Kansainvälinen delfiinien suojeluohjelma

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskeva sopimus

Päätös 1999/337/EY kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta

Päätös 2005/938/EY kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen hyväksymisestä

SOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

• Kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa delfiinikuolleisuutta tonnikalan kalastuksen aikana.
• Euroopan yhteisö (nykyisin Euroopan unioni – EU) voi päätöksen 1999/337/EY nojalla allekirjoittaa ja päätöksen 2005/938/EY nojalla hyväksyä kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen.
• Päätös 1999/337/EY pohjusti myös EU:n liittymistä Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissioon (IATTC), joka on vastuussa tonnikalakantojen ja muiden meren luonnonvarojen säilyttämisestä ja hoidosta itäisellä Tyynellämerellä, joten EU pystyi osallistumaan aktiivisesti sopimuksen hallinnointiin.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa delfiinikuolleisuutta tonnikalan kalastuksessa itäisellä Tyynellämerellä.

Erityisesti sen tarkoituksena on

• vähentää asteittain tahatonta delfiinikuolleisuutta tonnikalan kurenuottakalastuksessa* saada kalastuksessa itäisellä Tyynellämerellä aikaan lähes nollataso asettamalla vuosittaiset enimmäisrajat
• edistää tutkimusta tarkoituksena kehittää ekologisia menetelmiä keltaevätonnikalojen pyytämiseksi ilman delfiinisivusaaliita
• varmistaa tonnikalavarojen pitkän aikavälin kestävyys välttämällä nuorten tonnikalojen pyyntiä sivusaaliina* ja pois heittämistä.

Toimenpiteet

Sopimuksen osapuolten on rajoitettava tahatonta delfiinien kokonaiskuolleisuutta tonnikalan kalastuksessa korkeintaan 5 000 vuosittaiseen tapaukseen (vuonna 2015 todellinen kuolleisuus oli 533 delfiiniä). Tämän saavuttamiseksi ne sitoutuvat

• luomaan järjestelmän, jolla kannustetaan alusten päälliköitä alentamaan tahatonta delfiinikuolleisuutta, sekä luomaan alusten päälliköille koulutus- ja todistusjärjestelmän
• edistämään tutkimusta pyydysten, laitteiden ja kalastusmenetelmien parantamiseksi
• laatimaan tasapuolisen järjestelmän delfiinikuolleisuuden ylärajojen vahvistamiseksi sopimuksen sääntöjen mukaisesti
• asettamaan tiettyjä alusten toimintaa koskevia vaatimuksia (jotka koskevat delfiinien turvallisuuden takaavia pyydyksiä, delfiinien vapauttamista jne.)
• luomaan järjestelmän sekä sellaisten tonnikalasaaliiden jäljittämiseksi ja tarkastamiseksi, jotka on pyydystetty aiheuttamalla delfiineille kuoleman tai vakavia vammoja että sellaisten, joille tällaisia vahinkoja ei ole aiheutettu
• vaihtamaan tieteellisiä tutkimustietoja.

Pitkän aikavälin kestävyys

Varmistaakseen meren luonnonvarojen kestävyyden pitkällä aikavälillä, sopimusosapuolten on

• laadittava ohjelmia, joilla nuorten tonnikalojen ja muiden kuin saalislajien pyyntiä sivusaaliina arvioidaan ja seurataan ja joilla pyynti saatetaan mahdollisimman vähäiseksi
• kehitettävä valikoivia kalastuspyydyksiä ja -menetelmiä ja vaadittava niiden käyttöä
• vaadittava aluksia vapauttamaan elävinä merikilpikonnat ja muut uhanalaiset lajit.

Näiden erityisvelvollisuuksien lisäksi sopimusosapuolten on täytettävä seuraavat velvoitteet varmistaakseen tonnikalakantojen ja muiden meren luonnonvarojen kestävyyden pitkällä aikavälillä:

• säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden toteuttaminen
• arviointi nuorten keltaevätonnikalojen ja muiden meren luonnonvaroihin kuuluvien ja tonnikalan kalastukseen liittyvien kantojen pyynnistä saaliina ja sivusaaliina.

Tarkkailijoita koskeva ohjelma

Kaikkien osapuolten on otettava käyttöön aluksella toimivia tarkkailijoita koskeva ohjelma aluksilla, joiden kantavuus ylittää 363 metristä tonnia. Aluksella toimivien tarkkailijoiden on suoritettava erityiskoulutus ja kerättävä kaikki tarkkailun kohteena olevan aluksen kalastustoimintaan liittyvät olennaiset tiedot.

Osapuolten on noudatettava näitä vaatimuksia ja käyttöä koskevia vaatimuksia, ja tähän käytetään seuraavia keinoja:

• alusten vuosittainen todistus- ja tarkastusohjelma
• seuraamukset, joita sovelletaan rikkomustapauksissa
• kannustimet.

Katsaukset ja arviointi

• Kaikki osapuolet perustavat kansallisen neuvoa-antavan tieteellisen komitean, joka tekee tieteellisiä katsauksia ja arviointeja, laatii suosituksia viranomaisilleen ja varmistaa osapuolten välisen säännöllisen tietojenvaihdon. Käytännössä näistä toimista vastaa IATTC:n tieteellinen henkilöstö ja IATTC:n neuvoa-antava tieteellinen komitea.
• Lisäksi perustetaan kansainvälinen arviointiryhmä, joka koostuu sopimusosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja tonnikalankalastuksen alan edustajista. Se suorittaa valvonta- ja analysointitehtäviä ja suosittelee osapuolten kokoukselle tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

VOIMAANTULO

Sopimus tuli voimaan 22. joulukuuta 2005.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Kalastus EU:n ulkopuolella (Euroopan komissio)

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJAT

Kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskeva sopimus (EUVL L 348, 30.12.2005, s. 28–53)

Neuvoston päätös 1999/337/EY, tehty 26 päivänä huhtikuuta 1999, kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 132, 27.5.1999, s. 1–27)

Neuvoston päätös 2005/938/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2005, kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 348, 30.12.2005, s. 26–27)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EUVL L 263, 3.10.2001, s. 1–8)

Asetukseen (EY) N:o 1936/2001 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Neuvoston päätös 1999/386/EY, tehty 7 päivänä kesäkuuta 1999, kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta Euroopan yhteisön toimesta (EUVL L 147, 12.6.1999, s. 23)

Viimeisin päivitys: 10.07.2020