Kehitysmaiden elintarviketurvaa koskeva poliittinen toimintakehys

Komissio esittää uuden strategian, jolla luodaan puitteet kehitysmaiden elintarviketurvaa lisääville Euroopan unionin toimille. Strategian on määrä kohentaa väestön elinoloja ja suojella kaikkein haavoittuvimpia väestönosia nälältä. Strategian esittelyajankohtana on kulunut kymmenen vuotta vuosituhattavoitteiden vahvistamisesta.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2010, ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista” [KOM(2010) 127 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioni (EU) ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tehostamaan toimintaansa, jolla pyritään saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet (MDG) ja erityisesti vähentämään äärimmäistä köyhyyttä ja nälkää kehitysmaissa.

Komissio esittääkin uudet poliittiset puitteet toiminnalle, jonka tarkoituksena on torjua nälkää ja vajaaravitsemusta maailmassa. Kehitysyhteistyön strategioissa on nimittäin otettava huomioon uudet rajoitteet, joita varsinkin väestökasvu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset asettavat maataloudelle.

EU:n on pyrittävä toimillaan tukemaan ensisijaisesti heikoimmassa asemassa olevia maita eli maita, jotka ovat jääneet eniten jälkeen vuosituhannen kehitystavoitteista (varsinkin Afrikan ja Etelä-Aasian maat).

Monialainen lähestymistapa

Elintarviketurvan parantamisstrategiat rakentuvat neljän perusperiaatteen varaan:

• elintarvikkeiden saatavuus, joka edellyttää kestävää elintarvikeketjua, maataloustuotannon tehostamista, kansainvälisen kaupan kehittämistä ja alueellista yhdentymistä. Keskeisessä asemassa on pientilojen tukeminen, sillä puutteesta kärsivät eninten juuri maaseutualueet (on tuettava muun muassa tuotantohävikkien, varastojen ja maankäytön hallintaa)
• elintarvikkeiden saantimahdollisuudet, mikä tarkoittaa työllisyyden, ansiotulojen lisäämisen ja tulonmenetysten korvaamista koskevien sosiaalijärjestelmien tukemista myös kriisiaikoina
• elintarvikkeiden ravintopitoisuus, varsinkin raskaana olevien tai imettävien naisten ja alle viisivuotiaiden lasten osalta. Tämä osa-alue edellyttää muun muassa koulutustoimia ja maataloustuotannon monipuolistamista
• kriisinehkäisy ja -hallinta, jossa elintarvike- ja kehitysavun eri toimittajat yhdistävät voimansa kehittääkseen strategioita, joissa yhdistyvät hätäapu, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyö sekä katastrofiriskin vähentäminen. Strategian on myös edesautettava alueellista yhdentymistä ja hintavaihtelun torjuntaa (lisäämällä tuotantoa ja luomalla vakaita elintarvikevarastoja).

Toimien tehostaminen

Komissio esittää kolme tapaa, joilla sen kehitysyhteistyötoimia voidaan parantaa:

• tuetaan kehitysmaiden kansallisia ja alueellisia aloitteita, myös ravitsemukseen liittyvillä aloilla (maaperän ja vesivarojen hoito, biopolttoaineet jne.). Tällaisten politiikkojen laadinnassa on kuultava maataloustuottajien järjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa, yksityistä sektoria ja kaikkia muita osapuolia
• yhdenmukaistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimia nimeämällä pääkoordinaattori, ottamalla käyttöön yhteisiä välineitä ja mukauttamalla asiaa koskevia eri politiikkoja (kuten maatalous-, kalastus-, ympäristö- ja tutkimuspolitiikkoja). Tämä lähestymistapa perustuu kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen, avun tuloksellisuudesta annettuun Pariisin julistukseen, Accran toimintasuunnitelmaan ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskeviin menettelysääntöihin
• lisätään kansainvälisen hallintojärjestelmän johdonmukaisuutta tukemalla erityisesti maailman elintarviketurvaa käsittelevän Committee on World Food Security (EN) (ES) (FR) -komitean (CFS) maailmanlaajuista koordinointitehtävää ja Yhdistyneiden Kansakuntien organisaatioiden (FAO, WFP ja IFAD) tiiviimpää yhteistyötä.

Taustaa

Tätä tiedonantoa on täydennetty uudella strategialla, joka koskee humanitaarista elintarvikeapua.

Viimeisin päivitys 28.05.2010