1.1

Suuren riskin aiheuttavien rikollisjärjestöjen toimintaan olisi puututtava. EU:n tasolla pitäisi puuttua ensisijaisesti huumausaineiden määrän tai voittojen kannalta sekä laajamittaiseen että pienimuotoisempaan toimintaan, joka on erityisen haitallista asianomaisten huumeiden, esimerkiksi uusien psykoaktiivisten aineiden, synteettisten opioidien, heroiinin, kokaiinin ja metamfetamiinin, luonteen vuoksi. Jotta varmistetaan tehokkuus ja näyttöön perustuva toimintatapa, tätä pitäisi priorisoida synergiassa EMPACTin kanssa. Kyseisessä syklissä määritetään uhkia, asetetaan niitä tärkeysjärjestykseen ja käsitellään niitä hyödykeperusteisella toimintamallilla. Lisäksi, jotta näiden järjestöjen komentorakennetta voitaisiin särkeä, tulisi painottaa rikollisjärjestöjen toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeitä ylimmän tason kohteita ja vakiintuneita keskitason kohteita. Toimet olisi kohdistettava kaikkiin ketjun toimijoihin, jotka ovat riittävän kokeneita ylläpitämään rikollisen toiminnan jatkuvuutta. Huumausaineisiin liittyvän rikollisuuden yhteyksiä muihin vakavan rikollisuuden muotoihin olisi käsiteltävä.

1.2

Olisi kiinnitettävä huomiota huumekaupasta ja siihen liittyvistä rikoksista peräisin olevan valtavan omaisuuden seurantaan, jäljittämiseen, jäädyttämiseen ja takavarikointiin, jotta rikollisjärjestöt eivät kykenisi jatkamaan rikollista toimintaa tulevaisuudessa ja soluttautumaan lailliseen talouteen. Huumekaupan tehokas torjunta edellyttää sen varmistamista, että rikoshyöty ei palaa takaisin huumausaineiden toimitusketjuun eikä sillä edistetä rikollista toimintaa, kuten korruptiota tai väkivaltaa, tai muita vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muotoja, kuten ihmiskauppaa tai jopa terrorismia. Lisäksi olisi pohdittava toimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa laitonta huumekauppaa helpottavien välineiden rikollista käyttöä. Niitä ovat muun muassa laittomien huumausaineiden tuotantoon käytettävät laboratoriovälineet, aseet, väärennetyt asiakirjat ja salausteknologia. Lisäksi takavarikoituja ja menetetyksi tuomittuja rikoksentekovälineitä ja rikoksen tuottamaa hyötyä voitaisiin käyttää huumausaineiden tarjonnan ja kysynnän vähentämistoimenpiteiden tukena, siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö sen sallii.

1.3

On tärkeää tiedostaa huumausaineisiin liittyvän rikollisuuden vaikutus, erityisesti yhteisöihin, ja torjua tällaisten rikosten, kuten väkivallan ja uhkailun sekä korruption ja rahanpesun, aiheuttamia uhkia sekä niihin liittyviä kielteisiä vaikutuksia lailliseen talouteen. Lisäksi on torjuttava rikollisjärjestöjen harjoittamaa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, mukaan lukien lapset ja nuoret sekä huumeongelmaiset, hyväksikäyttöä noudattamalla monialaista toimintatapaa niihin perimmäisiin syihin puuttumiseksi, jotka johtavat heidän osallistumiseensa laittomille huumausainemarkkinoille. Näiden uhkien torjunta ja ehkäisy sekä kestävämmän kehityksen edistäminen ovat merkittävä haaste, joka edellyttää yhteistoimintaa EU:n tasolla ja monilla eri aloilla.

2.1

EU:n tärkeimmät tiedossa olevat satamat, lentoasemat ja maarajojen rajanylityskohdat, joita käytetään huumausaineiden ja huumausaineen lähtöaineiden laittoman tukkukaupan keskuksina, olisi asetettava tärkeysjärjestyksessä korkealle huumausaineiden kaupan vastaisessa toiminnassa. Toimenpiteisiin pitäisi kuulua konttien ja rahdin riskianalyysin parantaminen tullissa, profilointi, tiedustelutietojen jakaminen ja tehokas yhteistyö toimivaltaisten EU:n virastojen – toimivaltansa puitteissa – ja jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, tulli- ja rajavalvontaviranomaisten sekä kumppanimaiden asiaankuuluvien virastojen välillä. Tietojenvaihdon parantamisen sekä tulli- ja poliisiviranomaisten yhteistyön tiivistämisen on todettu olevan keskeisessä asemassa huumausaineiden salakuljetuksen torjunnassa. Huomiota olisi kiinnitettävä myös tällaisia keskuksia koskevien korruptionvastaisten toimenpiteiden kehittämiseen ja laajentamiseen edelleen sekä siihen, että toiminnan siirtäminen muualle tuloksellisten vastatoimien vuoksi havaitaan.

2.2

On tärkeää valvoa meri-, maa- ja ilmarajoja huumekauppaan liittyvien laittomien rajanylitysten ehkäisemiseksi. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava kaikkien EU:n ulkorajojen tilannetietoisuutta koskevia toimia, myös Frontexissa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Ensisijaisina olisi pidettävä ilma- ja merirajoja niille ominaisten haavoittuvuustekijöiden ja niiden rajallisen valvonnan vuoksi ja koska ilmailu (5) sekä Atlantin valtameri ja Välimeri ovat strategisesti tärkeitä. Covid-19-pandemian aikana merikuljetukset jatkuivat melko esteettä ja huumeita laajamittaisesti Eurooppaan kuljettavien rikollisjärjestöjen käytettävissä oli koko ajan kuljetusmahdollisuuksia (6). Muun muassa huumausaineiden merikuljetusten analysointi- ja torjuntakeskuksen (MAOC-N) toimia olisi vahvistettava ja laajennettava. Näitä toimia ovat esimerkiksi laittomia huumausaineita avomerellä ja ilmassa kuljettavien alusten ja ilma-alusten seuranta sellaisten EU:n merirajojen ja ilmatilan läheisyydessä, joilla väärinkäyttöä tiedetään tapahtuvan. Näin ne voidaan pysäyttää ennen kuin ne pääsevät ensimmäiseen EU:n maahantulopaikkaan tai niiden sinne saapuessa. Myös yleisilmailu aiheuttaa EU:n turvallisuudelle riskin. Huumekauppiaat käyttävät sitä koko ajan enemmän, eikä sitä valvota riittävästi.

3.1

Olisi keskityttävä siihen, että puututaan lisääntyneeseen laittomien huumeiden kauppaan, myös uusien psykoaktiivisten aineiden osalta, sosiaalisen median alustoilla, sovelluksissa ja verkon / pimeän verkon kauppapaikoissa sekä verkkomaksujen (myös kryptovaluuttojen) ja salatun digitaalisen viestinnän käyttöön. Tässä yhteydessä on lisättävä yksityisen sektorin osallistumista.

3.2

Toimet olisi kohdennettava postin ja kuriiripalvelujen välityksellä käytävään huumausainekauppaan, ottaen huomioon myös covid-19-pandemian vaikutukset. Tässä yhteydessä laittomia aineita sisältävien lähetysten seurantaa on tiukennettava tiiviissä yhteistyössä posti- ja kuriiripalvelujen kanssa. Uusien teknologioiden ja tekoälyn roolia postilähetysten (7) tarkastusten ja menettelyjen parantamisessa voidaan selvittää, myös postilähetysten riskinarviointien osalta. Siinä voidaan myös ottaa kokonaisvaltaisesti käyttöön kehittyneet sähköiset tiedot kaikissa lähetyksissä, jotka tulevat lähtömaista (kansainvälisesti ja EU:ssa).

3.3

Rajatylittäviä raide- ja jokiväyliä ja yleisilmailua voidaan käyttää mahdollisina huumekaupan kanavina. Tällä hetkellä lainvalvontaviranomaiset eivät valvo niitä riittävästi. Tietoisuutta on lisättävä, jotta voidaan tehostaa valvontaa ja kohdennettua riskiin perustuvaa tutkintaa pienemmissä meri- ja jokisatamissa, pienillä tai paikallisilla lentokentillä ja rautatieasemilla.

4.1

Tarvitaan lisää lainvalvontaviranomaisten toimenpiteitä, jotta laittomat synteettisten huumeiden laboratoriot voidaan löytää ja hajottaa sekä lopettaa EU:ssa valmistettujen laittomien huumeiden vienti. Lainvalvontaviranomaisten ja muiden toimivaltaisten elinten olisi myös tehostettava toimenpiteitä, jotta huumausaineiden laittomaan viljelyyn voidaan puuttua entistä paremmin.

4.2

Euroopan ja kansainvälisellä tasolla on käsiteltävä myös ongelmia, jotka liittyvät huumausaineiden lähtöaineiden kulkeutumiseen laittomaan valmistukseen ja kauppaan sekä korvaavien yhdisteiden kehittämiseen.

4.3

Toiminta on kohdennettava laittomien huumausaineiden tuotantoon ja kauppaan liittyviin ympäristörikoksiin. Ympäristövahinkojen kannalta on olennaisen tärkeää puuttua laittomien synteettisten huumeiden tuotannossa syntyneeseen kemikaalijätteeseen liittyviin ympäristövaikutuksiin, terveysvaaroihin ja kustannuksiin. Tämä on todettu myös EMPACTissa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota myös takavarikoitujen laittomien huumeiden, lähtöaineiden sekä laittomien huumeiden valmistuksessa käytettyjen muiden kemikaalien ja laitteiden käsittelyyn ja tuhoamiseen sekä syntyvän jätteen ekologiseen hävittämiseen.

5.1

Kaikkien henkilöiden terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi on tärkeää asettaa laajasti saataville näyttöön perustuvia ympäristöön ja yleiseen ennaltaehkäisyyn liittyviä toimenpiteitä ja strategioita, myös sellaisia, jotka lisäävät vastustuskykyä, parantavat terveysosaamista ja edistävät elämäntaitoja ja mahdollisuuksia valita terveitä elämäntapoja. Lisäksi olisi edelleen tarvittaessa toteutettava myös perheisiin kohdistettuja näyttöön perustuvia ohjelmia.

5.2

Näyttöön perustuvien toimenpiteiden pitäisi olla saatavilla ja niitä tulisi toteuttaa sellaisten ihmisten tukemiseksi, joilla on erityisiä ja monenlaisia ongelmia ja jotka voivat olla alttiimpia huumeidenkäyttöön liittyville riskeille, myös uusien psykoaktiivisten aineiden osalta, ja alttiimpia omaksumaan riskialttiita huumeidenkäyttötapoja. Tehokkaan ennaltaehkäisyn tulisi soveltua paikalliseen sosiaaliseen tilanteeseen ja kohderyhmän tarpeisiin, perustua tieteelliseen näyttöön ja olla turvallista ja tehokasta. Nuorten tavoittamiseksi siinä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti uusia ja innovatiivisia digitaalisia viestintäkanavia. Toteutettavien toimenpiteiden olisi perustuttava näyttöön ja niillä olisi tuettava positiivisia suhteita niin oman ikäryhmän kuin aikuistenkin kanssa. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa tärkeä kohderyhmä ovat nuoret erilaisissa toimintaympäristöissä, kuten koulussa, perheessä, yöelämässä, työpaikalla, omassa yhteisössään sekä internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä myös ryhmiin, jotka on eurooppalaisessa, kansallisessa ja paikallisessa tutkimuksessa tunnistettu erityisen alttiiksi huumeiden käytölle.

5.3

On tarjottava ja asetettava tarvittaessa paremmin saataville tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään vakavien huumeidenkäyttöhäiriöiden kehittyminen. Asianmukaisesti kohdennettuja varhaisen puuttumisen toimenpiteitä on kohdistettava niihin, joiden ongelma on vaarassa edetä vakavammaksi, helpottamalla myös yhteistyötä kaikkien sidosryhmien välillä, mukaan lukien vanhemmat ja perheet, koulutusalan ammattilaiset tai perhetuki, verkostot, nuorisopalvelut, opiskelijaliitot, urheilujärjestöt ja huumeita käyttävien ihmisten verkostot. On tärkeää hyödyntää paremmin perusterveydenhuollon ammattilaisia, jotta ongelmakäyttö tunnistettaisiin paremmin ja voitaisiin tarjota lyhytaikaisia varhaisen puuttumisen toimenpiteitä.

