Avio- ja asumuseroon sovellettava laki

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla

ASETUKSEN TARKOITUS

• Asetuksessa vahvistetaan säännöt sen määrittämiseksi, minkä maan kansallista lakia sovelletaan avio- ja asumuseromenettelyissä, joissa puolisot ovat eri kansalaisuutta, asuvat muualla kuin kansalaisuusmaassaan tai eivät enää asu samassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.
• Asetuksella täydennetään asetusta (EY) N:o 2201/2003 (ks. tiivistelmä), jossa säädetään säännöistä sen määrittämiseksi, mihin tuomioistuimeen avio- tai asumuseroa koskeva hakemus on jätettävä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Osallistujamaat

Asetusta sovelletaan seuraaviin 17 jäsenvaltioon, jotka osallistuvat asiaa koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön: Belgia, Bulgaria, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Itävalta, Portugali, Romania ja Slovenia.

Muut jäsenvaltiot voivat tulla mukaan yhteistyöhön milloin tahansa.

Milloin asetusta sovelletaan?

Asetusta sovelletaan, kun kyseessä on avio- tai asumuseroasiassa sovellettavan kansallisen lain valinta eli silloin, kun avio- tai asumuseroon voitaisiin soveltaa useiden eri maiden lakia (esim. puolisoiden kansallisuusmaiden tai heidän asuinmaansa lakia).

Asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin:

• luonnollisten henkilöiden oikeuskelpoisuus
• avioliiton olemassaolo, pätevyys tai tunnustaminen
• avioliiton pätemättömäksi julistaminen
• puolisoiden nimi
• avioliiton vaikutukset omaisuuteen
• vanhempainvastuu
• elatusvelvoitteet
• tarkoitemääräykset ja perintö.

Sovellettava laki

Puolisot voivat tehdä virallisen sopimuksen siitä, minkä maan lakia heidän avio- tai asumuseroonsa sovelletaan. Valitun lain on kuitenkin oltava jokin seuraavista:

• sen maan laki, jossa puolisoiden asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä
• sen maan laki, jossa puolisoiden viimeinen yhteinen asuinpaikka oli, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen sopimuksen tekohetkellä
• sen maan laki, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista on sopimuksen tekohetkellä
• sen maan laki, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

Puolisoiden välinen sopimus voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa milloin tahansa siihen asti, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa.

Sovellettava laki, jos valintaa ei ole tehty

Jos puolisot eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, avio- tai asumuseroon sovelletaan sen maan lakia

• 1.

  jossa puolisoiden asuinpaikka on sillä hetkellä, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista,

• 2.

  jossa puolisoiden viimeinen yhteinen asuinpaikka oli, edellyttäen, ettei tämä asuminen ole päättynyt yli vuosi ennen kun asia pantiin vireille tuomioistuimessa, jos toinen puolisoista asuu edelleen tuossa maassa, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista,

• 3.

  jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista,

• 4.

  jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

Jos sovellettavassa laissa ei ole säädetty avioerosta tai toiselle puolisoista ei siinä ole annettu hänen sukupuolensa vuoksi yhtäläistä mahdollisuutta saada avio- tai asumusero, sovelletaan tuomioistuinvaltion lakia.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 21. kesäkuuta 2012 alkaen.

TAUSTAA

Sovellettavan kansallisen lain valintaa koskevista säännöistä säädetään myös kahdessa muussa asetuksessa. Asetusta (EY) N:o 593/2008 (ks. tiivistelmä) sovelletaan sopimusvelvoitteisiin, ja asetus (EY) N:o 864/2007 (ks. tiivistelmä) koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, perhesuhteita ja valtion vastuuta lukuun ottamatta.

Asetuksessa (EU) N:o 1259/2010 säädetään avio- ja asumuseroon sovellettavaa lakia koskevista säännöistä. Se laadittiin osana tiiviimpää yhteistyötä täydentämään asetusta (EY) N:o 2201/2003, jossa säädetään tuomioistuimen toimivaltaan sekä tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon avio- ja asumuseroasioissa (sekä vanhempainvastuuta koskevissa asioissa) sovellettavista säännöistä.

Ks. lisätietoja:

• Avio- ja asumusero – tietoa kansainvälisen parin avioeroon sovellettavasta lainsäädännöstä EU:ssa (Euroopan komissio)
• Avioero ja asumusero (YourEurope).

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010, annettu 20 päivänä joulukuuta 2010, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10–16)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Asetus (EU) 2019/1111, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2019, tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta (EUVL L 178, 2.7.2019, s. 1–115)

Komission päätös (EU) 2016/1366, annettu 10 päivänä elokuuta 2016, Viron osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön (EUVL L 216, 11.8.2016, s. 23–25)

Komission päätös 2014/39/EU, annettu 27 päivänä tammikuuta 2014, Kreikan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön (EUVL L 23, 28.1.2014, s. 41–42)

Komission päätös 2012/714/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, Liettuan osallistumisen vahvistamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön (EUVL L 323, 22.11.2012, s. 18–19)

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1–29)

Asetukseen (EY) N:o 2201/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoataan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 03.06.2021