52000DC0591

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE EUROOPAN LAAJUISET VERKOT VUOSIKERTOMUS 1999 Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen 2236/95 16 artiklan mukainen

SISÄLLYS

1. Tiivistelmä: katsaus TEN-verkkoihin vuonna 1999

2. Erityishankkeiden edistyminen

2.1. Energia

2.2. Televiestintä

2.3. Liikenne

3. TEN-verkkoja koskeva lainsäädäntö ja TEN-komiteat

3.1. Suuntaviivat ja muu asiaa koskeva lainsäädäntö

3.1.1. Energia-alan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen muuttaminen

3.1.2. Televiestintäalan TEN-verkkoja koskevan työohjelman ja niitä koskevien suuntaviivojen tarkistaminen

3.1.3. HVT:n toisen vaiheen hyväksyminen

3.1.4. Liikenteen alan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen muuttaminen

3.1.5. Tavanomaisten rautateiden TEN-liikenneverkkojen yhteentoimivuus

3.1.6. Euroopan laajuinen rautateiden tavaraliikenneverkko (TERFN)

3.2. TEN-verkkoja koskevia suuntaviivoja käsittelevät komiteat

3.2.1. Energia

3.2.2. Televiestintä

3.2.3. Liikenne

3.3. TEN-verkkojen rahoitustukikomitea

3.4. Varainhoidon valvonta

4. TEN-verkkojen rahoitus

4.1. TEN-verkkojen rahoitustukikomitea

4.1.1. Energia

4.1.2. Televiestintä

4.1.3. Liikenne

4.2. HVT JA EDICOM

4.3. Rakennerahastot

4.3.1. EAKR

4.3.2. Koheesiorahasto

4.4. Euroopan investointipankin (EIP) myöntämät lainat

4.5. Euroopan investointirahaston (EIR) takaukset

4.6. Jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus

4.7. Infrastruktuurin rahoittaminen EU:n ulkopuolisissa maissa

4.7.1. ISPA

4.7.2. PHARE

4.7.3. TACIS

4.7.4. MEDA

5. TEN-verkkojen rahoitus: muita kysymyksiä

5.1. TEN-rahoitusasetuksen muuttaminen

5.2. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön edistäminen

5.2.1. Kinnockin asiantuntijaryhmän työn jatkotoimenpiteet

5.2.2. Julkiset hankinnat

6. Kertomukset, tiedonannot ja arviointi

6.1. Kertomukset ja tiedonannot

6.1.1. Ensimmäinen kertomus suurnopeusjunien yhteentoimivuudesta

6.1.2. Galileo

6.1.3. Komission tiedonanto euro-ISDN:n kehittämisestä

6.2. Arviointi

6.2.1. Energia

6.2.2. Televiestintä

6.2.3. Liikenne

7. Ulkosuhteet

7.1. Energia

7.2. Televiestintä

7.3. Liikenne

8. Tutkimus ja kehittäminen

LIITELUETTELO

1. Tiivistelmä: katsaus TEN-verkkoihin vuonna 1999

Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2236/95 16 artiklan mukaisesti komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan laajuisten verkkojen (TEN) vuosikertomuksen vuodelta 1999.

Vuosi 1999 oli Euroopan laajuisten verkkojen kannalta ratkaiseva, koska silloin Euroopan parlamentti ja neuvosto muuttivat TEN-verkkojen rahoitusta koskevaa asetusta hyväksymällä 4 600 miljoonan euron rahoituskehyksen vuosiksi 2000-2006 sekä perustamalla liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineen (ISPA), josta myönnetään vuosittain 520 miljoonaa euroa Keski- ja Itä-Euroopan suurten liikenneinfrastruktuurihankkeiden rahoitukseen vuosina 2000-2006. Vuonna 1999 tapahtui myös vakaata edistystä koko Euroopan laajuisten verkkojen alalla, ja Galileo-hankkeesta tuli yksi kaikkein tärkeimpiä TEN-hankkeita.

* Yleishyödyllisten hankkeiden edistyminen

Suurin osa yksittäisistä yleishyödyllisistä hankkeista edistyi tyydyttävällä tavalla. Jotkin hankkeet saatiin päätökseen ja eräät muut käynnistettiin.

* Suuntaviivat ja muut oikeudelliset näkökohdat

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät HVT-ohjelman (hallintojen välinen telemaattinen tietojenvaihto) toisen vaiheen 12. heinäkuuta 1999 (luettelo käytetyistä lyhenteistä on liitteessä I).

Heinäkuun 29. päivänä Euroopan parlamentti ja neuvosto päivittivät luettelon energia-alan yleishyödyllisistä TEN-hankkeista lisäämällä siihen 15 uutta hanketta ja muuttamalla neljää luettelossa jo olevaa hanketta.

Joulukuun 10. päivänä neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys rautateiden infrastruktuuripaketista, johon sisältyy Euroopan laajuista tavaraliikenneverkkoa koskeva ehdotus.

* Rahoitus

Kuten edellä mainittiin, Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 19. heinäkuuta TEN-verkkojen rahoitusta koskevaan asetukseen muutoksia, joihin sisältyy 4 600 miljoonan euron rahoituskehys vuosiksi 2000-2006.

* Kertomukset ja selonteot

Komissio antoi 10. helmikuuta 1999 tiedonannon "Galileo - Euroopan osallistuminen satelliittinavigointipalvelujen uuteen sukupolveen", jossa esitetään päätelmät edellisen vuoden aikana toteutetuista toimista.

Komissio sai riippumattoman ulkopuolisen arvion liikennehankkeisiin antamastaan rahoituksesta.

Vuonna 1999 komissio teetti ulkopuolisilla asiantuntijoilla väliarvioinnin energia-alan TEN-ohjelmasta.

Syyskuun 10. päivänä komissio julkaisi suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta vuonna 1996 annetun direktiivin täytäntöönpanoa ja vaikutuksia koskevan ensimmäisen kertomuksensa.

* Laajentuminen ja ulkosuhteet

Agenda 2000 -asiakirjan yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto perustivat liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineen (ISPA) ja osoittivat sen toimintaan 7 000 miljoonaa euroa vuosiksi 2000-2006. Noin 50 prosenttia tästä summasta käytetään liikenneinfrastruktuurin rahoittamiseen ehdokasmaissa.

Liikennekäytävä IV:n kehittämiseen osallistuvien maiden liikenneministerit allekirjoittivat asiaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan toukokuussa 1999.

Liikenteen infrastruktuuritarpeiden arviointiohjelman (TINA) loppukertomus julkaistiin lokakuussa 1999. Samalla päättyi komission tehtävä, joka koski tarvittavien osatekijöiden yksilöimistä tulevan Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseksi yhteisön jäsenyyttä hakeneiden 11:n maan alueella.

2. Erityishankkeiden edistyminen

2.1. Energia

Essenissä joulukuussa 1994 kokoontunut Eurooppa-neuvosto laati luettelon kymmenestä ensisijaisesta hankkeesta, joista seitsemässä edistyttiin selvästi vuosina 1995-1999. Liitteessä II on luettelo kaikista hankkeista, joita rahoitettiin kyseisenä ajanjaksona Euroopan laajuisten verkkojen budjettikohdasta.

Viiden kaasuhankkeen pääosat saatiin tänä aikana toimintakykyisiksi. Näihin kuuluvat kaasuputket Algeria-Marokko-Espanja ja Venäjä-Valko-Venäjä-Puola-HAVE (Vaihe 1) sekä Kreikan, Portugalin ja Etelä- ja Länsi-Espanjan uudet kaasuverkot. Viimeiset osat on määrä saada valmiiksi vuoden 2000 alkupuoliskolla.

Viiden sähköhankkeen tilanne ei ole yhtä hyvä. Yhdessä hankkeessa (Pohjois-Portugalin ja Espanjan välinen yhteys) verkko on saatu toimintakuntoon ja toinen hanke (Italian ja Kreikan välinen yhteys) on rakennusvaiheessa. Muissa kolmessa hankkeessa ei ole pystytty voittamaan vaikeuksia, jotka liittyvät hallinnollisiin lupiin (Ranskaa ja Italiaa sekä Ranskaa ja Espanjaa koskevat hankkeet) tai hankkeen elinkelpoisuuteen ja rahoitukseen (Itä- ja Länsi-Tanskan välinen yhteys).

2.2. Televiestintä

Vuoden 1999 televiestintäalan 80:stä TEN-ISDN-hankkeesta 35 valmistui vuoden loppuun mennessä. Lisäksi 28 hankkeeseen myönnettiin osarahoitusta televiestintäalan TEN-verkosta. Nämä hankkeet liittyivät multimedia- ja matkailualan pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeviin yhteisiin ehdotuspyyntöihin. Yleisesti katsoen näiden hankkeiden edistyminen oli tyydyttävää. Useisiin hankkeisiin tehtiin teknisiä tarkistuksia ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla.

Tuki- ja koordinointitoimenpiteitä koskevilla kahdella hankkeella oli ratkaiseva merkitys televiestintäalan TEN-verkkojen tunnettuuden ja avoimuuden lisäämisessä. Lisäksi niiden avulla saatiin lisää osallistujia ohjelmiin ja hanke-ehdotusten laatu alkoi parantua.