5.4

Viimeisin tieteellinen näyttö on koottu huumausaineiden ennaltaehkäisyn eurooppalaisiin laatuvaatimuksiin (EDPQS), UNODC:n/WHO:n huumausaineiden käytön ehkäisemistä koskeviin kansainvälisiin standardeihin ja eurooppalaiseen ehkäisevän päihdetyön opinto-ohjelmaan. On tärkeää levittää näitä välineitä ja puhua näyttöön perustuvan ennaltaehkäisyn ja koulutuksen puolesta päätöksentekijöiden, mielipidejohtajien ja alan toimijoiden keskuudessa sekä osoittaa toimenpiteille riittävästi rahoitusta.

5.5

Huomiota olisi kiinnitettävä huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisen ja siitä aiheutuneiden onnettomuuksien ehkäisemiseen. Ennen kaikkea tarvitaan valistusta huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamiseen liittyvistä riskeistä. Tällä alalla tarvitaan lisätutkimusta ja -kehittämistä toimivien poliittisten ja operatiivisten toimien määrittämiseksi ja arvioimiseksi, mukaan lukien helppokäyttöisten menetelmien kehittäminen huumeiden tienvarsitestausta varten.

6.1

Varmistetaan vapaaehtoinen ja syrjimätön pääsy laajaan valikoimaan tehokkaita näyttöön perustuvia palveluja, mukaan lukien ammattimainen neuvonta, psykososiaalinen, behavioristinen ja lääkeavusteinen hoito, mukaan lukien yksilökeskeinen opioidiylläpitohoito, kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus ja toipumista tukevat ohjelmat. Näiden palvelujen on oltava hyvin koordinoituja ja toimittava yhdessä muiden sosiaali-, terveys-, työllisyys- ja nuorisopalvelujen kanssa, jotta hoidon jatkuvuus toteutuisi kokonaisuudessaan, se olisi mahdollisimman tehokasta ja siinä voitaisiin keskittyä yksilöllisiin tarpeisiin ja sairauksien yhteisesiintymiseen.

Henkilöstön koulutus olisi laadittava näyttöön perustuvien toimenpiteiden pohjalta. Olisi annettava neuvontaa ja näyttöön perustuvaa hoitoa, joilla puututaan huumausaineiden monikäyttöön sekä huumeita käyttävien nuorten ja heidän perheidensä erityistarpeisiin.

6.2

Vertaisten johtamat tiedotustoimet ja vertaisryhmissä työskentely olisi tunnustettava keskeiseksi osatekijäksi huumeita käyttävän ihmisen hoitosuunnitelmassa, mikä edistää itsenäisyyttä ja voimaantumista ja antaa tunnustusta vertaisten asiantuntemukselle ja kokemuksille. Vertaistukityötä olisi edistettävä väylänä huumeita käyttävien ihmisten yhteisön kannalta keskeisen tiedon, tuen ja valistustoimien tarjoamiseksi.

6.3

On puututtava esteisiin, jotka haittaavat pääsyä hoidon ja tukipalvelujen piiriin, ja on varmistettava, että sekä terveydenhuolto- että sosiaalipalveluja on riittävästi saatavilla, niitä rahoitetaan riittävästi ja että ne soveltuvat kohderyhmiensä tarpeisiin ja ottavat huomioon sukupuolinäkökulman. Tähän voi sisältyä myös sähköisten terveyspalvelujen tarjonta, erityisesti covid-19-pandemian yhteydessä. Hoitoon ja tukipalvelujen piiriin pääsyn esteitä olisi myös vähennettävä kunkin kohderyhmän keskeisten ominaisuuksien mukaan, joita ovat esimerkiksi väestötekijät (esim. ikä, sukupuoli, koulutus, kulttuuritausta), tilanteeseen liittyvät tekijät (esim. köyhyys, perhesuhteet, sosiaalinen ympäristö, kodittomuus, maahanmuutto, vankeus) ja henkilökohtaiset tekijät (esim. fyysinen terveys ja mielenterveys, vammat, henkinen hyvinvointi).

6.4

Myös huumeiden käyttöön ja huumeidenkäyttöhäiriöihin liittyvään leimaamiseen on puututtava, erityisesti siksi, että tällä leimaamisella voi olla haitallista vaikutusta huumeita käyttävien ihmisten mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen, ja se voi myös estää hakemasta tukea. Tässä suhteessa olisi huomioitava erityisesti sellaisten ihmisten ottaminen osallisiksi politiikan kehittämiseen, jotka ovat itse kokeneet huumeidenkäyttöön liittyvää leimaamista.

6.5

Tarvitaan toimia, jotta voidaan tunnistaa aiempaa paremmin esteet, joita naisilla on neuvonta-, hoito- ja kuntoutuspalveluihin pääsyssä ja niiden jatkamisessa, sekä puuttua niihin. Näitä esteitä ovat muun muassa lähisuhdeväkivalta, traumat, leimaaminen, fyysistä ja mielenterveyttä koskevat ongelmat sekä raskauteen ja lastenhoitoon liittyvät kysymykset, ja kaikkia näitä esteitä voivat pahentaa väestötekijät, sosioekonomiset tekijät sekä tilannekohtaiset ja henkilökohtaiset tekijät. Jotta tarjonta olisi toimivaa, siinä olisi otettava huomioon huumeongelmaisten naisten erityiset tarpeet ja kokemukset. Siinä olisi myös tiedostettava, että huumeidenkäyttötavat ja huumeongelmat saattavat olla erilaisia kuin miehillä. Olisi kehitettävä vain naisille tarkoitettuja palveluja ja heidän lastensa hoitopalveluja sekä muunlaisia erikoishoitomuotoja, kuten tiiviitä yhteistyökumppanuuksia haavoittuvassa asemassa olevien naisten tai lähisuhdeväkivallan uhrien parissa työskentelevien hoidontarjoajien kanssa.

