52009DC0440

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 28.8.2009

KOM(2009) 440 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Europeana – seuraavat askeleet SEC(2009) 1124

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Europeana – seuraavat askeleet

1. JOHDANTO

Europeana – Euroopan verkkokirjasto, -museo ja -arkisto – avattiin marraskuussa 2008 osana komission digitaalikirjastoaloitetta. Aloitteen tarkoituksena on tuoda Euroopan kulttuuri- ja tiedeperintö kaikkien saataville internetiin. Euroopan parlamentti[1] ja neuvosto[2] ovat korostaneet Europeanan tärkeyttä sekä tapana esitellä jäsenvaltioiden kulttuuriperintöä internetissä että keinona tuoda tuo perintö kaikkien ulottuville. Samalla ne ovat pitäneet tärkeänä sitä taloudellista potentiaalia, joka tulee mahdolliseksi, kun kulttuuriaarteemme tuodaan verkkoon käytettäviksi luovuuden ja uusien tuotteiden ja palvelujen lähteenä esimerkiksi matkailun ja opetuksen alalla.

Tässä tiedonannossa hahmotellaan Europeanan kehityksen seuraavia vaiheita ja tulevaisuuden linjauksia. Lisäksi kuvataan tulevien vuosien suurimmat haasteet, jotka liittyvät 1) Europeanan sisällön rikastuttamiseen sekä vapaalla että tekijänoikeuksien alaisella, mahdollisimman laadukkaalla ja käyttäjiä kiinnostavalla aineistolla ja 2) kestävään rahoitus- ja hallintomalliin. Tavoitteena on varmistaa, että Europeana ja sen perustana olevat digitointi-, verkkosaatavuus- ja digitaaliarkistointiperiaatteet mahdollistavat eurooppalaiselle kulttuurille pysyvän näkyvyyden internetissä ja luovat yhteisestä ja monimuotoisesta perinnöstämme kiinteän osan Euroopan tulevaa tietoinfrastruktuuria.

Jotta saataisiin tietoa siitä, miten näihin tavoitteisiin voitaisiin parhaiten päästä, komissio käynnistää julkisen kuulemisen käyttäen perustana kysymyssarjaa, joka sisältyy tämän tiedonannon rinnalla laadittuun valmisteluasiakirjaan. Asiasta kiinnostuneita pyydetään toimittamaan lausuntonsa 15. marraskuuta 2009 mennessä.

2. EUROPEANA: STRATEGIA EUROOPAN KULTTUURIPERINNÖN TUOMISEKSI VERKKOON

2.1. Poliittinen konteksti

i2010-digitaalikirjastoaloite tehtiin syyskuussa 2005. Se pohjautui komission aiempiin toimiin, joilla pyrittiin tukemaan Euroopan kulttuuriperinnön saatavuutta verkossa. Aloite oli myös vastaus kuuden valtionpäämiehen Euroopan komission ja neuvoston puheenjohtajille lähettämään kirjeeseen (28. huhtikuuta 2005), jossa ehdotettiin eurooppalaisen digitaalikirjaston perustamista.

Suurelle yleisölle aloitteen näkyvin hedelmä on juuri Europeana. Se tarjoaa keskitetyn pääsyn valtavaan ja alati kasvavaan määrään sisältöä, joka on digitoitu ja viety verkkoon jäsenvaltioiden kulttuurilaitosten toimesta. Europeana on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Sen synty ja kasvu ei olisi mahdollista ilman jäsenvaltioiden jatkuvia ponnisteluja digitoinnin, verkkosaatavuuden ja digitaalisen säilyttämisen alalla. Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pyrkinyt nostamaan näitä kysymyksiä politiikan asialistoille ja varmistamaan, että asiassa edetään eri puolilla Eurooppaa samaan suuntaan. Vuonna 2006 komissio antoi suosituksen[3], joissa määriteltiin joukko konkreettisia toimenpiteitä. Komissio on yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän kanssa seurannut suosituksen ja siihen liittyneiden neuvoston päätelmien noudattamista jäsenvaltioissa.

Komissio on myös pyrkinyt luomaan eri osapuolten kesken yhteisymmärrystä käytännön ratkaisuista keskeisiin kysymyksiin, jotka liittyvät kulttuurisen ja tieteellisen aineiston verkkosaatavuuteen. Tätä työtä on tehty digitaalikirjastoja käsittelevässä korkean tason ryhmässä, jossa ovat edustettuina kulttuurilaitokset, oikeudenhaltijat, teknologiayritykset ja tutkimusyhteisö. Työn tuloksena on syntynyt muun muassa mallilisenssi sellaisten teosten digitointia varten, joiden painos on loppunut, sekä kustantamojen ja tutkijoiden yhteishanke, jossa pyritään selvittämään tiedejulkaisujen vapaan saatavuuden vaikutuksia. Toimintaa tuetaan mittavalla teknisellä taustatyöllä, jota rahoitetaan e Content plus- ohjelmasta, kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmasta sekä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta.

Europeana edesauttaa jäsenvaltioiden kulttuurien tuntemuksen lisäämistä ja nostaa esiin niille yhteisiä elementtejä antamalla internetin välityksellä näkyvyyttä rikkaalle ja monimuotoiselle kulttuuriperinnöllemme. Se lisää yksittäisten digitaalikokoelmien kiinnostavuutta tarjoamalla ”pysyviä virtuaalinäyttelyitä” teoksista, joita säilytetään eri puolilla maanosaa.

Verkkopalvelu auttaa myös löytämään erimuotoista tietoa (tekstiä, ääntä, audiovisuaaliaineistoa ja kuvaa) sekä vertailemaan eri näkökulmia yhteiseen eurooppalaiseen historiaamme eri maissa.

Lisäksi Europeana stimuloi ja ohjaa jäsenvaltioiden uutta digitointitoimintaa antamalla yleiskuvan jo digitoidusta materiaalista ja nostamalla esiin puutteita digitoinnissa eri puolilla EU:ta.

Käyttäjille Europeana tarjoaa lisäarvoa tuomalla heille mahdollisuuden löytää keskitetyn palvelun kautta – ja omalla äidinkielellään – digitoitua kulttuurisisältöä tunnustetuilta kulttuuriorganisaatioilta eri puolilta EU:ta sekä käyttää sisältöä ammatillisiin, viihteellisiin tai opintotarkoituksiin.

2.2. Nykytilanne

Nykyisellään Europeana tuo monikielisen käyttöliittymän kautta saaville ainutlaatuisen kokoelman, joka kattaa yli 4,6 miljoonaa digitoitua kirjaa, sanomalehteä, videoleikettä, karttaa, valokuvaa ja asiakirjaa Euroopan kirjastoista, arkistoista, museoista ja audiovisuaalitietokannoista. Määrä tulee kasvamaan tulevina vuosia nopeaan tahtiin. Yleisön kiinnostus Europeanaa kohtaan kävi hyvin selvästi ilmi palvelun avaamisen yhteydessä marraskuussa 2008.

Tällä hetkellä Europeanassa sisältöä tarjoaa yli 1000 kulttuurilaitosta (joko suoraan tai koostajaorganisaation kautta) ja yli 150 laitosta on mukana sen kumppaniverkostossa. Europeanan kautta aikaansaatu yhteistyö erityyppisten kulttuurilaitosten välillä on laajuudeltaan ja potentiaaliltaan ennennäkemätöntä. Palvelun kautta sisältöjään tarjoavien kulttuurilaitosten määrä kasvaa jatkuvasti, mikä kuvastaa palvelun potentiaalia ja toimijoiden sitoutumista yhteiseen Europeana-visioon. Europeanassa on löydetty tapa tuoda Euroopan monimuotoiset kulttuurikokoelmat suoraan käyttäjien ulottuville heikentämättä kuitenkaan näiden kulttuurilaitosten näkyvyyttä loppukäyttäjälle. Yhteistyötä voitaisiin laajentaa myös maailmanlaajuiseksi, esimerkiksi Maailman digitaalikirjasto -hankkeen suuntaan.

Europeanan jatkokehitystä varten on jo luotu organisaatiorakenne. Palvelun päivittäisestä ylläpidosta vastaa Europeana-toimisto, jota isännöi Alankomaiden kansalliskirjasto. Toimistoa laajennetaan, jotta se pystyy suoriutumaan vuonna 2008 käynnistetyn prototyypin ylläpidosta ja päivittämisestä, ja tavoitteena on merkittävästi parannetun version, Europeana 1.0:n, julkistaminen vuonna 2010.

Tulevina vuosina sivustoa kehitetään asteittain uusilla toiminnoilla ja palveluilla ja nykyisten parannuksilla. Keskeisiä kehityskohteita ovat hakutoiminnot ja käyttöliittymät. Erityishuomiota kiinnitetään myös Web 2.0 -palvelujen kehittämiseen, jotta voidaan luoda eri aiheiden ympärille erityisiä intressiyhteisöjä, sekä monikielisyyden lisäämiseen. Parannusehdotuksia on saatu hiljattain toteutetusta käyttäjäkyselystä, johon saatiin yli 3000 vastausta ja jossa saatu palaute oli myönteistä. Sivustoa kehitettäessä Europeana toimii jatkossakin uusien ideoiden ja tutkimustulosten testiympäristönä. Europeanaa on kuitenkin edelleen tehtävä tunnetummaksi kansalaisten keskuudessa.

3. LISÄÄ SISÄLTÖÄ EUROPEANAAN

Europeanan menestyksekkään jatkokehityksen edellytyksenä on, että sen kokoelmia pystytään laajentamaan. Komission tavoitteena on, että sivuston kautta on vuonna 2010 saatavilla 10 miljoonaa kohdetta . Sen jälkeen määrän uskotaan moninkertaistuvan.

Europeanan laajentaminen vaatii eri puolilla Eurooppaa jatkuvaa digitointitoimintaa sekä digitoitujen kohteiden varustamista mahdollisimman laadukkaalla metatiedolla. Komissio onkin kehottanut jäsenvaltioita lisäämään panostuksiaan asiaan ja varmistamaan, että digitoitu sisältö voidaan helposti asettaa saataville Europeanan kautta. Tätä varten on muun muassa perustettu kansallisia tai aihepiirikohtaisia koostajaorganisaatioita[4].

3.1. Sisältötyypit

Yleisesti ottaen eri jäsenvaltiot osallistuvat Europeanaan vielä hyvin epätasaisesti mitä tulee sekä sisällön määrään että tyyppiin (ks. tämän tiedonannon oheisasiakirjan osa 2). Erityisesti Ranskan mittavat ponnistelut sisällön tuomiseksi Europeanaan – n. 47 % kaikista kohteista – ovat hyvin näkyviä. Eräät muut jäsenvaltiot ovat osallistuneet vain muutamalla kohteella. Tilanne kuitenkin tasoittuu pikku hiljaa, kun kokoelmia eri puolilta Eurooppaa lisätään Europeanaan.

Ensimmäisessä vaiheessa jotkut jäsenvaltiot (esim. Puola ja Unkari) ovat liittäneet Europeanaan lähinnä kirjoja, kun taas jotkut toiset (Suomi, Luxemburg ja Viro) ovat keskittäneet panoksensa sanomalehtiin ja aikakausjulkaisuihin tai (kuten Romania) kuviin museoista. Tämä on johtanut nurinkuriseen tilanteeseen, jossa monet Euroopan kirjallisuuden klassikot ovat Europeanan kautta saatavilla monilla eri kielillä, mutta eivät alkuperäiskielellä. Esimerkiksi Goethen teokset löytyvät ranskaksi, puolaksi ja unkariksi, mutta eivät saksaksi.

Tilanne on kirvoittanut käyttäjiltä paljon kommentteja ja kysymyksiä. Sen, mitä sisältöjä digitoidaan ja viedään Europeanaan, päättävät jäsenvaltiot ja niiden kulttuurilaitokset kulttuuri- ja/tai tietohallintopolitiikkansa mukaisesti. Jotta käyttäjien odotuksiin voitaisiin vastata, saattaa olla tarpeen kiinnittää lisähuomiota tiettyihin aineistoluokkiin.

3.2. Tekijänoikeuden alainen sisältö

Yksi Europeanan keskeisistä haasteista on saada mukaan tekijänoikeussuojattua materiaalia, jotta aineistoon ei jää aukkoa viime vuosisadan kohdalle: vaarana on, että verkkoon saadaan paljon aineistoja ajalta ennen 1900-lukua, mutta vain hyvin vähän uudempaa materiaalia. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä kulttuurilaitosten ja oikeudenhaltijoiden välillä tekijänoikeuslainsäädännön puitteissa. Yhteistyö voi ilmetä kansallisten kulttuurilaitosten ja oikeudenhaltijoiden välisinä sopimuksina tai siten, että Europeanan linkit johtavat oikeudenhaltijoiden ylläpitämille sivustoille.

Hyvä esimerkki viimeksi mainitusta järjestelystä on Gallica2, Ranskan kansalliskirjaston ( Bibliothèque nationale de France ) sivusto. Se tarjoaa ilmaiseksi vapaasti saatavilla olevaa materiaalia ja sisältää linkkejä ranskalaisten kustantamojen tekijänoikeuksien alaisiin sisältöihin. Kustantajat päättävät, miten suuri osa niiden sisällöistä näkyy ilmaiseksi Gallica2:n kautta, ja käyttäjät voivat hankkia koko teokset kustantamojen omilta sivuilta. Vastaavaa mallia voitaisiin harkita Europeanallekin. Käyttäjille hyötynä on, että sen lisäksi, että heillä on verkossa suoraan saatavillaan tekijänoikeuksista vapaata materiaalia, he voivat myös helposti löytää tekijänoikeuksien alaisia sisältöjä, joita he mahdollisesti haluavat ostaa. Kustantamoille etuna olisi teosten parempi näkyvyys koko Euroopan laajuiselle yleisölle.

Useissa Euroopan maissa, esimerkiksi Alankomaissa ja Saksassa, oikeudenhaltijat ja kulttuurilaitokset tutkivat toisenlaista mallia, jossa kulttuurilaitos saa digitoida ja saattaa sen jälkeen digitaalisessa muodossa yleisön saataville kulttuuriaineistoa ilmaiseksi. Tämä koske erityisesti kirjoja, joiden painos on loppunut, mutta jotka ovat edelleen tekijänoikeussuojattuja, sekä vanhempia sanomalehtiä.

Europeanan kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että tällainen lisenssi sallii aineiston käytön kaikkialta EU:sta. Ranskalainen koostajaorganisaatio joutui poistamaan valokuvia Europeanasta, koska sillä oli oikeus jaella aineistoa ainoastaan kotimaassaan. On olemassa esimerkkejä myös kulttuurilaitoksista, jotka ovat hyväksyneet lisenssejä, joiden mukaan aineistoihin saa päästä tutustumaan ainoastaan kyseisen maan alueella sijaitsevista IP-osoitteista. Tällaiset järjestelyt johtuvat taloudellisista näkökohdista – koko Euroopan laajuinen lisenssi saattaa olla kalliimpi – tai oikeudellisista kysymyksistä. Niissä on kuitenkin riskinä, että Euroopan digitoitu kulttuuriperintö pirstaloituu internetissä kansallisiksi saarekkeiksi. Lisäksi nousee esiin kysymys julkisrahoitteisten kulttuurilaitosten vastuusta tarjota internetissä tarjoamiensa palvelujen käyttömahdollisuus tasapuolisesti kaikille EU-kansalaisille.

Jotta digitointi helpottuisi ja sisältöä saataisiin enemmän saataville Europeanan kautta, tarvitaan pikaisesti edistymistä muun muassa ns. orpoteosten alalla. Orpoteokset ovat teoksia, joiden oikeudenhaltijoita on mahdoton tai hyvin vaikea selvittää. Digitoinnista ja digitaalisesta säilyttämisestä vuonna 2006 antamassaan suosituksessa komissio kehotti jäsenvaltioita luomaan mekanismit orpoteosongelman ratkaisemiseksi. Useimmissa jäsenvaltioissa ei kuitenkaan juurikaan ole edistytty asiassa. Eri toimijat allekirjoittivat kuitenkin digitaalikirjastoja käsittelevän korkean tason ryhmän puitteissa yhteisymmärryspöytäkirjan riittäviksi katsottavista selvitysvelvollisuuksista orpoteosten oikeudenhaltijoiden määrittelemiseksi.

Vuoden 2008 vihreässä kirjassa tekijänoikeuksista osaamistaloudessa[5] prosessia jatkettiin nostamalla keskusteluun kysymykset siitä, tarvitaanko orpoteoksia varten Euroopan laajuista lainsäädäntöä ja miten asiaan liittyvät maiden rajojen yli ulottuvat näkökohdat voitaisiin ottaa huomioon. Asiaan liittyvänn kuulemisen jälkeen komissio tulee laatimaan vaikutustenarvioinnin eri tavoista ratkaista orpoteoskysymys. Arvioinnissa tarkastellaan eri lähestymistapoja, joilla voitaisiin helpottaa orpoteosten digitointia ja levittämistä.

Orpoteoskysymys on herättänyt viime aikoina erityisen suurta kiinnostusta Google Book -hakujärjestelyn myötä. Järjestely koskee monia tällaisia töitä. Järjestelystä keskusteltiin ministeritasolla koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvostossa 12. toukokuuta 2009 ja kilpailukykyneuvostossa 28. toukokuuta 2009. Komissiolta pyydettiin järjestelyn vaikutuksista analyysia, jota laaditaan parhaillaan.

Vanhempien teosten digitoinnin suhteen eurooppalainen lainsäädäntö poikkeaa silmiinpistävästi ja erittäin merkittävällä tavalla Yhdysvaltain vastaavasta. Tekijänoikeussuojan kesto on Euroopassa ja Yhdysvalloissa yhdenmukaistettu 70 vuodeksi tekijän kuolemasta laskien, mutta Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan uutta kestoa sovelletaan vasta vuodesta 1923 (ennen tuota vuotta julkaistut teokset ovat tekijänoikeuksista vapaita). Tästä syystä on paljon sellaista ajalta ennen vuotta 1923 peräisin olevaa aineistoa, joka voidaan digitoida ja asettaa saataville Yhdysvalloissa ilman lisenssisopimusta, kun taas eurooppalaisille sitä ei voida tarjota esimerkiksi Europeanan kautta[6]. Käytännössä tästä seuraa, että Yhdysvalloissa on saatavilla laajempi valikoima digitaalisia kirjoja kuin Euroopassa. Tilanteen korjaamiseksi olisi löydettävä oikeudenhaltijoiden ja kulttuurilaitosten yhteisiä ratkaisuja. Osana ratkaisuja voitaisiin esimerkiksi nopeuttaa orpoteoksia ja sellaisia teoksia, joiden painos on loppunut, koskevien rekisterien luomista (tämä työ on jo meneillään ARROW-hankkeessa) tai soveltaa tarkoituksenmukaista takarajavuotta, jolloin tiettyä ajankohtaa ennen julkaistujen teosten oikeudenhaltijoiden selvittämisvelvollisuudet olisivat nykyistä kevyempiä.

3.3. Vapaa aineisto

Suuri osa Europeanan kautta digitaalisessa muodossa saatavilla olevasta aineistosta on tekijänoikeuksista vapaata, eli se ei kuulu tai ei enää kuulu tekijänoikeuden piiriin ja on periaatteessa kenen tahansa saatavissa ja käytettävissä. Tällainen aineisto on niin kansalaisille kuin yrityksillekin tärkeä uudelleenkäytettävä resurssi ja tärkeä luovuuden edistäjä internetin aikakaudella. Tästä syystä komissio on pitänyt tärkeänä, että tällainen vapaa aineisto pysyy vapaana myös sen formaatin muututtua. Toisin sanoen vapaasti saatavilla olevien teosten olisi pysyttävä sellaisina myös digitoituina ja oltava saatavilla Internetin välityksellä[7].

Näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole. Vaikka osa kulttuurilaitoksista selvästi ilmoittaa, että niiden Europeanaan tuoma aineisto on vapaata aineistoa, toiset pidättävät itsellään oikeudet digitoituihin kopioihin ja/tai oikeuden periä latauksista maksu. Muutamat laitokset käyttävät vesileimatekniikkaa ja yhdessä tapauksessa aineiston tarkastelu järkevässä kuvakoossa on maksullista. Eri käytännöt kuvastavat EU:ssa sovellettavia hyvin monenlaisia lähestymistapoja, jotka toisinaan johtuvat kulttuurilaitosten kohtaamasta kasvavasta paineesta hankkia hallinnoimillaan aineistoilla suoria tuloja. Digitoitujen vapaiden töiden maksullisuus kuvastaa myös sitä tosiseikkaa, että digitoinnillakin on kustannuksensa. Toisaalta se rajoittaa vakavasti aineiston kulttuurista ja taloudellista potentiaalia.

Juridisesta näkökulmasta on kyse siitä, luoko digitointi itsessään uusia oikeuksia. Periaatteessa näin ei ole. Tekijänoikeuden syntyyn johtavaa teoskynnystä ei kuitenkaan ole Euroopan tasolla yhdenmukaistettu, joten vastaus kysymykseen saattaa vaihdella jäsenvaltioittain[8]. Vastaus voi vaihdella myös digitointityypin mukaan (esimerkiksi kirjojen skannaaminen on eri asia kuin esineiden kallis kolmiulotteinen mallintaminen).

Periaatteellisella tasolla kysymys on siitä, onko hyväksyttävää kahlita julkisten laitosten verovaroilla digitoimaa vapaata aineistoa sen sijaan, että siitä tehtäisiin kaikkien ulottuvilla oleva tietoyhteiskunnan voimavara. Jälkimmäinen vaihtoehto vastaa periaatteita, joita yhteisö noudattaa julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytössä sekä OECD:n ministeritason suositusta julkisen sektorin tiedon paremmasta saatavuudesta ja tehokkaammasta hyödyntämisestä[9]. Kysymys on äärimmäisen tärkeä Europeanan toimivuuden kannalta, koska sivusto noudattaa käyttöehdoissaan sen toimintaan osallistuvien laitosten periaatteita.

Samankaltaisia kysymyksiä nousee esiin silloin, kun julkiset laitokset myöntävät yksityisille yrityksille yksinoikeuksia ainutlaatuisten vapaiden aineistojensa digitointiin ja hyödyntämiseen materiaalista korvausta vastaan. Tällaiset järjestelyt saattavat rajoittaa vapaan sisällön käyttömahdollisuuksia, mutta joissain tapauksissa ne voivat olla ainoa keino rahoittaa digitointi. Dilemma nostettiin esiin digitaalikirjastoja käsittelevän korkean tason ryhmän raportissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä digitointitoiminnassa. Ryhmä suositteli, että ”analogisessa maailmassa vapaasti saatavilla olevan aineiston olisi pysyttävä vapaana myös digitaaliympäristössä. Jos saatavuutta ja käyttöä on välttämätöntä rajoittaa, jotta digitaalinen sisältö ylipäätään saadaan luotua, rajoituksia olisi sovellettava ainoastaan ennalta määrätyn ajan"[10].