Hankkeiden tilanne, tarkistukset mukaan luettuina, esitetään liitteessä III. Yksityiskohtaisempia tietoja hankkeista sekä tuki- ja liitännäistoimenpiteistä on saatavilla televiestintäalan TEN-verkkojen verkkosivuilta www.ispo.cec.be/tentelecom, joita päivitetään säännöllisesti.

2.3. Liikenne

Kaikki Essenin Eurooppa-neuvoston määrittelemät liikenteen alan 14 erityishanketta ovat edistyneet vakaasti. Erityisesti on syytä mainita Ruotsin ja Tanskan välisen Øresundin kiinteän yhteyden viimeisen vaiheen päätökseen saattaminen, vaikka kaupallinen toiminta aloitetaankin vasta vuonna 2000. Lisätietoja kaikista 14 hankkeesta on liitteessä IV.

Galileo-satelliittipaikannushankkeesta tuli vuonna 1999 yksi TEN-aloitteen keskeisistä osista, jossa hyödynnetään avaruusteollisuusalan huomattavia resursseja sekä yhteisön tutkimus- ja kehittämistoimia (neljäs ja viides puiteohjelma).Yhteisön tuki alkuvaiheen töille varmistui toukokuussa liikenne- ja valtiovarainministerien epävirallisessa tapaamisessa. Lisäksi aloitettiin yhteistyöhön tähtäävät keskustelut Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden maiden kanssa.

3. TEN-verkkoja koskeva lainsäädäntö ja TEN-komiteat

3.1. Suuntaviivat ja muu asiaa koskeva lainsäädäntö

3.1.1. Energia-alan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen muuttaminen

Heinäkuun 29. päivänä Euroopan parlamentti ja neuvosto päivittivät päätöksellä 1254/96/EY vahvistetun luettelon energia-alan yleishyödyllisistä hankkeista lisäämällä siihen 15 uutta hanketta (joista 11 koskee maakaasua ja 4 sähköä).

3.1.2. Televiestintäalan TEN-verkkoja koskevan työohjelman ja niitä koskevien suuntaviivojen tarkistaminen

Televiestintäalan TEN-verkkoja koskevista suuntaviivoista tehdyn päätöksen [1] mukaisesti komissio aloitti tarkistetun työohjelman valmistelun vuosiksi 2000-2002. Televiestintäalan TEN-verkkojen nykyinen työohjelma, joka hyväksyttiin tammikuussa 1998, on kehittyvä kolmivuotinen suunnitelma. Tarkistuksessa otetaan huomioon kehittyvät tarpeet ja tietoyhteiskunnan nopea kehitys sekä ohjelman hallinnosta viimeisten kolmen vuoden aikana saadut kokemukset. Komissio on aloittanut lausuntokierroksen, jonka aikana kuullaan teollisuuden edustajia, ja julkaisee päivitetyn version, johon avointen ehdotuspyyntöjen on määrä perustua tulevaisuudessa.

[1] Päätös 1336/97/EY, 17.6.1997 (EYVL L 1836, 11.7.1997, s. 12).

Vuoden 1999 lopussa komissio aloitti suuntaviivoja koskevan päätöksen [2] mukaisesti niiden liitteen I tarkistamisen. Tätä varten komissio teettää tutkimuksen televiestintäalan TEN-verkkojen nykyisen sisällön, soveltamisalan ja niitä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen arvioimiseksi sekä ehdottaa tarvittavia tarkistuksia kuultuaan jäsenvaltioiden ja elinkeinoelämän edustajia. Tutkimuksen toteuttavat ulkopuoliset asiantuntijat. Asiaa koskeva ennakkoilmoitus ja hankintailmoitus on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä [3]. Tutkimus tehdään huhti-syyskuussa 2000.

[2] Päätöksen 14 artiklassa säädetään, että komissio antaa joka kolmas vuosi kertomuksen päätöksen täytäntöönpanosta, ja tekee sen yhteydessä aiheellisia ehdotuksia päätöksessä olevan liitteen I tarkistamiseksi tekniikan kehityksen ja saadun kokemuksen perusteella.

[3] EYVL S 227, 23.11.1999, ja EYVL S 13, 20.1.2000.

3.1.3. HVT:n toisen vaiheen hyväksyminen

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät HVT-ohjelman (hallintojen välinen telemaattinen tietojenvaihto) toisen vaiheen 12. heinäkuuta 1999. Tässä ohjelmassa vahvistetaan eräitä suuntaviivoja, perustetaan hallintojen välisen telemaattisen tiedonvaihdon Euroopan laajuisia verkkoja koskevia yleishyödyllisiä hankkeita sekä varmistetaan näiden verkkojen yhteentoimivuus ja niihin pääsy.

3.1.4. Liikenteen alan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen muuttaminen

Euroopan parlamentin annettua lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä komissio muutti merisatamia, sisävesisatamia ja intermodaaliterminaaleja sekä liitteessä III olevaa hanketta N:o 8 koskevaa ehdotustaan [4]. Neuvosto pääsi asiaa koskevasta yhteisestä kannastaan poliittiseen yhteisymmärrykseen.

[4] KOM (1999) 277 lopullinen, 17.6.1999.

3.1.5. Tavanomaisten rautateiden TEN-liikenneverkkojen yhteentoimivuus

Neuvoston kokouksestaan 6. lokakuuta 1999 antamien päätelmien mukaisesti komissio antoi 25. marraskuuta 1999 neuvostolle ja parlamentille tiedonannon tavanomaisten rautatiejärjestelmien yhdentämisestä sekä ehdotuksen direktiiviksi Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta.

3.1.6. Euroopan laajuinen rautateiden tavaraliikenneverkko (TERFN)

Neuvoston keskustellessa vuoden 1999 jälkipuoliskolla rautatieliikenteen infrastruktuuripaketista esitettiin ajatus kansainvälisten tavaraliikennepalvelujen verkon määrittelystä. Tästä ajatuksesta kehittyi Euroopan laajuinen rautateiden tavaraliikenneverkko (TERFN), jonka neuvosto otti mukaan infrastruktuuripakettiin 9.-10. joulukuuta pitämässään kokouksessa, jossa se pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen. Komissio on sitä mieltä, että tämä verkko (kartat, satamaluettelo ja muut säännökset) edustaa johdonmukaista lähestymistapaa entistä sujuvampien tavaraliikennetoimintojen kehittämiseksi. Se pitää myös verkon tiheyttä hyvänä asiana.

On syytä muistaa, että infrastruktuuripaketti koostuu seuraavista asiakirjoista: ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta, neuvoston direktiivi rautatieyritysten toimiluvista annetun direktiivin 95/18/EY muuttamisesta ja ehdotus neuvoston direktiiviksi rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta.

3.2. TEN-verkkoja koskevia suuntaviivoja käsittelevät komiteat

3.2.1. Energia

Energia-alan TEN-verkkoja koskevia suuntaviivoja käsittelevä komitea ei kokoontunut vuonna 1999.

3.2.2. Televiestintä

Televiestintäalan TEN-verkkoja koskevia suuntaviivoja käsittelevä komitea kokoontui kolme kertaa vuonna 1999. Ensimmäisessä kokouksessaan 15. tammikuuta komitea antoi lausunnon komission päätösluonnoksesta, jossa määritellään Euroopan laajuisten televiestintäverkkojen validointitutkimuksia, peruspalvelujen käytöönottohankkeita sekä koulutusta, kulttuuria, liikennettä ja liikkuvuutta, ympäristöä ja hätätilanteiden hallintaa, terveydenhuoltoa, kaupunki- ja aluetietoverkkoja ja pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattuja palveluja koskevan ehdotuspyynnön sisältö.

Toisessa kokouksessaan 15.-16. heinäkuuta komitea keskusteli Euroopan parlamentille annetusta vuoden 1998 kertomuksesta (jota edellytetään suuntaviivojen liitteessä I olevassa 4 kohdassa), televiestintäalan TEN-verkkojen työohjelman tarkistuksen laajuudesta ja aikataulusta, TEN-ISDN-suuntaviivojen arvioinnista (jota edellytetään kyseisten suuntaviivojen 10 artiklassa) sekä televiestintäalan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen arvioinnista ja tarkistamisesta. Lisäksi komitea antoi lausuntonsa televiestintäalan TEN-toimien suunnitelluista arviointiperusteista (näitä suuntaviivoja koskevan päätöksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti).

Komitean viimeinen, epävirallinen tapaaminen järjestettiin 25. marraskuuta 1999 Helsingissä. Tärkeimmät tässä tapaamisessa käsitellyt asiat olivat televiestintäalan TEN-verkkojen työohjelman tarkistusluonnos, hankkeiden arvioinnin tulokset ja televiestintäalan TEN-verkkojen väliarvioinnin edistyminen.

3.2.3. Liikenne

Komitea, joka avustaa komissiota Euroopan laajuisen liikenneverkon suuntaviivojen tarkistamisessa, kokoontui 5. marraskuuta 1999. Esityslistan tärkein kohta oli suuntaviivojen tarkistusta koskevan kertomuksen laatiminen niiden 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.3. TEN-verkkojen rahoitustukikomitea

TEN-verkkojen rahoitustukikomitea kokoontui vuonna 1999 kuusi kertaa (yhdessä kokouksessa käsiteltiin horisontaalisia kysymyksiä, yhdessä energia-asioita, kahdessa televiestintää ja kolmessa liikennettä). Se antoi myönteisen lausunnon 5 467 miljoonan euron maksusitoumuksesta. Rahoituspäätöksistä annetaan lisätietoja kohdassa 4.1.

3.4. Varainhoidon valvonta

Vuoden 1999 aikana komissio vaihtoi TEN-verkkojen rahoitustukikomitean horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän ryhmän ja kolmen alakohtaisia kysymyksiä käsittelevän ryhmän kanssa näkemyksiä varainhoidon valvontaa koskevan yhteistyön käytännön järjestelyistä komission ja jäsenvaltioiden välillä. Keskustelut koskivat TEN-rahoitusasetuksen 8, 9 ja 12 artiklaa, ja niissä käsiteltiin asianomaisten jäsenvaltioiden suostumusta rahoitustukihakemusten jättämiseen, toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioiden on määrä valvoa haetun rahoituksen käyttöä, sekä niiden velvollisuutta ilmoittaa komissiolle hankkeiden ja tutkimusten tehokkaan toteutuksen turvaamiseksi perustetuista hallinnointi- ja valvontajärjestelmistä ja toimittaa sille tarvittaessa kaikki hankkeiden valvontaa koskevat kansalliset selvitykset.

Yleisesti todettiin, että tilanne vaihtelee aloittain ja että toimenpiteiden olisi oltava kustannustehokkaita. Lisäksi tultiin siihen tulokseen, että pitkälle yksityistetty televiestintäala tarvitsee erityiskohtelua. Komitean mukaan olisi hyödyllistä käydä jäsenvaltioiden pääkaupungeissa ministerien välisiä keskusteluja, joissa vahvistettaisiin TEN-verkkojen kolmesta alasta vastaavien viranomaisten näkemyksiä edustavat kannat. Komitea käsittelee näitä asioita uudelleen vuonna 2000.

TAULUKKO 1

TEN-verkkojen saama yhteisön rahoitus vuonna 1999

(miljoonaa ecua/euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

4. TEN-verkkojen rahoitus

Edellä olevassa taulukossa 1 on annettu yleiskuva TEN-verkkojen EU:lta saamasta rahoituksesta.

4.1. TEN-verkkojen rahoitustukikomitea

4.1.1. Energia

TEN-verkkojen rahoitustukikomitea kokoontui 10. syyskuuta. Se hyväksyi 28 toteutettavuustutkimusta ja muuta tutkimusta, joille komissio esitti 28,8 miljoonan euron rahoitustukea. Vastaava komission päätös tehtiin 5. marraskuuta. Tarkempia tietoja on liitteessä IV.

Taulukko 2: TEN-energiaverkkoja koskevat maksusitoumukset

>TAULUKON PAIKKA>

4.1.2. Televiestintä

TEN-verkkojen rahoitustukikomitea kokoontui televiestintää käsittelevässä kokoonpanossaan kahdesti: 15. tammikuuta ja 15.-16. heinäkuuta.

Tammikuun kokouksessa komitea antoi lausunnon komission päätösluonnoksesta, joka koski yhteisön tuen myöntämistä toiselle sarjalle yleishyödyllisiä hankkeita, jotka oli valittu TEN-televiestinnän budjettikohdan mukaisesta ehdotuspyynnöstä 1998/2.

Heinäkuun kokouksessa komitea antoi myönteisen lausunnon yhteisön rahoitustuen myöntämisestä ehdotuspyyntöön 1999/1 [5] saaduista vastauksista valittuihin hankkeisiin, jotka koskivat peruspalvelujen ja sovelluksien edistämistä. Yhteensä 53 validointitutkimuksia ja käyttöönottohankkeita koskevaa ehdotusta vastaanotettiin ja arvioitiin, ja niistä 28 katsottiin kelvollisiksi saamaan yhteisön rahoitustukea, jonka kokonaismäärä oli 20 526 miljoonaa euroa. Edellä mainituista 28 ehdotuksesta kahdessa oli kyse käyttöönottohankkeista. Talousarviosta johtuvista syistä tukea myönnettiin ainoastaan 17:ään parhaaksi katsottuun hankkeeseen 14 042 miljoonan euron arvosta. Muista 11 hankkeesta ainoastaan pientä osaa luvattiin harkita uudelleen, jos rahaa on jäljellä vielä sen jälkeen, kun 17 hankkeen maksusitoumusmäärärahat on käytetty (esim. jos hankkeista luovutaan, sopimusneuvotteluista on tuloksena päätöksessä vahvistettujen määrien pieneneminen tai jos budjettivallan käyttäjä myöntää lisämäärärahoja). Liitteessä VI on luettelo hankkeista, joista tehtiin sopimukset onnistuneiden neuvottelujen päätteeksi.

[5] YVL C 56/12, 26.2.1999, s. 28.

4.1.3. Liikenne

TEN-rahoitustukikomitea piti vuonna 1999 kolme liikennettä käsittelevää kokousta ja antoi myönteisen lausunnon 106 hankkeesta ja tutkimuksesta, joihin komissio oli ehdottanut yhteensä 497,65 miljoonan euron rahoitustukea (ja lisäksi 1,85:tä miljoonaa euroa tekniseen tukeen talousarvion selvitysosan mukaisesti). Useissa valituissa toimissa oli kyse aiemmin tuetun toiminnan jatkamisesta (tai täydentämisestä). Yksityiskohtaiset tiedot esitetään liitteessä VII.

Komissiolle toimitettiin 226 rahoituspyyntöhakemusta, joista muutamissa oli kyse varsin vähäisistä summista. Toimenpidettä, jonka mukaisesti liikennehankkeisiin myönnettävän rahoitustuen on oltava vähintään 500 000 euroa, sovellettiin vuonna 1998 laajalti, ja sen avulla päätösten määrää pystyttiin vähentämään 106:een.

Kuten taulukosta 3 käy ilmi, komissio keskittää edelleen suuren osan (58 %) käytettävissä olevista varoista Essenissä määriteltyihin 14 erityishankkeeseen (joihin kuuluu rautatieliikenteen ohjaus). Muiden kuin Euroopan rautatieliikenteen ohjausjärjestelmään kuuluvien liikenteenohjaushankkeiden osuus (9 %) on laskenut suhteessa aikaisempiin vuosiin.

Liikenne: Taulukko 3: Hanketyypit

>TAULUKON PAIKKA>

Tukitoimenpidetyyppien mukaan jaotellusta taulukosta 4 ilmenee, että vuonna 1999 korkotuen osuus kasvoi hieman vuoteen 1998 verrattuna, kun taas toteutettavuustutkimusten ja teknisten tukitoimenpiteiden osuus väheni edelleen. Tämä johtuu siitä, että useimmat 14 erityishankkeesta ovat tutkimusvaiheen päätyttyä tulossa rakennusvaiheeseen.

Liikenne: Taulukko 4: Tukitoimenpidetyypit

>TAULUKON PAIKKA>

Liikenne: Taulukko 5: Liikennemuodot

Kuten taulukosta 5 käy ilmi, yli 60 prosenttia asetuksen (EY) N:o 2236/95 mukaisesta liikennettä koskevasta EU:n rahoitustuesta myönnettiin myös vuonna 1999 rautatiehankkeisiin (64 %). Tiehankkeet saivat 17 prosenttia ja liikenteenohjaushankkeet 9 prosenttia liikenteen TEN-verkkojen budjetista vuonna 1999.

>TAULUKON PAIKKA>

4.2. HVT JA EDICOM

HVT-hankkeita (alakohtaiset ja horisontaaliset toimet) ja EDICOM-hankkeita ei rahoiteta TEN-rahoitustukiasetuksen nojalla. Esityksen kattavuuden vuoksi ne kuitenkin mainitaan tässä. Komissio myönsi vuonna 1999 24 miljoonaa euroa HVT-ohjelmasta ja 7 miljoonaa euroa EDICOM-ohjelmasta tuettaviin erilaisiin toimiin.

4.3. Rakennerahastot

Selvästi suurin osa unionin TEN-hankkeisiin myöntämistä avustuksista myönnetään Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta.

4.3.1. EAKR

Vuonna 1999 suurin osa ohjelmakauden 1994-1999 jäljellä olevasta rahoituksesta sidottiin EAKR:n kansallisiin ja alueellisiin ohjelmiin. Tätä rahoitusta koskevat tiedot ovat kuitenkin vasta osittain saatavilla. Tärkeimmät rahoituspäätökset koskivat Kreikan ohjelmia, erityisesti PATHE- ja EGNATIA-moottoritiejärjestelmiä sekä Rio Anthirion siltaa. Taulukossa 6 esitetään EAKR:sta liikenteen alalle vuosina 1994-1999 annettu kokonaisrahoitus. Liikennemuotojen mukaan eritellyt yksityiskohtaisemmat taulukot ovat liitteessä VIII.

