52003DC0198

MAKSULLISTEN SÄHKÖISTEN PALVELUJEN OIKEUDELLINEN SUOJA - Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta 20 päivänä marraskuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/84/EY täytäntöönpanosta

Tiivistelmä

Tämä ensimmäinen täytäntöönpanoa koskeva kertomus komissiolta direktiivistä 98/84/EY, jolla pyritään turvaamaan vähimmäistaso maksullisten sähköisten palvelujen (maksulliset televisio-, radio- ja Internet-palvelut) laittoman kopioinnin vastaiselle oikeudelliselle suojalle EU:ssa, on osa palvelujen esteiden poistamiseen tähtäävää laaja-alaista komission sisämarkkinastrategiaa. Siinä kuvataan ja analysoidaan direktiivin keskeisiä säännöksiä, tarkastellaan miten ne jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa on pantu täytäntöön ja miten niitä valvotaan sekä käsitellään laittoman kopioinnin nykytilannetta. Kertomus kattaa ajanjakson direktiivin hyväksymisestä marraskuussa 1998 aina vuoden 2002 loppuun asti.

Kertomuksessa todetaan, että 2000-luvun tietoon perustuvien talouksien odotetaan käyttävän laaja-alaisia maksullisia sähköisiä palveluja yhä enemmän ja verrataan laittoman kopioinnin vahingollista vaikutusta tietoyhteiskunnassa 1900-luvun valkokaulusrikollisuuteen ja tuoteväärennöksiin. Oikeudellisen suojan tarjoaminen maksullisten sähköisten palvelujen laitonta kopiointia vastaan auttaa unionia huomattavasti sen pyrkiessä saavuttamaan kunnianhimoista tavoitettaan tulla dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisimmäksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä.

Kertomuksessa tuodaan esiin myös laiton kopiointi, joka selittyy sillä, että muista jäsenvaltioista peräisin olevien suojattujen satelliittitelevisiokanavien luvallinen katselu on mahdotonta. Sen mukaan EU:n kansalaiset eivät ymmärrä, miksi he sisämarkkinoista huolimatta eivät voi käyttää suojattuja maksutelevisiopalveluja laillisesti, vaikka maksaisivat siitä. Kertomuksessa markkinatoimijoita kehotetaan sen vuoksi aktiivisesti etsimään erilaisia sopimusratkaisuja. Lisäksi siinä todetaan, että komissio aikoo vaikuttaa asiaan satelliitin välityksellä tapahtuvaan ohjelmien yleisradiointiin ja niiden kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavasta tekijänoikeudesta annetun direktiivin tarkistuksen yhteydessä.

Kertomus osoittaa, että direktiivin täytäntöönpano laajennetussa unionissa on vielä kesken, kansallisen tason valvontaa olisi vakiinnutettava ja että vain yhteisillä toimilla laitonta kopiointia voidaan torjua tehokkaasti. Torjuminen on mahdollista vain, jos sen harjoittajat eivät löydä Euroopasta turvasatamia. Komissio jatkaa sen vuoksi yhteistyötään Euroopan maiden ja alan kansainvälisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii luomaan yhtenäisen Euroopan laajuisen oikeudellisen järjestelyn maksullisiin sähköisiin palveluihin kohdistuvaa laitonta kopiointia vastaan erityisesti saattamalla Euroopan neuvoston yleissopimuksen N:o 178 nopeasti voimaan.

Kertomuksessa todetaan, että maksullisiin sähköisiin palveluihin kohdistuvaa laitonta kopiointia pidetään tietoverkkorikoksena. Olisi ennenaikaista ehdottaa direktiivin muuttamista, mutta tehtyjen kuulemisten ja direktiivin arvioinnin perusteella komissio pystyy jo nyt nimeämään useita kysymyksiä, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden kiinteää yhteistyötä. Näitä ovat mm. tarve luoda yhteisön tasolla sovittava kaikkeen laittomaan kopiointiin ja tuotteiden väärentämiseen sovellettava tasapainoinen ja yhtenäinen valvontajärjestelmä sekä Internetin välityksellä tapahtuva avainten ja laittomien laitteiden levittäminen.

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Direktiivin taustaa ja sen sisältö

2.1. Taustaa

2.2. Direktiivin keskeiset säännökset

2.2.1 Määritelmät

2.2.2 Sääntöjen vastaiset toimet

2.2.3 Seuraamukset ja oikeuskeinot

2.3. Direktiiviä hyväksyttäessä esiin nostetut kysymykset

2.3.1 Ehdollisen pääsyn käyttö muista syistä kuin palveluntarjoajan perimän maksun saamisen turvaamiseksi

2.3.2 Kaupalliset vs. yksityiset tarkoitukset

3. Direktiivin täytäntöönpano

3.1. Täytäntöönpanotoimien ilmoittaminen

3.2. Täytäntöönpanon nykytilanne jäsenvaltioissa

3.3. Kansalliset säännökset, jotka ylittävät direktiivin vaatimukset

3.4. Laajentuminen

4. Markkinoiden kehittyminen ja direktiivin soveltaminen

4.1. Markkinatoimijoiden kuuleminen

4.2. L@ittoman kopioinnin torjunta - liikkuva kohde

4.3. Täytäntöönpanon valvonta

4.4. Laittomalle kopioinnille alttiit liiketoimintakäytännöt

5. Muu sääntelyn kehittäminen, joka vaikuttaa ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen tarjoamiseen

5.1. Tekijänoikeudesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY hyväksyminen

5.2. Uusien sähköisten viestintäpalvelujen sääntelykehyksen hyväksyminen

5.3. Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY täytäntöönpano

5.4. Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä

6. Laittoman kopioinnin torjunta - euroopan laajuinen toiminta

6.1. Suojattujen televisiopalvelujen oikeudellisesta suojasta annettu suositus N:o R (91) 14

6.2. Ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeudellista suojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus ETS N:o 178

6.3. Oikeudellinen tilanne muissa Euroopan maissa

6.4. Tietoverkkorikollisuutta koskeva eurooppalainen yleissopimus ETS N:o 185

7. Päätelmät ja jatkotoimet

7.1. Sähköiset maksupalvelut ovat tärkeitä kypsyvän tietotalouden kannalta

7.2. Nykyisen oikeudellisen suojan vakauttaminen - tarvittavat toimet

7.3. Oikeudellisen suojan parantaminen - mitä seuraavaksi?

1. Johdanto

Tämä asiakirja sisältää ensimmäisen komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta annetun direktiivin 98/84/EY [1] (jäljempänä 'direktiivi') täytäntöönpanosta.

[1] EYVL L 320, 28.11.1998, s. 54; ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/condac/dir/index.htm.

Direktiivin tarkoituksena on taata maksullisille sähköisille palveluille vähimmäistasoinen oikeudellinen suoja laitonta kopiointia vastaan EU:ssa kieltämällä laittomien toimikorttien sekä maksullisten televisio-, radio- ja Internet-palvelujen suojauksen kiertämisen mahdollistavien muiden laitteiden kaikenlainen kaupallinen valmistaminen, jakelu ja markkinointi.

Direktiivin 7 artiklassa säädetään, että komission on toimitettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua direktiivin [2] voimaantulosta ja joka toinen vuosi sen jälkeen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta täydennettynä tarvittaessa erityisesti sen 2 artiklassa olevia määritelmiä koskevilla ehdotuksilla direktiivin mukauttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekninen ja taloudellinen kehitys sekä komission suorittamat kuulemiset.

[2] 28.11.1998

Tässä kertomuksessa käsitellään direktiivin täytäntöönpanoa sen hyväksymisestä marraskuussa 1998 vuoden 2002 loppuun asti.

Kertomuksessa kuvaillaan ja analysoidaan direktiivin keskeisiä säännöksiä ja niiden kansallisessa lainsäädännössä tapahtuvaa täytäntöönpanoa. Kertomus perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja markkinatoimijoiden näkemyksiin erityisesti laittoman kopioinnin kehittymisestä ja kansallisten viranomaisten suorittamasta täytäntöönpanon valvonnasta sekä komission omiin näkemyksiin ja analyysiin. Siinä otetaan huomioon myös vuonna 1999 teetetyn riippumattoman tutkimuksen tulokset; tämä tutkimus koski ehdollisen pääsyn käyttöä muista syistä kuin maksun saamisen varmistamiseksi.

Tämä kertomus on lisäksi osa palvelujen esteiden poistamiseen tähtäävää laaja-alaista komission sisämarkkinastrategiaa [3].

[3] KOM(2000) 888 lopullinen, 29.12.2000, "Palvelujen sisämarkkinastrategia"; ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/services/services/index.htm.

2. Direktiivin taustaa ja sen sisältö

2.1. Taustaa

Tekniikan kehittyminen, markkinoiden vapauttaminen ja säädösten yhdenmukaistaminen ovat johtaneet yleisradiokanavien ja tietoyhteiskunnan palvelujen nopeaan laajenemiseen Euroopassa 1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Näitä uusia palveluja tarjoavat pääasiassa kaupalliset yritykset, ja ne rahoitetaan joko mainos- ja sponsorointituloilla tai käyttö- ja tilausmaksuilla. Tyypillisiä esimerkkejä tästä kehityksestä ovat satelliittien välityksellä toimivat maksutelevisioasemat, jotka tarjoavat maksullisia sisältökanavia (elokuvia) tai eri aihepiireihin erikoistuneita urheilu-, lifestyle- ja matkailukanavia.

Voidakseen turvata palveluistaan perittävän maksun saamisen palveluntarjoajat käyttävät ns. ehdolliseen pääsyyn perustuvia tekniikoita, jotka tekevät periaatteessa mahdottomaksi päästä ymmärrettävässä muodossa olevaan palveluun ilman palveluntarjoajan etukäteen antamaa lupaa. Vaikka ehdollisen pääsyn suojaama lähetys voi olla laajalti vastaanotettavissa, sitä voidaan katsella tai kuunnella vain, mikäli katsoja/kuulija käyttää erityistä koodauksen purkulaitetta ja yleensä palveluntarjoajalta ostettua toimikorttia [4]. Tämä menetelmä turvaa maksun saamisen erittäin tehokkaasti edellyttäen, että palvelun koodauksen pystyvät purkamaan vain ne yleisöön kuuluvat henkilöt, jotka ovat maksaneet laitteesta ja joille palveluntarjoaja tarjoaa palveluitaan.

[4] Toimikortit eli sirukortit ovat pankkikortin kokoisia muovikortteja, joissa on mikroprosessori ja muisti ja jotka pystyvät käsittelemään tietoja. Toimikortit ovat periaatteessa pieniä kannettavia ja yleensä turvallisia tietokoneita.

Nykyään on olemassa noin 126 satelliittivälitteistä televisiokanavaa. Puolet näistä kanavista on suojattu 12 erilaisella ehdolliseen pääsyyn perustuvalla järjestelmällä.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Satelliitin välityksellä lähetettävien maksutelevisiopalvelujen tärkeimmät tarjoajat Euroopassa (2002)

Ehdollinen pääsy tarkoittaa erilaisia tekniikoita, joita voidaan käyttää ja joita käytännössä käytetäänkin useisiin eri tarkoituksiin. Sen lisäksi, että ehdollista pääsyä käytetään turvaamaan palvelusta perittävän maksun saaminen, sitä käytetään usein samanaikaisesti myös rajaamaan mahdollinen yleisö tiettyyn alueeseen esimerkiksi tekijänoikeuteen liittyvistä syistä tai tiettyyn käyttäjäryhmään esimerkiksi sulkemalla alaikäiset palvelun ulkopuolelle.

Maksutelevision kehittyminen on ollut alku myös kukoistavalle laitonta kopiointia harjoittavalle kaupalliselle teollisuudelle. Laiton pääsy ehdollisen pääsyn suojaamaan palveluun vaikuttaa palveluntarjoajaan kielteisesti monella tavalla. Koska laiton kopiointi jättää palveluntarjoajat ilman palvelusta perittävää maksua, se uhkaa suoraan kyseisten palvelun tarjoajien taloudellista kannattavuutta, niiden välistä kilpailua ja siten myös yleisölle tarjottavien palvelujen monipuolisuutta.

Pelkästään tekniikan avulla ei laittomaan kopiointiin liittyvää ongelmaa pystytä täysin ratkaisemaan. [5] Voidakseen torjua laittoman kopioinnin jotkut jäsenvaltiot ovat säätäneet uusia lakeja samanaikaisesti, kun palveluntarjoajat ovat ryhtyneet teknisiin vastatoimiin. Toiset jäsenvaltiot ovat yrittäneet soveltaa rikoslain, vilpillisestä kilpailusta annetun lain tai siviililain voimassa olevia säännöksiä. Joillakin jäsenvaltioilla ei ole ollut tässä asiassa minkäänlaista oikeudellista suojaa. Vuonna 1995 tehty komission tutkimus [6] osoitti, että jäsenvaltioiden välillä oli huomattavia eroja oikeudellisen suojan laajuuden, kieltojen ja seuraamusten osalta. Laajan kuulemisprosessin jälkeen komissio ehdotti kaikkien ehdollista pääsyä käyttävien sähköisten palvelujen oikeudellisen suojan yhdenmukaistamista palvelusta perittävän maksun saamisen turvaamiseksi. Vuoden 1998 lopussa hyväksyttiin direktiivi 98/84/EY [7].

[5] Jo vuonna 1991 Euroopan neuvosto katsoi, että teknistä suojaa oli tarpeen täydentää asianmukaisilla oikeudellisilla toimilla; ks. ministerineuvoston suositus R (91) 14 suojattujen televisiopalvelujen oikeudellisesta suojasta; http://cm.coe.int/ta/rec/1991/ 91r14.htm.

[6] KOM(96) 76 lopullinen, 6.3.1996 - Vihreä kirja suojattujen palvelujen oikeussuojasta sisämarkkinoilla; ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/condac/dir/legproc_en.htm.

[7] Direktiivi 98/84/EY takaa oikeudellisen suojan ainoastaan ehdolliseen pääsyyn perustuville palveluille. Näiden palvelujen tarjoamisesta sekä ehdollisen pääsyn mahdollistavia laillisia laitteita koskevista teknisistä vaatimuksista säädetään muilla yhteisön direktiiveillä, mm. direktiivillä 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) ja 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi); EYVL L 108, 24.4.2002; http://europa.eu.int/information_society/ topics/telecoms/regulatory/new_rf/index_en.htm.

2.2. Direktiivin keskeiset säännökset

Direktiivillä pyritään torjumaan suojattuihin palveluihin kohdistuva laiton kopiointi kieltämällä laittomiin laitteisiin liittyvä kaupallinen toiminta. Tämä oikeudellinen suoja perustuu laittomien kaupallisten koodauksenpurkulaitemarkkinoiden tukahduttamiseen jalostusketjun alkupäässä eli siihen, että laittomien koodauksen purkulaitteiden ja niihin liittyvien laitteiden pääsy loppukäyttäjien saataville estetään. Tämä lähestymistapa toimii hyvin, jos asiasta kiinnostuneiden loppukäyttäjien saatavilla ei ole laittomien purkulaitteiden ja toimikorttien valmistamisessa tarvittavaa erikoistekniikkaa ja -tietoja.

Direktiivillä myös vahvistetaan sisämarkkinoiden toimintaa kieltämällä jäsenvaltioilta mahdollisuus rajoittaa ehdolliseen pääsyyn perustuvien laitteiden vapaata liikkuvuutta ja maksullisten palvelujen tuomista vapaasti markkinoille direktiivissä määriteltyyn laittomaan kopiointiin liittyvistä syistä.

2.2.1 Määritelmät

Suojattu palvelu

Direktiivissä säännellään sekä perinteisiä televisio- ja radiolähetyspalveluja että kaikenlaisia muita vuorovaikutteisia online-palveluja (tietoyhteiskunnan palvelut [8]). Palvelut on ymmärrettävä perustamissopimuksen 50 artiklassa (ent. 60 artikla) [9] tarkoitetussa merkityksessä sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen tulkinnut [10].

[8] Tietoyhteiskunnan palvelut määritellään teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34/EY muuttamisesta 20 heinäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/48/EY 1 artiklan 2 kohdassa., EYVL L217, 5.8.1998, s. 18.

[9] Palvelujen katsotaan olevan perustamissopimuksessa tarkoitettuja palveluja, jos niistä tavallisesti maksetaan korvaus, eivätkä niitä koske määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta.

[10] Yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapauksen mukaisesti sellaista palvelua, "josta tavallisesti maksetaan korvaus", koskeva käsite ei viittaa mihinkään tiettyihin rahoituskeinoihin ("Perustamissopimuksen 60 artiklassa (nykyään 50 artiklassa) ei nimittäin edellytetä, että palvelusta maksaa sen vastaanottaja." - Asia C-352/85, Bond van Adverteerders (Kok. 1988, s. 2085, 16 artikla)) - vaan kyseisestä palvelusta maksettavan korvauksen olemassaoloon - Asia C-109/92 Wirth (Kok. 1993, s. I-6447, 15 artikla).

Direktiivi suojaa sisältöpalveluja käytetyn lähetysmenetelmän teknisistä erityispiirteistä riippumatta. Direktiivi on ensimmäinen yhteisön direktiivi, jota sovelletaan sekä yleisradio- että vuorovaikutteisiin palveluihin. Sitä voidaan pitää ensimmäisenä oikeudellisena lähentymisenä [11] yhteisön lainsäädännössä.

[11] Viestintä- ja tietotekniikassa käytetään yhä enemmän samoja tai ainakin samantyyppisiä (digitaali)tekniikoita. Tämä tekninen lähentyminen vaikuttaa yhä enemmän yleisradiotoiminnan, vuorovaikutteisten palvelujen ja sähköisen viestinnän markkinoihin ja niillä tapahtuvaan palvelujen tarjontaan ja siten myös niihin liittyvään sääntelyyn. Ympäristössä, jossa rajat ovat epäselviä, parhaana sääntelyyn perustuvana vastauksena pidetään usein oikeudelliset asiakirjat yhdistämällä tapahtuvaa oikeudellista lähentymistä sellaisen yhteisen lähestymistavan pohjalta, joka ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tekniseen ratkaisuun.

Jotta direktiivin tarjoamasta suojasta voitaisiin hyötyä, palvelujen täytyy kuitenkin perustua jonkinlaiseen ehdolliseen pääsyyn, niin että palveluntarjoajat saavat niistä maksun. Maksaminen voi tapahtua tilaamalla (esimerkiksi jonkin tietyn kanavan koko tarjonnan katselu sovitun ajan) tai maksamalla käyttömaksu (esimerkiksi jonkin tietyn elokuvan katsomisesta). Näillä palveluntarjoajalle suoraan perittävillä maksuilla pyritään turvaamaan palvelun taloudellinen kannattavuus. [12] Direktiivissä säännellään myös liiketoimintamalleja, joiden mukaan vastaanottajalta peritään tietystä palvelusta maksu mutta lisäksi tarjotaan liitännäispalveluja ilman suoraa maksua, ehdolliseen pääsyyn perustuvan suojan avulla (esimerkiksi bonusraidat, joita alkuperäisen audio-CD:n laillisesti hankkineet voivat ladata Internetistä). Oikeudellista suojaa ei voida direktiivin nojalla antaa ilman tällaista yhteyttä maksun ja ehdolliseen pääsyyn perustuvan suojatun palvelun välillä.

[12] Ks. direktiivin johdanto-osan 6 kappale.

Suojatun palvelun käsite kattaa myös direktiivissä tarkoitetun, omana palvelunaan pidettävän ehdollisen pääsyn tarjoamisen radio-, televisio- ja tietoyhteiskunnan palveluihin. Vaikka tällaisen palveluntarjoaja ei saa välitöntä taloudellista etua niistä sisältöpalveluista, joita sen ehdollinen pääsy suojaa, sillä on välitön taloudellinen intressi suojata ehdolliseen pääsyyn perustuvan tekniikkansa tarjoama turvallisuus. Se, että sen suojaustekniikan ohittaminen onnistuu, vähentää suoraan sen asiakkaiden luottamusta kyseisen palvelun tarjoamaan suojaan ja siten myös sen taloudellista kannattavuutta.

Ehdollinen pääsy

Direktiivi on muotoiltu siten, että se ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tekniseen ratkaisuun. Koska direktiivissä ei viitata mihinkään tiettyyn tekniikkaan vaan käytetään korkean tason toiminnallisia määritelmiä, se on sovellettavissa joustavammin myös tulevaisuudessa, vaatii vähemmän päivittämistä, luo vakaamman sääntelyjärjestelmän ja siten antaa parhaan mahdollisen oikeusvarmuuden.

Direktiivissä ei säännellä ainoastaan tyypillisiä salaukseen perustuvia ehdollisen pääsyn tekniikoita, joita käytetään mm. maksutelevisiopalveluissa, vaan myös kaikenlaisia muita tekniikoita, jotka estävät pääsyn palveluun ilman palveluntarjoajan etukäteen antamaa suostumusta, esimerkiksi Internetin välityksellä tarjottavissa maksullisissa palveluissa usein käytettäviä käyttäjätunnus ja salasana -järjestelmiä.

Laittomat laitteet

Laittomat laitteet on suunniteltu tai muunnettu siten, että ne mahdollistavat pääsyn suojattuun ymmärrettävässä muodossa olevaan palveluun ilman palveluntarjoajan lupaa. Tyypillisiä esimerkkejä laittomista laitteista ovat erityistarkoituksiin suunnitellut laitteet tai ohjelmat, jotka kiertävät ehdolliseen pääsyyn perustuvan suojauksen. Toimikortteihin liittyvien tekniikoiden kehittymisen takia nykyään useimmiten käytettäviä laittomia laitteita ovat muunnettujen alkuperäisten toimikorttien muodossa olevat täysin toimivat toimikortit, alkuperäisten korttien kaksoiskappaleet ja varta vasten valmistetut täysin uudet laittomat kortit. Toimikorttiaihioita tai toimikorttien vakio-ohjelmointilaitteita [13] ei kuitenkaan itsessään katsota laittomiksi laitteiksi.

[13] Toimikorttien ohjelmointilaite on PC:hen liitettävä ja sen ohjaama laite, joka pystyy lataamaan tietoja toimikortin muistiin.

2.2.2 Sääntöjen vastaiset toimet

Toisin kuin direktiivin muut osat, sääntöjen vastaisia toimia koskevat säännökset ovat hyvin normatiivisia. Kiellettävien toimien yksityiskohtainen luettelo kattaa koko liiketoimintaketjun laittomien laitteiden valmistamisesta niiden myynnin jälkeiseen huoltoon ja korjaamiseen, mukaan luettuna kaikenlaiset kaupallisen viestinnän muodot. [14]

[14] Johdanto-osan 14 kappaleessa selitetään, miten tämä käsite on ymmärrettävä, koska sitä ei direktiiviä hyväksyttäessä ollut vielä olemassa yhteisön lainsäädännössä.

Direktiivissä sanktioidaan ainoastaan kaupalliset toimet [15], jotka mahdollistavat laittoman vastaanoton, ei siis laitonta vastaanottoa sellaisenaan. Se heijastaa selvästi lähestymistapaa, jolla pyritään estämään laiton kopiointi jalostusketjun alkupäässä eli kieltämään laittoman pääsyn mahdollistavat toimet.

[15] Direktiivin johdanto-osan 13 kappaleessa selvitetään käsitettä "kaupallisiin tarkoituksiin" viittaamalla nimenomaisesti "välittömään tai välilliseen taloudelliseen etuun".

2.2.3 Seuraamukset ja oikeuskeinot

Direktiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita säätämään erityisiä seuraamuksia, vaan siinä määrätään ainoastaan, että seuraamusten on oltava tehokkaita, vakuuttavia ja oikeasuhteisia [16]. Direktiivissä ei määrätä rangaistusten tasoa tai tyyppiä [17] eikä siinä edellytetä kansallisen rikoslain tiettyjen säännösten soveltamista. [18]

[16] Tätä lähestymistapaa käytetään yleisesti sisämarkkinoihin liittyvässä lainsäädännössä. Se sisältyy rangaistusseuraamusten roolista yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa annettuun komission tiedonantoon KOM (95) 162, ja yhteisöjen tuomioistuin sovelsi sitä ensimmäisen kerran asiassa 68/88, komissio vs. Kreikka (Kok. 1989 s. 2965), antamassaan tuomiossa.

[17] Johdanto-osan 23 kappaleessa selitetään, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia säätämään rikosoikeudellisia seuraamuksia.

[18] Johdanto-osan 22 kappaleessa sallitaan esimerkiksi sääntöjen vastaisten toimien osalta tehtävä "tietoisuustesti". Johdanto-osan 23 kappaleessa sallitaan esimerkiksi laittomien laitteiden takavarikointi.

Jäsenvaltioiden tulee huolehtia siitä, että suojattujen palvelujen tarjoajat voivat turvautua asianmukaisiin oikeuskeinoihin, muun muassa vähintäänkin vahingonkorvauskanteen nostamiseen, kieltotuomion tai muun ehkäisevän toimenpiteen hakemiseen sekä tarvittaessa mahdollisuuteen poistaa kaupallisten kanavien ulkopuoliset laittomat laitteet.

2.3. Direktiiviä hyväksyttäessä esiin nostetut kysymykset

2.3.1 Ehdollisen pääsyn käyttö muista syistä kuin palveluntarjoajan perimän maksun saamisen turvaamiseksi

Ehdolliseen pääsyyn perustuvat tekniikat valvovat pääsyä sähköisesti välitettäviin sisältöpalveluihin ja turvaavat pääsyn niihin. Näiden tekniikoiden avulla niiden käyttäjät voivat määritellä tarkat ehdot, joiden mukaan pääsy sallitaan.

Direktiivissä suojataan yksinomaan palvelun tarjoajia, jotka käyttävät ehdollista pääsyä maksun saamisen varmistamiseen. Ehdollinen pääsy voi kuitenkin palvella ja käytännössä palveleekin myös muita tarkoituksia. Useimmat satelliittivälitteisten maksutelevisiopalvelujen tarjoajien käyttämät ehdolliseen pääsyyn perustuvat järjestelmät eivät ainoastaan turvaa maksun saamista, vaan niillä myös pyritään rajaamaan lähetyksen mahdollinen yleisö tietylle alueelle (usein yhteen jäsenvaltioon) useimmiten tekijänoikeuteen liittyvistä syistä. Ehdollista pääsyä käytetään myös suojaamaan alaikäisiä aikuisille suunnatulta sisällön tarjonnalta.

Direktiivin hyväksymisprosessin yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua siitä, onko direktiivin tarjoama oikeudellinen suoja tarpeellista ja viisasta ulottaa tekijänoikeuteen liittyvistä syistä tapahtuvaan ehdollisen pääsyn käyttöön. Tällainen laajennettu suoja antaisi tekijänoikeuden haltijoille suojattujen palvelujen tarjoajien kanssa yhtäläisen ja heistä riippumattoman oikeuden nostaa kanne laittomien laitteiden valmistajia ja myyjiä vastaan ja hakea heiltä vahingonkorvausta.

Lopulta päätettiin, että direktiiviin ei sisällytetä tekijänoikeussuojaa. Tärkeimpiä syitä oli se, että silloisen yhteisön lainsäädännön mukaan laittomien laitteiden valmistamista ja myyntiä ei voitu pitää tekijänoikeuden loukkaamisena [19]. Toinen syy perustui neuvotteluihin, joita käytiin tekijänoikeuden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettavasta direktiiviehdotuksesta; tähän ehdotukseen sisältyi säännöksiä teknisistä suojauskeinoista ja suojauksen kiertämisen kieltämisestä, ja sen katsottiin täydentävän ehdollisesta pääsystä annettavaa direktiiviä. [20]

[19] Direktiivin johdanto-osan 21 kappaleessa selitetään, että ehdollisesta pääsystä annettu direktiivi ei rajoita henkistä omaisuutta koskevista oikeuksista annettujen yhteisön sääntöjen soveltamista.

[20] Ks. KOM(97) 628 lopullinen, 10.12.1997, s. 33.

