12.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/65

(1)

Kestävä kehitys on eräs keskeinen yhteisen liikennepolitiikan tavoite. Se edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa, jolla pyritään varmistamaan sekä unionin liikennejärjestelmien tehokas toiminta että ympäristön suojelu.

(2)

Lentoliikenteen kestävä kehitys edellyttää sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla pyritään vähentämään ilma-alusten aiheuttamia meluvaikutuksia unionin lentoasemilla. Näillä toimenpiteillä olisi parannettava unionin lentoasemien meluympäristöä lähistön asukkaiden elämänlaadun ylläpitämiseksi tai kohentamiseksi sekä lentoliikenteen ja asuinalueiden rinnakkaiselon edistämiseksi erityisesti kun on kyse yölennoista.

(3)

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) päätöslauselmassa A33/7 esitetään melunhallintaa koskeva tasapainoisen lähestymistavan konsepti, jäljempänä ’tasapainoinen lähestymistapa’, ja vahvistetaan johdonmukainen menetelmä lentomelun vähentämiseksi. Tasapainoisen lähestymistavan olisi oltava maailmanlaajuisen ilmailualan melunhallintaa koskevan sääntelyn perusta. Tasapainoisessa lähestymistavassa tunnustetaan asiaa koskevat lakisääteiset velvoitteet, voimassa olevat sopimukset, nykyinen lainsäädäntö ja vakiintuneet käytännöt eikä rajoiteta niiden soveltamista. Sisällyttämällä tasapainoisen lähestymistavan kansainväliset säännöt tähän asetukseen pyritään vähentämään huomattavasti kansainvälisten kiistojen riskiä tapauksissa, joissa meluun liittyvät toimintarajoitukset vaikuttavat kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajiin.

(4)

Kun meluisimmat ilma-alukset on poistettu käytöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/30/EY (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/93/EY (5) mukaisesti, toimintarajoitusten käyttöä koskevat toimenpiteet on tarpeen saattaa ajan tasalle, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat säännellä nykyisten meluisimpien ilma-alusten käyttöä parantaakseen meluympäristöä unionin lentoasemien ympärillä tasapainoista lähestymistapaa koskevien kansainvälisten puitteiden mukaisesti.

(5)

Komission 15 päivänä helmikuuta 2008 antamassa kertomuksessa ”Melun rajoittaminen EU:n lentoasemilla” todettiin, että direktiivin 2002/30/EY tekstissä on tarpeen selventää vastuunjakoa ja eri osapuolten täsmällisiä oikeuksia ja velvollisuuksia melun arviointiprosessissa sen varmistamiseksi, että kunkin lentoaseman meluntorjuntatavoitteisiin pääsemiseksi toteutetaan kustannustehokkaita toimenpiteitä.

(6)

Vaikka jäsenvaltioiden unionin lentoasemilla tapauskohtaisesti asettamat toimintarajoitukset rajoittavat kapasiteettia, niillä voidaan osaltaan parantaa lentoasemia ympäröivien alueiden meluolosuhteita. On kuitenkin mahdollista, että ne vääristävät kilpailua tai haittaavat unionin ilmailuverkoston yleistä tehokkuutta, koska olemassa olevaa kapasiteettia ei käytetä tehokkaasti. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen erityistä meluntorjuntatavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska kyse on toimintarajoitusten asettamista koskevista yhdenmukaisista säännöistä osana melunhallintaprosessia. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisessa yhdenmukaistetussa menetelmässä ei aseteta pakollisia melun laatua koskevia tavoitteita, joista säädetään edelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/49/EY (6), muissa unionin säännöissä tai kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä, eikä sillä rajoiteta konkreettisten toimenpiteiden valintaa.

(7)

Tätä asetusta olisi sovellettava vain niihin jäsenvaltioihin, joiden alueella on lentoasema, jolla on kalenterivuoden aikana yli 50 000 siviili-ilmailun liikennetapahtumaa ja jonka osalta harkitaan meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista.

