityksiin, joita kyseinen edustajakanne ei koske.

Jotta vältetään eturistiriidat silloin, kun kolmas osapuoli tarjoaa oikeussuojakeinorahoitusta, jäsenvaltioiden, jotka sallivat tällaisen rahoituksen, on varmistettava erityisesti, että

• kolmannen osapuolen rahoittaja ei vaikuta oikeutettujen yksiköiden päätöksiin tavalla, joka olisi haitallista asianomaisten kuluttajien yhteisten etujen kannalta,
• edustajakannetta ei nosteta rahoittajan kilpailijaa tai sellaista vastaajaa vastaan, josta rahoittaja on riippuvainen.

Sovintoratkaisut

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

• oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä ehdottaa sovintoratkaisua, tai
• tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi oikeutettua yksikköä ja elinkeinonharjoittajaa kuultuaan kehottaa osapuolia pyrkimään sovintoratkaisuun kohtuullisen määräajan kuluessa,
• tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksymät sovintoratkaisut ovat sitovia oikeutetuille yksiköille, elinkeinonharjoittajille ja yksittäisille kuluttajille, joita sovintoratkaisu koskee, mutta jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joilla asianomaisille kuluttajille annetaan mahdollisuus hyväksyä tai hylätä sovintoratkaisu.

Oikeudenkäyntikulut

• Hävinneen osapuolen on periaatteessa maksettava oikeudenkäyntikulut.
• Yksittäiset kuluttajat eivät maksa edustajakanteessa oikeudenkäyntikuluja, paitsi mahdollisesti kun kulut ovat aiheutuneet yksittäisen kuluttajan tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta.
• Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön sääntöjä, joilla pyritään varmistamaan, että edustajakanteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät estä oikeutettuja yksikköjä tosiasiallisesti käyttämästä oikeuttaan hakea kieltotoimenpiteitä.
• Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joiden mukaan oikeutetut yksiköt saavat vaatia niitä kuluttajia, jotka ovat ilmaisseet haluavansa, että oikeutettu yksikkö edustaa heitä tietyssä hyvitystoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa, maksamaan kohtuullisen liittymismaksun tai vastaavan maksun osallistuakseen kyseiseen edustajakanteeseen.

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on

• vahvistettava sääntöjä seuraamuksista, jotka koskevat kieltotoimenpiteen, tiedonantovelvollisuuden tai todisteiden esittämisvelvollisuuden noudattamatta jättämistä tai noudattamisesta kieltäytymistä,
• varmistettava sääntöjen täytäntöönpano – seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Kumoaminen

Direktiivillä (EU) 2020/1828 kumotaan direktiivi 2009/22/EY (ks. tiivistelmä) 25. kesäkuuta 2023 alkaen.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Se tuli voimaan 24. joulukuuta 2020. Se on saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 25. joulukuuta 2022 mennessä ja sitä on sovellettava jäsenvaltioissa 25. kesäkuuta 2023 alkaen.

TAUSTAA

Direktiivi on osa ”kuluttajat vahvempaan asemaan” -pakettia.

Ks. lisätietoja:

• Kieltokanteita koskeva direktiivi (Euroopan komissio).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu 25 päivänä marraskuuta 2020, kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1–27)

Direktiiviin 2020/1828/EU tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 02.05.2023