Komissio päätti tilata tutkimuksen, jossa tarkasteltaisiin ehdollisen pääsyn käytön oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia silloin, kun ehdollista pääsyä käytetään muista syistä kuin maksun saamisen turvaamiseksi. [21] Tutkimuksessa, joka valmistui huhtikuussa 2000, keskityttiin niihin "etuihin, joita ei ohjaa minkäänlainen palvelun/sisällön tarjoajan tarjoamasta palvelusta vastaanottajan vastikkeena suorittama välitön rahallinen maksu".

[21] Tämän tutkimuksen on tehnyt Amsterdamin yliopiston Institute for Information Law (IVIR). huhtikuussa 2000 päivätty loppuraportti on saatavilla osoitteesta http://www.ivir.nl/publications/other/ ca-report.htm tai http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/condac/backgrnd/index.htm.

Tutkimuksessa todettiin useita tällaisia etuja, jotka vaihtelivat sopimus- ja lakisääteisten velvoitteiden sekä markkinointi- ja mainontastrategioiden noudattamisesta ja turvallisuuskysymysten huomioon ottamisesta epäsuoraan korvaukseen. Kaikkien näiden tapausten osalta tutkimuksessa todettiin, että päätös käyttää ehdollista pääsyä pohjautui perusteltuihin taloudellisiin ja oikeudellisiin seikkoihin. Jotkin näistä eduista liittyivät useammin yleisradiotoiminnan harjoittajiin, toiset taas tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin. Tutkimuksesta käy ilmi, että ehdollista pääsyä käytetään usein useammasta kuin yhdestä syystä samanaikaisesti. Sisältöteollisuuden vaatimukset (tekijänoikeus) ja laajalle alueelle suunnattujen lähetysten vaatimien tekniikoiden käyttö (satelliitti) ovat selvästi tärkeimmät muuhun kuin maksun saamisen turvaamiseen liittyvät syyt käyttää ehdollista pääsyä.

Tutkimuksessa ennustetaan, että ehdollisen pääsyn käyttö muista kuin maksun saamisen turvaamiseen liittyvistä syistä lisääntyy mutta että on kuitenkin ennenaikaista ennustaa vakavissaan ja luotettavasti, miten markkinat kehittyvät ja mikä vaikutus ehdollisen pääsyn lisääntyvällä käytöllä on. Tutkimuksessa todetaan, että laittoman kopioinnin riski on yhtäläinen sekä niissä tapauksissa, joissa ehdollista pääsyä käytetään maksun saamisen varmistamiseksi, että muissa tapauksissa.

2.3.2 Kaupalliset vs. yksityiset tarkoitukset

Direktiivissä mainittu sääntöjen vastaisten toimien luettelo perustuu pääasiassa Euroopan neuvoston suosituksessa R (91) 14 lueteltuihin laittomiin toimiin. [22] Direktiivissä ja sen käsitteellisenä edeltäjänä pidettävässä suosituksessa katsotaan, että tehokkain keino estää laiton kopiointi on keskittyä laittoman pääsyn mahdollistaviin kaupallisiin toimiin.

[22] Lisätietoja on annettu tämän kertomuksen 6 luvussa.

Siinä vaiheessa, kun direktiivistä neuvoteltiin, jotkin jäsenvaltiot olivat kuitenkin tehneet tietyistä yksityisistä toimista rangaistavia - esimerkkeinä laittoman laitteen yksityinen hallussapito ja/tai luvaton yksityinen vastaanotto. Direktiivistä neuvoteltaessa jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten kesken oli olemassa erilaisia käsityksiä siitä, oliko sääntöjen vastaisten toimien yhdenmukaistaminen tarpeellista ja viisasta ulottaa myös muihin kuin kaupallisiin toimiin. Lopulta sovittiin, että direktiivissä säänneltäisiin ainoastaan kaupallisia toimia mutta että jäsenvaltiot voisivat kieltää laittomien laitteiden yksityisen hallussapidon kansallisella lainsäädännöllä. [23]

[23] Ks. direktiivin johdanto-osan 21 kappale.

Vastaavanlaisia keskusteluja käytiin tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin hyväksymisprosessin aikana; tällöin päädyttiin jotakuinkin vastaavanlaiseen ratkaisuun. [24]

[24] Lisätietoja saa direktiivin 2001/29/EY 6.1, 6.2 ja 6.3 artiklasta sekä johdanto-osan 49 kappaleesta; EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

3. Direktiivin täytäntöönpano

3.1. Täytäntöönpanotoimien ilmoittaminen

Direktiivissä jäsenvaltioille myönnettiin puolitoista vuotta sen säännösten täytäntöönpanoon. Siihen määräaikaan eli 28. toukokuuta 2000 mennessä, jolloin jäsenvaltioiden piti saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, vain hyvin harvat jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet komissiolle täytäntöönpanevasta lainsäädännöstä.

Perustamissopimuksen 226 artiklassa (ent. 169 artikla) määrätyn, kansallisten täytäntöönpanotoimien ilmoittamatta jättämistä koskevan menettelyn mukaisesti niille jäsenvaltioille, jotka olivat jättäneet ilmoittamatta kansallisista täytäntöönpanotoimista, lähetettiin viralliset ilmoitukset. Näiden ilmoitusten jälkeen suurin osa jäsenvaltioista ilmoitti täytäntöönpanotoimistaan.

Tämän tiedonannon antamispäivään mennessä komissio on joutunut saattamaan asian useiden jäsenvaltioiden osalta (Kreikka ja Espanja) yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska ne eivät ole ilmoittaneet direktiivin täytäntöönpanosta. [25]

[25] Espanja: Asia C-58/02, Kreikka: Asia C-219/02, Komission lehdistötiedote IP/02/455, 22.3.2002.

Useissa ilmoituksissa ei ole kaikkia komission tarvitsemia tietoja, jotta se voisi arvioida, miten täydellisesti kansallinen täytäntöönpano on suoritettu ja miten se vastaa yhteisön lainsäädäntöä. Tämän tilanteen selkiyttämiseksi käydään parhaillaan kahdenvälisiä keskusteluja komission ja niiden jäsenvaltioiden välillä, joita asia koskee. Komissio aloittaa tarvittaessa rikkomista koskevat menettelyt 226 artiklan nojalla niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät sen käsityksen mukaan ole panneet direktiiviä täytäntöön riittävän yksilöidysti, täsmällisesti ja selvästi. [26]

[26] Asia C-197/96, 14 ja 15 kohta.

3.2. Täytäntöönpanon nykytilanne jäsenvaltioissa

Direktiivin voimaantulon ja sen täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön vahvistamisen välinen aika oli melko pitkä. Suurin osa lainsäädännöstä on tullut voimaan vuoden 2000 jälkimmäisestä puoliskosta alkaen.

Vuosi // Jäsenvaltio

<1998 // Ranska - Alankomaat

1999 //

2000 // Itävalta - Irlanti - Italia - Ruotsi - Yhdistynyt kuningaskunta

2001 // Tanska - Suomi - Portugali

2002 // Saksa - Luxemburg - Kreikka

Myöhemmin // Belgia - Espanja

Taulukko 2: Voimaantulovuosi

Jatkuvasti päivitettävä katsaus direktiivin täytäntöönpanoon EU:n ja ETA:n jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa, mukaan luettuna laajat viittaukset kansalliseen lainsäädäntöön sekä niiden epäviralliset englanninkieliset käännökset, on saatavilla EUROPA-sivustolla. [27]

[27] http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/condac/natimp/index.htm.

Kuten oli odotettavissa, jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi omaa kansallista lainsäädäntöään monin eri tavoin. Jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet sisällyttää perinteiset radio- ja televisiopalvelut joukkoviestimistä annettuun lainsäädäntöön ja omina palveluinaan pidettävät tietoyhteiskunnan palvelut sekä ehdolliseen pääsyyn perustuvat palvelut tietoverkkorikoksista annettuun tai siihen liittyvään lainsäädäntöön. Toiset jäsenvaltiot ovat mieluummin sisällyttäneet yhden tai useamman kaikki palvelut kattavan säännöksen joko rikoslakiin tai erityislainsäädäntöön.

Yleisesti ottaen komissiolle ilmoitetut kansalliset täytäntöönpanotoimet vastaavat direktiivin vaatimuksia. Useimmissa jäsenvaltioissa lainsäädäntö kattaa kaikki suojatut palvelut riittävässä määrin, joskin joidenkin jäsenvaltioiden osalta on epäselvää, onko omina palveluinaan pidettävät ehdolliseen pääsyyn perustuvat palvelut todellakin suojattu. Joidenkin vähämerkityksisten seikkojen selvittämisestä käydään vielä keskusteluja komission ja sen jäsenvaltion välillä, jota asia koskee.

Tilanne on samankaltainen direktiivin 4 artiklan mukaisesti kiellettävien sääntöjen vastaisten toimien osalta. Joissakin tapauksissa tiettyä sääntöjen vastaista toimintaa ei ole nimenomaisesti kielletty, koska katsotaan, että siitä on säädetty yleisemmällä tasolla tai että jossakin voimassa olevassa kansallisen rikoslain yleisessä säännöksessä. Komissio keskustelee näistä tapauksista sen jäsenvaltion kanssa, jota asia koskee, taatakseen kansalaisille ja yrityksille oikeusvarmuuden.

Vaikka direktiivi ei velvoitakaan jäsenvaltioita säätämään rikosoikeudellisia seuraamuksia, [28] kaikki jäsenvaltiot kahta (Italia ja Portugali) lukuun ottamatta ovat määränneet vankeusrangaistuksen ja/tai sakon toimille, joita ne pitävät tärkeimpinä sääntöjen vastaisina toimina (valmistus ja myynti). Yksittäisten jäsenvaltioiden välillä on ilmeisesti jossain määrin eroa sen osalta, miten ne tulkitsevat kiellettyjen toimien sääntöjen vastaiseen luonteen ja tarvittavan pelotteen.

[28] Direktiivin johdanto-osan 23 kappale, toinen virke.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 1: Tärkeimmistä sääntöjen vastaisista toimista säädettävän vankeusrangaistuksen enimmäispituus vuosina

Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön mukautettujen seuraamusten järjestelmän. Kieltojen ja seuraamusten sisällyttäminen rikoslakiin mahdollistaa myös perinteisistä sivurikoksista (rikoskumppanuus, yllyttäminen, avunanto rikokseen) syyttämisen ja pakkokeinojen (kotietsintä, takavarikointi) käytön.

Muutamissa jäsenvaltioissa (Italia, Itävalta, Saksa), joissa voimassa olevia säännöksiä voitiin jo käyttää tietyistä laittoman kopioinnin muodoista syyttämiseen, direktiivissä määritellyistä sääntöjen vastaisista toimista tuomittavien lievempien erityisseuraamusten käyttöönotto on tosiasiassa johtanut oikeudellisen suojan heikkenemiseen. [29]

[29] Lex specialis derogat generali (Erityissäännökset menevät yleisten säännösten edelle).

Useimmissa jäsenvaltioissa vahingon kärsineet palveluntarjoajat voivat turvautua asianmukaisiin oikeuskeinoihin. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa ei ole täysin selvää, ovatko kaikki direktiivissä vaaditut oikeuskeinot käytettävissä, komissio on pyytänyt selvennystä siltä jäsenvaltiolta, jota asia koskee.

Komissio katsoo, että direktiiviä ei ole vielä täysin pantu täytäntöön kaikkien jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä. Kaksi jäsenvaltiota ei ole vielä saattanut päätökseen kansallista täytäntöönpanoprosessiaan ja useiden muiden osalta on jossain määrin epävarmuutta sen suhteen, miten täydellistä täytäntöönpano on ja vastaako se direktiivin vaatimuksia. Komissio jatkaa kansallisten täytäntöönpanotoimien seurantaa ja toimii aktiivisesti direktiivin täytäntöönpanon saattamiseksi loppuun.

3.3. Kansalliset säännökset, jotka ylittävät direktiivin vaatimukset

Direktiivissä esitetään laittoman kopioinnin vastaiselle oikeudelliselle suojalle ainoastaan vähimmäistaso, ja jäsenvaltioille annetaan runsaasti jouston varaa ja päätäntävaltaa sen osalta, miten ne mukauttavat laittoman kopioinnin vastaiset kansalliset säännöksensä omiin tarpeisiinsa ja menettelytapoihinsa. Useat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä oikeutta ja laajentaneet suojattujen palvelujen määritelmää sekä sääntöjen vastaisia toimia, seuraamuksia ja oikeuskeinoja.

Huomattava osa jäsenvaltioista ei nimenomaisesti vaadi ehdollisen pääsyn käyttöä eikä keskity ainoastaan palveluntarjoajan saamaan korvaukseen vaan antaa kaikille palveluille suojan luvatonta pääsyä vastaan.

Vastaavasti vähemmistö jäsenvaltioista kieltää laittomien laitteiden yksityisen käytön ja/tai hallussapidon.

Jotkin jäsenvaltiot ovat nimenomaisesti säätäneet erityisistä seuraamuksista (tuomioiden saattaminen julkisuuteen, tuottojen menettäminen) ja oikeuskeinoista (korvaus menetetyistä tuloista, saatujen tuottojen siirto).

Muutamissa jäsenvaltioissa kansalliselle valvontaviranomaiselle (toisinaan televiestintäviranomainen, toisinaan erityinen yksikkö) on annettu tehtäväksi tarkkailla ja valvoa markkinoita ja (osittain) panna laki täytäntöön.

3.4. Laajentuminen

Ehdokasmaiden on pantava direktiivi täytäntöön osana yhteisön säännöstöä. Oikea-aikainen täytäntöönpano ja tehokas valvonta on erittäin tärkeää laittoman kopioinnin torjumisessa sekä unionissa että siihen tulevaisuudessa liittyvissä maissa. Maksullisiin televisio- ja Internet-palveluihin liittyvä laiton kopiointi näyttää yhä enemmän siirtyvän Keski-Eurooppaan sitä mukaan kuin oikeudellinen suoja EU:ssa paranee.

Laajentuminen on komission tärkeimpiä prioriteetteja vuosina 2002 [30] ja 2003 [31]. Komissio seuraa täytäntöönpanoa aktiivisesti ja avustaa ehdokasmaita mahdollisuuksien mukaan direktiivin täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön valmistelussa ja sen käytännön täytäntöönpanossa.

