26.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/100

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää kyseisen direktiivin liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet.

(2)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten vastikään toimittamat tiedot, jotka koskevat arseenin kokonaispitoisuutta (orgaaninen ja epäorgaaninen arseeni yhteensä) kalojen ja muiden merieläinten valmistuksesta saaduissa rehuissa, osoittavat, että tiettyjä arseenin kokonaispitoisuutta koskevia enimmäismääriä on tarpeen nostaa. Kalan fileointiin liittyvän teollisuuden sivutuotteet ovat rehuseoksissa, erityisesti kalanrehussa, käytettävän kalajauhon ja kalaöljyn tuotannon tärkeitä raaka-aineita.

(3)

Arseenin kokonaispitoisuutta kalojen ja muiden merieläinten valmistuksesta saaduissa rehuissa ja kalanrehussa koskevien enimmäismäärien nostamisella ei muuteta epäorgaanisen arseenin enimmäispitoisuuksia. Koska arseenin mahdollisesti aiheuttamat haitalliset vaikutukset ihmisten tai eläinten terveyteen johtuvat kyseisen rehun tai elintarvikkeen epäorgaanisesta aineksesta ja koska mahdollisuus, että orgaaniset arseeniyhdisteet ovat myrkyllisiä (2), on hyvin pieni, arseenin kokonaispitoisuuden enimmäismäärien nostaminen ei vaikuta ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun.

(4)

Direktiivin 2002/32/EY liitteessä I arseenilla tarkoitetaan arseenin kokonaispitoisuutta enimmäismäärien vahvistamista varten, koska ei ole olemassa standardoitua rutiinimenetelmää epäorgaanisen arseenin analyysiä varten. Jos toimivaltaiset viranomaiset kuitenkin pyytävät analyysiä epäorgaanisen arseenin määrästä, mainitussa liitteessä vahvistetaan epäorgaanisen arseenin enimmäispitoisuus.

(5)

Koska uuttomenetelmällä on joissakin tapauksissa huomattava vaikutus arseenin kokonaispitoisuutta koskevan analyysin tulokseen, on aiheellista yksilöidä viitemenetelmä, jota virallisessa valvonnassa on käytettävä.

(6)

Toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmäorganisaatioiden toimittamat tiedot osoittavat, että hivenaineyhdisteiden funktionaaliseen ryhmään kuuluvissa lisäaineissa, jotka ovat sallittuja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (3) nojalla, esiintyy merkittäviä määriä arseenia. Eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelemiseksi on aiheellista vahvistaa arseenin enimmäispitoisuudet mainituissa lisäaineissa.

(7)

Teobromiinin osalta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, totesi 10 päivänä kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa (4), että teobromiinin nykyisillä enimmäispitoisuuksilla ei ehkä voida täysin suojella tiettyjä eläinlajeja. Lausunnossa huomautettiin mahdollisista haitallisista vaikutuksista sikojen, koirien ja hevosten sekä lypsylehmien maidontuotannon osalta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa alhaisemmat enimmäispitoisuudet.

(8)

Datura sp.:n sisältämien alkaloidien osalta EFSA totesi 9 päivänä huhtikuuta 2008 antamassaan lausunnossa (5), että koska kaikki Datura sp.:t sisältävät tropaanialkaloideja, eläinten, erityisesti sikojen, terveyden suojelemiseksi on aiheellista laajentaa direktiivin 2002/32/EY liitteessä I vahvistettujen Datura stramonium L.:n enimmäispitoisuuksien soveltamisalaa koskemaan kaikkia Datura sp.:itä.

(9)

Risiinin (Ricinus communis L.:stä saatavan) osalta EFSA totesi 10 päivänä kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa (6), että koska Ricinus communis L.:stä (risiini), Croton tiglium L.:stä (kroton) ja Abrus precatorius L.:stä (abriini) saatavien toksiinien myrkkyvaikutukset ovat samanlaisia, on aiheellista soveltaa direktiivin 2002/32/EY liitteessä I vahvistettuja Ricinus communis L.:n enimmäispitoisuuksia myös Croton tiglium L.:ään ja Abrus precatorius L.:ään yksinään tai yhdessä.

(10)

Sen vuoksi direktiiviä 2002/32/EY olisi muutettava.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,