6.6

Olisi tiedostettava, että huumeita käyttäviä ihmisiä on monenlaisia. Siksi olisi toteutettava toimenpiteitä sellaisten palvelujen tarjoamiseksi, jotka vastaavat tätä moninaisuutta ja eri ryhmien tarpeita huumausaineiden ongelmakäytön osalta. Erityisiä huumeidenkäyttäjien ja huumeidenkäyttöhäiriöstä kärsivien ryhmiä, joiden tarpeet ovat muita monimutkaisempia tai erityisempiä, ovat muun muassa seuraavat: lapset ja nuoret, vanhemmat ihmiset, joilla on pitkä huumeidenkäyttö- ja riippuvuushistoria; samaan aikaan mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset; LGBTI+-ihmiset; huumeiden sekakäyttäjät; huumeidenkäyttäjät, joilla on myös lapsia; vammaiset ihmiset; etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, pakolaiset, turvapaikanhakijat; seksityötä tekevät ja prostituutiota harjoittavat ihmiset sekä kodittomat. Näiden ryhmien tehokas sitouttaminen edellyttää myös hoitomalleja, joissa tiedostetaan, että tarvitaan terveydenhuolto-, nuoriso- ja sosiaalipalvelujen väliset rajat ylittäviä kumppanuuksia sekä potilaiden ja hoitajien ryhmiä.

6.7

Se, ettei valvottuihin aineisiin ole pääsyä ja ettei niitä ole saatavilla lääketieteellisiä ja tieteellisiä tarkoituksia varten, aiheuttaa tarpeetonta inhimillistä kärsimystä eikä se ole kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien mukaista. Samaan aikaan näiden aineiden väärinkäytön ja vääriin käsiin kulkeutumisen riski on todellinen. Tästä syystä näitä aineita on ehdottomasti käytettävä asianmukaisesti. On edistettävä ja toteutettava tasapainoista toimintamallia, jossa keskitytään sekä systeemisiin, oikeudellisiin ja taloudellisiin kysymyksiin että valmiuksien kehittämiseen ja tiedotustoimintaan.

7.1

Riskien ja haittojen vähentämistä koskevien palvelujen saatavuutta, käytettävyyttä ja kattavuutta on pidettävä yllä ja tarvittaessa parannettava. Näyttöön perustuvista toimenpiteistä olisi myös järjestettävä koulutusta. Näiden palvelujen ohjenuorana olisi käytettävä huumausaineiden kysynnän vähentämistä EU:ssa koskevia vähimmäislaatuvaatimuksia. On tarpeen jatkossakin ehkäistä ja hoitaa veren välityksellä tarttuvia infektiotauteja, erityisesti HIV:tä ja hepatiitti C:tä (HCV), ja tavoittaa suuren riskin väestöryhmät ja saada heidät hoito- ja muiden tukipalvelujen piiriin. Veren välityksellä tarttuvien infektiotautien estämiseksi ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa EU:n jäsenvaltiot toteuttavat neula- ja ruiskuohjelmia, jotka ovat yhteydessä matalan kynnyksen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin, opioidikorvaushoitoon, helposti saatavilla oleviin vapaaehtoisiin HIV- ja HCV-testeihin ja hoitotoimenpiteisiin. Lisäksi suuren riskin väestöryhmien tavoittamiseksi jäsenvaltiot ovat soveltaneet erilaisia innovatiivisia toimenpiteitä, esimerkiksi valvottuja huumeiden käyttöhuoneita, riskien ja haittojen vähentämiseksi ja haavoittuvimpien ryhmien saattamiseksi hoitopalvelujen piiriin. Lisäksi matalan kynnyksen palvelut, etsivä kenttätyö ja yhteistyö huumeita käyttävien ihmisten ja heidän perheidensä kanssa ovat välttämättömiä huumeidenkäytön kielteisten terveydellisten ja sosiaalisten vaikutusten vähentämiseksi.

7.2

Nykyisten toimien joukossa ei ole tehokkaita toimenpiteitä, joiden avulla huumeiden yliannostukset estettäisiin. Opioidiantagonisti naloksonin käyttöä, mukaan lukien ohjelmat, joissa naloksoni annetaan mukaan, olisi siksi tutkittava edelleen ja toteutettava opioidien yliannostusten käsittelemiseksi tai niihin puuttumiseksi. Lisäksi tarvitaan lisää todisteita valvotuista huumeiden käyttöhuoneista, joilla pyritään ehkäisemään huumekuolemia. Huumehoitopalveluilla on myös tärkeä rooli huumeisiin liittyvän kuolleisuuden estämisessä. Olisi harkittava uusia toimenpiteitä. Olisi esimerkiksi kehitettävä ja testattava innovatiivisia toimintamalleja suhteessa stimulanttien käyttäjiin ja nuoriin, jotka käyvät yökerhoissa ja juhlissa. Lisäksi haittojen vähentämistä koskevien palvelujen alalla olisi säilytettävä sellaiset joissakin jäsenvaltioissa covid-19-pandemian seurauksena käyttöön otetut innovaatiot, jotka ovat tehokkaita ja hyviksi arvioituja. EU:ssa tapahtuvien yliannostuskuolemien seurantaa ja raportointia on edelleen parannettava. Yliannostuskuolemien tulisi olla keskeinen indikaattori strategian toteutuksessa saavutetun edistymisen mittaamisessa.

7.3

Jotta huumeiden käyttöön liittyvien riskien ja haittojen vähentäminen onnistuu parhaimmalla mahdollisella tavalla, on ehdottoman tärkeää edistää ja kannustaa kansalaisyhteiskunnan – mukaan lukien kansalaisjärjestöt, nuoret, huumeita käyttävät ihmiset, huumausaineisiin liittyvien palvelujen asiakkaat, tiedeyhteisö ja muut asiantuntijat – aktiivista ja mielekästä osallistumista huumausainepolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. On lisäksi ehdottoman välttämätöntä antaa huumehoitopalvelujen käyttöön asianmukaiset resurssit paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla.