TEN-hankkeisiin investoituja EAKR-varoja on vaikea määrittää tarkasti. Tämä johtuu monesta eri syystä. Ensimmäinen niistä on EAKR:n monivuotisiin ohjelmiin perustuva lähestymistapa, joka eroaa TEN-verkkojen rahoitustukikomitean ja koheesiorahaston tavasta myöntää vuotuista rahoitusta yksittäisiin hankkeisiin. Toinen tärkeä syy on EAKR:n hajautettu rakenne: suuri osa sen rahoituksesta jaetaan kansallisten tai alueellista viranomaisten kautta, ja tällaista rahoitusta koskevat tiedot saadaan vasta jonkin ajan kuluttua. Lisäksi TEN-verkkojen infrastruktuuria koskeva EAKR:n rahoitus on yleensä osa laajempia liikenneohjelmia, ja kansalliset viranomaiset eivät aina määrittele, mikä osa kuuluu nimenomaan TEN-verkkoihin. Monivuotisiin ohjelmiin perustuvasta lähestymistavasta johtuu myös se, että suurin osa myönnettävistä varoista sidotaan ohjelmakauden alkuvuosina, ja ohjelman loppua kohden rahoituksen määrä vähenee. Näistä syistä TEN-verkkoja koskevista EAKR:n menoista ei ole tällä hetkellä saatavilla yksityiskohtaisia eikä täsmällisiä tietoja.

Taulukko 6: EAKR:sta TEN-liikenneverkkoihin myönnetty kokonaisrahoitus vuosina 1994-1999

(Alustavat luvut)

>TAULUKON PAIKKA>

4.3.2. Koheesiorahasto

Taulukossa 7 esitetään TEN-hankkeita koskevat koheesiorahaston maksusitoumukset vuodesta 1993 alkaen neljän edunsaajajäsenvaltion mukaan jaoteltuna. Lukuihin sisältyvät vuonna 1999 hyväksyttyjä uusia hankkeita koskevat maksusitoumukset sekä vuosittaiset maksuerät, jotka koskevat aiempina vuosina hyväksyttyjä hankkeita.

Taulukko 7: TEN-hankkeiden rahoitus koheesiorahastosta vuonna 1999

>TAULUKON PAIKKA>

Koheesiorahaston yleisenä tavoitteena on ollut varmistaa asianmukainen yhteys Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ja parantaa liikennejärjestelmien yleistä tehokkuutta koheesiorahaston tukea saavissa maissa. Vuosina 1993-1999 koheesiorahasto keskittyi kansallisten liikenneinfrastruktuurien parantamiseen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämistä koskevissa yhteisön suuntaviivoissa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

Taulukossa 8 esitetään TEN-hankkeita koskevien koheesiorahaston maksusitoumusten kokonaismäärä vuosina 1993-1999. Neljän edunsaajamaan TEN-hankkeiksi määriteltyihin hankkeisiin on sidottu yhteensä 8,3 miljardia euroa, josta hieman yli puolet (56 %) on sidottu maantiehankkeisiin ja 34 prosenttia rautatiehankkeisiin. Koheesiorahaston ensimmäinen kausi päättyi vuonna 1999. Jäljempänä on lyhyt kuvaus tuloksista, joita on saavutettu kussakin edunsaajamaassa.

Taulukko 8: TEN-hankkeiden rahoitus koheesiorahastosta jäsenvaltioittain ja liikennemuodoittain vuosina 1993-1999

>TAULUKON PAIKKA>

Espanjaa varten sidottu yhteensä 4,6 miljardin euron suuruinen tuki on 55 prosenttia kaikkien edunsaajamaiden yhteenlasketuista määrärahoista.

Tieverkkoon ja moottoriteihin tehdyt investoinnit ovat osoitus tarpeesta täydentää ja uudistaa Espanjan laajaa valtatiejärjestelmää nopeasti lisääntyneen maantieliikenteen vaatimusten mukaisesti. Kaikkien koheesiorahastosta tuettujen hankkeiden tavoitteena on maanteiden TEN-verkon tavoitteiden saavuttaminen. Näitä tavoitteita ovat eniten käytettyjen moottoritiekäytävien valmistuminen, syrjäisten alueiden ja taloudellisen toiminnan tärkeimpien keskusten yhdistäminen, Espanjan tieverkon liiallisen säteittäisyyden vähentäminen, kaupunkien liikenneruuhkien helpottaminen ja Espanjan tieverkon yhdistäminen naapurimaiden verkkoihin. Tämän vuoksi Espanjan tärkeimmät tiehankkeet ovat seuraavat: Rías Bajasin moottoritie, Madridin kehätie M40, Madrid-Granada-moottoritie, Zaragora-Huesca-Somport-Ranska-moottoritie, Madrid-Valencia-moottoritie, Costa Cantábrican moottoritie ja Katalonian poikittaissuuntainen liikenneakseli.

Rautatiealalla koheesiorahastosta rahoitettiin suunnitelmassa "Plan Director de Infraestructuras 1993-2007" määriteltyjä ensisijaisia kohteita, jos ne liittyivät Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseen. Tärkeimmät näistä hankkeista olivat seuraavat: Välimeren käytävän ja Madrid-Valencian käytävän (Valencia-Tarragona-Barcelona) parannus, jotta sillä voitaisiin ajaa nopeuksilla 200/220 km/h, sekä perinteisen rautatiejärjestelmän uudistaminen ja uuden suurnopeusradan Madrid-Barcelona-Ranskan raja rakentaminen.

Koheesiorahastosta Portugalille myönnetty rahoitus oli yhteensä 1,4 miljardia euroa. Suurin osa tuesta osoitettiin tiehankkeisiin, joilla saatettiin päätökseen Lissabon-La Coruña- ja Lissabon-Madrid-käytävät, sekä Lissabon-Valladolid-akselin rakentamisen nopeuttamiseen. Tärkeälle sijalle asetettiin myös Lissabonin ja Porton alueen ruuhkien vähentäminen, jota tuettiin rahoittamalla moottoriteiden leventämistä sekä Lissabonin kehäteiden, Tejo-joen ylittävän sillan ja Freixon sillan rakentamista.

Rautatiealalla tuettiin Portugalin viranomaisten pyrkimyksiä uudistaa kaksi päärautatietä (pohjoiseen ja Beira Altan suuntaan), joilla on strategista merkitystä Portugalille ja jotka kummatkin kuuluvat TEN-rautatieverkkoon.

Meriliikenteen alalla koheesiorahaston tukea on annettu investointeihin, joilla parannetaan satamien ja muiden liikennemuotojen välisiä yhteyksiä sekä kehitetään satamapalveluja ja infrastruktuuria Portugalin tärkeimmissä satamissa Leixõesissa, Lissabonissa, Setúbalissa ja Sinesissa.

Lentoasemien osalta rahastosta tuettiin ainoastaan yhtä hanketta, joka koski Madeiralla sijaitsevaa Funchalin lentoasemaa. Hankkeen avulla pyritään parantamaan yhteyksiä tälle syrjäiselle saarelle.

Kreikkaa varten sidottu yhteensä 1,5 miljardin euron suuruinen tuki on 18,4 prosenttia kaikkien neljän edunsaajamaan yhteenlasketuista määrärahoista.

Essenissä määriteltyyn hankkeeseen nro 7 (Pathe-via Egnatia) sidottiin vuonna 1999 82,61 miljoonaa euroa ja muihin TEN-verkon moottoritiehankkeisiin 10 miljoonaa euroa. Hanketta koskevissa maksusitoumuksissa on kyse seuraavista tieverkon osista:

Pathe: Katerinin kaupunkialueen alittavan tunnelin uuden osan rakentaminen sekä Patrasin, Skotina-Katerinin ja Rahes-Pelasgian osuuksien ohikulkuteitä koskevat täydentävät sopimukset.

Via Egnatia: noin 22 kilometriä pitkän osuuden Asprovalta-Strimonas rakentaminen.

Rautatiealalla keskityttiin seuraaviin hankkeisiin: Evangelismos-Leptokarya, Thessaloniki-Alexandroupolis, Ateena-Korinthos, Axios-joki, rata Piraeus-Ateena-Thessaloniki, Paleofarsalos-Kalambaka, Thriassion kokonaisuus ja muut verkkoon sekä Piraeuksen satamaan yhteydessä olevat radat.

Irlannissa koheesiorahaston investoinnit on keskitetty kansalliseen tieverkkoon ja erityisesti TEN-verkkojen kannalta tärkeimpiin reitteihin. Koska valtateidenkin kunto on ollut erittäin heikko, Irlannissa on osoitettu teihin 75 prosenttia kaikista liikenteen investoinneista. Tämä osuus on suurempi kuin muissa koheesiorahaston edunsaajamaissa. Vuonna 1996 Irlanti oli 15 jäsenvaltion EU:n indeksillä mitattuna moottoritieverkon suhteen kaikista jäsenvaltioista heikoimmassa asemassa. Lisäksi maantiet ovat Irlannin tärkein sisäinen liikennemuoto (96 prosenttia matkustajaliikenteestä ja 90 prosenttia tavaraliikenteestä). Rahoitettuihin pääteihin kuuluvat seuraavat: M1 - Dublinista rajalle kohti Belfastia; M50 - Dublinin kehätie; N7-8 - Dublin-Cork/Limerick ja N4 Dublin-Sligo.

Rautatiealalla rahoitusta myönnettiin Dublinin ja Belfastin sekä Dublinin ja Corkin välisten rataosuuksien kehittämiseen (tämä rata ovat osa Essenissä määriteltyä ensisijaista hanketta nro 9). Rahoitusta myönnetään muun muassa merkinannon kehittämiseen sekä vanhojen kiskojen korvaamiseen jatkuvakiskoraiteilla. Edellä mainitun radan lisäksi kiskojen ja merkinantolaitteiden uusimista rahoitettiin reiteillä, joilla liikennöinti on kaikkein vilkkainta tai joilla liikennemäärät voivat kasvaa suuriksi. Sähköradan jatkamista pohjoisen ja etelän suuntaan Dublinin keskustasta uloimpiin esikaupunkeihin tuettiin myös, koska Dublinin lähijunaliikenteessä on enemmän matkustajia kuin koko muussa rataverkossa yhteensä.

Satamien osalta tukea annettiin infrastruktuurin parantamiseen neljässä suurimassa satamassa, jotka ovat Dublin, Cork, Rosslare ja Waterford. Tuen tavoitteena oli laskea kustannuksia lisäämällä suoritustehoa ja kilpailukykyä. Tällä tavoin on onnistuttu laskemaan konttikohtaisia satamamaksuja Dublinin ja Corkin satamissa yli 15 prosentilla vuodesta 1995. Satamahallinnosta vastaavien viranomaisten taloudellisten toimintaedellytysten kohennuttua myöhemmät pääomainvestoinnit toteutettiin ilman koheesiorahaston tukea,

4.4. Euroopan investointipankin (EIP) myöntämät lainat

Sellaisen laajan yleishyödyllisen infrastruktuurin kehittäminen, josta pääosan muodostavat Euroopan laajuiset verkot, on yhä yksi EIP:n ensisijaisista tavoitteista. Vuonna 1999 EIP:n hallintoneuvosto hyväksyi yhteensä 7 341 miljoonan euron arvosta lainoja TEN-verkkoja ja niihin liittyviä hankkeita varten EU:ssa. Rahoitussopimuksia allekirjoitettiin kaikkiaan 8 277 miljoonan euron arvosta, joka vastaa yli 30:tä prosenttia pankin toiminnasta jäsenvaltioissa. Vuodesta 1993 pankki on myöntänyt TEN-hankkeisiin lainaa yhteensä 57 648 miljoonan euron arvosta ja allekirjoittanut rahoitussopimuksia kaikkiaan 44 319 miljoonan euron arvosta. Kyseessä olevien hankkeiden investointikustannukset ovat arviolta yhteensä 183 miljoonaa euroa.

EIP on osallistunut TEN-hankkeiden rahoituksen suunnitteluun erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin väliseen kumppanuuteen perustuvissa hankkeissa. Näistä parhaita esimerkkejä ja myös mahdollisia malleja tuleville hankkeille ovat DBFO-tienrakennuksen rahoitusjärjestelyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Suomessa ja Portugalissa. Lisäksi EIP on osallistunut aktiivisesti eräiden innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämiseen. Näitä ovat saatavien muuttaminen arvopapereiksi liikkuvan kaluston rahoittamiseksi ja jälleenrahoitusrakenteiden kehittäminen, jotta kaupallisilla rahoittajilla olisi mahdollisuus irtautua pitkän ajanjakson rahoituksesta tarkoin määritellyin ehdoin.

Lisäksi EIP edistää sellaisista infrastruktuurihankkeista saatujen kokemusten hyödyntämistä, joita julkinen ja yksityinen sektori ovat yhdessä rahoittaneet eri jäsenvaltioissa, ja pyrkii parantamaan yksityissektorin suurten yritysten kykyä investoida eräisiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteisesti rahoittamiin hankkeisiin EU:n jäsenvaltioissa. Yksi esimerkki tällaisesta hankkeesta on Engelbergin tunneli Saksassa. Tällä asiantuntemuksen hyödyntämisellä pyritään parantamaan pääoman yleistä tehokkuutta ja vähentämään rahoitukseen osallistuvien pankki- ja pääomamarkkinavälineiden pääomakustannuksia.

Vuonna 1999 EIP myönsi EU:ssa toteutettaviin liikenteen TEN-hankkeisiin lainaa yhteensä 4 807 miljoonaa euroa, minkä jälkeen alalle tähän mennessä myönnettyjen lainojen kokonaisarvo on 36 722 miljoonaa euroa. Rahoitussopimuksia allekirjoitettiin kaikkiaan 5 977 miljoonan euron arvosta vuonna 1999 (4 415 miljoonaa euroa vuonna 1998). Tähän mennessä niitä on allekirjoitettu yhteensä 26 506 euron arvosta. Uudet hyväksytyt lainat koskivat pääasiassa Portugalin DBFO-moottoritiehankkeita Beirassa ja Algarvessa, Malpensan lentoasemaa ja Patrasin ohikulkutietä Kreikassa.

Keski- ja Itä-Euroopan maiden osalta EIP on allekirjoittanut Kreetan ja Helsingin yleiseurooppalaisten liikennekonferenssien hyväksymät yhtätoista käytävää koskevat sopimukset, joiden arvo on 1 321 miljoonaa euroa.

Energia-alalla uusia lainoja myönnettiin vuonna 1999 kaikkiaan 134 miljoonan euron arvosta Euroopan laajuisia kaasu- ja sähköverkkoja varten, mikä nostaa vuodesta 1993 myönnettyjen lainojen yhteenlasketun määrän 6 054 miljoonaan euroon. Vuonna 1999 rahoitussopimuksia allekirjoitettiin 174 miljoonan euron arvosta. Ne koskivat Italian ja Kreikan sekä Espanjan ja Marokon sähköverkkojen yhteenliittämistä, Portugalissa toteutettavaa Portgas-hanketta sekä Saksassa toteutettavaa Ruhrgas Netra -hanketta. Vuonna 1998 vastaava määrä oli 393 miljoonaa euroa.

Lisäksi EIP myönsi vuonna 1999 uusia lainoja eurooppalaisiin televiestintäverkkoihin, joihin ei sovelleta televiestinnän TEN-suuntaviivoja. Näitä lainoja myönnettiin 2 400 miljoonan euron arvosta ja rahoitussopimuksia allekirjoitettiin 2 126 miljoonan ecun arvosta (3 434 miljoonaa euroa vuonna 1998). Tähän mennessä sopimuksia on allekirjoitettu vuodesta 1993 alkaen yhteensä 12 985 miljoonan euron arvosta.

EIP:n perussäännön 21 artiklan mukaan pankki kuulee komissiota hankkeista, joita sen on tarkoitus rahoittaa. Tätä järjestelyä tarkistetaan parhaillaan, ja komissio käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen lisätäkseen EIP:n myöntämän rahoitustuen johdonmukaisuutta suhteessa yhteisön politiikkaan TEN-verkkojen ja ympäristön alalla.

Lisätietoja EIP:n TEN-hankkeisiin myöntämistä lainoista on liitteessä IX.

Taulukko 9: EIP:n TEN-hankkeita varten myöntämät lainat [6] Euroopan unionissa

[6] EIP:n lainoilla tarkoitetaan allekirjoitettuja rahoitussopimuksia.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 10: EIP:n Keski- ja Itä-Euroopan maille myöntämät lainat

>TAULUKON PAIKKA>

4.5. Euroopan investointirahaston (EIR) takaukset

EIR:n hyväksyttyjen operaatioiden kokonaisarvo (takaisin maksettujen lainojen nettoarvo) oli vuoden 1999 lopussa kasvanut rahaston perustamisesta 2 784 miljoonaan euroon. TEN-hankkeiden osuus tästä oli 1 918 miljoonaa euroa, mikä vastaa 69 prosentin osuutta kokonaismäärästä (liikenne 36%, energia 29% ja televiestintä 35%).

EIR:n kokonaissitoumukset olivat vuonna 1999 arvoltaan 456,1 miljoonaa euroa, josta 406,6 miljoonaa liittyi takauksiin ja 49,5 miljoonaa pääomarahoitukseen. Kaikista takauksista 388,8 miljoonaa euroa (95%) myönnettiin TEN-hankkeisiin. Tähän määrään sisältyy 265,8 miljoonaa euroa liikennehankkeisiin Saksassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä 123,1 miljoonaa euroa televiestintähankkeisiin Belgiassa, Unkarissa, Puolassa ja Irlannissa. Yksityiskohtaisia tietoja näistä toimista on liitteessä X.

EIR:n perustamisen jälkeen takauksia on myönnetty TEN-hankkeita varten, joita toteutetaan kymmenessä jäsenvaltiossa (Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Portugali, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) sekä EU:n ulkopuolella Puolassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Norjalle kuuluvissa osissa Pohjanmerta.

Taulukko 11: EIR:n lainatakuut TEN-hankkeita varten

(hyväksytyt operaatiot miljoonina euroina)

>TAULUKON PAIKKA>

4.6. Jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus

Joitakin koheesiorahaston kohdemaissa toteutettavia hankkeita lukuun ottamatta EU:n rahoitus on useimmissa TEN-hankkeissa vain pieni osa kokonaiskustannuksista. Valtaosa rahoituksesta on peräisin joko jäsenvaltioiden viranomaisilta tai energia- ja televiestintähankkeissa yksityissektorilta. Tarkkoja tai käyttökelpoisia lukuja jäsenvaltioiden TEN-menoista on vaikea saada.