[30] KOM(2001) 620 lopullinen, 5.12.2001, s. 14.

[31] Ks. lehdistötiedote IP/02/338 (Annual Policy Strategy for 2003).

Vaikka merkittäviä toimia tarvitaan edelleen, tähänastinen edistyminen on ollut rohkaisevaa. Neljä maata on jo saattanut voimaan suurimman osan tarvittavasta lainsäädännöstä. Useat muut ehdokasmaat valmistelevat parhaillaan täytäntöönpanevia lakiehdotuksiaan ja aikovat hyväksyä ne lopullisesti vuoden 2003 loppuun mennessä. Jäljellä olevat maat ovat vahvistaneet, että ne aikovat hyväksyä tarvittavat toimenpiteet viimeistään vuoden 2004 liittymisajankohtaan mennessä.

Kuten tämän kertomuksen edellisessä luvussa korostettiin, kansallisten viranomaisten ensisijaisena tehtävänä on voimassa olevan lainsäädännön soveltaminen. Jotta ehdokasmaiden lainvalvontaviranomaiset olisivat valmiita soveltamaan lainsäädäntöä sen tultua voimaan, niitä on koulutettava.

Ehdokasmaat osoittavat rohkaisevaa edistystä direktiivin täytäntöönpanossa, vaikka paljon on vielä tehtävä.

Komissio jatkaa työskentelyä kaikkien ehdokasmaiden kanssa, jotta ne saisivat riittävät hallinnon ja oikeuslaitoksen valmiudet liittymiseen mennessä. [32] Erikoistuneiden alan toimijoiden avulla poliisi- ja oikeusviranomaisille voidaan suunnitella erityisiä koulutustilaisuuksia. [33]

[32] KOM(2002) 256 lopullinen, 5.6.2002.

[33] Ks. myös valvontaa käsittelevä luku 4.3.

4. Markkinoiden kehittyminen ja direktiivin soveltaminen

4.1. Markkinatoimijoiden kuuleminen

Tätä kertomusta valmisteltaessa komissio kuuli alan tärkeimpiä eturyhmiä, joihin ehdolliseen pääsyyn perustuvien suojattujen palvelujen laiton kopiointi ja siihen liittyvät oikeudelliset vastatoimet vaikuttavat. Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa [34] mainitun sitoumuksensa ja lainsäädännön parantamista koskevien viimeaikaisten ehdotustensa [35] mukaisesti komissio aloitti tämän kuulemismenettelyn saadakseen aikaan avointa keskustelua laittomaan kopiointiin liittyvistä markkinoiden ongelmista ja auttaakseen uusien ja olemassa olevien tietojen keräämisessä ja analysoinnissa direktiivissä säännellyllä teknisesti ja

>VIITTAUS KAAVIOON>

[34] KOM(2001) 428 lopullinen, 25.7.2001; http://europa.eu.int/comm/governance/ index_en.htm.

[35] KOM(2002) 275 lopullinen ja KOM(2002) 277 lopullinen, 5.6.2002.

oikeudellisesti kehittyneellä alalla. Komissio ei ryhtynyt perusteelliseen vaikutusten arviointiin, [36] koska direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli raportointivaiheessa vielä kesken.

[36] KOM(2002) 276 lopullinen, 5.6.2002.

Kuulemisen tulokset vaikuttivat merkittävästi tämän kertomuksen valmisteluun ja sen mahdolliseen seurantaan. [37] Markkinatoimijat ovat ilmeisen vastahakoisia keskustelemaan yksityiskohtaisesti laittomasta kopioinnista ja sen vaikutuksista niiden liiketoimintaan. Liiallinen avoimuus voisi kääntyä itseään vastaan, koska se voisi vaikuttaa asiakkaiden tarjottujen palvelujen laatuun tuntemaan luottamukseen, markkina-asemaan ja yrityksen arvoon osakkaiden kannalta. Toimialajärjestöt, esimerkiksi AEPOC [38], STOP [39] ja ICRT [40] ovat osoittautuneet omalta osaltaan tärkeiksi välittäessään edustamiensa jäsenten huolia ja kuvatessaan niiden ongelmia. Niin ymmärrettävä kuin tällainen suojeleva asenne onkin, se vaikeuttaa pyrkimyksiä saada selkeä käsitys ongelman laajuudesta ja vaikutuksista ja löytää toimivia ja tehokkaita ratkaisuja.

[37] Komissio on saanut kirjalliset lausunnot seuraavilta organisaatioilta: AEPOC, EBU, AER, ACT, MPA, ACTI, ACCeS, DVD, STOP Ruotsi, STOP Tanska, STOP Norja, ICRT ja KirchGruppe. Lisäksi useiden markkinatoimijoiden kanssa järjestettiin epävirallisempia, kahdenvälisiä tapaamisia.

[38] Suojattujen teosten ja palvelujen suojaamista edistävä eurooppalainen järjestö AEPOC (European Association for the Protection of Encrypted Works and Services), edustaa seuraavia markkinatoimijoita: Betaresearch, BskyB, Canal+, Canal+Polska, Canal+ technologies, Conax, Eutelsat, IrdetoAccess, Motorola, NDS, NTV-Plus, Pace, Philips Digital Networks, Première, Rai, SCM Microsystems, Société Européenne des Satellites, Sogecable, Stream, Tele+, Thompson, TPS, UPC ja Viaccess-France Telecom; ks.http://www.aepoc.org/ .

[39] Pohjoismainen laitonta kopiointia torjuva televisiojärjestöjen organisaatio STOP (Scandinavian TV Organisations against Piracy) toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (http://www.stop.dk).

[40] Kansainvälinen pyöreän pöydän viestintäjärjestö ICRT (International Communications Round Table) edustaa seuraavia tahoja: American Express, AOL Time Warner, Springer, Bertelsmann, British Telecom, Coface, EDS, IBM, Kirch, Philips, KPN, Lagardère, Microsoft, NCR, News Int, NewsCorp, Reed-Elsevier, Reuters, Siemens, Sony, Walt Disney, UPC, von Holtzbrinck, Vivendi, VNU ja Yahoo (www.icrt.org).

Koska komissio pyrkii kommunikoimaan aktiivisemmin suuren yleisön kanssa Eurooppaa koskevista asioista, se on puolestaan uudistanut täysin EUROPA-sivustonsa niiltä osin kuin ne koskevat direktiiviä ja sen täytäntöönpanoa. [41]

[41] http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/condac/index.htm.

4.2. L@ittoman kopioinnin torjunta - liikkuva kohde

Audiovisuaalisten tuotteiden laiton kopiointi ja erityisesti maksullisiin palveluihin liittyvä laiton kopiointi kehittyy samaa tahtia niiden palvelujen kanssa, joita sillä yritetään käyttää hyväksi. Laiton tunkeutuminen suojatuille analogisille maksutelevisiokanaville (hakkerointi) oli alun perin mahdollista muunneltujen koodauksen purkulaitteiden avulla. Tällainen laiton kopiointi vaati erityisiä tietoja analogisesta televisiotekniikasta ja elektroniikasta sekä erityisiä laitteiden valmistamiseen liittyviä taitoja.

Laittoman kopioinnin kohteena olevat palvelut

>VIITTAUS KAAVIOON>

Digitalisoinnoin ansiosta jakelukanavien määrä ja sisällön tarjonta ovat lisääntyneet valtavasti, mikä on johtanut muun muassa nopeasti kehittyviin digitaalisen maksutelevision markkinoihin. Liittymätulot ovat kasvaneet eksponentiaalisesti vuodesta 1996. Viimeaikaiset komission tutkimukset ovat osoittaneet, että tilaajaliittymien merkitys on vähitellen kasvamassa. Digitaalisen television liittymätulot kasvoivat alle 25 prosentista alan tuloista vuonna 1995 noin 35 prosenttiin vuonna 2000.

Sitä mukaa kuin analogisista kaapeliverkoista ja maanpäällisestä televisioverkosta siirrytään digitaalisiin palveluihin, digitaalisia maksutelevisiopalveluja tarjotaan yhä enemmän näiden uusien jakelukanavien kautta (katso lisätietoja taulukosta 3). Viimeaikaiset tilastot jossakin määrin vahvistavat tämän suuntauksen ja osoittavat, että vuoteen 2008 mennessä digitaalinen televisio on 73 prosentissa eurooppalaisista kodeista (122 miljoonaa kotitaloutta). [42]

[42] Strategy Analytics, 28. toukokuuta 2002; http://www.strategyanalytics.com/press/ prsk012.htm.

Digitaalisen television nopea yleistyminen johtaa digitaalisten koodauksen purkulaitteiden laajaan käyttöön joko laitteina (digitaalisovittimet eli set-top-boxit ja älykkäät televisiot) tai ohjelmina (erityiset ohjelmat DVB-kortilla [43] varustetussa PC:ssä).

[43] DVB-kortti on laite, joka on suunniteltu digitaalitelevisiolähetysten vastaanottamiseen, koodauksen purkamiseen ja esittämiseen vakiotietokoneella eurooppalaisten digitaalitelevisiolähetyksiä koskevien DVB-standardien mukaisesti.

Tämän teknisen lähentymisen kielteinen puoli on se, että digitaalisiin satelliittitelevisiopalveluihin nykyisin kohdistuva laiton kopiointi leviää uusille alueille, esimerkiksi digitaaliseen maanpäälliseen televisioon ja digitaaliseen kaapelitelevisioon, ja yleistyy entisestään.

Tämän teknisen lähentymisen kielteinen puoli on se, että digitaalisiin satelliittitelevisiopalveluihin nykyisin kohdistuva laiton kopiointi leviää uusille alueille, esimerkiksi digitaaliseen maanpäälliseen televisioon ja digitaaliseen kaapelitelevisioon, ja yleistyy entisestään.

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde: Strategy Analytics, helmikuu 2001 ja televiestintäalan seitsemäs täytäntöönpanoraportti

Taulukko 3: EU:n (sekä Norjan ja Sveitsin) kotitaloudet, joissa on digitaalitelevisio -suuntaus ja ennuste

Kansalliset digitaalitelevisiomarkkinat ovat jäsenvaltioissa hyvin erilaisissa kehitysvaiheissa. Eri digitaalitelevision jakelukanavien levinneisyyden erot vaikuttavat laittoman kopioinnin yleisyyteen kussakin jäsenvaltiossa (yksityiskohtia on annettu kuvassa 3).

Toisin kuin maksutelevisiopalveluja, maksullisia radiopalveluja ei toistaiseksi ole ollut Euroopassa laajalti käytössä. Radio perustuu Euroopassa pääasiassa maksuttomiin liiketoimintamalleihin. [44] Joitakin maksullisia radioasemia toimii USA:ssa, mutta nekin ainoastaan radioaseman oman vastaanotintekniikan ja ehdolliseen pääsyyn perustuvan tekniikan pohjalta. Nämä radioasemat markkinoivat maksullisia palvelujaan korostamalla korkeaa äänen laatua, kattavuutta rannikolta rannikolle ja laajaa mainoksettomien musiikki-, urheilu- ja uutisohjelmien valikoimaa. Euroopassa ei vielä ole vastaavaa, joskin maksullisia radiopalveluja on tulevaisuudessa odotettavissa digitaaliradion välityksellä esimerkiksi yhdistettynä matkaviestintään ja muihin tekniikoihin.

[44] Tiettyyn aihepiiriin keskittyviä radiokanavia tuodaan toisinaan vain maksullisten pakettien tilaajien saataville; ks. esimerkki osoitteesta http://www4.telepiu.it/v4_intrattenimento/ multimusica/multimusica.asp.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: EU:n yksiköiden Strategy Analytics -tietojen pohjalta laatima DTV:Digitaalitelevisio;

DTV-C:Kaapeli-DTV

DTV-S:Satelliitti-DTV;

DTV-T:Maanpäällinen DTV

Kuva 3: Digitaalitelevision levinneisyys EU:ssa 2001 jäsenvaltioittain ja jakelukanavittain (prosenttia kotitalouksista)

Internet-talouden laskusuuntauksen ja mainontamarkkinoiden heikkenemisen myötä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat ovat tuomassa markkinoille maksullisia palveluja kehittääkseen vaihtoehtoisia tulonlähteitä ja luodakseen pitkäaikaisia suhteita digitaalista elämäntapaa tukeviin asiakkaisiinsa. Näitä tilauspohjaisia Internet-palveluja suojataan pääasiassa käyttäjätunnuksin ja salasanoin, ja ne vaihtelevat online-peleistä, kehittyneistä asiakirjojen hakuohjelmista, online-sanomalehtien ja -erikoisaikakauslehtien täydellisestä toimituksellisesta tarjonnasta musiikin lataamiseen Internetistä ja tilausvideoihin. Yksi menestyvä maksullisten palvelujen luokka ovat alkuperäisen ohjelman omistajien saatavilla olevat online-päivityspalvelut, joita käytettäessä pääsylupana toimii alkuperäisen CD:n sarjanumero. Markkinatoimijat ja lainsäätäjät tarkkailevat kiinnostuneina ja suurin odotuksin näitä ensimmäisiä, mahdollisesti vielä epäkypsiä yrityksiä kehittää tuloja online-sisällöntarjonnasta.

Laittomat kopiointimenetelmät ja -välineet

Suurin osa digitaalisten maksutelevisiopalvelujen nykyisestä laittomasta kopioinnista tapahtuu toimikorttien tai koodauksen purkuohjelmien tasolla. Lukuisilta Internet-sivustoilta ja ilmoitustauluilta saa syvällistä taustatietoa erilaisista ehdolliseen pääsyyn perustuvista järjestelmistä, ohjeita toimikorttien (uudelleen)ohjelmointiin ja tietoa siitä, mistä löytyy tarvittavaa avainmateriaalia. Toimikorttitekniikasta on tullut liiketoimintasovellusten valtavirtaa. Näiden korttien ohjelmoinnissa tarvittavia laitteita ja ohjelmia on laajalti saatavilla, koska toimikortteja ja niiden ohjelmointilaitteita käytetään myös laillisiin tarkoituksiin. On ilmeistä, että tarvittavien välineiden käyttäjäystävällisyys ja tietojen saatavuus Internetin välityksellä ovat helpottaneet digitaalisiin järjestelmiin kohdistuvaa laitonta kopiointia huomattavasti.