7.4

Kaikki jäsenvaltiot käyttävät ainakin yhtä vaihtoehtoa pakkokeinoseuraamuksille (10) huumeiden käyttörikoksissa ja huumausainerikoksista pidätettyjen, syytteeseen asetettujen tai tuomittujen henkilöiden kohdalla tai tilanteissa, joissa henkilöllä todetaan olevan hallussaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja huumeita. Toimia olisi kuitenkin tehostettava ja tehokkaiden toimien (11) toteutuksen valtavirtaistamista jatkettava. Tältä osin huumeiden käyttö ja/tai henkilökohtaiseen kulutukseen tarkoitetun pienen huumausainemäärän hallussapito eivät ole rikoksia monissa jäsenvaltioissa tai on olemassa mahdollisuus pidättyä määräämästä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällä alalla tarvitaan kattavampia ja perusteellisempia tietoja sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

8.1

Huumeita käyttäville vangeille mies- ja naisvankiloissa sekä vapautumisen jälkeen on annettava huumehoitopalveluita, mukaan lukien opioidikorvaushoito, kuntoutus ja toipuminen, sekä huolehdittava toimenpiteistä leimaamisen vähentämiseksi sen ohella, että tuetaan yhteiskuntaan sopeutumista. Kullekin jäsenvaltiolle sekä vankilalle ja ehdonalaispalvelulle sopivan jatkuvan hoidon mallin kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta vangit voisivat saada monenlaista tukea, jota he tarvitsevat saavuttaakseen omat toipumistavoitteensa vankilaan siirryttyään ja vankilassa ollessaan. Vastaavasti vankeja olisi tuettava vapautumisen jälkeen varmistamalla pääsy terveys- ja sosiaalipalvelujen, työllisyyden sekä asumisen piiriin ja auttamalla heitä sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan. On tärkeää tarjota jatkuva pääsy näyttöön perustuviin huumehoitopalveluihin, jotka vastaavat yhteisön sisällä tarjottavia palveluja.

8.2

Kattavaan strategiaan kuuluu osana myös huumeidenkäytön ja veren välityksellä tarttuvien infektioiden leviämisen ehkäiseminen vankeinhoidossa sekä näyttöön perustuvien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden että riskien ja haittojen vähentämistoimenpiteiden avulla, joiden toteutuksesta vastaa hyvin koulutettu henkilöstö tai vertaisryhmän edustaja. Samaan tapaan kuin yhteisön sisällä, vankilaympäristössä tulisi harkita pääsyn tarjoamista veren välityksellä tarttuvien infektioiden testaukseen ja hoitoon sekä muita toimenpiteitä, jotka vähentävät huumeidenkäyttöön liittyviä terveysriskejä.

8.3

Yliannostusten ja huumekuolemien vähentämiseksi vankilasta vapautumisen jälkeen voitaisiin asettaa saataville koulutusta yliannostustietoisuudesta, joka yhdistettäisiin mukaan otettavaan naloksoniin, siinä määrin kuin mahdollista.

8.4

Olisi tärkeää rikkoa kanavat, joita pitkin laittomat huumeet ja uudet psykoaktiiviset aineet tulevat vankilaan. Toimivat toimenpiteet voisivat perustua siihen, että hyödynnetään paremmin nykyisiä välineitä, kuten yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa, tietojen jakamista ja käsittelyä, korruption torjuntaa, tiedustelutietojen käyttöä ja huumetestausta.

9.1

Olisi jatkettava osallistumista huumepolitiikkaa koskevan kansainvälisen ja monenvälisen agendan laatimiseen strategian toimintamallin ja tavoitteiden mukaisesti. Tähän sisältyy strateginen yhteistyö kansainvälisten järjestöjen ja erityisesti maailman huumausainetilanteen käsittelyä ja laittomien huumausaineiden torjumista YK-järjestelmässä johtavan toimijan UNODC:n kanssa sekä EU:n osallistuminen YK:n politiikkaprosesseihin, erityisesti YK:n pääasiallisen, huumausainevalvontaa koskevista asioista vastaavan päätöksentekoelimen eli huumausainetoimikunnan sekä muiden terveys-, ihmisoikeus- ja kehityskysymyksiin keskittyvien YK:n foorumien toimintaan.

9.2

Olisi varmistettava, että strategioista, tavoitteista ja aloitteista käytävä poliittinen vuoropuhelu ja tiedonvaihto ovat kestävällä tasolla. Näin tehdään käymällä vuoropuhelua huumausainekysymyksistä kansainvälisten kumppanien kanssa sekä alueellisella että kahdenvälisellä tasolla. Nämä vuoropuhelumuodot ovat keskeinen osa EU:n kansainvälistä yhteistyötä koskevaa toimintamallia. Kumppanit, joiden kanssa huumausaineita koskevia vuoropuheluja jatketaan tai käynnistetään, määritetään sen mukaan, mikä niiden merkitys on globaalia huumausainetilannetta käsiteltäessä, ottaen huomioon myös EU:n yleiset suhteet kyseisiin kumppaneihin. Näiden vuoropuheluiden olisi täydennettävä muita ulkoisen yhteistyön rakenteita ja niiden vaikutuksia ja oltava johdonmukaisia niiden kanssa sekä toimittava tarvittaessa foorumina keskusteluille yhteistyön painopisteistä ja EU:n rahoittamien hankkeiden edistymisestä.

9.3

Kansainvälistä yhteistyötä huumausaineiden alalla olisi edistettävä ottamalla EU:n virastot, erityisesti Europol ja EMCDDA kunkin toimivaltuuksien rajoissa, kattavammin mukaan synergiassa kansainvälisten toimijoiden työn kanssa ja tarjoamalla niille asianmukaiset resurssit, joita ne tarvitsevat ottaakseen suuremman roolin ja täyttääkseen strategian mukaiset velvoitteensa.

9.4

Yhteistyöaloitteet ja -ohjelmat ovat keskeisessä asemassa, kun vahvistetaan edelleen ja tuetaan kolmansien maiden ponnisteluja käsitellä huumausainekysymyksiä näyttöön perustuvalla, yhdennetyllä, tasapainoisella ja monialaisella tavalla ja noudattaen kaikilta osin kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Näihin kuuluvat ohjelmat, joiden tavoitteena on käsitellä kansanterveydelle, kehitykselle ja turvallisuudelle aiheutuvia haasteita. Olisi varmistettava asianmukaiset taloudelliset ja asiantuntijaresurssit (jotka EU ja sen jäsenvaltiot tarjoavat), myös vahvistamalla rahoitus- ja teknisen tuen koordinointia, seurantaa ja arviointia.

Tähän olisi sisällytettävä myös se, että ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille annetaan tukea valmiuksien kehittämiseen huumausaineiden tarjonnan ja kysynnän vähentämisessä sekä näyttöön perustuviin, tehokkaisiin ja tasapainoisiin huumausainepolitiikkoihin lujittamalla yhteistyötä, myös EU:n parhaiden käytäntöjen jakamisen osalta.

9.5

Huumausaineiden alalla tehtävässä kansainvälisessä yhteistyössä olisi käsiteltävä strategian kaikkia poliittisia näkökohtia, myös huumausainekysymysten toisiinsa sidoksissa olevia turvallisuus-, kehitys- ja terveysnäkökohtia.

Näihin olisi sisällytettävä huumausaineisiin liittyvien rikosten ennaltaehkäisy sekä lainvalvonta- ja oikeudellinen yhteistyö. Lisäksi olisi käsiteltävä mahdollisia yhteyksiä terrorismiin ja muuhun rajatylittävään rikollisuuteen, kuten YK:n oikeudellisessa kehyksessä määritetään. Puuttumalla huumausaineiden tuotantoon kumppanimaissa täysin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti voidaan vähentää huomattavasti huumausaineiden tarjontaa ja saatavuutta EU:n kotimarkkinoilla. Kansainvälistä yhteistyötä oikeuden ja lainvalvonnan aloilla sekä huumausaineiden seurantakeskusten välillä edistävillä ja asiaankuuluvien viranomaisten valmiuksia kehittävillä, tähän prioriteettiin kuuluvilla toimilla olisi pyrittävä jatkuvasti puuttumaan järjestäytyneen rikollisuuden perussyihin ja tärkeimpiin liikkeellepaneviin tekijöihin sekä edistämään paikallisyhteisöjen vastustuskykyä sitä vastaan.

Tähän olisi sisällytettävä myös huumeidenkäytön terveysnäkökohdat, myös kysynnän ja tarjonnan vähentämistoimenpiteiden vaikutukset huumeiden käyttäjiin ja suureen yleisöön. Tämä merkitsee sitä, että on edistettävä ennaltaehkäisyä, hoitoa, riskien ja haittojen vähentämistä sekä pakkokeinoseuraamusten vaihtoehtoja ja sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Lisäksi olisi edistettävä valvottujen aineiden parempaa saantia ja saatavuutta lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin.

9.6

Olisi myös puututtava EU:hun mahdollisesti vaikuttavaan laittomien huumekasvien, etenkin heroiinin valmistuksessa käytettävän oopiumiunikon ja kokaiinin valmistuksessa käytettävän kokapensaan sekä kannabiksen, viljelyyn kolmansissa maissa erityisesti vahvistamalla uudelleen sitoutuminen vaihtoehtoisiin kehitystoimenpiteisiin (12) ja lujittamalla sitä: laittomaan huumausainekauppaan perustuvien talouksien peruslähtökohtiin on puututtava soveltamalla integroitua toimintamallia, jossa yhdistyvät maaseudun kehittäminen, köyhyyden vähentäminen, sosioekonominen kehitys, maan ja maaoikeuksien saatavuuden edistäminen, ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutos, oikeusvaltioperiaatteen, turvallisuuden ja hyvän hallintotavan edistäminen kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n puitteissa ja täysin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti sekä sitoutuminen sukupuolten tasa-arvoon. Nämä kehitysyhteistyötoimet olisi toteutettava OECD:n kehitysapukomitean (DAC) suuntaviivojen ja normien mukaisesti.

Toimissa olisi myös noudatettava ehdollisuuden purkamista, syrjimättömyyttä ja asianmukaista jaksottamista koskevia periaatteita, ja niiden onnistumista olisi mitattava sosioekonomisilla indikaattoreilla, joiden näkökulma on yksinomaan laittomien huumausaineviljelmien seurantaindikaattoreita laajempi, jotta varmistetaan kohteena olevien yhteisöjen sitoutuminen toimiin.

Tähän kuuluu se, että tunnustetaan kehityskeskeiset huumepolitiikan toimet oikeutetuiksi keinoiksi käsitellä esimerkiksi huumekauppaa ja kaupunkien huumausainemarkkinoita kehitysmaissa.

9.7

Ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen kaikilta osin olisi sisällytettävä huumausainekysymyksiä koskevaan EU:n ulkoiseen toimintaan ja otettava siinä erityiseksi tavoitteeksi, myös monenkeskisellä tasolla toteutettavissa toimissa, poliittisissa vuoropuheluissa sekä huumausainealan ohjelmia ja hankkeita toteutettaessa. Tähän sisältyy huumausainerikosten asianmukaista, oikeasuhteista ja tehokasta käsittelyä koskevan periaatteen noudattaminen kaikissa YK:n huumausainepolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa korostetulla tavalla. EU vastustaa voimakkaasti ja yksiselitteisesti kuolemanrangaistuksen käyttöä aina ja kaikissa olosuhteissa. Kuolemanrangaistus rikkoo luovuttamatonta oikeutta elämään ja loukkaa ihmisarvoa. Se ei ehkäise rikoksia ja tekee mahdollisista vääristä tuomioista peruuttamattomia. Kuolemanrangaistuksen käyttäminen huumausainerikoksissa rikkoo kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklaa (13). Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, luovuttamattomia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä, myös huumausainepolitiikan, kehitysavun, terveydenhuollon ja rikosoikeuden yhteydessä (14).

