EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Aavan meren kalavarojen säilyttäminen ja hoito Etelä-Tyynellämerellä

Aavan meren kalavarojen säilyttäminen ja hoito Etelä-Tyynellämerellä

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä

2011/189/EU: Neuvoston päätös aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehdyn yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta

2012/130/EU: Neuvoston päätös aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta

Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä – Euroopan unionin hyväksymiskirjan tallettaminen

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

  • Yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö sekä suojella meriekosysteemejä, joissa kyseisiä kalavaroja esiintyy. Sitä sovelletaan kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitseviin Tyynenmeren vesialueisiin kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Yleissopimus kattaa kaikki kalavarat lukuun ottamatta seuraavia:
    • sedentaariset lajit (ovat pyyntivaiheessa joko liikkumattomina merenpohjassa tai sen alla tai kykenevät liikkumaan ainoastaan ollessaan kiinnittyneenä merenpohjaan tai merenpohjamaahan),
    • laajalti vaeltavat lajit,
    • anadromiset lajit (kalat, jotka elävät meressä ja vaeltavat makeaan veteen kutemaan),
    • katadromiset lajit (kalat, jotka viettävät suurimman osan elämästään makeassa vedessä ja vaeltavat sitten mereen kutemaan) ja
    • merinisäkkäät, meressä elävät matelijat ja merilinnut.
  • Päätöksellä hyväksytään yleissopimus Euroopan unionin (EU) puolesta.
  • Yleissopimuksen tekemiseksi EU antoi 18. lokakuuta 2011 hyväksymiskirjan talletettavaksi Uuden-Seelannin hallitukselle, joka toimii yleissopimuksen tallettajana.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yleissopimuksen osapuolten on sovellettava seuraavia periaatteita ja noudatettava ennalta varautuvaa ja ekosysteemin huomioon ottavaa lähestymistapaa.

  • Kalavarojen säilyttäminen ja hoito on toteutettava avoimella, vastuullisella ja osallistavalla tavalla ottaen huomioon parhaat kansainväliset käytänteet.
  • Kalastuksen on oltava kestävää ottaen huomioon vaikutukset muihin kuin kohdelajeihin sekä kohdelajeihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin ja velvoite suojella ja vaalia meriympäristöä.
  • Liikakalastusta ja liiallista kalastuskapasiteettia on ehkäistävä tai ne on poistettava.
  • On kerättävä täydelliset kalastustiedot, mukaan lukien tiedot meriekosysteemeihin kohdistuvista vaikutuksista, ja kalastustiedot on jaettava
  • Päätösten on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin ja teknisiin tietoihin sekä kaikkien asian kannalta merkityksellisten apuelinten lausuntoihin.
  • Sopimuspuolten välistä yhteistyötä ja koordinointia on edistettävä sen varmistamiseksi, että yleissopimuksen mukaisesti nimetyn komission hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ovat yhteensopivia kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla sovellettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kanssa.
  • Meriekosysteemejä on suojeltava, varsinkin niitä ekosysteemejä, joiden toipuminen häiriöistä kestää pitkään.
  • Kehitysmaiden ja kehittyvien alueiden ja hallintoalueiden intressit sekä niiden rannikkoyhteisöjen tarpeet on tunnustettava.
  • Säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen on varmistettava samoin kuin seuraamukset, jotta nämä ehkäisisivät rikkomisia ja veisivät rikkojilta laittomasta toiminnasta saadut hyödyt.
  • Kalastusaluksista, poisheitetyistä saaliista sekä hävinneisiin tai hylättyihin pyydyksiin jääneistä saaliista peräisin oleva saastuminen ja jätteet sekä muihin lajeihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvat vaikutukset on vähennettävä minimiin.

Sopimuspuolten on sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja

  • oltava varovaisempia silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista,
  • oltava käyttämättä riittävien tieteellisten tietojen puutetta syynä jättää toteuttamatta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä,
  • otettava huomioon parhaat kansainväliset käytänteet.

Ekosysteemin huomioon ottava lähestymistapa on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa päätöksiä tehdään ottaen huomioon laajempien meriekosysteemien suojelu, jotta voidaan varmistaa kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö.

Järjestö

Yleissopimuksella perustetaan Etelä-Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO). SPRFMO koostuu seuraavista elimistä sekä mahdollisista apuelimistä, joita komissio voi perustaa yleissopimuksen nojalla.

