30.8.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 291/1

1.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla. Euroopan unionin tuomioistuin on selventänyt, että kyseistä määräystä ei sovelleta, jos sopimuksella ei ole tuntuvaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai kilpailuun (1).

2.

Tuomioistuin on myös selventänyt, että sopimus, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jonka tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, merkitsee luonteensa puolesta ja sen todellisista seurauksista riippumatta tuntuvaa kilpailun rajoittamista (2). Tämä tiedonanto ei siis koske sopimuksia, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

3.

Komissio määrittelee tässä tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla olosuhteet, joissa se katsoo, että sopimukset, joista voi seurata, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, eivät rajoita kilpailua tuntuvasti perussopimuksen 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämä negatiivinen määrittelytapa ei tarkoita sitä, että sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ylittävät tässä tiedonannossa vahvistetut raja-arvot, rajoittavat tuntuvasti kilpailua. Tällaisillakin sopimuksilla voi olla ainoastaan vähäinen vaikutus kilpailuun, ja ne eivät sen vuoksi ole välttämättä perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kiellettyjä sopimuksia (3).

4.

On myös mahdollista, että sopimukset eivät kuulu perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska ne eivät ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä tiedonannossa ei täsmennetä, milloin on kyse tuntuvasta vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tästä on annettu ohjeet komission tiedonannossa kauppaan kohdistuvasta vaikutuksesta (4). Siinä määritetään, millaiset sopimukset eivät periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun markkinaosuuden kynnysarvoksi asetetaan viisi prosenttia ja liikevaihdon kynnysarvoksi 40 miljoonaa euroa (5). Tällaiset sopimukset eivät yleensä kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka niiden tarkoituksena olisi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua.

5.

Komissio ei aloita kantelun perusteella eikä omasta aloitteestaan menettelyä tämän tiedonannon soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa. Jos komissio on aloittanut menettelyn, mutta yritykset voivat osoittaa, että ne ovat olettaneet vilpittömässä mielessä, että 8–11 kohdassa tarkoitetut markkinaosuudet eivät ole ylittyneet, komissio ei määrää niille sakkoja. Vaikka tiedonanto ei velvoita jäsenvaltioiden tuomioistuimia ja kilpailuviranomaisia, siinä pyritään antamaan myös niille perussopimuksen 101 artiklan soveltamista koskevia ohjeita (6).

6.

Tässä tiedonannossa esitettyjä periaatteita sovelletaan myös yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

7.

Tämä tiedonanto ei vaikuta Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintoihin perussopimuksen 101 artiklasta.

8.

Komissio katsoo, että yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joista voi seurata, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, eivät rajoita kilpailua tuntuvasti perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

9.

Niissä tapauksissa, joissa on vaikea määrittää, onko kyse keskenään kilpailevien vai kilpailemattomien yritysten välisestä sopimuksesta, sovelletaan 10 prosentin raja-arvoa.

10.

Kun eri toimittajien tai jakelijoiden tekemien tavaroiden tai palveluiden myyntiä koskevien sopimusten kumulatiivinen vaikutus rajoittaa kilpailua merkityksellisillä markkinoilla (markkinavaikutuksiltaan samankaltaisten sopimusten rinnakkaisten verkostojen kumulatiivinen markkinoilta sulkeva vaikutus), 8 ja 9 kohdassa mainitut markkinaosuusrajat alennetaan viiteen prosenttiin sekä keskenään kilpailevien yritysten välisten että sellaisten yritysten välisten sopimusten osalta, jotka eivät kilpaile keskenään. Kun yksittäisen toimittajan tai jakelijan markkinaosuus on enintään viisi prosenttia, sen ei yleensä katsota lisäävän merkittävästi kumulatiivista markkinoilta sulkevaa vaikutusta (8). Kumulatiivisen markkinoilta sulkevan vaikutuksen olemassaolo on epätodennäköistä, jos markkinavaikutuksiltaan samankaltaiset sopimukset (sopimusten verkostot) kattavat alle 30 prosenttia merkityksellisistä markkinoista.

11.

Lisäksi komissio katsoo, että sopimukset eivät rajoita kilpailua tuntuvasti, jos 8, 9 ja 10 kohdassa vahvistetut sopimuspuolten 10, 15 ja 5 prosentin markkinaosuusrajat ylittyvät korkeintaan kahdella prosenttiyksiköllä kahden peräkkäisen kalenterivuoden aikana.

12.

Markkinaosuuden laskeminen edellyttää asian kannalta merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä. Ne muodostuvat merkityksellisistä tuotemarkkinoista ja merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista. Merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä on otettava huomioon tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä (9). Markkinaosuudet tulee laskea myynnin arvoa koskevien tietojen tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, oston arvoa koskevien tietojen perusteella. Jos arvotietoja ei ole saatavilla, voidaan käyttää muuhun luotettavaan markkinatietoon, kuten määrätietoihin, perustuvia arvioita.

13.

Tämän tiedonannon 2 kohdassa tarkoitetun, Euroopan unionin tuomioistuimen esittämän selvennyksen perusteella tämä tiedonanto ei kata sopimuksia, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Sen vuoksi komissio ei sovella tällaisiin sopimuksiin 8–11 kohdassa vahvistettuja, markkinaosuusrajoihin perustuvia poikkeuksia (10). Esimerkiksi keskenään kilpailevien yritysten välisten sopimusten tapauksessa komissio ei sovella tässä tiedonannossa esitettyjä periaatteita sopimuksiin, jotka sisältävät rajoituksia, joilla suoraan tai välillisesti pyritään a) vahvistamaan hintoja myytäessä tuotteita kolmansille; b) rajoittamaan tuotantoa tai myyntiä; tai c) jakamaan markkinat tai asiakkaat. Vastaavasti komissio ei sovella kyseisiin markkinaosuusrajoihin perustuvia poikkeuksia sopimuksiin, jotka sisältävät jossakin nykyisessä tai tulevassa komission ryhmäpoikkeusasetuksessa lueteltuja vakavimpia kilpailunrajoituksia (11). Komissio katsoo, että tällaisten sopimusten tarkoituksena on yleensä kilpailun rajoittaminen.

14.

Edellä 8–11 kohdassa esitettyihin markkinaosuusrajoihin perustuva poikkeus koskee erityisesti sellaisia sopimusten ryhmiä, jotka eivät kuulu minkään komission ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan (12). Kyseinen poikkeus koskee myös komission ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia, jos niihin sisältyy poikkeuksen ulkopuolelle jäävä rajoitus, jota ei lueta vakavimpiin rajoituksiin kuuluvaksi, mutta joka ei myöskään kuulu komission ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan (13).

15.

Tässä tiedonannossa ’yrityksellä’, ’sopimuspuolella’, ’jakelijalla’ ja ’toimittajalla’ tarkoitetaan myös niihin sidossuhteessa olevia yrityksiä.

16.

Tässä tiedonannossa ’sidossuhteessa olevilla yrityksillä’ tarkoitetaan

17.

Edellä olevaa e alakohtaa sovellettaessa näiden yhteisessä määräysvallassa olevien yritysten markkinaosuus jaetaan tasan niiden yritysten kesken, joilla on a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet.