30.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 170/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 555/2008,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2008,

viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tukiohjelmien, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, tuotantokyvyn ja viinialan tarkastusten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (1) ja erityisesti sen 22, 84, 89, 97, 107 ja 117 artiklan sekä 121 artiklan b ja c alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksella (EY) N:o 479/2008 muutetaan viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 (2) säädettyä aiempaa viinialan järjestelyä ja kumotaan kyseinen asetus 1 päivästä elokuuta 2008.

(2)

Viinialan täytäntöönpanoa koskevat säännöt ovat nykyisellään useassa asetuksessa, joita on muutettu useasti. Viinialan järjestelmään asetuksella (EY) N:o 479/2008 tehtyjen muutosten vuoksi ja kokemusten perusteella näitä soveltamissääntöjä on tarpeen muuttaa markkinamekanismien, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, tuotantokyvyn ja viinialan tarkastusten osalta. Olisi annettava asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(3)

Sen vuoksi seuraavat komission asetukset olisi syytä kumota ja korvata uudella asetuksella: — asetus (EY) N:o 1227/2000 (3), annettu 31 päivänä toukokuuta 2000, viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta; — asetus (EY) N:o 1623/2000 (4), annettu 25 heinäkuuta 2000, viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinamekanismien osalta; — asetus (EY) N:o 2729/2000 (5), annettu 14 päivänä joulukuuta 2000, viinialan tarkastusten soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä; — asetus (EY) N:o 883/2001 (6), annettu 24 päivänä huhtikuuta 2001, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän viinialan tuotteiden kaupan osalta.

(4)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 II osastossa on säännöksiä, jotka koskevat uutta jäsenvaltioiden tasolla päätettävää tukijärjestelmää viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi. Kyseiset puitteet on asianmukaista täyttää antamalla soveltamissäännöt.

(5)

Tukiohjelman ensimmäistä toimittamista varten olisi oltava menettely. Olisi oltava menettely myös tukiohjelmien muuttamiseksi seuraavaa vuotta varten, jotta ohjelmia voidaan muuttaa vuosittain sellaisten uusien olosuhteiden perusteella, joita ei voitu alun perin ennustaa. Kaikkiin tällaisiin muutoksiin olisi sovellettava eräitä rajoituksia ja edellytyksiä sen varmistamiseksi, että hyväksyttyjen tukiohjelmien kokonaistavoitteet säilyvät.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat laatia tukiohjelmat sopivimmaksi katsomallaan maantieteellisellä tasolla. Koska jäsenvaltiot ovat vastuussa suunnitelmien hyväksymisestä, niiden olisi tällaisessa tapauksessa vahvistettava suunnitelmien toimittamista ja hyväksymistä koskevat säännöt ja suunnitelmien vähimmäissisällöt.

(7)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 10 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy kolmansien maiden markkinoilla tapahtuvaan menekinedistämiseen. On tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa.

(8)	Kilpailun vääristymisriskien välttämiseksi olisi vahvistettava säännöt, joita on noudatettava viitattaessa tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoiden kohteena olevien tuotteiden alkuperään.

(9)	Oikeusvarmuuden vuoksi menekinedistämiskampanjoissa levitettävien viestien olisi oltava kohteena olevien kolmansien maiden lainsäädännön mukaisia.

(10)	Olisi vahvistettava jäsenvaltioiden soveltamat ohjelmien valinta- ja arviointiperusteet yhteisön sääntöjen noudattamisen ja toteutettavien toimien tehokkuuden varmistamiseksi.

(11)

Yhteisön toimien tehokkuuden takaamiseksi jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa, että hyväksytyt menekinedistämiskampanjat ovat yhdenmukaisia kansallisten tai alueellisten menekinedistämisohjelmien kanssa ja täydentävät näitä. Jäsenvaltiot voivat synergian lisäämiseksi laatia yhteisiä menekinedistämiskampanjoita; olisi säädettävä asianomaisten jäsenvaltioiden välisen yhteistyön sallimisesta. Etusijalle olisi asetettava mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset, jotka tarvitsevat yhteisön tukea enemmän kuin suuret yritykset.

(12)

Jotta vältettäisiin päällekkäinen tuki maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 (7) tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (8) mukaisesti rahoitettavien menekinedistämistoimenpiteiden kanssa, olisi säädettävä molemminpuolisesta poissulkemisesta.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy viinitarhojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevaa tukea ei voi myöntää tavanomaiseen uudistamiseen yli-ikäisillä viinitiloilla.

(14)	Lisäksi jäsenvaltiot voivat vahvistaa lohkon vähimmäiskoon sen varmistamiseksi, että järjestelmä todella vaikuttaa tuotantokykyyn.

(15)

Jäsenvaltioilla on asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklaa soveltaessaan suuri harkintavalta päättää kyseisen asetuksen II osaston I luvussa vahvistettujen edellytysten ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten mukaisesti tuen soveltamisalasta ja tasosta erityisesti kiinteämääräisten määrien maksamisen, tuen hehtaarikohtaisten enimmäismäärien vahvistamisen ja puolueettomin perustein tapahtuvan tuen mukauttamisen osalta. Yleiset säännöt olisi kuitenkin vahvistettava. Olisi säädettävä niiden täytäntöönpanon määräajoista ja asianmukaisesta valvonnasta. Sääntöjen olisi katettava myös raivaukseen liittyvien uudelleenistutusoikeuksien hankkeen mukainen käyttö, jotta tukea voidaan myöntää korkeampana, kun kustannukset ovat suuremmat.

(16)	Valvonnan takia tuki olisi yleensä maksettava toimenpiteen tai toimenpidekokonaisuuden toteuttamisen jälkeen. Tuki voidaan kuitenkin maksaa ennen toimenpiteen tai toimenpidekokonaisuuden toteuttamista, jos asetetaan toimenpiteen toteuttamiseen liittyvä vakuus.

(17)	Olisi vahvistettava rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevan järjestelmän rahoitukseen osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. On toteutettava toimenpiteitä järjestelmään varattujen varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi ja säädettävä ennakkomaksuista.

(18)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 12 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy rypäleiden raakana korjaamiseen. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti rypäleiden raakana korjaamista koskevan hakumenettelyn hallinnollisten järjestelyjen olisi oltava jäsenvaltioiden vastuulla. Niiden olisi voitava vapaasti päättää päivämäärä, johon mennessä tuottajien on toteutettava toimet, jotta olisi riittävästi aikaa tehdä tarvittavat tarkastukset ennen tukien maksamista ottaen huomioon aikarajoitukset ja sadonkorjuukauden läheisyys.

(19)

Ottaen huomioon rypäleiden raakana korjaamista koskevaan järjestelmään liittyvät varat olisi säädettävä asianomaisten alojen systemaattisesta tarkastamisesta paikalla toimen toteuttamisen jälkeen. Tällöin on varmistettava, että rypäleet on hävitetty kokonaan. Myös kasvien terveyteen ja ympäristöön liittyvien vaatimusten noudattaminen olisi varmistettava. Valvonnan takia palkkio olisi maksettava sen jälkeen, kun on varmistettu, että rypäleet on korjattu raakoina.

(20)	Lisäksi olisi vahvistettava enimmäistukimäärät sen varmistamiseksi, ettei tukea käytetä pysyvästi tuotteiden vaihtoehtoisena jakelutienä markkinoille saattamisen sijasta.

(21)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 13 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy sijoitusrahastojen perustamiseen. On tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kyseistä uutta toimenpidettä. Säännöissä olisi annettava mahdollisimman paljon joustovaraa ja sallittava nopea soveltaminen kriisitilanteissa, minkä vuoksi jäsenvaltioiden ja tuottajaorganisaatioiden olisi sallittava tehdä päätökset itse. Säännöillä olisi kuitenkin estettävä väärinkäytökset ja asetettava rajoja, myös taloudelliselta kannalta. Uusille jäsenvaltioille olisi säädettävä korkeammasta tuen enimmäismäärästä, koska niissä tuottajien järjestäytyneisyysaste on yleensä alhaisempi kuin muissa jäsenvaltioissa.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy satovakuutukseen. On tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa. Säännöissä olisi annettava mahdollisimman paljon joustovaraa. Säännöillä olisi kuitenkin estettävä väärinkäytökset ja asetettava rajoja, myös taloudelliselta kannalta.

(23)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 15 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy yritysten aineellisiin ja aineettomiin investointeihin. On tarpeen vahvistaa kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat johdonmukaiset maaseudun kehittämispolitiikan mukaisesti käytettävissä olevan saman toimenpiteen kanssa. Olisi määriteltävä tukikelpoisten investointien lajit, uusien tuotteiden, prosessien ja tekniikoiden kehittäminen mukaan luettuina, ja määriteltävä ohjeelliset tukikelpoiset kustannukset.

(24)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 16 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy sivutuotteiden tislaukseen. On tarpeen vahvistaa kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti sivutuotteiden hävittämisedellytykset sekä rypäleiden puristejäännöksen, viinin ja viinisakan tislaukseen myönnettävän tuen tarkoitus ja enimmäismäärä.

(25)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 17 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy viinin alkoholijuomaksi tislaamiseen. On tarpeen vahvistaa kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti tuen tarkoituksen ja mahdollisten muutosten osalta.

(26)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 18 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy erityiseen tislaustoimenpiteeseen. On tarpeen vahvistaa kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti tukimenettelyn ja toteuttamistavan sekä tuen määrän vahvistamisessa huomioon otettavien perusteiden osalta.

(27)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 19 artiklassa säädetään uudesta tukitoimenpiteestä, joka liittyy rypäleen puristemehun käyttämiseen väkevöimistarkoituksessa. On tarpeen vahvistaa kyseisen uuden toimenpiteen käyttöönottoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti tuen tarkoituksen ja enimmäismäärän sekä alkoholipitoisuuden lisäämiseksi käytettävälle tuotteelle tehtävien erityistarkastusten osalta.

(28)

Komissiolla on ehdottomasti oltava tukiohjelmien täytäntöönpanoa koskevat asianmukaiset tiedot asetuksen (EY) N:o 479/2008 II osaston soveltamisen seuraamiseksi ja markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi. Tässä yhteydessä on tarpeen vahvistaa tiedot, jotka on esitettävä tukiohjelmien raportoinnissa ja arvioinnissa niiden tehokkuuden ja toimivuuden arvioimiseksi.

(29)	Tässä asetuksessa vahvistettujen erityissääntöjen lisäksi olisi sovellettava talousarviota koskevan kurinalaisuuden ja erityisesti jäsenvaltioiden puutteellisten tai virheellisten ilmoitusten osalta annettuja yleissääntöjä.

(30)	Järjestelmän rahoituksen hallintoon olisi sovellettava yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (9) soveltamissääntöjä.

(31)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 76 artiklan 1 kohdassa säädetään, että viinirypälemehujen ja rypäleen puristemehujen, joiden osalta tullien soveltaminen riippuu tuotteen tuontihinnasta, tuontihinnan oikeellisuus tarkistetaan joko jokaisen erän tarkastuksen perusteella tai käyttämällä kiinteää tuontiarvoa. Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun yhteisöön tuontia koskevan järjestelmän nykyisiä ominaispiirteitä ovat erityisesti tuonnin epäsäännöllisyys sekä määrien ja jaksotuksen tasolla että tuotteiden tuontipaikan ja alkuperäpaikan osalta, minkä vuoksi tuontihinnan oikeellisuuden osoittavaa edustavaa kiinteää tuontiarvoa ei voida laskea. Näissä olosuhteissa on asianmukaista tarkistaa kyseinen hinta eräkohtaisesti.

(32)	Tuontihinnan, jonka perusteella tuontituotteet luokitellaan yhteiseen tullitariffiin, olisi oltava yhtä suuri kuin kyseisen tuotteen vapaasti laivassa -hinta korotettuna vakuutus- ja kuljetuskustannuksilla siihen paikkaan, jossa tavarat tuodaan yhteisön tullialueelle.

(33)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 82 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kyseisessä artiklassa tarkoitettujen tuontituotteiden mukana on oltava todistus ja sen maan, josta tuote tulee, nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritysseloste. On tarpeen täsmentää edellytykset, jotka määritysselosteen on täytettävä.

(34)	Tarkastusten yksinkertaistamiseksi olisi säädettävä, että kolmansista maista tuotavat, pieniin säiliöihin pakatut määrät vapautetaan todistuksen ja määritysselosteen esittämisvelvoitteesta.

(35)

Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi vapautukseen todistuksen ja määritysselosteen esittämisestä yhteisöön tuotavien viinialan tuotteiden osalta on sovellettava tullilainsäädännön ja viinialan tuotteiden yhteisön sisäisten kuljetusten mukana seuraavien asiakirjojen järjestelmän tullittomuutta koskevia sääntöjä.

(36)	Tietoteknisten menetelmien käyttö korvaa vähitellen tietojen manuaalisen käsittelyn hallinnon eri aloilla. Sen vuoksi V I 1- ja V I 2 -asiakirjoja myönnettäessä ja käytettäessä olisi voitava käyttää myös tietoteknisiä ja sähköisiä menetelmiä.

(37)

Tietyt kolmannet maat, joissa viinintuottajiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 82 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen elinten tai viranomaisten toteuttamaa tehokasta valvontajärjestelmää, ovat ilmaisseet haluavansa sallia viinintuottajien itse laatia kyseisessä kohdassa tarkoitetun todistuksen ja määritysselosteen. Näiden maiden kanssa käytävän kaupan helpottamiseksi – jos ne ovat tehneet yhteisön kanssa sitoumuksia, jotka sisältävät petosten ehkäisemiseksi toteutettavan yhteistyön vahvistamista koskevia lausekkeita ja jos niillä on hyvät kauppasuhteet yhteisön kanssa – olisi sallittava, että kuten yhteisön alkuperää olevien viinien osalta, tuottajien laatimia asiakirjoja voidaan pitää kyseisten elinten tai laitosten myöntäminä asiakirjoina. Tällöin olisi annettava riittävät takeet, ja kyseisten todistusten myöntämistä olisi valvottava asianmukaisesti.

(38)	Olisi julkaistava luettelo niiden elinten ja laboratorioiden nimistä ja osoitteista, jotka ovat kolmansissa maissa valtuutettuja laatimaan todistuksen ja määritysselosteen, jotta viinialan tuotteiden tuontia valvovat viranomaiset yhteisössä voivat tarvittaessa tehdä tarvittavat varmistukset.

(39)	Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisen toteuttaman valvonnan helpottamiseksi olisi säädettävä säädetyn todistuksen ja määritysselosteen muodosta ja tarvittavassa määrin sisällöstä sekä niiden käyttöä koskevista edellytyksistä.

(40)	Petosten estämiseksi on tarpeen valvoa, että todistus ja tarvittaessa määritysseloste koskevat tuontituotteen jokaista erää. Tässä tarkoituksessa on välttämätöntä, että kyseinen asiakirja seuraa / kyseiset asiakirjat seuraavat jokaisen erän mukana, kunnes se kuuluu yhteisön valvontajärjestelmään.

(41)	Kauppatapojen huomioon ottamiseksi silloin kun viinierä jaetaan osiin on tarpeen oikeuttaa toimivaltaiset viranomaiset laatimaan valvonnassaan todistuksesta ja määritysselosteesta otteet, joiden on seurattava jokaisen jakamisesta johtuvan uuden erän mukana.

(42)	Nopean ja tehokkaan kuluttajansuojan varmistamiseksi on tarpeen säätää mahdollisuudesta keskeyttää kyseisten toimenpiteiden soveltaminen, jos esiintyy petosriski tai kuluttajien terveyttä koskeva riski.

(43)	Lisäksi olisi säädettävä toimitettavia asiakirjoja koskevista yksinkertaisista säännöistä, joita sovelletaan muista kolmansista maista kuin viinialan tuotteen alkuperämaasta tulevaan vientiin, jos tuotetta ei ole merkittävästi jalostettu.

(44)

Viejien ja viranomaisten taakkaa olisi kevennettävä säätämällä, että V I 1 -asiakirjoihin tehdään merkintä siitä, että väkeviin viineihin ja tislausta varten väkevöityihin viineihin lisätty alkoholi on viinistä peräisin, sen sijaan että todisteeksi tästä vaadittaisiin erillinen asiakirja. Samassa tarkoituksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää V I 1 -asiakirjaa sellaisena todistuksena alkuperänimityksestä, joka vaaditaan tuotaessa viinejä, joihin sovelletaan tariffialennusta. Tietyt viinit vapautetaan kuitenkin todistuksen ja määritysselosteen esittämisestä silloin kun esitetään todistus alkuperänimityksestä. Olisi säädettävä V I 1 -asiakirjan käytöstä kyseisten väkevien viinien alkuperänimityksen todistuksena siten, että määritysselostetta koskevaa kohtaa ei tarvitse täyttää.

(45)

Viinin tuonti eräiden kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa määrätyin myönnytyksin edellyttää virallisen elimen tai sopimuspuolten virallisesti hyväksymän ja niiden yhdessä laatimaan luetteloon sisältyvän elimen myöntämän todistuksen esittämistä siitä, että kyseinen viini vastaa edellytyksiä, joilla myönnytykset voidaan hyväksyä.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle luettelo virallisista tai virallisesti hyväksytyistä elimistä, joita se ehdottaa todistusten myöntäjiksi, jotta komissio voi laatia luettelon yhdessä kyseisten kolmansien maiden kanssa sekä toimittaa sen niille. Näiden elinten tehtävien helpottamiseksi kyseiset luettelot olisi toimitettava soveltuvassa muodossa ja soveltuvaa välinettä käyttäen.

(47)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 ja 86 artiklassa säädetään laittomasti istutetuista aloista. On tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat seuraamuksia tuottajille, jotka eivät noudata uutta säännönmukaistamis- tai raivausvelvoitetta viinitarhoissa, jotka on istutettu ilman istutuslupaa ennen 1 päivää syyskuuta 1998, sekä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tiedonantoja, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä yhteydessä. Laittoman alan raivausvelvoitteen noudattamatta jättämisestä määrättävän seuraamuksen olisi oltava riittävän ankara tuottajien kannustamiseksi noudattamaan kyseistä velvoitetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden aiemmin määräämien seuraamusten soveltamista. Sen vuoksi seuraamuksen olisi oltava vähintään raivauspalkkion keskiarvo kaksinkertaisena.

(48)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 87 artiklan 1 kohdassa säädetään, että silloin kun laittomien viinitarhojen tuotteita voidaan luovuttaa liikkeeseen ainoastaan tislausta varten, on pyydettävä todiste siitä, ettei kyseisiä tuotteita ole luovutettu liikkeeseen. Valvonnan vahvistamiseksi liikkeeseen luovuttamattomuutta olisi oltava vain kolmea tyyppiä: toimitus tislattavaksi, rypäleiden raakana korjaaminen tuottajan kustannuksella tai viininviljelijän talouden oma kulutus, jos tuottajan viininviljelyala on enintään 0,1 hehtaaria. On tarpeen vahvistaa määräaika kyseisessä artiklassa säädettyjen tislaussopimusten esittämiselle. Jotta valvonta voitaisiin järjestää tehokkaasti, rypäleitä raakana korjaavien tuottajien olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikeestaan riittävän ajoissa. Valvottavuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden pitäisi voida määrätä, että tuottajan on ilmoitettava ennalta, mitä kolmesta liikkeeseen luovuttamattomuuden tyypistä aikoo käyttää, sekä rajoittaa lisää tuottajien valinnanmahdollisuuksia liikkeeseen luovuttamattomuuden tyyppien osalta.

(49)	Jotta yhteisön talousarviota käytettäisiin asiallisesti ja kontrolloidusti, olisi säädettävä taloudellisista seuraamuksista, jos jäsenvaltio ei noudata laittomiin istutuksiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia.

(50)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 91 artiklan 1 kohdassa säädetään uusien viljelmien istutusoikeuksien myöntämisestä, kun kyseessä ovat yleisen edun vuoksi toteutettava maanjako tai pakkolunastus. Jotta kyseisen asetuksen 90 artiklan 1 kohdassa säädetty istutuskielto ei menetä merkitystään, näitä uusien viljelmien istutusoikeuksia ei saa olla enemmän kuin mitä tarvitaan viiniköynnösten istuttamiseksi alueelle, joka vastaa 105:tä prosenttia tuottajien kyseisten toimenpiteiden yhteydessä menettämistä alueista.

(51)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 91 artiklan 1 kohdassa säädetään myös uusien viljelmien istutusoikeuksien myöntämisestä kokeellisiin tarkoituksiin ja emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen. Tällä perusteella myönnettyjen uusien viljelmien istutusoikeuksien mukaisesti istutettuja alueita olisi käytettävä ainoastaan näihin erityistarkoituksiin, eikä tällaisilta alueilta tulevista rypäleistä saatuja viinialan tuotteita saisi pitää kaupan. Nykyistä kokeellista viininviljelyä ja emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatusta olisi voitava jatkaa nykyisin säännöin.

(52)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 91 artiklan 1 kohdassa säädetään myös uusien viljelmien istutusoikeuksien myöntämisestä alueille, joilta saatavat viinit tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän talouden omaan kulutukseen. Tämä voisi kuitenkin joskus aiheuttaa kohtuuttoman hallinnollisen taakan, koska tietyissä jäsenvaltioissa on huomattavasti tällaisia tapauksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös sallia tällaiset alueet, vaikkei niille ole myönnetty istutusoikeuksia, edellyttäen markkinatasapainon säilymiseksi, että kyseiset alueet ovat pieniä eikä viininviljelijä harjoita kaupallista viinintuotantoa. Kyseisiin alueisiin ja tuottajiin olisi sovellettava asianmukaista valvontaa ja seuraamuksia, tällaisten alueiden raivaaminen mukaan luettuna, jos säännöksiä ei noudateta.

(53)

Uudelleenistutusoikeuksia ei saa myöntää alueille, jotka on pitänyt raivata asetuksen (EY) N:o 2008/1999 vaatimusten rikkomisen vuoksi. Uudelleenistutusoikeuksia ei myöskään saa myöntää raivatuille alueille, joille on myönnetty uusien viljelmien istutusoikeuksia muihin tarkoituksiin kuin kaupalliseen viinintuotantoon.

(54)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 92 artiklan 2 kohdassa säädetään uudelleenistutusoikeuksien myöntämisestä tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan. Niitä olisi myönnettävä vain, jos asianomaisella tuottajalla ei ole riittävästi istutusoikeuksia samansuuruisen alan istuttamiseksi kuin se, jonka hän aikoo raivata. Kun uudelleenistutusoikeuksia myönnetään tällaisen sitoumuksen perusteella, myöntämiseen olisi yhdistettävä vakuus raivaussitoumuksen toteuttamisen varmistamiseksi. Kun uudelleenistutettu alue ja raivattava alue ovat olemassa samanaikaisesti, markkinatasapainon häiriöiden ehkäisemiseksi ainoastaan toiselta näistä alueista tulevaa viiniä saa pitää kaupan.

(55)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 93 artiklassa säädetään kansallisten ja/tai alueellisten varantojen perustamisesta ja ylläpitämisestä tuotantokyvyn hallinnoinnin parantamiseksi. Markkinatasapainon häiriöiden ehkäisemiseksi varantojärjestelmän kautta tapahtuva oikeuksien siirto ei saisi johtaa tuotantokyvyn yleiseen kasvuun jäsenvaltion alueella. Samanlaisesta tuotantokyvyn lisäyskiellosta säädetään jo kyseisen asetuksen 92 artiklan 5 kohdassa tapauksissa, joissa oikeuksia siirretään tilojen välillä. Tällöin jäsenvaltiot voivat soveltaa mainitun oikeuksien siirtoon vähennyskerrointa.

(56)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 93 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta varantojärjestelmää, jos se voi osoittaa alueellaan jo olevan tehokas istutusoikeuksien hallinnointijärjestelmä. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat säätää varantojärjestelmän toteuttamisesta alueensa jossain osassa ja muusta tehokkaasta järjestelmästä alueensa muissa osissa. Jäsenvaltion, joka haluaa soveltaa kyseisen artiklan mukaista mahdollisuutta, olisi voitava todistaa tällaisen järjestelmän olemassaolo ja osoittaa tarve poiketa kyseisen asetuksen V osaston I luvun säännöksistä.

(57)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 90 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat päättää pitää viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten istutuskiellon voimassa enintään 31 päivään joulukuuta 2018. Olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää tätä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä komissiolle hyvissä ajoin.

(58)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 100 artiklassa säädetään, että raivauspalkkiota voidaan myöntää vain aloille, joita hoidetaan. Jotta viranomaiset voisivat varmistaa, että alaa hoidetaan asianmukaisesti, olisi säädettävä paikalla tehtävien pakollisten tarkastusten lisäksi asianomaisen viinitarhan tuotantoa koskevista todisteista. Tätä varten olisi esitettävä edellisvuosien satoilmoitukset tai, jos satoilmoitusta ei ole asianmukaisesti perustelluista syistä saatavilla, esitettävä todisteet muilla jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten säätämillä tavoilla, joiden luotettavuus jäsenvaltion on huolellisesti varmistettava.

(59)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltio voi jättää vuoristoalueet tai jyrkkärinteiset alueet raivausjärjestelmän ulkopuolelle. Tämän poikkeuksen olisi katettava rinteen jyrkkyyden vuoksi tehdyt pengerrykset, silloin kun viljely olisi ilman niitä liian vaikeaa tai aiheuttaisi vakavia eroosio-ongelmia. Olisi vahvistettava yleisesti hyväksyttyihin ammattitapoihin perustuvat kriteerit, joita sovelletaan aloihin, jotka voivat kuulua kyseisten poikkeusten soveltamisalaan. Lisäksi kyseisen asetuksen 104 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ympäristösyistä myöntää poikkeuksen tietyille aloille ja Kreikka voi myöntää poikkeuksen Egeanmeren saarten ja Kreikkaan kuuluvien Joonianmeren saarten viiniköynnöstä kasvaville aloille Kreetaa ja Euboiaa lukuun ottamatta. Kyseisten poikkeusten olisi oltava hyvin perusteltuja ja ne olisi annettava säännöllisesti tiedoksi komissiolle.

(60)

Aiemmasta lopullista viininviljelystä luopumista koskevan järjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan palkkioasteikkojärjestelmä olisi säilytettävä. Raivauspalkkion uudet asteikot vastaavat ennen asetuksen (EY) N:o 479/2008 voimaantuloa voimassa olleen järjestelmän asteikoita siten, että niihin lisätään 20 % vuonna 2009, 10 % vuonna 2010 ja 0 % vuonna 2011.

(61)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti raivauspalkkiota koskevan hakumenettelyn hallinnollisten järjestelyjen olisi oltava jäsenvaltioiden vastuulla. Niiden olisi voitava vapaasti päättää päivämäärä, johon mennessä tuottajien on toteutettava raivaustoimet, jotta niillä olisi riittävästi aikaa tehdä tarvittavat tarkastukset ennen tukien maksamista viimeistään 15 päivänä lokakuuta.

(62)

Raivaustoimenpiteeseen varattujen varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä järjestelmästä, jolla varmistetaan että palkkiohakemukset ovat asianmukaisesti perusteltuja ja jossa voidaan tapauksen mukaan edellyttää tuottajalta kirjallista sitoumusta ja velvollisuutta vastata hakemuksen käsittelystä johtuvista kustannuksista, jos hakemus peruutetaan ilman asianmukaisia perusteluja.

(63)	Valvontasyistä palkkio olisi maksettava vasta raivauksen jälkeen.

(64)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta hylätä raivauspalkkiota koskevat uudet hakemukset, jos raivatun alan yhteenlaskettu osuus jäsenvaltion alueella on jo 8 prosenttia tai jollakin osa-alueella 10 prosenttia. Jäsenvaltion olisi annettava tällainen päätös tiedoksi komissiolle.

(65)

Komissiolla on ehdottomasti oltava tuotantokykyä koskevat asianmukaiset tiedot asetuksen (EY) N:o 479/2008 II ja V osaston soveltamisen seuraamiseksi ja markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi. Tässä yhteydessä on tarpeen vahvistaa tiedot, jotka on sisällytettävä kyseisen asetuksen 109 artiklassa tarkoitettuun selvitykseen.

(66)

Rakenneuudistukseen, uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, rypäleiden raakana korjaamisen ja raivaukseen liittyvien tukien maksuperustan yhdenmukaistamiseksi yhteisön tasolla olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat alojen mittaamista erityisesti viiniköynnöstä kasvavaa alaa vastaavan alan määrittämiseksi.

(67)

Olisi säädettävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 ja tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi tarvittavista tarkastuksista sekä seuraamuksista, jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia. Kyseisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava yhteisön tasolla vahvistettavia erityistarkastuksia ja seuraamuksia sekä kansallisia lisätarkastuksia ja -seuraamuksia. Tarkastusten ja seuraamusten olisi oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

(68)	Tuotantokykyä koskevan valvonnan olisi perustuttava ensisijassa viinitarharekisteriin.

(69)

Tuotantokyvyn kontrolloimisen tärkeyden ja raivausjärjestelmään liittyvien varojen vuoksi olisi säädettävä asianomaisten alojen systemaattisesta tarkastuksesta paikalla sekä ennen raivausta että sen jälkeen. Jos jäsenvaltiolla on kuitenkin luotettava graafinen väline ja asianomaista alaa koskevat ajantasaiset tiedot, raivausta edeltävä tarkastus voidaan tehdä hallinnollisesti. Raivauksen jälkeisessä tarkastuksessa voidaan käyttää kaukokartoitusta sen varmistamiseksi, että viiniköynnökset on tosiasiallisesti raivattu, ja sen vuoksi olisi sallittava kaukokartoituksen käyttö kyseisessä (jälki)tarkastusvaiheessa. Koska pinta-alan laskeminen kaukokartoitusmenetelmällä on ongelmallista, kyseinen menetelmä olisi sallittava vain, jos viinitarhan kaikki lohkot raivataan tai jos kaukokartoituksen resoluutio on vähintään 1 m2. Joka tapauksessa paikalla olisi tehtävä tarkastus vähintään joko ennen raivausta tai sen jälkeen.

(70)	Jotta viinialan säännöksiä sovellettaisiin yhdenmukaisesti, olisi vahvistettava säännöt kansallisella ja yhteisön tasolla jo voimassa olevien valvontamenettelyjen täsmentämiseksi ja viinialan tarkastuksista vastaavien viranomaisten suoran yhteistyön varmistamiseksi.

(71)

Olisi vahvistettava säännöt, joiden mukaan kansalliset viranomaiset ja komissio voivat avustaa toisiaan viinialan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi. Näillä säännöillä ei saisi estää sellaisten erityissääntöjen soveltamista, jotka koskevat yhteisön menoja, kansallisia rikosoikeudellisia menettelyjä tai hallinnollisia seuraamuksia.

(72)

Jokaisen jäsenvaltion olisi varmistettava viinialan tarkastuksista vastaavien viranomaisten toiminnan tehokkuus. Tässä tarkoituksessa olisi nimettävä viranomainen, joka vastaa jäsenvaltioiden ja komission välisistä yhteyksistä. On myös välttämätöntä, että kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa viinialan tarkastuksista vastaa useampi toimivaltainen viranomainen, näiden toimivaltaisten viranomaisten tarkastustoimet sovitetaan yhteen.

(73)	Jotta sääntelyä sovellettaisiin yhdenmukaisesti koko yhteisössä, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöllä on riittävät valtuudet tutkia, noudatetaanko sääntöjä.

(74)

Viinimarkkinat ovat toisistaan riippuvaisia, mitä kuvastavat jäsenvaltioiden välisen kaupan kehitys ja erityisesti monikansallisten yritysten määrän jatkuva kasvu tällä alalla, kuten myös hallintosääntöjen mukaiset mahdollisuudet toteuttaa sekä tukea saavia että tukea saamattomia toimia muualla kuin tuotteen alkuperäpaikassa tai siirtää näitä toimia tuotteen alkuperäpaikasta. Tämän tilanteen vuoksi on tarpeen edelleen yhdenmukaistaa tarkastusmenetelmiä ja varmistaa tiiviimpi yhteistyö tarkastusviranomaisten välillä.

(75)

Jäsenvaltioiden välisen, viinialan säännösten soveltamista koskevan yhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava pyynnöstä työskennellä toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tällaista yhteistyötä ja avunantoa koskevat säännöt on syytä vahvistaa.

(76)	Koska eräät asiat ovat monitahoisia ja kiireellisiä, on välttämätöntä, että avunantoa pyytänyt toimivaltainen viranomainen voi pyynnön vastaanottavan viranomaisen suostumuksella nimetä tarkastajiaan osallistumaan tutkimuksiin.

(77)	Jos kyseessä on yhtä tai useampaa jäsenvaltiota koskeva vakava petoksen riski tai petos, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on voitava käynnistää viran puolesta oma-aloitteinen avunantomenettely.

(78)	Tämän asetuksen mukaisesti vaihdettavia tietoja koskee niiden luottamuksellisen luonteen vuoksi salassapitovelvollisuus.

(79)	Asetuksessa (EY) N:o 2729/2000 säädetään yhteisessä tutkimuskeskuksessa (YTK) olevasta tutkimustietoja sisältävästä tietopankista, jolla pyritään yhdenmukaistamaan analyyttiset tutkimukset koko yhteisössä. Tietopankkiin on tarkoitus tallentaa jäsenvaltioista tulevat näytteet ja määritysselosteet.

(80)

Jos sovelletaan isotooppista vertailumääritysmenetelmää, voidaan paremmin valvoa viinialan tuotteiden väkevöintiä, havaita veden lisääminen niihin tai – yhdessä viinialan tuotteiden muiden isotooppisten ominaisuuksien määritystulosten kanssa – varmistaa, että ne vastaavat nimessä ilmoitettua alkuperää. Tällaisilla määritysmenetelmillä saatuja tuloksia olisi tulosten tulkitsemisen helpottamiseksi voitava verrata tuloksiin, jotka saatu aiemmin samoin menetelmin määritettäessä tuotteita, joiden ominaisuudet ovat samat ja joiden alkuperän ja valmistuksen aitous on varmistettu.

(81)	Viinien tai viinistä johdettujen tuotteiden isotooppinen määritys tehdään asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tarkoitetuilla vertailumääritysmenetelmillä.

(82)

Määrityslaitteilla varustetuissa yhteisön laboratorioissa tehtyjen määritysten tulosten tulkitsemisen helpottamiseksi ja näiden laboratorioiden saamien määritystulosten verrattavuuden varmistamiseksi olisi vahvistettava rypälenäytteiden ottoa sekä näiden näytteiden viiniyttämistä ja säilyttämistä koskevat yhdenmukaiset säännöt.

(83)	Määritystietojen laadun ja verrattavuuden varmistamiseksi on tarpeen soveltaa tunnustettujen laatuvaatimusten järjestelmää laboratorioihin, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet tekemään näytteiden isotooppisia määrityksiä tietopankkia varten.

(84)

Isotooppinen määritys on analyysimenetelmä, jota käytetään viinialan valvonnassa ja petosten torjunnassa ja joka edellyttää erityistä tieteellistä osaamista ja teknistä välineistöä. Useimmilla yhteisöön vuosina 2004 ja 2007 liittyneillä jäsenvaltioilla ei ole välineitä tällaisen määrityksen tekemiseen. Valvontamenettelyjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) olisi tehtävä määritykset kyseisten jäsenvaltioiden puolesta, kunnes niillä on välineet ja valmiudet tehtävän suorittamiseksi.

(85)

Koska viinialan tuotteiden isotooppinen määritys ja tulosten tulkinta ovat herkkiä menettelyjä, määritystulosten tulkitsemisen yhdenmukaistamiseksi on syytä säätää, että YTK:n tietopankkiin on pääsy tätä määritystapaa käyttävillä virallisilla laboratorioilla ja pyynnöstä muilla jäsenvaltion viranomaisilla kuitenkin siten, että yksityisten tietojen suojaamista koskevaa periaatetta noudatetaan.

(86)

Asetuksessa (EY) N:o 2729/2000 on toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan viralliseen laboratorioon lähetettäviksi tarkoitettujen näytteiden ottoa koskevia sääntöjä ja isotooppisella menetelmällä määritettävien näytteiden ottoa koskevia yhteisiä sääntöjä. Näitä menettelyjä on syytä soveltaa ja pitää näytteenottoa yhteisön tietopankkia varten erikoistapauksena, jossa viinialan tuotteesta otetaan näyte viranomaisten tehdessä suoraa yhteistyötä.

(87)	Tarkastusten puolueettomuuden varmistamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisten olisi voitava pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ottamaan näytteitä. Otetut näytteet olisi annettava pyynnön esittäneelle tarkastajalle, joka määrää, missä laboratoriossa ne tutkitaan.

(88)	Olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt virallista näytteenottoa ja näiden näytteiden käyttöä varten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehdessä yhteistyötä. Säännöissä olisi varmistettava edustavuus ja virallisten määritystulosten tarkistusmahdollisuus koko yhteisössä.

(89)

Näytteiden ottoon ja lähettämiseen, analyyttisiin ja aistinvaraisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijan palkkaamiseen liittyvien menojen maksattamisen yksinkertaistamiseksi hallinnollisella tasolla on syytä vahvistaa periaate, jonka mukaan kustannuksista vastaa viranomainen, joka on määrännyt näytteenoton tai asiantuntijan palkkaamisen.

(90)	Tämän asetuksen mukaisissa tarkastuksissa tehtyjen havaintojen todistusvoima olisi täsmennettävä.

(91)	Jotta tarkastukset ja rypälenäytteiden otto viinitarhoissa sujuisivat vaivatta, olisi vahvistettava säännökset, joilla kielletään asianomaisia estämästä heihin kohdistuvia tarkastuksia sekä velvoitetaan heidät helpottamaan näytteiden ottoa ja antamaan tämän asetuksen mukaisesti tarvittavat tiedot.

(92)	Olisi säädettävä tämän asetuksen soveltamisen kannalta tarvittavien tiedonantojen tyypistä, muodosta ja toimitustavasta. Niihin olisi sisällyttävä jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedonannot.

(93)	Jotta yhteisön talousarviota käytettäisiin asiallisesti ja kontrolloidusti, olisi säädettävä taloudellisista seuraamuksista, jos jäsenvaltio ei noudata tiedonantovelvollisuuksia.

(94)	Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä tämän asetuksen säännösten soveltamisen valvontaa ja tarkastuksia varten tarvittavat tiedot tarkastuksen varalta tarkoituksenmukaisen ajan.

(95)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 II ja V osaston mukaiset maksut olisi suoritettava tuensaajille täysimääräisinä. Tarpeettoman hallinnollisen taakan estämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava maksaa eräin edellytyksin tuottajille vakuutustukea vakuutusyhtiöiden kautta.

(96)

Tuottajien oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi olisi vahvistettava säännöt, joita sovelletaan kun kyseessä on ilmeinen virhe, ylivoimainen este tai muut poikkeukselliset olosuhteet. Olisi vahvistettava säännöt, joita sovelletaan keinotekoisesti luotuihin tilanteisiin, jotta tällaisten tilanteiden perusteella ei saa tukea.

(97)	Olisi vahvistettava säännökset, jotta siirtymä aiemmasta järjestelmästä tässä asetuksessa säädettyyn uuteen järjestelmään olisi sujuva ja jotta varmistettaisiin asetuksen (EY) N:o 479/2008 128 artiklassa säädettyjen siirtymäsäännösten asianmukainen soveltaminen.

(98)	Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSASTO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala ja ilmaisujen käyttö

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan soveltamissäännöt, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 479/2008 seuraavia säännöksiä:

a)	tukitoimenpiteet (II osasto);

b)	kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa (IV osasto);

c)	tuotantokyky (V osasto);

d)	109 artiklassa tarkoitettu selvitys;

e)	viinialan tarkastukset (117 artikla); ja

f)	121 artiklan c alakohdassa säädetty pinta-alojen mittaaminen.

Tämä asetus ei vaikuta seuraavien soveltamiseen:

a)	erityissäännökset, jotka liittyvät jäsenvaltioiden suhteisiin petosten torjumiseksi viinialalla, jos niillä helpotetaan tämän asetuksen soveltamista;

b)	säännöt, jotka koskevat i) rikosoikeudenkäyntiä tai jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa rikosasioissa; ii) hallinnollisia seuraamuksia koskevaa menettelyä.

2.   Asetuksessa (EY) N:o 479/2008 käytettyjen ilmaisujen merkitys on sama kuin tässä asetuksessa käytettävillä ilmaisuilla.

II   OSASTO

TUKIOHJELMAT

I   LUKU

Toimittamismenettely

2 artikla

Tukiohjelmien ensimmäinen toimitus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viisivuotista tukiohjelmaa koskevan ehdotuksen on katettava varainhoitovuodet 2009–2013.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tukiohjelmaehdotuksensa komissiolle sähköisesti tämän asetuksen liitteessä I esitetyn mallin mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toimitettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukiohjelmaehdotuksen rahoitusselvitys komissiolle samalla tavalla liitteessä II esitetyn mallin mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitettuun tukiohjelmaehdotukseen liittyvä lainsäädäntönsä heti kun se on annettu tai sitä on muutettu.

3.   Jos jäsenvaltio päättää siirtää kaikki kansalliset määrärahansa varainhoitovuodesta 2010 alkaen koko asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä II tarkoitetuksi ajanjaksoksi tilatukijärjestelmään, sen on toimitettava tämän asetuksen liitteessä II oleva lomake vastaava rivi asianmukaisesti täydennettynä ennen 30 päivää kesäkuuta 2008.

4.   Jos jäsenvaltio päättää laatia alueellisten erityispiirteiden mukaan mukautetun tukiohjelman, sen on toimitettava myös aluekohtaiset tiedot tämän asetuksen liitteessä III esitetyn mallin mukaisesti.

5.   Jäsenvaltio on vastuussa menoista päivän, jona komissio vastaanottaa sen tukiohjelman, ja tukiohjelman asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana.

3 artikla

Tukiohjelmien muuttaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tarkistettu tukiohjelma on toimitettava komissiolle tämän asetuksen liitteessä I esitetyn mallin mukaisesti, ja siihen on tapauksen mukaan sisällyttävä tarkistettu rahoitusselvitys tämän asetuksen liitteessä IV esitetyn mallin mukaisesti.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden ei tarvitse toimittaa liitteen IV lomaketta.

Jäsenvaltio on vastuussa menoista päivän, jona komissio vastaanottaa sen tarkistetun tukiohjelman, ja tukiohjelman asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 2 kohdan toisen kohdan mukaisen soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana.

2.   Jolleivät kyseessä ole luonnonkatastrofien vuoksi toteutettavat hätätoimenpiteet, tukiohjelmiin saa tehdä muutoksia enintään kaksi kertaa varainhoitovuodessa. Jos jäsenvaltion on muutettava tukiohjelmaansa, sen on toimitettava se ennen kunkin vuoden 1 päivää maaliskuuta tai 30 päivää kesäkuuta, ja sen mukana on oltava tapauksen mukaan:

a)	päivitetty versio tukiohjelmasta liitteessä I esitetyn mallin mukaisesti ja päivitetty versio rahoitusselvityksestä liitteessä IV esitetyn mallin mukaisesti;

b)	ehdotettujen muutosten syyt.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 9 artiklassa tarkoitettua toimenpidettä koskevista siirroista on ilmoitettava ennen sitä kalenterivuotta edeltävää 1 päivää joulukuuta, jona tilatukijärjestelmää aletaan soveltaa.

II   LUKU

Tukikelpoiset toimenpiteet

1   Jakso

Menekinedistäminen kolmansien maiden markkinoilla

4 artikla

Tukikelpoiset toimet ja markkinat

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viinien osalta voidaan toteuttaa menekinedistämistä kolmansien maiden markkinoilla, jos

a)	tuotteet on tarkoitettu sellaisinaan kulutettaviksi ja niillä on vientimahdollisuuksia tai uusia markkinointimahdollisuuksia kolmansissa maissa sekä merkittävä lisäarvo;

b)	tuotteen alkuperä ilmoitetaan osana tiedotus- tai menekinedistämistoimea, kun kyseessä on maantieteellisellä merkinnällä varustettu viini;

c)	tuettu toimi on selkeästi määritelty, myös se, mitkä tuotteet voidaan ottaa huomioon, ja markkinointitoimi ja kustannusarvio on myös määritelty;

d)	menekinedistämiseen ja tiedotukseen tarkoitettu tuki kestää kunkin tuensaajan osalta yhdessä kolmannessa maassa enintään kolme vuotta;

e)	menekinedistämis- ja/tai tiedotusviestit perustuvat viinin olennaisiin laatuominaisuuksiin ja ovat kohteena olevan kolmannen maan lainsäädännön mukaisia;

f)

tuensaajilla on riittävät valmiudet kohdata kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan erityisrajoitukset ja riittävät varat toimenpiteen mahdollisimman tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että tuotteita on riittävästi käytettävissä sekä laadullisesti että määrällisesti markkinakysyntään voidaan vastata pitkään menekinedistämistoimen päättymisen jälkeenkin.

Edunsaajat voivat olla yksityisiä yrityksiä, ammattialajärjestöjä, tuottajaorganisaatioita, toimialakohtaisia organisaatioita tai jäsenvaltion niin päättäessä julkisia elimiä. Jäsenvaltio ei voi missään tapauksessa tehdä julkisesta elimestä ainoaa menekinedistämistoimenpiteen edunsaajaa.

Etusijalle on asetettava komission suosituksessa 2003/361/EY (10) tarkoitetut mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset kuten myös yhteiskäytössä olevat tavaramerkit.

Järjestelmän väärinkäytön estämiseksi a ja c alakohdassa tarkoitetut edellytykset eivät yleisesti ottaen saisi muuttua tuettujen toimien toteuttamisaikana, jollei ole todisteita siitä, että muutosten ansiosta toteuttaminen paranee.

5 artikla

Valintamenettely

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava hakemusmenettely, jossa säädetään erityisesti seuraavista:

a)	4 artiklassa esitettyjen vaatimusten ja perusteiden noudattamisen tarkistaminen;

b)	määräajat hakemusten jättämiselle ja kunkin ehdotetun toimen soveltuvuuden tarkastelulle;

c)	säännöt, jotka koskevat asianomaisia tuotteita ja niiden markkinointia tämän asetuksen säännösten ja kansallisten säännösten mukaisesti, sekä asianomaisia eritelmiä;

d)	säännöt, jotka koskevat sopimusten tekemistä ja mahdollisia vakiosopimuksia, vakuuksien asettamista ja ennakkomaksuja koskevia järjestelyjä;

e)	säännöt, jotka koskevat tuettujen toimien arviointia.

2.   Jäsenvaltion on valittava ohjelmat ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)	ehdotettujen strategioiden yhdenmukaisuus asetettujen tavoitteiden kanssa;

b)	ehdotettujen toimien laatu;

c)	toimien toteuttamisen ennakoitu vaikutus kyseisten tuotteiden kysynnän kehitykseen;

d)	takeet siitä, että asianomaiset toimijat ovat tehokkaita ja että heillä on käytettävissään tarvittavat tekniset valmiudet ja että suunnitellun toimenpiteen kustannukset eivät ole markkinoiden tavanomaista kustannustasoa korkeammat.

3.   Hakemukset arvioituaan jäsenvaltion on valittava kustannustehokkaimmat hakemukset ja laadittava käytettävissä olevien varojen rajoissa luettelo, joka on annettava komissiolle tiedoksi liitteessä VIII esitetyn mallin mukaisesti, jotta niistä voidaan ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja lisätä toimenpiteen johdonmukaisuutta.

4.   Vähintään kaksi jäsenvaltiota voi päättää valita yhteisen menekinedistämistoimen. Niiden on sitouduttava osallistumaan rahoitukseen ja sovittava hallinnollisista yhteistyömenettelyistä seurannan, täytäntöönpanon ja valvonnan edistämiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuettavat kansalliset tai alueelliset kampanjat ovat yhdenmukaisia asetuksen (EY) N:o 3/2008 tai (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti rahoitettavien toimenpiteiden kanssa sekä kansallisissa ja alueellisissa kampanjoissa rahoitettavien toimenpiteiden kanssa.

6.   Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 20 artiklan c alakohdan iii alakohdan tai asetuksen (EY) N:o 3/2008 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti rahoitettaville toimille ei saa myöntää tukea asetuksen (EY) N:o 479/2008 10 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos tuensaaja on asettanut vakuuden, tukea voidaan maksaa ennakkona ennen toimen toteuttamista.

8.   Jos jäsenvaltio myöntää menekinedistämiseen kansallista tukea, sen on ilmoitettava siitä tämän asetuksen liitteissä I, V, VII ja VIII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa.

2   Jakso

Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

6 artikla

Määritelmä

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi ’tavanomaisella viinitarhojen uudistamisella viljelmillä, joilla viiniköynnökset ovat jo yli-ikäisiä’, tarkoitetaan saman lajikkeen istuttamista samalle lohkolle samaa viininviljelymenetelmää noudattaen. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa lisäedellytyksiä erityisesti korvattavien viinitarhojen iän osalta.

7 artikla

Menettely ja hakemukset

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava

a)	enintään viiden vuoden määräajat rakenneuudistustoimien toteuttamiselle;

b)	elimet tai henkilöt, jotka voivat jättää hakemusluonnoksia;

c)	puolueettomat perusteet niiden ensisijaisuuden määrittämiseksi erityisesti (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 9 kohdan mukaisesti;

d)	hakemusten sisältö; niihin on sisällyttävä yksityiskohtaiset kuvaukset ehdotetuista toimenpiteistä ja toteuttamiselle ehdotetut määräajat;

e)	hakemusten toimittamis- ja hyväksymismenettely, jossa on erityisesti säädettävä hakemusten jättämisen määräajoista sekä niiden ensisijaisuutta koskevista puolueettomista perusteista;

f)	vaatimus, jonka mukaan kaikissa hakemuksissa on esitettävä jokaisen varainhoitovuoden osalta sen aikana täytäntöönpantavat toimenpiteet sekä kuhunkin toimenpiteeseen liittyvä ala ja täytäntöönpanon seurantaa koskevat menettelyt.

2.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäisalan, jolle voidaan myöntää tukea rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä johtuvan vähimmäisalan sekä asianmukaisesti perustellut ja puolueettomiin kriteereihin perustuvat poikkeukset tästä vaatimuksesta.

8 artikla

Tukitasot

Jollei asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklan ja tämän luvun säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat myönnettävän tuen tarkkaa soveltamisalaa ja tukitasoja. Säännöt voivat koskea erityisesti kiinteämääräisten määrien maksamista, tuen hehtaarikohtaisten enimmäismäärien vahvistamista ja objektiivisin perustein tapahtuvaa tuen mukauttamista. Jos käytetyt istutusoikeudet eivät ole peräisin rakenneuudistuksesta, tukea on kilpailun vääristymisen estämiseksi alennettava vastaavasti sen huomioon ottamiseksi, että käytetyistä istutusoikeuksista ei ole aiheutunut raivauskustannuksia.

Tuki maksetaan 75 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyltä istutetulta alueelta.

Säännöissä on varmistettava, että järjestelmän tavoite saavutetaan.

9 artikla

Taloushallinto

1.   Tuki maksetaan sen jälkeen, kun on varmistettu että jokin toimi tai kaikki tukihakemuksessa tarkoitetut toimet (sen mukaan, miten jäsenvaltio on päättänyt hallinnoida toimenpidettä) on toteutettu ja tarkastettu paikalla.

Jos tuki maksetaan tavallisesti vasta kaikkien toimien toteuttamisen jälkeen, toteutetuille yksittäisille toimille on kuitenkin maksettava tuki, jos jäljellä olevia toimia ei ole voitu toteuttaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (11) 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen ylivoimaisten esteiden tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

Jos tarkastus osoittaa, että tukihakemuksessa tarkoitettua toimikokonaisuutta ei ole kokonaisuudessaan toteutettu muista syistä kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen ylivoimaisten esteiden tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja tuki on maksettu tukihakemuksessa tarkoitettuun toimikokonaisuuteen kuuluvan yksittäisen toimen toteuttamisen jälkeen, jäsenvaltion on päätettävä periä tuki takaisin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi säätää, että tietystä toimesta tai kaikista tukihakemuksessa tarkoitetuista toimista myönnetään tuottajille ennakkoa ennen toimen toteuttamista, jos toteuttaminen on aloitettu ja tuensaaja on asettanut vakuuden. Asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (12) soveltamiseksi velvoitteena on asianomaisten toimien toteuttaminen tukiennakon maksamista seuraavan toisen viinivuoden loppuun mennessä.

Jäsenvaltio voi mukauttaa kyseistä ajanjaksoa, jos

a)	asianomaiset alat ovat alueella, joka on kärsinyt asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymästä luonnonmullistuksesta;

b)	suunniteltuja toimia ei voida toteuttaa, koska kasviaineisto kärsii asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä terveysongelmista.

Jotta tukiennakkoa voidaan maksaa, aiemmat samalla alalla toteutetut toimet, joihin tuottaja on myös saanut tukiennakkoa, on pitänyt toteuttaa kokonaan.

Jos tarkastuksissa havaitaan, että tukihakemuksessa tarkoitettua toimea, josta on maksettu tukiennakkoa, ei ole toteutettu kokonaan, jäsenvaltio voi päättää soveltaa seuraamusta.

10 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Jäsenvaltio voi sallia, että asetuksen (EY) N:o 1493/1999 11 artiklan mukaisesti suunnitellut käynnissä olevat rakenneuudistustoimet siirretään asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklan 3 kohdan mukaiseen uuteen hakemukseen, jos

a)	tällainen siirto rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä koskevaan tukiohjelmaan käytettävissä olevista varoista;

b)	toimenpiteen jatko on mahdollisine muutoksineen tämän artiklan edellytysten mukainen.

3   Jakso

Rypäleiden korjaaminen raakana

11 artikla

Rypäleiden raakana korjaamisen määritelmä

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 12 artiklan ja tämän jakson soveltamiseksi kaupallisten rypäleiden jättämistä viiniköynnökseen tavanomaisen tuotantosyklin lopussa ei pidetä raakana korjaamisena.

Lisäksi minkään lohkon alaa, jolle myönnetään tukea rypäleiden raakana korjaamiseen, ei voi lukea mukaan laskettaessa maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien teknisissä eritelmissä vahvistettuja tuotosrajoja.

12 artikla

Rypäleiden raakana korjaamista koskevaan toimenpiteeseen liittyvät edellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on raakana korjaamisen osalta

a)

annettava yksityiskohtaiset toimenpiteen täytäntöönpanoa koskevat säännökset, jotka koskevat i) rypäleiden raakana korjaamisen liittyviä ennakkoilmoituksia; ii) maksettavan korvauksen määrää; iii) sääntöjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset alat pidetään hyvässä kasvukunnossa, ettei toimenpiteellä ole kielteisiä vaikutuksia ympäristöön eikä kasvien terveyteen ja että toimenpiteen asianmukainen toteuttaminen on mahdollista tarkastaa; jäsenvaltiot voivat kyseisiin tavoitteisiin liittyen soveltaa puolueettomin ja syrjimättömin perustein toimenpiteeseen rajoituksia, mukaan luettuina eri lajikkeita koskevat aikataulut, ympäristöön tai kasvien terveyteen liittyvät riskit taikka menetelmä;

b)	vahvistettava raakana korjaamista koskeville hakemuksille määräaika, jonka on oltava kunkin vuoden 15 päivän huhtikuuta ja 31 päivän toukokuuta välisellä ajanjaksolla;

c)	vahvistettava viimeistään 31 päivänä toukokuuta odotettu markkinatilanne, jonka perusteella raakana korjaamista on sovellettava markkinatasapainon palauttamiseksi ja kriisien estämiseksi;

d)

varmistettava toimenpiteen asianmukainen toteutus tarkastamalla, onko raakana korjaaminen tosiasiallisesti suoritettu; raakana korjaamisen tukea saavat alat on järjestelmällisesti tarkastettava paikalla toimenpiteen toteuttamisen jälkeen; tarkastuksen kohteeksi on valittava lohkot, joista on tehty tukihakemus. Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa on: i) varmistettava asianomaisen viinitarhan olemassaolo ja asianmukainen hoito; ii) varmistettava, että kaikki tertut on poistettu kokonaan tai hävitetty; iii) selvitettävä käytetty menetelmä; jokaisen raakana korjaamisen tukea hakevan viljelijän on säilytettävä todisteet toimen kustannuksista. Sen varmistamiseksi, että tukea saavalle lohkolle ei ole jätetty kaupallisia rypäleitä, kaikki tarkastukset on tehtävä kunkin vuoden 15 päivän kesäkuuta ja 31 päivän heinäkuuta välisenä aikana ja ne on joka tapauksessa pitänyt saada päätökseen kullakin alueella viinirypäleiden kypsymisen tavanomaisessa alkuvaiheessa (Baggiolini-vaihe M, BBCH-vaihe 83).

2.   Raakana korjaamista ei saa soveltaa samaan lohkoon kahtena perättäisenä vuonna.

3.   Jos sato tuhoutuu kokonaan tai osittain ennen raakana korjaamisen päivämäärää erityisesti komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 (13) 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun luonnonmullistuksen vuoksi, tukea ei myönnetä.

4.   Jos sato tuhoutuu kokonaan tai osittain raakana korjaamiseen myönnettävän tuen maksamispäivän ja sadonkorjuukauden välisenä aikana, jo tukea saaneelle alalle ei saa myöntää satovakuutuksesta taloudellista korvausta tulonmenetysten vuoksi.

13 artikla

Hakumenettely

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava hakumenettely, jossa säädetään erityisesti asianomaiseen tuottajaan sovellettavasta palkkiosta ja hakemukseen liitettävistä tiedoista. Hakemuksessa on oltava tiedot alasta, keskituotoksesta, käytettävästä menetelmästä sekä rypälelajikkeesta ja siitä tuotettavasta viinityypistä.

2.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava, ovatko hakemukset hyvin perusteltuja. Ne voivat tätä varten säätää, että tuottajan on annettava hakemuksen yhteydessä kirjallinen sitoumus. Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos hakemus peruutetaan ilman asianmukaista perustelua, hakemuksen käsittelystä johtuvat kustannukset ovat asianomaisen tuottajan vastuulla.

14 artikla

Korvaukset

1.   Jäsenvaltioiden on joka vuosi laskettava raakana korjaamisen suorat kustannukset erityisesti eri manuaalisten, mekaanisten ja kemiallisten menetelmien osalta, jotka ne sallivat 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohtaan liittyen. Jos samalla alalla käytetään useampaa kuin yhtä menetelmää, korvaus on laskettava halvimman menetelmän perusteella.

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä raakana korjaamisesta aiheutuvat tulomenetykset puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Jollei asetuksen (EY) N:o 479/2008 12 artiklan 4 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseisen asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tuen taso tulonmenetyksen vakiokustannusten ja -oletusten perusteella. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	laskelmien kaikki osatekijät ovat todennettavissa;

b)	laskelmat perustuvat asianmukaisella asiantuntemuksella vahvistettuihin lukuihin;

c)	lähde, josta luvut ovat peräisin, ilmoitetaan selkeästi;

d)	laskelmissa on otettu huomioon paikalliset tai alueelliset olosuhteet.

Tuki maksetaan tämän asetuksen 75 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyltä istutetulta alueelta.

4   Jakso

Sijoitusrahastot

15 artikla

Tuen taso

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää asetuksen (EY) N:o 479/2008 13 artiklassa tarkoitetun toimenpiteen tukiohjelmiinsa seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)	tukijakso ei saa olla kolmea vuotta pidempi;

b)

sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin myönnettävän tuen on sijoitusrahaston ensimmäisenä, toisena ja kolmantena toimintavuonna oltava seuraavassa vahvistettu osuus tuottajan rahoitusosuudesta sijoitusrahastoon sen ensimmäisenä, toisena ja kolmantena toimintavuonna: i) 10, 8 ja 4 prosenttia jäsenvaltioissa, jotka liittyivät yhteisöön 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen; ii) 5, 4 ja 2 prosenttia muissa jäsenvaltioissa;

c)	jäsenvaltiot voivat vahvistaa enimmäismäärän, jonka voi saada sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin;

d)	jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset säännökset, jotka koskevat kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanoa.

5   Jakso

Satovakuutus

16 artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklassa tarkoitetun toimenpiteen tukiohjelmiinsa seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)	jäsenvaltioiden on annettava toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset, joihin kuuluvat myös toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satovakuutustoimenpiteet eivät vääristä kilpailua vakuutusmarkkinoilla;

b)	järjestelmässä hakemuksen tekevien tuottajien on annettava vakuutussopimus tiedoksi kansallisille viranomaisille, jotta jäsenvaltio voi noudattaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua edellytystä;

c)

jäsenvaltioiden on vahvistettava tuen enimmäismäärät asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun edellytyksen noudattamiseksi. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa tason tulonmenetyksen vakiokustannusten ja -oletusten perusteella. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että i) laskelmien kaikki osatekijät ovat todennettavissa; ii) laskelmat perustuvat asianmukaisella asiantuntemuksella vahvistettuihin lukuihin; iii) lähde, josta luvut ovat peräisin, ilmoitetaan selkeästi; iv) laskelmissa on otettu huomioon paikalliset tai alueelliset olosuhteet.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklan soveltamiseksi ilmaisulla ’luonnonkatastrofeihin rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot’ on sama merkitys kuin komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 2 artiklan 8 kohdassa.

Jos jäsenvaltio myöntää satovakuutukseen kansallista tukea, sen on ilmoitettava siitä tämän asetuksen liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianomaisissa kohdissa.

6   Jakso

Investoinnit

17 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Tuettujen investointien on oltava kyseiseen investointiin sovellettavien yhteisön vaatimusten mukaisia.

Tukikelpoisia menoja ovat

a)	kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasing-vuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen;

b)	uusien koneiden ja laitteiden hankinta tai ostoleasing, tietokoneohjelmistot mukaan luettuina, enintään omaisuuden markkina-arvoon asti. Muut leasingsopimukseen liittyvät menot, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia;

c)	edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, toteutettavuustutkimukset sekä patenttien ja käyttölupien hankinta.

Poiketen siitä, mitä b alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vahvistaa ainoastaan komission suosituksessa 2003/361/EY (14) tarkoitettuihin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavat edellytykset, joilla käytettyjen laitteiden ja välineiden hankintaa voidaan pitää tukikelpoisina menoina.

Pelkät korvaavat investoinnit eivät ole tukikelpoisia menoja, sillä näin pyritään varmistamaan, että tekemällä tuettuja investointeja jalostusketjua koskevassa toimenpiteessä päästään toimenpiteen tavoitteeseen, joka on markkinoiden kysyntään sopeutumisen edistäminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

18 artikla

Uusien tuotteiden kehittämiseen liittyvät tukikelpoiset toimenpiteet

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun uusien tuotteiden, prosessien ja teknologioiden kehittelyyn liittyvien kustannusten on koskettava valmistelevia toimia, kuten suunnittelua, tuote-, prosessi- tai teknologiakehitystä ja testejä sekä niihin liittyviä aineellisia ja/tai aineettomia investointeja, joita toteutetaan ennen kuin vasta kehitettyjä tuotteita, prosesseja ja teknologioita käytetään kaupallisiin tarkoituksiin.

Pelkät korvaavat investoinnit eivät ole tukikelpoisia menoja, sillä näin pyritään varmistamaan, että tällaisilla tuilla päästään toimenpiteen tavoitteeseen, joka on markkinoiden kysyntään sopeutumisen edistäminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

19 artikla

Taloushallinto

Lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita, jotka esiintyvät investointien tekojaksolla, tuki maksetaan sen jälkeen, kun on varmistettu että kaikki tukihakemuksessa tarkoitetut investoinnit on toteutettu ja tarkastettu paikalla.

Investointituen saajat voivat pyytää toimivaltaisilta maksajavirastoilta ennakkoa, jos tämä mahdollisuus on mainittu kansallisessa tukiohjelmassa.

Ennakon määrä saa olla enintään 20 prosenttia investointiin liittyvästä julkisesta tuesta, ja ennakon maksamisen edellytyksenä on 110 prosenttia ennakon määrästä olevan pankkitakuun tai vastaavan vakuuden asettaminen.

Vakuus vapautetaan, kun toimivaltainen maksajavirasto vahvistaa, että investoinnista aiheutuvat todelliset menot ylittävät ennakon määrän.

20 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

Tukea ei saa myöntää markkinatoimille, jotka saavat tukea asetuksen (EY) N:o 479/2008 10 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio myöntää investointeihin kansallista tukea, sen on ilmoitettava siitä tämän asetuksen liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa.

7   Jakso

Sivutuotteiden hävittäminen

21 artikla

Vähimmäisalkoholipitoisuuden vahvistaminen

1.   Jollei asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä VI olevan D kohdan 1 alakohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on vahvistettava tilavuusprosentteina ilmaistu alkoholipitoisuus, joka sivutuotteilla on oltava suhteessa tuotetun viinin alkoholipitoisuuteen. Jäsenvaltiot voivat mukauttaa vähimmäisalkoholipitoisuutta puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

2.   Jos jäsenvaltion ensimmäisen kohdan mukaisesti vahvistamaa pitoisuutta ei saavuteta, niiden, joita tämä velvollisuus koskee, on kyseisen pitoisuuden saavuttamisen varmistamiseksi toimitettava tietty määrä tuottamaansa viiniä.

3.   Sen alkoholipitoisuuden määrittämiseksi, joka sivutuotteilla on oltava suhteessa tuotetun viinin alkoholipitoisuuteen, eri viininviljelyvyöhykkeillä sovellettavat tilavuusprosentteina ilmoitetut alkoholin luonnolliset vakiopitoisuudet ovat seuraavat:

a)	A-vyöhykkeellä 8,0 prosenttia;

b)	B-vyöhykkeellä 8,5 prosenttia;

c)	C I -vyöhykkeellä 9,0 prosenttia;

d)	C II -vyöhykkeellä 9,5 prosenttia;

e)	C III -vyöhykkeellä 10,0 prosenttia.

22 artikla

Sivutuotteiden hävittäminen

Tuottajien on poistettava viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen sivutuotteet valvonnan alaisena seuraavin edellytyksin:

a)

sivutuotteet poistetaan viipymättä ja viimeistään sen markkinointivuoden lopussa, jonka aikana ne on tuotettu. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa aikaisemman päivämäärän. Poistot ja arvioidut määrät on joko merkittävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdan mukaisesti pidettäviin rekistereihin, tai toimivaltaisen viranomaisen on ne varmennettava;

b)	poistot ovat yhteisön lainsäädännön ja erityisesti ympäristölainsäädännön mukaisia.

Viinisakka katsotaan poistetuksi, jos se denaturoidaan siten, että sen käyttö viiniyttämisessä on mahdotonta ja jos näin denaturoidun viinisakan toimituksesta kolmansille osapuolille on tehty merkintä asetuksen (EY) N:o 479/2008 112 artiklan 2 kohdan mukaisesti pidettyihin rekistereihin. Jäsenvaltioiden on toteutettava näiden toimien valvomisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Niillä voi olla asianomaisten kolmansien osapuolten ennakkohyväksyntäjärjestelmä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajien, jotka tuottavat asianomaisena viinivuonna enintään 25 hehtolitraa viiniä tai rypäleen puristemehua omissa tiloissaan, ei edellytetä poistavan sivutuotteitaan.

23 artikla

Sivutuotteiden hävittäminen tislaamalla

1.   Tuottajat voivat toimittamalla sivutuotteet tislattaviksi noudattaa velvoitetta poistaa viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen sivutuotteet kokonaan tai osittain.

2.   Jäsenvaltiot voivat puolueettomin ja syrjimättömin perustein säätää, että viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen kaikkien sivutuotteiden tai osan niistä toimittaminen tislattavaksi on pakollista osalle tuottajista tai kaikille tuottajille. Tätä velvoitettava voidaan noudattaa myös toimittamalla viini etikkateollisuudelle.

3.   Asianomaiset jäsenvaltiot voivat ottaa vahvistamansa menetelmän mukaisesti käyttöön tislaajien hyväksymisjärjestelmän.

24 artikla

Tuen tarkoitus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 16 artiklassa tarkoitettu tuki on maksettava saman artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa rajoissa tislaajille, jotka jalostavat tislattaviksi toimitettuja tuotteita raa'aksi alkoholiksi, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 92 tilavuusprosenttia.

2.   Asianomaiseen tukeen sisältyy kiinteämääräinen määrä, jolla on tarkoitus korvata kyseisten tuotteiden keräilykustannukset ja joka on siirrettävä tislaajalta tuottajalle, jos jälkimmäinen vastaa kyseisistä kustannuksista.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos tuensaaja on asettanut vakuuden, tukea voidaan maksaa ennakkona.

4.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä artiklassa säädetyn toimenpiteen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

25 artikla

Tuen määrä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 16 artiklassa tarkoitetun tuen enimmäismäärä vahvistetaan tilavuusprosentteina ilmoitettua alkoholipitoisuutta ja hehtolitraa kohden seuraavasti:

a)	rypäleiden puristejäännöksestä valmistettu raaka alkoholi: 1,1 euroa /til-%/hl;

b)	viinistä ja viinisakasta valmistettu raaka alkoholi: 0,5 euroa /til-%/hl.

2.   Jäsenvaltioiden on puolueettomin ja syrjimättömin perustein sekä 1 kohdassa säädetyissä rajoissa vahvistettava 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuen määrä ja keräilykustannuksiin myönnettävä kiinteämääräinen korvaus ja annettava ne komissiolle tiedoksi liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa. Määriä voidaan mukauttaa eri tuotantotyyppien mukaan puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

8   Jakso

Viinin tislaaminen alkoholijuomaksi

26 artikla

Tuen tarkoitus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 17 artiklassa tarkoitettua tukea myönnetään kyseisessä artiklassa esitetyin edellytyksin sekä puolueettomin ja syrjimättömin perustein tuottajille, joiden tuotanto loppukäytetään viinitisleen tuottamiseksi juotavaksi tarkoitettujen alkoholien alaa varten.

2.   Tukea voidaan maksaa viinintuottajille, jotka eivät ole rypäleiden tuottajia.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos tuensaaja on asettanut vakuuden, tukea voidaan maksaa ennakkona.

4.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä artiklassa säädetyn toimenpiteen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

27 artikla

Tuen määrä

Jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarikohtaisen tuen määrät ja ilmoitettava ne komissiolle liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa. Määriä voidaan mukauttaa erityisesti tuotantoalueen ja -edellytysten mukaan puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

9   Jakso

Erityinen tislaustoimenpide

28 artikla

Toimenpiteen määritelmä

1.   Jäsenvaltioiden, jotka käynnistävät erityisen tislaustoimenpiteen osalla aluettaan tai koko alueellaan yhden tai useamman viiniluokan osalta puolueettomin ja syrjimättömin perustein asetuksen (EY) N:o 479/2008 18 artiklan 1 kohdan edellytyksen mukaisesti ja saman artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa, on ilmoitettava siitä komissiolle tukiohjelmien muutoksena.

2.   Jäsenvaltiot voivat puolueettomin ja syrjimättömin perustein säätää, että tämä on pakollista osalle tuottajista tai kaikille tuottajille.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä artiklassa säädetyn toimenpiteen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

29 artikla

Tukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 18 artiklassa tarkoitettu tuki on maksettava saman artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin tislaajille, jotka jalostavat viiniä raa'aksi alkoholiksi, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 92 tilavuusprosenttia.

2.   Tuki voi sisältää vähimmäishinnan, joka tislaajien on siirrettävä viinintuottajille.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos tuensaaja on asettanut vakuuden, tukea voidaan maksaa ennakkona.

30 artikla

Tuen määrä

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tuen määrä ja tapauksen mukaan tämän asetuksen 29 artiklassa tarkoitettu viinintuottajille siirrettävä vähimmäishinta ja annettava ne komissiolle tiedoksi liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa. Määriä voidaan mukauttaa erityisesti tuotantoalueen ja viiniluokan mukaan puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Tuki on joka tapauksessa vahvistettava siten, että viinintuottajille maksettava hinta ei ole suurempi kuin vastaavan tuotantoalueen ja viiniluokan markkinahinta.

2.   Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan alennettava tuottajille siirrettävää vähimmäishintaa niiden viinien osalta, joiden alkoholipitoisuutta on nostettu lisäämällä sakkaroosia tai rypäleen puristemehua, jolle on myönnetty asetuksen (EY) N:o 479/2008 19 artiklassa tarkoitettua tukea.

31 artikla

Kansallinen tuki

Jos jäsenvaltio myöntää erityiseen tislaustoimenpiteeseen kansallista tukea, sen on kirjattava kaikki hakemukset ja niihin liittyvät päätökset. Niiden on ilmoitettava tästä liitteessä II, III ja IV esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa.

10   Jakso

Tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttäminen

32 artikla

Tuen tarkoitus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 19 artiklassa tarkoitettua tukea myönnetään viinintuottajille, jotka käyttävät yhteisössä tuotettua tiivistettyä rypäleen puristemehua ja puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevassa A kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tilavuusprosentteina ilmoitetun luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäämiseksi.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos tuensaaja on asettanut vakuuden, tukea voidaan maksaa ennakkona.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tässä artiklassa säädetyn toimenpiteen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

33 artikla

Tuen määrä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrä vahvistetaan tilavuusprosentteina ilmoitetun potentiaalisen alkoholipitoisuuden mukaan hehtolitraa kohden seuraavien tuoteryhmien osalta:

a)	tiivistetty rypäleen puristemehu: 1,699 euroa /til-%/hl;

b)	puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu: 2,206 euroa /til-%/hl.

2.   Jäsenvaltioiden on puolueettomin ja syrjimättömin perustein vahvistettava 1 kohdassa säädetyissä rajoissa kunkin tuoteryhmän tukien määrät ja annettava ne komissiolle tiedoksi liitteissä I, V ja VII esitettyjen mallien asianmukaisissa kohdissa. Määriä voidaan mukauttaa alueen tai viininviljelyalueen mukaan puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden potentiaalinen alkoholipitoisuus määritetään soveltamalla asetuksen (EY) N:o 1623/2000 liitteessä I olevan vastaavuustaulukon tietoja lukuihin, jotka on saatu refraktometrillä 20 °C:ssa komission asetuksen (ETY) N:o 558/93 (15) liitteessä esitettyä menetelmää käyttäen. Toimivaltaisten viranomaisten tekemissä tarkastuksissa sallitaan 0,2 tilavuusprosentin poikkeama.

34 artikla

Tarkastukset

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tarkastukset, jotka tarvitaan erityisesti alkoholipitoisuuden nostamiseksi käytettävien tuotteiden tunnistamisen ja määrän tarkistamiseksi sekä asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä V olevan A ja B kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

III   LUKU

Raportointi, arviointi ja yleiset säännökset

35 artikla

Raportointi ja arviointi

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava asetuksen (EY) N:o 479/2008 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kertomus tämän asetuksen liitteissä V ja VI esitetyn mallin mukaisesti. Tukiohjelman toimenpiteistä taulukoissa esitettävät tiedot on eriteltävä vuosittain.

a)	kultakin varainhoitovuodelta selvitys ohjelmakaudella jo aiheutuneista menoista, jotka eivät missään tapauksessa saa ylittää jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteen II mukaisesti vahvistettuja kokonaismäärärahoja;

b)

tukia koskevat ennusteet seuraaville varainhoitovuosille tukiohjelman suunnitellun täytäntöönpanojakson loppuun saakka jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteen II mukaisesti vahvistettujen kokonaismäärärahojen rajoissa ja johdonmukaisesti ajantasaisimman tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti toimitetun tukiohjelman kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava samassa tiedonannossa tukiohjelman täytäntöönpanoon liittyvät tekniset tiedot liitteessä VII esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimitettava menekinedistämistoimenpiteen toteuttamista koskevat tiedot liitteessä VIII esitetyn mallin mukaisesti.

3.   Viittaukset varainhoitovuoteen ovat viittauksia jäsenvaltioiden tosiasiallisesti 16 päivän lokakuuta ja seuraavan vuoden 15 päivän lokakuuta välisenä aikana suorittamiin maksuihin.

4.   Jäsenvaltioiden on tehtävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu raportointi komissiolle tämän asetuksen liitteissä V ja VI esitetyn mallin mukaisesti. Päätelmiin on sisällyttävä myös seuraavat seikat:

—	C1: tukiohjelman kustannusten ja tulosten arviointi,

—	C2: keinot tukiohjelman tehokkuuden lisäämiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi toimenpiteet, jotka on toteutettu 9 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyjen säännösten noudattamiseksi. Tiedonannot on toimitettava liitteissä VIII a ja VIII b esitettyjen mallien mukaisesti.

6.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden ei tarvitse toimittaa tämän asetuksen liitteissä V, VI, VII, VIII, VIII a ja VIII b esitettyjä lomakkeita.

7.   Jäsenvaltioiden on kirjattava tiedot kaikista tukiohjelmista riippumatta siitä, onko niitä muutettu, ja kaikista ohjelmien täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

36 artikla

Tuen ulkopuolelle jättäminen

Kansallisista tukiohjelmista ei saa myöntää mitään taloudellista tukea tuottajille, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 ja 86 artiklassa tarkoitettuihin laittomiin istutuksiin, eikä tämän asetuksen 60 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen.

37 artikla

Maksumääräajat

Jäsenvaltioiden on kunkin toimenpiteen osalta asetuksen (EY) N:o 479/2008 9 artiklaa lukuun ottamatta

a)	vahvistettava määräaika hakemuksille;

b)

suoritettava maksut tuensaajalle seuraavassa määräajassa pätevän ja asianmukaisesti täytetyn hakemuksen jättämisestä: i) seitsemän kuukautta, kun kyseessä ovat toimenpiteet, jotka voidaan saattaa päätökseen ja tarkastaa yhden vuoden aikana; ii) jäsenvaltion vahvistama kohtuullinen ajanjakso, joka on ilmoitettava komissiolle liitteessä I esitetyn mallin asianmukaisessa kohdassa, kun kyseessä ovat toimenpiteet, joita ei voida saattaa päätökseen ja tarkastaa yhden vuoden aikana.

III   OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I   LUKU

Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun tulohintajärjestelmä

38 artikla

Määritelmä

Tämän osaston soveltamiseksi ’erällä’ tarkoitetaan saman viejän samalle vastaanottajalle lähettämää saman tuotteen määrää, josta tehdään yksi tulli-ilmoitus vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi. Kunkin ilmoituksen on koskettava ainoastaan tavaroita, jotka ovat samaa alkuperää, kuten asetuksen (EY) N:o 2913/92 (16) 23 ja 24 artiklassa määritellään, ja kuuluvat yhteen ainoaan yhdistetyn nimikkeistön koodiin.

