EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Polttoaineet – rikkipitoisuuden vähentäminen

Polttoaineet – rikkipitoisuuden vähentäminen

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi (EU) 2016/802 – polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä

DIREKTIIVIN TARKOITUS

  • Direktiivillä kodifioidaan ja kumotaan neuvoston direktiivi 1999/32/EY – olemassa oleva Euroopan unionin (EU) lainsäädäntö – jota on muutettu huomattavasti useita kertoja.
  • Direktiivin tarkoituksena on vähentää rikkidioksidin aiheuttamia päästöjä, jotka johtuvat tietyntyyppisten nestemäisten polttoaineiden polttamisesta.
  • Näin ollen direktiivin tulisi vähentää päästöjen terveydelle ja ympäristölle aiheuttamia haitallisia vaikutuksia, jotka saattavat ylittää kaikkien mantereella sijaitsevista päästölähteistä peräisin olevat vaikutukset vuoteen 2020 mennessä EU:ssa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Direktiivissä määritetään sallittu enimmäisrikkipitoisuus

  • raskaassa polttoöljyssä
  • kaasuöljyssä
  • meriliikenteessä käytettävässä kaasuöljyssä
  • meriliikenteessä käytettävässä dieselöljyssä.

Raskas polttoöljy ja kaasuöljy

  • EU-maiden on kiellettävä alueillaan seuraavien öljyjen käyttö:
    • raskaat polttoöljyt, mikäli rikkipitoisuus ylittää 1 painoprosenttia
    • kaasuöljyt, mikäli rikkipitoisuus ylittää 0,1 painoprosenttia.

Meriliikenteessä käytettävät polttoaineet

  • Direktiivi käsittää olennaisimmat muutokset kansainvälisessä laissa koskien alusten aiheuttamaa ilman pilaantumisen estämistä. Sillä sisällytetään EU:n lainsäädäntöön tarkistettu liite VI koskien aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (nk. MARPOL-yleissopimus), jota on muutettu siihen liittyvällä vuoden 1978 pöytäkirjalla ja joka astui voimaan 1 heinäkuuta 2010.
  • Liitteessä VI koskien MARPOL-yleissopimusta määritellään tiukemmat rikkipitoisuuden raja-arvot meriliikenteessä käytettävälle polttoaineelle rikkidioksidipäästöjen valvonta-alueilla, jotka sijaitsevat EU:ssa Itä- ja Pohjanmerellä sekä Englannin kanaalissa. Nämä raja-arvot ovat kiinteästi 1 prosenttia 1. heinäkuuta 2010 ja 0,1 prosenttia 1. tammikuuta 2015 lähtien. Korkeammat rikkipitoisuudet ovat edelleenkin mahdollisia, mutta vain mikäli alukseen on asennettu kestävä pakokaasujen puhdistusjärjestelmä.
  • 1. tammikuuta 2012 lähtien rikkidioksidipäästöjen valvonta-alueiden ulkopuolisilla merialueilla rikkipitoisuuden raja-arvot ovat olleet 3,5 prosenttia, ja ne laskevat 0,5 prosenttiin 1. tammikuuta 2020 lähtien. Sama vaatimus, jota kutsutaan globaaliksi rikkipitoisuusrajaksi, astuu voimaan kansainvälisesti lokakuussa 2016 kansainvälisen merenkulkujärjestön vaikutuksesta. Tämä merkittävä päätös vähentää huomattavasti alusten päästöjen vaikutusta ihmisten terveydelle ja takaa laivatoiminnan harjoittajien globaalit säännöt.
  • EU-maat voivat sallia päästönvähentämismenetelmät*, joilla voidaan saavuttaa päästövähennykset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin käyttämällä vähärikkistä polttoainetta edellyttäen, että:
    • niistä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, kuten meriekosysteemeille
    • ne kehitetään asianmukaisten hyväksymis- ja valvontamenettelyjen mukaisesti.

Täytäntöönpano

  • Jotta direktiivin asianmukaisesta käyttöönotosta voidaan varmistua, EU-maiden on:
    • huolehdittava riittävän tiheästä ja tarkasta näytteidenotosta markkinoille saatetusta tai laivoilla käytetystä meriliikenteen polttoaineesta sekä alusten lokikirjojen ja polttoaineen luovutustodistusten* säännöllisestä tarkastamisesta
    • otettava säännösten rikkomisen varalta käyttöön seuraamukset, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
  • Vuonna 2013 tekninen työ käynnistyi Euroopan kestävän meriliikenteen foorumilla, jossa käsiteltiin koordinoituja strategioita direktiivin 2012/33/EU (jolla muutettiin direktiiviä 1992/32/EY ja pyrittiin vähentämään huomattavasti meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden polttamisesta aiheutuvia alusten päästöjä) kustannustehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi. Foorumissa osallisina olivat EU-maat, merenkulkuteollisuus ja Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) antama tekninen tuki.
  • Vuorovaikutuksen pohjalta hyväksyttiin komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/253. Sen myötä satamien tarkastuksia lisätään asiakirjojen ja polttoaineen näytteidenoton osalta sekä raportointivaatimuksia virtaviivaistetaan EU-maissa. Käyttöön otettiin myös EU:n tietojärjestelmä (Thetis-EU), jonka EMSA on kehittänyt vapaaehtoisten käyttöön ja jonka avulla viranomaiset voivat jakaa päivittäin eri aluksilla tehtyjen polttoaineen rikkipitoisuutta koskevien tarkastusten tuloksia.

Tieteellinen ja tekninen kehitys

Pysyäkseen tieteellisen ja teknisen kehityksen mukana Euroopan komissiolla on oikeus hyväksyä delegoidut säädökset, kun se on kuullut kunkin EU-maan edustajista koostuvaa komiteaa, ja muuttaa vastaavia päästöarvoja sekä päästönvähentämismenetelmien käyttöä koskevia kriteerejä.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiivi (EU) 2016/802 on neuvoston direktiivin 1999/32/EY ja peräkkäisten muutosten kodifioitu toisinto. Sitä on sovellettu 10. kesäkuuta 2016 alkaen.

TAUSTAA

  • Ilmaa saastuttavat päästöt, kuten rikkidioksidi, voivat levitä pitkiä matkoja ja viime vuosina meriliikenteestä peräisin olevat päästöt ovat vaikuttaneet yhä enemmän ilmanlaatuun EU:ssa.
  • Rikkidioksidipäästöt aiheuttavat happosadetta ja muodostavat hienoa pölyä. Tämä pöly on vaarallista ihmisten terveydelle ja aiheuttaa hengitystiesairauksia sekä sydän- ja verisuonitauteja ja vähentää elinajanodotetta jopa kaksi vuotta EU:ssa.

* KESKEISET TERMIT

Päästönvähentämismenetelmä: vaihtoehto meriliikenteen vähärikkisen polttoaineen käyttämiselle käsittäen alukseen asennettavat varusteet, materiaalit, laiteet tai laitteistot tai muut menettelyt, vaihtoehtoisen polttoaineen taikka vaatimusten noudattamista koskevan menetelmän. Päästönvähentämismenetelmän on vastattava tämän direktiivin vaatimuksia osoittamalla, että se voidaan todentaa, määrällisesti arvioida ja jonka noudattamista voidaan valvoa.

Polttoaineen luovutustodistukset: asiakirjat, jotka toimittajat myöntävät asiakkaille todistuksena toimitetusta polttoaineesta.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/802, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä (kodifikaatio) (EUVL L 132, 21.5.2016, s. 58–78)

Viimeisin päivitys: 27.02.2017

Top