  • Komissio
  • Tiedekomitea
  • Valvonta- ja tekninen komitea
  • Alueen itäosan hallintokomitea
  • Alueen länsiosan hallintokomitea
  • Rahoitus- ja hallintokomitea
  • Sihteeristö

Kukin sopimuspuoli on komission jäsen ja nimittää komissioon ja komiteoihin yhden edustajan. Edustajan mukana voi olla varaedustajia, asiantuntijoita ja neuvonantajia. Kunkin komission jäsenen, myös EU:n, on

  • pantava täytäntöön yleissopimus ja kaikki komission hyväksymät toimenpiteet sekä varmistettava niiden tehokkuus,
  • tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen tavoitteen edistämiseksi,
  • toimittava laittoman kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi,
  • kerättävä ja vaihdettava kalavaroja ja meriekosysteemejä koskevia tieteellisiä ja teknisiä tietoja ja tilastotietoja sekä raportoitava niistä,
  • varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset
    • noudattavat yleissopimusta ja komission hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä,
    • eivät harjoita luvatonta kalastusta yleissopimusalueeseen kuuluvilla vesillä,
    • käyttävät niille asennettuja laitteita, jotka riittävät täyttämään alusten seurantajärjestelmää koskevat vaatimukset,
    • purkavat tai jälleenlaivaavat yleissopimusalueella pyydetyt kalavarat vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti,
  • pidettävä rekisteriä lippunsa alla purjehtimaan oikeutetuista kalastusaluksista,
  • tutkittava viipymättä toimet, joita on toteutettu väitettyjen rikkomisten johdosta, ja raportoitava niistä yksityiskohtaisesti sekä varmistettava sopivan ankarat rangaistukset.

Säilyttäminen ja hoito

Komissio määrittää seuraavat:

  • kalavarojen kalastuksen luonne ja laajuus, mukaan lukien suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen vahvistaminen,
  • alueet, joilla kalastusta saa harjoittaa,
  • ajanjaksot, joina kalastusta saa harjoittaa,
  • saaliisiin, jotka voidaan pitää aluksella, sovellettavat kokorajat,
  • pyydystyypit, kalastustekniikat tai kalastuskäytänteet, joita kalastuksessa saadaan käyttää.

Komissio voi soveltaa kiireellisiä toimenpiteitä, jos kalastustoiminta uhkaa vakavasti kalavarojen tai meriekosysteemin kestävyyttä, tai jos jollain luonnonilmiöllä tai ihmisen toiminnasta aiheutuneella katastrofilla on tosiasiallisesti tai todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus kalavarojen tilaan.

Uusia kalastuksia tai koekalastuksia voidaan aloittaa vasta, kun komissio on toteuttanut varovaisia alustavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

Komission on otettava käyttöön asianmukaiset yhteistyömenettelyt kalastuksen seurantaa, valvontaa ja tarkkailua varten yleissopimuksen noudattamisen varmistamiseksi.

Komission on laadittava tarkkailijaohjelma kalastustoimintaan liittyvien tarkistettujen saalis- ja pyyntiponnistustietojen, muiden tieteellisten tietojen ja lisätietojen sekä siitä meriympäristöön aiheutuvia vaikutuksia koskevien tietojen keräämistä varten.

Yleissopimuksen sopimuspuolet

SPRFMO:n jäseniä ovat tällä hetkellä Australia, Chile, Kiina, Cookinsaaret, Kuuba, Ecuador, EU, Tanska (Färsaaret), Uusi-Seelanti, Peru, Venäjä, Etelä-Korea, Taiwan (Kiinan Taipei), Yhdysvallat ja Vanuatu.

Liitteet

Yleissopimuksen liitteissä määritellään

  • alueen itäosan hallintokomitean ja alueen länsiosan hallintokomitean kattamat Etelä-Tyynenmeren alueet,
  • suurimman sallitun saaliin tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen määrittämistä koskeva lisäsäännöt erityisissä olosuhteissa,
  • jäsenten komission päätöksiä koskevia vastalauseita käsittelevän arviointilautakunnan kokoonpano ja tehtävät,
  • ehdot, joilla kalastusta harjoittavat yhteisöt voivat sitoutua noudattamaan yleissopimuksen määräyksiä.

VOIMAANTULO

Yleissopimuksen teksti hyväksyttiin marraskuussa 2009, ja se oli avoinna allekirjoitettavaksi 1. helmikuuta 2010 – 31. tammikuuta 2011. EU allekirjoitti yleissopimuksen 26. heinäkuuta 2010 ja hyväksyi sen 3. lokakuuta 2011.

Yleissopimus tuli voimaan 24. elokuuta 2012 ja on edelleen avoinna liittymistä varten.

TAUSTAA

Ks. myös:

ASIAKIRJAT

Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä (EUVL L 67, 6.3.2012, s. 3–28)

2011/189/EU: Neuvoston päätös, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2010, aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä tehdyn yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (EUVL L 81, 29.3.2011, s. 1–2)

2012/130/EU: Neuvoston päätös, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 67, 6.3.2012, s. 1–2)

Yleissopimus aavan meren kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Etelä-Tyynellämerellä – Euroopan unionin hyväksymiskirjan tallettaminen (EUVL L 255, 21.9.2012, s. 2)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/975, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2018, Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä (EUVL L 179, 16.7.2018, s. 30–75)

Viimeisin päivitys: 08.11.2021

Top