(8)

Tätä asetusta olisi sovellettava siviili-ilmailussa käytettäviin ilma-aluksiin. Sitä ei saisi soveltaa esimerkiksi sotilasilma-aluksiin eikä tulli-, poliisi- ja palontorjuntatehtävissä käytettäviin ilma-aluksiin. Poikkeuksellinen lentotoiminta, kuten kiireellisiä humanitaarisia tarkoituksia varten suoritettavat lennot, etsintä- ja pelastustoimet hätätilanteissa sekä lääkintäapu ja katastrofiapu, olisi lisäksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(9)

Melunarviointeja olisi tehtävä säännöllisesti direktiivin 2002/49/EY mukaisesti, mutta tällaisten arviointien olisi johdettava uusiin meluntorjuntatoimenpiteisiin ainoastaan silloin, kun meluntorjuntatavoitteita ei saavuteta voimassa olevilla meluhaittojen lieventämistoimilla ottaen huomioon lentoaseman odotettu kehitys. Sellaisia lentoasemia varten, joilla on havaittu meluongelma, olisi määritettävä uusia meluntorjuntatoimenpiteitä tasapainoisen lähestymistavan menetelmän mukaisesti. Jotta varmistetaan tasapainoisen lähestymistavan laaja soveltaminen unionissa, sen käyttöä suositellaan aina, kun kyseessä oleva jäsenvaltio pitää sitä asianmukaisena, myös tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolella. Meluun liittyviä toimintarajoituksia olisi otettava käyttöön ainoastaan, jos tasapainoisen lähestymistavan mukaiset muut toimenpiteet eivät riitä kyseisten meluntorjuntatavoitteiden saavuttamiseen.

(10)

Kustannus-hyötyanalyysissa osoitetaan kokonaisvaikutukset taloudelliseen hyvinvointiin vertailemalla kaikkia kustannuksia ja hyötyjä, mutta kustannustehokkuuden arvioinnissa keskitytään siihen, kuinka tietty tavoite saavutetaan kustannustehokkaimmalla tavalla, mikä edellyttää vain kustannusten vertailua. Tämän asetuksen tarkoituksena ei ole estää jäsenvaltioita käyttämästä tarvittaessa kustannus-hyötyanalyysiä.

(11)

Terveysnäkökohtien merkitys on tarpeen tunnustaa meluongelmien yhteydessä, ja siksi on tärkeää, että nämä näkökohdat otetaan johdonmukaisesti huomioon kaikilla lentoasemilla, kun tehdään päätös meluntorjuntatavoitteista, samoin kuin se, että tällä alalla on olemassa yhteisiä unionin sääntöjä. Sen vuoksi terveysnäkökohtia olisi arvioitava meluvaikutusten arvioinnista annetun unionin lainsäädännön mukaisesti.

(12)

Melunarviointien olisi perustuttava kaikille jäsenvaltioille yhteisiin, objektiivisiin ja mitattavissa oleviin arviointiperusteisiin, ja niissä olisi käytettävä hyväksi olemassa olevaa tietoa, kuten sitä, joka on saatu direktiivin 2002/49/EY täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen tieto on luotettavaa, että se on hankittu avoimella tavalla ja että se on toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien saatavilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava käyttöön seurantaan tarvittavat välineet.

(13)

Meluun liittyvien toimintarajoitusten hyväksymisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen olisi oltava riippumaton kaikista lentoaseman toimintaan, lentoliikenteeseen tai lennonvarmistuspalveluiden tarjontaan osallistuvista organisaatioista tai niiden edunvalvojista sekä lentoasemien lähistöllä asuvista asukkaista. Tämän ei olisi katsottava edellyttävän jäsenvaltioilta hallinnollisten rakenteidensa tai päätöksentekomenettelyjensä muuttamista.

