Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklan mukaan monivuotisella rahoituskehyksellä on taattava, että EU:n menot kehittyvät hallitusti sen käytettävissä olevien omien varojen rajoissa. Lisäksi artiklassa säädetään menettelystä, jossa monivuotisesta rahoituskehyksestä sovitaan.

Euroopan komission tiedonannossa, joka esitettiin ennen helmikuussa 2018 järjestettyä EU:n epävirallista johtajien kokousta, esitetään pitkän aikavälin talousarviota varten useita vaihtoehtoja, joilla on tarkoitus saavuttaa tuloksia EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen, sekä kyseisten vaihtoehtojen taloudelliset seuraukset.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n talousarvio poikkeaa merkittävästi EU-maiden kansallisista talousarvioista – se on ensisijaisesti investointitalousarvio, se suunnitellaan pitemmälle aikavälille ja sen on oltava aina tasapainossa.

Toukokuussa 2018 esiteltävät komission monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotukset perustuvat eurooppalaista lisäarvoa koskevaan periaatteeseen. Eurooppalaista lisäarvoa saadaan on EU:n varainkäytöstä, ja se on suurempaa kuin sellainen arvo, jota EU-maat olisivat saavuttaneet yksin.

Tiedonannossa todetaan, että epävirallinen johtajien kokous on erittäin merkittävä ja osuu juuri oikeaan ajankohtaan. Aivan ensiksi on päätettävä, mitä unionissa halutaan yhdessä, ja sovittava painopistealoista. Toiseksi EU:lle on annettava painopistealojen saavuttamiseksi tarvittavat taloudelliset resurssit.

Tiedonannossa esitetään useita poliittisia valintoja ja pyritään ilmaisemaan määrällisesti niiden taloudelliset vaikutukset.

Seuraavassa esitetään kaksi esimerkkiä:

Jos EU-maat sitoutuvat usein esittämäänsä lupaukseen parantaa EU:n ulkorajojen valvontaa, tästä aiheutuisi seitsemän vuoden aikana 20–25 miljardin euron kustannukset. Lisäksi täysin kattava EU:n rajavalvontajärjestelmään tarvittaisiin seitsemän vuoden aikana jopa 150 miljardia euroa.
Nuorten liikkuvuuden tukemisen osalta yleinen vahva mielipide on, että liikkuvuutta ja vaihto-ohjelmia olisi tuettava muun muassa laajentamalla Erasmus+-ohjelmaa tuntuvasti. Tavoitetasosta riippuen on mahdollista kuvitella erilaisia skenaarioita. Erasmus+-ohjelmaan osallistuvien nuorten määrän kaksinkertaistaminen edellyttäisi 30 miljardin euron investointeja seitsemän vuoden ajalle. Jos joka kolmannelle nuorelle tarjottaisiin mahdollisuus osallistua Erasmus+-ohjelmaan, kaudella 2021–2027 tarvittaisiin noin 90 miljardia euroa.

Lisäksi tiedonannossa käsitellään seuraavia seikkoja:

parempien tuloksien saavuttaminen vähemmällä tehokkaampien rahoitusvälineiden avulla sekä takausten merkitys
joustavuuden lisääminen, jotta pitkän aikavälin talousarviota voidaan mukauttaa uusiin tarpeisiin sekä reagoida nopeasti odottamattomiin tapahtumiin esimerkiksi hyödyntämällä vapautuneita varoja* sekä mahdollisuutta muodostaa varaus
EU:n talousarvion modernisointi muun muassa vahvistamalla EU:n talousarvion tavoitteiden ja sen rahoituksen välistä yhteyttä hyödyntämällä uusia omia varoja
mahdollisuudet parantaa EU:n rahoituksen ja EU:n perusarvojen välistä yhteyttä (tätä kutsutaan usein ”ehdollisuudeksi”).

Tiedonannossa muistutetaan, että monivuotista rahoituskehystä koskevat lopulliset päätökset kuuluvat Eurooppa-neuvostolle, ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä ne.

Lisäksi tiedonannossa korostetaan oikean ajoituksen tärkeyttä: Seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan yhteisymmärryksen saavuttaminen vuoden 2019 aikana olisi merkki siitä, että 27 jäsenvaltion unioni on vahva ja yhtenäinen ja pystyy toimimaan tuloksellisesti ja vakuuttavasti. Se varmistaisi lisäksi rahoituksen jatkuvuuden ja ennustettavuuden – kaikkien eduksi.

TAUSTAA

Komission tiedonanto on seurausta seuraavista asiakirjoista:

Bratislavan julkilausuma ja etenemissuunnitelma, joista sovittiin syyskuussa 2016, ja maaliskuussa 2017 annettu Rooman julistus, joissa 27 EU-johtajaa sopi myönteisestä toimintasuunnitelmasta EU-maita varten, ja
komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta sekä komission pohdinta-asiakirja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta, jotka molemmat julkaistiin vuonna 2017.

Lisätietoja:

vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

Vapautuneet varat: EU:n talousarviossa maksusitoumusmäärärahat kattavat tietyn varainhoitovuoden aikana budjettivallan käyttäjien (Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto) tekemien oikeudellisten sitoumusten kokonaiskustannukset. Oikeudelliset velvoitteet voivat olla hankintasopimuksia, avustussopimuksia tai -päätöksiä. Komissiolla on valta vapauttaa toiminta-ohjelman määrästä ne osat, joita ei ole käytetty ensimmäisen ja vuotuisen ennakkomaksun ja välimaksujen maksamiseen viimeistään talousarviositoumusvuotta seuraavan kolmannen varainhoitovuoden joulukuun 31. päivänä.

ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset – II osasto – Varainhoitoa koskevat määräykset – 2 luku – Monivuotinen rahoituskehys 312 artikla (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 182–183)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle – Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen – Euroopan komission panos epäviralliseen johtajien kokoukseen 23. helmikuuta 2018 (COM(2018) 98 final, 14.2.2018)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Pohdinta-asiakirja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017) 358 final, 28.6.2017)

Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta — Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä (COM(2017) 2025 final, 1.3.2017)

Viimeisin päivitys: 09.04.2018

Top

All