10.1.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 7/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 4/2009,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2008,

toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisö on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa varmistetaan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Yhteisön on tällaisen alueen asteittaiseksi toteuttamiseksi hyväksyttävä toimenpiteitä muun muassa siviilioikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla siltä osin kuin on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

(2)	Perustamissopimuksen 65 artiklan b alakohdan mukaisesti näillä toimenpiteillä on pyrittävä muun ohessa edistämään lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien, jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuutta.

(3)

Tältä osin yhteisö on muiden toimenpiteiden ohella jo hyväksynyt seuraavat säädökset: tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (3), siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehty neuvoston päätös 2001/470/EY (4), jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28 päivänä toukokuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001 (5), oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/8/EY (6), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (7), riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 805/2004 (8) sekä oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) 13 päivänä marraskuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1393/2007 (9).

(4)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota laatimaan erityiset yhteiset menettelysäännöt muun muassa elatussaatavia koskevien, valtioiden rajat ylittävien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Se kehotti myös poistamaan sellaiset välitoimet, jotka ovat tarpeen jossakin jäsenvaltiossa tehtyjen, erityisesti elatussaatavia koskevien, päätösten tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi pyynnön vastaanottavassa toisessa jäsenvaltiossa.

(5)

Komission ja neuvoston yhteinen toimenpideohjelma, joka koskee tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista siviili- ja kauppaoikeuden alalla (10), hyväksyttiin 30 päivänä marraskuuta 2000. Tässä ohjelmassa edellytetään eksekvatuurimenettelystä luopumista elatussaatavien osalta, jotta elatusapuvelkojien käytettävissä olevia keinoja oikeuksiensa täytäntöön panemiseksi tehostettaisiin.

(6)	Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden ohjelman nimeltään ”Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa”, jäljempänä ”Haagin ohjelma” (11).

(7)	Neuvosto hyväksyi istunnossaan 2 ja 3 päivänä kesäkuuta 2005 neuvoston ja komission toimintaohjelman, jolla Haagin ohjelma muutetaan konkreettisiksi toimiksi ja jossa todetaan tarve hyväksyä elatusvelvoitteita koskevia ehdotuksia (12).

(8)

Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin yhteydessä osallistuneet neuvotteluihin, joiden tuloksena hyväksyttiin 23 päivänä marraskuuta 2007 yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä, jäljempänä ”vuoden 2007 Haagin yleissopimus”, ja pöytäkirja elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, jäljempänä ”vuoden 2007 Haagin pöytäkirja”. Nämä kaksi välinettä olisi siten ollen otettava huomioon tässä asetuksessa.

(9)	Elatusvelkojan olisi pystyttävä saamaan jäsenvaltiossa vaivattomasti päätös, joka on ilman eri toimenpiteitä täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman minkäänlaisia muita muodollisuuksia.

(10)	Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on suotavaa luoda elatussaatavien alalla yhteisön väline, johon kootaan tuomioistuinten toimivaltaa, lainvalintaa, tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta, täytäntöönpanoa, oikeusapua ja keskusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.

(11)	Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin elatusvelvoitteisiin, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteista, jotta taataan kaikkien elatusvelkojien tasapuolinen kohtelu. Tässä asetuksessa käsite ”elatusvelvoite” olisi tulkittava autonomisesti.

(12)

Jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset tavat ratkaista elatusvelvoitteisiin liittyvät kysymykset jäsenvaltioissa, tätä asetusta olisi sovellettava paitsi tuomioistuinten myös hallintoviranomaisten tekemiin päätöksiin sikäli kuin nämä viranomaiset pystyvät antamaan takeita erityisesti puolueettomuudestaan ja osapuolten oikeudesta tulla kuulluksi. Näiden viranomaisten olisi siten sovellettava kaikkia tämän asetuksen säännöksiä.

(13)	Edellä esitetyistä syistä tässä asetuksessa olisi varmistettava myös sovintojen ja virallisten asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano ilman, että tämä vaikuttaa tällaisen sovinnon tai asiakirjan kummankaan osapuolen oikeuteen riitauttaa näitä välineitä alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa.

(14)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä, että käsite ”velkoja” sisältää elatusvelvoitteita koskevan päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien pyyntöjen osalta julkisyhteisöt, joilla on oikeus toimia elatukseen oikeutetun henkilön puolesta tai vaatia korvausta velkojalle elatusavun sijasta maksetuista suorituksista. Kun julkisyhteisö toimii tässä ominaisuudessa, sillä olisi oltava oikeus samoihin palveluihin ja samaan oikeusapuun kuin velkojalla.

(15)

Jotta voidaan suojata elatusvelkojien edut ja edistää hyvää oikeudenkäyttöä Euroopan unionissa, olisi asetuksesta (EY) N:o 44/2001 johtuvia toimivaltasääntöjä mukautettava. Se seikka, että vastaajan asuinpaikka on kolmannessa valtiossa, ei saisi enää olla syynä jättää soveltamatta yhteisön toimivaltasääntöjä, eikä viittausta kansallisen lainsäädännön toimivaltasääntöihin olisi enää sallittava. Tässä asetuksessa olisi siten määritettävä ne tapaukset, joissa jäsenvaltion tuomioistuin voi käyttää toissijaista toimivaltaa.

(16)

Erityisesti niiden tilanteiden varalta, joissa oikeussuoja on evätty, tässä asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallan (forum necessitatis) käyttämisestä, joka antaa jäsenvaltion tuomioistuimelle poikkeustapauksissa mahdollisuuden ratkaista riita-asia, joka liittyy läheisesti kolmanteen valtioon. Tällainen poikkeustapaus voi syntyä, kun menettely osoittautuu mahdottomaksi asianomaisessa kolmannessa valtiossa esimerkiksi sisällissodan vuoksi, tai kun ei kohtuudella voida odottaa kantajan aloittavan tai käyvän läpi menettelyä kyseisessä valtiossa. Varatoimivaltaa voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan, jos riita-asialla on riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille, esimerkiksi jonkun osapuolen kansalaisuus.

(17)

Täydentävää toimivaltaa koskevassa säännössä olisi säädettävä, että velallinen voi, tiettyjä olosuhteita lukuun ottamatta, panna vireille menettelyn olemassa olevan elatusapupäätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen saamiseksi vain siinä valtiossa, jossa velkojan asuinpaikka oli päätöstä tehtäessä ja jossa hänellä on edelleen asuinpaikkansa. Vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen ja tämän asetuksen joustavan niveltymisen varmistamiseksi tätä sääntöä olisi sovellettava myös mainitun yleissopimuksen osapuolena olevan kolmannen valtion päätöksiin, jos yleissopimus on voimassa asianomaisen valtion ja yhteisön välillä ja kattaa samat elatusvelvoitteet asianomaisessa valtiossa ja yhteisössä.

(18)

Tämän asetuksen soveltamista varten olisi säädettävä, että käsite ”kansalaisuus” korvataan Irlannissa käsitteellä ”kotipaikka”, samoin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa sikäli kuin tätä asetusta sovelletaan viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti.

(19)

Oikeusturvan, ennakoitavuuden ja osapuolten sopimusvapauden lisäämiseksi tässä asetuksessa olisi annettava osapuolille mahdollisuus valita yhteisellä sopimuksella toimivaltainen tuomioistuin tiettyjen liittymäkohtien mukaisesti. Heikomman osapuolen suojelun varmistamiseksi ei oikeuspaikkaa saisi voida valita tällä tavoin, kun kyseessä on elatusvelvoite alle 18-vuotiasta lasta kohtaan.

(20)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä, että niiden jäsenvaltioiden, joita vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, osalta sovellettavat lainvalintasääntöjä koskevat säännökset ovat ne, joista on määrätty mainitussa pöytäkirjassa. Tämän vuoksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä mainittuun pöytäkirjaan viittaava säännös. Yhteisö saattaa vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan voimaan riittävän ajoissa, jotta tämän asetuksen soveltaminen on mahdollista. Jotta otetaan huomioon se mahdollisuus, että vuoden 2007 Haagin pöytäkirjaa ei sovelleta kaikkiin jäsenvaltioihin, olisi päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa varten tehtävä ero niiden jäsenvaltioiden, joita vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, ja niiden välillä, joita se ei sido.

(21)

Tässä asetuksessa olisi selvennettävä, että nämä lainvalintasäännöt määrittävät ainoastaan elatusvelvoitteisiin sovellettavan lain, eivätkä sitä, mitä lakia sovelletaan niiden perhesuhteiden syntymiseen, joihin elatusvelvoite perustuu. Perhesuhteiden syntyminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön piiriin, mihin luetaan myös niiden kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat säännöt.

(22)

Elatussaatavan nopean ja tehokkaan perinnän varmistamiseksi ja ajan voittamiseksi tehtyjen valitusten estämiseksi olisi jäsenvaltiossa tehtyjen elatusvelvoitteita koskevien päätösten oltava periaatteessa väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisia. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, että päätöksen tehneen tuomioistuimen olisi voitava julistaa päätös väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei ole säännöstä täytäntöönpanokelpoisuudesta ja vaikka päätökseen olisi haettu muutosta tai siihen olisi vielä mahdollista hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(23)	Tässä asetuksessa säänneltyihin menettelyihin liittyvien kustannusten rajoittamiseksi olisi aiheellista hyödyntää mahdollisuuksien mukaan uusinta viestintätekniikkaa erityisesti osapuolten kuulemisen yhteydessä.

(24)

Lainvalintasääntöjen soveltamisen antamien takeiden vuoksi olisi edellytettävä, että jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, tehdyt elatusvelvoitteita koskevat päätökset tunnustetaan ja ovat täytäntöönpanokelpoisia kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman, että vaaditaan minkään erityisen menettelyn noudattamista ja ilman minkäänlaista täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tapahtuvaa niiden sisällön tarkastamista.

(25)

Elatusvelvollisuudesta tehdyn päätöksen jäsenvaltiossa tapahtuvan tunnustamisentavoitteena on ainoastaan tehdä mahdolliseksi päätöksessä vahvistetun elatussaatavan periminen. Se ei merkitse, että tämä jäsenvaltio tunnustaa ne perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteet, joihin päätökseen johtaneet elatusvelvoitteet perustuvat.

(26)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä sellaisessa jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, tehtyjen päätösten osalta päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta menettelystä. Tämän menettelyn olisi perustuttava menettelyyn ja tunnustamisesta kieltäytymisen perusteisiin, joista on säädetty asetuksessa (EY) N:o 44/2001. Menettelyn nopeuttamiseksi ja jotta velkoja voi periä saatavansa nopeasti olisi säädettävä, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen olisi poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tehtävä päätöksensä tietyssä määräajassa.

(27)

Olisi myös rajoitettava mahdollisimman vähiin täytäntöönpanoa koskevat muodollisuudet, jotka ovat omiaan lisäämään elatusvelkojalle aiheutuvia kuluja. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, että elatusvelkojalla ei tarvitse olla postiosoitetta tai valtuutettua edustajaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa, tämän kuitenkaan vaikuttamatta täytäntöönpanomenettelyjä koskeviin jäsenvaltioiden sisäisiin järjestelyihin.

(28)	Täytäntöönpanomenettelyihin liittyvien kulujen rajoittamiseksi ei olisi vaadittava minkäänlaisia käännöksiä, paitsi siinä tapauksessa, että täytäntöönpano on riitautettu, ja tämän vaikuttamatta asiakirjojen tiedoksiantoon sovellettavien sääntöjen noudattamiseen.

(29)

Jotta taataan tasapuolisen oikeudenkäynnin vaatimusten noudattaminen, olisi tässä asetuksessa säädettävä, että vastaajalla, joka ei ole saapunut päätöksen tehneeseen tuomioistuimeen jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, on oikeus pyytää häntä koskevan päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä sen uudelleentarkastelua. Vastaajan olisi kuitenkin pyydettävä tätä uudelleentarkastelua tietyssä määräajassa, jonka olisi alettava kulua viimeistään päivästä, jona hänen koko omaisuuteensa tai sen osaan kohdistuvaan vallintaoikeuteensa on ensi kerran puututtu täytäntöönpanovaiheessa. Tämän oikeuden pyytää uudelleentarkastelua olisi oltava poisjääneelle vastaajalle myönnetty ylimääräinen oikeuskeino, joka ei rajoita alkuperäjäsenvaltion lainsäädännön mukaisten muiden ylimääräisten muutoksenhakukeinojen käyttöä, sikäli kuin nämä muutoksenhakukeinot eivät ole ristiriidassa tässä asetuksessa säädetyn uudelleentarkasteluoikeuden kanssa.

(30)

Jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, tehdyn päätöksen täytäntöönpanon nopeuttamiseksi toisessa jäsenvaltiossa olisi rajoitettava niitä täytäntöönpanosta kieltäytymisen tai sen keskeyttämisen perusteita, joihin velallinen voi vedota elatussaatavan valtioiden rajat ylittävän luonteen vuoksi. Tämä rajoittaminen ei saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisiin kieltäytymis- tai keskeyttämisperusteisiin, jotka eivät ole ristiriidassa tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden kanssa, ja joita ovat esimerkiksi velallisen täytäntöönpanohetkellä suorittama velan maksu tai se, ettei tietynlainen omaisuus voi olla täytäntöönpanon kohteena.

(31)

Elatussaatavien valtioiden rajat ylittävän perinnän helpottamiseksi olisi perustettava jäsenvaltioiden nimeämien keskusviranomaisten välinen yhteistyöjärjestely. Näiden viranomaisten olisi avustettava elatusvelkojia ja -velallisia heidän oikeuksiensa käyttämisessä toisessa jäsenvaltiossa tekemällä pyyntöjä, jotka koskevat olemassa olevien päätösten tunnustamista, niiden täytäntöönpanokelpoisuuden toteamista ja niiden täytäntöönpanoa taikka tällaisten päätösten muuttamista tai päätöksen saamista. Niiden olisi myös vaihdettava tietoja selvittääkseen velallisten ja velkojien olinpaikan sekä määrittääkseen tarvittaessa heidän tulonsa ja varallisuutensa. Niiden olisi lisäksi oltava keskenään yhteistyössä vaihtamalla yleisiä tietoja ja edistettävä jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.

(32)

Tämän asetuksen nojalla nimetyn keskusviranomaisen olisi otettava kannettavakseen omat kulunsa, tiettyjä erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, sekä avustettava kaikkia hakijoita, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa. Perusteen, jonka mukaisesti henkilön oikeus pyytää apua keskusviranomaiselta määräytyy, olisi oltava löyhempi kuin tässä asetuksessa liittymänä muutoin käytetty ”asuinpaikka”. Arviointiperusteena käytettävän asumisen olisi kuitenkin suljettava pois pelkkä oleskelu.

(33)

Voidakseen antaa täysipainoista apua elatusvelkojille ja -velallisille sekä helpottaakseen parhaimmalla mahdollisella tavalla elatussaatavien valtioiden rajat ylittävää perintää, keskusviranomaisten olisi voitava saada tiettyjä henkilötietoja. Tässä asetuksessa olisi näin ollen velvoitettava jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että niiden keskusviranomaisilla on oikeus saada tällaisia tietoja viranomaisilta, joilla on kyseiset tiedot hallussaan tavanomaisten tehtäviensä puitteissa. Kunkin jäsenvaltion tehtäväksi olisi kuitenkin jätettävä tätä tietojensaantioikeutta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittely. Jäsenvaltion olisi siten voitava nimetä viranomaiset, joiden on toimitettava tiedot keskusviranomaiselle tämän asetuksen mukaisesti, ja tarvittaessa myös viranomaiset, jotka on jo nimetty tietojen saantia koskevien muiden järjestelyjen yhteydessä. Kun jäsenvaltio nimeää viranomaisia, sen olisi huolehdittava siitä, että sen keskusviranomaisella on mahdollisuus saada käyttöönsä tämän asetuksen mukaisesti vaadittavat ja viranomaisten hallussa olevat tiedot. Jäsenvaltion olisi lisäksi voitava antaa keskusviranomaiselleen mahdollisuus saada käyttöönsä vaadittavat tiedot kaikilta sellaisilta oikeushenkilöiltä, joilla on tiedot hallussaan ja jotka vastaavat niiden käsittelystä.

(34)

Henkilötietojen käyttöön saamisen, niiden käytön ja toimittamisen osalta olisi noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (13), sellaisena kuin se on saatettuna osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

(35)

Tämän asetuksen soveltamiseksi olisi kuitenkin määriteltävä henkilötietojen käyttöön saamista, niiden käyttöä ja toimittamista koskevat erityiset edellytykset. Tältä osin on otettu huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto (14). Henkilölle, jota tietojen keruu koskee, olisi ilmoitettava asiasta kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Olisi kuitenkin säädettävä mahdollisuudesta lykätä tämän ilmoituksen antamista, jotta velallista estetään siirtämästä omaisuuttaan ja siten vaarantamasta elatussaatavan perimistä.

(36)

Menettelyjä koskevat kulut huomioon ottaen olisi säädettävä erityisen suopeasta oikeusapujärjestelystä, jonka mukaan sellaisissa menettelyissä, jotka liittyvät alle 21-vuotiaita lapsia koskeviin elatusvelvoitteisiin ja jotka toteutetaan keskusviranomaisten välityksellä, aiheutuvista kustannuksista vastataan kokonaisuudessaan. Euroopan unionissa direktiivin 2003/8/EY nojalla tällä hetkellä voimassa olevia oikeusapua koskevia säännöksiä olisi siksi täydennettävä erityissäännöksillä, joilla luodaan erityinen oikeusapujärjestely elatusvelvoitteita koskevissa asioissa. Tässä yhteydessä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava poikkeuksellisesti periä kulut ilmaista oikeusapua saaneelta hävinneeltä hakijalta, jos tämän taloudellinen tilanne sen sallii. Näin olisi oltava erityisesti silloin, kun on kyseessä varakas henkilö, joka on toiminut vilpillisessä mielessä.

(37)

Muiden kuin edellisessä johdanto-osan kappaleessa tarkoitettujen elatusvelvoitteiden osalta olisi lisäksi varmistettava kaikille osapuolille yhdenvertainen kohtelu oikeusavun osalta silloin kun päätös pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa. Näin ollen tämän asetuksen säännökset oikeusavun jatkumisesta olisi ymmärrettävä siten, että tällaista apua myönnetään myös sellaiselle osapuolelle, joka ei ole saanut oikeusapua päätöksen saamiseksi tai sen muuttamiseksi alkuperäjäsenvaltiossa vireille pannun menettelyn yhteydessä, mutta on saanut sen jälkeen apua tässä samassa valtiossa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen yhteydessä. Samoin osapuolen, joka on saanut maksuttoman menettelyn jossakin liitteessä X luetellussa hallintoviranomaisessa, olisi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa saatava laajinta mahdollista oikeusapua tai laajin mahdollinen vapautus kuluista ja kustannuksista edellyttäen, että osapuoli olisi saanut nämä edut alkuperäjäsenvaltiossa.

(38)

Asiakirjatodisteiden kääntämisestä aiheutuvien kulujen pienentämiseksi ei tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille, saisi vaatia näiden todisteiden kääntämistä kuin siinä tapauksessa, että käännös on välttämätön, tämän kuitenkaan vaikuttamatta puolustautumisoikeuksiin ja asiakirjojen tiedoksiantoon sovellettaviin sääntöihin.

(39)

Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi säädettävä velvoite ilmoittaa komissiolle keskusviranomaistensa nimet ja yhteystiedot sekä muita tietoja. Nämä tiedot olisi saatettava alan toimijoiden ja yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai sähköisesti päätöksellä 2001/470/EY perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä. Tässä asetuksessa säädettyjen lomakkeiden käytöllä on lisäksi määrä helpottaa ja nopeuttaa keskusviranomaisten välistä viestintää sekä tehtävä mahdolliseksi esittää pyyntöjä sähköisesti.

(40)

Olisi säädettävä tämän asetuksen ja elatusvelvoitteita koskevien kahden- tai monenvälisten kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat, välisestä suhteesta. Tässä yhteydessä olisi säädettävä, että jäsenvaltiot, jotka ovat elatusapusaatavien perimisestä pakkotoimin Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 23 päivänä maaliskuuta 1962 tehdyn sopimuksen osapuolia, voivat jatkaa tämän yleissopimuksen soveltamista ottaen huomioon, että se sisältää suotuisampia päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä kuin tämä asetus. Kolmansien maiden kanssa tulevaisuudessa tehtävien elatusvelvoitteita koskevien kahdenvälisten sopimusten osalta olisi menettelyt ja edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltioilla on valtuudet neuvotella ja tehdä omissa nimissään tällaisia sopimuksia, määriteltävä tätä kysymystä koskevasta komission ehdotuksesta käytävien keskustelujen yhteydessä.