(14)

On todettava, että jäsenvaltioissa on päätetty meluun liittyvistä toimintarajoituksista sellaisiin kansallisesti tunnustettuihin melunarviointimenetelmiin perustuvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotka eivät välttämättä vielä täysin vastaa Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (European Civil Aviation Conference, ECAC) siviili-ilmailun lentoasemia ympäröivien melualueiden laskennan standardimenetelmiä koskevaa virallista asiakirjaa N:o 29, (”Standard Method of Computing Noise Contours around Civil Airports”), jäljempänä ’ECAC- asiakirja N:o 29’, ja joissa ei käytetä kansainvälisesti tunnustettuja ilma-alusten melutasotietoja. Meluun liittyvän toimintarajoituksen tehokkuutta ja toimivuutta olisi kuitenkin arvioitava ECAC-asiakirjassa N:o 29 ja tasapainoisessa lähestymistavassa vahvistettujen menetelmien mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi tämän mukaisesti mukautettava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä toimintarajoitusten arviointejaan niin, että ne vastaavat täysin ECAC -asiakirjaa N:o 29.

(15)

Toimintarajoituksista olisi otettava käyttöön uusi ja direktiiviin 2002/30/EY verrattuna laajempi määritelmä, jotta helpotetaan ilma-aluksiin ja maalaitteistoon liittyvän uuden teknologian ja uusien toimintamahdollisuuksien täytäntöönpanoa. Määritelmän soveltaminen ei saisi johtaa viivästymiseen sellaisten operatiivisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla meluvaikutuksia voitaisiin välittömästi lieventää vaikuttamatta kuitenkaan olennaisesti lentoaseman toimintakapasiteettiin. Tällaisia toimenpiteitä ei sen vuoksi saisi pitää uusina toimintarajoituksina.

(16)

Melua koskevien tietojen keskittämisellä vähennettäisiin huomattavasti sekä ilma-alusten käyttäjien että lentoasemien pitäjien hallinnollista taakkaa. Nykyisin tällaisia tietoja hankitaan ja hallinnoidaan yksittäisten lentoasemien tasolla. Nämä tiedot on tarpeen asettaa ilma-alusten käyttäjien ja lentoasemien saataville operatiivisia tarkoituksia varten. On tärkeää käyttää Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, melutasohyväksyntää koskevaa tietokantaa validointivälineenä Euroopan lennonvarmistusjärjestön, jäljempänä ’Eurocontrol’, yksittäisiä lentoja koskevien tietojen kanssa. Tällaisia tietoja pyydetään nykyisin järjestelmällisesti ilmaliikennevirtojen keskitetyn hallinnan tarpeita varten, mutta ne eivät toistaiseksi ole komission tai viraston käytettävissä; ne on tarpeen yksilöidä tämän asetuksen soveltamiseksi ja ilmaliikenteen hallinnan suorituskyvyn sääntelemiseksi. Kansainvälisesti tunnustettujen prosessien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti määritettyjen validoitujen mallinnustietojen helppo saatavuus parantaisi toimintapoliittisten päätösten tueksi tehtävien yksittäisten lentoasemien melualuekartoitusten laatua.

(17)

Havaitessaan, että meluun liittyvien toimintarajoitusten käyttöönotto ei vastaa tämän asetuksen vaatimuksia, komission olisi ilmoitettava asiasta asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta voidaan välttää ei-toivottuja vaikutuksia ilmailun turvallisuuteen, lentoasemien kapasiteettiin ja kilpailuun. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkasteltava komission ilmoitusta ja ilmoitettava komissiolle aikomuksensa ennen toimintarajoitusten käyttöönottoa.

(18)

Tasapainoisen lähestymistavan huomioon ottamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta myöntää kehittyvien kolmansien maiden ilma-alusten käyttäjille erityisolosuhteissa poikkeuksia, joita ilman tällaisilla käyttäjillä olisi kohtuuttomia vaikeuksia. Viittaus ”kehitysmaihin” on ymmärrettävä tästä erityisestä lentoliikenteen näkökulmasta, eikä se käsitä kaikkia maita, joita kansainvälisessä yhteisössä voitaisiin pitää kehitysmaina. Erityisesti on varmistettava, että kaikki tällaiset poikkeukset ovat syrjimättömyyden periaatteen mukaisia.

(19)

Jotta voidaan ottaa huomioon ilma-alusten moottori- ja runkoteknologian sekä melualueiden kartoitusmenetelmien kehitys, komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta antaa säädöksiä, joilla saatetaan säännöllisesti ajan tasalle tässä asetuksessa tarkoitetut ilma-alusten melustandardit ja viittaukset niihin liittyviin sertifiointimenetelmiin ottaen tarvittaessa huomioon asiaankuuluvien ICAO:n asiakirjojen muutokset ja joilla saatetaan ajan tasalle viittaukset melualueiden laskentamenetelmiin ottaen tarvittaessa huomioon asiaankuuluvien ICAO:n asiakirjojen muutokset. ECAC-asiakirjaan N:o 29 tehdyt muutokset olisi lisäksi otettava tarpeen mukaan huomioon myös silloin, kun teknisiä vaatimuksia saatetaan ajan tasalle delegoiduilla säädöksillä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(20)

Vaikka lentoasemien meluolosuhteet on tämän asetuksen mukaan arvioitava säännöllisesti, tällainen arviointi ei välttämättä johda uusien meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamiseen tai olemassa olevien rajoitusten tarkistamiseen. Siksi tässä asetuksessa ei vaadita tarkistamaan sen voimaantulopäivänä jo voimassa olevia meluun liittyviä toimintarajoituksia, mukaan lukien ne, jotka johtuvat tuomioistuimen päätöksistä tai paikallisesta sovittelusta. Toimenpiteisiin tehtäviä vähäisiä teknisiä muutoksia ei saisi pitää uusina meluun liittyvinä toimintarajoituksina, jos niillä ei ole huomattavaa vaikutusta kapasiteettiin tai toimintaan.

(21)

Jos meluun liittyvän toimintarajoituksen asettamista edeltävä kuulemisprosessi on aloitettu direktiivin 2002/30/EY perusteella ja on yhä meneillään tämän asetuksen voimaantulopäivänä, on asianmukaista sallia, että lopullinen päätös tehdään direktiivin 2002/30/EY mukaisesti, jotta tuossa prosessissa jo saavutettu edistys voidaan hyödyntää.

(22)

Koska melunarviointimenetelmiä on tarpeen soveltaa unionin ilmailumarkkinoilla johdonmukaisesti, tässä asetuksessa vahvistetaan meluun liittyviä toimintarajoituksia koskevat yhteiset säännöt.

(23)

Direktiivi 2002/30/EY olisi sen vuoksi kumottava,

a)

helpottaa erityisten meluntorjuntatavoitteiden, terveysnäkökohdat mukaan lukien, saavuttamista yksittäisten lentoasemien tasolla, noudattaen samalla unionin asiaankuuluvia sääntöjä, erityisesti niitä, joista säädetään direktiivissä 2002/49/EY, ja kunkin jäsenvaltion lainsäädäntöä;

b)

mahdollistaa toimintarajoitusten käyttö tasapainoisen lähestymistavan mukaisesti, jotta lentoasemien ja ilmaliikenteen hallintaverkoston kapasiteetin kestävä kehitys portilta portille -näkökulmasta toteutuisi.

1)

’ilma-aluksella’ kiinteäsiipistä ilma-alusta, jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa on vähintään 34 000 kiloa tai joka kuuluu ilma-alustyyppiin, jonka suurin sallittu matkustajapaikkamäärä miehistölle varattuja istuinpaikkoja lukuun ottamatta on 19 tai enemmän;

2)

’lentoasemalla’ lentoasemaa, jolla kolmen melunarviointia edeltävän kalenterivuoden liikennetapahtumien keskimääräisen lukumäärän perusteella on kalenterivuoden aikana yli 50 000 siviili-ilmailun liikennetapahtumaa (lentoonlähtöä tai laskua);

3)

’tasapainoisella lähestymistavalla’ Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kehittämää prosessia, jossa käytettävissä olevia eri toimenpiteitä, joita ovat ilma-alusten melun vähentäminen sen lähteellä, maankäytön suunnittelu ja hallinta sekä melua vähentävät lentomenetelmät ja toimintarajoitukset, tarkastellaan johdonmukaisella tavalla ja pyritään käsittelemään meluongelmaa kustannustehokkaimmalla tavalla lentoasemakohtaisesti;

4)

’vaatimukset niukasti täyttävällä ilma-aluksella’ ilma-alusta, joka on hyväksytty 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, liitteen 16 niteessä 1 olevan II osan 3 luvussa määriteltyjen melurajojen mukaisesti siten, että yhteenlaskettu marginaali on enintään kahdeksan desibeliä tehollista meluisuutta (8 EPNdB) 14 päivänä kesäkuuta 2020 päättyvän siirtymäkauden ajan, ja että siirtymäkauden päättymisen jälkeen yhteenlaskettu marginaali on enintään 10 EPNdB; yhteenlaskettu marginaali on EPNdB:nä ilmaistu luku, joka saadaan laskemalla yhteen yksittäiset marginaalit (tyyppihyväksynnän mukaisen melutason ja suurimman sallitun melutason väliset erot) kussakin Chicagon yleissopimuksen liitteen 16 niteessä 1 olevan II osan 3 luvussa määritellyssä kolmessa vertailumittauspisteessä;

5)

’meluun liittyvällä toimella’ kaikkia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat meluolosuhteisiin lentoasemien ympäristössä ja joihin sovelletaan tasapainoista lähestymistapaa, mukaan lukien muut toimet, jotka eivät liity operatiiviseen toimintaan mutta voivat vaikuttaa lentomelulle altistuvien ihmisten määrään;

6)

’toimintarajoituksilla’ meluun liittyviä toimia, joilla rajoitetaan pääsyä lentoasemalle tai lentoasemakapasiteetin optimaalista käyttöä, mukaan luettuina toimintarajoitukset, joilla pyritään tietyillä lentoasemilla poistamaan käytöstä vaatimukset niukasti täyttävät ilma-alukset, sekä luonteeltaan osittaiset toimintarajoitukset, joita sovelletaan esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai ainoastaan lentoaseman tietyillä kiitoteillä.

a)

kyseiselle lentoasemalle määritellään meluntorjuntatavoite, jossa otetaan tarvittaessa huomioon direktiivin 2002/49/EY 8 artikla ja liite V;

b)

meluvaikutusten vähentämiseksi käytettävissä olevat toimenpiteet yksilöidään;

c)

meluhaittojen lieventämistoimenpiteiden todennäköinen kustannustehokkuus arvioidaan perusteellisesti;

d)

toimenpiteet valitaan turvallisuutta heikentämättä ja siten, että niissä otetaan huomioon myös lentoliikenteen alaa koskeva yleinen etu jäsenvaltioiden lentoasemien kehitysnäkymien osalta;

e)

sidosryhmiä kuullaan aiottujen toimien johdosta avoimella tavalla;

f)

toimenpiteet hyväksytään ja niistä tehdään riittävät ilmoitukset;

g)

toimenpiteet toteutetaan; ja

h)

säädetään riitojen ratkaisusta.

a)

ennustettavissa oleva vaikutus, joka on lentomelun vähentämisellä sen lähteellä;

b)

maankäytön suunnittelu ja hallinta;

c)

melua vähentävät lentomenetelmät;

d)

toimintarajoitusten soveltamatta jättäminen ensisijaisena keinona, vaan vasta sen jälkeen, kun on harkittu muita tasapainoisen lähestymistavan mukaisia toimenpiteitä.

a)

liitteessä I esitettyjä menetelmää, indikaattoreita ja tietoja sovelletaan siten, että kunkin tasapainoiseen lähestymistapaan kuuluvan toimenpidetyypin vaikutus otetaan asianmukaisesti huomioon ennen kuin asetetaan toimintarajoituksia;

b)

lentoaseman pitäjien, ilma-alusten käyttäjien ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien välillä aloitetaan tarkoituksenmukaisella tasolla tekninen yhteistyö meluhaittojen lieventämistoimenpiteiden tarkastelemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on myös varmistettava, että paikallisia asukkaita tai heidän edustajiaan ja asiaankuuluvia paikallisviranomaisia kuullaan ja että näille annetaan teknisiä tietoja meluhaittojen lieventämistoimenpiteistä;

c)

kaikkien uusien toimintarajoitusten kustannustehokkuus arvioidaan liitteen II mukaisesti. Vähäisiä teknisiä muutoksia toimenpiteeseen ei pidetä uutena toimintarajoituksena, jos niillä ei ole huomattavaa vaikutusta kapasiteettiin tai toimintaan;

d)

asianomaisten osapuolten kanssa järjestetään hyvissä ajoin kattava kuulemisprosessi, joka voidaan toteuttaa sovitteluna ja jossa varmistetaan tietoja ja laskentamenetelmiä koskeva avoimuus. Asianomaisille osapuolille on annettava vähintään kolme kuukautta aikaa esittää huomautuksia ennen uusien toimintarajoitusten hyväksymistä. Asianomaisia osapuolia ovat ainakin seuraavat:

a)

kansallista lainsäädäntöä noudattaen tiedot lentomenetelmien muutoksista johtuvista väitetyistä rikkomuksista, myös niiden vaikutus ja syyt menetelmien muutokseen;

b)

yleiset perusteet, joiden mukaisesti liikenne jaetaan ja sitä ohjataan kullakin lentoasemalla, siltä osin kuin näillä perusteilla voi olla vaikutusta ympäristön tai melun kannalta; ja

c)

melunmittausjärjestelmien avulla kerätyt tiedot, jos niitä on saatavilla.

a)

ilma-aluksen kansallisuus ja rekisteritunnus;

b)

käytettävien ilma-alusten meluasiakirjat ja niihin liittyvä suurin sallittu lentoonlähtöpaino;

c)

ilma-alukseen tehdyt muutostyöt, jotka vaikuttavat sen melutasoon ja jotka mainitaan melua koskevissa asiakirjoissa.

a)

tällaisille ilma-aluksille on myönnetty Chicagon yleissopimuksen liitteen 16 niteessä 1 olevassa 3 luvussa määritetyn standardin mukainen meluhyväksyntä;

b)

tällaisilla ilma-aluksilla on liikennöity unionissa tämän asetuksen voimaantuloa edeltävien viiden vuoden aikana;

c)

ne on rekisteröity kyseisessä kehitysmaassa kyseisen viisivuotiskauden aikana; ja

d)

niitä liikennöi edelleen kyseiseen maahan sijoittautunut luonnollinen tai oikeushenkilö.

a)

lentotoimintaa, joka on luonteeltaan niin poikkeuksellista, että väliaikaisen poikkeuksen epääminen olisi kohtuutonta, mukaan lukien humanitaariset avustuslennot; tai

b)

muutostöitä, korjauksia tai huoltoa varten muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa suoritettavia lentoja.

a)

edellä 5 artiklan 5 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen meluhyväksyntästandardien sekä 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn tyyppihyväksyntämenettelyn teknisestä ajan tasalle saattamisesta;

b)

liitteessä I esitettyjen menetelmien ja indikaattorien teknisestä ajan tasalle saattamisesta.