4. RAHOITUS- JA HALLINTOKYSYMYKSET

Europeanasta 20. marraskuuta 2008 annetuissa neuvoston päätelmissä EU:n kulttuuriministerit korostivat tarvetta löytää palvelulle kestävä rahoitus- ja hallintomalli. Ministerit kehottivat Euroopan digitaalikirjastosäätiö EDLF:ää, Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön, ja asiasta on käyty keskusteluja digitointia ja digitaalista säilyttämistä käsittelevän jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmän puitteissa. Nyt avataan laajemmin eri intressitahojen keskustelu siitä, miten Europeanalle voidaan tulevaisuutta varten taata riittävä autonomia.

Jatkokehitystä varten Europeanalle voidaan kuvitella hyvin monenlaisia toimintamalleja aina kokonaan EU-rahoitteisesta toiminnasta malliin, jossa palveluntarjonnassa avainasemassa on yksityinen sektori. Lopulta valittavassa rahoitus- ja hallintomallissa olisi otettava huomioon Europeanan tavoite tarjota mahdollisimman laaja pääsy kulttuurikokoelmiin, sivuston yleiseurooppalaisuus sekä siihen kokoelmiaan tuovien kulttuurilaitosten olennainen rooli. Lisäksi olisi otettava huomioon se tosiseikka, että Europeana-toimiston kulut muodostavan ainoastaan hyvin pienen osan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin investoinneista Euroopan kulttuuriperinnön tuomiseksi internetissä kaikkien saataville.

4.1. Kehitysvaiheen rahoitus (2009–2013)

Valmisteluvaiheessa Euroopan komissio on rahoittanut Europeanan luomista EDL-net-hankkeen kautta e Content plus -ohjelman varoista. Budjetiltaan 1,3 miljoonan euron hanke päättyi vuoden 2009 alussa.

Vuodesta 2009 vuoden 2011 puoliväliin Europeanan kehittämistä rahoitetaan 6,2 miljoonalla eurolla Europeana 1.0 -hankkeessa, joka on valittu rahoitettavaksi e Content plus -ohjelmasta. Tässä vaiheessa rahoitukseen osallistuvat myös useat jäsenvaltiot[11] sekä muutama yksittäinen kulttuurilaitos.

Vuoden 2013 loppuun saakka komissio voi jatkaa Europeanan kehitysvaiheen tukemista kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmasta. Tässä vaiheessa tullaan saamaan myös jonkin verran lisää jäsenvaltioiden rahoitusta ja/tai yksityisen sektorin alkusponsorointitukea.

4.2. Rahoitus keskipitkällä aikavälillä (2013 ja sen jälkeen)

Vuoden 2013 jälkeiselle ajalle Europeanan rahoittamiseen olisi harkittava lisäkeinoja, joissa päästäisiin oikeaan tasapainoon EU-rahoituksen ja muiden lähteiden välillä, sekä poispäin nykyisestä projektipohjaisesta rahoituksesta. Täydentäviä rahoituslähteitä voisi löytyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista tai jäsenvaltioiden rakenteellisemmasta osallistumisesta. Jonkin verran omia tulovirtoja on myös odotettavissa, mutta niillä voidaan kattaa vain hyvin pieni osa palveluntarjonnan kokonaiskustannuksista. Maksun periminen käyttäjältä sisällön löytämisestä Europeanan kautta tai muiden sivuston toimintojen käyttämisestä ei tule kysymykseen, koska se vähentäisi huomattavasti käytön laajuutta ja olisi ristiriidassa sivuston perustarkoituksen kanssa.

Julkisen ja yksityisen sektorin Europeana-kumppanuudet

Europeanaan liittyvää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä voisi olla monenlaista. Ensimmäinen malli on yksityinen sponsorointi , sitä mukaa kun Europeana kehittyy pidemmälle ja saa enemmän käyttäjiä. Sponsoritukea voitaisiin saada hyväntekeväisyyspohjalta – kuten tapahtuu laajasti Yhdysvalloissa. Sponsorointi voisi olla myös vastikkeellista, esimerkiksi mainostilaa vastaan tapahtuvaa.

Jäsenvaltiossa on eroavaisuuksia siinä, miten suhtaudutaan kaupalliseen viestintään Europeanan kaltaisella julkista palvelua tarjoavalla sivustolla. Suhtautuminen voi riippua myös kaupallisen tiedottamisen tyypistä: yrityksen tunnuksen näkyminen taustatiedoissa on eri asia kuin yksittäistä tuotettava myyvä mainospalkki.