Laittomat toimikortit perustuvat usein maksutelevisiopalvelujen tarjoajien myymiin alkuperäisiin toimikortteihin. Toimimattomiksi tehtyjä kortteja ja kortteja, jotka mahdollistavat pääsyn ainoastaan peruspalveluihin, muunnetaan (nk. MOSC [45], muunnetut alkuperäiset toimikortit), ja ne muutetaan korteiksi, jotka mahdollistavat esteettömän pääsyn kaikkiin tarjottaviin palveluihin. Laittomat digitaaliset toimikortit, joista usein käytetään lyhennettä DPSC, ovat joko alkuperäisten korttien toiminnallisesti identtisiä klooneja tai uudelleenohjelmoituja toimikortteja.

[45] Muunnettu alkuperäinen toimikortti (Modified Original Smart Card).

Ammattimaiset laittoman kopioinnin harjoittajat ovat tehokkaita, ja he valmistavat suuria määriä muunnettuja alkuperäisiä toimikortteja ja laittomia digitaalisia toimikortteja. Näiden laittomien korttien lähes teollinen valmistus ja jakelu vaativat erittäin ammattimaisia liiketoiminnan kaltaisia työmenetelmiä, joihin liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta.

Vähemmän teollista mutta silti yhtä vahingollista on laittomien korttien "paikallinen" tuotanto huomattavasti pienemmässä mittakaavassa julkisesti saatavilla olevien toimikorttiaihioiden pohjalta. Tällaisessa laittomassa kopioinnissa käytetään tee se itse -laitteita ja pääasiassa Internetistä saatavia tietoja. Voittoa tehdään myymällä edulliseen hintaan korttiaihioita ja ohjelmointilaitteita tai kokonaisia satelliittilähetysten vastaanottolaitteita, joihin sisältyy väärennetty vastaanoton mahdollistava kortti [46]. Näitä laittoman kopioinnin harjoittajia käyttää myös järjestäytynyt rikollisuus ammattimaisesti valmistettujen laittomien korttien jakelukanavana. Tällaisen laittoman kopioinnin kaupallinen luonne on usein vaikea näyttää toteen, koska laskelmoivat toimijat osaavat minimoida rikosoikeudellisen vastuunsa.

[46] Tällaisen kortin valmistamiseen liittyvät marginaalikustannukset ovat merkityksettömiä (vähemmän kuin 1 prosentti) verrattuna liittymän todellisiin kustannuksiin.

Tähän laittoman kopioinnin "kotiteollisuusmuotoon" osallistuvat myös yksityiset ihmiset. Satunnaisina laittoman kopioinnin harjoittajina he käyttävät samoja laitteita ja tietoja ja tarjoavat itse tehtyjä kortteja pienenä palveluksena ystäville, naapureille ja työtovereille ja saavat vastikkeena usein käteistä tai muita arvoesineitä, esimerkiksi tietokoneohjelmien, musiikki-CD-levyjen tai DVD-levyjen laittomia kopioita.

Tekniikan hallitsevat katsojat valmistavat yhä enenevässä määrin laittomia kortteja omaan käyttöönsä. Heidän tarvitsee ainoastaan hankkia tarvittavat tiedot hakkerisivustoilta ja tehdä vaatimaton kertainvestointi peruslaitteisiin.

Tällä hetkellä on nopeasti kehittymässä kaksi suhteellisen uutta ja erittäin vaarallista laittoman kopioinnin muotoa. Ensimmäinen niistä perustuu DVB-korteilla ja koodauksen purkuohjelmilla varustettujen tavallisten henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöön. Näitä tehokkaita koodauksen purkuohjelmia, jotka jäljittelevät ehdolliseen pääsyyn perustuvaa laitemoduulia ja toimikorttia, jaetaan Internetin välityksellä. Toinen uusi laittoman kopioinnin muoto perustuu mahdollisuuteen muuntaa markkinoilla olevia ehdolliseen pääsyyn perustuvia yleisen rajapinnan moduuleita (CAM) erityisten ohjelmien korjaustiedostojen avulla, niin että enää ei tarvita voimassa olevaa toimikorttia (ns. FreeCam-moduulit). Molemmat uudet laittoman kopioinnin muodot perustuvat erittäin käyttäjäystävälliseen jakeluun Internetin välityksellä, mikä voi tehdä niistä erittäin tehokkaita laittomia sovelluksia ("tappajasovelluksia").

Kaikki laittoman kopioinnin harjoittajat kaikkein ammattimaisimpia ehkä lukuun ottamatta ovat riippuvaisia mm. avainten, suojauksen kiertämisen mahdollistavien välineiden ja ohjeiden saatavuudesta yksityisillä hakkerisivustoilla. Nämä Internet-sivustot ovat oleellinen lenkki laittomaan kopiointiin liittyvässä liiketoimintaketjussa, koska ne toimivat tarvittavan materiaalin lähteenä. Ne ovat sen vuoksi myös suurimmalle osalle laittoman kopioinnin harjoittajista Akilleen kantapää. Monilla näistä hakkerisivustoista annetaan ymmärtää, että ne ovat yksityisiä hankkeita, joilla ei ole takanaan kaupallisten yhteistyökumppaneiden taloudellista tukea. Vaikka tämä voikin pitää paikkansa joidenkin sivustojen osalta, joillakin sivustoilla käytetään mainospalkkien avulla toteutettavaa mainontaa tai suositellaan tiettyjä tuotemerkkejä, mikä viittaa jonkinlaiseen kaupalliseen suhteeseen. Internet-sivustot tarvitsevat hosting-palveluita ja Internet-yhteyksiä, jotka eivät koskaan ole ilmaisia.

Laittoman kopioinnin aiheuttamat vahingot

Audiovisuaalisiin tuotteisiin kohdistuva laiton kopiointi ei ole "uhritonta" rikollisuutta. Useimmat maksutelevisiopalvelujen tarjoajat toimivat pienillä katteilla. Kaupallisen menestyksen ja konkurssin välinen ero on tällaisilla kasvavilla aloilla yleensä hyvin pieni, ja usein se riippuu asteittain laajenevasta maksavasta yleisöstä ja liittymäkohtaisesta liikevaihdosta (ARPU) [47]. Laittomia kopioita ilman maksua katsovien lukumäärällä voi olla suuri merkitys.

[47] ARPU, Average Revenue Per User.

Laiton kopiointi ei ainoastaan vie palvelun tarjoajilta niiden tuloja, vaan se myös lisää käyttökustannuksia ja lisäinvestointien tarvetta. Alan lähteiden mukaan yhden toimikortin vaihtaminen laajan korttien vaihdon yhteydessä maksaa noin 11 euroa. [48] Eräs suuri maksutelevisiopalvelujen tarjoaja väitti käyttäneensä laajalti käytetyn digitaalisovittimen ja ehdolliseen pääsyyn perustuvan järjestelmän kehittämiseen yli 35 miljoonaa euroa. [49]

[48] New Media Markets, 31.5.2002, s. 6.

[49] New Media Markets, 15.3.2002, s. 5.

Laiton kopiointi vaikuttaa kielteisesti myös valtion verotuloihin. Laittoman kopioinnin harjoittajat eivät maksa veroja palveluistaan, ja oikeuden saaneet palveluntarjoajat maksavat pienemmän liikevaihdon ja pienempien voittojen takia vähemmän arvonlisäveroa ja yhtiöveroja.

Lainkuuliaisia kuluttajia voidaan helposti johtaa harhaan koodauksen purkulaitteiden ja toimikorttien alkuperän suhteen. He joutuvat ensimmäisinä vastaamaan laittoman kopioinnin harjoittajien vilpillisen toiminnan seurauksista, kun palveluntarjoaja mitätöi heidän laittoman toimikorttinsa tai ryhtyy muihin vastatoimiin.

Laiton kopiointi vääristää epäsuorasti myös muita audiovisuaalisen alan markkinoita. Se ei vaikuta ainoastaan digitaalisovittimien ja liityntöjen vähittäismarkkinoihin, vaan se voi haitata myös elokuva-alaa sekä videokasettien ja DVD-levyjen vuokraamista, koska maksullista aineistoa on saatavilla maksullisten sähköisten palvelujen laittoman käytön myötä.

Suojattujen teosten ja palvelujen suojaamiseksi toimivan eurooppalaisen järjestön AEPOCin [50] (European Association for the Protection of Encrypted Works and Services), toimittamat tiedot osoittavat, että Euroopassa jäi vuonna 1996 laittoman kopioinnin takia saamatta tuloina yli 200 miljoonaa euroa. AEPOC arvioi, että maksutelevisiopalvelujen tarjoajien laillisen vuosiliikevaihdon lisääntymisen takia laittomaan kopiointiin liittyvä laiton liikevaihto on noin miljardi euroa vuosittain. Äskettäin ITV Digital arvioi, että siltä on toimikorttien laittoman kopioinnin takia jäänyt saamatta yli 100 miljoonaa Englannin puntaa. [51]

[50] http://www.aepoc.org/

[51] New Media Markets, 15.3.2002, s. 5.

Aiheuttamansa taloudellisen vahingon lisäksi laiton kopiointi itsessään aiheuttaa vahinkoa yhteiskunnalle. Murrot ja varkaudet eivät ole hyväksyttävissä missään sivistyneessä yhteiskunnassa, koska niillä hyökätään arvojärjestelmämme ydintä vastaan. Näiden rikosten tietoverkoissa tapahtuvia vastineita ja yleiselle edulle tehtyä vahinkoa tulisi tarkastella samalta kannalta.

Vastatoimet

Maksutelevisiopalvelujen tarjoajilla on pitkät perinteet laittoman kopioinnin torjunnassa. Maksutelevision alkuaikoina palveluntarjoajat välttivät oikeudenkäyntejä, koska ne eivät halunneet laajan yleisön tietävän palvelujensa haavoittuvuudesta. Ensimmäinen vastaus laittomaan kopiointiin ovat sen vuoksi perinteisesti olleet tekniset vastatoimet. Nykyisin palveluntarjoajat hyödyntävät kaikkia nykyisten käyttöjärjestelmiensä vastatoimimahdollisuuksia, mukaan luettuina avainpäivitykset ja tunnettujen laittomien toimikorttien sulkeminen.

Palveluntarjoajat myös seuraavat jatkuvasti ja rutiininomaisesti laittoman kopioinnin markkinoita ja analysoivat uusia kopiointilaitteita ja -menetelmiä pysyäkseen laittomien tekniikoiden tasalla ja voidakseen iskeä takaisin vastahyökkäyksin. Ne vähentävät järjestelmiensä haavoittuvuutta parantamalla salausta ja kehittämällä (yksittäisten) käyttäjien tunnistamisessa käytettäviä avainjärjestelmiä. Viime aikoina useat suuret palveluntarjoajat ovat alkaneet vaihtaa laillisia toimikortteja turvallisempiin. Tämä miljoonien korttien vaihtaminen on näille palvelun tarjoajille huomattava logistinen haaste, ja sen hinta kuvaa niiden päättäväisyyttä torjua laiton kopiointi.

Näillä toimilla on käytännössä kuitenkin rajansa niihin liittyvien kustannusten, oikeutetuille katsojille aiheutuvan epämukavuuden ja kyseisten järjestelmien teknisten mahdollisuuksien takia. Tuossa vaiheessa seuraavaksi puolustuslinjaksi muodostuu oikeudellisen suojan tehokas valvonta.

4.3. Täytäntöönpanon valvonta

Useimmat jäsenvaltiot ovat vasta äskettäin saattaneet kansallisen lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi direktiivin kanssa. Tästä syystä on vielä liian aikaista saada kattava käsitys tämän uuden lainsäädännön käytännön vaikutuksista laittomaan kopiointiin ja sen torjuntaan. Kansallisten lainvalvontaviranomaisten ja niiden alan toimijoiden, joita asia koskee, on totuttava uuteen lainsäädäntökehykseen ja opittava hyödyntämään sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Useat komission kuulemisiin osallistuneet markkinatoimijat ilmaisivat huolensa direktiivin hajanaisesta täytäntöönpanosta ja kansallisten valvontaviranomaisten haluttomuudesta tutkia ja syyttää laittomasta kopioinnista epäiltyjä tahoja. Ne kiinnittävät huomiota siihen seikkaan, että audiovisuaalisten tuotteiden laiton kopiointi on teknisesti ja oikeudellisesti monimutkainen rikos, ja korostavat tarvetta ja omaa valmiuttaan toimia yhteistyössä, avustaa ja tarvittaessa kouluttaa kansallisia viranomaisia yhteisten toimien pohjalta. Useat esimerkit onnistuneista kumppanuuksista laittoman kopioinnin torjumisessa ovat osoittaneet, että tällainen lähestymistapa voi toimia, ja niiden tulisi kannustaa viranomaisia ja palvelun tarjoajia tähän molempia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön. Käytännön yhteistyöhön tulisi ryhtyä koulutustilaisuuksien pohjalta luomalla dynaamisia verkostoja tämäntyyppisen laittoman kopioinnin torjuntaan osallistuvista yksityisistä henkilöistä ja viranomaisista sekä vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja tietoja koko laajentuneessa unionissa. [52]

[52] Tyyppiesimerkki tallaisesta yhteisestä toimesta on EU:n Falcone-ohjelman puitteissa toteutettu e-S.PA.C.E Dublin 2001-hanke, jossa Irish Garda National Bureau of Criminal Investigation ja Microsoft tuottivat ohjelmistojen laittomasta kopioinnista ja sen torjumisesta yhteisen koulutus-CD:n.

Useimmat vastaajat korostavat sitä, miten valtavasti Internet on vaikuttanut laittomaan kopiointiin, sekä huolestuneisuuttaan siitä, että nykyistä lainsäädäntö- kehystä ei ole suunniteltu tällaista uhkaa varten. Hakkerisivustojen kaupallinen luonne on usein hankala näyttää toteen. Tarvittava avainmateriaali on helposti saatavilla Internetissä, joten yksittäiset ihmiset voivat tehdä ystävilleen palveluksia kopioimalla aineistoja laittomasti enimmäkseen ilman kaupallista tarkoitusta. Useimmat vastaajat valittavat sitä, että korttiaihiot ja ohjelmointilaitteet katsotaan laittomiksi laitteiksi vain erittäin harvoissa tapauksissa. Laskelmoivat laittoman kopioinnin harjoittajat tuntevat lain puutteet ja sovittavat työskentelymenetelmänsä siten, että he voivat pitää toimintansa mahdollisimman pitkään laillisena.