10.1

Ensisijaisena tavoitteena olisi vahvistettava ja laajennettava valmiuksia tietojen keruuseen, seurantaan, arviointiin, mallintamiseen ja analysointiin sekä kannustettava jakamaan ja hyödyntämään paremmin tuloksia, jotka koskevat huumausaineongelman eri näkökohtia ja vastatoimia. Tässä olisi otettava huomioon tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntemus. Tässä yhteydessä on varmistettava, että aloitteet ovat johdonmukaisia ja yhdenmukaisia vastaavien kansainvälisen tason aloitteiden kanssa ja että ne ovat tuloksellisia ja kustannustehokkaita, sekä vältettävä ylimääräistä hallinnollista rasitusta erityisesti EMCDDA:n ja UNODC:n suorittaman tiedonkeruun osalta.

10.2

On tärkeää kehittää valmiuksia toimia ennakoivasti sen sijaan, että uusiin haasteisiin ja uhkiin vain reagoitaisiin. Tähän voidaan päästä innovoinnin sekä uusien menetelmien ja teknologioiden kehittämisen avulla ja hyödyntämällä digitalisaation tarjoamia uusia mahdollisuuksia toteuttaa toimia. Erityisesti olisi lisättävä ponnisteluja kehittää, omaksua ja käyttää varhaisvaroituksiin perustuvia toimintamalleja sekä rikostutkinnan tekniikoita ja uusia teknologioita, jotta voidaan paremmin seurata, mallintaa ja analysoida kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvia uusia haasteita ja uhkia sekä reagoida niihin. On parannettava ja koordinoitava niiden uhkien seurantaa ja analyysia, joita digitalisaatio ja erityisesti laittomien huumeiden saatavuus sosiaalisen median alustoilla, sovelluksissa ja verkon / pimeän verkon kauppapaikoissa sekä verkkomaksujen (myös kryptovaluuttojen) ja salatun digitaalisen viestinnän käyttö aiheuttavat.

10.3

On kehitettävä strategista ennakointia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintamallia, jotta voidaan kehittää valmiuksia havaita mahdollisia tulevia haasteita ja vastata niihin sekä tätä kautta parantaa institutionaalista selviytymiskykyä ja edistää joustavampia vastatoimia. Tähän olisi sisällytettävä tutkimus, jonka avulla pyritään ymmärtämään paremmin huumausaineongelman ja muiden tärkeiden poliittisten kysymysten, kuten väkivallan, terveysongelmien ja yhteiskunnalle aiheutuvien ongelmien sekä ympäristövaurioiden, välisiä yhteyksiä.

10.4

Tutkimuksen, innovoinnin ja ennakoinnin alan tuloksia olisi saatava EU:n tasolla ja kansallisella tasolla toimivien monien eri sidosryhmien koordinoitujen ponnistelujen kautta. Näin voidaan luoda synergioita, toimia täydentävästi ja siten varmistaa, että tutkimukseen tehdyistä investoinneista saadaan mahdollisimman paljon lisäarvoa. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä ja koordinoitava ponnistelujaan tiedonkeruun, seurannan, mallintamisen ja analyysin, tutkimuksen, innovoinnin ja ennakoinnin alalla huumausaineongelman kaikkien olennaisten näkökohtien osalta, myös tukemalla entistä voimakkaammin Reitoxin kansallisten yhteyspisteiden verkoston nykyistä roolia tiedonkeruussa ja välittäjänä. EMCDDA:lla, Europolilla ja Reitoxin kansallisten yhteyspisteiden verkostolla olisi kunkin toimivaltuuksien rajoissa oltava resurssit, myös taloudelliset resurssit, jotta ne voivat toimia keskeisessä tukiroolissa varhaisvaroitusten, uhkien ja riskinarvioinnin, tutkimuksen, innovoinnin ja ennakoinnin aloilla ja tarjota oikea-aikaista ja vankkaa näyttöä päätöksentekijöille sekä tukea jäsenvaltioita kansallisten politiikkojen ja toimien laatimisessa näyttöön perustuvan tiedon pohjalta. Toimivaltaisten virastojen, erityisesti EMCDDA:n ja Europolin, olisi johdettava toimivaltuuksiensa rajoissa EU-tason tieteellistä riskinarviointia sekä strategisten ja operatiivisten uhkien arviointia havaittujen ensimmäisten merkkien, mallintamisen sekä nykyisten datan ja tietojen analysoinnin perusteella. Näin ne tuottavat tietoa sekä säänneltyjä laittomia huumausaineita että uusia psykoaktiivisia aineita koskevaa tutkimusta, innovointia ja ennakointia varten ja tehostavat näiden alojen toimia.

10.5

EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä rahoitus huumausaineisiin liittyvälle tutkimukselle, innovoinnille ja ennakoinnille strategian täytäntöönpanon mukaisesti. Tässä yhteydessä olisi hyödynnettävä sisäisen turvallisuuden rahastoa, EU4Health-ohjelmaa, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman turvallisuustutkimusosaa, koheesiopolitiikan rahastoja, Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaa sekä perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa strategian ja toimintasuunnitelman vaatimusten mukaisesti, jotta toiminnassa näkyy selvästi EU:n tuoma lisäarvo, varmistetaan johdonmukaisuus ja synergiat sekä vältetään päällekkäisyyttä.

1.

EU:n huumausainetoimintasuunnitelmassa 2021–2025, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’, laaditaan strategian perusteella luettelo toimista, myös seuraavien kriteerien perusteella.

Toimet:

2.

Strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tulisi helpottaa synergioita ja johdonmukaisuutta EU:n ja kansallisen tason huumausainepolitiikkojen välillä. Komission olisi seurattava strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa, ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja EUH:n toimittamat tiedot sekä EMCDDA:lta, Europolilta ja muilta EU:n elimiltä sekä kansalaisyhteiskunnalta saatavat tiedot. Tiivis yhteistyö ja koordinointi on olennaisen tärkeää tällä alalla, kun otetaan huomioon, että asiaa koskevat toimivaltuudet ovat toisiinsa läheisesti sidoksissa EU:n ja kansallisella tasolla. Koordinoinnin helpottamiseksi ja tarvittavien jatkotoimien, myös seurannan, toteuttamiseksi komissio, puheenjohtajavaltio ja huumausainepolitiikasta vastaava neuvoston valmisteluelin – horisontaalinen huumausainetyöryhmä – tekevät tiivistä yhteistyötä. Tämän lisäksi huumausainetyöryhmässä olisi käytävä keskusteluja ja vaihdetaan parhaita käytäntöjä, mikä voisi tukea jäsenvaltioita, kun nämä toteuttavat strategiaa ja toimintasuunnitelmaa. Jatkuvuus puheenjohtajakaudelta toiselle olisi varmistettava.