39 artikla

Eräkohtainen tarkastus

1.   Yhteisen tullitariffin liitteessä I olevan kolmannen osan I jakson liitteessä 2 mainittujen, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 30 kuuluvien tuotteiden, joihin sovelletaan tulohintajärjestelmää, tuontihinnan oikeellisuus tarkastetaan eräkohtaisesti.

2.   Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (17) liitteessä 2 esitetty tulohinta 1 kohdassa tarkoitetuille tuotteille määritellään tulliarvon perusteella.

II   LUKU

Viinien, viinirypälemehujen ja rypäleen puristemehujen todistukset ja määritysselosteet tuonnin yhteydessä

1   Jakso

Yleistä

40 artikla

Vaadittavat asiakirjat

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 82 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu todistus ja määritysseloste ovat samaa asiakirjaa, jonka

a)	todistusosan laatii sen kolmannen maan viranomainen, josta tuotteet tulevat;

b)	määritysselosteosan laatii sen kolmannen maan hyväksymä virallinen laboratorio, josta tuotteet tulevat.

41 artikla

Määritysselosteen sisältö

Määritysselosteessa on oltava seuraavat tiedot:

a)	viinien ja osittain käyneiden rypäleen puristemehujen osalta: i) kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina; ii) todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

b)	rypäleen puristemehujen ja viinirypälemehujen tiheys;

c)

viinien, rypäleen puristemehujen ja viinirypälemehujen osalta: i) kuiva-aineen kokonaismäärä; ii) kokonaishappopitoisuus; iii) haihtuvien happojen pitoisuus; iv) sitruunahappopitoisuus; v) rikkidioksidin kokonaispitoisuus; vi) lajien välisistä risteytyksistä saatujen lajikkeiden risteytykset (suorat tuottavat hybridit tai Vitis vinifera -lajiin kuulumattomien lajikkeiden risteytykset).

42 artikla

Poikkeukset

1.   Todistuksen ja määritysselosteen esittämisestä vapautetaan enintään viiden litran etiketöityihin, kertakäyttöisillä sulkimilla varustettuihin säiliöihin pakatut tuotteet, jotka ovat peräisin ja jotka tuodaan kolmansista maista siten, että kuljetettu kokonaismäärä on enintään 100 litraa, vaikka se koostuisi useasta erillisestä erästä.

2.   Jos tuotteet eivät ole 1 kohdassa esitettyjen edellytysten mukaisia, todistusta ja määritysselostetta ei tarvitse esittää seuraavista:

a)	viini, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu, joka sisältyy matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 (18) 45 artiklan mukaisesti, siten, että määrä on matkustajaa kohden enintään 30 litraa;

b)	viini, jonka yksityinen henkilö lähettää toiselle asetuksen (ETY) N:o 918/83 29 artiklan mukaisesti, siten, että määrä on erää kohden enintään 30 litraa;

c)	viini ja viinirypälemehu, joka kuuluu sellaisen yksityisen henkilön henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka muuttaa vakituisen asuinpaikkansa kolmannesta maasta yhteisöön asetuksen (ETY) N:o 918/83 2 artiklan mukaisesti;

d)	viinit ja viinirypälemehut, jotka on tarkoitettu asetuksen (ETY) N:o 918/83 95 artiklassa määritellyille messuille, jos kyseiset tuotteet on pakattu etiketöityihin enintään 2 litran säiliöihin, jotka on varustettu kertakäyttöisillä sulkimilla;

e)	viini, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu, joka on muissa, enintään sadan litran säiliöissä ja joka tuodaan tieteellistä ja teknistä kokeilua varten;

f)

viini ja viinirypälemehu, joka tuodaan 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, muiden konsulisuhteita koskevien yleissopimusten tai 16 päivänä joulukuuta 1969 tehdyn erityisedustustoja koskevan New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti;

g)	viini ja rypäleen puristemehu, joka pidetään kansainvälistä liikennettä harjoittavilla vesialuksilla tai kansainvälistä liikennettä harjoittavissa ilma-aluksissa;

h)	viini ja viinirypälemehu, joka on peräisin Euroopan yhteisöstä ja pullotettu Euroopan yhteisössä, viety kolmanteen maahan, palautettu yhteisön tullialueelle ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen

2   Jakso

Todistusten ja määritysselosteiden vaatimukset sekä laatimista ja käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt viinien, viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun tuonnissa

43 artikla

V I 1 -asiakirja

1.   Jokaisesta yhteisöön tuotavaksi tarkoitetusta erästä on laadittava todistus ja määritysseloste samalle V I 1 -lomakkeelle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu todistus on laadittava V I 1 -lomakkeelle, jonka malli esitetään liitteessä IX. Sen allekirjoittavat sekä 48 artiklassa tarkoitetun virallisen laitoksen että hyväksytyn laboratorion virkamies.

2.   Kun kyseessä on enintään 60 litran etiketöityihin, kertakäyttöisillä sulkimilla varustettuihin säiliöihin pakattu viini, joka on peräisin yhteisön hyväksymät erityistakeet antaneesta, liitteessä IX mainitusta maasta, eikä kyseistä tuotetta ole tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi, V I 1 -lomakkeen määritysselosteosaa ei tarvitse täyttää.

Kun kyseessä on enintään 60 litran etiketöityihin, kertakäyttöisillä sulkimilla varustettuihin säiliöihin pakattu viini, joka on peräisin yhteisön hyväksymät erityistakeet antaneesta, liitteessä XII mainitusta maasta, V I 1 -lomakkeen määritysselosteosa on tarpeen täyttää vain seuraavien osalta:

a)	todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

b)	kokonaishappopitoisuus;

c)	rikkidioksidin kokonaispitoisuus.

44 artikla

Asiakirjojen kuvaus

1.   V I 1 -lomake muodostuu käsin tai koneella täytetystä alkuperäiskappaleesta ja sen samanaikaisesti tuotetusta jäljennöksestä tässä järjestyksessä.

2.   V I 2 -lomake on liitteessä X esitetyn mallin mukaisesti laadittu ote, johon merkitään V I 1 -lomakkeessa tai toisessa V I 2 -otteessa olevat tiedot ja johon tekee vahvistusmerkinnän yhteisön tullitoimipaikka. V I 2 -lomake muodostuu alkuperäiskappaleesta ja sen kahdesta jäljennöksestä tässä järjestyksessä.

3.   V I 1 -asiakirjojen ja V I 2 -otteiden on oltava liitteessä XI esitettyjen teknisten sääntöjen mukaisia.

4.   Sekä alkuperäiskappaleen että jäljennöksen on seurattava tuotteen mukana. V I 1 - ja V I 2 -lomakkeet on täytettävä koneella, käsin tai virallisen laitoksen hyväksymää vastaavaa teknistä keinoa käyttäen. Jos lomake täytetään käsin, on käytettävä mustetta ja painokirjaimia. Lomakkeissa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset tiedot ja lisäämällä tarvittaessa halutut tiedot. Tällä tavoin tehtyjen muutosten on oltava tekijänsä hyväksymiä ja virallisen laitoksen, laboratorion tai tulliviranomaisten hyväksymismerkinnällä varustettuja.

5.   V I 1 -asiakirjat ja V I 2 -otteet on varustettava sarjanumerolla, jonka V I 1 -asiakirjalle on antanut virallinen laitos, jonka virkamiehen allekirjoittama todistus on, ja V I 2 -otteelle tullitoimipaikka, joka vahvistaa ne hyväksymismerkinnällä 47 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

6.   V I 1 -todistukset ja V I 2 -otteet voidaan myöntää ja niitä voidaan käyttää sähköisin järjestelmin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2, 3, 4 ja 5 kohdan soveltamista. Sähköisten V I 1 - ja V I 2 -asiakirjojen on oltava samanlaisia kuin paperiasiakirjojen.

45 artikla

Yksinkertaistettu menettely

1.   Jäljempänä 48 artiklassa säädettyyn luetteloon sisältyvien laitosten ja laboratorioiden laatimina todistuksina tai määritysselosteina pidetään sellaisten viinintuottajien laatimia V I 1 -asiakirjoja, jotka ovat sijoittautuneet liitteessä XII oleviin kolmansiin maihin, joiden erityistakuut ovat yhteisön hyväksymiä, jos kukin näistä tuottajista on mainittujen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten erikseen hyväksymä ja näiden viranomaisten valvonnan alainen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen tuottajien on käytettävä V I 1 -lomaketta, jonka kohtaan 9 merkitään hyväksynnän antaneen kolmannen maan virallisen laitoksen nimi ja osoite. Tuottajien on täytettävä se merkiten lisäksi

a)	kohtaan 1 nimensä, osoitteensa ja rekisterinumeronsa liitteessä XII mainitussa kolmannessa maassa,

b)	kohtaan 10 vähintään 43 artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot.

Tuottajan on allekirjoitettava kohdissa 9 ja 10 tarkoitettu tila ja viivattava yli sanat ”viranomaisen nimi ja virka-asema”.

Leimaa ja laboratorion nimen ja osoitteen merkitsemistä ei vaadita.

46 artikla

Poikkeukset

Tämän asetuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 45 artiklan soveltaminen voidaan keskeyttää, jos huomataan, että kyseisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvat tuotteet ovat olleet sellaisten väärennösten kohteena, jotka voivat aiheuttaa vaaraa kuluttajien terveydelle, tai että niitä on käsitelty muilla kuin asetuksen (EY) N:o 479/2008 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla viininvalmistusmenetelmillä.

47 artikla

Käyttö

1.   V I 1 -asiakirjan tai V I 2 -otteen alkuperäiskappale ja jäljennös annetaan tullimuodollisuuksia täytettäessä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueella täytetään ne tullimuodollisuudet, jotka vaaditaan asiakirjassa tai otteessa tarkoitetun erän laskemiseksi vapaaseen liikkeeseen.

Kyseiset viranomaiset tekevät tarpeen vaatiessa V I 1 -asiakirjan ja V I 2 -otteen kääntöpuolelle hyväksymismerkinnän. Niiden on palautettava alkuperäiskappale asianomaiselle henkilölle ja säilytettävä jäljennös vähintään viisi vuotta.

2.   Jos koko tuote-erä lähetetään uudelleen ennen sen luovuttamista vapaaseen liikkeeseen, uuden lähettäjän on annettava tulliviranomaisille, joiden valvonnassa kyseinen erä on, tätä erää koskeva V I 1 -asiakirja tai V I 2 -ote sekä tarvittaessa myöhemmin laadittu V I 2 -lomake.

Kun viranomaiset ovat todenneet, että V I 1 -asiakirjassa olevat tiedot ovat yhtäpitäviä V I 2 -lomakkeessa olevien tietojen kanssa tai tarvittaessa V I 2 -otteessa olevat tiedot ovat yhtäpitäviä myöhemmin laaditussa V I 2 -lomakkeessa olevien tietojen kanssa, niiden on tehtävä viimeksi mainittuun lomakkeeseen hyväksymismerkintä, jolloin siitä tulee V I 2 -otetta vastaava, ja täytettävä asiakirja tai aiempi ote vastaavasti. Niiden on palautettava sekä ote että V I 1 -asiakirjan tai aiemman V I 2 -otteen alkuperäiskappale uudelle lähettäjälle ja säilytettävä kyseisen asiakirjan jäljennös vähintään viisi vuotta.

V I 2 -lomaketta ei tarvitse kuitenkaan laatia, kun tuote-erä jälleenviedään kolmanteen maahan.

3.   Jos tuote-erä jaetaan osiin ennen sen luovuttamista vapaaseen liikkeeseen, asianomaisen on annettava tulliviranomaisille, joiden valvonnassa jaettava erä on, tätä erää koskevan V I 1 -asiakirjan alkuperäiskappale ja jäljennös tai V I 2 -ote sekä jokaisesta uudesta erästä myöhemmin laadittu V I 2 -lomake ja kaksi jäljennöstä.

Kun viranomaiset ovat todenneet, että V I 1 -asiakirjassa tai V I 2 -otteessa olevat tiedot ovat yhtäpitäviä kutakin uutta erää koskevassa, myöhemmin laaditussa V I 2 -lomakkeessa olevien tietojen kanssa, niiden on tehtävä viimeksi mainittuun lomakkeeseen hyväksymismerkintä, jolloin siitä tulee V I 2 -otetta vastaava, ja täytettävä vastaavasti V I 1 -asiakirja tai V I 2 -ote, josta kyseinen ote on peräisin. Niiden on palautettava sekä V I 2 -ote että V I 1 -asiakirja tai aiemmin laadittu V I 2 -ote asianomaiselle ja säilytettävä kaikkien näiden asiakirjojen jäljennökset vähintään viisi vuotta.

48 artikla

Toimivaltaisten laitosten luettelo

1.   Komissio laatii ja pitää ajan tasalla kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tiedonantojen perusteella luetteloita niiden laitosten, laboratorioiden ja viinintuottajien nimistä ja osoitteista, joilla on valtuudet myöntää V I 1 -asiakirjoja. Komissio julkaisee näiden laitosten ja laboratorioiden nimet ja osoitteet internetissä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tiedonannoissa on oltava:

a)	niiden virallisten laitosten ja laboratorioiden nimet ja osoitteet, jotka on hyväksytty tai nimetty laatimaan V I 1 -asiakirjoja;

b)	niiden viinituottajien nimet, osoitteet ja viralliset rekisteröintinumerot, joilla on valtuudet itse laatia V I 1 -asiakirjoja.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyvät ainoastaan ne tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut toimivaltaiset laitokset ja laboratoriot, jotka kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset ovat valtuuttaneet toimittamaan pyynnöstä komissiolle ja jäsenvaltioille kaikki tiedot, joita tarvitaan asiakirjoissa olevien tietojen arvioimiseksi.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luettelot ajantasaistetaan erityisesti osoitteenmuutosten ja/tai laitosten tai laboratorioiden nimien vaihdoksista aiheutuneiden muutosten huomioon ottamiseksi.

49 artikla

Välillistä tuontia koskevat säännöt

Jos viini viedään sellaisesta kolmannesta maasta, jonka alueella se on tuotettu, jäljempänä ’alkuperämaa’, toiseen kolmanteen maahan, jäljempänä ’vientimaa’, josta se sittemmin viedään yhteisöön, vientimaan toimivaltaiset viranomaiset saavat laatia kyseiselle viinille V I -asiakirjan alkuperämaan toimivaltaisten viranomaisten laatiman V I 1 -asiakirjan tai vastaavan asiakirjan perusteella tekemättä kyseiselle viinille lisämäärityksiä, jos se:

a)	on jo pullotettu ja etiketöity alkuperämaassa ja on edelleen tällaisessa muodossa; tai

b)	viedään pakkaamattomana alkuperämaasta ja pullotetaan ja etiketöidään vientimaassa ilman, että sitä jalostetaan myöhemmin muulla tavalla.

Vientimaan toimivaltaisen viranomaisen on todistettava V I 1 -asiakirjassa, että on kyse ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta viinistä ja että siinä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Alkuperämaan V I 1 -asiakirjan tai vastaavan alkuperäiskappale tai oikeaksi todistettu jäljennös on liitettävä vientimaan V I 1 -asiakirjaan.

Tämän artiklan soveltamiseksi alkuperämaina pidetään ainoastaan niitä, jotka esiintyvät 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistussa luettelossa laitoksista ja laboratorioista, jotka kolmannet maat ovat nimenneet täyttämään asiakirjoja, joiden on seurattava vientiviinien jokaisen erän mukana.

50 artikla

Tiettyjä viinejä koskevat erityissäännöt

1.   Kun kyseessä ovat väkevät viinit ja tislausta varten väkevöidyt viinit, V I 1 -asiakirjojen katsotaan olevan voimassa vain, jos 48 artiklassa tarkoitettu virallinen laitos on tehnyt kohtaan 14 seuraavan merkinnän:

Merkintää on täydennettävä seuraavilla tiedoilla:

a)	merkinnän tehneen laitoksen täydellinen nimi ja osoite;

b)	kyseisen laitoksen vastuuhenkilön allekirjoitus;

c)	kyseisen laitoksen leima.

2.   V I 1 -asiakirjaa voidaan käyttää todisteena siitä, että tuontiviinillä on maantieteellinen merkintä, joka on joko Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) tai maantieteellisten merkintöjen tunnustamisesta ja suojaamisesta Euroopan yhteisön ja sen kolmannen maan, josta viini on peräisin, välillä tehdyn sopimuksen mukainen.

Tällöin kohdassa 14 on oltava seuraava merkintä:

Merkintää on täydennettävä 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyillä tiedoilla.

51 artikla

Tuontiviinien vaatimustenmukaisuus

Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset epäilevät, että kolmannesta maasta peräisin oleva tuote ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 82 artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen, niiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

III   LUKU

Vientiä koskevat erityissäännökset

52 artikla

Virallisten laitosten tiedoksiantaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo ehdottamistaan virallisista tai virallisesti hyväksytyistä laitoksista, jotka voivat myöntää todistuksia siitä, että kyseinen viini vastaa edellytyksiä, joilla kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa määrätyt myönnytykset voidaan hyväksyä.

2.   Komissio toimii yhteisön puolesta laatiakseen yhdessä kyseisten kolmansien maiden kanssa ja toimittaakseen niille luettelon virallisista laitoksista, joilla on lupa täyttää 1 kohdassa tarkoitettu todistus sekä kyseisten kolmansien maiden myöntämä vastaava todistus.

3.   Komissio julkaisee 2 kohdassa säädetyn luettelon ja pitää sen ajantasalla.

IV   LUKU

Siirtymäsäännökset

53 artikla

V I 1 - ja V I 2 -asiakirjojen vaatimustenmukaisuus

V I 1 - ja V I 2 -asiakirjoja, jotka ovat niiden liikkeelle laskemisen hetkellä voimassa olevien säännösten mukaiset mutta eivät ole enää mainittujen säännösten mukaisia tämän asetuksen soveltamispäivän jälkeen, voidaan käyttää 31 päivään joulukuuta 2008.

54 artikla

Vakuuksien vapauttaminen

Tuonti- ja vientitodistusten myöntämiseen liittyvät vakuudet vapautetaan asianomaisten tahojen pyynnöstä 1 päivästä elokuuta 2008 alkaen, jollei todistusten voimassaolo päättynyt ennen sitä.

IV   OSASTO

TUOTANTOKYKY

I   LUKU

Laittomat istutukset

55 artikla

Seuraamukset tapauksissa, joissa raivausvelvoitetta ei noudateta

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 3 kohdassa ja 86 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut seuraamukset on määriteltävä siten, että ne ovat asianmukainen seuraamus asianomaisia säännöksiä rikkoneille.

Rajoittamatta jäsenvaltion aiemmin määräämien seuraamusten soveltamista jäsenvaltion on määriteltävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 3 kohdassa ja 86 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut seuraamukset seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)	taloudellisen perusseuraamuksen on oltava vähintään 12 000 euroa/ha;

b)	jäsenvaltiot voivat korottaa seuraamusta asianomaisissa viinitarhoissa tuotettujen viinien kaupallisen arvon perusteella.

2.   Jäsenvaltioiden on määrättävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu seuraamus

a)	ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2009 laittomista istutuksista, jotka olivat olemassa ennen tämän asetuksen voimaantuloa;

b)	tämän asetuksen voimaantulon jälkeen toteutetuista laittomista istutuksista siten, että seuraamukset tulevat voimaan ensimmäisen kerran kyseisten istutusten päivämäärästä.

Seuraamussakko on perittävä uudelleen 12 kuukauden välein alkaen kyseisistä päivämääristä tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, kunnes raivausvelvoitetta noudatetaan.

3.   Jäsenvaltioiden on määrättävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 86 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu seuraamus raivausvelvoitteen noudattamatta jättämisestä ensimmäisen kerran 1 päivänä heinäkuuta 2010 ja sen jälkeen aina 12 kuukauden välein, kunnes velvoitetta noudatetaan tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

4.   Tämän artiklan mukaisesti kerätyt seuraamussakot jäävät asianomaiselle jäsenvaltiolle.

56 artikla

Seuraamukset tapauksissa, joissa liikkeeseenluovuttamiskieltoa ei noudateta

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seuraamukset on määriteltävä siten, että ne ovat asianmukainen seuraamus asianomaisia säännöksiä rikkoneille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu seuraamus määrätään tapauksen mukaan, jos tuottaja, jonka viininviljelyala on yli 0,1 hehtaaria,

a)	ei esitä tislaussopimusta 57 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainitussa määräajassa tai jos tislaussopimukset eivät kata koko sato- tai tuotantoilmoituksessa ilmoitettua asianomaista tuotantoa; tai

b)	ei ilmoita toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitellusta rypäleiden raakana korjaamisesta 57 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainitussa määräajassa tai ei toteuta raakana korjaamista tyydyttävällä tavalla.

3.   Jäsenvaltioiden on määrättävä 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset

a)	yhden kuukauden kuluessa 57 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn määräajan päättymisestä, kun kyseessä on tislaussopimuksen esittämättä jättäminen;

b)	asianomaisen kalenterivuoden 1 päivänä syyskuuta, kun kyseessä on raakana korjaamista koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen.

4.   Tämän artiklan mukaisesti kerätyt seuraamussakot jäävät asianomaiselle jäsenvaltiolle.

57 artikla

Liikkeeseen luovuttamattomuus ja tislaus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 87 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa rypäleillä tai rypäleistä valmistetuilla tuotteilla voi olla ainoastaan yksi seuraavista käyttötarkoituksista:

a)	tislaus yksinomaan tuottajan kustannuksella;

b)	rypäleiden raakana korjaaminen asetuksen (EY) N:o 479/2008 12 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisesti asianomaisen tuottajan kustannuksella;

c)	talouden oma kulutus; tämä on mahdollista vain, jos tuottajan viininviljelyala on enintään 0,1 hehtaaria.

Jos kyseessä on ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetty tislaus:

—	tuottajien on esitettävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 87 artiklan 1 kohdassa säädetty tislaussopimus sen viinivuoden loppuun mennessä, jona tuotteet tuotettiin,

—	tuotteisiin, jotka on tuotettu ennen viinitarhan säännönmukaistamista asetuksen (EY) N:o 479/2008 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sovelletaan pakollista tislausta.

Kun kyseessä on ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetty rypäleiden raakana korjaaminen, tuottajien on ilmoitettava aikomuksistaan toimivaltaiselle viranomaiselle etukäteen ennen jäsenvaltion 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistamaa määräpäivää. Jäsenvaltioiden on valvottava raakana korjaamista tämän asetuksen 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että tuottajien on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ennen jäsenvaltion 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistamaa määräpäivää siitä, minkä tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa mainituista vaihtoehdoista se aikoo valita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat myös rajoittaa tuottajien valinnanvaran ainoastaan yhteen tai kahteen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa mainituista vaihtoehdoista.

3.   Jos tuottajalla on viinitarhoja, joiden tuotteita voidaan pitää kaupan, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laittomista istutuksista peräisin olevia tuotteita ei lisätä kyseisten muiden viinitarhojen kaupan pidettäviin tuotteisiin.

58 artikla

Tiedonannot

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä XIII olevaa taulukkoa 1 käyttäen kunkin vuoden 1 päivään maaliskuuta mennessä alat, joiden osalta on maksettu seuraamussakko, sekä tosiasiallisesti määrätty seuraamussakkojen määrä. Niiden on toimitettava komissiolle myös kyseisiin seuraamuksiin liittyvä lainsäädäntönsä.

2.   Jollei tämän asetuksen liitteessä XIII olevissa asianomaisissa taulukoissa muuta esitetä, asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 4 kohdassa, 86 artiklan 5 kohdassa ja 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedonannot koskevat aiempaa viinivuotta.

Silloin kun asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 4 kohdan ja 86 artiklan 5 kohdan mukaiset tiedonannot tehdään ensimmäisen kerran eli viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2009, asianomaisten taulukoiden tietojen on koskettava seuraavia:

a)	31 päivän elokuuta 1998 jälkeen istutetut laittomat istutukset, jotka havaitaan kyseisestä päivämäärästä viinivuoden 2007/2008 loppuun ja joita ei ole vielä 31 päivänä heinäkuuta 2008 raivattu, jos tällaiset tiedot ovat saatavilla;

b)	ennen 1 päivää syyskuuta 1998 istutetut laittomat istutukset, joiden säännönmukaistamista koskevan, asetuksen (EY) N:o 1493/1999 3 artiklan 2 kohdan mukaisen hakemuksen jäsenvaltio on hyväksynyt tai hylännyt 1 päivän elokuuta 2007 ja 31 päivän heinäkuuta 2008 välisenä aikana.

Toisen kohdan a alakohdassa tarkoitettu tiedonanto on toimitettava tämän asetuksen liitteessä XIII olevan taulukon 2 mukaisesti.

Toisen kohdan b alakohdassa tarkoitettu tiedonanto on toimitettava tämän asetuksen liitteessä XIII olevan taulukon 4 mukaisesti.

Komissio pidättää itsellään oikeuden pyytää asianomaisista laittomista istutuksista tietoja asetuksen (EY) N:o 1227/2000 2 artiklan 7 kohtaan perustuvien, aiemmin voimassa olleiden mutta noudattamatta jätettyjen tiedonantovelvollisuuksien perusteella.

Myöhemmät vuotuiset tiedonannot on tehtävä tämän asetuksen liitteessä XIII olevien taulukoiden 3, 5, 6 ja 7 mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää, sisällyttävätkö ne 1 ja 2 kohdassa mainittuihin tiedonantoihin alueellisia tietoja.

59 artikla

Jäsenvaltioiden määrärahojen alentaminen

Jos jäsenvaltio ei toimita jotakin taulukkoa (taulukkoa 2 lukuun ottamatta) 58 artiklassa tarkoitetussa määräajassa tai tämän asetuksen liitteessä XIII esitetyssä muodossa tai jos jokin taulukko ei sisällä asetuksen (EY) N:o 479/2008 85 artiklan 4 kohdassa, 86 artiklan 5 kohdassa ja 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja tai jos sitä ei ole täytetty asianmukaisesti, kyseisen jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 479/2008 7 artiklassa tarkoitettuja tukiohjelmia varten vahvistettuja määrärahoja voidaan alentaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 89 artiklan a alakohdan mukaisesti. Komissio voi päättää, että jäsenvaltiolle tukitoimenpiteitä varten vahvistetuista määrärahoista pidätetään sääntöjen noudattamatta jättämisen laajuuden mukaan enintään yksi prosentti jokaiselta viivästymiskuukaudelta alkaen sitä viinivuotta, jona tiedonanto oli tarkoitus toimittaa, seuraavan viinivuoden alusta.

II   LUKU

Istutusoikeuksien siirtymäjärjestely

60 artikla

Uusien viljelmien istutusoikeudet

1.   Myöntäessään uusien viljelmien istutusoikeuksia uusille viljelmille tarkoitetuilla alueilla, kun kyseessä ovat yleisen edun vuoksi toteutettava maanjako tai pakkolunastus, joka hyväksytään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisiä oikeuksia ei myönnetä alueelle, joka on todelliselta satotasoltaan suurempi kuin 105 prosenttia viiniköynnöstä kasvavasta alueesta, johon sovellettiin yleisen edun vuoksi toteutettavaa maanjakoa tai pakkolunastusta.

2.   Jos jäsenvaltio myöntää uusien viljelmien istutusoikeuksia kokeiluja varten tarkoitetuille aloille, tällaisilta alueilta tulevista rypäleistä saatuja tuotteita ei saa pitää kaupan kokeilujakson aikana.

3.   Jos jäsenvaltio myöntää uusien viljelmien istutusoikeuksia emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen tarkoitetuille aloille, tällaisista viiniköynnöksistä saadut rypäleet on jätettävä korjaamatta, tai jos ne korjataan, ne on hävitettävä koko varttamisoksien tuotantojakson ajan.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyt uusien viljelmien istutusoikeudet ovat voimassa ainoastaan kokeilujakson tai varttamisoksien tuotantojakson ajan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun jakson päätyttyä

a)	tuottajan on käytettävä uudelleenistutusoikeuksia tai varannosta myönnettyjä istutusoikeuksia, jotta asianomaisella alalla voidaan tuottaa kaupan pidettävää viiniä; tai

b)

tällaisille alueille istutetut viiniköynnökset on raivattava asianomaisen tuottajan kustannuksella. Ennen kuin kyseinen alue on raivattu, siltä tulevista viinirypäleistä saatavat tuotteet saa laskea liikkeelle ainoastaan tislaustarkoituksiin ja tuottajan kustannuksella. Kyseisistä tuotteista ei saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on 80 tilavuusprosenttia tai vähemmän.

5.   Ennen 1 päivää elokuuta 2000 kokeilutarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien tuottamiseen tarkoitetuille alueille myönnettyjä uusien viljelmien istutusoikeuksia samoin kuin niiden käyttöä tai niiden mukaisesti istutettuja alueita koskevia vaatimuksia sovelletaan kokeilujakson tai varttamisoksien tuotantojakson ajan. Edellä 4 kohdan toisen alakohdan sääntöjä sovelletaan tällaisiin alueisiin kokeilujakson tai varttamisoksien tuotantojakson päätyttyä.

6.   Jos kyseessä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 91 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu tapaus, jäsenvaltio voi kohtuuttoman hallinnollisen taakan estämiseksi säätää, että uusien viljelmien istutusoikeuksien myöntämisen sijasta alueisiin, joilta tulevat viinit tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän talouden omaan kulutukseen, ei sovelleta kyseisen asetuksen 85 artiklan 1 kohdassa säädettyä raivausvelvoitetta. Jäsenvaltiot saavat kuitenkin säätää tällaisesta poikkeuksesta ainoastaan, jos:

a)	kyseinen alue ei yhdenkään viininviljelijän osalta ylitä enimmäispinta-alaa, jonka kyseinen asianomainen jäsenvaltio vahvistaa ja joka ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin 0,1 hehtaaria; ja

b)	asianomainen viininviljelijä ei harjoita kaupallista viinintuotantoa.

7.   Edellä 6 kohdassa tarkoitetuilta alueilta tulevien viinien tai viinituotteiden kaupan pitäminen on kielletty. Jäsenvaltioiden on sovellettava asianmukaista järjestelmää tämän kiellon noudattamisen seuraamiseksi. Jos kieltoa havaitaan rikotun, jäsenvaltion asettamien seuraamusten lisäksi sovelletaan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa. Jäsenvaltioiden kirjattava kaikki tämän kohdan mukaisesti käsitellyt tapaukset.

61 artikla

Uusien viljelmien istutusoikeuksiin liittyvien velvollisuuksien kirjaaminen ja tiedoksiantaminen jäsenvaltioissa

Jäsenvaltioiden on kirjattava kaikki tapaukset, joissa uusien viljelmien istutusoikeuksia on myönnetty 60 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jokaisen viinivuoden osalta seuraavat tiedot:

a)	kokonaispinta-alat, joille on myönnetty uusien viljelmien istutusoikeuksia 60 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti; ja

b)

kokonaispinta-alat, joille on myönnetty uusien viljelmien istutusoikeuksia asetuksen (EY) N:o 479/2008 91 artiklan 1 kohdan mukaisesti; jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa käyttää tämän asetuksen 60 artiklan 6 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on edellä esitettyjen tietojen sijasta toimitettava asianomaisesta kokonaispinta-alasta arvio, joka perustuu toteutetun valvonnan tuloksiin.

Tiedonannot on toimitettava liitteessä XIII esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää, sisällyttävätkö ne niihin alueellisia tietoja. Edellistä viinivuotta koskevat tiedonannot on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta.

62 artikla

Raivaus ilman uudelleenistutusoikeuksia

Kun alue raivataan asetuksen (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 4 kohdan, 85 artiklan 1 kohdan tai 86 artiklan 4 kohdan taikka tämän asetuksen 60 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohdan mukaisesti, uudelleenistutusoikeuksia ei myönnetä. Uudelleenistutusoikeuksia ei myönnetä myöskään raivattaessa seuraavia:

a)	viiniköynnöstä kasvava ala silloin kun kyseessä on yleisen edun vuoksi toteutettava maanjako tai pakkolunastus, jos uusien viljelmien istutusoikeuksia on myönnetty kyseisille alueille tämän asetuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)	kokeelliseen viininviljelykseen tarkoitetut alat kokeilujakson aikana;

c)	emoviiniköynnösten varttamisoksien tuottamiseen tarkoitetut alat emoviiniköynnösten varttamisoksien tuotantojakson aikana;

d)	alat, joilta saatavat tuotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän oman talouden kulutukseen; tai

e)	alat, joille on myönnetty raivauspalkkio asetuksen (EY) N:o 479/2008 92 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

63 artikla

Ennalta myönnetyt uudelleenistutusoikeudet

1.   Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 479/2008 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöntää uudelleenistutusoikeuksia tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan ennen alan istuttamista seuraavan kolmannen viinivuoden päättymistä. Tämä on mahdollista vain, jos tuottaja voi osoittaa, ettei hänellä ole lainkaan tai riittävästi istutusoikeuksia, joita voitaisiin käyttää viiniköynnösten istuttamiseksi koko kyseiselle alalle. Jäsenvaltio saa myöntää tuottajalle ainoastaan ne oikeudet, jotka ovat tarpeen viiniköynnösten istuttamiseksi koko kyseiselle alalle; tuottajan hallussa jo olevat oikeudet on otettava huomioon. Tuottajan on täsmennettävä raivattava alue.

2.   Antaessaan 1 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen tuottajan on asetettava vakuus. Asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukainen ensisijainen vaatimus on asianomaisen alan raivaaminen. Jäsenvaltion on vahvistettava vakuuden määrä puolueettomin perustein. Vakuus on vahvistettava tasolle, joka on oikeasuhteinen ja riittävän varoittava estämään, että tuottajat jättäisivät noudattamatta sitoumustaan.

3.   Siihen asti kun raivaussitoumus on täytetty, jäsenvaltioiden on varmistettava, että raivattavalla alalla ja uudelleenistutetulla alalla ei tuoteta samanaikaisesti kaupallisesti viiniä yhtenäkään viinivuonna, pitämällä huolta siitä, että näiltä aloilta saaduista rypäleistä valmistettuja tuotteita voidaan laskea liikkeeseen vain tislausta varten tuottajan kustannuksella. Kyseisistä tuotteista ei saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on 80 tilavuusprosenttia tai vähemmän.

4.   Jos raivaussitoumusta ei ole täytetty määräaikaan mennessä, raivaamaton alue katsotaan istutetuksi asetuksen (EY) N:o 479/2008 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn istutuskiellon vastaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on valvottava istuttamista ja raivaamista kyseisillä alueilla.

6.   Jäsenvaltioiden on pidettävä rekisteriä kaikista 1–5 kohdan mukaisesti käsitellyistä tapauksista.

64 artikla

Uudelleenistutusoikeuksien siirtäminen

1.   Soveltaessaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 92 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa jäsenvaltiot voivat myös soveltaa vastaavaa vähennyskerrointa uudelleenistutusoikeuksien siirtoon tilojen välillä.

2.   Jäsenvaltioiden on pidettävä rekisteriä kaikista tilojen välisistä uudelleenistutusoikeuksien siirroista.

65 artikla

Istutusoikeuksien varannot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että istutusoikeuksien siirto kansallisen varannon ja/tai alueellisten varantojen kautta ei johda kokonaistuotantokyvyn lisääntymiseen niiden alueella. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa soveltaa vähennyskerrointa.

2.   Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle istutusoikeuksien kansallisen varannon ja/tai alueellisten varantojen perustamisesta tai tarvittaessa päätöksestään olla enää soveltamatta varantojärjestelmää.

3.   Jos jäsenvaltio päättää olla soveltamatta varantojärjestelmää, sen on toimitettava komissiolle todisteet siitä, että koko sen alueella on tehokas istutusoikeuksien hallinnointijärjestelmä.

4.   Jäsenvaltioiden on pidettävä rekisteriä kaikista tapauksista, joissa istutusoikeuksia myönnetään varannoista, kaikista tapauksista, joissa istutusoikeuksia siirretään varantojen välillä, ja kaikista tapauksista, joissa istutusoikeuksia siirretään varantoihin. Rekistereihin on myös tehtävä merkintä maksuista, jotka suoritetaan korvauksena oikeuksien siirtämisestä varantoon tai oikeuksien myöntämisestä varannosta.

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jokaisen viinivuoden osalta liitteessä XIII olevan taulukon mukaisesti seuraavat tiedot:

a)	varantoihin siirretyt istutusoikeudet;

b)	varannoista maksuja vastaan tai ilman niitä myönnetyt istutusoikeudet.

66 artikla

Istutusoikeusjärjestelmän jatkaminen

Jäsenvaltioiden, jotka haluavat säilyttää koko alueellaan tai osalla aluettaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun istutuskiellon 31 päivän joulukuuta 2015 jälkeen kyseisen asetuksen 90 artiklan 6 kohdassa säädetyn mahdollisuuden mukaisesti, on ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle 1 päivään maaliskuuta 2015 mennessä.

III   LUKU

Raivausjärjestelmä

67 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Raivauspalkkio voidaan myöntää vain, jos käytettävissä on todisteet siitä, että asianomaista viininviljelyalaa hoidetaan asianmukaisesti. Tätä varten tarvitaan komission asetuksen (EY) N:o 1282/2001 (19) 2 artiklan mukainen satoilmoitus vähintään kahdelta asetuksen (EY) N:o 479/2008 voimaatuloa edeltävältä viinivuodelta ja kolmelta raivausta edeltävältä viinivuodelta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 81 artiklan 3 kohdassa säädetyn valvonnan soveltamista.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että tuottajat, jotka vapautetaan velvollisuudesta toimittaa satoilmoitus asetuksen (EY) N:o 1282/2001 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan tai 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voivat todistaa rypäleentuotantonsa 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainitun ilmoituksen tai kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotantoilmoituksen perusteella.

Jos asetuksen EY) N:o 1282/2001 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan tai 4 artiklan 1 kohdan mukaista sato- tai tuotantoilmoitusta ei ole saatavilla asianmukaisesti perustelluista syistä, jäsenvaltiot voivat säätää vaihtoehtoisista tavoista varmistaa, että viinitarhaa on hoidettu asianmukaisesti. Jäsenvaltio vastaa näiden vaihtoehtoisten tapojen luotettavuuden perusteellisesta varmistamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on ennen tukihakemuksen hyväksymistä varmistettava, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 100 artiklan a, b, d, e ja f alakohdan mukaiset tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät.

68 artikla

Poikkeusperusteet

1.   Vuoristoalueita ja jyrkkärinteisiä alueita, jotka voidaan katsoa tukeen kelpaamattomiksi raivausjärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ovat seuraavat:

a)	yli 500 metrin korkeudessa sijaitsevat vuoristoalueet ylänköjä lukuun ottamatta;

b)	alat, joiden kaltevuus on vähintään 25 prosenttia;

c)	pengerretyt alat.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun tiedonannon on sisällettävä alustavat tiedot tällaisten alojen koosta, ja se on tehtävä tämän asetuksen liitteessä XIV esitetyn mallin mukaisesti.

69 artikla

Palkkiotaso

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 101 artiklassa säädetyt palkkioasteikot esitetään tämän asetuksen liitteessä XV, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten tukien soveltamista, joita voidaan myöntää kyseisen asetuksen 106 artiklan mukaisesti.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 101 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu aiempi tuotos vahvistetaan tilan keskituotoksen perusteella tai saatavuuden mukaan lohkon keskituotoksen tai tilan tietyn viiniluokan, josta haetaan raivauspalkkiota, keskituotoksen perusteella. Keskituotos lasketaan vuosien 2003/2004 ja 2007/2008 välisten viiden vuoden keskituotoksen perusteella alhaisimman ja korkeimman keskituotoksen vuodet pois luettuina.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään:

a)	yhteisöön vuonna 2004 tai 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden, joilla ei ollut satoilmoitusjärjestelmää koko vuosien 2003/2004 ja 2007/2008 välisenä aikana, on laskettava aiempi tuotos vuosien 2005/2006 ja 2007/2008 keskituotoksen perusteella;

b)

tuottajan, jonka tuotantoa viitekaudella ovat yli vuoden ajan vakavasti haitanneet ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, voi pyytää, että aiempi tuotanto laskettaisiin ensimmäisessä kohdassa tai tapauksen mukaan tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun jaksoon kuuluvien sellaisten viinivuosien keskituotoksen perusteella, joina ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet eivät vaikuttaneet.

3.   Keskituotos lasketaan satoilmoitusten perusteella.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että tuottajat, jotka vapautetaan velvollisuudesta toimittaa satoilmoitus asetuksen (EY) N:o 1282/2001 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan tai 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voivat todistaa rypäleentuotantonsa 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainitun ilmoituksen tai kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotantoilmoituksen perusteella.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun kyseessä ovat osuuskuntien tai muiden ryhmien jäsenet, joilla ei ole asetuksen (EY) N:o 1282/2001 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista satoilmoitusta, huomioon voidaan ottaa osuuskunnan tai ryhmän keskituotos, jos osuuskunta tai ryhmä todistaa, että asianomainen tuottaja tosiasiallisesti toimitti sille rypäleitä asianomaisina vuosina. Tällöin huomioon otetaan saatavuuden mukaan osuuskunnan tai ryhmän tietyn viiniluokan, josta haetaan raivauspalkkiota, keskituotos.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos asetuksen EY) N:o 1282/2001 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan tai 4 artiklan 1 kohdan mukaista sato- tai tuotantoilmoitusta ei ole asianmukaisesti perustelluista syistä saatavilla jäsenvaltion tarkastusta varten toisessa ja kolmannessa alakohdassa mainittuja ilmoituksia lukuun ottamatta, aiemmaksi tuotokseksi katsotaan asianomaisen alueen keskituotos.

Jäsenvaltio vastaa ilmoitusten ja tämän artiklan mukaisesti esitettyjen, aiemman tuotoksen määrittämiseksi käytettyjen vaihtoehtoisten lähteiden luotettavuuden perusteellisesta varmistamisesta.

4.   Palkkio maksetaan 75 artiklan mukaisesti määritellyltä istutetulta alueelta.

70 artikla

Hakumenettely

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava hakemusmenettely, jossa säädetään erityisesti seuraavista:

a)	hakemukseen liitettävät tiedot;

b)	kyseisen tuottajan palkkion tiedoksiantaminen;

c)	päivämäärä, johon mennessä raivaus on suoritettava.

2.   Jäsenvaltioiden on tarkistettava, ovatko hakemukset hyvin perusteltuja. Ne voivat tätä varten säätää, että tuottajan on annettava hakemuksen yhteydessä kirjallinen sitoumus. Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos hakemus peruutetaan ilman asianmukaista perustelua, hakemuksen käsittelystä johtuvat kustannukset ovat asianomaisen tuottajan vastuulla.

71 artikla

Hyväksymisprosentin soveltamismenettely

1.   Jos jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 102 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua hyväksymisprosenttia, sen on toimittava joka vuosi seuraavasti:

a)

kaikki tuottajan koko viinitarhan raivausta koskevat hakemukset on hyväksyttävä jäsenvaltiolle myönnettyjen käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa soveltamatta hakemuksiin vähennyksiä; jos jäsenvaltiolle myönnetyt käytettävissä olevat määrärahat eivät riitä kaikkien kyseisten hakemusten hyväksymiseksi, jäsenvaltion on jaettava käytettävissä olevat määrärahat kansallisissa säännöissään vahvistetuin puolueettomin ja syrjimättömin perustein;

b)

kun jäsenvaltiolle myönnetyistä käytettävissä olevista määrärahoista on vähennetty tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät, kaikki vähintään 55 vuoden ikäisten hakijoiden kaikki hakemukset, jos jäsenvaltio on näin säätänyt asetuksen (EY) N:o 479/2008 102 artiklan 5 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti, on hyväksyttävä soveltamatta hakemuksiin vähennyksiä; jos jäsenvaltiolle myönnetyt käytettävissä olevat määrärahat eivät riitä kaikkien kyseisten hakemusten hyväksymiseksi, jäsenvaltion on jaettava käytettävissä olevat määrärahat kansallisissa säännöissään vahvistetuin puolueettomin ja syrjimättömin perustein;

c)	kun jäsenvaltiolle myönnetyistä käytettävissä olevista määrärahoista on vähennetty tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut määrät, jäsenvaltion on jaettava loput käytettävissä olevat määrärahat kansallisissa säännöissään vahvistetuin puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

2.   Jäsenvaltion on määriteltävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 102 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut puolueettomat ja syrjimättömät perusteet, jotta hyväksymiskelpoisiin hakemuksiin ei sovelleta vähennyksiä. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetut perusteet tiedoksi komissiolle joka vuoden 15 päivään lokakuuta mennessä tämän asetuksen liitteessä XIII olevan taulukon 10 mukaisesti.

72 artikla

Palkkion maksaminen

Raivauspalkkio maksetaan, kun raivauksen suorittaminen on varmistettu, ja viimeistään sen vuoden 15 päivänä lokakuuta, jona jäsenvaltio hyväksyi hakemuksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 102 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

73 artikla

Tiedonannot

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 102 artiklan 2, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut tiedonannot on tehtävä tämän asetuksen liitteessä XIII esitettyjen taulukoiden 10–12 mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää, sisällyttävätkö ne näihin taulukoihin alueellisia tietoja.

2.   Jos jäsenvaltio myöntää raivaukseen kansallista tukea, sen on sisällytettävä tällaiset tiedot 1 kohdassa tarkoitettuihin taulukoihin.

3.   Jos jäsenvaltio päättää hylätä hakemuksia asetuksen (EY) N:o 479/2008 104 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava päätöksestään komissiolle.

4.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi toimenpiteet, jotka on toteutettu 104 artiklan 9 kohdassa säädettyjen säännösten noudattamiseksi. Tiedonannot on toimitettava liitteessä XIII esitetyn taulukon 12 mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä joulukuuta vuosikertomus edellisenä varainhoitovuonna raivausjärjestelmän osalta tehtyjen tarkastusten tuloksista. Tiedonannot on toimitettava liitteessä XIII esitetyn taulukon 13 mukaisesti.

IV   LUKU

Tuotantokykyä koskeva selvitys ja istutetun alan mittaminen

74 artikla

Tuotantokykyä koskeva selvitys

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 109 artiklassa tarkoitetun tuotantokykyä koskevan selvityksen on liityttävä edellisen viinivuoden 31 päivään heinäkuuta.

Sen on sisällettävä tämän asetuksen liitteessä XIII esitetyissä taulukoissa 14–16 mainitut tiedot. Jäsenvaltiot voivat päättää, sisällyttävätkö ne näihin taulukoihin alueellisia tietoja.

75 artikla

Istutetut alat

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 11, 12 ja 98 artiklassa tarkoitettujen rakenneuudistusta, uusiin lajikkeisiin siirtymistä, rypäleiden raakana korjaamista ja raivausta koskevien toimenpiteiden soveltamiseksi viiniköynnöstä kasvava ala määrittyy viiniköynnösten ulkokehän perusteella, johon on lisätty puskurivyöhyke, jonka leveys on puolet rivien välisestä etäisyydestä. Istutettu ala määritellään asetuksen (EY) N:o 796/2004 (20) 30 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

2.   Jos asetuksen (EY) N:o 479/2008 101 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu aiempi tuotos määritellään sellaisen alan perusteella, joka ei ole tämän artiklan 1 kohdassa esitetyn määritelmän mukainen, jäsenvaltio voi laskea tuotoksen uudelleen jakamalla tilan, lohkon tai viiniluokan tuotannon 1 kohdassa määritellyn mukaisella viiniköynnöstä kasvavalla alalla, joka tuottaa tietyn viinimäärän.

V   OSASTO

VIINIALAN TARKASTUKSET

I   LUKU

Valvontaperiaatteet

76 artikla

Tarkastukset

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastukset ja toimenpiteet, jotka ovat tarpeen asetuksen (EY) N:o 479/2008 ja tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen tai muun yhteisön lainsäädännön erityissäännösten soveltamista. Niiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta yhteisöjen taloudelliset edut ovat asianmukaisesti suojatut.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

a)	kaikki yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisessa säännöstössä vahvistetut tukikelpoisuusedellytykset voidaan tarkastaa;

b)	tarkastusten tekemisestä vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään henkilöstöä, joka lukumäärältään, pätevyydeltään ja kokemukseltaan soveltuu tarkastusten tehokkaaseen suorittamiseen;

c)	säädetään tarkastuksista sen estämiseksi, että tämän asetuksen ja muiden yhteisön tai kansallisten järjestelmien mukaisille toimenpiteille ei myönnetä sääntöjenvastaista kaksinkertaista rahoitusta;

d)	tarkastukset ja toimenpiteet ovat sopusoinnussa asianomaisen tukitoimenpiteen luonteen kanssa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tarkastusmenetelmät ja -keinot sekä tarkastuksen kohteena olevat henkilöt;

e)

tarkastukset toteutetaan joko järjestelmällisesti tai otantana. Kun tarkastukset tehdään otantana, jäsenvaltioiden on varmistettava kokeiden määrällä, tyypillä ja tiheydellä, että ne edustavat koko jäsenvaltiota ja vastaavat tapauksen mukaan kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää;

f)	yhteisön rahoitukseen kelpoisiksi katsotut toimet ovat aitoja ja yhteisön lainsäädännön mukaisia.

77 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Tarkastukset toteutetaan hallinnollisin ja tapauksen mukaan paikalla tehtävin tarkastuksin.

2.   Hallinnollisen tarkastuksen on oltava systemaattinen, ja siihen on kuuluttava ristiintarkastuksia muun muassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietojen kanssa.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastukset paikalla valitsemalla tuensaajista/tuottajista sopiva prosenttiosuus riskianalyysien perusteella tämän asetuksen 79 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joiden osalta asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa säädetään systemaattisista paikalla tehtävistä tarkastuksista.

4.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 16, 17, 18 ja 19 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden osalta otoksen on oltava vähintään viisi prosenttia tukihakemuksista. Otoksen on edustettava myös vähintään viittä prosenttia tuen kohteena olevista määristä.

5.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 15 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden osalta sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1975/2006 (21) 26, 27 ja 28 artiklaa soveltuvin osin.

6.   Asetuksen (EY) N:o 796/2004 26 artiklan 3 ja 4 kohtaa on sovellettava tässä artiklassa säädettyihin paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

7.   Jäsenvaltiot voivat kaikissa aiheellisissa tapauksissa käyttää yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää.

78 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta. Jos valvonnan tarkoitus ei vaarannu, voidaan kuitenkin antaa vain ehdottoman välttämättömään rajautuva ennakkoilmoitus. Ilmoituksen saa antaa enintään 48 tuntia ennen tarkastusta, jollei kyseessä ole asianmukaisesti perusteltu tapaus tai toimenpide, jonka osalta säädetään systemaattisista tarkastuksista paikalla.

2.   Tässä asetuksessa säädetyt paikalla tehtävät tarkastukset ja muut yhteisön lainsäädännössä säädetyt tarkastukset on tarvittaessa tehtävä samanaikaisesti.

3.   Asianomainen tukihakemus tai asianomaiset tukihakemukset hylätään, jos tuensaaja tai tämän edustaja estää paikalla tehtävän tarkastuksen suorittamisen.

79 artikla

Tarkastusotoksen valinta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on valittava tämän asetuksen mukaisten paikalla tehtävien tarkastusten otokset riskianalyysin perusteella, ja silloin kun tarkastukset liittyvät nimenomaan yhteisön rahoitukseen, jätettyjen tukihakemusten edustavuuden perusteella. Riskianalyysin toimivuutta on arvioitava ja ajantasaistettava vuosittain

a)	määrittämällä kunkin riskitekijän merkityksellisyys;

b)	vertaamalla riskiperusteisen otannan ja toisessa alakohdassa tarkoitetun satunnaisotannan tuloksia;

c)	ottamalla huomioon kullekin jäsenvaltiolle ominainen tilanne.

Edustavuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden on valittava satunnaisesti 20–25 prosenttia niiden tuensaajien/tuottajien vähimmäislukumäärästä, joille on tehtävä tarkastus paikalla.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa valintaperusteista, joiden mukaan kukin tuensaaja/tuottaja valitaan paikalla tehtävään tarkastukseen. Tarkastuksen paikalla tekevälle tarkastajalle on annettava kyseiset tiedot ennen tarkastusta.

80 artikla

Tarkastuskertomus

1.   Jokaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja.

Siltä osin kuin tarkastus liittyy yhteisön rahoitukseen, kertomuksessa on mainittava erityisesti

a)	tarkastetut tukijärjestelmät ja -hakemukset;

b)	läsnä olleet henkilöt;

c)	tapauksen mukaan tarkastetut ja mitatut viljelyalat, mittaustulokset mitattua viljelyalaa kohden ja käytetyt mittausmenetelmät;

d)	varmistettiinko, että asianomaista alaa on hoidettu asianmukaisesti silloin kun kyseessä on raivausjärjestelmä;

e)	tarkastuksen kohteena olleet määrät ja tarkastusten tulokset;

f)	ilmoitettiinko tarkastuksesta tuensaajalle/tuottajalle ennakolta ja milloin ilmoitus annettiin, jos näin tehtiin;

g)	muut toteutetut tarkastustoimenpiteet.

2.   Jos paikalla tai kaukokartoituksena tehdyssä tarkastuksella havaitaan eroavaisuuksia hakemuksen tietojen ja tosiasiallisen tilanteen välillä, viljelijälle on annettava jäljennös tarkastuskertomuksesta ja mahdollisuus allekirjoittaa se ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee havainnoista päätelmänsä tuen vähentämistä tai epäämistä varten.

81 artikla

Tuotantokykyyn liittyvä valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on käytettävä viinitilarekisteriä asetuksen (EY) N:o 479/2008 V osastossa säädettyjen tuotantokykyä koskevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi, kyseisen asetuksen 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien istutuskielto mukaan luettuna.

2.   Kun myönnetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 92 artiklassa säädettyjä uudelleenistutusoikeuksia, alat on tarkastettava systemaattisesti ennen raivausta ja sen jälkeen. Tarkastettavat lohkot ovat lohkoja, joille tullaan myöntämään uudelleenistutusoikeuksia.

Ennen raivausta tehtävään tarkastukseen on kuuluttava asianomaisen viinitarhan olemassaolon varmistaminen.

Tämä tarkastus on tehtävä perinteisenä paikalla tehtävänä tarkastuksena. Jos jäsenvaltiolla on kuitenkin luotettava ja ajantasalla pidetty sähköinen viinitilarekisteri, tarkastus voidaan tehdä hallinnollisesti, ja velvollisuus tehdä tarkastus paikalla ennen raivausta voidaan rajoittaa viiteen prosenttiin hakemuksista (vuodessa) hallinnollisen valvontajärjestelmän luotettavuuden osoittamiseksi. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia tai poikkeavuuksia tietyllä alueella tai alueen osassa, toimivaltaisen viranomaisen on lisättävä paikalla tehtävien tarkastusten määrää asianmukaisesti kyseisenä ja seuraavana vuonna.

3.   Raivauspalkkiota saavat alat on tarkastettava systemaattisesti ennen raivausta ja sen jälkeen. Tarkastuksen kohteeksi on valittava lohkot, joista on tehty tukihakemus.

Raivausta edeltävässä tarkastuksessa on varmistettava asianomaisen viinitarhan olemassaolo, 75 artiklan mukaisesti määritelty istutettu ala ja alan asianmukainen hoito.

Tämä tarkastus on tehtävä perinteisenä paikalla tehtävänä tarkastuksena. Jos jäsenvaltiolla on kuitenkin graafinen väline, jolla lohkot voidaan mitata 75 artiklan mukaisesti sähköisessä viinitilarekisterissä, sekä ajantasaiset tiedot siitä, hoidetaanko lohkoa asianmukaisesti, tarkastus voidaan tehdä hallinnollisesti, ja velvollisuus tehdä tarkastus paikalla ennen raivausta voidaan rajoittaa viiteen prosenttiin hakemuksista hallinnollisen valvontajärjestelmän luotettavuuden osoittamiseksi. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa havaitaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia tai poikkeavuuksia tietyllä alueella tai alueen osassa, toimivaltaisen viranomaisen on lisättävä paikalla tehtävien tarkastusten määrää asianmukaisesti kyseisenä vuonna.

4.   Sen todentaminen, että raivaus on tosiasiallisesti suoritettu, on tehtävä perinteisenä tarkastuksena paikalla, tai jos viinitarhan kaikki lohkot raivataan tai jos kaukokartoituksen resoluutio on vähintään 1 m2, se voidaan tehdä kaukokartoituksena.

5.   Raivauspalkkiota saavien alojen osalta vähintään toinen 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituista tarkastuksista on tehtävä perinteisenä tarkastuksena paikalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan kolmannen alakohdan ja 4 kohdan soveltamista.

82 artikla

Valvontaelimet

1.   Kun jäsenvaltio nimeää useita toimivaltaisia viranomaisia valvomaan viinialan sääntelyn noudattamista, sen on huolehdittava niiden toiminnan yhteensovittamisesta.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi yhteysviranomainen, joka vastaa yhteyksistä muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja komission kanssa. Kyseisen yhteysviranomaisen on erityisesti toimitettava ja otettava vastaan yhteistyöpyyntöjä tämän osaston soveltamiseksi ja edustettava omaa jäsenvaltiotaan suhteissa muihin jäsenvaltioihin ja komissioon.

83 artikla

Tarkastushenkilöstön valtuudet

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet helpottaakseen toimivaltaisten viranomaistensa tarkastajien tehtäviä. Niiden on erityisesti valvottava, että kyseisillä tarkastajilla, tarvittaessa yhteistyössä sen omien yksiköiden tätä tarkoitusta varten valtuutettujen tarkastajien kanssa, on

a)	esteetön pääsy viinitiloille sekä viinialan tuotteiden viiniyttämislaitoksiin, varastointilaitoksiin, jalostamoihin ja kuljetusvälineisiin;

b)	esteetön pääsy kenen tahansa viinialan tuotteita tai viinialalla mahdollisesti käytettäväksi tarkoitettuja tuotteita myymistarkoituksessa säilyttävän, kaupan pitävän tai kuljettavan henkilön kaupallisiin tiloihin, varastoihin tai kuljetusvälineisiin;

c)	mahdollisuus kartoittaa viinialan tuotteet sekä niiden valmistamiseen mahdollisesti tarkoitetut aineet tai tuotteet;

d)	mahdollisuus ottaa näytteitä viinialan tuotteista, aineista ja tuotteista, joita voidaan käyttää niiden valmistukseen, sekä myymistarkoituksessa säilytetyistä, kaupan pidetyistä tai kuljetetuista tuotteista;

e)	mahdollisuus tutkia kirjanpitotietoja tai muita asiakirjoja tarkastusta varten ja ottaa niistä jäljennöksiä tai otteita;

f)

mahdollisuus toteuttaa viinialan tuotteen tai tuotteen, jota voidaan käyttää tällaisen tuotteen valmistukseen, valmistusta, hallussapitoa, kuljetusta, kuvausta, esittelyä ja kaupan pitämistä koskevia asianmukaisia suojatoimenpiteitä, jos on perusteltua epäillä yhteisön säännösten vakavaa rikkomista, erityisesti jos kyseessä on vilpillinen käsittely tai terveydelle aiheutuva vaara.

II   LUKU

Valvontaviranomaisten keskinäinen avunanto

84 artikla

Pyynnöstä annettava apu

1.   Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa alueellaan tarkastustoimia, se voi pyytää tietoja sellaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jota asia voi suoraan tai välillisesti koskea. Kun tällainen pyyntö esitetään, apua on annettava viipymättä.

Komissiolle on ilmoitettava tapauksista, joissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastustoimien kohteena oleva tuote on peräisin kolmannesta maasta ja joissa tämän tuotteen kaupan pitämisellä voi olla erityistä merkitystä muille jäsenvaltioille.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava kaikki tiedot, joita pyynnön esittävä viranomainen tarvitsee tehtävässään.

2.   Kun viranomainen esittää perustellun pyynnön, pyynnön vastaanottava viranomainen toteuttaa tai tekee tarvittavat aloitteet erityisvalvonnan tai sellaisten tarkastusten järjestämiseksi, joiden avulla haluttuihin tavoitteisiin päästään.

3.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toimittava kuin se toimisi omasta puolestaan.

4.   Pyynnön esittävä viranomainen voi pyynnön vastaanottavan viranomaisen suostumuksella nimetä tarkastajia

a)	joko hankkimaan sen jäsenvaltion, jonka pyynnön vastaanottava viranomainen on kyseessä, hallintoviranomaisilta viinialan sääntelyn soveltamiseen tai tarkastustoimiin liittyviä tietoja, myös ottamaan jäljennöksiä kuljetusasiakirjoista tai muista asiakirjoista tai otteita rekistereistä,

b)	tai avustamaan pyydetyissä toimissa 2 kohdan mukaisesti sen jälkeen kun pyynnön vastaanottaneelle viranomaiselle on ilmoitettu siitä hyvissä ajoin ennen toimien aloittamista.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja jäljennöksiä voidaan ottaa ainoastaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen suostumuksella.

5.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen tarkastajien on aina huolehdittava, että tarkastustoimet toteutetaan.

6.   Pyynnön esittävän viranomaisen tarkastajiin sovelletaan seuraavaa:

a)	tarkastajien on esitettävä kirjallinen valtuutus, josta ilmenee heidän henkilöllisyytensä ja virkanimikkeensä;

b)

tarkastajille on annettava – rajoittamatta sen jäsenvaltion, jonka viranomainen on ottanut pyynnön vastaan, omille tarkastajilleen kyseisten tarkastusten suorituksen osalta säätämien rajoitusten soveltamista: i) 83 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt pääsyoikeudet; ii) oikeus saada tietoja pyynnön vastaanottavan viranomaisen tarkastajien 83 artiklan c ja e alakohdan mukaisesti suorittamien tarkastusten tuloksista;

c)	tarkastajien on toimittava tarkastusten aikana kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen ja ammattikäytänteiden mukaisesti ja kunnioitettava salassapitovelvollisuutta.

7.   Tässä artiklassa tarkoitetut pyynnöt on toimitettava asianomaisen jäsenvaltion pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle kyseisen jäsenvaltion yhteysviranomaisen välityksellä. Samoin toimitaan myös seuraavien osalta:

a)	vastaukset näihin pyyntöihin;

b)	2 ja 4 kohdan soveltamiseen liittyvät tiedonannot.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi ja parantamiseksi antaa toimivaltaiselle viranomaiselle luvan

a)	osoittaa pyyntönsä tai ilmoituksensa suoraan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)	vastata suoraan niille toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta tuleviin pyyntöihin tai ilmoituksiin.

85 artikla

Oma-aloitteinen avunanto

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä oman toimivaltaisen yhteysviranomaisensa välityksellä asianomaisen jäsenvaltion yhteysviranomaiselle, jos sillä on syytä epäillä tai jos se saa tietoonsa, että

a)	jokin asetuksen (EY) N:o 479/2008 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuote ei ole viinialan sääntelyn mukainen tai sen hankkiminen tai kaupan pitäminen on tapahtunut vilpillisesti; ja

b)	tällä seikalla on yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle erityistä merkitystä, ja siitä voi aiheutua hallinnollisia toimenpiteitä tai oikeudellisia toimia.

86 artikla

Yhteiset säännökset

1.   Edellä 84 artiklan 1 kohdassa ja 85 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin on liitettävä ja niitä on täydennettävä mahdollisimman pian asiakirjoilla ja muilla todisteilla sekä viittauksella hallinnollisiin toimenpiteisiin tai oikeudellisiin toimiin, ja niiden on koskettava erityisesti

a)	asianomaisen tuotteen koostumusta ja aistinvaraisia ominaisuuksia;

b)	tuotteen kuvausta ja esittelyä;

c)	sitä, onko tuotteen valmistusta ja kaupan pitämistä koskevia sääntöjä noudatettu.

2.   Niiden yhteysviranomaisten, joita keskinäisen avunannon käynnistämiseen johtanut asia koskee, on ilmoitettava toisilleen viipymättä

a)	tutkimusten edistymisestä;

b)	kyseisiin toimiin liittyvistä hallinnollisista tai oikeudellisista seurauksista.

3.   Edellä olevan 84 artiklan 2 ja 4 kohdan soveltamisesta aiheutuvat matkakustannukset

a)	maksaa jäsenvaltio, joka on nimennyt tarkastajan näissä kohdissa tarkoitettuja toimenpiteitä varten; tai

b)	maksetaan yhteisön talousarviosta asianomaisen jäsenvaltion yhteysviranomaisen pyynnöstä, jos komissio on virallisesti ennalta tunnustanut kyseisen tarkastustoimen olevan yhteisön edun mukainen.

III   LUKU

Tutkimustietoja sisältävä tietopankki

87 artikla

Tietopankin tavoite

1.   Viinialan tuotteiden tutkimustietoja sisältävää tietopankkia hoitaa yhteinen tutkimuskeskus (YTK).

2.   Tietopankkiin tallennetaan viinialan tuotteiden sisältämän etanolin ja veden ainesosien isotooppisilla määrityksillä asetuksen(EY) N:o 479/2008 31 artiklassa tarkoitettuja vertailumääritysmenetelmiä käyttäen saadut tulokset.

3.   Tietopankin tarkoituksena on mahdollistaa niiden tulosten tulkinnan yhdenmukaistaminen, jotka jäsenvaltioiden viralliset laboratoriot saavat asetuksen (EY) N:o 479/2008 31 artiklassa tarkoitettuja vertailumääritysmenetelmiä soveltaessaan.

88 artikla

Näytteet

1.   Jäsenvaltioiden on tietopankkia varten varmistettava, että analysoitavat viinirypälenäytteet otetaan, käsitellään ja jalostetaan viiniksi liitteen XVI ohjeiden mukaisesti.

2.   Näytteet tuoreista viinirypäleistä otetaan viinitiloilta, jotka sijaitsevat maaperän, sijainnin, kasvatustavan, lajikkeen, iän ja käytettyjen viljelytapojen osalta tarkkaan määritellyillä tuotantoalueilla.

3.   Vuosittain tietopankkia varten otettavien näytteiden määrä vahvistetaan liitteessä XVII. Otettavien näytteiden jakaumassa on otettava huomioon liitteessä XVII lueteltujen jäsenvaltioiden viinitilojen maantieteellinen sijainti. Näytteistä on otettava joka vuosi vähintään 25 prosenttia samoilta lohkoilta kuin edellisvuonna.

4.   Jäsenvaltioiden nimeämien laboratorioiden on analysoitava näytteet asetuksen (EY) N:o 479/2008 31 artiklassa tarkoitettuja menetelmiä käyttäen. Nimettyjen laboratorioiden on täytettävä standardin ISO/IEC 17025 mukaiset koelaboratorioiden toimintaa koskevat yleiset vaatimukset ja oltava mukana soveltuvuuskoejärjestelmässä, joka koskee isotooppisia määritysmenetelmiä. Todisteet näiden perusteiden noudattamisesta on toimitettava kirjallisina YTK:een tietojen laadunvalvontaa ja validointia varten.

5.   Määritysseloste on tehtävä liitteen XIX mukaisesti. Kunkin näytteen osalta on laadittava tietokortti liitteessä XVIII olevan kyselylomakkeen mukaisesti.

6.   YTK:lle on toimitettava jäljennös määritysselosteesta, joka sisältää analyysien tulokset ja tulkinnat, sekä jäljennös tietokortista.

7.   Jäsenvaltiot ja YTK varmistavat, että

a)	tutkimustietoja sisältävässä tietopankissa olevat tiedot säilyvät;

b)	jokainen näyte säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan näytteenotosta;

c)	tietopankkia käytetään vain yhteisön ja kansallisten viinialan säännösten noudattamisen valvontaan tai tilastollisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin;

d)	tietojen suojaustoimenpiteitä toteutetaan erityisesti varkauksien ja tietojen väärentämisen estämiseksi;

f)	asianomaisilla on välittömästi ja ilman tarpeettomia kustannuksia pääsy heitä koskeviin asiakirjoihin mahdollisten virheellisten tietojen korjaamiseksi.

89 artikla

Isotooppiset määritykset

Yhteisöön vuonna 2004 tai 2007 liittyneiden viiniä tuottavien jäsenvaltioiden, joilla ei ole valmiuksia tehdä isotooppisia määrityksiä, on lähetettävä viininäytteensä YTK:hon määritettäviksi 31 päivään heinäkuuta 2010 saakka, kunnes soveltuvat määritysvälineet otetaan käyttöön.

Tällöin ne voivat nimetä toimivaltaisen viranomaisen, jolla on oikeus saada käyttöönsä tietoja niiden alueella otetuista näytteistä.

90 artikla

Tulosten tiedoksiantaminen

1.   Tietopankkiin tallennetut tiedot annetaan jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten nimeämien laboratorioiden käyttöön niiden sitä pyytäessä.

2.   YTK laatii ja pitää vuosittain ajantasalla luettelon jäsenvaltioiden laboratorioista, jotka on nimetty valmistamaan näytteet ja tekemään mittaukset tietopankkia varten.

3.   Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa pyynnöstä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten käyttöön, jos tiedot ovat edustavia.

4.   Tietojen antaminen koskee ainoastaan ominaisuuksiltaan ja alkuperältään samanlaisesta näytteestä tehdyn määrityksen tulkitsemisessa tarvittavia määritystietoja. Kaikkiin tiedonantoihin on liitettävä muistutus tietopankin käyttöä koskevista vähimmäisvaatimuksista.

91 artikla

Menettelyjen noudattaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden omiin tietopankkeihin tallennettavat isotooppisten määritysten tulokset saadaan tämän luvun säännösten mukaisesti otettuja käsiteltyjä näytteitä analysoimalla.

IV   LUKU

Näytteiden otto tarkastuksia varten

92 artikla

Näytteiden ottopyyntö

1.   Edellä II luvun soveltamisen yhteydessä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastajat voivat pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ottamaan näytteitä tämän jäsenvaltion asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

2.   Otetut näytteet kuuluvat pyynnön esittävälle viranomaiselle, joka päättää erityisesti laboratoriosta, jossa ne määritetään.

3.   Näytteet on otettava ja niitä on käsiteltävä liitteessä XX esitettyjen ohjeiden mukaisesti.

93 artikla

Näytteiden ottoon, lähettämiseen ja määritykseen liittyvät kustannukset

1.   Näytteen ottoon, käsittelyyn ja lähettämiseen sekä analyyttiseen ja aistinvaraiseen tutkimukseen liittyvistä kustannuksista vastaa sen jäsenvaltion viranomainen, joka on pyytänyt näytteen ottamista. Kustannukset lasketaan siinä jäsenvaltiossa sovellettavien hintojen mukaan, jonka alueella toimenpiteet on suoritettu.

2.   Edellä 89 artiklassa tarkoitettujen näytteiden lähetyskustannuksista vastaa yhteisö.

V   LUKU

Yleiset säännökset

94 artikla

Todistusvoima

Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vedota jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastajien tätä osastoa sovellettaessa tekemiin havaintoihin. Tässä tapauksessa näiden havaintojen arvoa ei vähennä se, että ne eivät tule kyseisestä jäsenvaltiosta.

95 artikla

Tarkastusten kohteena olevat henkilöt

1.   Ne luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt sekä näiden henkilöiden ryhmittymät, joiden ammattitoimintaa voidaan valvoa tässä asetuksessa säädetyillä tarkastuksilla, eivät saa estää näiden tarkastusten tekemistä, ja heidän on aina helpotettava niitä.

2.   Kun toimivaltaisen viranomaisen tarkastajat ottavat näytteitä viinitarhoissa, niiden viljelijät

a)	eivät saa millään tavoin estää näytteiden ottoa; ja

b)	ovat velvollisia toimittamaan kyseisille henkilöille kaikki tämän asetuksen mukaisesti vaaditut tiedot.

VI   OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

96 artikla

Maksumääräajat

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 II osaston mukaiset maksut 9 artiklan mukaisia maksuja lukuun ottamatta on suoritettava tuensaajille täysimääräisinä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää maksaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen vakuutusyhtiöiden kautta, jos

a)	asetuksen (EY) N:o 479/2008 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät;

b)	tuen määrä siirretään kokonaisuudessaan tuottajalle;

c)	vakuutusyhtiö maksaa tuen tuottajalle joko ennakkona tai pankki- tai postisiirtona viidentoista päivän kuluessa siitä, kun se on saanut maksun jäsenvaltiolta.

Tällaisten välikäsien käyttö tukien maksamiseksi ei saa vääristää kilpailuedellytyksiä vakuutusmarkkinoilla.

Tuille on tehtävä tässä asetuksessa säädettyjä ennakkotarkastuksia lukuun ottamatta sellaisia ennakkomaksuja, joista on asetettu vakuus.

97 artikla

Aiheettomien maksujen takaisinperintä

Aiheettomasti maksetut tuet on perittävä asianomaisilta tuensaajilta takaisin korkoineen. Asetuksen (EY) N:o 796/2004 73 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin.

Hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpano ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä eivät vaikuta sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 (22) mukaisesti.

98 artikla

Kansalliset seuraamukset

Jäsenvaltioiden on asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien osalta säädettävä kansallisella tasolla sovellettavista seuraamuksista, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta yhteisöjen taloudelliset edut ovat asianmukaisesti suojatut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa säädettyjen seuraamusten soveltamista.

99 artikla

Keinotekoisesti luodut tilanteet

Tukea ei saa maksaa tuensaajille, joiden osalta on osoitettu, että ne ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä asianomaisen toimenpiteen tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltamista.

100 artikla

Tiedonannot

1.   Tämän asetuksen mukaiset tiedonannot on tehtävä liitteissä esitettyjen mallien mukaisesti taulukkolaskentaohjelmalla luotuina tiedostoina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen erityissäännösten soveltamista. Ne on toimitettava komissiolle myös sähköisessä muodossa. Jos jäsenvaltio kerää tiedot alueellisesti, sen on lähetettävä komissiolle myös yhteenvetotaulukko alueiden tiedoista.

Jos tiedonanto tehdään vahvistetusta tavasta ja muodosta poikkeavasti, saatetaan katsoa, ettei sitä ole tehty lainkaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

2.   Jos jäsenvaltion pitäisi merkitä johonkin taulukkoon vain nolla-arvoja, se voi päättää olla täyttämättä taulukkoa, mutta sen on ilmoitettava komissiolle, ettei taulukko ole sen osalta asiaankuuluva. Tämä yksinkertaistettu tiedonanto on tehtävä määräajassa, joka on vahvistettu asianomaiselle taulukolle.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tässä asetuksessa vahvistettujen tiedonantojen määräaikojen noudattamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen erityissääntöjen soveltamista.

4.   Jos jäsenvaltio ei tee asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa edellytettyä tiedonantoa tai tiedonanto on komission hallussa olevien puolueettomien tietojen perusteella virheellinen, komissio voi keskeyttää asetuksen (EY) N:o 1290/2005 14 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut viinialan osalta osittain tai kokonaan, kunnes toimitetaan asianmukainen tiedonanto.

5.   Jäsenvaltioiden on säilytettävä tämän asetuksen mukaisesti kirjatut tiedot vähintään tietojen merkitsemisvuotta seuraavien kymmenen viinivuoden ajan.

6.   Tässä asetuksessa edellytetyt tiedonannot eivät rajoita viininviljelyaloja koskevien tilastotietojen keruusta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 357/79 (23) säädettyjä jäsenvaltioiden velvollisuuksia.

101 artikla

Ilmeiset virheet

Jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 479/2008 tai tämän asetuksen mukaisesti tehtyä tiedonantoa, hakemusta tai pyyntöä voidaan muuttaa milloin tahansa sen jättämisen jälkeen, jos toimivaltainen viranomainen havaitsee ilmeisen virheen.

102 artikla

Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet

Jos tulee määrätä seuraamus asetuksen (EY) N:o 479/2008 tai tämän asetuksen nojalla, seuraamusta ei määrätä, jos kyseessä on asetuksen (EY) N:o 1782/2003 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

103 artikla

Kumoaminen ja viittaukset

1.   Kumotaan asetukset (EY) N:o 1227/2000, (EY) N:o 1623/2000, (EY) N:o 2729/2000 ja (EY) N:o 883/2001.

Kuitenkin

a)	asetuksissa (EY) N:o 1227/2000 ja (EY) N:o 1623/2000 säädettyjä asianomaisia sääntöjä sovelletaan edelleen siltä osin kuin asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti tukikelpoisia toimenpiteitä on aloitettu tai ryhdytty toteuttamaan ennen 1 päivää elokuuta 2008;

b)	asetuksen (EY) N:o 1227/2000 liitteessä olevaa taulukko 10 sovelletaan edelleen, jollei asetuksen (EY) N:o 479/2008 63 artiklan perusteella annettavassa viinien merkintöjä ja esittelyä koskevassa täytäntöönpanoasetuksessa muutoin säädetä;

c)	asetuksen (EY) N:o 1623/2000 liite I on voimassa 31 päivään heinäkuuta 2012.

2.   Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XXII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

104 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2008.

Asetuksen 2 artiklaa sekä IV osaston III lukua sovelletaan kuitenkin 30 päivästä kesäkuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

(2)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).

(3)  EYVL L 143, 16.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/2005 (EUVL L 199, 29.7.2005, s. 32).

(4)  EYVL L 194, 31.7.2000, s. 45. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1433/2007 (EUVL L 320, 6.12.2007, s. 18).

(5)  EYVL L 316, 15.12.2000, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2030/2006 (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 40).

(6)  EYVL L 128, 10.5.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1211/2007 (EUVL L 274, 18.10.2007, s. 5).

(7)  EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1,

(8)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 146/2008 (EUVL L 46, 21.2.2008, s. 1).

(9)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1437/2007 (EUVL L 322, 7.12.2007, s. 1).

(10)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36,

(11)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1,

(12)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2006 (EUVL L 365, 21.12.2006, s. 52).

(13)  EUVL L 358, 16.12.2006, s. 3,

(14)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(15)  EYVL L 58, 11.3.1993, s. 50,

(16)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1,

(17)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 275/2008 (EUVL L 85, 27.3.2008, s. 3).

(18)  EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1,

(19)  EYVL L 176, 29.6.2001, s. 14,

(20)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18,

(21)  EUVL L 368, 23.12.2006, s. 74. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1396/2007 (EUVL L 311, 29.11.2007, s. 3).

(22)  EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56,

(23)  EYVL L 54, 5.3.1979, s. 124. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---