4.7. Infrastruktuurin rahoittaminen EU:n ulkopuolisissa maissa

4.7.1. ISPA

Neuvosto antoi 21. kesäkuuta 1999 asetuksen 1267/1999 liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä (ISPA). Vuosina 2000-2006 ISPAsta on tarkoitus antaa vuosittain noin 520 miljoonaa euroa rahoitustukea unionin jäsenyyttä hakeneissa 10:ssä KIE-maassa toteutettaviin liikenteen infrastruktuurihankkeisiin. Tukikelpoisia ovat erityisesti yleishyödylliset hankkeet, joilla edistetään kestävää liikennettä, sekä hankkeet, joilla autetaan edunsaajamaita täyttämään liittymiskumppanuuksien tavoitteet. Näihin toimiin kuuluvat kansallisten verkkojen liittäminen toisiinsa sekä Euroopan laajuisten verkkojen ja näiden verkkojen yhteentoimivuus ja myös pääsy tällaisiin verkkoihin. ISPA noudattaa hankekohtaista lähestymistapaa, joka vastaa suureksi osaksi koheesiorahaston lähestymistapaa tavoitteiden samanlaisuus huomioon ottaen. ISPAn tukea annetaan ainoastaan riittävän laaja-alaisiin hankkeisiin, jotta sen vaikutus olisi merkittävä. Jokaisen toimenpiteen vähimmäiskustannukset ovat yleensä ainakin 5 miljoonaa euroa. Yhteisö voi antaa tukea enintään 75 prosenttia (poikkeustapauksissa 85 %) kaikista julkisista menoista joko avustuksena tai takaisin perittävänä lainana. Taulukossa 12 esitetään ISPAn tuen alustava jakautuminen ehdokasmaiden kesken väestön, asukasta kohti lasketun BKT:n ja pinta-alan perusteella (ks. myös 7.3 kohta).

Taulukko 12: Perustiedot ehdokasmaista ja ISPAn rahoituksen alustava jako

>TAULUKON PAIKKA>

4.7.2. PHARE

PHAREn Keski-Eurooppaa koskevan investointistrategian tarkistuksen seurauksena vuosiksi 1998 ja 1999 perustettiin laaja-alaisten infrastruktuurihankkeiden rahoitusväline LSIF, josta voidaan rahoittaa enintään 25 prosenttia liikenteen ja ympäristöalan hankkeiden kokonaiskustannuksista, joiden yläraja on 250 miljoonaa euroa. Väline sisälsi hankkeiden valmistelumekanismin (PPF), josta myönnettiin 25 miljoonaa euroa hankkeiden rakennusvaihetta edeltävään tutkimukseen ja suunnitteluun. Mekanismia sovelletaan erityisesti valmisteltaessa hankkeita ISPAn rahoitusta varten. Vuodesta 2000 yhteisön rahoitustuki KIE-maiden pääasiallisiin liikennekäytäviin kanavoidaan ISPAn kautta (ks. edellä).

4.7.3. TACIS

Yksi TACIS-ohjelman tavoitteista on parantaa infrastruktuuriyhteyksiä uusien itsenäisten valtioiden kanssa, ja ohjelman vuosibudjetista voidaan nyt käyttää jopa 10 prosenttia investointeihin, myös pieniin infrastruktuurihankkeisiin, osana raja-alueyhteistyötä.

4.7.4. MEDA

MEDA-ohjelmasta myönnettävä rahoitus, joka on tarkoitettu Välimeren alueen maiden ja EU:n välisten yhteyksien parantamiseen, on tällä hetkellä vähäistä (mutta erittäin hyödyllistä), ja se koskee ainoastaan pientä määrää toteutettavuustutkimuksia (ks. esim. jäljempänä 7.2 kohdassa mainittu Eumedis-hanke).

5. TEN-verkkojen rahoitus: muita kysymyksiä

5.1. TEN-rahoitusasetuksen muuttaminen

Agenda 2000:n yhteydessä Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat kesäkuussa 1999 Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta.

Muutetussa rahoitusasetuksessa [7] vahvistetaan kaikkia kolmea TEN-verkkojen alaa koskeva 4 600 miljoonan euron rahoituskehys vuosiksi 2000-2006. Tästä 4 600 miljoonan euron määrästä noin 4 170 miljoonaa euroa osoitetaan liikennehankkeisiin, 155 miljoonaa euroa energiahankkeisiin ja 275 miljoonaa euroa televiestintähankkeisiin.

[7] EY) N:o 1655/1999, 19.7.1999.

Sovittu 4,6 miljardin euron määrä kaksinkertaistaa vuosien 1995-1999 2,3 miljardin euron budjetin. Tämä lisäys auttaa nopeuttamaan Euroopan laajuisten verkkojen toteuttamista, ja antaa EU:lle mahdollisuuden edistää huomattavasti 14:n Essenissä määritellyn erityishankkeen rakennustöitä. Suurin osa näistä hankkeista on juuri tulossa rakennusvaiheeseen. Uudella kaudella TEN-verkkojen budjettikohdasta tuetaan huomattavasti myös sellaisten eurooppalaisten älykkäiden liikennejärjestelmien kuten ERTMS:n (Euroopan rautateiden telematiikan hallintajärjestelmä) kehittämistä, jotka lisäävät Euroopan rautatiejärjestelmien yhteentoimivuutta. Tukea annetaan myös Galileo-hankkeeseen.

Uudessa TEN-rahoitusasetuksessa säädetään myös, että komissio voi vahvistaa monivuotisia tavoiteohjelmia. Tämä on selvä edistysaskel, koska se mahdollistaa pitkäaikaisten hankkeiden pitkäaikaisen rahoituksen. Monivuotiset ohjelmat antavat hankkeiden toteuttajille käsityksen tuen tasosta tulevaisuudessa. Siksi ne ovat erityisen hyödyllisiä, kun on kyse liikenteen alan suurista infrastruktuurihankkeista sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeista.

Tarkistettu asetus antaa myös mahdollisuuden investoida aluksi jopa yhden prosentin TEN-verkkojen budjettikohdasta riskipääomarahastoihin. Tarkoituksena on kehittää tällaisia rahastoja ja pystyä hyödyntämään TEN-infrastruktuurihankkeiden rahoituksessa eläkerahastoja ja vakuutusyhtiöiden suuria resursseja, jotka antavat mahdollisuuden pitkäaikaiseen rahoitukseen. Riskipääoma on varteenotettava vaihtoehto erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeissa.

Toinen uuteen rahoitusasetukseen sisältyvä parannus on mahdollisuus nostaa vuodesta 2003 alkaen tuen tasoa tavallisesta 10 prosentista 20 prosenttiin sateelliittinavigointihankkeissa, joihin Galileokin kuuluu. Tällä tekijällä on ratkaiseva merkitys osoitettaessa, että tämä puhtaasti eurooppalainen elintärkeä hanke pystytään rahoittamaan.

5.2. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön edistäminen

5.2.1. Kinnockin asiantuntijaryhmän työn jatkotoimenpiteet

Toukokuussa 1997 raporttinsa antaneen, Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden julkista ja yksityistä yhteistyötä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän suositusten noudattamiseksi komissio ryhtyi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käsittelemään tilaamansa TEN-hankkeiden kohtuudenmukaisuutta koskevan tutkimuksen tuloksia. Lisäksi komissio järjesti joulukuussa 1999 erityisesti hankeviranomaisille tarkoitetun seminaarin, jossa käsiteltiin tiedon levittämistä eräistä tärkeistä TEN-yhteistyöhankkeista, joissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on osoittautunut onnistuneeksi.

5.2.2. Julkiset hankinnat

Komissio laati huhtikuussa 1999 luonnoksen tulkitsevaksi tiedonannoksi käyttöoikeussopimuksia ja julkisia hankintoja koskevista säännöistä sekä pyysi niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa. Tässä asiakirjassa komissio esitti alustavia näkemyksiään käyttöoikeussopimuksista ja muista vastaavista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömuodoista. Asiakirjan johdannossa viitataan erityisesti komission vuonna 1997 antamaan tiedonantoon julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeissa [8] sekä komission sitoumukseen edistää tällaista yhteistyötä.

[8] OM(97) 453 lopullinen, 10.9.1997.

Liikenteen alan käyttöoikeussopimusten osalta tiedonannossa todetaan, että jos käyttöoikeussopimuksen myöntää muu kuin liikenteen alan toimija, siihen sovelletaan a) perustamissopimuksen sääntöjä ja periaatteita (kuten syrjimättömyyttä, tasavertaista kohtelua, avoimuutta, vastavuoroista tunnustamista ja suhteellisuutta), jos kyseessä on palveluhankintoja koskeva käyttöoikeussopimus, ja b) perustamissopimuksen ja julkisia rakennusurakoita koskevan direktiivin 93/37/ETY sääntöjä, jos kyseessä on käyttöoikeusurakka. Liikenteen alan toimijoiden myöntämiin käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan edellä mainittuja perustamissopimuksen sääntöjä.

Monien asiaa koskevien pyyntöjen vuoksi lopullisessa tiedonannossa keskitytään sellaiseen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön, jota voidaan tutkia yhteisön lainsäädännön mukaisina käyttöoikeussopimuksina [9]. Kyseisessä tiedonannossa käsitellään eräitä TEN-hankkeiden kannalta merkityksellisiä kysymyksiä.

[9] YVL C 121/2, 19.4.2000.

Lisäksi on keskusteltu tarpeesta käydä "teknistä vuoropuhelua" TEN-hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Tästä todettiin maaliskuussa 1998 julkaistussa julkisia hankintoja koskevassa komission tiedonannossa [10], että komissio ehdottaa direktiiveihin muutoksia tarkoituksenaan lisätä hankintamenettelyjen aikana käytävää vuoropuhelua.

[10] OM(98) 143, Komission tiedonanto: Julkiset hankinnat Euroopan unionissa.

6. Kertomukset, tiedonannot ja arviointi

6.1. Kertomukset ja tiedonannot

6.1.1. Ensimmäinen kertomus suurnopeusjunien yhteentoimivuudesta

Komissio antoi 10. syyskuuta 1999 ensimmäisen kertomuksen Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 96/48/EY täytäntöönpanosta ja vaikutuksista [11].

[11] OM (1999) 414 lopullinen.

6.1.2. Galileo

Komissio antoi 10. helmikuuta 1999 tiedonannon "Galileo - Euroopan osallistuminen satelliittinavigointipalvelujen uuteen sukupolveen", jossa esitetään päätelmiä edellisen vuoden aikana toteutetuista toimista.

6.1.3. Komission tiedonanto euro-ISDN:n kehittämisestä

Vuoden 1999 lopussa komissio laati 9. marraskuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2717/95/EY 10 artiklan mukaisesti tiedonannon, jossa esitetään yleisarvio suuntaviivoista, jotka koskevat euro-ISDN:n (digitaalinen monipalveluverkko) kehittämistä Euroopan laajuisena verkkona. Edellä mainitussa artiklassa säädetyn vaatimuksen täyttämiseksi komissio oli aikaisemmin toteuttanut ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla kaksi tutkimusta:

- kesäkuussa 1998 valmistunut tutkimus euro-ISDN:n tilanteesta Euroopan unionissa vuosina 1997-1998 ja

- marraskuussa 1998 valmistunut väliarviointi Euroopan laajuisten televerkkojen kehittämisestä vuosina 1993-1997 euro-ISDN:ää koskevien suuntaviivojen puitteissa.

6.2. Arviointi

Moitteetonta ja tehokasta varainhoitoa koskevassa SEM 2000 -ohjelmassaan komissio korostaa toimiensa arvioinnin merkitystä.

6.2.1. Energia

Vuonna 1999 ulkopuoliset asiantuntijat tekivät komissiolle väliarvioinnin energia-alan TEN-ohjelmasta.

6.2.2. Televiestintä

TEN-televiestintähankkeiden tarkastelu

Vuonna 1999 tarkasteltiin yhteensä 39:ää hanketta (ks. liite III), joista 28:aa tarkasteltiin marraskuussa. Viimeksi mainitut olivat vuoden 1998 ehdotuspyynnöistä valittuja hankkeita, jotka aloitettiin 1. tammikuuta 1999.

Tarkastelun ensimmäinen tavoite oli tehdä toteutetuista töistä tekninen arvio, jonka perusteella olisi mahdollista päätellä, edistyvätkö hankkeet sopimusten mukaisesti. Tässä arvioinnissa tultiin siihen tulokseen, että hankkeet edistyivät yleensä tyydyttävästi kohti esitettyjä tavoitteita.

Toinen tavoite oli osoittaa näiden hankkeiden osuus TEN-televiestintätoimien yleisten tavoitteiden saavuttamisessa. Näitä tavoitteita ovat yhteiskunnallinen vaikutus, kilpailukyky, sisämarkkinoiden vahvistaminen, yhteenkuuluvuus ja uusien kasvualojen kehittäminen (työpaikkojen luominen) Euroopan laajuisia televerkkoja koskevien suuntaviivojen ja työohjelman mukaisesti. Kaiken kaikkiaan hankkeiden saavutukset ovat useilla perusteilla mitattuina olleet kattavia. Tarkastelusta on myös käynyt ilmi, että televiestintäalan TEN-verkkojen tavoitteiden saavuttaminen ja hankkeiden tekninen toteutus ovat vastanneet toisiaan.

Multimedia-alan yhteisten ehdotuspyyntöjen mukaisten hankkeiden tarkastelu

Komissio tarkasteli lokakuussa 1999 koulutuksen multimediatyöryhmän 13:a hanketta [12], joita on yhteisrahoitettu televiestintäalan TEN-verkoista.

[12] ultimediatyöryhmä julkaisi joulukuussa 1996 kuutta EU:n ohjelmaa koskevan yhteisen ehdotuspyynnön, jonka tavoitteet ovat toisiaan täydentäviä, mutta joilla on neljän eri pääosaston vahvistamat, toisistaan eroavat täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Ehdotuspyyntöön sisältyivät telemaattiset sovellukset ja kohdistettu sosio-ekonominen tutkimus, tutkimushankkeiden tukeminen, televiestintäalan TEN-toimet, televiestintäsovellusten ja -palvelujen käyttöönoton tukeminen sekä SOKRATES ja LEONARDO koulutuksen tukemisen osalta.

Ensimmäinen tavoite oli arvioida näiden hankkeiden teknistä edistymistä ja verrata sitä niitä koskevissa sopimuksissa annettuihin sitoumuksiin sekä, ensimmäistä kertaa, myös siihen, miten hankkeilla edistettiin televiestintäalan TEN-toimien tavoitteiden saavuttamista. Yleinen johtopäätös oli, että suurin osa tarkastelluista hankkeista oli edistynyt huomattavasti, joillakin oli saavutettu merkittäviä tuloksia ja eräissä muissa oli vielä kehittämiskelpoisia mahdollisuuksia.

Tarkastelun toinen tavoite oli määritellä, mikä vaikutus hankkeilla on ollut televiestintäalan TEN-ISDN-toimien (ks. edellä) tavoitteiden saavuttamiseen. Kyseessä oli tavoitellun ja toteutuneen vaikutuksen arviointi eikä hankkeen laadun arvostelu.

Näiden hankkeiden tärkein saavutus on ollut yhteiskunnallista vaikutusta koskevan tavoitteen saavuttaminen, joka on ollut tulosta hyvin valituista käyttäjäryhmistä ja selvästi ilmaistuista tarpeista.

Televiestintäalan TEN-toimien väliarviointi

Suuntaviivoja koskevan päätöksen 14 artiklan mukaan komission on tehtävä televiestintäalan TEN-toimista väliarvio. Lisäksi komission SEM 2000 -aloitteessa edellytetään kaikkien EU:n ohjelmien järjestelmällistä arviointia. Saatuaan suuntaviivoja käsittelevän komitean myönteisen lausunnon suunnitelluista arviointiperusteista (ks. 3.2.2. kohta) komissio julkaisi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ennakkoilmoituksen [13], jonka tavoitteena oli tavalliseen avoimeen tarjouskilpailumenettelyyn perustuvien sopimusten tekeminen asiantuntijoiden kanssa.

[13] YVL S 230, 26.11.1999.

6.2.3. Liikenne

Komissio teetti vuonna 1999 liikennehankkeisiin antamastaan tuesta riippumattoman ulkopuolisen arvion, joka toimitettiin jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. Komissio laatii tämän arvion sekä tietyiltä aloilta (erityisesti ERTMS ja tieliikenteen hallinta) tehtyjen yksittäisten arvioiden perusteella suunnitelman asianmukaisten suositusten täytäntöönpanosta. Nämä suositukset koskevat hankkeiden hallinnointia, tavoitteiden asettelua ja suorituskyvyn indikaattoreita sekä ympäristönäkökohtien entistä parempaa huomioon ottamista koko hankkeen toteutuksen aikana ennakkoarvioinnista loppuarviointiin.

7. Ulkosuhteet

7.1. Energia

Energiaverkon laajentaminen on elintärkeää paitsi Euroopan unionin energiansaannin kannalta, joka on edelleen hyvin riippuvaista ulkopuolisista voimavaroista erityisesti öljyn ja maakaasun osalta, myös kansainvälisen yhteistyön ja yleisen kehityksen kannalta.

Myös vuonna 1999 vahvistetut Euroopan unionin laajentumissuunnitelmat osoittavat, että on yhä tärkeämpää yhdistää ehdokasmaiden energiaverkot EU:n verkkoihin.

Energia-alan TEN-suuntaviivoissa on jo yksilöity suuri joukko kaasua tai sähköä koskevia yhdistämishankkeita, jotka edellyttävät töitä ehdokasmaissa tai unionin ulkopuolisissa maissa. Näiden hankkeiden tutkimiseen sekä alueellisen energiayhteistyön tavoitteluun (Itämeren ja Balkanin alueella, Mustallamerellä ja Välimerellä) annettiin yhteisön tukea myös vuonna 1999 energia-alan TEN-ohjelmasta (liitteessä V on luettelo vuonna 1999 rahoitetuista hankkeista), Synergia-ohjelmasta sekä horisontaalisista tukiohjelmista (PHARE, TACIS ja MEDA).

7.2. Televiestintä

Televiestinnän infrastruktuuri ja siihen liittyvät uudet palvelut ja sovellukset ovat avaintekijöitä EU:n naapurimaiden sosioekonomisessa kehityksessä ja niiden yhdentämisessä EU-maihin. Nämä tekijät voivat auttaa erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maita (KIE-maat) sekä Välimeren alueen maita uudistamaan talouksiaan ja siten lisäämään vaurauttaan.

Kaupallisten rahoituslähteiden varmistamiseksi televiestinnän kehittämistä varten alalla on oltava oikeudenmukainen ja vakaa sääntelykehys sekä hyvin organisoituneita toimivia yrityksiä, minkä lisäksi investointiehdotusten on oltava hyvin valmisteltuja. Kaikissa tapauksissa televiestintäalan menestyksellisen kehityksen ennakkoedellytyksenä on, että hallitukset sekä vapauttavat että sääntelevät markkinoita riittävästi.

EU:n ensimmäisenä tehtävänä onkin edistää institutionaalisia muutoksia, joita tarvitaan televiestintäpalvelujen vapauttamiseen, toiminnan sääntelyyn ja valvontaan sekä lainsäädännön muutosten tukemiseen. Lisäksi uusien, yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti merkittävien televiestintäsovellusten ja -palvelujen käyttöönoton valmistelussa on vielä paljon tehtävissä yhteisön televiestintäalan TEN-toimista samoin kuin MEDA-ohjelmaan perustuvasta viimeaikaisesta Eumedis-aloitteesta saatujen kokemusten perusteella.

Komissio harkitsee myös EU:n rahoitusvälineiden avulla tuettavien toimintojen välisten yhteyksien parantamista, jolla valmisteltaisiin tietä EIP:n ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten (IFI) lainoille.

Euroopan komissio allekirjoitti vuonna 1999 yhteistyösopimuksen Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa. Tämän sopimuksen tavoitteena on rahoitustuen myöntäminen KIE-maissa ja uusissa itsenäisissä valtioissa tietyissä olosuhteissa toteutettaviin televiestintäalan hankkeisiin. Hankkeet liittyvät erityisesti vähimmäissääntelyn käyttöönottoon kyseisissä maissa. EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden osalta sääntelyvaatimus tarkoittaa yhteisön televiestintäalan säännöstön noudattamista kokonaisuudessaan.

7.3. Liikenne

Liikenteen infrastruktuuritarpeiden arviointiohjelman (TINA) loppukertomus julkaistiin lokakuussa 1999. Samalla päättyi komission tehtävä, joka koski tarvittavien osatekijöiden yksilöimistä tulevan Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamiseksi seuraavien 11:n yhteisön jäsenyyttä hakeneen maan alueella: Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro.

TINA-ohjelmassa määritelty liikenneverkko käsittää ehdokasmaiden alueella sijaitsevat kymmenen yleiseurooppalaisen multimodaaliliikennekäytävän reitit, jotka hyväksyttiin Helsingissä kesäkuussa 1997 pidetyssä yleiseurooppalaisessa liikennekonferenssissa, sekä päätöksellä 1692/96/EY vahvistettujen liikennealan TEN-suuntaviivojen perusteella valittuja muita verkon osia. Johtavien virkamiesten TINA-ryhmä esitti loppukertomuksessaan, että tämän verkon osia olisi pidettävä tulevan Euroopan laajuisen liikenneverkon tarpeellisina osina, erityisesti Keski-Euroopan 10:ssä ehdokasmaassa. Antamissaan suosituksissa ryhmä ehdotti myös, että ensisijaisesti investoitaisiin niihin verkon osiin, jotka täydentävät yleiseurooppalaisia liikennekäytäviä.

TINA-loppukertomuksessa verkkoa havainnollistetaan kartoilla, jotka perustuvat TINA-tietokannasta saatuihin yksityiskohtaisiin tietoihin. Lisäksi siinä on analyysejä liikenne-ennusteista, verkon kehittymisestä ajan mittaan ja sen muuttuvista teknisistä piirteistä sekä nykyisistä ja tulevista kapasiteetin epätasapaino-ongelmista jne.

Nykyisellään verkko käsittää ehdokasmaiden alueella 18 683 kilometriä teitä, 20 924 kilometriä rautateitä, 4 052 kilometriä sisävesireittejä, 40 lentoasemaa, 20 merisatamaa, 58 jokisatamaa ja 86 terminaalia. Verkon pituuden suhde pinta-alaan on yleisesti ottaen selvästi pienempi kuin EU:n 15 jäsenvaltiossa, mutta pituuden suhde väestön määrään on suunnilleen sama.

Verkon rakentamisen arvioidut kustannukset ovat 92 miljardia euroa (37 miljardia rataverkkoon, 44 miljardia tieverkkoon, 1,5 miljardia sisävesireitteihin ja 9,5 miljardia verkon yhtymäkohtiin kuten lentoasemiin, jokisatamiin, merisatamiin ja muihin terminaaleihin).

Noin kolme neljäsosaa verkon rautatie- ja maantieosuuksista liittyy Helsingissä päätettyjen yleiseurooppalaisten liikennekäytävien täytäntöönpanoon, joka on etusijalla ISPAn ja EIP:n kautta annettavassa EU:n rahoituksessa.

8. Tutkimus ja kehittäminen

Euroopan yhteisön tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn neljännen puiteohjelman (1994-1998) useisiin erityisohjelmiin sisältyi TEN-politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa edistäviä toimia. Näitä ovat liikenteen tutkimusohjelma, muun kuin ydinenergian alan ohjelma sekä tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat ohjelmat. TEN-politiikan sosioekonomisten ja ympäristöllisten ulottuvuuksien arviointia koskevia hankkeita käytetään valmisteltaessa liikenneverkon kehittämistä koskevien yhteisön suuntaviivojen tarkistusta. Lisäksi TEN-verkkojen talousarviosta annetaan tukea Euroopan satelliittinavigointijärjestelmän (GALILEO) ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) kaltaisten järjestelmien edelleenkehittämiseen tutkimusohjelmista tuetun vaiheen jälkeen sekä niiden validointiin ja käyttöönottoon.

Tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja esittelyn viidennen puiteohjelman (1998-2002) yhteydessä on aloitettu useita kestävää liikennettä ja liikennemuotojen yhteensopivuutta, maaliikennettä, meriteknologiaa sekä kansalaisille tarkoitettuja tehokkaita energiajärjestelmiä ja -palveluja koskevia avaintoimintoja. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämistä koskevissa yhteisön suuntaviivoissa toimenpiteisiin määritellään kuuluviksi myös tutkimusta ja kehittämistä. Avaintoiminnon "kestävä liikenne ja liikennemuotojen yhteensopivuus" uusiin toimintoihin sisältyy sen vuoksi sosioekonomista tutkimusta, jolla pyritään ennustamaan liikennettä ja sen sosioekonomisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia, sekä teknologista kehittämistä, jolla parannetaan infrastruktuuria, sekä näiden yhteyksiä liikennevälineisiin ja liikenteen hallintajärjestelmiin. Lisäksi onnistuneet tietoyhteiskunnan teknologiaa koskevat tutkimushankkeet voivat johtaa markkinavalidointiin ja liiketoiminnan kehittämiseen televiestintäalan TEN-toimien yhteydessä.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITELUETTELO

Teknisistä syistä liitteet ovat dokumentissa

SEC(2000)1113

Liite I: // Lyhenneluettelo

Liite II: // Yhteisön tuki energia-alan Euroopan laajuiseen verkkoon vuosina 1995-1999

Liite III: // Televiestintäalan TEN-ISDN-erityishankkeiden edistyminen

Liite IV: // Yhteenveto Essenin Eurooppa-neuvoston määrittelemien 14:n erityisen liikennehankkeen edistymisestä

Liite V: // Euroopan laajuiset verkot: yhteisön rahoitustuen myöntäminen yleishyödyllisiin energiahankkeisiin vuonna 1999

Liite VI: // Vuoden 1999 ehdotuspyynnön perusteella vuonna 1999 rahoitetut televiestintäalan TEN-hankkeet

Liite VII: // Liikenteen alan TEN-hankkeet / asetuksen (ETY) N:o 2236/95 mukaisesti vuonna 1999 rahoitetut hankkeet

Liite VIII: // Aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta vuoden 1999 loppuun mennessä rahoitetut suuret TEN-hankkeet

Liite IX: // EIP:n myöntämät lainat

A: TEN-energia B: TEN-liikenne C: TEN-televiestintä

Liite X: // EIR:n takaukset vuonna 1999 allekirjoitettuihin TEN-hankkeisiin

Lyhenneluettelo

KIE // Keski- ja Itä-Euroopan maat

DBFO // Suunnittelu, rakennus, rahoitus ja toiminta

EAKR // Euroopan aluekehitysrahasto

EIP // Euroopan investointipankki

EIR // Euroopan investointirahasto

GNSS // Maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä

GPS // Eurooppalainen paikannusjärjestelmä

HVT // Hallintojen välinen tiedonvaihto

IFI // Kansainväliset rahoituslaitokset

ISDN // Digitaalitekniikkaan perustuva monipalveluverkko (Integrated services digital network)

ISPA // Liittymistä valmisteleva rakennepolitiikan väline

TEN // Euroopan laajuinen verkko

TERFN // Euroopan laajuinen rautateiden tavaraliikenneverkko