Jotkin viranomaiset näyttävät joskus pidättäytyvän valvonnasta rikoslain pohjalta ja kehottavat palvelun tarjoajia puolustautumaan ensi sijassa turvautumalla siviililain tarjoamiin oikeuskeinoihin oikeudenkäyntien kautta. Vaikka tällainen menettelytapa onkin joissakin tapauksissa hyväksyttävissä, se ei kannusta palvelun tarjoajia ilmoittamaan julkisesti laittomasta kopioinnista ja voi estää niitä saamasta rikoslain tarjoaman suojan. Se tekee niistä haavoittuvia, koska niiltä voidaan myös vaatia vahingonkorvauksia ja niihin voi kohdistua kielteistä julkisuutta. Molemminpuolisesta vastahakoisuudesta on seurauksena se, että laittoman kopioinnin laajuudesta ja tavoista ei ole olemassa luotettavaa tietoa, mikä hankaloittaa toimenpiteiden suunnittelua valvontaa entisestään.

Kaikki markkinatoimijat pyytävät, että sääntöjen vastaisen toiminnan määritelmään sisällytettäisiin ainakin laittomien laitteiden yksityinen hallussapito ja käyttö. Pohjoismaissa tämä lähestymistapa näyttää pystyneen ehkäisemään laitonta kopiointia hyvinkin tehokkaasti.

Vaikka melko monet vastaajat tunnustivatkin erot suojan laajuudessa, ne korostivat yhtäläisyyksiä valvontatoimien, käytettävien menettelyjen ja asiasta vastaavien kansallisten valvontaviranomaisten välillä siltä osin kuin on yhtäältä kyse ehdolliseen pääsyyn kohdistuvasta laittomasta kopioinnista ja toisaalta väärennöksistä ja tekijänoikeuteen kohdistuvasta laittomasta kopioinnista.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita kehittämään valvontaa ja tarjoamaan maksullisten palvelujen tarjoajille riittävä suoja niiden kustannuksella rikastuvia laittoman kopioinnin harjoittajia vastaan.

Komissio jatkaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kuulemista jäljellä olevien lainvalvontavaikeuksien osalta lainsäädännön aukkojen löytämiseksi ja poistamiseksi.

Alan toimijoiden ja valvontaviranomaisten tulisi jatkaa yhteisten toimien kehittämistä laittoman kopioinnin torjumiseksi.

Komissio jatkaa tämän kehitystyön tukemista mahdollisuuksien mukaan sekä rahoitusohjelmistaan, mukaan luettuna poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva AGIS-puiteohjelma [53], että ehdokasmaiden hallinnon ja oikeuslaitoksen valmiusten parantamiseksi käytettävissä olevista varoista.

[53] http://europa.eu.int/comm/justice_home/ funding/agis/_en.htm

4.4. Laittomalle kopioinnille alttiit liiketoimintakäytännöt

Komission huomioon on usein tuotu se seikka, että kansalaisilta puuttuu oikeus katsella suojattuja satelliittitelevisiolähetyksiä, jotka ovat peräisin jostakin muusta jäsenvaltiosta kuin siitä, jossa he asuvat, ja jotka voidaan kohtuullisin kustannuksin vastaanottaa suoraan lautasantennien [54] välityksellä, vaikka he ovat valmiit maksamaan tällaisesta oikeudesta. Palveluntarjoajat perustelevat tätä usein sillä, että niillä ei ole oikeuksia välittää satelliittitelevisiolähetyksiä kyseiseen maahan ja että ne joutuvat käyttämään ehdolliseen pääsyyn perustuvia tekniikoita voidakseen rajoittaa pääsyä palveluihinsa ja suojata tekijänoikeuksia. Kansalaiset eivät ymmärrä, miksi heillä ei sisämarkkinoista huolimatta ole laillista oikeutta käyttää suojattuja maksutelevisiopalveluja, vaikka he ovat valmiit maksamaan tilausmaksut ja käsittelykustannukset.

[54] Lautasantennien käyttöoikeuden osalta komissio on antanut tiedonannon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 28 ja 49 artiklan mukaisen tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden yleisten periaatteiden soveltamisesta (KOM(2001) 351 lopullinen, 27.6.2001); http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/satdish/index.htm

On ilmeistä, että tällaiset käytännöt muodostavat kiinnostuneille katsojille, esimerkiksi ulkomailla asuville kansalaisille tai muista kulttuureista ja yhteiskunnista kiinnostuneille henkilöille ja opiskelijoille, vahvan motiivin kiertää tätä estettä turvautumalla laittomiin laitteisiin. Näiden laittomien laitteiden myynnistä kertyvät tulot ohjautuvat laittoman kopioinnin harjoittajille eivätkä yleisradiotoiminnan harjoittajille ja oikeuden haltijoille. Tavanomaiset laittoman kopioinnin vastaiset toimet, joilla laittomat kortit mitätöidään, eivät vähennä laitonta kopiointia ulkomailla, koska ulkomailla asuvat eivät voi hankkia voimassa olevia toimikortteja laillisin keinoin, vaan he joutuvat kääntymään laittoman kopioinnin harjoittajien puoleen, jos he haluavat jatkaa kansallisten televisiolähetysten katsomista. Nämä liiketoimintamallit lisäävät laittomien korttien kysyntää, edistävät laitonta kopiointia, yllyttävät lainkuuliaisia kansalaisia rikkomaan lakia ja kieltävät sisämarkkinoiden olemassaolon.

Oikeuksien selvittämistä puhtaasti kansalliselta pohjalta on tutkittu myös laadittaessa tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 93/83/ETY [55]. Maksutelevisiopalvelut ovat vain yksinkertaisin tapaus rajatylittävästä satelliittitelevisiopalvelujen tarjoamisesta. Oikeuden haltijat neuvottelevat yleisradiotoiminnan harjoittajien kanssa niiden ohjelmien lähettämiseen liittyvistä ehdoista. Maksu on usein suhteessa odotettavissa olevaan yleisöön. Ehdolliseen pääsyyn perustuvia tekniikoita käyttämällä on täysin mahdollista määritellä tarkoin alkuperäisen alueen ulkopuolinen yleisö (palveluntarjoaja tietää, kenelle - lukumäärä ja asuinpaikka - se on korttejaan myynyt) ja periä maksut katsojilta (he ostivat kortin). Ehdollisen pääsyn ansiosta yleisradiotoiminnan harjoittajat voivat palvella ulkomailla asuvia asiakkaita ja maksaa korvauksen oikeuden haltijoille.

[55] EYVL L 248, 6.10.1993, s.15; ks. http://europa.eu.int/comm/internal_market/ en/media/cabsat/index.htm

Ennaltaehkäisy ja laittoman kopioinnin mahdollistavien tilaisuuksien poistaminen eivät ainoastaan johda laittoman kopioinnin tosiasialliseen vähenemiseen, vaan ne myös tekevät uskottavammiksi vaatimukset siitä, että jäljellä olevan laittoman kopioinnin vastaista oikeudellista suojaa on vahvistettava.

Komissio on jo julkisesti ilmoittanut, että se tutkii parhaillaan tämän ongelman eri näkökohtia pyrkimyksenään sovittaa avoimesti ja tasapainoisesti yhteen eri edut, mukaan luettuna oikeuden haltijoiden oikeus kohtuulliseen korvaukseen, satelliittitelevisiotoiminnan harjoittajien liiketoimintakäytännöt ja perustamissopimuksessa määrätyt perusoikeudet. [56]

[56] Äskettäin annetussa komission kertomuksessa satelliitti- ja kaapelidirektiivin 93/83/ETY soveltamisesta todetaan, että toimenpiteiden, jotka on tarkoitettu takaamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien televisio-ohjelmien vastaanotto- ja välitysvapaus, tehokkuus heikentyy, jos tekijän- ja lähioikeuksien siirtoon liittyviä ongelmia ei ratkaista: KOM(2002) 430 lopullinen, 26.7.2002.

Komissio kehottaa maksullisten sähköisten palvelujen tarjoajia etsimään aktiivisesti keinoja estää laiton kopiointi ja vähentää sitä esimerkiksi kehittämällä yhdessä oikeuden haltijoiden kanssa sopimusratkaisuja, joiden avulla ulkomailla asuvat lainkuuliaiset tilaajat saavat pääsyn maksullisiin sähköisiin suojattuihin palveluihin kohtuullisin, syrjimättömin ja avoimin ehdoin, jos nämä palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat saatavilla koko sisämarkkina-alueella.

5. Muu sääntelyn kehittäminen, joka vaikuttaa ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen tarjoamiseen

5.1. Tekijänoikeudesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY hyväksyminen

Direktiivin 2001/29/EY [57] hyväksyminen kolme vuotta kestäneen perusteellisen keskustelun jälkeen toukokuussa 2001 oli merkittävä virstanpylväs prosessissa, jossa pyritään helpottamaan tekijänoikeudella suojattujen tuotteiden ja palveluiden rajatylittävää kauppaa. Tämä direktiivi, jota jäsenvaltiot parhaillaan panevat täytäntöön, täydentää ehdollisesta pääsystä annetun direktiivin tarjoamaa oikeudellista suojaa erityisesti antamalla kopioinnin estäville laitteille ja oikeuksienhallintajärjestelmille oikeudellisen suojan. Se poistaa joitakin oikeuden haltijoiden huolia, jotka koskivat ehdollisesta pääsystä annetun direktiivin mukaisen suojan puutetta.

[57] EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

Direktiivin 2001/29/EY nykyisestä soveltamisalasta riippumatta pitkällä aikavälillä voidaan joutua ottamaan huomioon tietty viimeaikainen tekninen kehitys ja tietyt viimeaikaiset liiketoimintamallit.

Alun perin ehdolliseen pääsyyn perustuvat tekniikat suojasivat ainoastaan signaalin sellaisena kuin palveluntarjoaja sen lähetti. Uuden sukupolven kotidigitaaliverkoissa ja -videonauhureissa käytetään ehdolliseen pääsyyn perustuvaa suojaa digitaalisten palvelujen käytön loppuvaiheissa. [58] Ehdollisesta pääsystä on tulossa osa laajempaa suojausjärjestelyä, joka on suunniteltu suojaamaan sisältö päästä päähän kaikissa prosesseissa alkuperäisestä jakelupisteestä aina loppukäyttäjän katselu- ja kuuntelupisteeseen. [59] Kodin multimediakeskuksessa voidaan ehdolliseen pääsyyn ja digitaalisten oikeuksien hallinnointiin käyttää samaa salausohjelmaa. [60]

[58] Uuden sukupolven digitaalivideonauhureissa ei enää käytetä videonauhoja, vaan ne nauhoittavat suoraan kovalevylle; nauhoitettuja ohjelmia voidaan katsella vain voimassa olevan toimikortin avulla.

[59] Digitaalivideoiden lähettämistä koskevassa DVB- eli Digital Video Broadcasting -projektissa kehitetään parhaillaan uutta yhtenäistä sisällönsuojaus- ja kopioidenhallintajärjestelmää (Content Protection and Copy Management, CPCM) (www.dvb.org).

[60] Lisää taustatietoja ja esimerkkejä on annettu digitaalisia oikeuksia käsittelevässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SEC(2002) 197, 14.2.2002).

Samanaikaisesti yritykset etsivät uusia keinoja hyödyntää käytettävissä olevia tekniikoita usein yllättävillä ja innovatiivisilla tavoilla voidakseen tarjota uutta kiinnostavaa sisältöä ja optimoida lisäarvon luomisen ja tulojen kehittämisen. [61] Nämä uudet liiketoimintamallit ovat ainakin aluksi usein kokeellisia, eikä niissä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä.

[61] Kehittyvät online-musiikkipalvelut, mm. Pressplay (Vivendin ja Sonyn yhteisyritys), on suojattu ehdollisella pääsyllä, mutta niihin sisältyy myös verkosta ladattujen tai nauhalle tallennettujen ääniraitojen oikeuksien hallinnointi. Samalla tavoin ovat kehittyneet tilausvideot, joiden osalta maksullisia elokuvia voidaan tilauksesta ladata Internetin välityksellä ja sen jälkeen katsella tietyn ajan, mukaan luettuna tilauksen reaaliaikainen online-uusinta alkuperäisen katseluajan umpeuduttua.

Tekniikan lähentyminen ei välttämättä automaattisesti johda oikeudelliseen lähentymiseen, esimerkiksi useiden oikeudellisten suojausasiakirjojen yhdistämiseen yhdeksi asiakirjaksi. [62] Markkinoiden kehittymistä on kuitenkin seurattava tarkasti, jotta voidaan varmistaa, että lainsäädännöllä tarjotaan saumaton, täydentävä suoja. Toisaalta on myös vältettävä ylisuojelua, niin että ei tukahduteta innovatiivisuutta tai taloudellista kehitystä eikä tarpeettomasti rajoiteta käyttäjien oikeuksia, joihin sisältyvät muun muassa ilmaisuvapaus sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suoja.

[62] Ks. myös alaviite 10.

Tämän oikeudellisen, markkinoiden ja teknisen kehityksen kannalta komissio katsoo, että nyt ei ole oikea aika ehdottaa direktiivin oikeudellisen suojan soveltamisalan laajentamista ehdollisen pääsyn käyttöön tekijänoikeuteen liittyvistä syistä.

5.2. Uusien sähköisten viestintäpalvelujen sääntelykehyksen hyväksyminen

Maaliskuussa 2002 neuvosto ja Euroopan parlamentti sopivat direktiiveistä ja päätöksestä, joilla säädetään uusi sääntelykehys sähköisille viestintäpalveluille ja -verkoille. [63] Tätä pakettia täydensi henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annettu direktiivi [64].

[63] IP/02/259, 14.2.2002. direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi), direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi), direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi), direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi), päätös 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös), EYVL L108, 24.4.2002.

[64] Direktiivi 2002/58/EY; EYVL L 201, 31.7.2002.

Olemassa oleva yhteisön televiestintälainsäädäntö on tässä paketissa uusittu perusteellisesti, mikä vapauttaa kyseessä olevia markkinoita edelleen samalla, kun se sovittaa säännöt tekniseen lähentymiseen. Se kattaa sähköiset viestintäverkot ja -palvelut, mukaan luettuna yleisradiotoiminnassa käytettävät verkot ja palvelut, sekä liitännäistoiminnot. Televisiosignaalien lähetystä koskevien standardien käytöstä annetussa direktiivissä 95/47/EY [65] säädeltyä ehdolliseen pääsyyn perustuvien järjestelmien erityisjärjestelyä on myös muutettu.

[65] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 51 (kumottu 25.7.2003 alkaen); http://europa.eu.int/information_society/ topics/telecoms/regulatory/new_rf/index_en.htm.

Uuden sähköistä viestintää säätelevän lainsäädäntökehyksen mukaisesti ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmillä tarkoitetaan ns. liitännäistoimintoja. [66] Vaatimus tarjota ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen käyttöoikeus reiluin, kohtuullisin ja syrjimättömin perustein sekä ehdollista pääsyä koskevat yhteentoimivuusvaatimukset, joista ensimmäisen kerran säädetään direktiivissä 95/47/EY [67], on siirretty uuteen kehykseen, joskin niitä ollaan muuttamassa [68]. Ehdollinen pääsy digitaalisiin radiopalveluihin on nyt säännelty, ja on otettu käyttöön markkinoinnin analyysimenettelyt, joiden mukaan ehdollista pääsyä digitaalisiin palveluihin koskevia velvoitteita voidaan tarkastella uudelleen ja joiden perusteella jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin muuttaa tai peruuttaa käyttöoikeuksia sellaisilta operaattoreilta, joiden markkinaosuus on vähäinen. [69] Ehdollisen pääsyn järjestelmistä ja palveluista ei säännellä valtuutusdirektiivissä [70].

[66] Direktiivi 2002/21/EY; EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33; 2 artiklan e ja f kohta.

[67] Direktiivillä 95/47/EY valtuutettiin muun muassa ETSI:n hallinnoiman yleisen salausalgoritmin käyttö (tämä algoritmi määrittelee, miten digitaalisovittimen salauksen purkuohjelma purkaa suojatun lähetyksen), mahdollisuus ottaa vastaan ilmaislähetyksiä ja digitaalitelevisiolähetysten (DVB) yleinen rajapintaliitin (vaihdettavan ehdolliseen pääsyyn perustuvan plug in -moduulin ja digitaalisovittimen välinen standardoitu rajapinta, joka mahdollistaa useiden erilaisten ehdolliseen pääsyyn perustuvien tekniikoiden käytön samassa sovittimessa).

[68] Direktiivi 2002/22/EY; EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51; 24 artikla ja liite VI.

[69] Direktiivi 2002/19/EY, EYVL L 108, 24.4.2002, s.7, 2 artiklan a alakohta, 6 artikla ja liite I.

[70] Direktiivi 2002/20/EY; EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21; johdanto-osan 6 kappale.

Vaikka tämä kilpailua edistävä järjestelmä ei tarjoakaan oikeudellista suojaa ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen laitonta kopiointia vastaan, se säätelee sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamista yleensä ja ehdolliseen pääsyyn perustuvia järjestelmiä erityisesti, joten se on sellaisenaan tärkeä markkinoiden tulevien vuosien kehityksen kannalta.

Komissio seuraa tarkasti, miten ehdolliseen pääsyyn perustuvat markkinat alkavat kehittyä uuden sähköistä viestintää koskevan sääntelyjärjestelmän voimassa ollessa voidakseen määritellä, tarvitaanko laittoman kopioinnin estämiseksi lisätoimia.

5.3. Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY täytäntöönpano

Vaikka tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmä on ollut olemassa yhteisön lainsäädännössä jo direktiivin 98/48/EY [71] hyväksymisestä alkaen, vasta sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi [72] on velvoittanut jäsenvaltiot säätämään monenlaisia tietoyhteiskunnan palveluihin liittyviä sääntöjä ja säädöksiä.

[71] Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 98/34/EY muuttamisesta 20. heinäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/48/EY, EYVL L 217, 5.8.1998, s. 18.

[72] Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä); EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1-16.

Sähköisen kaupankäynnin direktiivin täytäntöönpano parantaa yritysten ja kuluttajien oikeudellista varmuutta ja suosii kaikenlaisten Internetin välityksellä tarjottavien uusien vuorovaikutteisten palvelujen kehittämistä, mukaan luettuina ehdollisen pääsyn suojaamat palvelut, joista maksetaan korvaus.

Pannessaan ehdollisesta pääsystä annettua direktiiviä täytäntöön useimmat jäsenvaltiot ovat jo sisällyttäneet oikeusjärjestelmäänsä käsitteen tietoyhteiskunnan palveluista. Jotta jäsenvaltiot voisivat taata oikeudellisen varmuuden, niiden ei tulisi sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöönsä erilaisia tai ristiriitaisia määritelmiä.

Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä säädetään muun muassa yhteisistä säännöistä, joilla rajoitetaan tiettyjen Internet-palvelujen, esimerkiksi hosting-palvelujen [73], tarjoajien vastuuta. Nämä säännöt koskevat kaikkea kolmansien osapuolten Internetissä aloittamaa laitonta toimintaa, johon sisältyy Internet-sivustojen, keskusteluryhmien ja ilmoitustaulujen välityksellä tapahtuvan laittomaan kopiointiin liittyvien tietojen tai jopa laittomien laitteiden jakelu. [74]

[73] Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiakkaidensa toimittamia, julkisesti saatavilla olevia tietoja säilyttävät välittäjinä toimivat palvelujen tarjoajat vapautetaan säilytettyjä tietoja koskevasta vastuusta, mikäli tietyt ehdot täyttyvät.

[74] Erityisen tärkeitä ovat aineiston poistamista koskevat menettelyt sen jälkeen, kun kyseiselle Internet-palvelun tarjoajalle (ISP) on ilmoitettu, että aineisto voi olla laitonta. Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä ei säädetä näistä ilmoitus- ja poistamismenettelyistä, vaan siinä annetaan puitteet itsesääntelyä koskevien ratkaisujen kehittämiseksi.

Komissio huolehtii siitä, että ehdolliseen pääsyyn liittyvät uudet aloitteet ovat yhdenmukaisia sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin kanssa.

5.4. Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä

Komissio on äskettäin hyväksynyt ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi, joka koskee tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä. [75] Ehdotuksella pyritään yhdenmukaistamaan rikoslainsäädäntöä koko Euroopan unionissa ja varmistamaan, että Euroopan lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset voivat ryhtyä toimiin näiden uusien ja merkittävien rikollisuuden muotojen torjumiseksi. Lisäksi sillä pyritään täydentämään tähän mennessä tietojärjestelmien suojaamiseksi laadittua yhteisön lainsäädäntöä, sen kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista. [76]

[75] KOM(2002) 173 lopullinen, 19.4.2002.

[76] Ks. erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artikla, puitepäätösehdotuksen johdanto-osan 18 kappale ja KOM(2002) 173 1 artiklan 6 kohta.

Puitepäätösehdotuksessa säädetään muun muassa luvattomasta pääsystä tietokoneeseen tai tietoverkkoihin, mukaan luettuna pääsy ehdollisella pääsyllä suojattuihin palveluihin ilman maksua. Ehdotuksessa todetaan, että ehdolliseen pääsyyn perustuvat laitteet, esimerkiksi digitaalisovittimet ja kotivideonauhurit, ovat itse asiassa tietokoneita ja että ehdollisella pääsyllä suojattuja palveluja tarjotaan tietojärjestelmän välityksellä.

Jos neuvosto hyväksyy komission ehdottaman lähestymistavan, jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, joiden mukaan laiton pääsy tietojärjestelmiin määritellään rangaistavaksi teoksi silloin, kun kyseessä on erityisten suojatoimenpiteiden kohteena oleva tietojärjestelmä (esimerkiksi satelliittiteitse lähetettävä maksutelevisiopalvelu, jossa käytetään ehdollista pääsyä) tai kun teon tarkoituksena on aiheuttaa vahinkoa (esimerkiksi ehdollisen pääsyn tekniikan tarjoajalle tai palveluille) tai tuottaa taloudellista hyötyä (esimerkiksi saamalla voittoa laittomien laitteiden myymisestä) [77]. Ehdotuksessa ei tehdä eroa sen välillä, suoritetaanko tämä rikos yksityisiä vai kaupallisia tarkoituksia varten, eikä siinä edellytetä, että palvelusta maksetaan korvaus. Siinä ei myöskään aina edellytetä ehdolliseen pääsyyn perustuvien järjestelmien murtamista, jotta teko voidaan katsoa rikolliseksi.

[77] Ehdotus puitepäätökseksi, 3 artikla.

Ehdotettu puitepäätös täydentää ehdollisesta pääsystä annetun direktiivin tarjoamaa oikeudellista suojaa ja antaa lisäsuojan ehdollisella pääsyllä suojattujen maksullisten palvelujen laitonta kopiointia vastaan.

6. Laittoman kopioinnin torjunta - euroopan laajuinen toiminta

6.1. Suojattujen televisiopalvelujen oikeudellisesta suojasta annettu suositus N:o R (91) 14

Euroopan neuvosto hyväksyi jo syyskuussa 1991 suosituksen suojattujen televisiopalvelujen oikeudellisesta suojasta [78]. Tämä suositus on ollut lainsäädäntötyön pohjana monissa Euroopan maissa. [79] Se on toiminut perustana sekä EU:n direktiiville että sen vastineelle, ehdollista pääsyä koskevalle eurooppalaiselle yleissopimukselle.

[78] http://cm.coe.int/ta/rec/1991/ 91r14.htm

[79] Tämän suosituksen pohjalta on 1990-luvun alussa säädetty suojattuja televisiopalveluja suojaavia lakeja useissa maissa, muun muassa Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Suositus edustaa oikeudellisen suojan ensimmäistä sukupolvea. Siinä suojataan salaustekniikoiden avulla yksinomaan televisiopalveluja, eikä siinä tehdä eroa maksullisten ja ilmaispalvelujen välillä tai suojauksen käytön eri syiden välillä.

Kiinnostavaa kyllä, suosituksessa todetaan, että suojattujen televisiopalvelujen tarjoajat ovat velvollisia käyttämään parhaita mahdollisia salaustekniikoita.

Suosituksen mukaan laittomina pidetään kaikkia sellaisten koodauksen purkulaitteiden valmistukseen, maahantuontiin, jakeluun ja kaupalliseen markkinointiin liittyviä kaupallisia ja yksityisiä toimia, jotka mahdollistavat pääsyn palveluun muille kuin palveluntarjoajan määrittelemälle yleisölle. Laittomana pidetään myös kaupallisiin tarkoituksiin tapahtuvaa hallussapitoa, kun taas yksityisen hallussapidon laittomuudesta voivat yksittäiset jäsenvaltiot päättää oman harkintansa mukaan.

Suosituksessa vaaditaan asianmukaisia rikosoikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia sekä koodauksen purkulaitteiden ja laittomista toimista saatujen voittojen takavarikointia.

Aika on osoittanut, että Euroopan neuvoston uraauurtavat pyrkimykset täydentää teknistä suojaa oikeudellisella suojalla ovat osaltaan vaikuttaneet yhteisymmärryksen muodostumiseen Euroopan maissa sen osalta, miten laitonta kopiointia voidaan torjua tehokkaasti.

6.2. Ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeudellista suojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus ETS N:o 178

Vastauksena laittoman kopioinnin lisääntymiseen Euroopan neuvoston jäsenvaltiot neuvottelivat samanaikaisesti direktiivin hyväksymisen kanssa samankaltaisesta sitovasta asiakirjasta. Komissio neuvotteli tästä yleissopimuksesta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden nimissä neuvoston 12. kesäkuuta 1999 antaman valtuutuksen nojalla.

Yleissopimuksesta neuvoteltaessa komissio kiinnitti erityistä huomiota direktiivin ja yleissopimuksen pitämiseen mahdollisimman yhdenmukaisina. Yleissopimuksessa säädetään pääpiirteissään samoista seikoista kuin direktiivissä ja siinä säädetään nimenomaisesti Euroopan yhteisön liittymisestä sopimukseen.

Yleissopimus on ollut avoinna allekirjoittamista varten 24. tammikuuta 2001 alkaen, ja sen on allekirjoittanut kolme EU:n jäsenvaltiota ja kolme ehdokasmaata. [80] Sopimuksen on toistaiseksi muodollisesti ratifioinut Kypros ja Romania. Muut ehdokasmaat ovat ilmoittaneet aikovansa liittyä sopimukseen. Sopimus tulee voimaan, kun kolme valtiota on sen hyväksynyt.

[80] Yleissopimuksen koko teksti, selittävä raportti ja viimeisin allekirjoitus- ja ratifiointitilanne ovat saatavilla osoitteesta http://conventions.coe.int/Treaty/EN/ WhatYouWant.asp?NT=178&CM=8&DF=

Jotta voitaisiin taata yhdenmukainen Euroopan laajuinen sääntelykehys ja samantasoinen suoja laitonta kopiointia vastaan koko Euroopassa, on tärkeää, että Euroopan neuvoston yleissopimus N:o 178 tulee voimaan mahdollisimman pian. Komissio toimii tämän yleissopimuksen ratifioimisen hyväksi.

6.3. Oikeudellinen tilanne muissa Euroopan maissa

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen säännösten mukaisesti ETA:n sekakomitea päätti 28. helmikuuta 2001 [81], että direktiivi sisällytetään sopimuksen liitteisiin X ja XI. Päätös tuli voimaan 1. lokakuuta 2001; sen täytäntöönpanoa säätelevät ETA:n säännöt ja menettelytavat. Kolmesta sopimukseen osallistuvasta EU:hun kuulumattomasta valtiosta vain Liechtenstein ei vielä ole hyväksynyt minkäänlaista täytäntöönpanevaa lainsäädäntöä. Norja on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen N:o 178 ja muuttanut rikoslainsäädäntöään sen mukaisesti. [82] Islanti on muuttanut joukkoviestimistä annettua lainsäädäntöään. [83]

[81] Päätös N:o 17/2001, annettu 28. helmikuuta 2001; EYVL L 117, 26.4.2001, s. 21.

[82] Norjan rikoslain 262 artikla, tullut voimaan 1.8.2001.

[83] Yleisradiotoiminnasta 17. toukokuuta 2000 annettu laki N:o 53.

Sveitsi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen N:o 178 ja valmistelee parhaillaan muodollista ratifiointia ja kansallista täytäntöönpanoa.

San Marinolla, Monacolla ja Andorralla ei ole erityislainsäädäntöä direktiivin soveltamisalalla. Riittävän lainsäädännön puute voi jättää aukkoja Euroopan laajuiseen laittoman kopioinnin vastaiseen oikeudelliseen suojaan ja uhkaa heikentää oikeudellista suojaa luomalla laittoman kopioinnin harjoittajille turvasatamia.

Komissio kannustaa maita, jotka eivät ole pyrkimässä laajennetun Euroopan unionin jäseniksi, osallistumaan Euroopan yhteisön toimiin yhdenmukaisen suojan aikaansaamiseksi koko Euroopassa laitonta kopiointia vastaan.

6.4. Tietoverkkorikollisuutta koskeva eurooppalainen yleissopimus ETS N:o 185

Voidakseen yhtyä tietoverkkorikollisuuden torjuntaan Euroopan neuvosto on valmistellut tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen, joka on ollut avoinna allekirjoittamista varten 23. marraskuuta 2001 alkaen. [84] Tämän kertomuksen antamispäivään mennessä yleissopimuksen on allekirjoittanut 13 EU:n jäsenvaltiota ja useat ehdokasmaat sekä joukko muita valtioita.

[84] Yleissopimuksen koko teksti, selittävä raportti ja viimeisin allekirjoitus- ja ratifiointitilanne ovat saatavilla osoitteesta http://conventions.coe.int/Treaty/EN/ WhatYouWant.asp?NT=185&CM=8&DF=.

Yleissopimuksessa velvoitetaan siihen liittyviä valtioita kriminalisoimaan kansallisella lainsäädännöllään muun muassa laiton tunkeutuminen tietojärjestelmiin (hakkerointi) ja erityisesti laitteiden väärinkäyttö. Laitteiden väärinkäyttöä koskevissa säännöksissä, sellaisina kuin ne ovat tämän yleissopimuksen 6 artiklassa, kielletään laitteisiin sekä tietokoneiden salasanoihin ja käyttäjätunnuksiin liittyvät konventionaaliset toimet (mm. valmistaminen, myynti, jakelu ja hallussapito); nämä säännökset ovat erityisen kiinnostavia sekä laajuutensa ja yleisen luonteensa vuoksi että sen ansiosta, että niillä voidaan estää Internetiin liittyvä laiton kopiointi.

Euroopan ulkopuolisten maiden osallistuminen lupaa maailmanlaajuisia ratkaisuja, mikä on erityisen tärkeää torjuttaessa Internetiin liittyviä sääntöjen vastaisia toimia. Ehdolliseen pääsyyn liittyvien laitonta kopiointia koskevien yleissopimuksen säännösten täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevaa Atlantin ylittävää yhteistyötä tulisi tutkia tarkemmin, ja se tulisi ulottaa mahdollisuuksien mukaan myös muille foorumeille.

Vaikka yhteisö ei voikaan liittyä tähän yleissopimukseen, sen ehdolliseen pääsyyn liittyvien kysymysten ratkaisut tulisi ottaa huomioon, ja niitä tulisi mahdollisesti käyttää mallina jatkettaessa laittoman kopioinnin torjuntaa EU:ssa.

7. Päätelmät ja jatkotoimet

7.1. Sähköiset maksupalvelut ovat tärkeitä kypsyvän tietotalouden kannalta

Maksulliset sähköiset palvelut liittyvät nykyisin pääasiallisesti digitaalisiin maksutelevisiolähetyksiin. Kaikissa mahdollisissa jakeluverkoissa tarjottavien kaikenlaisten uusien sähköisten maksupalvelujen odotetaan lisääntyvän nopeasti tällä vuosikymmenellä. Viime aikoina on esiintynyt ensimmäisiä esimerkkejä tilauspohjaisista tietoyhteiskunnan palveluista, joiden avulla välitetään maksullista sisältöä Internetin välityksellä. Kaapeliverkkojen digitalisoituminen ja maanpäällisen digitaalitelevisioverkon, kolmannen sukupolven matkaviestinnän ja kehittyneiden kuljetuksiin liittyvien palvelujen käyttöönotto johtavat siihen, että lähitulevaisuudessa otetaan laajalti käyttöön älykkäitä laitteita, joilla voidaan käsitellä maksupalveluja. Uutta kuluttajaelektroniikkaa, muun muassa integroituja kotiviihdekeskuksia ja -videonauhureita, suunnitellaan parantamaan kuuntelu- ja katselukokemuksia, vaikka käytetäänkin ehdolliseen pääsyyn perustuvia tekniikoita ja täysimittainen palvelujen käyttö on mahdollista vain maksua vastaan.

Tietoon perustuvien talouksien odotetaan 2000-luvulla turvautuvan yhä enemmän kaikkialla leviäviin maksullisiin sähköisiin palveluihin. Tämän seurauksena näiden palvelujen taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys kasvaa ajan mittaan. Maksullisiin palveluihin liittyvät petokset ja laiton kopiointi kehittyvät samaan tahtiin maksullisten palvelujen kanssa, ellei riittävää oikeudellista suojaa ja tehokasta valvontaa voida taata. Maksullisten sähköisten palvelujen laittomalla kopioinnilla on samat vahingolliset vaikutukset tietoyhteiskuntaan kuin valkokaulusrikollisuudella ja tuoteväärennöksillä oli 1900-luvulla. Tämä kehitys on otettava huomioon, mikäli unioni haluaa saavuttaa kunnianhimoisen tavoitteensa tulla dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisimmäksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä. [85]

[85] Lissabonin Eurooppa-neuvosto, 23.-24. maaliskuuta 2000, puheenjohtajan päätelmät, 5 kohta.

Sen vuoksi on tärkeää antaa yrityksille ja yksityisille kansalaisille selkeä signaali siitä, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot eivät hyväksy unionin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen estämistä laittomalla kopioinnilla, ja että niiden on ryhdyttävä toimiin yleisen edun nimissä. Varhaisessa vaiheessa annetulla tehokkaalla signaalilla voidaan estää sosiaalisesti hyväksytty ja siedetty laiton kopiointi, kuten nyt on havaittu digitaalisen musiikin alalla.

Komissio pitää maksullisia sähköisiä palveluja ratkaisevana tekijänä tietoon perustuvan talouden kehittymisessä. Maksullisten sähköisten palvelujen oikeudellinen suoja laitonta kopiointia vastaan on olennainen ehto tällaisten palvelujen kehittymiselle ja edellytys unionin tulevalle kasvulle ja menestykselle.

7.2. Nykyisen oikeudellisen suojan vakauttaminen - tarvittavat toimet

Nykymuodossaan direktiivi tarjoaa ehdollisella pääsyllä suojatuille maksullisille sähköisille palveluille jo huomattavan oikeudellisen suojan laitonta kopiointia vastaan. Kuten tästä kertomuksesta käy ilmi, varsinaista oikeudellista suojaa voidaan kuitenkin vielä parantaa muuttamatta itse direktiiviä.

Direktiivin täytäntöönpano laajentuneessa unionissa on vielä kesken, ja kansallisella tasolla tapahtuva valvonta on vakautettava. Alan toimijoiden ja valvontaviranomaisten tulisi jatkaa julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksiensa kehittämistä laittoman kopioinnin torjumiseksi yhteistyössä, ja tätä tulisi mahdollisesti tukea EU:n varoilla.

Laittoman kopioinnin tehokas torjunta käsittää myös aktiivisen ennalta ehkäisevän toiminnan niiden harmaiden alueiden vähentämiseksi, joilla laiton kopiointi voi kukoistaa. Ulkomailla asuville maksaville katsojille tulisi antaa oikeus käyttää satelliittiteitse lähetettäviä maksutelevisiopalveluja.

Laittoman kopioinnin tehokas torjunta on mahdollista vain, mikäli laittoman kopioinnin harjoittajat eivät löydä Euroopasta turvasatamia. Tämän tavoitteen saavuttamista edesauttaa huomattavasti Euroopan neuvoston yleissopimuksen N:o 178 nopea voimaan saattaminen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että direktiivin vaikutuksen tehostamiseksi voidaan ryhtyä seuraaviin toimiin:

* Komissio toimii aktiivisesti taatakseen direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon. Se toimii yhdessä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kanssa varmistaakseen direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja selvittääkseen kaikki jäljellä olevat oikeudelliset epävarmuudet. Tarvittaessa komissio aloittaa rikkomista koskevan menettelyn.

* Komissio kuulee jäsenvaltioita niistä käytännön hankaluuksista, jotka liittyvät direktiivin täytäntöönpanevien kansallisten säännöksien valvontaan.

* Komissio kannustaa alan toimijoita ja kansallisia viranomaisia ryhtymään yhteisiin toimiin laittoman kopioinnin torjumiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

* Komissio jatkaa yhteistyötään muiden Euroopan maiden ja alan kansainvälisten organisaatioiden kanssa valvoakseen sitä, että maksullisten sähköisten palvelujen laittoman kopioinnin torjumiseksi laadittuja eurooppalaisia sääntöjä noudatetaan yhdenmukaisesti.

* Komissio kehottaa oikeuden haltijoita ja palvelun tarjoajia aktiivisesti kehittämään sopimusratkaisuja, joiden avulla ulkomailla asuvat lainkuuliaiset tilaajat saavat oikeuden käyttää suojattuja maksullisia sähköisiä palveluja kohtuullisin, syrjimättömin ja avoimin ehdoin koko sisämarkkina-alueella. Komissio myötävaikuttaa tähän prosessiin tarkistamalla direktiivin 93/83/ETY.

7.3. Oikeudellisen suojan parantaminen - mitä seuraavaksi?

Ehdollisella pääsyllä suojattujen maksullisten sähköisten palvelujen laiton kopiointi on tietoverkkorikollisuutta, joka on viime vuosina muuttunut hyvin huomattavasti. Vaikka nykyinen oikeudellinen suoja torjuukin melko tehokkaasti laittoman kopioinnin tavanomaisia muotoja, suojaa voi olla tarpeen parantaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon uudet rikoksentekijäryhmät, Internetin vaikutukset ja eräät vielä ratkaisemattomat lainvalvontaan liittyvät kysymykset.

Nykyiseen direktiiviin perustuvien lisätoimien arvioidun suojavaikutuksen perusteella komissio katsoo, että olisi ennenaikaista ehdottaa muutoksia direktiiviin tämän kertomuksen pohjalta mutta että direktiivin tarkistamista voitaisiin harkita kaikenlaisia laittoman kopioinnin muotoja vastaan suunnattujen oikeuskeinojen yhdenmukaistamiseksi.

Tätä kertomusta laadittaessa järjestettyjen kuulemisten ja tehdyn arvioinnin ansiosta komissio on jo todennut seuraavat kysymykset, joita kannattaa pohtia tarkemmin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden kanssa.

* Laittoman kopioinnin teolliset muodot ovat selvästi kaupallisia, joten niitä säädellään jo ehdollisesta pääsystä annetussa direktiivissä. Tämäntyyppinen laiton kopiointi on hyvin samankaltaista kuin tuotteiden väärentäminen tai tekijänoikeuteen liittyvä laiton kopiointi. Kaikenlaiseen laittomaan kopiointiin ja tuotteiden väärentämiseen sovellettava ja yhteisön tasolla sovittava tasapainoinen ja yhdenmukainen valvontajärjestelmä tehostaisi maksullisten sähköisten palvelujen oikeudellista suojaa.

* On esitetty perusteluja sille, että satunnaiset laittoman kopioinnin harjoittajat ja ainoastaan omaan käyttöönsä laittomasti kopioivat yksityishenkilöt voitaisiin asettaa syytteeseen myös sellaisista sääntöjen vastaisista toimista, joita ei tehdä kaupallisiin tarkoituksiin, ja/tai laittomien laitteiden yksityisestä hallussapidosta. Ehdollisesta pääsystä annetun direktiivin laajentaminen tähän suuntaan merkitsisi kuitenkin olennaista muutosta yhteisön politiikkaan, ja se voisi vaikuttaa myös lähialojen lainsäädäntöön.

* Nykyinen direktiivi ei ole kovin tehokas niitä laittoman kopioinnin muotoja vastaan, jotka ovat yleistyneet Internetin takia. Yksi keino torjua näitä laittoman kopioinnin muotoja on kieltää avainten ja laittomien laitteiden suora ja epäsuora jakelu Internetin välityksellä sekä ottaa käyttöön ilmoitusta ja poistamista koskeva palvelun tarjoajien oikeuskeino. Tällainen kielto/oikeuskeino vaikuttaa monien laittomaan kopiointiin liittyvien toimien tärkeimpään lähteeseen ja voi auttaa välttämään muut toimet, jotka loukkaavat yksityishenkilöiden oikeuksia enemmän. Tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 6 artiklassa esitetään jo malli tällaiselle toimelle. Tässä yhteydessä komissio ei suunnittele mitään toimia, jotka rajoittavat ehdolliseen pääsyyn perustuvia järjestelmiä koskevien yksityiskohtaisten teknisten tietojen jakelua, koska se rajoittaisi tarpeettomasti ilmaisun vapautta ja tukahduttaisi innovaatiotoimintaa.

Komissio jatkaa ehdollisesta pääsystä annetun direktiivin soveltamisen sekä tämän direktiivin ja yhteisön lainsäädännön muiden säännösten välisen suhteen tutkimista ja tutkii edelleen myös sitä, onko direktiiviä tarpeen muuttaa. Se kehottaa jäsenvaltioita, ehdokasmaita ja muita asianosaisia osallistumaan tähän prosessiin.