(41)	Tässä asetuksessa säädettyjen määräaikojen ja määräpäivien laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (15).

(42)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (16) mukaisesti.

(43)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä muutoksia tässä asetuksessa säädettyihin lomakkeisiin päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia hallintoviranomaisia koskevan luettelon laatimiseksi samoin kuin niitä viranomaisia koskevan luettelon, joilla on toimivalta antaa oikeutta oikeusapuun koskevia todistuksia, laatimiseksi komissiolle olisi annettava valtuudet toimia mainitun päätöksen 4 artiklassa säädetyn hallintomenettelyn mukaisesti.

(44)

Tällä asetuksella olisi muutettava asetusta (EY) N:o 44/2001 korvaamalla sen elatusvelvoitteita koskevat säännökset. Jollei tämän asetuksen siirtymäsäännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden olisi elatusvelvoitteiden osalta sovellettava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännösten asemesta tähän asetukseen sisältyviä toimivaltaa, päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa sekä oikeusapua koskevia säännöksiä.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, jotka mahdollistavat elatussaatavien tehokkaan perinnän rajatylittävissä tilanteissa ja siten helpottavat henkilöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa, vaan ne voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(46)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(47)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisuuteen ilmoittaa mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti aikomuksestaan hyväksyä tämä asetus sen antamisen jälkeen.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Tanskan mahdollisuutta soveltaa asetukseen (EY) N:o 44/2001 tehtyjen muutosten sisältöä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisen sopimuksen (17) 3 artiklan mukaisesti.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan elatusvelvoitteisiin, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta.

2.   Tässä asetuksessa ”jäsenvaltiolla” tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita, joihin tätä asetusta sovelletaan.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

”päätöksellä” elatusvelvoitetta koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, kutsutaanko päätöstä tuomioistuinratkaisuksi, tuomioksi, määräykseksi tai täytäntöönpanomääräykseksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä. Jäljempänä VII ja VIII luvussa ”päätöksellä” tarkoitetaan myös kolmannessa valtiossa tehtyä elatusvelvoitetta koskevaa päätöstä;

2)	”sovinnolla” tuomioistuimen hyväksymää tai menettelyn kuluessa tuomioistuimessa tehtyä sovintoa elatusvelvoitetta koskevassa asiassa;

3)

”virallisella asiakirjalla” a) elatusvelvoitetta koskevaa asiakirjaa, joka on laadittu virallisesti tai rekisteröity virallisena asiakirjana alkuperäjäsenvaltiossa ja jonka i) virallisuus liittyy asiakirjan allekirjoitukseen ja sisältöön, ja ii) virallisuuden on vahvistanut viranomainen tai muu tähän tarkoitukseen valtuutettu virallinen taho; tai b) alkuperäjäsenvaltion hallintoviranomaisten kanssa tehtyä tai näiden oikeaksi todistamaa, elatusvelvoitetta koskevaa sopimusta;

4)	”alkuperäjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty, sovinto on hyväksytty tai tehty ja virallinen asiakirja on laadittu, rekisteröity tai tehty;

5)	”täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa päätöksen, sovinnon tai virallisen asiakirjan täytäntöönpanoa pyydetään;

6)	”pyynnön esittävällä jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jonka keskusviranomainen toimittaa tai on toimittanut VII luvun mukaisen pyynnön;

7)	”pyynnön vastaanottavalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jonka keskusviranomainen vastaanottaa tai on vastaanottanut VII luvun mukaisen pyynnön;

8)

”Vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevalla valtiolla” lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin yleissopimuksen, jäljempänä ”vuoden 2007 Haagin yleissopimus”, osapuolta, siltä osin kuin mainittua yleissopimusta sovelletaan yhteisön ja kyseisen valtion välillä;

9)	”päätöksen tehneellä tuomioistuimella” tuomioistuinta, joka on tehnyt täytäntöönpantavan päätöksen;

10)	”velkojalla” luonnollista henkilöä, jolla on oikeus tai jolla väitetään olevan oikeus saada elatusapua;

11)	”velallisella” luonnollista henkilöä, joka on velvollinen tai jonka väitetään olevan velvollinen maksamaan elatusapua.

2.   Tässä asetuksessa käsitteellä ”tuomioistuin” tarkoitetaan myös jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, edellyttäen, että nämä viranomaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja osapuolten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden sijaintijäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:

i)	päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa, ja

ii)	päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.

Nämä hallintoviranomaiset luetellaan liitteessä X. Liite laaditaan ja sitä muutetaan 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen sen jäsenvaltion pyynnöstä, jossa asianomainen hallintoviranomainen on sijaitsee.

3.   Sovellettaessa 3, 4 ja 6 artiklaa käsite ”kansalaisuus” korvataan käsitteellä ”kotipaikka” niissä jäsenvaltioissa, joissa viimeksi mainittua käsitettä käytetään perheasioissa liittymäkohtana.

Jäljempänä olevaa 6 artiklaa sovellettaessa osapuolten, joiden kotipaikka on saman jäsenvaltion eri hallinnollisilla alueilla, yhteisenä kotipaikkana pidetään kyseistä jäsenvaltiota.

II LUKU

TOIMIVALTA

3 artikla

Yleiset säännökset

Elatusvelvoitteita koskevissa asioissa ovat jäsenvaltioissa toimivaltaisia:

a)	vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, tai

b)	velkojan asuinpaikan tuomioistuin, tai

c)	tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista henkilön oikeudellista asemaa koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen, tai

d)	tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen.

4 artikla

Oikeuspaikan valinta

1.   Osapuolet voivat sopia, että yksi tai useampi seuraavista jäsenvaltion tuomioistuimista on toimivaltainen ratkaisemaan riidan, joka on syntynyt tai joka saattaa syntyä heidän välilleen elatusvelvollisuutta koskevassa asiassa:

a)	sen jäsenvaltion tuomioistuin tai tuomioistuimet, jossa jollakin osapuolella on asuinpaikka,

b)	sen jäsenvaltion tuomioistuin tai tuomioistuimet, jonka kansalainen jokin osapuoli on,

c)

puolisoiden tai entisten puolisoiden välisten elatusvelvoitteiden osalta: i) se tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista heidän välisensä avioliittoa koskevat riidat, tai ii) sen jäsenvaltion tuomioistuin tai tuomioistuimet, jossa heillä oli viimeinen yhteinen asuinpaikka vähintään yhden vuoden ajan. Edellä a, b tai c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten on täytyttävä sillä hetkellä, jona oikeuspaikan valintaa koskeva sopimus tehdään tai jona asia pannaan vireille tuomioistuimessa. Sopimuksella osoitettu toimivalta on yksinomainen, jolleivät osapuolet toisin sovi.

2.   Oikeuspaikan valintaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Kirjalliseksi katsotaan myös kaikki sähköinen viestintä, josta jää sopimuksen pysyvä tallenne.

3.   Tätä artiklaa ei sovelleta riitaan, jossa on kyse elatusvelvoitteesta alle kahdeksantoista vuoden ikäiseen lapseen nähden.

4.   Jos osapuolet ovat sopineet, että sellaisen valtion tuomioistuimella tai tuomioistuimilla, joka ei ole jäsenvaltio, mutta joka on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 30 päivänä lokakuuta 2007 allekirjoitetun yleissopimuksen (18), jäljempänä ”Luganon yleissopimus”, osapuoli, mainittua yleissopimusta sovelletaan lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse 3 kohdassa tarkoitetuista riidoista.

5 artikla

Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta

Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan.

6 artikla

Toissijainen toimivalta

Jos mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole toimivaltainen 3, 4 ja 5 artiklan nojalla ja jollei mikään sellaisen Luganon yleissopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuin, joka ei ole jäsenvaltio, ole mainitun yleissopimuksen määräysten mukaan toimivaltainen, toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka kansalaisia osapuolet ovat.

7 artikla

Varatoimivalta

Jollei mikään jäsenvaltion tuomioistuin ole toimivaltainen 3, 4, 5 ja 6 artiklan nojalla, jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeustapauksissa käsitellä riita-asian, jos menettelyä ei voida olosuhteet huomioiden kohtuudella panna vireille tai toteuttaa tai jos se osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa kolmannessa valtiossa, johon riita-asialla on läheinen liittymä.

Riita-asialla on oltava riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

8 artikla

Menettelyn rajat

1.   Jos päätös on tehty jäsenvaltiossa tai vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa, jossa velkojan asuinpaikka on, velallinen ei voi muussa jäsenvaltiossa panna vireille menettelyä päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen saamiseksi niin kauan kuin velkojan asuinpaikka on edelleen valtiossa, jossa päätös tehtiin.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta:

a)	jos osapuolet ovat sopineet 4 artiklan mukaisesti, että kyseisen muun jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia,

b)	jos velkoja hyväksyy 5 artiklan mukaisesti kyseisen muun jäsenvaltion tuomioistuimien toimivallan,

c)	jos sellaisen alkuperävaltion toimivaltainen viranomainen, joka on vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen osapuoli, ei voi käyttää tai kieltäytyy käyttämästä toimivaltaansa päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen tekemiseksi, tai

d)	jos vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevassa alkuperävaltiossa tehtyä päätöstä ei voida tunnustaa tai julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi jäsenvaltiossa, jossa menettely päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen saamiseksi aiotaan panna vireille.

9 artikla

Asian vireillepano tuomioistuimessa

Tätä lukua sovellettaessa asian katsotaan olevan vireillä tuomioistuimessa:

a)	ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle, tai,

b)

jos kyseinen asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.

10 artikla

Toimivallan tutkiminen

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pantu kanne koskee asiaa, jossa tuomioistuin ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa.

11 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkiminen

1.   Jos vastaaja, jonka asuinpaikka on muussa valtiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kanne on pantu vireille, ei tule saapuville, toimivaltaisen tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai vastaava asiakirja riittävän ajoissa voidakseen vastata asiassa tai että on toteutettu kaikki tätä varten tarpeelliset toimenpiteet.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1393/2007 19 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen1 kohdan säännösten sijasta, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on mainitun asetuksen noudattamiseksi ollut toimitettava jäsenvaltiosta toiseen.

3.   Jos asetuksen (EY) N:o 1393/2007 säännöksiä ei voida soveltaa, sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa Haagissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn yleissopimuksen 15 artiklaa, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on mainitun yleissopimuksen mukaisesti ollut toimitettava ulkomaille.

12 artikla

Vireilläolo

1.   Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan samojen osapuolten välillä vireille samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen.

2.   Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen, on muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jätettävä asia tutkimatta.

13 artikla

Toisiinsa liittyvät kanteet

1.   Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi keskeyttää asian käsittelyn.

2.   Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa kanteiden katsotaan liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarpeelliselta, jotta kanteiden ratkaiseminen erillään ei johtaisi ristiriitaisiin ratkaisuihin.

14 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia voidaan pyytää sanotun valtion oikeusviranomaisilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

III LUKU

SOVELLETTAVA LAKI

15 artikla

Sovellettavan lain määrittäminen

Elatusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan, jäljempänä ”vuoden 2007 Haagin pöytäkirja”, mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä väline sitoo.

IV LUKU

PÄÄTÖSTEN TUNNUSTAMINEN, TÄYTÄNTÖÖNPANOKELPOISUUS JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

16 artikla

Tämän luvun soveltamisala

1.   Tämä luku koskee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa.

2.   Sen 1 jaksoa sovelletaan sellaisessa jäsenvaltiossa tehtyihin päätöksiin, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo.

3.   Sen 2 jaksoa sovelletaan sellaisessa jäsenvaltiossa tehtyihin päätöksiin, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido.

4.   Sen 3 jaksoa sovelletaan kaikkiin päätöksiin.

1 JAKSO

Sellaisessa jäsenvaltiossa tehdyt päätökset, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo

17 artikla

Eksekvatuurimenettelystä luopuminen

1.   Päätös, joka on tehty jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ilman eri menettelyä ja ilman, että tunnustamista voi vastustaa.

2.   Jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, tehty päätös, joka on siellä täytäntöönpanokelpoinen, on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman, että sitä on tarpeen julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.

18 artikla

Turvaamistoimet

Täytäntöönpanokelpoinen päätös oikeuttaa ilman eri toimenpiteitä ryhtymään kaikkiin täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin turvaamistoimiin.

19 artikla

Oikeus pyytää uudelleentarkastelua

1.   Vastaajalla, joka ei tullut saapuville alkuperäjäsenvaltiossa, on oikeus pyytää päätöksen uudelleentarkastelua tämän jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos:

a)	hänelle ei ollut annettu tiedoksi haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa riittävän ajoissa ja sellaisella tavalla, että hän olisi voinut vastata siihen, tai

b)	hän ei ole voinut kiistää elatusvaadetta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

paitsi jos vastaaja ei ole hakenut päätökseen muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä.

2.   Määräaika uudelleentarkastelua koskevan pyynnön tekemiselle alkaa kulua päivästä, jona vastaaja on tosiasiallisesti saanut tiedon päätöksen sisällöstä ja on voinut ryhtyä toimiin, ja viimeistään päivästä, jona on toteutettu ensimmäinen täytäntöönpanotoimi, jolla hänen vallintaoikeuteensa puututaan koko hänen omaisuutensa tai sen osan osalta. Vastaajan on toimittava ripeästi ja joka tapauksessa 45 päivän määräajan kuluessa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

3.   Jos tuomioistuin hylkää 1 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelua koskevan pyynnön sillä perusteella, ettei yksikään 1 kohdassa esitetty uudelleentarkastelun edellytys täyty, päätös pysyy voimassa.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleentarkastelu on perusteltua, koska 1 kohdassa esitetty edellytys täyttyy, päätös on mitätön. Velkoja ei menetä kuitenkaan vanhentumis- tai määräaikojen keskeytymisestä koituvia etuja eikä oikeutta vaatia alkuperäisessä oikeudenkäynnissä saatua elatusapua takautuvasti.

20 artikla

Täytäntöönpanoasiakirjat

1.   Päätöksen panemiseksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa kantajan on toimitettava toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille:

a)	päätöksestä sellainen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset;

b)	ote päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksestä lomakkeella, jonka malli on liitteessä I;

c)	tarvittaessa asiakirja, jossa todetaan elatusapurästit ja ilmoitetaan päivä, jona laskelma on tehty;

d)

tarvittaessa b alakohdassa tarkoitetun lomakkeen sisällön translitteraatio tai käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, jollekin sellaiselle kielelle, joka tuon jäsenvaltion lain mukaan on virallinen oikeudenkäyntikieli sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa yhden tai useamman Euroopan unionin toimielinten virallisen kielen, joka ei ole sen oma mutta jota käyttäen täytetyn lomakkeen se hyväksyy.

2.   Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa vaatia kantajaa toimittamaan päätöksen käännöstä. Käännös voidaan kuitenkin vaatia, jos päätöksen täytäntöönpano on kiistetty.

3.   Tässä artiklassa tarkoitetun käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltiossa.

21 artikla

Täytäntöönpanosta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen

1.   Täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia täytäntöönpanosta kieltäytymisen tai sen keskeyttämisen perusteita sovelletaan sikäli kuin ne eivät ne ole ristiriidassa 2 ja 3 kohdan soveltamisen kanssa.

2.   Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on velallisen vaatimuksesta kieltäydyttävä kokonaan tai osittain päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, jos oikeus panna päätöksen tehneen tuomioistuimen päätös täytäntöön on vanhentunut joko alkuperäjäsenvaltion tai täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti riippuen siitä, kumman lainsäädännön mukainen vanhentumisaika on pitempi.

Lisäksi täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi velallisen vaatimuksesta kieltäytyä kokonaan tai osittain päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta, jos päätös on ristiriidassa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen kanssa tai sellaisen muussa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa tehdyn päätöksen kanssa, joka täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

Päätöstä, jonka seurauksena elatusvelvoitetta koskevaa aiempaa päätöstä muutetaan muuttuneiden olosuhteiden perusteella, ei pidetä toisessa alakohdassa tarkoitettuna ristiriitaisena päätöksenä.

3.   Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi velallisen vaatimuksesta keskeyttää kokonaan tai osittain päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanon, jos alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin on saanut käsiteltäväkseen pyynnön tarkastella uudelleen päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöstä 19 artiklan mukaisesti.

Lisäksi täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on velallisen vaatimuksesta keskeytettävä päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano, jos sen täytäntöönpanokelpoisuus on keskeytetty alkuperäjäsenvaltiossa.

22 artikla

Perhesuhteiden olemassaoloon kohdistuvan vaikutuksen puuttuminen

Tämän asetuksen nojalla tapahtuva elatusvelvoitetta koskevan päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano eivät merkitse millään tavalla sen perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteen tunnustamista, johon päätökseen johtanut elatusvelvoite perustuu.

2 JAKSO

Sellaisessa jäsenvaltiossa tehdyt päätökset, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido

23 artikla

Tunnustaminen

1.   Päätös, joka on tehty jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.

2.   Jos kysymys päätöksen tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua päätöksen tunnustaminen koskee, pyytää tässä jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että päätös on tunnustettava.

3.   Jos päätökseen vedotaan jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko päätös tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.

24 artikla

Tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet

Päätöstä ei tunnusteta, jos

a)	tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään. Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa kieltäytymisperustetta ei voida soveltaa toimivaltaa koskeviin sääntöihin;

b)	päätös koskee poisjäänyttä vastaajaa eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut vastata asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut päätökseen muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä;

c)	päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on tehty samojen osapuolten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;

d)	päätös on ristiriidassa samaa asiaa koskevan ja samojen osapuolten välillä aiemmin toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa tehdyn päätöksen kanssa ja aiemmin tehty päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään.

Päätöstä, jonka seurauksena elatusvelvoitetta koskevaa aiempaa päätöstä muutetaan muuttuneiden olosuhteiden perusteella, ei pidetä c tai d alakohdassa tarkoitettuna ristiriitaisena päätöksenä.

25 artikla

Asian käsittelyn lykkääminen

Jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa pyydetään sellaisessa jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, tehdyn päätöksen tunnustamista, on keskeytettävä asian käsittely, jos päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus alkuperäjäsenvaltiossa on muutoksenhaun vuoksi keskeytetty.

26 artikla

Täytäntöönpanokelpoisuus

Päätös, joka on tehty jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, ja joka on siellä täytäntöönpanokelpoinen, pannaan täytäntöön muussa jäsenvaltiossa, kun päätös asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.

27 artikla

Alueellinen toimivalta

1.   Hakemus päätöksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi on toimitettava täytäntöönpanevan jäsenvaltion sille tuomioistuimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka nimen kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 71 artiklan mukaisesti.

2.   Alueellinen toimivalta määräytyy sen osapuolenasuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai täytäntöönpanopaikkakunnan perusteella.

28 artikla

Menettely

1.   Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a)	päätöksestä sellainen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset;

b)	ote päätöksen tehneen tuomioistuimen päätöksestä lomakkeella, jonka malli on liitteessä II, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan soveltamista;

c)

tarvittaessa b alakohdassa tarkoitetun lomakkeen sisällön translitteraatio tai käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, jollekin sellaiselle kielelle, joka on tuon jäsenvaltion lain mukaan on virallinen oikeudenkäyntikieli sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva hakemus esitetään, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa yhden tai useamman Euroopan unionin toimielinten virallisen kielen, joka ei ole sen oma mutta jota käyttäen täytetyn lomakkeen se hyväksyy.

2.   Hakemuksen käsiteltäväkseen saanut tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen ei saa vaatia hakijaa toimittamaan päätöksen käännöstä. Käännös voidaan kuitenkin vaatia 32 ja 33 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun yhteydessä.

3.   Tämän artiklan mukaisen käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltiossa.

29 artikla

Otteen toimittamatta jättäminen

1.   Jollei 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua otetta toimiteta, tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen voi asettaa sen toimittamiselle määräajan tai hyväksyä vastaavan muun asiakirjan tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa hakijan toimittamisvelvollisuudesta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asiakirjoista on toimitettava käännös, jos tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltiossa.

30 artikla

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen

Päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi 24 artiklan mukaista tutkintaa suorittamatta heti, kun 28 artiklassa säädetyt muodollisuudet on täytetty ja viimeistään 30 päivän kuluessa näiden muodollisuuksien täyttämisestä, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden takia mahdotonta. Osapuolella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta esittää huomautuksia.

31 artikla

Julistamista koskevaan hakemukseen liittyvän päätöksen tiedoksi antaminen

1.   Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehty päätös täytäntöönpanevan jäsenvaltion laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2.   Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen on annettava tiedoksi sille osapuolelle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ja päätös on liitettävä tiedoksiantoon, jos sitä ei jo ole annettu kyseiselle osapuolelle tiedoksi.

32 artikla

Julistamista koskevaan hakemukseen liittyvää päätöstä koskeva muutoksenhaku

1.   Kumpikin osapuoli voi hakea muutosta päätökseen, joka on tehty täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta.

2.   Muutoksenhaku on osoitettava sille tuomioistuimelle, jonka nimen asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 71 artiklan mukaisesti.

3.   Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.   Jos osapuoli, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta muutoksenhakutuomioistuimeen käsittelyyn, joka koskee hakijan tekemää muutoksenhakua, 11 artiklan säännöksiä sovelletaan, vaikka sen osapuolen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, asuinpaikka ei olisikaan missään jäsenvaltiossa.

5.   Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku on toimitettava 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Jos sen osapuolen asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä tuomio on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi, muutoksenhakuaika on 45 päivää siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asuinpaikkaansa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

33 artikla

Muutoksenhaun johdosta tehtyyn päätökseen kohdistuva muutoksenhaku

Muutoksenhaun johdosta tehtyyn päätökseen voidaan hakea muutosta ainoastaan muutoksenhakukeinolla, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 71 artiklan mukaisesti.

34 artikla

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen epääminen tai kumoaminen

1.   Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 32 tai 33 artiklan mukaisesti, voi evätä tai kumota päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen ainoastaan jollakin 24 artiklassa säädetyllä perusteella.

2.   Jollei 32 artiklan 4 kohdasta muuta johdu, tuomioistuin, jolta muutosta on haettu 32 artiklan mukaisesti, tekee päätöksensä 90 päivän kuluessa siitä, kun asia on tullut siinä vireille, jollei se ole poikkeuksellisten olosuhteiden takia mahdotonta.

3.   Tuomioistuin, jolta on haettu muutosta 33 artiklan mukaisesti, tekee päätöksensä viipymättä.

35 artikla

Asian käsittelyn keskeyttäminen

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 32 tai 33 artiklan mukaisesti, keskeyttää asian käsittelyn sen osapuolen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu, jos päätöksen täytäntöönpano alkuperäjäsenvaltiossa on muutoksenhaun vuoksi keskeytetty.

36 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet

1.   Jos päätös on tunnustettava tämän jakson mukaisesti, mikään ei estä hakijaa tekemästä pyyntöä täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin tai turvaamistoimiin ryhtymisestä, vaikka 30 artiklan mukaista julistusta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ei ole annettu.

2.   Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen oikeuttaa ilman eri toimenpiteitä ryhtymään turvaamistoimiin.

3.   Ennen kuin 32 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyyn päätökseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhaun johdosta on annettu päätös, osapuolen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, omaisuuteen saa kohdistaa ainoastaan turvaamistoimia.

37 artikla

Osittainen täytäntöönpanokelpoisuus

1.   Jos päätöksellä on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos sitä ei kaikkien vaatimusten osalta voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tämä yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

2.   Hakija voi pyytää, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen rajoitetaan päätöksen tiettyihin osiin.

38 artikla

Maksun tai veron kielto

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä ei saa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa.

3 JAKSO

Yhteiset säännökset

39 artikla

Väliaikainen täytäntöönpanokelpoisuus

Vaikka kansallinen lainsäädäntö ei edellyttäisikään, että päätös on täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, päätöksen tehnyt tuomioistuin voi julistaa päätöksen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi.

40 artikla

Tunnustettuun päätökseen vetoaminen

1.   Jos osapuoli haluaa toisessa jäsenvaltiossa vedota päätökseen, joka on tunnustettu 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai 2 jakson perusteella, sen on toimitettava päätöksestä sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi.

2.   Tuomioistuin, jossa tunnustettuun päätökseen vedotaan, voi tarvittaessa pyytää osapuolta, joka vetoaa tunnustettuun päätökseen, toimittamaan siitä otteen, jonka päätöksen tehnyt tuomioistuin on antanut käyttäen lomaketta, jonka malli on tapauksesta riippuen liitteessä I tai II.

Päätöksen tehneen tuomioistuimen on toimitettava tällainen ote myös muun osapuolen pyynnöstä.

3.   Osapuolen, joka vetoaa tunnustettuun päätökseen, on tarvittaessa toimitettava 2 kohdassa tarkoitetun lomakkeen sisällön translitteraatio tai käännös asianomaisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, jollekin sellaiselle kielelle, joka tuon jäsenvaltion lain mukaan on virallinen oikeudenkäyntikieli sillä paikkakunnalla, jossa tunnustettuun päätökseen vedotaan, tai jollekin muulle kielelle, jonka tämä jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa yhden tai useamman Euroopan unionin toimielinten virallisen kielen, joka ei ole sen oma mutta jota käyttäen täytetyn lomakkeen se hyväksyy.

4.   Tämän artiklan mukaisen käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltiossa.

41 artikla

Täytäntöönpanomenettely ja täytäntöönpanon edellytykset

1.   Toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen päätösten täytäntöönpanomenettelyyn sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu. Jossakin jäsenvaltiossa tehty päätös, joka on täytäntöönpanokelpoinen täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa, pannaan siellä täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tehty päätös.

2.   Toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa hakevalta osapuolelta ei saa edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa postiosoite tai valtuutettu edustaja, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sellaisten henkilöiden asemaan, joilla on toimivaltaa täytäntöönpanomenettelyssä.

42 artikla

Asiaratkaisun uudelleen tutkinnan kielto

Jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen asiaratkaisua ei saa missään tapauksessa tutkia uudelleen jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta tai täytäntöönpanoa pyydetään.

43 artikla

Kulujen korvaamisen toissijaisuus

Tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvien kulujen korvaamisella ei ole etusijaa elatussaatavan perimiseen nähden.

V LUKU

OIKEUDEN SAATAVUUS

44 artikla

Oikeus oikeusapuun

1.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan riita-asian osapuolilla on oltava tässä luvussa määriteltyjen edellytysten mukaisesti tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutta toisessa jäsenvaltiossa, täytäntöönpano- ja muutoksenhakumenettelyt mukaan lukien.

VII luvun soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa pyynnön vastaanottava jäsenvaltio turvaa tämän tosiasiallisen mahdollisuuden saada oikeutta jokaiselle sellaiselle kantajalle, joka asuu pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa.

2.   Tämän tosiasiallisen oikeuden saamisen turvaamiseksi jäsenvaltiot antavat oikeusapua tämän luvun mukaisesti, paitsi jos sovelletaan 3 kohtaa.

3.   VII luvun soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan oikeusapua, jos ja siinä määrin kun tämän jäsenvaltion menettelyt antavat osapuolille mahdollisuuden hoitaa asia ilman tarvetta oikeusapuun, ja keskusviranomainen tarjoaa tarvittavat palvelut veloituksetta.

4.   Oikeusavun saannin edellytykset eivät saa olla tiukempia kuin vastaavien kansallisten asioiden osalta on säädetty.

5.   Elatusvelvoitteita koskevista menettelyistä aiheutuvien kulujen ja kustannusten maksamisen vakuudeksi ei saa vaatia vakuutta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta.

45 artikla

Oikeusavun sisältö

Tämän luvun nojalla annettavalla oikeusavulla tarkoitetaan apua, joka on tarpeen, jotta osapuolet voivat tuntea oikeutensa ja vedota niihin ja jotta taataan, että heidän keskusviranomaisten välityksellä tai suoraan toimivaltaisille viranomaisille tekemänsä hakemukset käsitellään täysimääräisesti ja tehokkaasti. Tämä käsittää tapauksesta riippuen seuraavat:

a)	riita-asian valmisteluvaiheessa annettava oikeudellinen neuvonta ratkaisuun pääsemiseksi ennen oikeudenkäynnin vireillepanoa;

b)	oikeudellinen apu asian saattamiseksi viranomaisen tai tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä edustaminen oikeudenkäynnissä;

c)	vapauttaminen menettelyn kuluista ja henkilöille, jotka on määrätty suorittamaan toimia menettelyn aikana, maksettavista palkkioista, tai niiden suorittaminen;

d)

oikeusavun saajan hävitessä asian, vastapuolelle aiheutuneet kulut jäsenvaltioissa, joissa hävinnyt osapuoli tuomitaan suorittamaan vastapuolen kulut, jos oikeusapu olisi korvannut vastapuolen kulut, mikäli oikeusavun saajan asuinpaikka olisi ollut jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee;

e)

tulkkaus;

f)	tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen vaatimien ja oikeusavun saajan esittämien sellaisten asiakirjojen kääntäminen, jotka ovat tarpeen asian ratkaisemiseksi;

g)

oikeusavun saajan vastattavaksi tulevat matkakulut, kun asianomaisen jäsenvaltion laki tai asiaa käsittelevä tuomioistuin edellyttää oikeusavun saajan asiaa ajavien henkilöiden henkilökohtaista läsnäoloa ja kun tuomioistuin päättää, että kyseisiä henkilöitä ei voida mitenkään muutoin kuulla sitä tyydyttävällä tavalla.

46 artikla

Maksuton oikeusapu sellaisten keskusviranomaisten toimittamien hakemusten osalta, jotka koskevat lasten elatusapua

1.   Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion on annettava maksutonta oikeusapua kaikkien velkojan 56 artiklan nojalla esittämien hakemusten osalta, jotka koskevat vanhemman ja lapsen suhteesta johtuvia elatusvelvoitteita alle 21-vuotiaaseen henkilöön nähden.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi muiden kuin 56 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen hakemusten osalta evätä maksuttoman oikeusavun, jos se katsoo, että vaatimus tai mahdollinen muutoksenhaku on selvästi perusteeton.

47 artikla

Tapaukset, jotka eivät kuulu 46 artiklan piiriin

1.   Tapauksissa, jotka eivät kuulu 46 artiklan piiriin ja jollei 44 ja 45 artiklasta muuta johdu, oikeusapua voidaan myöntää kansallisen lainsäädännön mukaisesti, erityisesti siltä osin kuin on kyse hakijan varojen tai hakemuksen aiheellisuuden arvioinnista.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, osapuolella, joka on alkuperäjäsenvaltiossa saanut täydellistä tai osittaista oikeusapua tai vapautuksen kulujen tai kustannusten suorittamisesta, on tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta tai täytäntöönpanoa koskevassa menettelyssä oikeus saada täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaisesti laajinta mahdollista oikeusapua tai laajin vapautus kulujen tai kustannusten sovittamisesta.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, osapuolella, joka on alkuperäjäsenvaltiossa saanut maksuttoman menettelyn jossakin liitteessä X luetellussa hallintoviranomaisessa, on tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta tai täytäntöönpanoa koskevassa menettelyssä oikeus saada oikeusapua 2 kohdan mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten osapuolen on toimitettava alkuperävaltion toimivaltaisen viranomaisen laatima asiakirja, jossa todistetaan, että taloudelliset edellytykset saada täydellistä tai osittaista oikeusapua tai vapautus kulujen tai kustannusten suorittamisesta täyttyvät hänen kohdallaan.

Tässä kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset luetellaan liitteessä XI. Liite laaditaan ja sitä muutetaan 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

VI LUKU

SOVINNOT JA VIRALLISET ASIAKIRJAT

48 artikla

Tämän asetuksen soveltaminen sovintoihin ja virallisiin asiakirjoihin

1.   Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiset sovinnot ja viralliset asiakirjat tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa ja ne ovat samalla tavoin täytäntöönpanokelpoisia toisessa jäsenvaltiossa kuin päätökset IV luvun mukaisesti.

2.   Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan tarvittaessa sovintoihin ja virallisiin asiakirjoihin.

3.   Alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toimittaa kenen tahansa asiaan osallisen pyynnöstä otteen sovinnosta tai virallisesta asiakirjasta lomakkeella, jonka malli on tapauksesta riippuen joko liitteissä I ja II tai liitteissä III ja IV.

VII LUKU

KESKUSVIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

49 artikla

Keskusviranomaisten nimeäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä keskusviranomainen hoitamaan sille tässä asetuksessa määrättyjä tehtäviä.

2.   Jäsenvaltiot, jotka ovat liittovaltioita tai joissa on yhtä useampia oikeusjärjestelmiä, tai jäsenvaltiot, joissa on itsehallintoalueita, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen ja määritellä niiden alueellisen tai henkilöllisen toimivallan laajuuden. Jäsenvaltion, joka on käyttänyt tätä mahdollisuutta, on nimettävä se keskusviranomainen, jolle kaikki tiedonannot voidaan lähettää toimitettaviksi eteenpäin tämän valtion toimivaltaiselle keskusviranomaiselle. Jos tiedonanto lähetetään keskusviranomaiselle, joka ei ole toimivaltainen, tämän on toimitettava se edelleen toimivaltaiselle keskusviranomaiselle ja ilmoitettava asiasta tiedonannon lähettäjälle.

3.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava 71 artiklan mukaisesti komissiolle yhden tai useamman keskusviranomaisensa nimeämisestä sekä niiden yhteystiedot ja tarvittaessa niiden 2 kohdassa tarkoitetun toimivallan laajuus.

50 artikla

Keskusviranomaisten yleiset tehtävät

1.   Keskusviranomaisten on

a)	oltava keskenään yhteistyössä erityisesti vaihtamalla tietoja ja edistettävä jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään ratkaisuja tämän asetuksen soveltamisessa ilmeneviin ongelmiin.

2.   Keskusviranomaisten on toteutettava toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi ja yhteistyönsä tehostamiseksi. Tätä varten käytetään päätöksellä 2001/470/EY perustettua siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa.

51 artikla

Keskusviranomaisten erityiset tehtävät

1.   Keskusviranomaiset antavat 56 artiklan mukaisiin hakemuksiin liittyvää apua, erityisesti:

a)	toimittamalla edelleen ja ottamalla vastaan niitä koskevia hakemuksia;

b)	panemalla vireille näihin hakemuksiin liittyviä menettelyjä tai helpottamalla niiden vireille panoa.

2.   Keskusviranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat näihin hakemuksiin liittyvät toimenpiteet:

a)	oikeusavun antamiseksi tai helpottamiseksi olosuhteiden sitä vaatiessa;

b)	velallisen tai velkojan olinpaikan selvittämisessä avustamiseksi erityisesti 61, 62 ja 63 artiklan soveltamiseksi;

c)	velallisen tai velkojan asiaankuuluvien tulotietojen ja tarvittaessa heidän varallisuuttaan koskevien tietojen hankkimisen edistämiseksi, mukaan lukien omaisuuden löytäminen, erityisesti 61, 62 ja 63 artiklan soveltamiseksi;

d)	sovintoratkaisujen pääsyn kannustamiseksi, minkä tavoitteena on elatusavun vapaaehtoinen maksaminen, käyttämällä, kun tämä osoittautuu asianmukaiseksi, välitys- tai sovittelumenettelyä tai niihin verrattavia menettelyjä;

e)	elatusapupäätösten meneillään olevan täytäntöönpanon helpottamiseksi, elatusapurästit mukaan lukien;

f)	elatusmaksujen keruun ja nopean eteenpäin toimittamisen helpottamiseksi;

g)	asiakirja- tai muun todistusaineiston hankkimisen helpottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1206/2001 soveltamista;

h)	avustamiseksi vanhemmuuden vahvistamisessa, kun se on tarpeen elatusavun perimiseksi;

i)	sellaisten menettelyjen vireille panemiseksi tai niiden vireille panon helpottamiseksi, joita tarvitaan luonteeltaan alueellisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja joiden tarkoituksena varmistaa vireillä olevan elatushakemuksen päätökseen saattaminen;

j)	asiakirjojen tiedoksiannon helpottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1393/2007 soveltamista.

3.   Julkisyhteisöt tai muut jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvonnan alaiset elimet voivat asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön sallimissa rajoissa suorittaa tämän artiklan mukaiset keskusviranomaisen tehtävät. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 71 artiklan mukaisesti tällaisen julkisyhteisön tai muun elimen nimeämisestä samoin kuin sen yhteystiedot ja sen tehtävien laajuus.

4.   Mikään tässä artiklassa tai 53 artiklassa ei velvoita keskusviranomaista käyttämään toimivaltaa, joka pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan kuuluu ainoastaan oikeusviranomaisille.

52 artikla

Valtakirja

Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion keskusviranomainen voi vaatia hakijalta valtakirjan vain siinä tapauksessa, että se toimii hakijan puolesta oikeudellisissa menettelyissä tai muiden viranomaisten menettelyissä, tai edustajan nimeämiseksi tätä varten.

53 artikla

Erityisiä toimenpiteitä koskevat pyynnöt

1.   Keskusviranomainen voi tekemällä perustellun hakemuksen pyytää toista keskusviranomaista toteuttamaan asianmukaiset 51 artiklan 2 kohdan b, c, g, h, i ja j alakohdan mukaiset erityiset toimenpiteet, jos 56 artiklassa tarkoitettua hakemusta ei ole vireillä. Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, jos se katsoo, että ne ovat tarpeen mahdollisen hakijan auttamiseksi tekemään 56 artiklassa säädetty hakemus tai päättämään, onko tällainen hakemus tehtävä.

2.   Kun 51 artiklan 2 kohdan b ja c kohdassa säädettyjä toimenpiteitä koskeva pyyntö esitetään, pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on hankittava pyydetyt tiedot, tarvittaessa 61 artiklan mukaisesti. Tietoja, joita tarkoitetaan 61 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdassa, voidaan kuitenkin hankkia vain, jos velkoja toimittaa jäljennöksen täytäntöönpantavasta päätöksestä, sovinnosta tai virallisesta asiakirjasta sekä tarvittaessa 20, 28 tai 48 artiklan mukaisen otteen.

Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on ilmoitettava hankitut tiedot pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle. Jos tiedot on hankittu 61 artiklan mukaisesti, ilmoitus koskee vain mahdollisen vastaajan osoitetta pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Haettaessa tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa ilmoitus koskee tämän lisäksi pelkästään sitä, onko velallisella pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tuloja tai omaisuutta.

Jos pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen ei pysty toimittamaan pyydettyjä tietoja, sen on ilmoitettava tästä viipymättä pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle ja esitettävä syyt siihen, miksi tietoja ei voida toimittaa.

3.   Keskusviranomainen voi toisen keskusviranomaisen pyynnöstä toteuttaa erityisiä toimenpiteitä myös sellaisen pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa vireillä olevaan elatussaatavien perintään liittyvän asian yhteydessä, jolla kansainvälinen ulottuvuus.

4.   Tämän artiklan mukaisesti tehtyjä hakemuksia varten keskusviranomaisten on käytettävä lomaketta, jonka malli on liitteessä V.

54 artikla

Keskusviranomaisen kulut

1.   Kukin keskusviranomainen vastaa kuluistaan, jotka sille aiheutuvat tämän asetuksen soveltamisesta.

2.   Keskusviranomaiset eivät voi periä hakijalta maksua tämän asetuksen nojalla suorittamistaan palveluista, lukuun ottamatta poikkeuksellisia kuluja, jotka aiheutuvat 53 artiklan mukaisesta erityisiä toimenpiteitä koskevasta hakemuksesta.

Tätä kohtaa sovellettaessa velallisen olinpaikan selvittämiseen liittyviä kuluja ei pidetä poikkeuksellisina.

3.   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen ei voi periä 2 kohdassa mainittuja poikkeuksellisia kustannuksia ilman, että se on saanut etukäteen hakijan suostumuksen tällaisten palveluiden toimittamiseen kyseessä olevalla hinnalla.

55 artikla

Keskusviranomaisten välityksellä toimitettavat hakemukset

Tässä luvussa säädetty pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion keskusviranomaiselle osoitettu hakemus toimitetaan sen jäsenvaltion keskusviranomaisen välityksellä, jossa hakija asuu.

56 artikla

Hakemukset jotka voidaan esittää

1.   Elatusavun perimistä tämän asetuksen nojalla pyytävä velkoja voi esittää seuraavat hakemukset:

a)	päätöksen tunnustaminen tai päätöksen tunnustaminen ja julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi;

b)	pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn tai tunnustetun päätöksen täytäntöönpano;

c)	päätöksen saaminen pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos ei ole olemassa mitään päätöstä, mukaan lukien tarvittaessa vanhemmuuden vahvistaminen;

d)	päätöksen saaminen pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos muussa valtiossa kuin pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustaminen ja julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi ei ole mahdollista;

e)	pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen muuttaminen;

f)	muussa valtiossa kuin pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen muuttaminen.

2.   Velallinen, jota vastaan on olemassa elatusapua koskeva päätös, voi esittää seuraavat hakemukset:

a)	sellaisen päätöksen tunnustaminen, joka johtaa aikaisemman päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen tai rajoittamiseen pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

b)	pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen muuttaminen;

c)	muussa valtiossa kuin pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen muuttaminen.

3.   Tämän artiklan mukaisten hakemusten osalta 45 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta avusta ja edustamisesta vastaa pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion keskusviranomainen suoraan taikka viranomaisten tai muiden elinten tai henkilöiden välityksellä.

4.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut hakemukset käsitellään hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja niihin sovelletaan tuossa jäsenvaltiossa sovellettavia toimivaltasääntöjä.

57 artikla

Hakemuksen sisältö

1.   Kaikki 56 artiklassa säädetyt hakemukset on tehtävä käyttäen lomaketta, jonka malli on liitteessä VI tai liitteessä VII.

2.   Kaikissa 56 artiklassa säädetyissä hakemuksissa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	maininta hakemuksen tai hakemusten luonteesta;

b)	hakijan nimi ja yhteystiedot, mukaan lukien hakijan osoite ja syntymäaika;

c)	vastaajan nimi ja, jos ne ovat tiedossa, hänen osoitteensa sekä syntymäaikansa;

d)	niiden henkilöiden nimet ja syntymäajat, joille haetaan elatusapua;

e)	hakemuksen perustelut;

f)	velkojan tekemässä hakemuksessa tieto siitä, missä maksut on suoritettava tai minne ne on toimitettava sähköisesti;

g)	pyynnön esittävän jäsenvaltion keskusviranomaiseen kuuluvan sen henkilön tai yksikön nimi ja yhteystiedot, joka vastaa hakemuksen käsittelystä.

3.   Edellä olevaa2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa hakijan henkilökohtainen osoite voidaan perheväkivaltatapauksissa korvata toisella osoitteella, jos pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä ei menettelyn aloittamista varten edellytetä, että hakija toimittaa henkilökohtaisen osoitteensa.

4.   Tarvittaessa ja sikäli kuin ne ovat tiedossa, hakemuksessa on lisäksi oltava seuraavat tiedot:

a)	velkojan taloudellinen tilanne;

b)	velallisen taloudellinen tilanne, mukaan lukien velallisen työnantajan nimi ja osoite samoin kuin velallisen omaisuuden sijainti ja laatu;

c)	mahdolliset muut tiedot, joista voi olla apua vastaajan olinpaikan selvittämisessä.

5.   Hakemukseen on liitettävä hakemusta tukevat tarpeelliset tiedot tai asiakirjat, tarvittaessa mukaan lukien sellaiset, jotka koskevat hakijan oikeutta saada oikeusapua. Edellä 56 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädettyihin hakemuksiin on liitettävä tapauksen mukaan vain 20, 28 tai 48 artiklassa tai vuoden 2007 Haagin yleissopimuksen 25 artiklassa luetellut asiakirjat.

58 artikla

Hakemusten ja asioiden toimittaminen, vastaanottaminen ja käsittely keskusviranomaisten välityksellä

1.   Pyynnön esittävän jäsenvaltion keskusviranomaisen on avustettava hakijaa, jotta hakemukseen liitetään kaikki ne asiakirjat ja tiedot, jotka tällä viranomaisella olevan tiedon mukaan tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi.

2.   Todettuaan, että hakemus on tämän asetuksen vaatimusten mukainen, pyynnön esittävän jäsenvaltion keskusviranomainen toimittaa sen pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion keskusviranomaiselle.

3.   Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on 30 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottopäivästä ilmoitettava vastaanottamisesta käyttäen lomaketta, jonka malli on liitteessä VIII, ja ilmoitettava pyynnön esittävän jäsenvaltion keskusviranomaiselle, mitä alustavia toimenpiteitä on tehty tai tehdään hakemuksen käsittelemiseksi, ja se voi pyytää muita tarvittavia asiakirjoja ja tietoja, jotka se katsoo tarpeellisiksi. Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on samassa 30 päivän määräajassa annettava pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle sen henkilön tai yksikön nimi ja yhteystiedot, jonka tehtävänä on vastata hakemuksen käsittelyn edistymistä koskeviin tiedusteluihin.

4.   Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on 60 päivän kuluessa vastaanottoilmoituksesta ilmoitettava pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle hakemuksen käsittelyvaiheesta.

5.   Pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on annettava toisilleen seuraavat tiedot:

a)	kustakin asiasta vastaava henkilö tai yksikkö;

b)	asian edistyminen

ja vastattava joutuisasti tiedusteluihin.

6.   Keskusviranomaisten on käsiteltävä asia niin nopeasti kuin sen sisällön asianmukainen käsittely sallii.

7.   Keskusviranomaisten on käytettävä keskenään nopeimpia ja tehokkaimpia käytössään olevia viestintävälineitä.

8.   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen voi kieltäytyä hakemuksen käsittelystä ainoastaan, jos on ilmeistä, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset eivät täyty. Siinä tapauksessa tämän keskusviranomaisen on ilmoitettava heti kieltäytymisensä syyt pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle käyttäen lomaketta, jonka malli on liitteessä IX.

9.   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen ei voi hylätä hakemusta yksinomaan sillä perusteella, että täydentävät asiakirjat ja tiedot ovat tarpeen. Tämä keskusviranomainen voi kuitenkin pyytää pyynnön esittänyttä keskusviranomaista toimittamaan nämä täydentävät asiakirjat ja tiedot. Jos pyynnön esittänyt keskusviranomainen ei toimita niitä 90 päivän tai pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen määrittämän pidemmän ajanjakson kuluessa, viimeksi mainittu keskusviranomainen voi päättää, ettei se enää käsittele hakemusta. Tässä tapauksessa sen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle käyttäen lomaketta, jonka malli on liitteessä IX.

59 artikla

Kielet

1.   Hakemuslomake on täytettävä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, asianomaisen keskusviranomaisen sijaintipaikan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä, tai jollakin muulla Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä, jonka pyynnön vastaanottava jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä, paitsi jos tämän jäsenvaltion keskusviranomainen ei vaadi käännöstä.

2.   Hakemuslomakkeeseen liitettävät asiakirjat käännetään 1 kohdan mukaisesti määritellylle kielelle vain, jos käännöstä tarvitaan pyydetyn avun antamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20, 28, 40 ja 66 artiklan soveltamista.

3.   Kaiken muun keskusviranomaisten välisen viestinnän on tapahduttava 1 kohdan mukaisesti määritellyllä kielellä, jolleivät keskusviranomaiset toisin sovi.

60 artikla

Kokoukset

1.   Keskusviranomaiset kokoontuvat säännöllisesti helpottaakseen tämän asetuksen soveltamista.

2.   Nämä kokoukset kutsutaan koolle päätöksen 2001/470/EY mukaisesti.

61 artikla

Keskusviranomaisten oikeus saada tietoja

1.   Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on tässä luvussa säädetyin edellytyksin ja poiketen siitä, mitä 51 artiklan 4 kohdassa säädetään, käytettävä kaikki asianmukaiset ja kohtuulliset keinot saadakseen käyttöönsä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka kussakin tapauksessa ovat tarpeen päätöksen saamisen, muuttamisen, tunnustamisen, täytäntöönpanokelpoisuuden toteamisen tai täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Viranomaiset, joilla on tavanomaisten tehtäviensä puitteissa pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja jotka vastaavat niiden käsittelystä direktiivissä 95/46/EY tarkoitetun mukaisesti, toimittavat nämä tiedot, jollei kansallisen tai yleisen turvallisuuden perusteella käyttöön otetuista rajoituksista muuta johdu, pyynnön vastaanottaneelle keskusviranomaiselle tämän pyynnöstä siinä tapauksessa, että tällä ei ole suoraa pääsyä näihin tietoihin.

Jäsenvaltiot voivat nimetä viranomaiset, jotka voivat toimittaa pyynnön vastaanottaneelle keskusviranomaiselle 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Kun jäsenvaltio suorittaa tällaisen nimeämisen, sen on huolehdittava siitä, että sen nimeämät viranomaiset sallivat sen keskusviranomaiselle pääsyn pyydettyihin tietoihin tämän artiklan mukaisesti.

Oikeushenkilön, jolla on pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa hallussaan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja joka vastaa niiden direktiivissä 95/46/EY tarkoitetusta käsittelystä, on toimitettava ne pyynnön vastaanottaneelle keskusviranomaiselle sen pyynnöstä, mikäli tämä on pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sallittua.

Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen toimittaa näin saadut tiedot tarpeen mukaan pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot ovat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai henkilöiden hallussa jo olevia tietoja. Tietojen on oltava asianmukaisia, asiaankuuluvia ja tarpeellisia, ja ne koskevat seuraavaa:

a)	velallisen tai velkojan osoite;

b)	velallisen tulot;

c)	velallisen työnantajan ja/tai velallisen pankkitilien yksilöinti;

d)	velallisen varallisuus.

Päätöksen saamista tai muuttamista varten voi pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen pyytää ainoastaan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja.

Päätöksen tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa varten pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen voi pyytää kaikkia ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja tietoja. Edellä d alakohdassa tarkoitettuja tietoja voidaan kuitenkin pyytää ainoastaan, jos b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat riittämättömät päätöksen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi.

62 artikla

Tietojen toimittaminen ja käyttö

1.   Keskusviranomaiset toimittavat jäsenvaltionsa sisällä 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot tapauksen mukaan toimivaltaisille tuomioistuimille, asiakirjojen tiedoksi antamisesta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille ja päätöksen täytäntöönpanosta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Viranomainen tai tuomioistuin, jolle tietoja toimitetaan 61 artiklan mukaisesti, saa käyttää niitä ainoastaan elatussaatavien perinnän helpottamiseen.

Lukuun ottamatta niitä, joista ilmenee vain osoitteen, tulojen tai varallisuuden olemassaolo pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ei 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja saa luovuttaa henkilölle, joka on saattanut asian pyynnön esittäneen keskusviranomaisen käsiteltäväksi, jollei tuomioistuimessa sovellettavista menettelysäännöistä muuta johdu.

3.   Viranomainen, joka käsittelee sille 61 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja, ei saa säilyttää näitä tietoja pidempään kuin on tarpeen niihin tarkoituksiin, joita varten tiedot on toimitettu.

4.   Viranomaisen, joka käsittelee sille 61 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja, on varmistettava tällaisten tietojen luottamuksellisuus kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

63 artikla

Tietojen keruun kohteena olevalle henkilölle annettava ilmoitus

1.   Henkilölle, jota tietojen keruu koskee, ilmoitetaan niiden joko kokonaan tai osittain toimittamisesta pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Jos tämä ilmoittaminen saattaa haitata elatussaatavan tehokasta perintää, ilmoitusta voidaan lykätä enintään 90 päivän ajan siitä päivästä, jona tiedot on toimitettu pyynnön vastaanottaneelle keskusviranomaiselle.

VIII LUKU

JULKISYHTEISÖT

64 artikla

Julkisyhteisöt hakijoina

1.   Päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisiksi julistamista tai täytäntöönpanoa koskevassa hakemuksessa ilmaisu ”velkoja” käsittää julkisyhteisön, joka toimii elatusapuun oikeutetun luonnollisen henkilön sijasta, tai yhteisön, jolla on oikeus saada korvausta elatusavun sijasta maksetusta suorituksesta.

2.   Julkisyhteisön oikeuteen toimia elatusapuun oikeutetun luonnollisen henkilön sijasta tai vaatia korvausta velkojalle elatusavun sijasta maksetusta suorituksesta sovelletaan lakia, jonka alainen tämä yhteisö on.

3.   Julkisyhteisö voi pyytää tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa, kun kyse on seuraavista:

a)	korvausta elatusavun sijasta maksetusta suorituksesta vaativan julkisyhteisön hakemuksesta velallista vastaan tehty päätös;

b)	velkojan ja velallisen välillä tehty päätös siltä osin kuin velkojalle on maksettu suorituksia elatusavun sijasta.

4.   Julkisyhteisön, joka hakee päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai vaatii päätöksen täytäntöönpanoa, on pyynnöstä toimitettava tarvittavat asiakirjat, joiden nojalla voidaan todeta julkisyhteisön 2 kohdan mukainen oikeus ja se, että velkojalle on maksettu suorituksia.

IX LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

65 artikla

Laillistaminen tai vastaava muodollisuus

Tämän asetuksen yhteydessä ei vaadita laillistamista eikä muuta vastaavaa muodollisuutta.

66 artikla

Asiakirjatodisteiden kääntäminen

Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi pyytää osapuolia toimittamaan käännöksen muulla kuin menettelyssä käytettävällä kielellä laadituista asiakirjatodisteista ainoastaan siinä tapauksessa, että se katsoo tämän käännöksen olevan tarpeen päätöksen tekemiseksi tai puolustuksen oikeuksien kunnioittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20, 28 ja 40 artiklan soveltamista.

67 artikla

Kulujen korvaaminen

Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi periä kulut hävinneeltä 46 artiklan nojalla maksutonta oikeusapua saavalta osapuolelta, poikkeuksellisesti ja jos tämän taloudellinen asema sen sallii, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 54 artiklan soveltamista.

68 artikla

Suhde muihin yhteisön välineisiin

1.   Jollei 75 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, tällä asetuksella muutetaan asetusta (EY) N:o 44/2001 korvaamalla mainitun asetuksen elatusvelvoitteita koskevat säännökset.

2.   Tällä asetuksella korvataan elatusvelvoitteiden osalta asetus (EY)N:o 805/2004 lukuun ottamatta elatusvelvoitteita koskevia eurooppalaisia täytäntöönpanoperusteita, jotka on annettu jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido.

3.   Tämä asetus ei rajoita elatusvelvoitteiden osalta direktiivin 2003/8/EY soveltamista, jollei V luvun soveltamisesta muuta johdu.

4.   Tämä asetus ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

69 artikla

Suhde olemassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sopimuksiin

1.   Tämä asetus ei vaikuta sellaisten kahden- tai monenvälisten yleissopimusten ja sopimusten soveltamiseen, joiden osapuoli yksi tai useampi jäsenvaltio on tätä asetusta annettaessa ja jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden perustamissopimuksen 307 artiklan mukaisia velvoitteita.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden välisissä suhteissa ensisijaisena sellaisiin yleissopimuksiin ja sopimuksiin nähden, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä ja joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

3.   Tämä asetus ei estä elatusapusaatavien perimisestä pakkotoimin Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 23 päivänä maaliskuuta 1962 tehdyn sopimuksen soveltamista niiden jäsenvaltioiden toimesta, jotka ovat sen osapuolia, ottaen huomioon, että mainitussa sopimuksessa määrätään päätösten tunnustamisen, täytäntöönpanokelpoisuuden ja täytäntöönpanon osalta:

a)	yksinkertaistetuista ja nopeutetuista menettelyistä elatusapua koskevien päätösten täytäntöönpanoa varten; ja

b)	tämän asetuksen V luvussa säädettyä laajemmasta oikeusavusta.

Mainitun sopimuksen soveltaminen ei kuitenkaan saa estää vastaajaa saamasta tämän asetuksen 19 ja 21 artiklassa tarjottua suojaa.

70 artikla

Yleisön saataville asetettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on päätöksellä 2001/470/EY perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston puitteissa toimitettava seuraavat tiedot niiden asettamiseksi yleisön saataville:

a)	elatusvelvoitteita koskevan kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen kuvaus;

b)	edellä olevassa 51 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvaus;

c)	kuvaus siitä, miten varmistetaan 44 artiklassa edellytetty tosiasiallinen oikeuden saatavuus;

d)	kuvaus kansallisista täytäntöönpanosäännöistä ja -menettelyistä, mukaan lukien tiedot tätä koskevista rajoituksista, erityisesti velallisen suojelua koskevat säännöt sekä määräajat tai vanhentumisajat;

Jäsenvaltioiden on pidettävä nämä tiedot jatkuvasti ajan tasalla.

71 artikla

Yhteystietojen ja kielten ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2010

a)	niiden tuomioistuinten tai viranomaisten nimet ja yhteystiedot, joilla on toimivalta ratkaista 27 artiklan 1 kohdan mukaisia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia ja 32 artiklan 2 kohdan mukaisia tällaisten hakemusten johdosta tehtyjä päätöksiä koskevia muutoksenhakuja;

b)	33 artiklassa tarkoitetut muutoksenhakumenettelyt;

c)	19 artiklan mukainen uudelleentutkimismenettely sekä toimivaltaisten tuomioistuinten nimet ja yhteystiedot;

d)	keskusviranomaistensa nimet ja yhteystiedot ja tarvittaessa niiden toimivaltuuksien laajuus 49 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)	julkiyhteisöjensä tai muiden yhteisöjensä nimet ja yhteystiedot ja tarvittaessa niille kuuluvien tehtävien laajuus 51 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

f)	21 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanon osalta toimivaltaisten viranomaisten nimet ja yhteystiedot;

g)	20, 28 ja 40 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen käännöksissä hyväksytyt kielet;

h)	59 artiklassa tarkoitetut kielet, jotka keskusviranomaiset hyväksyvät käytettäväksi viestinnässä muiden keskusviranomaisten kanssa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista näiden tietojen myöhemmistä muutoksista.

2.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot, lukuun ottamatta a, c ja f alakohdassa tarkoitettuja tuomioistuinten ja viranomaisten osoitteita ja muita yhteystietoja.

3.   Komissio saattaa kaikki 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot yleisön saataville muilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti päätöksellä 2001/470/EY luodun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä.

72 artikla

Lomakkeiden muuttaminen

Kaikki tämän asetuksen mukaisten lomakkeiden muutokset hyväksytään 73 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

73 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 70 artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa.

74 artikla

Tarkistuslauseke

Komissio antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua 76 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti määräytyvästä soveltamispäivästä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen, mihin sisältyy arvio keskusviranomaisten välisen yhteistyön alalla saaduista käytännön kokemuksista, erityisesti siltä osin kuin on kyse niiden pääsystä viranomaisilla oleviin tietoihin, ja arvio sellaisessa jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, tehtyihin päätöksiin sovellettavan tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista ja täytäntöönpanoa koskevan menettelyn toiminnasta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.

75 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sen soveltamispäivän jälkeen vireille pantuihin menettelyihin, tuomioistuimen hyväksymiin tai tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin ja virallisesti laadittuihin, rekisteröityihin tai tehtyihin virallisiin asiakirjoihin.

2.   IV luvun 2 ja 3 jaksoa sovelletaan:

a)	jäsenvaltioissa ennen tämän asetuksen soveltamispäivää tehtyihin päätöksiin, joiden tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista haetaan mainitun päivän jälkeen;

b)	tämän asetuksen soveltamispäivän jälkeen mutta ennen tätä päivää vireille pantujen menettelyjen johdosta tehtyihin päätöksiin, siltä osin kuin nämä päätökset kuuluvat tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisalaan.

Asetusta (EY) N:o 44/2001 sovelletaan edelleen tämän asetuksen soveltamispäivänä vireillä oleviin tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin.

Ensimmäistä ja toista alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin tuomioistuimen hyväksymiin tai tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin ja jäsenvaltiossa virallisesti laadittuihin, rekisteröityihin tai tehtyihin virallisiin asiakirjoihin.

3.   Keskusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevaa VII lukua sovelletaan keskusviranomaisen tämän asetuksen soveltamispäivästä lähtien vastaanottamiin pyyntöihin ja hakemuksiin.

76 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 2 artiklan 2 kohtaa, 47 artiklan 3 kohtaa sekä 71, 72 ja 73 artiklaa sovelletaan 18 päivästä syyskuuta 2010.

Tätä asetusta sovelletaan, toisessa alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä lukuun ottamatta, 18 päivästä kesäkuuta 2011, edellyttäen, että vuoden 2007 Haagin pöytäkirjaa sovelletaan yhteisössä mainittuna päivänä. Muussa tapauksessa tätä asetusta sovelletaan siitä päivästä alkaen, jona mainittua pöytäkirjaa sovelletaan yhteisössä.

---

(1)  Lausunto annettu 13. joulukuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) sekä lausunto, annettu uuden kuulemisen perusteella 4. joulukuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen perusteella (EUVL C 185, 8.8.2006, s. 35).

(3)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.

(5)  EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1.

(6)  EYVL L 26, 31.1.2003, s. 41.

(7)  EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.

(8)  EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15.

(9)  EUVL L 324, 10.12.2007, s. 79.

(10)  EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

(11)  EUVL C 53, 3.3.2005, s. 1.

(12)  EUVL C 198, 12.8.2005, s. 1.

(13)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(14)  EUVL C 242, 7.10.2006, s. 20.

(15)  EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

(16)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(17)  EUVL L 299, 16.11.2005, s. 62.

(18)  EUVL L 339, 21.12.2007, s. 3.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---