Mahdollisen tulonlähteen voisi muodostaa myös maksun periminen sellaisten organisaatioiden (yksityisten tai julkisten) sisältöjen linkittämisestä Europeanaan , jotka saavat sisällöstään tuloja. Toisin sanoen voitaisiin periä välitysmaksua internet-liikenteestä, joka ohjautuu maksullista sisältöä tarjoaville sivustoille. Tällaisiin linkityksiin pohjautuva julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ei kuitenkaan välttämättä edellytä taloudellista sopimussuhdetta. Ranskan kansalliskirjaston ja ranskalaisten kustantamojen yhteistyö Gallica2-palvelussa on esimerkki tapauksesta, jossa linkkien tarjoaminen nähdään osana sivuston julkista palvelua.

Yksi tapa parantaa Europeanan toiminnallisuutta on turvautua yksityisten yritysten teknologiaratkaisuihin ja osaamiseen . Yksityisen sektorin kumppanit voitaisiin valita hankintamenettelyllä (julkisia hankintoja koskevien EU-sääntöjen mukaisesti) tai niiden tarjoama palvelu voitaisiin toteuttaa edellä kuvatulla tavalla sponsorilinkityksen kautta.

Lisäksi voitaisiin kuvitella pidemmälle meneviä kumppanuusmalleja , joissa yksityinen sektori osallistuisi suoraan Europeanan ylläpitoon ja tulovirtojen muodostamiseen kustannusten kattamiseksi. Tällaisissa malleissa olisi otettava huomioon tietyt rajoitteet. Europeanan olisi luonnollisesti edelleen pyrittävä sen perustarkoituksen muodostavien kulttuuri- ja tietopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi olisi välttämätöntä saada asialle sisältöä tarjoavien kulttuuriorganisaatioiden täysi hyväksyntä, koska juuri ne pitävät varsinaisesti hallussaan digitaaliaineistoja, joihin koko palvelu perustuu. Lopuksi on vielä muistettava, että tällaiset mallit olisi toteutettava tavalla, joka ei vääristä kilpailua.

Europeanan julkinen rahoitus

Pysyväisluonteinen julkinen rahoitus on perusteltavissa Europeanan merkityksellä kulttuuripolitiikan välineenä tuomassa lisäarvoa verkossa hajallaan oleville, näkyvyydeltään nykyisellään heikoille kulttuurikokoelmille yhdistämällä ne yhden luukun monikielisen palvelupisteen taakse. Lisäksi suhteellisen pienellä julkisella rahoituspanostuksella Europeanaan saatettaisiin luoda valtavia kerrannaishyötyjä luovan ja taloudellisen toimeliaisuuden muodossa esimerkiksi opetus- ja matkailualalla.

Julkista rahoitusta voitaisiin saada monenlaisista lähteistä. Yksi tarkasteltu, mutta Euroopan digitaalikirjastosäätiö EDLF:n hylkäämä vaihtoehto on sisältöä tarjoavilta kulttuuriorganisaatiolta perittävä maksu . Näihin organisaatioihin lukeutuu myös kansallisia ja yleiseurooppalaisia järjestöjä, koostajaorganisaatioita ja yksittäisiä laitoksia eri aloilta. Juuri organisaatioiden monimuotoisuus muodostaa esteen sellaisen maksujärjestelmän aikaansaamiselle, jota kaikki osapuolet pitäisivät tasapuolisena.

Jäsenvaltioiden suurempi osallistuminen rahoitukseen voitaisiin toteuttaa käytännössä kahden eri perusmallin pohjalta. Ensimmäisessä turvauduttaisiin yksittäisten jäsenvaltioiden osallistumishalukkuuteen, kuten on tapahtunutkin käynnistysvaiheessa. Tämä voisi tarjota nopean ja joustavan vaihtoehdon. Toisaalta se toisi Europeanan toiminnan jatkuvuuteen melkoisen määrän epävarmuutta, kun rahoituksen saatavuus voisi vaihdella vuodesta toiseen. Tämä malli ei myöskään antaisi jäsenvaltioille selkeää kuvaa siitä, mitä niiltä odotetaan.

Toinen malli perustuisi jyvitystapaan, jossa kaikki jäsenvaltiot osallistuisivat rahoitukseen BKT:hen suhteutetulla osuudella. Tämä malli kuvastaisi kaikkien jäsenvaltioiden vastuuta Europeanan kehittämisestä, mutta vaarana on, että yleiskustannukset, jotka liittyvät mallin ja jyvitysjärjestelmän virallistamiseen, nousisivat suhteellisen korkeiksi. Useiden pienempien jäsenvaltioiden kohdalla kävisi itse asiassa niin, että niiden rahoitusosuus jäisi pienemmäksi kuin kustannukset, jotka siitä sopimisesta aiheutuisivat.

Vuoden 2013 jälkeistä EU-rahoitusta voitaisiin perustella sivuston eurooppalaisella lisäarvolla ja merkityksellä osoituksena Euroopan yhtenäisyydestä kaikessa kulttuurisessa moninaisuudessaan. Nykyinen avoimiin ehdotuspyyntöihin perustuva projektirahoitus ei kuitenkaan ole kestävä tapa järjestää rahoitusta. Europeanan perusrahoitusta on pohdittava kaikkien käytettävissä olevien rahoitusvälineiden suomissa puitteissa.

4.3. Hallintokysymykset

Euroopan digitaalikirjastosäätiö EDLF, joka perustettiin 8. marraskuuta 2007, valvoo Europeanan toimintaa. Perustajajäseniä ovat kirjastojen, arkistojen, museoiden ja audiovisuaaliarkistojen eurooppalaiset järjestöt sekä joukko merkittäviä yksittäisiä kulttuurilaitoksia. Säätiön jäseneksi päästäkseen organisaation on oltava merkittävä Europeanan sisällöntuottaja tai sellaisten edustaja sekä sitouduttava sivuston toimintanormeihin ja periaatteisiin.

Useiden jäsenvaltioiden toimiminen Europeanan rahoittajina on nostanut esiin kysymyksen niiden vaikutusmahdollisuuksista säätiön hallintoelimien kantoihin. Komissio ja jäsenvaltiot eivät ole osa Europeanan muodollista hallintorakennetta. Sen sijaan ne saavat tietoa säätiön johtokunnan työstä ja antavat panoksensa siihen ns. "rahoitus- ja linjausryhmän" kautta, joka on osa jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää. Tämä sopii yhteen perusajatuksen kanssa, jonka mukaan jäsenten, jotka ovat tärkeimpiä sisällöntuottajia ja omaavat parhaimman osaamisen ja tietotaidon, olisi vastattava sivuston toiminnasta. Komissio on lisäksi sopimussuhteessa säätiöön avustussopimuksilla tietyissä hankkeissa, joissa säätiö on osallisena.

Odotetun uusien jäsenten liittymisen vuoksi säätiö valmistelee hallintorakenteensa muutosta. Meneillään olevat neuvottelut Europeanan keskipitkän aikavälin linjauksista sekä sen rahoituksesta ja tilinpitovelvollisuuksista saattavat jatkossa edellyttää lisämuutoksia.

5. PÄÄTELMÄT

Europeana on lyhyessä ajassa kyennyt vakiinnuttamaan asemansa eurooppalaisen kulttuurin kattavimpana palveluna internetissä. Se on osoitus Euroopan kulttuurilaitosten halusta saattaa yhteinen ja monimuotoinen kulttuuriperintömme entistä laajemmin kaikkien saataville.

Nyt tarvitaan aikaansaatujen tulosten hyödyntämiseksi kaikkien sidosryhmien lisäpanostusta ja tiivistä yhteistyötä, jotta kirjat, maalaukset, kartat, valokuvat, sanomalehdet, videoleikkeet ja äänitallenteet eri puolilta Eurooppaa olisivat verkossa helposti kaikkien ulottuvilla.

Tässä tiedonannossa on hahmoteltu keskeisiä haasteita, jotka tulevat vaikuttamaan Europeanan jatkokehitykseen sekä nostettu esiin joukko kysymyksiä, joihin kaivataan kaikkien asiasta kiinnostuneiden kommentteja.

[1] Parlamentin päätöslauselma i2010 – Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto , 27.9.2007.

[2] Neuvoston päätelmät 20.11.2008 (EUVL C 319, 13.12.2008, s. 18).

[3] Komission suositus kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä (EUVL L 236, 31.8.2006, s. 28).

[4] Tiedonanto Euroopan kulttuuriperintöön yhdellä klikkauksella , 11.8.2008.

[5] KOM(2008) 466/3.

[6] Google antoi hiljattain lausunnon Google-kirjahaun saatavuudesta matkapuhelimissa. Lausunnossaan Google antoi ymmärtää, että yhdysvaltalaisten saatavilla olisi palvelun kautta yli miljoona tekijänoikeuksista vapaata kirjaa. Googlen Euroopassa julkaisemassa lehdistötiedotteessa mainitaan määräksi ainoastaan puoli miljoonaa tekijänoikeuksista vapaata kirjaa.

[7] Tiedonanto Euroopan kulttuuriperintöön yhdellä klikkauksella , s. 7.

[8] Valokuvien, tietokantojen ja tietokoneohjelmistojen osalta teoskynnys on kuitenkin yhdenmukaistettu.

[9] Soul, 18. kesäkuuta 2008.

[10] http://ec.europa.eu/information_society/activities/digital_libraries/doc/hleg/reports/ppp/ppp_final.pdf.

[11] Ranska, Saksa, Alankomaat, Espanja, Italia, Suomi, Irlanti, Liettua, Unkari.