3.

Komissiota pyydetään ottamaan huomioon jäsenvaltioiden ja EUH:n toimittamat tiedot sekä EMCDDA:lta, Europolilta ja muilta merkityksellisiltä EU:n toimielimiltä ja elimiltä ja kansalaisyhteiskunnalta saatavat tiedot ja käynnistämään ulkoinen kokonaisarviointi strategian ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta. Arvioinnin tulokset saatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston tietoon heti, kun ne ovat saatavilla, ja viimeistään 31. maaliskuuta 2025, jotta niistä voidaan keskustella asianmukaisilla foorumeilla ja erityisesti huumausainetyöryhmässä. Näiden keskustelujen perusteella määritellään, miten EU:n huumausainepolitiikkaa ja EU:n huumausainestrategian seuraavaa sykliä, joka neuvoston on määrä hyväksyä, kehitetään tulevaisuudessa.

4.

Tämän strategian tavoitteiden täytäntöönpanoa varten olisi myönnettävä asianmukaiset ja kohdennetut resurssit sekä EU:ssa että kansallisella tasolla. Resursseja olisi kohdennettava oikeassa suhteessa niille strategisille prioriteeteille, alueille ja toimenpiteille, joilla todennäköisimmin saavutetaan strategian ja toimintasuunnitelman tavoitteet EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla. Strategiassa asetettujen prioriteettien tukemista olisi rahoitettava monialaisista EU:n rahoituslähteistä, kuten erityisesti sisäisen turvallisuuden rahastosta, EU4Health-ohjelmasta, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman turvallisuustutkimusosasta, koheesiopolitiikan rahastoista, Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta ja perusoikeuksien ja arvojen ohjelmasta.

5.

Komissiota pyydetään EMCDDA:n tekemän arvioinnin jälkeen mahdollisimman pian esittämään ehdotuksen EMCDDA:n toimeksiannon tarkistamiseksi, jotta varmistetaan, että virastolla olisi entistä vahvempi rooli huumausaineongelman nykyisiä ja tulevia haasteita käsiteltäessä. Lisäksi EMCDDA:lle ja Europolille on tarjottava asianmukaiset resurssit, joiden avulla ne voivat täyttää toimeksiantojensa ja strategian mukaiset tehtävänsä, myös jäsenvaltioiden tukemisen osalta huumausaineisiin liittyvissä toimissa.

6.

Koordinointi on ensiarvoisen tärkeää EU:n huumausainepolitiikan tehokkuuden ja täytäntöönpanon kannalta, erityisesti kun otetaan huomioon alan monitahoisuus. Strategian tavoitteiden saavuttamiseksi toimia olisi koordinoitava huumausaineiden torjunnan alalla merkityksellisten virastojen, elinten ja järjestöjen kanssa kunkin toimivaltuuksien rajoissa niin EU:n sisällä – erityisesti EMCDDA:n ja Europolin kanssa – kuin sen ulkopuolella, esimerkiksi YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön UNODC:n, Maailman tullijärjestön, WHO:n ja Pompidou-ryhmän kanssa. EU:n toimielinten ja korkean edustajan olisi, kunkin toimivaltuuksiensa rajoissa, pyrittävä varmistamaan, että EU:n toimet laittomien huumausaineiden alalla ovat koordinoituja ja täydentävät toisiaan. Kun se on asianmukaista, EU:n olisi lisäksi edistettävä ulkoisten toimijoiden keskinäistä koordinointia, myös YK:n puitteissa.

7.

EU:n neuvostossa huumausainetyöryhmä on tärkein huumausainepolitiikkaa koordinoiva elin, ja se olisi pidettävä ajan tasalla huumausainekysymyksiin liittyvästä työstä, jota mahdollisesti tehdään neuvoston muissa valmisteluelimissä, kuten sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvässä komiteassa (COSI) ja kansanterveystyöryhmässä sekä muissa merkityksellisissä neuvoston valmisteluelimissä, mukaan lukien tulliasioiden, oikeus- ja rikosasioiden, lainvalvonnan, sosiaalikysymysten, maatalouden ja ulkosuhteiden aloilla.

8.

Huumausainepolitiikkaa ja muita politiikkoja, myös turvallisuus- ja terveysaloilla, olisi pyrittävä koordinoimaan ja niissä olisi etsittävä synergioita. Koordinointiin olisi otettava mukaan merkitykselliset sidosryhmät, joita toimii monilla eri aloilla. Näitä ovat esimerkiksi lainvalvonta, tulli, mukaan lukien tullilaboratoriot, rajavalvonta, oikeuslaitos, vankilat ja rangaistuslaitokset, siviili-ilmailu- ja merenkulkuviranomaiset, lääkevirastot, postipalvelut, tutkimukseen, innovointiin ja seurantaan osallistuvat sidosryhmät Reitoxin kansallisten yhteyspisteiden verkosto mukaan luettuna, sosiaali- ja huumehoitopalvelut, myös terveydenhuollon ammattilaiset, koulutus ja ennaltaehkäisy.

9.

Ulkoisessa toiminnassa EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhtenä rintamana strategian mukaista toimintamallia ja tavoitteita. EU:n edustustojen olisi omaksuttava hyödyllinen rooli, kun edistetään näitä asioita ja yhtenäistä EU:n diskurssia huumausainepolitiikasta.

10.

Kansalaisyhteiskunnan mielekäs osallistuminen, myös huumausaineita käsittelevän kansalaisyhteiskunnan foorumin osalta, olisi varmistettava, kun huumausainepolitiikkoja kehitetään ja toteutetaan kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla.