02016R1240 — FI — 07.02.2018 — 002.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/1240, annettu 18 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 206 30.7.2016, s. 71)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1479, annettu 16 päivänä elokuuta 2017,	L 211	10	17.8.2017
►M2	KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2018/150, annettu 30 päivänä tammikuuta 2018,	L 26	14	31.1.2018

---

▼B

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/1240,

annettu 18 päivänä toukokuuta 2016,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

I LUKU

Johdantosäännökset

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa annetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksen (EU) N:o 1370/2013 soveltamista koskevat säännöt seuraavien osalta:

2.  Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita niiden erityisten säännösten soveltamista, jotka annetaan seuraavien alojen täytäntöönpanoasetuksissa:

II LUKU

Yleiset yhteiset säännöt

2 artikla

Tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten ja hakemusten jättäminen ja hyväksyttävyys

1.  Toimijoiden on jätettävä julkista interventiota koskevat tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehdyt tarjoukset sekä yksityisen varastoinnin tukea koskevat tarjouskilpailussa tehdyt tarjoukset ja hakemukset käyttämällä menetelmää, jonka asianomaisen jäsenvaltion maksajavirasto on asettanut saataville.

2.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehty tarjous taikka hakemus voidaan hyväksyä, jos se esitetään jollakin sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa se jätetään, ja sen on sisällettävä maksajaviraston saataville asettamalla lomakkeella esitettynä vähintään seuraavat tiedot:

3.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehtyyn tarjoukseen taikka hakemukseen ei saa sisältyä mitään toimijan esittämiä lisäehtoja, lukuun ottamatta niitä, joista säädetään tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa, joka on annettu tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta tai yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamisesta ennakolta.

4.  Jos määräaika tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten taikka hakemusten jättämiselle on yleinen vapaapäivä, tarjoukset tai hakemukset on jätettävä viimeistään yleistä vapaapäivää edeltävänä viimeisenä työpäivänä.

5.  Maksajaviraston on katsottava lauantaisin, sunnuntaisin tai yleisinä vapaapäivinä tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyt tarjoukset taikka hakemukset vastaanotetuiksi niiden jättöpäivää seuraavana ensimmäisenä työpäivänä.

6.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehtyjä tarjouksia taikka hakemuksia ei voida perua eikä muuttaa niiden jättämisen jälkeen.

7.  Maksajaviraston on rekisteröitävä tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyt hyväksyttävät tarjoukset taikka hakemukset ja asianomaiset määrät päivänä, jona ne vastaanotettiin.

8.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen taikka hakemuksen hyväksymisestä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita ei voi siirtää.

II OSASTO

JULKINEN INTERVENTIO

I LUKU

Julkiseen interventioon liittyvät erityiset säännöt

3 artikla

Interventiovarastointipaikat

1.  Kunkin interventiovarastointipaikan, jäljempänä ’varastointipaikka’, vähimmäisvarastointikapasiteetin on oltava

Jäsenvaltiot, joiden keskimääräinen viljan vuosituotanto on alle 20 miljoonaa tonnia, voivat soveltaa edelleen jaksosta 2019/20 10 000  tonnin vähimmäisvarastointikapasiteettia.

2.  Tässä artiklassa ’vähimmäisvarastointikapasiteetilla’ tarkoitetaan vähimmäiskapasiteettia, joka ei ole välttämättä käytettävissä pysyvästi mutta helposti saavutettavissa aikana, jona ostot mahdollisesti suoritetaan.

3.  Maksajavirasto voi poiketa 1 kohdan säännöksistä vain, jos se osoittaa, että kyseisessä kohdassa täsmennetty vähimmäisvarastointikapasiteetti ei ole käytettävissä ja jos korvaavista varastointipaikoista on välitön joki-, meri- tai rautatieyhteys.

4 artikla

Tuotteiden kelpoisuuden selvittäminen

1.  Tuotteiden kelpoisuus julkiseen interventioon selvitetään seuraavissa säännöksissä esitettyjen menetelmien mukaisesti:

▼M2

2.  Menetelmät, joita käytetään julkiseen interventioon kelpoisen liitteessä I tarkoitetun viljan, liitteessä IV tarkoitetun voin ja liitteessä V tarkoitetun rasvattoman maitojauheen laadun määrittämiseen, ovat ne, jotka vahvistetaan asiaa koskevissa tuoreimmissa joko eurooppalaisissa tai kansainvälisissä standardeissa, jotka ovat voimassa vähintään kuusi kuukautta ennen asetuksen (EU) N:o 1308/2013 12 artiklassa vahvistettua julkisen interventiojakson ensimmäistä päivää.

▼B

II LUKU

Tuotteiden interventio-ostot

1 jakso

Yleiset säännökset

5 artikla

Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tarjottavien tuotteiden vähimmäismäärät

1.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella ostettavaksi tarjottavien tuotteiden vähimmäismäärä on

Jäsenvaltiot, joiden keskimääräinen viljan vuosituotanto on alle 20 miljoonaa tonnia, voivat päättää soveltaa 120 tonnin vähimmäismäärää vehnän, ohran ja maissin osalta.

2.  Maksajavirasto voi asettaa vähimmäismäärän 1 kohdassa vahvistettua määrää suuremmaksi, jos tämä on perusteltua asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevien tukkukauppaedellytysten ja -tapojen tai ympäristösääntöjen vuoksi.

6 artikla

Vakuuden taso tuotteiden ostoja varten

Kun tuotteita tarjotaan ostettavaksi julkiseen interventioon tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella, delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 4 artiklan a alakohdan mukaisesti vaadittava vakuuden taso on

7 artikla

Tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten jättäminen ja hyväksyttävyys

1.  Tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehty tarjous voidaan hyväksyä, jos se täyttää 2 artiklassa säädetyt vaatimukset ja tarjouskilpailumenettelyn tapauksessa 12 artiklassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt vaatimukset. Sen on täytettävä myös seuraavat edellytykset:

2.  Muiden tuotteiden kuin naudanlihan osalta toimija voi pyytää 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla lomakkeella, että tuote otetaan haltuun siinä varastointipaikassa, jossa tuote on tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen jättöhetkellä, sillä edellytyksellä, että varastointipaikka täyttää delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 7 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyt vaatimukset.

8 artikla

Tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten todentaminen maksajavirastossa

1.  Maksajaviraston on päätettävä tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten hyväksyttävyydestä 2 ja 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten perusteella.

Jos maksajavirasto päättää, että tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehty tarjous ei ole hyväksyttävissä, sen on ilmoitettava tästä asianomaiselle toimijalle kolmen työpäivän kuluessa tarjouksen vastaanottamisesta. Jos toimija ei saa tällaista ilmoitusta tarjouskilpailun ulkopuolella tehdystä tarjouksesta, tarjous katsotaan hyväksytyksi.

2.  Viljan ja riisin osalta 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten vaatimustenmukaisuus voidaan tarkastaa hallinnollisesti, kunhan maksajavirasto on todentanut, että tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyt tarjoukset voidaan hyväksyä, tarpeen mukaan 57 artiklan 2 kohdan mukaisesti sen maksajaviraston avustuksella, jonka toimivaltaan toimijan mainitsema varastointipaikka kuuluu.

9 artikla

Tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten ilmoittaminen komissiolle

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehdyistä hyväksyttävistä tarjouksista seuraavissa määräajoissa:

Kun määrät ovat lähellä asetuksen (EU) N:o 1370/2013 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja rajoja, komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, mistä päivämäärästä lähtien niiden on tehtävä komissiolle ilmoitus kunakin työpäivänä.

Kyseisestä päivämäärästä lähtien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään klo 14.00 (Brysselin aikaa) kunakin työpäivänä määrät, jotka on tarjottu interventioon edeltävän työpäivän aikana.

2.  Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyissä ilmoituksissa ei saa olla toimijan nimeä, osoitetta eikä alv-tunnistenumeroa ja voin ja rasvattoman maitojauheen tapauksessa hyväksytyn yrityksen nimeä eikä hyväksyntänumeroa.

3.  Jos jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdystä hyväksyttävästä tarjouksesta 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa määräajoissa, sen katsotaan toimittaneen komissiolle tyhjän ilmoituksen.

2 jakso

Kiinteähintaiset ostot

10 artikla

Tavallisen vehnän, voin ja rasvattoman maitojauheen tarjoaminen ostettavaksi kiinteään hintaan

Maksajavirastolle voi jättää tarjouksia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 12 artiklassa säädettyjen julkisten interventiojaksojen alusta lähtien.

11 artikla

Toimenpiteet määrällisten rajoitusten noudattamiseksi

1.  Jotta asetuksen (EU) N:o 1370/2013 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määrällisiä rajoituksia noudatettaisiin, komissio päättää kyseisen asetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti

Komissio tekee päätöksensä kahden työpäivän kuluessa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta ja viiden työpäivän kuluessa 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta.

Jos ilmoituspäivä on yleinen vapaapäivä komissiossa, tätä artiklaa sovellettaessa määräajan laskeminen alkaa ensimmäisestä työpäivästä yleisen vapaapäivän jälkeen. Jos tällaiset yleiset vapaapäivät sisältyvät komission päätöksen tekemistä koskevaan määräaikaan, vain työpäivät lasketaan.

2.  Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 6 kohdassa säädetään, toimija, johon sovelletaan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua jakokerrointa, voi perua tarjouksensa viiden työpäivän kuluessa jakokertoimen vahvistavan päätöksen voimaantulopäivästä.

3 jakso

Tarjouskilpailumenettelyllä tapahtuvat ostot

12 artikla

Tarjouskilpailumenettely

1.  Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 11 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden ostoja koskeva tarjouskilpailumenettely aloitetaan tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta annettavalla täytäntöönpanoasetuksella, joka sisältää erityisesti seuraavat tiedot:

2.  Komissio voi aloittaa naudanlihan ostoa koskevan tarjouskilpailumenettelyn asetuksen (EU) N:o 1308/2013 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti luokitteluasteikon ja jäsenvaltion tai sen jonkin alueen mukaan kahden viimeisimmän markkinahintojen viikkonoteerauksen perusteella. Komissio voi päättää tarjouskilpailumenettelyn kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti viimeisimmän markkinahintojen viikkonoteerauksen perusteella.

3.  Jos komissio aloittaa asetuksen (EU) N:o 1370/2013 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun rajoitetun tarjouskilpailumenettelyn, menettelyn aloittamisesta annettavassa täytäntöönpanoasetuksessa on viitattava tiettyyn jäsenvaltioon tai jäsenvaltion alueisiin, jotka kuuluvat tarjouskilpailumenettelyn piiriin.

4.  Riisin osalta tarjouskilpailumenettely voidaan rajoittaa paddy- eli raakariisin tiettyihin lajikkeisiin tai yhteen tai useampaan tyyppiin, siten kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä II olevan I osan I kohdan 2 alakohdan a, b tai c alakohdassa (’lyhytjyväinen riisi’, ’keskipitkäjyväinen riisi’, ’luokan A pitkäjyväinen riisi’ tai ’luokan B pitkäjyväinen riisi’).

5.  Naudanlihan osalta sovelletaan seuraavia sääntöjä:

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kaksi interventioaluetta, jotka määritellään seuraavasti:

13 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten jättäminen ja hyväksyttävyys

1.  Edellä 2 ja 7 artiklassa säädettyjen yleisten edellytysten lisäksi tarjouskilpailussa tehty tarjous on hyväksyttävissä vain, jos siinä esitetään hintapyyntö euroina tuotteen mittayksikköä kohden enintään kahden desimaalin tarkkuudella ilman arvonlisäveroa.

Viljatonnia kohti tarjotun hinnan on vastattava delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 liitteessä I olevassa II osassa määriteltyä viljan vähimmäislaatua ja riisitonnia kohti tarjotun hinnan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä III olevassa A jaksossa määriteltyä riisin vakiolaatua toimitettuna varastointipaikkaan purkamattomana.

Voin ja rasvattoman maitojauheen tarjotun hinnan on oltava hinta 100 kilogrammaa tuotteita kohti toimitettuna varastointipaikan lastauslaiturille.

Naudanlihan osalta tarjoajan on ilmoitettava 12 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti noteerattu hinta R3-laadun tuotteiden tonnia kohti ja se, onko kyseessä luuttomaksi leikattava luullinen liha tai onko se tarkoitettu varastoitavaksi ilman luuttomaksi leikkaamista.

2.  Tarjottu hinta ei saa ylittää asetuksen (EU) N:o 1370/2013 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua julkisen interventiohinnan tasoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdan soveltamista.

14 artikla

Ostohintaa koskevat päätökset

1.  Edellä 9 artiklan mukaisesti ilmoitettujen tarjousten perusteella komissio päättää

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjä tarjouksia koskevat yksittäiset päätökset

1.  Jos enimmäisostohintaa ei ole vahvistettu, kaikki tarjoukset on hylättävä.

2.  Jos enimmäisostohinta on vahvistettu, maksajaviraston on hyväksyttävä tarjouskilpailussa tehdyt tarjoukset, jotka ovat samansuuruisia tai alhaisempia kuin enimmäishinta. Kaikki muut tarjoukset on hylättävä.

Maksajavirasto hyväksyy vain tarjoukset, jotka on ilmoitettu komissiolle 9 artiklan mukaisesti.

3.  Maksajaviraston on tehtävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut päätökset sen jälkeen, kun 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komission päätös on julkaistu.

Maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille tulokset osallistumisesta tarjouskilpailumenettelyyn kolmen työpäivän kuluessa komission päätöksen voimaantulosta.

Tämä ilmoitus ei ole tarpeen, kun tarjous hyväksytään, jos maksajavirasto antaa 17 artiklassa tarkoitetun toimitusvahvistuksen viiden työpäivän kuluessa komission päätöksen voimaantulosta. Tällaisen hyväksynnän tapauksessa toimitusvahvistuksen antamiselle ei voida myöntää 17 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua määräajan pidennystä.

16 artikla

Naudanlihan ostojen rajoittaminen

Jos maksajavirastolle tarjotaan naudanlihaa enemmän kuin se pystyy ottamaan haltuunsa, se voi rajoittaa ostot määriin, jotka se pystyy ottamaan haltuunsa alueellaan tai jollakin sen 12 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa määritellyllä interventioalueella.

Jos tällaisia rajoituksia otetaan käyttöön, maksajaviraston on varmistettava kaikkien asianomaisten osapuolten yhtäläiset osallistumismahdollisuudet.

4 jakso

Toimitukset ja kuljetuskustannukset

17 artikla

Toimitusvahvistus

1.  Kun maksajavirasto on tarkastanut tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen hyväksyttävyyden 8 ja 13 artiklan mukaisesti, sen on annettava toimitusvahvistus viiden työpäivän kuluessa 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta määräajasta tai 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen voimaantulosta.

Maksajavirasto voi tehdä päätöksen toimitusvahvistuksen antamista koskevan määräajan pidentämisestä, jos se on tarpeen hyväksytyn viljan tai riisin suuren määrän vuoksi. Tuotteiden viimeinen toimituspäivä ei kuitenkaan saa olla myöhemmin kuin 65 päivää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määräajan tai voimaantulopäivän jälkeen. Tällaisissa tapauksissa maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille, joita asia koskee.

2.  Toimitusvahvistus on päivättävä ja numeroitava ja sen on sisällettävä seuraavat tiedot:

3.  Toimitusvahvistukset voidaan myöntää vain määrille, jotka on ilmoitettu komissiolle 9 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Viljan ja riisin toimituksia koskevat erityiset säännökset

1.  Maksajaviraston on nimettävä varastointipaikka, johon vilja tai riisi on toimitettava edullisimmin kustannuksin.

2.  Vilja tai riisi on toimitettava varastointipaikkaan 60 päivän kuluessa toimitusvahvistuksen antamispäivästä. Maksajavirasto voi kuitenkin hyväksyttyjen määrien perusteella pidentää tätä määräaikaa enintään 14 päivällä. Tällöin myös 17 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua toimitusaikaa voidaan pidentää vastaavasti. Maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille, joita asia koskee.

3.  Toimija vastaa kustannuksista, jotka liittyvät seuraaviin liitteessä I olevassa IV osassa tarkoitettujen menetelmien mukaisesti viljalle tehtäviin testeihin:

19 artikla

Viljan ja riisin kuljetuskustannukset

1.  Viljan tai riisin kuljetuksesta paikasta, jossa tuotetta varastoitiin tarjouksentekohetkellä, toimitusvahvistuksessa täsmennettyyn varastointipaikkaan aiheutuvista kustannuksista vastaa toimija, jos etäisyys on enintään 50 km.

Tämän enimmäisetäisyyden ylittyessä ylimääräisistä kuljetuskustannuksista vastaa maksajavirasto, ja komission maksama korvaus on 0,05 euroa tonnia ja kilometriä kohti.

2.  Jos viljan tai riisin ostava maksajavirasto on jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueelle tuote on varastoitu, 1 kohdassa tarkoitettua enimmäisetäisyyttä laskettaessa ei oteta huomioon toimijan varaston ja ostavan maksajaviraston jäsenvaltion rajan välistä etäisyyttä.

20 artikla

Naudanlihan toimituksia koskevat erityiset säännökset

1.  Naudanlihan ostohinta on naudanlihan hinta toimitettuna varastointipaikan sisäänkäynnissä olevaan punnituspisteeseen tai leikkaamoon, jos liha on leikattava luuttomaksi.

2.  Purkauskustannuksista vastaa toimija.

3.  Toimijoiden on toimitettava tuotteet 15 päivän kuluessa toimitusvahvistuksen antamispäivästä. Maksajavirasto voi kuitenkin hyväksyttyjen määrien perusteella pidentää tätä määräaikaa enintään 7 päivällä. Tällaisissa tapauksissa maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille, joita asia koskee.

21 artikla

Voin ja rasvattoman maitojauheen pakkaamista, toimitusta ja varastointia koskevat erityiset säännökset

1.  Voi on pakattava ja toimitettava nettopainoltaan 25 kilogramman lohkoissa liitteessä IV olevassa II osassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.  Rasvaton maitojauhe on pakattava ja toimitettava nettopainoltaan 25 kilogramman säkeissä liitteessä V olevassa II osassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

3.  Toimijan on toimitettava voi tai rasvaton maitojauhe varastointipaikan lastauslaiturille 21 päivän kuluessa toimitusvahvistuksen antamispäivästä. Maksajavirasto voi kuitenkin hyväksyttyjen määrien perusteella pidentää tätä määräaikaa enintään 7 päivällä. Tällaisissa tapauksissa maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille, joita asia koskee.

Voi ja rasvaton maitojauhe on toimitettava pitkäaikaisvarastointiin soveltuvilla kuormalavoilla, jotka vaihdetaan vastaaviin kuormalavoihin. Maksajavirasto voi myös hyväksyä jonkin muun vastaavan järjestelmän.

Maksajavirasto vastaa voin tai rasvattoman maitojauheen mahdollisista purkukustannuksista varastointipaikan lastauslaiturille.

4.  Maksajaviraston on vaadittava, että voi ja rasvaton maitojauhe viedään varastoon ja varastoidaan kuormalavoille siten, että erät on helppo tunnistaa ja niitä on helppo käsitellä.

22 artikla

Toimitukset

1.  Toimituspäivä on

2.  Maksajavirasto voi päättää, että vilja, riisi, voi tai rasvaton maitojauhe otetaan haltuun siinä varastointipaikassa, jossa tuotteet ovat tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen jättöhetkellä, sillä edellytyksellä, että varastointipaikka täyttää delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 7 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyt vaatimukset. Tällöin toimituspäivä on toimitusvahvistuksen antamista seuraava päivä, joka toimii täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna päivämääränä.

3.  Tuotteet ottaa haltuun maksajavirasto tai sen edustaja, jonka on oltava toimijasta riippumaton.

5 jakso

Valvonta ja haltuunotto

23 artikla

Haltuunottotiedote

1.  Maksajaviraston on annettava haltuunottotiedote sen jälkeen, kun vaadituissa tarkastuksissa ja analyyseissä on vahvistettu, että delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 3 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttyvät. Tiedotteessa on mainittava vähintään

2.  Haltuunottotiedote on päivättävä ja lähetettävä toimijalle sekä varastoijalle.

24 artikla

Toimijan velvoitteet

Tuotteiden on täytettävä delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 3 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Jos vaaditut tarkastukset osoittavat, että tuote ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, toimijan on

Toimijan maksettavaksi tulevat kustannukset määritetään varastoonviennille, varastostapoistamiselle ja varastoinnille komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 ( 3 ) 3 artiklan mukaisesti vahvistettujen kiinteiden määrien perusteella.

25 artikla

Naudanlihan luuttomaksi leikkaamista koskeva vaatimus

Jos tarjouskilpailumenettelyssä vaaditaan luuttomaksi leikkaamista, maksajaviraston on varmistettava, että kaikki ostettu naudanliha leikataan luuttomaksi liitteessä III olevan III osan mukaisesti.

6 jakso

Hintamukautukset ja maksut

26 artikla

Viljan ja riisin hintamukautukset

1.  Asetuksen (EU) N:o 1370/2013 2 artiklan 2 kohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt hintamukautukset on tehtävä

2.  Jos maksajavirasto ottaa viljan ja riisin haltuun ja varastoi ne varastointipaikassa 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ostohintaa on alennettava 5 euroa tonnia kohti.

27 artikla

Maksut

1.  Haltuunottotiedotteessa ilmoitettuja määriä koskevat maksut on suoritettava viimeistään 65 päivänä 22 artiklassa tarkoitetun toimituspäivän jälkeen, paitsi jos käynnissä on hallinnollinen tutkinta.

2.  Maksu suoritetaan ainoastaan tosiasiallisesti toimitetusta ja hyväksytystä määrästä. Jos tämä määrä kuitenkin on suurempi kuin toimitusvahvistuksessa ilmoitettu määrä, maksu suoritetaan vain toimitusvahvistuksessa täsmennetystä määrästä.

III LUKU

Tuotteiden myynti interventiosta

28 artikla

Tarjouskilpailumenettelyn aloittaminen

1.  Julkisessa interventiossa haltuunotetut ja myyntiin asetettavat määrät on myytävä tarjouskilpailumenettelyllä.

2.  Tarjouskilpailumenettely aloitetaan myynnin aloittamisesta annettavalla täytäntöönpanoasetuksella.

Tarjouksen jättämisen ensimmäiseksi päättymispäiväksi on vahvistettava aikaisintaan kuudes päivä sen jälkeen, kun kyseinen täytäntöönpanoasetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Tarjouskilpailumenettely voidaan aloittaa yhdelle tai useammalle unionin tai jäsenvaltion alueelle varastoitujen tuotteiden myymiseksi.

4.  Myynnin aloittamisesta annettavassa täytäntöönpanoasetuksessa on oltava erityisesti seuraavat tiedot:

Lisäksi täytäntöönpanoasetus voi sisältää

5.  Tarjouskilpailumenettelyt voidaan rajoittaa tiettyihin käyttötarkoituksiin tai määräpaikkoihin, ja niihin voi sisältyä säännöksiä käyttötarkoituksen tai määräpaikan todentamisesta.

29 artikla

Tarjouskilpailuilmoitus ja tarjouskilpailuun liittyvät järjestelyt

1.  Kunkin myyntiin asetettavia interventiovarastoja hallussaan pitävän maksajaviraston on laadittava tarjouskilpailuilmoitus ja julkaistava se vähintään neljä päivää ennen tarjousten ensimmäistä jättöpäivää.

2.  Tarjouskilpailuilmoituksessa on mainittava erityisesti

3.  Maksajaviraston on varmistettava, että tarjouskilpailuilmoitukset julkaistaan asianmukaisella tavalla.

4.  Maksajaviraston on toteutettava tarvittavat järjestelyt, jotta asianomaiset osapuolet voivat

30 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten jättäminen ja hyväksyttävyys

1.  Tarjouskilpailussa tehty tarjous voidaan hyväksyä, jos se täyttää 2 artiklassa ja myynnin aloittamisesta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt vaatimukset. Sen on täytettävä myös seuraavat edellytykset:

2.  Viljan osalta tarjotun hinnan on viitattava delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 liitteessä I olevassa II osassa määriteltyyn vähimmäislaatuun tai riisin osalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä III olevassa A jaksossa määriteltyyn vakiolaatuun.

3.  Naudanlihan, voin ja rasvattoman maitojauheen osalta tarjotun hinnan on koskettava nettopainoa.

Voin osalta tarjouksessa voidaan tarvittaessa täsmentää, että se on jätetty yksinomaan 29 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetusta imelästä kermasta valmistetusta voista.

31 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten ilmoittaminen komissiolle

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki hyväksyttävissä olevat tarjoukset myynnin aloittamisesta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyssä määräajassa.

2.  Edellä 1 kohdassa säädetyissä ilmoituksissa ei saa olla toimijan nimeä, osoitetta eikä alv-tunnistenumeroa.

3.  Jos jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle tarjouskilpailussa tehdystä hyväksyttävästä tarjouksesta 1 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa, sen katsotaan toimittaneen komissiolle tyhjän ilmoituksen.

32 artikla

Myyntihintaa koskevat päätökset

1.  Komissio päättää 31 artiklan mukaisesti ilmoitettujen tarjousten perusteella asetuksen (EY) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

Voin ja rasvattoman maitojauheen osalta vähimmäismyyntihinta voi vaihdella myyntiin tarjottujen tuotteiden sijaintipaikan mukaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

33 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjä tarjouksia koskevat yksittäiset päätökset

1.  Jos vähimmäismyyntihintaa ei ole vahvistettu, kaikki tarjoukset on hylättävä.

2.  Jos vähimmäismyyntihinta on vahvistettu, maksajaviraston on hylättävä kaikki sen alittavat tarjoukset.

Maksajavirasto hyväksyy vain tarjoukset, jotka on ilmoitettu komissiolle 31 artiklan mukaisesti.

3.  Maksajaviraston on tehtävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut päätökset sen jälkeen, kun 32 artiklassa tarkoitettu komission päätös on julkaistu.

Maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille tulokset osallistumisesta tarjouskilpailumenettelyyn kolmen työpäivän kuluessa komission päätöksen voimaantulosta.

34 artikla

Naudanlihan, voin ja rasvattoman maitojauheen määrien jakamista koskevat erityiset säännöt

1.  Voin ja rasvattoman maitojauheen osalta tarjouskilpailun voittaa toimija, joka tarjoaa korkeimman hinnan. Jos käytettävissä olevaa määrää ei jaeta kokonaan, jäljellä olevat määrät myönnetään tarjottujen hintojen perusteella muille toimijoille siten, että aloitetaan korkeimmasta hinnasta.

2.  Jos jonkin tarjouksen hyväksyminen johtaisi asianomaisessa varastointipaikassa naudanlihan, voin tai rasvattoman maitojauheen käytettävissä olevan määrän ylittymiseen, kyseiselle toimijalle myönnetään ainoastaan käytettävissä oleva määrä. Toimijan suostumuksella maksajavirasto voi kuitenkin jakaa muissa varastointipaikoissa olevaa tuotetta tarjouksen kohteena olevan määrän täyttämiseksi.

3.  Jos tietylle varastointipaikalle tarjotun kahden tai useamman samanhintaisen tarjouksen hyväksyminen johtaisi naudanlihan, voin tai rasvattoman maitojauheen käytettävissä olevan määrän ylittymiseen, tarjouskilpailu on ratkaistava jakamalla käytettävissä oleva määrä suhteessa tarjouksissa mainittuihin määriin. Jos määrien jakaminen tällä tavoin kuitenkin johtaisi 28 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettua vähimmäismäärää pienempiin määriin, tarjouskilpailu ratkaistaan arpomalla.

4.  Jos kaikkien hyväksyttyjen tarjousten jälkeen varastointipaikkaan jäljelle jäävä naudanlihan, voin tai rasvattoman maitojauheen määrä alittaa 28 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän, maksajaviraston on tarjottava jäljelle jäänyttä määrää tarjouskilpailun voittaneille toimijoille siten, että aloitetaan korkeimman hinnan tarjonneista. Tarjouskilpailun voittaneille toimijoille on tarjottava mahdollisuutta ostaa jäljelle jäänyt määrä vähimmäismyyntihintaan.

5.  Maksajaviraston on suoritettava tuotemäärien jakaminen tuotteiden varastoonvientipäivän mukaan siten, että aloitetaan toimijan nimeämässä varastointipaikassa käytettävissä olevan kokonaismäärän vanhimmasta tuotteesta tai tapauksen mukaan toimijan nimeämässä kylmävarastointipaikassa käytettävissä olevan voin tai imelästä kermasta valmistetun voin taikka naudanlihapalojen vanhimmasta määrästä.

35 artikla

Maksut

Toimijoiden on ennen tuotteen poisviemistä ja 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa maksettava maksajavirastolle tarjoustaan vastaava summa kustakin määrästä, jonka ne vievät pois varastointipaikasta, sellaisena kuin maksajavirasto on sen ilmoittanut 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

36 artikla

Jäsenvaltioiden toteuttama myynti

1.  Jäsenvaltiossa, jossa ei ole avoinna yhtään 28 artiklan mukaista tarjouskilpailumenettelyä, maksajavirasto voi itse aloittaa tarjouskilpailumenettelyn interventiotuotteiden myymiseksi, jos sen kaikissa varastointipaikoissa jäljellä oleva kokonaismäärä alittaa

2.  Delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 II lukua ja tätä lukua sovelletaan maksajaviraston 1 kohdan mukaisesti aloittamaan tarjouskilpailumenettelyyn, lukuun ottamatta tämän asetuksen 28 artiklan 2 kohtaa, 29 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, 30 artiklan 1 kohdan a ja e alakohtaa, 31 artiklaa ja 32 artiklan 2 kohtaa. Edellä olevaa 32 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltion päätökseen.

3.  Maksajavirasto voi 1 kohdassa vahvistettujen määrien rajoissa asettaa suoramyyntiin tuotteita, joiden osalta on delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdan ja 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti vuosi-inventaarin tai interventioon ottamisen jälkeisen tarkastuksen yhteydessä tehdyn silmämääräisen tarkastuksen perusteella todettu, ettei niitä ole enää mahdollista pakata uudelleen tai että niiden laatu on heikentynyt.

4.  Maksajavirastojen on varmistettava kaikille asianomaisille yhtäläinen osallistumismahdollisuus.

37 artikla

Poistomääräys

1.  Kun 35 artiklassa tarkoitettu summa on maksettu, maksajaviranomaisen on annettava poistomääräys, jossa on mainittava

2.  Toimijan on poistettava varastosta sille kuuluva tuote 30 päivän kuluessa 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Tämän jälkeen toimija vastaa kustannuksista ja riskeistä.

38 artikla

Voin ja rasvattoman maitojauheen poistaminen varastosta

1.  Poistettaessa voita ja rasvatonta maitojauhetta varastointipaikasta maksajaviraston on asetettava ne kuormalavoille varastointipaikan lastauslaiturille, jos kyseessä on toimitus varastointipaikan ulkopuolelle, ja kuljetusvälineeseen lastattuna, jos kuljetusväline on kuorma-auto tai junavaunu. Tästä aiheutuvista kustannuksista vastaa maksajavirasto.

2.  Toimijan on palautettava vastaavaa laatua olevat kuormalavat maksajavirastolle varastointipaikasta poistamisen yhteydessä. Maksajavirasto voi myös hyväksyä jonkin muun vastaavan järjestelyn.

3.  Toimija vastaa voin tai rasvattoman maitojauheen ahtaukseen ja kuormalavoilta siirtämiseen liittyvistä kustannuksista.

▼M1

IV LUKU

Interventiosta peräisin olevien tuotteiden poistaminen unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa

38 a artikla

Interventiosta peräisin olevien tuotteiden asettaminen käytettäviksi ohjelmassa

1.  Komissio voi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti hyväksytyllä täytäntöönpanoasetuksella asettaa interventiotuotteita käytettäviksi kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa, jäljempänä ’ohjelma’.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

3.  Jäsenvaltiot, jotka ovat kiinnostuneita saamaan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän tai sen osan, on esitettävä komissiolle asiaa koskeva pyyntö 10 työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta. Pyynnössä on mainittava pyydettävän tuotteen laji ja määrä (ilmaistuna tonneina). Jäsenvaltion pyytämä määrä ei saa ylittää 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua määrää.

4.  Kahdenkymmenen työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta komissio hyväksyy ilman asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista täytäntöönpanoasetuksen, jolla se

Jos ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden pyytämä kokonaismäärä ylittää 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän, asianomaisille jäsenvaltioille myönnetään määrä, joka on suhteutettu niiden pyytämään määrään.

5.  Jos jäsenvaltiolle myönnetty määrä on 50 prosenttia pienempi kuin pyydetty määrä, jäsenvaltio voi luopua sille myönnetystä määrästä ilmoittamalla päätöksestään komissiolle 10 työpäivän kuluessa sen täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta, jolla tuotteet myönnettiin. Nämä tuotteet eivät ole enää käytettävissä ohjelmassa kyseisen täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti.

38 b artikla

Ohjelmassa käytettäviksi asetettujen interventiotuotteiden myynti

1.  Jos 38 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetään, että ohjelmassa käytettäviksi asetetut tuotteet on poistettava myymällä, sovelletaan tämän artiklan 2–7 kohtaa.

2.  Maksajaviraston siinä jäsenvaltiossa, jolle on myönnetty tuotteita 38 a artiklan 4 kohdan mukaisesti, on 40 työpäivän kuluessa sen täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta, jolla tuotteet myönnettiin, aloitettava tarjouskilpailumenettely kyseisten tuotteiden myymiseksi.

Jos jäsenvaltiolle on myönnetty toisen jäsenvaltion maksajaviraston hallussaan pitämiä tuotteita, tuotteita hallussaan pitävän maksajaviraston on toimitettava 29 artiklan 2 kohdan d–g alakohdassa tarkoitetut tiedot tuotteet myyvälle maksajavirastolle 10 työpäivän kuluessa sen täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta, jolla tuotteet myönnettiin.

3.  Jos maksajavirasto siinä jäsenvaltiossa, jolle on myönnetty toisen jäsenvaltion maksajaviraston hallussaan pitämiä tuotteita, myy kyseiset tuotteet tai osan niistä, tuotteet myyvän maksajaviraston on maksettava niitä hallussaan pitävälle maksajavirastolle asetuksen (EU) N:o 1308/2013 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kirjanpitoarvo. Maksu on suoritettava 4 työpäivän kuluessa siitä, kun toimijalta on saatu sen tarjousta vastaava summa. Tuotteita hallussaan pitävän maksajaviraston on annettava tämän asetuksen 37 artiklassa tarkoitettu poistomääräys 5 työpäivän kuluessa siitä, kun se on saanut maksun tuotteet myyvältä maksajavirastolta.

4.  Tuotteet myyvän maksajaviraston on 10 työpäivän kuluessa siitä, kun toimijalta on saatu sen tarjousta vastaava summa, siirrettävä tuotteiden myyntihinnan ja kirjanpitoarvon erotus kerrottuna myydyllä määrällä elimelle, jolle komissio suorittaa maksut asetuksen (EU) N:o 223/2014 nojalla. Siirretty määrä on käytettävä vähävaraisimmille henkilöille suunnatun elintarvikkeiden oston ja jakelun rahoitukseen toimintaohjelmassa jo käytettävissä olevien määrärahojen lisäksi.

5.  Kaikista tuotteiden myyntiin liittyvistä hallinnollisista kuluista vastaa tuotteet myyvä maksajavirasto.

6.  Maksajaviraston tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti aloittamaan tarjouskilpailumenettelyyn sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 II lukua ja tämän asetuksen II osaston III lukua, lukuun ottamatta tämän asetuksen 28 artiklan 2 kohtaa, 29 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, 30 artiklan 1 kohdan a ja e alakohtaa, 31 artiklaa, 32 artiklan 2 kohtaa, 33 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ja 36 artiklaa. Edellä olevaa 32 artiklan 1 kohtaa ja 33 artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin asiaa koskevaan jäsenvaltion päätökseen. Edellä olevaa 30 artiklan 1 kohdan g alakohtaa sovellettaessa myynnin aloittamisesta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädettyä vakuutta on pidettävä 38 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädettynä vakuutena.

7.  Jos jäsenvaltiolle myönnettyjä tuotteita tai osaa niistä ei ole myyty 5 kuukauden kuluessa sen täytäntöönpanoasetuksen julkaisemisesta, jolla tuotteet myönnettiin, kyseiset tuotteet eivät ole enää käytettävissä kyseisen täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti.

▼B

III OSASTO

YKSITYISEN VARASTOINNIN TUKI

I LUKU

Yksityisen varastoinnin tukea koskevat erityiset säännöt

I jakso

Yleiset säännökset

39 artikla

Tarjouskilpailumenettelyn aloittaminen ja tuen määrän vahvistaminen ennakolta

1.  Tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta tai tuen määrän vahvistamisesta ennakolta annettavaan täytäntöönpanoasetukseen voi sisältyä seuraavat tiedot:

2.  Jos yksityisen varastoinnin tuen myöntäminen rajoittuu joihinkin jäsenvaltioihin tai jäsenvaltion alueisiin asetuksen (EU) N:o 1308/2013 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, tarjouksia ja hakemuksia voidaan jättää vain asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa.

3.  Tarjousten tapauksessa tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta annetun täytäntöönpanoasetuksen voimaantulon ja tarjousten jättämisen ensimmäisen päivän välillä on oltava vähintään kuusi päivää.

40 artikla

Yksityisen varastoinnin tukea koskevien tarjousten ja hakemusten jättäminen ja hyväksyttävyys

Yksityisen varastoinnin tukea koskeva tarjous tai hakemus voidaan hyväksyä, jos se täyttää 2 artiklassa säädetyt vaatimukset ja seuraavat edellytykset:

41 artikla

Tarjousten ja hakemusten todentaminen maksajavirastossa

1.  Maksajaviraston on päätettävä tarjousten ja hakemusten hyväksyttävyydestä 2 ja 40 artiklassa säädettyjen edellytysten perusteella.

2.  Jos maksajavirasto päättää, että tarjous tai hakemus ei ole hyväksyttävissä, se ilmoittaa tästä asianomaiselle toimijalle kolmen työpäivän kuluessa tarjouksen tai hakemuksen vastaanottamisesta.

42 artikla

Tarjousten ja hakemusten ilmoittaminen komissiolle

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista hyväksyttävistä tarjouksista ja hakemuksista seuraavissa määräajoissa:

2.  Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyissä ilmoituksissa ei saa olla toimijan nimeä, osoitetta eikä alv-tunnistenumeroa.

3.  Jos jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle hyväksyttävästä tarjouksesta tai hakemuksesta 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa määräajoissa, sen katsotaan toimittaneen komissiolle tyhjän ilmoituksen.

II jakso

Yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistaminen tarjouskilpailumenettelyllä

43 artikla

Yksityisen varastoinnin tuen enimmäismäärää koskevat päätökset

1.  Komissio päättää 42 artiklan mukaisesti ilmoitettujen tarjousten perusteella asetuksen (EY) N:o 1370/2013 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn mukaisesti

2.  Jos tarjous koskee 39 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua kokonaismäärää ja jos sen koko määrän myöntäminen, jolle summa on tarjottu, johtaisi kokonaismäärän ylittymiseen, komissio antaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen, jolla vahvistetaan jakokerroin. Kerrointa sovelletaan tarjouksiin, jotka on saatu tuen enimmäismäärän tasoisina.

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 6 kohdassa säädetään, toimija, johon jakokerrointa sovelletaan, voi perua tarjouksensa 10 työpäivän kuluessa jakokertoimen vahvistavan päätöksen voimaantulopäivästä.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tukea koskevat päätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

44 artikla

Tarjouskilpailussa tehtyjä tarjouksia koskevat yksittäiset päätökset

1.  Jos yksityisen varastoinnin tuen enimmäismäärää ei ole vahvistettu, kaikki tarjoukset on hylättävä.

2.  Jos tuen enimmäismäärä on vahvistettu, maksajaviraston on hyväksyttävä tarjouskilpailussa tehdyt tarjoukset, jotka ovat samansuuruisia tai alhaisempia kuin enimmäismäärä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan 2 kohdan soveltamista. Kaikki muut tarjoukset on hylättävä.

Maksajavirasto hyväksyy vain tarjoukset, jotka on ilmoitettu 42 artiklan mukaisesti.

3.  Maksajaviraston on tehtävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut päätökset sen jälkeen, kun 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komission päätös on julkaistu.

Maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille tulokset osallistumisesta tarjouskilpailumenettelyyn kolmen työpäivän kuluessa komission päätöksen voimaantulosta.

III jakso

Yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistaminen ennakolta

45 artikla

Päätökset ennakolta vahvistettua yksityisen varastoinnin tukea koskevista hakemuksista

1.  Jo varastoitujen tuotteiden osalta hyväksyttäviä hakemuksia on pidettävä hyväksyttyinä kahdeksantena työpäivänä kyseisen hakemuksen vastaanottopäivästä, edellyttäen että komissio ei anna tällä välin 3 kohdan mukaista päätöstä.

2.  Vielä varastoimattomien tuotteiden osalta maksajavirasto ilmoittaa toimijalle hyväksyttävien hakemusten hyväksymisestä kahdeksantena työpäivänä kyseisen hakemuksen vastaanottopäivästä, edellyttäen että komissio ei anna tällä välin 3 kohdan mukaista päätöstä.

3.  Jos tilanteen tarkastelusta käy ilmi, että yksityisen varastoinnin tuen järjestelmää on käytetty liiallisesti tai että riskinä on liiallinen tai keinottelumielessä tapahtuva käyttö, komissio voi soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 tai 3 kohtaa päättää

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 6 kohdassa säädetään, toimija, johon ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan, voi perua hakemuksensa 10 työpäivän kuluessa alennusprosentin vahvistavan päätöksen voimaantulopäivästä.

IV jakso

Tuotteiden vienti yksityiseen varastointiin

46 artikla

Yksityiseen varastointipaikkaan liittyvät tiedot vielä varastoimattomien tuotteiden osalta

Saatuaan 44 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen tai 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöstä koskevan ilmoituksen toimijan on ilmoitettava maksajavirastolle tuotteiden varastoon saapumisen aikataulusta, kunkin yksityisen varastointipaikan nimi ja osoite ja varastoidut määrät. Ilmoitus on toimitettava maksajavirastolle vähintään viisi työpäivää ennen kuin erien vienti varastoon alkaa. Maksajavirasto voi päättää hyväksyä lyhyemmän ajan kuin viisi työpäivää.

47 artikla

Vielä varastoimattomien tuotteiden vienti varastoon

1.  Tuotteet on vietävä varastoon 28 päivän kuluessa 44 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen saamisesta tarjousten tapauksessa tai 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöstä koskevan ilmoituksen saamisesta hakemusten tapauksessa.

2.  Kun kyseessä on liha, tarjouksen tai hakemuksen alaisen määrän kunkin yksittäisen erän varastoon vienti aloitetaan sinä päivänä, jona se asetetaan toimivaltaisen viranomaisen valvontaan. Kyseisenä päivänä todetaan tuoreen tai jäähdytetyn tuotteen nettopaino:

3.  Varastoon vientiä pidetään loppuun saatettuna päivänä, jona viimeinen yksittäinen tarjouksen tai hakemuksen alainen erä viedään varastoon.

II LUKU

Varastointisopimukset

I jakso

Sopimusten tekeminen

48 artikla

Sopimusvarastointijakso

1.  Sopimusvarastointijakso alkaa sitä päivää seuraavana päivänä, jona

2.  Sopimusvarastointijakson viimeinen päivä voidaan vahvistaa tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta tai yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamisesta ennakolta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa, kuten 39 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetään.

Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 ( 5 ) 3 artiklan 4 kohdassa säädetään, jos sopimusvarastointijakson viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai yleinen vapaapäivä, sopimusvarastointijakso päättyy kyseisen vuorokauden viimeisen tunnin päättyessä.

49 artikla

Sopimusten tekeminen

Sopimukset tehdään seuraavien välillä: sen jäsenvaltion maksajavirasto, jonka alueella tuotteet on varastoitu tai varastoidaan, ja toimijat, jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 2 artiklassa säädetyt vaatimukset ja joiden tarjous tai hakemus on hyväksytty.

Sopimukset tehdään tosiasiallisesti varastoon viedystä määrästä, jäljempänä ’sopimuksen alainen määrä’, joka ei saa ylittää seuraavia: 44 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu määrä tarjousten tapauksessa tai hakemuksessa oleva määrä jo varastoitujen tuotteiden osalta taikka 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa päätöstä koskevassa ilmoituksessa oleva määrä, kun kyse on vielä varastoimattomia tuotteita koskevasta hakemuksesta.

Jos varastoon tosiasiallisesti viety määrä on alle 95 prosenttia tarjouksessa tai hakemuksessa olevasta määrästä tai 45 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisesta johtuvasta määrästä, sopimusta ei tehdä.

Sopimuksia ei tehdä, jos tuotteiden kelpoisuutta ei ole vahvistettu.

50 artikla

Sopimusten tekemistä koskevat ilmoitukset

Maksajaviraston on ilmoitettava valitulle toimijalle, että sopimus katsotaan tehdyksi viiden työpäivän kuluessa 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkastusraportin antamispäivästä, edellyttäen että kaikki sopimuksen tekemiseksi tarvittavat asiakirjat on saatu.

Sopimuksen tekemispäivänä pidetään päivää, jona maksajavirasto ilmoittaa toimijalle.

II jakso

Sopimuksen tiedot ja toimijan velvoitteet

51 artikla

Sopimuksen tiedot

Sopimus on tehtävä niin, että se sisältää tarpeen mukaan 52 artiklassa säädetyt tiedot sekä tiedot, joista säädetään

52 artikla

Toimijan velvoitteet

1.  Sopimuksen on katettava vähintään seuraavat toimijan velvoitteet:

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, maksajavirasto voi hyväksyä varastoitujen tuotteiden uudelleensijoittamisen seuraavin edellytyksin:

3.  Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, sopimuksen alainen sokeri voidaan varastoida toimijan nimeämään siiloon muun sokerin kanssa, edellyttäen että sopimuksen alainen määrä pidetään varastossa nimetyssä siilossa sopimuskauden ajan delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.  Toimijan on pyynnöstä asetettava tarkastuksista vastaavan maksajaviraston saataville kaikki kuhunkin sopimukseen liittyvät asiakirjat, joiden avulla voidaan todentaa varastointiin siirrettyjen tuotteiden osalta erityisesti seuraavat seikat:

5.  Toimijan tai tapauksen mukaan varastoijan on pidettävä varastossa kirjaa, joka kattaa sopimusnumeroittain

III LUKU

Tuotteiden poistaminen varastosta ja yksityisen varastoinnin tuen maksaminen

I jakso

Tuotteiden poistaminen varastosta

53 artikla

Varastosta poistaminen

1.  Varastosta poistaminen voi alkaa sopimusvarastointijakson viimeistä päivää seuraavana päivänä tai tapauksen mukaan tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta tai yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamisesta ennakolta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa täsmennetystä päivästä.

2.  Varastosta poistamisen on tapahduttava kokonaisina varastointierinä, ellei maksajavirasto hyväksy poistamista pienempinä määrinä.

Jäljempänä 60 artiklassa tarkoitettujen sinetöityjen tuotteiden tapauksessa varastosta voidaan poistaa ainoastaan sinetöity määrä.

3.  Jos tarjouskilpailumenettelyn aloittamisesta tai yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamisesta ennakolta annetussa täytäntöönpanoasetuksessa täsmennetään sopimusvarastointijaksoksi tiettyjen päivien välinen ajanjakso, toimijan on ilmoitettava maksajavirastolle, milloin se aikoo ryhtyä poistamaan tuotteita varastosta, ja varastoerät/-säiliöt/-siilot, joita poistaminen koskee, vähintään viisi työpäivää ennen poistamisen alkamista.

Maksajavirasto voi päättää hyväksyä lyhyemmän ajan kuin viisi työpäivää.

II jakso

Maksut

54 artikla

Yksityisen varastoinnin tuen maksamista koskeva hakemus

Toimijan on jätettävä maksamista koskeva hakemus kolmen kuukauden kuluessa sopimusvarastointijakson päättymisestä.

55 artikla

Yksityisen varastoinnin tuen maksaminen

Tuki on maksettava 120 päivän kuluessa päivästä, jona tuen maksamista koskeva hakemus on jätetty, edellyttäen että sopimusvelvoitteet on täytetty.

Jos kuitenkin käynnissä on hallinnollinen tutkinta, maksu suoritetaan vasta, kun oikeus tukeen on vahvistettu.

IV OSASTO

TARKASTUKSET JA SEURAAMUKSET

I LUKU

Tarkastukset

56 artikla

Julkiseen interventioon ja yksityisen varastoinnin tukeen liittyviä tarkastuksia koskevat yleiset säännökset

1.  Maksajavirastojen on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/1238, tässä asetuksessa ja tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanoasetuksissa säädettyjä julkiseen interventioon ja yksityisen varastoinnin tukeen liittyviä vaatimuksia noudatetaan.

Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä julkista interventiota koskevien tarjouskilpailussa ja sen ulkopuolella tehtyjen tarjousten ja yksityisen varastoinnin tukea koskevien tarjousten ja hakemusten täysimääräinen hallinnollinen tarkastus, jota täydennetään tässä osastossa täsmennettävillä paikan päällä tehtävillä asiakirjatarkastuksilla ja fyysisillä tarkastuksilla.

2.  Julkiseen interventioon toimitettujen tuotteiden painon ja yksityisen varastoinnin tuen tapauksessa sopimusmäärän todentaminen tehdään maksajaviraston toimenhaltijoiden läsnä ollessa.

3.  Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen kohteena olevien tuotteiden laadun ja koostumuksen todentamiseksi tarvittavien fyysisten näytteiden ottamisesta vastaavat maksajaviraston toimenhaltijat tai ne on otettava näiden läsnä ollessa.

4.  Kaikki maksajaviraston tarkastamat varasto- ja liikekirjanpitoon liittyvät sekä muut asiakirjat on kirjausketjua varten leimattava tai parafoitava tarkastuskäynnin aikana. Atk-tietueita todennettaessa tehdystä tarkastuksesta on sisällytettävä tosite tarkastuskansioon joko paperilla tai sähköisessä muodossa. Tällaiset tositteet on pyydettäessä annettava komission käyttöön.

57 artikla

Julkiseen interventioon liittyviä tarkastuksia koskevat erityiset säännökset

1.  Interventiovarastoissa tehtävät tarkastukset on toteutettava delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 3 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa vaadittujen, tuotteiden haltuunottoa koskevien tarkastusten soveltamista.

2.  Jos 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu varastointipaikka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehty tarjous on jätetty, tarjouksen vastaanottanut maksajavirasto voi pyytää apua kyseisestä varastointipaikasta vastaavalta maksajavirastolta, mukaan luettuna paikan päällä tehtävä tarkastus. Apua on tarjottava tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen vastaanottaneen maksajaviraston pyytämässä määräajassa.

3.  Naudanlihan osalta tarkastukset on tehtävä liitteessä III olevan I ja III osan mukaisesti.

58 artikla

Viljan ja riisin julkiseen interventioon liittyviä tarkastuksia koskevat erityiset säännökset

1.  Sen estämättä, mitä 56 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimitettu määrä on punnittava toimijan ja toimijasta riippumattoman maksajaviraston edustajan läsnä ollessa.

Jos kuitenkin maksajaviraston edustaja on myös varastoija, maksajaviraston on 30 päivän kuluessa toimituspäivästä suoritettava tarkastus, johon sisältyy ainakin tilavuuden tarkastaminen. Punnitun määrän ja tilavuusmenetelmällä arvioidun määrän välinen mahdollinen ero saa olla enintään 5 prosenttia.

Jos sallittu 5 prosentin poikkeama ei ylity, varastoijan on vastattava kaikista kustannuksista, jotka liittyvät myöhemmässä punnituksessa mahdollisesti todettaviin puuttuviin määriin haltuunoton yhteydessä varastokirjanpitoon merkittyyn painoon nähden.

Jos sallittu 5 prosentin poikkeama ylittyy, vilja tai riisi on punnittava välittömästi. Jos todettu paino on vähemmän kuin kirjattu paino, punnituksesta aiheutuvista kustannuksista vastaa varastoija. Muutoin punnituksesta aiheutuvista kustannuksista vastaa maksajavirasto.

2.  Jos vierasaineiden taso viljassa on tarkastettava delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238 liitteessä I olevan I osan 3 kohdassa tarkoitetun riskianalyysin perusteella, mahdollisen vierasaineiden sallittuja enimmäistasoja koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisen taloudellisista seuraamuksista vastaa maksajavirasto delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 3 artiklan 6 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Jos kyseinen maksajavirasto voi okratoksiini A:n ja aflatoksiinin osalta kuitenkin toimittaa komissiota tyydyttävällä tavalla todisteen siitä, että vaatimuksia on noudatettu varastoon vietäessä ja että varastointia koskevia tavanomaisia edellytyksiä sekä varastoijan muita velvollisuuksia on noudatettu, taloudellinen vastuu katetaan unionin talousarviosta.

59 artikla

Viljan ja riisin varastoijan varastointipaikalla suorittamaa haltuunottoa koskevat erityiset säännökset

1.  Jos vilja tai riisi otetaan haltuun varastointipaikassa, jossa tuotteet ovat tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehdyn tarjouksen jättöhetkellä, haltuunotettu määrä todetaan unionin lainsäädännön ja erityisesti delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 liitteen III noudattamisen varmistavia ammatillisia vaatimuksia vastaavan varastokirjanpidon perusteella sillä edellytyksellä, että

2.  Jos sovelletaan 1 kohtaa, delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyyn varasto- ja rahoituskirjanpitoon kirjattava paino on paino, joka on kirjattu kyseiseen varastokirjanpitoon ja jota on tarvittaessa tarkistettu niiden mahdollisten erojen huomioon ottamiseksi, joita esiintyy punnitushetkellä todetun ja edustavasta näytteestä todetun kosteuspitoisuuden tai erilaisten epäpuhtauksien (Schwarzbesatz) prosenttiosuuden välillä. Ero erilaisten epäpuhtauksien prosenttiosuuksissa voidaan ottaa huomioon ainoastaan varastokirjanpitoon merkityn painon tarkistamiseksi alaspäin.

Maksajaviraston on tarkastettava tilavuus 30 päivän kuluessa haltuunotosta. Punnitun määrän ja tilavuusmenetelmällä arvioidun määrän välinen mahdollinen ero saa olla enintään 5 prosenttia.

Jos sallittu 5 prosentin poikkeama ei ylity, varastoijan on vastattava kaikista kustannuksista, jotka liittyvät myöhemmässä punnituksessa mahdollisesti todettaviin puuttuviin määriin haltuunoton yhteydessä varastokirjanpitoon merkittyyn painoon nähden.

Jos sallittu 5 prosentin poikkeama ylittyy, vilja tai riisi on punnittava välittömästi. Jos todettu paino on pienempi kuin varastokirjapitoon merkitty paino, kun otetaan huomioon delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 liitteessä IV olevassa 1 kohdassa säädetyt sietorajat, punnituksen kustannuksista vastaa varastoija. Muutoin punnituksesta aiheutuvista kustannuksista vastaa Euroopan maatalouden tukirahasto.

60 artikla

Yksityisen varastoinnin tukeen liittyviä tarkastuksia koskevat erityiset säännökset

1.  Maksajaviraston on suoritettava kaikkien varastoitujen erien osalta paikan päällä tehtävät asiakirjatarkastukset 30 päivän kuluessa 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusvarastointijakson alkamisesta 49 artiklassa tarkoitetun sopimusmäärän todentamiseksi. Tällaisiin tarkastuksiin on kuuluttava 52 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun varastokirjanpidon sekä punnitustodisteiden ja rahtitavarakirjojen kaltaisten tositteiden tarkastelu, samoin kuin erien varastossaolon ja tuotteiden tunnistetietojen fyysinen todentaminen yksityisessä varastointipaikassa.

Lihan osalta tarkastukset on suoritettava yksityiseen varastointiin viennin yhteydessä ja oliiviöljyn osalta ennen säiliöiden sinetöintiä.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maksajavirasto voi pidentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua määräaikaa enintään 15 päivällä. Tällaisissa tapauksissa maksajaviraston on ilmoitettava toimijoille, joita asia koskee.

2.  Edellä 1 kohdan nojalla vaadittujen tarkastusten lisäksi tilastollisesti edustavalle otokselle, johon kuuluu vähintään 5 prosenttia eristä, jotka kattavat vähintään 5 prosenttia varastoon viedyistä kokonaismääristä, on tehtävä fyysinen tarkastus sen varmistamiseksi, että tuotteiden ja varastoerien määrä, tyyppi ja koostumus sekä pakkaus ja merkinnät vastaavat yksityistä varastointia koskevia vaatimuksia ja toimijan tarjouksessaan tai hakemuksessaan täsmentämiä tietoja.

Juuston osalta fyysiset tarkastukset on tehtävä kaikista eristä sopimusmäärän todentamiseksi.

3.  Maksajaviraston on tehtävä varastointijakson aikana tarkastuksia paikan päällä myös ilman ennakkoilmoitusta, jotta varmistetaan sopimusmäärän varastossaolo ja tunnistetiedot yksityisessä varastointipaikassa ja varmistetaan, että pakkaamaton sokeri on toimijan nimeämässä siilossa. Tarkastus on tehtävä tilastollisen satunnaisotoksen perusteella, johon kuuluu vähintään 5 prosenttia eristä, jotka kattavat vähintään 5 prosenttia kokonaismääristä, joiden osalta on tehty sopimukset. Otokseen saa sisältyä enintään 25 prosenttia eriä, jotka on jo tarkastettu 2 kohdan mukaisesti, paitsi ellei ole mahdollista tehdä paikan päällä tarkastusta vähintään 5 prosentille eristä, jotka kattavat vähintään 5 prosenttia kokonaismääristä, joiden osalta on tehty sopimukset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilman ennakkoilmoitusta tehtävä tarkastus ei ole tarpeen, jos maksajavirasto toimijan suostumuksella on sinetöinyt tuotteet niin, että sopimusmääriä ei voida poistaa varastointipaikasta rikkomatta sinettiä.

4.  Sopimusvarastointijakson päättyessä tai ennen tuotteiden varastosta poistamisen alkamista, jos sovelletaan 53 artiklan 3 kohtaa, maksajaviraston on suoritettava paikan päällä tehtävät tarkastukset sen todentamiseksi, että sopimuksen sitoumuksia on noudatettu varastokirjanpidon ja tositteiden asiakirjatarkastuksen perusteella sekä erien varastossaolon ja tuotteiden tunnistetietojen todentamisen perusteella yksityisessä varastointipaikassa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten lisäksi tilastollisesti edustavalle otokselle, johon kuuluu vähintään 5 prosenttia eristä, jotka kattavat vähintään 5 prosenttia kokonaismääristä, joiden osalta on tehty sopimukset, on tehtävä fyysinen tarkastus tuotteiden määrän, tyypin, pakkauksen ja merkintöjen todentamiseksi yksityisessä varastointipaikassa.

5.  Jos maksajavirasto on toimijan suostumuksella sinetöinyt tuotteet siten, että varastoitua määrää ei voida poistaa yksittäisestä erästä rikkomatta sinettiä, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tarkastukset voivat rajoittua sen todentamiseen, että sinetit ovat paikallaan ja ehjiä.

▼M2

60 a artikla

Maidon ja maitotuotteiden julkiseen interventioon ja yksityisen varastoinnin tukeen liittyviä tarkastuksia koskeva erityinen säännös

1.  Voin, rasvattoman maitojauheen ja juuston kelpoisuus yksityisen varastoinnin tukeen selvitetään liitteissä VI, VII ja VIII esitettyjen menetelmien mukaisesti.

Menetelmät vahvistetaan sellaisten asiaa koskevien tuoreimpien joko eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien perusteella, jotka ovat voimassa vähintään kuusi kuukautta ennen asetuksen (EU) N:o 1308/2013 12 artiklassa vahvistettua julkisen interventiojakson ensimmäistä päivää.

2.  Tässä asetuksessa esitettyjä menetelmiä soveltaen tehtyjen tarkastusten tulokset arvioidaan liitteen IX mukaisesti.

▼B

61 artikla

Tarkastuksista raportointi

1.  Maksajaviraston on laadittava valvontaraportti viiden työpäivän kuluessa kustakin suoritetusta paikan päällä tehdystä tarkastuksesta ja tapauksen mukaan 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta tarkastuksesta. Raportissa on kuvailtava tarkastetut seikat tarkoin ja esitettävä seuraavat tiedot:

Raportin allekirjoittaa asiasta vastaavan maksajaviraston toimenhaltija ja vahvistaa allekirjoituksellaan toimija tai tapauksen mukaan varastoija taikka se lähetetään toimijalle kirjattuna lähetyksenä. Raportin on sisällyttävä maksuasiakirjaan.

2.  Jos tarkastuksen kohteena olevat tuotteet eivät ole vaatimusten mukaisia, todentaminen on laajennettava suurempaan tilastolliseen otokseen, jonka maksajaviranomainen määrittää.

3.  Maksajaviraston on kirjattava kaikki vaatimustenvastaisuudet sellaisten vakavuuteen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen liittyvien kriteerien perusteella, jotka voivat johtaa 62 artiklan 1 kohdan mukaiseen poissulkemiseen tai aiheettomasti maksetun yksityisen varastoinnin tuen takaisin perimiseen tarvittaessa korkoineen 62 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

II LUKU

Seuraamukset ja hallinnolliset toimenpiteet

62 artikla

Yksityisen varastoinnin tukeen liittyvät seuraamukset ja hallinnolliset toimenpiteet

1.  Jos maksajavirasto toteaa, että toimijan delegoidun asetuksen (EU) 2016/1238, tämän asetuksen tai tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen nojalla esittämässä asiakirjassa annetaan virheellisiä tietoja ja kyseiset virheelliset tiedot ovat yksityisen varastoinnin tuen myöntämisen kannalta ratkaisevia, maksajaviraston on suljettava toimija tuen myöntämismenettelyn ulkopuolelle sen tuotteen osalta, josta virheelliset tiedot on annettu, yhden vuoden ajaksi sääntöjenvastaisuuden vahvistavan lopullisen hallinnollisen päätöksen tekopäivästä lähtien.

2.  Edellä 1 kohdassa säädettyä poissulkemista ei sovelleta, jos toimija todistaa maksajavirastoa tyydyttävällä tavalla, että kyseisessä kohdassa tarkoitettu tilanne johtuu ylivoimaisesta esteestä tai ilmeisestä virheestä.

3.  Aiheettomasti maksettu tuki on perittävä asianomaisilta toimijoilta takaisin korkoineen. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 27 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin.

4.  Tässä artiklassa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpano ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä eivät vaikuta sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 ( 6 ) mukaisesti.

V OSASTO

ILMOITUKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Ilmoitukset

I jakso

Ilmoituksia koskevat yleiset säännökset

63 artikla

Ilmoitustapa

Tässä asetuksessa samoin kuin 1 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanoasetuksissa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 ( 7 ) mukaisesti.

64 artikla

Maksajavirastoja koskevat ilmoitukset

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hyväksytyt maksajavirastot, jotka vastaavat interventio-ostoista ja -myynnistä ja yksityisen varastoinnin tuesta.

2.  Komissio toimittaa jäsenvaltioille ja yleisesti saataville luettelon hyväksytyistä maksajavirastoista, mukaan luettuna julkaisemalla tiedot internetissä.

II jakso

Julkista interventiota koskevat ilmoitukset

65 artikla

Interventiovarastoja koskevien tietojen ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden, joiden maksajavirastoilla on interventiovarastoja, on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin kuukauden 15 päivänä seuraavat tiedot:

▼M1

▼B

2.  Komissio voi pyytää, että 1 kohdassa säädettyjä ilmoituksia toimitetaan tiheämmin, jos se on tarpeen interventiojärjestelmän tehokkaan hallinnoinnin kannalta.

3.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetaan

4.  Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetaan

III jakso

Yksityisen varastoinnin tukea koskevat ilmoitukset

66 artikla

Yksityistä varastointia koskevien tietojen ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden, joissa käytetään yksityisen varastoinnin tukea, on ilmoitettava komissiolle

II LUKU

Loppusäännökset

67 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2016. Julkisten interventio-ostojen osalta liitteessä I olevaa V osan taulukkoa III ja IV ja VI osassa olevaa b kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

---

LIITE I

VILJA

I OSA

1.   MUUT KUIN MOITTEETTOMAN LAATUISTA PERUSVILJAA OLEVAT AINEKSET

1.1    Rikkoutuneet jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’rikkoutuneiden jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’rikkoutuneet jyvät’ määritellään standardissa EN 16378.

1.2    Jyvistä koostuvat epäpuhtaudet

a)    Kuivettuneet jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’kuivettuneiden jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587. Virossa, Latviassa, Suomessa ja Ruotsissa pidetään kuitenkin ohran osalta kuivettuneina jyvinä jyviä, joiden ominaispaino on vähintään 64 kg/hehtolitra ja joita tarjotaan tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tai toimitetaan interventioon kyseisissä jäsenvaltioissa ja jotka sen jälkeen kun niistä on poistettu kaikki tässä liitteessä tarkoitettu muu aines, läpäisevät seulan, jonka aukot ovat 2,0 millimetriä.

Määritelmä ’kuivettuneet jyvät’ ei koske maissia.

b)    Muut viljat

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’muiden viljojen’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’muut viljat’ määritellään standardissa EN 16378.

c)    Tuholaisten vioittamat jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’tuholaisten vioittamien jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’tuholaisten vioittamat jyvät’ määritellään standardissa EN 16378.

d)    Jyvät, joiden alkiossa on värivikoja

Durumvehnän ja tavallisen vehnän osalta määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Määritelmä ’jyvät, joiden alkiossa on värivikoja’ ei koske ohraa eikä maissia.

e)    Kuivauksen vaurioittamat jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’kuivauksen vaurioittamien jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’kuivauksen vaurioittamat jyvät’ määritellään standardissa EN 16378.

f)    Pilkukkaat jyvät

Durumvehnän osalta ’pilkukkaat jyvät’ määritellään standardissa EN 15587.

Määritelmä ’pilkukkaat jyvät’ ei koske tavallista vehnää, ohraa eikä maissia.

1.3    Itäneet jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’itäneiden jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’itäneet jyvät’ määritellään standardissa EN 16378.

1.4    Erilaiset epäpuhtaudet

a)    Vieraat siemenet

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’vieraiden siementen’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’vieraat siemenet’ määritellään standardissa EN 16378.

’Haitallisilla siemenillä’ tarkoitetaan ihmisille ja eläimille myrkyllisiä siemeniä, viljan puhdistusta ja jauhamista haittaavia tai vaikeuttavia siemeniä sekä viljajalosteiden laatua muuttavia siemeniä.

b)    Pilaantuneet jyvät

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’pilaantuneiden jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’pilaantuneet jyvät’ määritellään standardissa EN 16378.

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’Fusarium-sienen vioittamien jyvien’ määritelmä sisältyy ’pilaantuneiden jyvien’ määritelmään standardissa EN 15587.

c)    Varsinaiset epäpuhtaudet

Durumvehnän, tavallisen vehnän ja ohran osalta ’varsinaisten epäpuhtauksien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Maissin osalta ’varsinaiset epäpuhtaudet’ määritellään standardissa EN 16378.

d)    Kuoret (maissilla tähkän osat)

e)    Torajyvät

f)    Mädäntyneet jyvät

Durumvehnän ja tavallisen vehnän osalta ’mädäntyneiden jyvien’ määritelmä on sama kuin standardissa EN 15587.

Määritelmä ’mädäntyneet jyvät’ ei koske ohraa eikä maissia.

g)    Eläinperäiset epäpuhtaudet

1.5    Elävät tuholaiset

1.6    Läpikuultavuutensa menettäneet jyvät

Läpikuultavuutensa menettäneillä durumvehnän jyvillä tarkoitetaan jyviä, joiden ydintä ei voida pitää kokonaan läpikuultavana. Ne määritellään standardissa EN 15585.

2.   KUNKIN VILJAN OSALTA HUOMIOON OTETTAVAT SEIKAT EPÄPUHTAUKSIA MÄÄRITELTÄESSÄ

2.1    Durumvehnä

’Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä, jyviä, joiden alkiossa on värivikoja, pilkukkaita jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

’Erilaisia epäpuhtauksia’ ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät (joihin kuuluvat Fusarium-sienen vioittamat jyvät), varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, torajyvät, mädäntyneet jyvät ja eläinperäiset epäpuhtaudet.

2.2    Tavallinen vehnä

’Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä, sekä jyviä, joiden alkiossa on värivikoja (ainoastaan silloin kun niiden osuus on yli 8 %), ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

’Erilaisia epäpuhtauksia’ ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät (joihin kuuluvat Fusarium-sienen vioittamat jyvät), varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret, torajyvät, mädäntyneet jyvät ja eläinperäiset epäpuhtaudet.

2.3    Ohra

’Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan kuivettuneita jyviä, muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

’Erilaisia epäpuhtauksia’ ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät (joihin kuuluvat Fusarium-sienen vioittamat jyvät), varsinaiset epäpuhtaudet, kuoret ja eläinperäiset epäpuhtaudet.

2.4    Maissi

’Jyvistä koostuvilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan muiden viljojen jyviä, tuholaisten vioittamia jyviä ja kuivauksen vaurioittamia jyviä.

’Erilaisia epäpuhtauksia’ ovat vieraat siemenet, pilaantuneet jyvät, varsinaiset epäpuhtaudet, tähkän osat ja eläinperäiset epäpuhtaudet.

II OSA

Interventioon tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tarjotun tai toimitetun viljan laadun määrittämisessä käytettävät menetelmät

Interventioon tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tarjotun tai toimitetun viljan laadun määrittämiseksi käytetään 4 artiklan mukaisesti seuraavia menetelmiä:

Kiistatapauksessa pätevinä pidetään maissin osalta ainoastaan EN ISO 6540 -standardin soveltamisesta saatuja tuloksia ja muiden viljojen kuin maissin osalta EN ISO 712 -standardin soveltamisesta saatuja tuloksia;

Kiistatapauksessa pätevinä pidetään ainoastaan EN ISO 20483 -standardin soveltamisesta saatuja tuloksia;

III OSA

Menetelmä vehnästä tehdyn taikinan tarttumattomuuden ja leipoutuvuuden määrittämiseksi

1.    Otsikko

Menetelmä vehnäjauhon koeleivontaan.

2.    Soveltamisala

Menetelmää sovelletaan koejauhatuksessa saatuihin vehnäjauhoihin hiivalla nostatetun leivän valmistamiseksi.

3.    Periaate

Valmistetaan jauhoista, vedestä, hiivasta, suolasta ja sakkaroosista taikina määrätyssä taikinakoneessa. Taikinan paloittelun ja pyörittelyn jälkeen taikinapalojen annetaan nousta 30 minuuttia; ne vaivataan, asetetaan paistopelleille ja paistetaan määrätyn pituisen loppunostatuksen jälkeen. Arvioidaan taikinan tekniset ominaisuudet. Leivät arvioidaan niiden tilavuuden ja korkeuden perusteella.

4.    Ainesosat

4.1    Hiiva

Aktiivinen Saccharomyces cerevisiae -kuivahiiva (DHW-Hamburg-Wansbeck) tai aines, jolla on samat ominaisuudet.

4.2    Vesijohtovesi

4.3    Sokeri-suola-askorbiinihappoliuos

Liuotetaan 30 ± 0,5 g natriumkloridia (kauppalaatua), 30 ± 0,5 g sakkaroosia (kauppalaatua) ja 0,040 ± 0 001 g askorbiinihappoa 800 ± 5 g:aan vettä. Valmistetaan uusi liuos joka päivä.

4.4    Sokeriliuos

Liuotetaan 5 ± 0,1 g sakkaroosia (kauppalaatua) 95 ± 1 g:aan vettä. Valmistetaan uusi liuos joka päivä.

4.5    Mallasjauho (jolla on entsymaattinen aktiivisuus)

Kauppalaatua.

5.    Laitteet

5.1    Leivontahuone

Leivontahuoneen säätöjärjestelmällä on voitava pitää yllä 22–25 °C:n lämpötilaa.

5.2    Jäähdytin

4 ± 2 °C:n lämpötilan ylläpitämiseksi.

5.3    Vaaka

Suurin kuormitus 2 kg, tarkkuus 2 g.

5.4    Vaaka

Suurin kuormitus 0,5 kg, tarkkuus 0,1 g.

5.5    Analyysivaaka

Tarkkuus 0,1 × 10– 3 g.

5.6    Sekoitin

Stephan UMTA 10, jonka sekoittaja on mallia ”Detmold” (Stephan Söhne GmbH) tai laite, jolla on vastaavat ominaisuudet.

5.7    Nostatuskaappi

Leivontahuoneen säätöjärjestelmällä on voitava pitää yllä 30 ± 1 °C:n lämpötilaa.

5.8    Avonaiset muovilaatikot

Polymetyylimetakrylaattia (Plexiglas, Perspex). Sisämitat: 25 × 25 cm, korkeus 15 cm, seinämien paksuus 0,5 ± 0,05 cm.

5.9    Nelikulmaisia muovilevyjä

Polymetyylimetakrylaattia (Plexiglas, Perspex). Vähintään 30 × 30 cm, paksuus 0,5 ± 0,05 cm.

5.10    Leipomakone

Leipomakone Brabender (Brabender OHG) tai laite, jolla on samat ominaisuudet.

6.    Näytteenotto

Standardin EN ISO 24333 mukaisesti.

7.    Menettely

7.1    Hydrataation määritys

Vedensitomiskyky määritetään ICC-standardin nro 115/1 mukaan.

7.2    Mallasjauhon lisäämisen määritys

Määritetään jauhon sakoluku standardin EN ISO 3093 mukaan. Jos sakoluku on suurempi kuin 250, määritetään lisättävä mallasjauhon määrä, jotta sakoluvuksi saataisiin 200–250, suorittamalla sarja sekoituksia, joissa jauhoon lisättävä mallasjauhon (4.5 kohta) määrä kasvaa. Jos sakoluku on pienempi kuin 250, mallasjauhoja ei ole tarpeen lisätä.

7.3    Kuivahiivan uudelleen aktivointi

Sokeriliuoksen (4.4) lämpötila nostetaan 35 ± 1 °C:een. Kaadetaan 1 paino-osa aktiivista kuivahiivaa 4 paino-osaan tätä haaleata sokeriliuosta. Ei hämmennetä. Sekoitetaan tarvittaessa kevyesti.

Annetaan seistä 10 ± 1 minuuttia. Hämmennetään, kunnes saadaan homogeeninen suspensio. Tämä suspensio on käytettävä seuraavan 10 minuutin aikana.

7.4    Jauhon ja nestemäisten ainesten lämpötilojen mukauttaminen

Jauhon ja veden lämpötilat on mukautettava, jotta taikinan lämpötilaksi saadaan sekoituksen jälkeen 27 ± 1 °C.

7.5    Taikinan koostumus

Punnitaan 2 g:n tarkkuudella 10 y/3 g jauhoa sellaisenaan (vastaa 1 kg:aa jauhoa, jonka kosteuspitoisuus on 14 %), missä y on farinografikokeessa käytettävä jauhon määrä (ks. ICC-standardi nro 115/1).

Punnitaan 0,2 g:n tarkkuudella tarvittava mallasjauhon määrä, jotta sakoluvuksi saadaan 200–250 (7.2 kohta).

Punnitaan 430 ± 5 g sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta (4.3) ja lisätään vettä niin, että kokonaismassaksi saadaan (x – 9) 10 y/3 g (ks. 10.2 kohta), jossa x on farinografikokeessa käytetty veden määrä (ks. ICC-standardi nro 115/1). Tämä kokonaismassa (tavallisesti 450–650 g) on määritettävä 1,5 g:n tarkkuudella.

Punnitaan 90 ± 1 g hiivasuspensiota (7.3 kohta).

Merkitään muistiin taikinan kokonaismassa (P), joka on jauhon, sokeri-suola-askorbiinihappoliuoksen ja veden, hiivasuspension ja mallasjauhon massojen summa.

7.6    Sekoittaminen

Taikinakoneen lämpötila nostetaan ensin 27 ± 1 °C:seen käyttämällä riittävä määrä sopivan lämpöistä vettä.

Nestemäiset ainekset kaadetaan taikinakoneeseen ja levitetään pinnalle jauho ja mallasjauho.

Taikinakone käynnistetään (nopeus 1, 1 400 kierrosta/min), annetaan pyöriä 60 sekunnin ajan. 20 sekunnin kuluttua sekoituksen aloittamisesta käännetään taikinakoneen säiliön kanteen kiinnitettyä kaavinta kaksi kertaa.

Mitataan taikinan lämpötila. Jos se ei ole 26–28 °C, poistetaan tämä taikina ja tehdään uusi sen jälkeen, kun ainesten lämpötilat on mukautettu.

Arvioidaan taikinoiden ominaisuudet käyttämällä yhtä seuraavista ilmaisuista:

Jotta taikinaa voitaisiin pitää tarttumattomana ja koneessa leipoutuvana sekoituksen jälkeen, sen on muodostettava kiinteä massa, joka ei tartu kiinni lähes ollenkaan taikinakoneen säiliön seinämiin ja akseliin. Tämä massa on voitava helposti koota käsillä ja poistaa säiliöstä yhdellä kertaa ilman huomattavaa hukkaa.

7.7    Paloittelu ja pyörittely

Punnitaan 2 g:n tarkkuudella kolme taikinapalaa seuraavan kaavan mukaan:

p

=

0,25 P, jossa

p

=

taikinapalan massa

P

=

taikinan kokonaismassa.

Pyöritellään paloja välittömästi 15 sekunnin ajan leipomakoneessa (5.10 kohta) ja laitetaan ne sen jälkeen 30 ± 2 minuutiksi ylösalaisin käännetyillä muovilaatikoilla (5.8 kohta) peitetyille muovilevyille (5.9 kohta) nostatuskaappiin (5.7 kohta).

Taikinapaloja ei saa jauhottaa.

7.8    Vaivaaminen

Tuodaan muovilevyillä olevat, ylösalaisin käännetyillä laatikoilla peitetyt taikinapalat lähelle leipomakonetta (5.10 kohta). Jokaista palaa vaivataan uudelleen 15 sekunnin ajan. Palaa suojaava kansi poistetaan vasta juuri ennen muotoilua. Arvioidaan uudestaan taikinan ominaisuudet käyttämällä toista seuraavista ilmaisuista:

Jotta taikinaa voitaisiin pitää tarttumattomana ja koneessa leipoutuvana, se saa tarttua kiinni säiliön seinämiin vain vähän tai ei lainkaan niin, että taikina voi laitteen toiminnan ajan pyöriä hyvin itsensä ympäri ja muodostaa pallon. Toimenpiteen jälkeen taikina ei saa tarttua kiinni leipomakoneen säiliön seinämiin, kun säiliön kantta nostetaan.

8.    Testausseloste

Testausselosteessa on mainittava:

9.    Yleiset huomautukset

Haluttu koostumus saadaan lisäämällä x ml vettä määrään, joka vastaa 300 g:aa jauhoja, joiden kosteuspitoisuus on 14 %. Koeleivonnassa käytetään 1 kg jauhoja (joiden kosteuspitoisuus on 14 %), kun taas x perustuu 300 g:aan jauhoja; siksi koeleivonnassa on tarpeen käyttää x:ää, joka on jaettu kolmella ja kerrottu 10 g:lla vettä, eli 10 x/3 g.

430 g sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta sisältää 15 g suolaa ja 15 g sokeria. Tämä 430 g:n liuos sisältyy nestemäisiin aineksiin. Jotta taikinaan lisättäisiin 10 x/3 g vettä, on lisättävä (10 x/3 + 30) g nestemäisiä aineksia, jotka koostuvat 430 g:sta sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta ja lisätystä vesimäärästä.

Vaikka osa hiivasuspensioon lisätystä vedestä imeytyy hiivaan, tämä suspensio sisältää myös vapaata vettä. Oletetaan, että 90 g hiivasuspensiota sisältää 60 g vapaata vettä. Tämän vuoksi nestemäisten ainesten määrää on korjattava hiivasuspensiossa olevan 60 g:n vesimäärän osalta, joten on lisättävä 10 x/3 g plus 30 miinus 60 g. Siitä saadaan: (10 x/3 + 30) – 60 = 10 x/3 – 30 = (x/3 – 3) 10 = (x – 9) 10/3, toisin sanoen 7.5 kohdassa esitetty kaava. Jos esimerkiksi farinografikokeessa käytetty vesimäärä x on 165 ml, tämä arvo sijoitetaan kaavaan niin, että 430 g:aan sokeri-suola-askorbiinihappoliuosta on lisättävä vettä, kunnes kokonaismassaksi tulee:

(165 – 9) 10/3 = 156 × 10/3 = 520 g.

Puhdistetaan vehnänäyte ja määritetään sen kosteuspitoisuus. Vehnän kosteuspitoisuutta ei tarvitse säätää, jos se on 15,0–16,0 %. Muussa tapauksessa säädetään vehnän vesipitoisuus 15,5 ± 0,5 %:iin vähintään kolme tuntia ennen jauhamista.

Vehnä jauhetaan jauhoksi käyttämällä laboratoriomyllyjä Buhler MLU 202 tai Brabender Quadrumat Senior tai muuta samanlaista laitetta, jolla on samat ominaisuudet.

Valitaan jauhatusmenetelmä, jolla saadaan jauhoa, jonka jauhatusaste on vähintään 72 % ja jonka tuhkapitoisuus on 0,50–0,60 % kuiva-aineesta.

Määritetään jauhon tuhkapitoisuus komission asetuksen (EU) N:o 234/2010 ( 10 ) liitteen II mukaisesti ja kosteuspitoisuus tämän asetuksen mukaisesti. Lasketaan jauhatusaste seuraavan yhtälön mukaan:

E = (((100 – f) F)/(100 – w) W) × 100 %

jossa:

E

=

jauhatusaste,

f

=

jauhon vesipitoisuus,

w

=

vehnän vesipitoisuus,

F

=

tuotettu jauhon massa, jonka vesipitoisuus on f,

W

=

jauhettu vehnän massa, jonka vesipitoisuus on w.

Huom. Käytettyjä aineksia ja välineitä koskevat tarkemmat tiedot on lueteltu 31 päivänä maaliskuuta 1977 laaditussa asiakirjassa T/77.300, jonka on julkaissut Instituut voor Graan, Meel en Brood, TNO – Postbus 15, Wageningen, Alankomaat.

IV OSA

Viljojen näytteenotto- ja analyysimenetelmät

V OSA

Hinnankorotukset ja -alennukset

Taulukko I

Taulukko II

VI OSA

Hinnankorotusten ja -alennusten laskeminen

Asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädetyt hinnanmukautukset ilmoitetaan euroina tonnilta tarjouskilpailussa tai sen ulkopuolella tehtyjen interventiotarjousten osalta kertomalla kyseisessä artiklassa tarkoitettu hinta vahvistettujen prosenttimääräisten korotusten tai alennusten summalla seuraavasti:

---

LIITE II

RIISI

I OSA

Paddyriisin näytteenotto- ja analyysimenetelmät

On otettava kolme edustavaa, vähintään yhden kilogramman painoista näytettä. Näytteet on tarkoitettu

Jotta näytteet olisivat edustavia, otettavien näytteiden lukumäärä on laskettava jakamalla erän määrä kymmenellä tonnilla. Yksittäisten näytteiden on oltava samanpainoisia. Edustavat näytteet saadaan jakamalla yksittäisten näytteiden määrä kolmella.

Laatuvaatimukset on tarkistettava edustavasta näytteestä, joka on tarkoitettu varastolle, jossa haltuunotto suoritetaan.

Kukin osatoimitus voidaan ennen interventiovarastoon siirtämistä tutkia tarkastamalla ainoastaan kosteuspitoisuus, epäpuhtauksien osuus ja elävien hyönteisten esiintymättömyys. Jos tarkastuksen lopputulos osoittaa myöhemmin, ettei jokin osatoimitus täytä vähimmäislaatuvaatimuksia, asianomaisen määrän haltuunotosta kieltäydytään. Jos maksajavirasto pystyy tarkastamaan kunkin osatoimituksen kaikki vähimmäislaatuvaatimukset ennen varastoon siirtämistä, sen on kieltäydyttävä ottamasta haltuunsa osatoimitusta, joka ei täytä kyseisiä vaatimuksia.

Maksajaviraston hyväksymä laboratorio suorittaa uuden analyysin toimijan ja maksajaviraston hallussa olevista näytteistä tasapuolisesti muodostetun uuden edustavan näytteen perusteella. Jos tarjottu erä toimitetaan osissa, tulos on jokaisesta osatoimituksesta otettujen uusien edustavien näytteiden analyysien tulosten painotettu keskiarvo.

II OSA

Hinnankorotukset ja -alennukset

---

LIITE III

NAUDANLIHA

I OSA

Haltuunoton edellytykset ja valvonta

II OSA

Muuntokertoimet

III OSA

Luuttomaksi leikkaaminen

I    Lihan luuttomaksi leikkaamista koskevat yleiset edellytykset

II    Sopimukset ja tarjouseritelmät

Tarjouseritelmistä on käytävä ilmi erityisesti yksityiskohtaiset edellytykset, joilla määritellään palojen leikkuun valmistelua, viimeistelyä, pakkaamista, jäädytystä ja säilytystä koskevat yksityiskohtaiset säännöt sitä varten, että maksajavirasto ottaa ne haltuun.

III    Luuttomaksi leikkaamisen valvonta ja seuranta

Maksajavirastojen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luuttomaksi leikkaaminen tapahtuu tämän asetuksen vaatimusten ja tämän osan II jaksossa kuvattujen sopimusten ja tarjouseritelmien mukaisesti.

Maksajavirastojen on erityisesti otettava käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan luuttomaksi leikkaamista koskevien toimien jatkuva seuranta ja todentaminen. Tällaisen seurannan ja todentamisen tulokset on kirjattava.

IV    Palojen varastointi

Palat on varastoitava sen jäsenvaltion alueella sijaitseviin kylmävarastoihin, jonka toimialueella maksajavirasto sijaitsee.

V    Luuttomaksi leikkaamisen kustannukset

Tämän osan II jaksossa tarkoitetut sopimukset ja niiden mukaiset korvaukset kattavat tämän osan I jakson 2 kohdassa tarkoitetusta luuttomaksi leikkaamisesta aiheutuvat kustannukset.

VI    Luuttomaksi leikkaamisen määräajat

Luuttomaksi leikkaaminen, viimeistely, punnitus, pakkaaminen ja pikajäädytys on saatettava päätökseen 10 kalenteripäivän kuluessa teurastuksesta. Maksajavirasto voi kuitenkin asettaa lyhyempiä määräaikoja.

VII    Tarkastukset ja tuotteiden hylkääminen

IV OSA

Interventiolihan luuttomaksi leikkaamiseen sovellettavat säännökset

1.   TAKANELJÄNNEKSEN PALAT

1.1   Palojen kuvaus

1.1.1   Interventiotakapotka (koodi INT 11)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: potka irrotetaan reidestä polvinivelen kohdalta irrottamalla lihas sen luonnollisia rajoja pitkin, reidestä tulevat hermot jätetään potkaan kimpuksi. Potkan luu (sääriluu ja kinner) irrotetaan.

Viimeistely: jänteiden päät irrotetaan.

Kääriminen ja pakkaaminen: palat on käärittävä yksittäin ennen kuin ne pakataan laatikkoon.

1.1.2   Interventiokulmapaisti (koodi INT 12)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: lihas irrotetaan reidestä reisiluun suuntaisella viillolla lihasten luonnollisia rajoja pitkin; osa lippamaisesta lihaksesta jätetään paikalleen.

Viimeistely: polvilumpio sekä suuret hermot ja jänteet irrotetaan; lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla lihaksen millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm.

1.1.3   Interventiosisäpaisti (koodi INT 13)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: lihas irrotetaan ulkopaistista ja potkasta lihasten luonnollisia rajoja pitkin ja irrotetaan reisiluusta; istuinluu (ischium) poistetaan.

Viimeistely: poistetaan laskimot, nivuksen pintaosat ja rauhaset; poistetaan rustot ja suoliluuhun liittyvät sidekudokset; lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla lihaksen millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm.

1.1.4   Interventioulkopaisti (koodi INT 14)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: lihas irrotetaan kulmapaistista ja takapotkasta jakamalla luonnollisista liitoksista; reisiluu irrotetaan.

Viimeistely: poistetaan palan rustoinen osa sekä imusolmuke, rasvakasautumat ja jänteet; lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla lihaksen millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm.

1.1.5   Interventiosisäfilee (koodi INT 15)

Paloittelu: sisäfilee irrotetaan yhtenä kappaleena irrottamalla sen pää suoliluusta (ilium) ja sen keski- ja etuosa viillolla, joka erottaa ketjulihaksen selkäfileen luusta.

Viimeistely: rauhaset ja rasvakasautumat poistetaan. Kalvojänne ja ketjulihas jätetään koskemattomana paikoilleen.

1.1.6   Interventiopaahtopaisti (koodi INT 16)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: tämä pala erotetaan kulmapaistin ja ulkopaistin muodostamasta kokonaisuudesta suoralla viillolla noin viiden senttimetrin etäisyydeltä viidennen ristiluun takareunasta ja noin viiden senttimetrin etäisyydelle istuinluun (ischium) etureunasta varoen halkaisemasta sisäpaistia.

Se erotetaan kyljysrivistä leikkaamalla viimeisen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman välistä, jolloin etureuna irrotetaan suoliluusta. Luut ja rustot poistetaan.

Viimeistely: poistetaan rasvakasautumat sisäpinnalta pitkän selkälihaksen alapuolelta. Lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm.

1.1.7   Interventioulkofilee (koodi INT 17)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: tämä pala irrotetaan ulkopaistista leikkaamalla suoraan viimeisen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman välistä. Se erotetaan kyljysrivistä leikkaamalla suoraan yhdennentoista ja kymmenennen kylkiluun välistä. Selkäranka irrotetaan huolellisesti. Kylkiluut ja selkärangan nikamat irrotetaan nyppimällä (luu kerrallaan).

Viimeistely: poistetaan rustot, jotka ovat jääneet jäljelle luuttomaksi leikkaamisen jälkeen. Jänteet poistetaan. Lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm.

1.1.8   Interventiokuve (koodi INT 18)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: kuve irrotetaan kokonaan takaneljänneksestä suoraan kahdeksannen kylkiluun kohdalta leikkaamalla kupeen irrotuskohdasta takaosan lihasten rajoja pitkin kohti pistettä, jonka kautta kulkee kohtisuora linja viimeisen lannenikaman keskikohtaan.

Viiltoa jatketaan alaspäin suoralla sisäfileen suuntaisella viillolla, kylkiluiden poikki kolmannestatoista kuudenteen kylkiluuhun, selkärangan selkäpuolen suuntaisesti siten, että viilto ei ole kuin 5 cm selkälihaksen sivukärjestä.

Kaikki luut ja rustot poistetaan nyppimällä. Koko kuve on jätettävä kokonaiseksi.

Viimeistely: poistetaan sidekudokset, jotka peittävät kupeen lievettä, ja jätetään lieve koskemattomaksi. Näkyvän rasvan (ulkoisen ja kudosten välisen) osuus saa olla enintään 30 %.

1.1.9   Interventiokylki (viisi kylkiluuta) (koodi INT 19)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: tämä pala erotetaan ulkofileestä suoralla yhdennentoista ja kymmenennen kylkiluun välisellä viillolla, ja siihen on kuuluttava viisi kylkiluuta kuudennesta kymmenenteen kylkiluuhun. Kylkiluiden väliset lihakset sekä rintakalvo irrotetaan nyppimällä kylkiluiden yhteydessä. Selkäranka ja rustot irrotetaan mukaan lukien lapaluun pää.

Viimeistely: selkäsiteet (ligamentum nuchae) irrotetaan. Lihaksen ulkoinen rasvakerros ei saa olla millään pinnalla paksumpi kuin 1 cm. Yläpinta jätetään paikoilleen.

2.   ETUNELJÄNNEKSEN PALAT

2.1   Palojen kuvaus

2.1.1   Interventioetupotka (koodi INT 21)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: lihas irrotetaan leikkaamalla värttinäluun (radius) suuntaisesti suoraan kinnernivelen tasolle (humerus). Värttinäluu (radius) irrotetaan.

Viimeistely: jänteiden päät irrotetaan.

Etupotkat on pakattava erilleen takapotkista.

2.1.2   Interventiolapa (koodi INT 22)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: tämä lihas irrotetaan etuosasta leikkaamalla lihasten luonnollisia rajoja pitkin, erityisesti lapaluun ruston (scapulum) yläreunan kohdalta, seuraten yläreunaa kaartaen siten, että lapa irtoaa sen luonnollisesta anatomisesta sijainnista. Lapaluu irrotetaan. Lavan yläpuolen lihas käännetään irti lapaluusta (scapulum) siten, että se jää kuitenkin osittain kiinni lapaluuhun, jolloin luu on helppo irrottaa. Olkaluu (humerus) irrotetaan.

Viimeistely: lavasta poistetaan rustot, jänteet ja suuret hermot; rasvan (ulkoisen ja kudosten välisen) osuus saa olla enintään 10 %.

2.1.3   Interventiorinta (koodi INT 23)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: tämä lihas irrotetaan etuneljänneksestä leikkaamalla se ensimmäisen kylkiluun keskiosaan nähden kohtisuoralla viillolla. Kylkiluiden väliset lihakset ja rintakalvo irrotetaan nyppimällä kylkiluiden, selkärangan ja rustojen yhteydessä. Kylkiluun litteä pää jätetään paikoilleen; alapuolen pinnan rasvakerros sekä rintalastan alla oleva rasva poistetaan.

Viimeistely: rasvan (ulkoisen ja kudosten välisen) osuus saa olla enintään 30 %.

2.1.4   Interventioetuosa (koodi INT 24)

Paloittelu ja luuttomaksi leikkaaminen: etuosaksi kutsutaan palaa, joka jää jäljelle kun rinta, lapa ja potka on irrotettu.

Kylkiluut irrotetaan nyppimällä. Kaulan luut irrotetaan huolellisesti.

Ketjulihas jätetään paikoilleen.

Viimeistely: jänteet, suuret hermot ja rustot poistetaan. Rasvan (ulkoisen ja kudosten välisen) osuus saa olla enintään 10 %.

V OSA

Hylättyjen interventiopalojen hinnat

---

LIITE IV

VOI

I OSA

Näytteenotto kemiallista ja mikrobiologista määritystä sekä aistinvaraista arviointia varten

1.    Kemiallinen tai mikrobiologinen määritys

Mikrobiologinen näyte on otettava aseptisesti.

Enintään viisi 100 g:n näytettä voidaan yhdistää yhdeksi näytteeksi, joka määritetään perusteellisen sekoittamisen jälkeen.

Näytteet on otettava satunnaisesti kunkin erän eri kohdista ennen kuin tuote saapuu tai sen saapuessa maksajaviraston osoittamaan kylmävarastoon.

Yhdistetyn voinäytteen valmistus (kemiallinen määritys):

Kunkin voita interventioon tarjoavan valmistajan osalta on määritettävä vuosittain kaksi näytettä muun kuin maitorasvan toteamiseksi.

2.    Aistinvarainen arviointi

Varastoinnin 30 päivän koeajan jälkeen on otettava näytteitä satunnaisesti kunkin erän eri kohdista 30–45 päivän kuluttua voin toimittamisesta, ja näytteet on luokiteltava.

▼M2

Kukin näyte on arvioitava erikseen. Näytteenoton tai arvioinnin uusiminen ei ole sallittua.

▼B

3.    Noudatettavat ohjeet, jos näyte on virheellinen

Hylättävä määrä, jos myös uusi näyte on virheellinen:

▼M2

I A OSA

Julkiseen interventioon tarkoitetun suolattoman voin analyysimenetelmät

Tulostaulukko

▼B

II OSA

Voin toimitus ja pakkaaminen

---

LIITE V

RASVATON MAITOJAUHE

I OSA

Interventioon tarjotun rasvattoman maitojauheen näytteenotto ja analysointi

▼M2

I A OSA

Julkiseen interventioon tarkoitetun rasvattoman maitojauheen analyysimenetelmät

Lisäys I

RASVATON MAITOJAUHE: FOSFATIDYYLISERIININ JA FOSFATIDYYLIETANOLIAMIININ MÄÄRITYS

Menetelmä: käänteisfaasi-HPLC-menetelmä

1.   TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tässä kuvataan menetelmä rasvattomassa maitojauheessa (RMJ) olevan fosfatidyyliseriinin (FS) ja fosfatidyylietanoliamiinin (FE) kvantitatiiviseksi määrittämiseksi. Menetelmän avulla voidaan havaita RMJ:ssä esiintyvät kirnupiimän kiintoaineet.

2.   MÄÄRITELMÄ

FS + FE –pitoisuus : aineen massafraktio määritettynä tässä esitetyllä menetelmällä. Tulos ilmaistaan milligrammoina (mg) fosfatidyylietanoliamiinidipalmitoyyliä (FEDP) 100 grammassa jauhetta.

3.   MENETELMÄN PERIAATE

Aminofosfolipidit uutetaan ennastetusta maitojauheesta metanolilla. FS ja FE määritetään o-ftaalidialdehydi (OFA)-johdannaisina käänteisfaasi-HPLC:llä (RP-HPLC) ja fluoresenssidetektion avulla. Näytteen FS- ja FE -pitoisuudet määritetään kvantitatiivisesti vertaamalla standardinäytteeseen, joka sisältää tunnetun määrän FEDP:tä.

4.   REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien on oltava tunnustettua analyysilaatua. Veden on oltava tislattua tai puhtaudeltaan vähintään sitä vastaavaa, ellei toisin määritellä.

4.1    Standardi: PEDP, puhtaus vähintään 99 %

Huomautus: Standardia on säilytettävä – 18 °C:n lämpötilassa.

4.2    Reagenssit standardinäytteen ja testinäytteen valmistamiseksi

4.2.1

metanoli, HPLC-laatua

4.2.2

kloroformi, HPLC-laatua

4.2.3

tryptamiinimonohydrokloridi

4.3    Reagenssit o-ftaalidialdehydijohdannaisten valmistamiseen

4.3.1

natriumhydroksidi, 12 M vesiliuos

4.3.2

boorihappo, 0,4 M vesiliuos, pH säädettynä arvoon 10,0 natriumhydroksidin (4.3.1) avulla

4.3.3

2-merkaptoetanoli

4.3.4

o-ftaalidialdehydi (OFA)

4.4    HPLC-eluointiliuottimet

4.4.1

Eluointiliuottimet on valmistettava HPLC-laatuisia reagensseja käyttäen.

4.4.2

vesi, HPLC-laatua

4.4.3

metanoli, puhtaus tutkittu fluorometrillä

4.4.4

tetrahydrofuraani

4.4.5

natriumdivetyfosfaatti

4.4.6

natriumasetaatti

4.4.7

etikkahappo

5.   LAITTEET JA TARVIKKEET

5.1	Analyysivaaka, tarkkuus 1 mg, luettavuus 0,1 mg

5.2	Dekantterilaseja, tilavuus 25 ja 100 ml

5.3	Pipettejä, tilavuudet 1 ja 10 ml

5.4	Magneettisekoitin

5.5	Mittapipettejä, joilla voi pipetoida tilavuudet 0,2, 0,5 ja 5 ml

5.6	Mittapulloja, tilavuus 10, 50 ja 100 ml

5.7	Injektioruiskuja, tilavuus 20 ja 100 μl

5.8	Ultraäänihaude

5.9	Sentrifugi, 27 000 × g

5.10	Lasipulloja, tilavuus noin 5 ml

5.11	Mittalasi, tilavuus 25 ml

5.12	pH-mittari, tarkkuus 0,1 pH-yksikköä

5.13

HPLC-laite 5.13.1 säädettävä gradientin pumppausjärjestelmä, virtausnopeus 1,0 ml/min 200 barin paineessa 5.13.2 automaattinen näytteenkäsittelijä, jossa voi valmistaa johdannaisia 5.13.3 kolonniuuni, joka pysyy lämpötilassa 30 °C ± 1 °C 5.13.4 fluoresenssidetektori, joka toimii heräteaallonpituudella 330 nm ja emissioaallonpituudella 440 nm 5.13.5 integraattori tai tietojenkäsittelyohjelmisto, jolla pystytään mittaamaan piikkien pinta-aloja 5.13.6 LiChrospher®-100 -kolonni (250 × 4,6 mm) tai vastaava kolonni, joka on pakattu oktadekyylisilaanilla (C 18), hiukkaskoko 5 μm

6.   NÄYTTEENOTTO

Näytteet otetaan ISO-standardin 707 mukaisesti.

7.   SUORITUS

7.1    Sisäisen standardiliuoksen valmistus

7.1.1

Punnitaan 30,0 ± 0,1 mg tryptamiinimonohydrokloridia (4.2.3) 100 ml:n mittapulloon (5.6) ja täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1).

7.1.2

Pipetoidaan 1 ml (5.3) tätä liuosta 10 ml:n mittapulloon (5.6) ja täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1), jotta saadaan 0,15 mM:n tryptamiinipitoisuus.

7.2    Näyteliuoksen valmistus

7.2.1

Punnitaan 1,000 ± 0,001 g RMJ:ta 25 ml:n dekantterilasiin (5.2). Lisätään pipetillä 10 ml tislattua vettä (5.3), lämpötila 40 °C ± 1 °C, ja sekoitetaan magneettisekoittimella (5.4) 30 minuutin ajan mahdollisten paakkujen liuottamiseksi.

7.2.2

Pipetoidaan 0,2 ml (5.5) ennastettua maitoa 10 ml:n mittapulloon (5.6), lisätään injektioruiskulla (5,7) 100 μl 0,15 mM:n tryptamiiniliuosta (7.1) ja täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1). Sekoitetaan huolellisesti käännellen ja käsitellään ultraäänellä (5.8) 15 minuutin ajan.

7.2.3

Sentrifugoidaan (5.9) kiihtyvyydellä 27 000 g × g 10 minuutin ajan ja kerätään supernatantti neste pieneen lasipulloon (5.10). Huomautus: Näyteliuos on säilytettävä 4 °C:n lämpötilassa, kunnes HPLC-analyysi suoritetaan.

7.3    Ulkoisen standardiliuoksen valmistus

7.3.1

Punnitaan 55,4 mg FEDP:tä (4.1) 50 ml:n mittapulloon (5.6) ja lisätään mittalasilla (5.11) noin 25 ml kloroformia (4.2.2). Kuumennetaan tulpallinen pullo lämpötilaan 50 °C ± 1 °C ja sekoitetaan huolellisesti, kunnes FEDP liukenee. Jäähdytetään pullo 20 °C:n lämpötilaan, täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1) ja sekoitetaan käännellen.

7.3.2

Pipetoidaan (5.3) 1 ml tätä liuosta 100 ml:n mittapulloon (5.6) ja täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1). Pipetoidaan (5.3) 1 ml tätä liuosta 10 ml:n mittapulloon (5.6), lisätään 100 μl (5.7) 0,15 mM tryptamiiniliuosta (7.1) ja täytetään merkkiin metanolilla (4.2.1). Sekoitetaan käännellen. Huomautus: Vertailunäyteliuos on säilytettävä 4 °C:n lämpötilassa, kunnes HPLC-analyysi suoritetaan.

7.4    Derivointireagenssin valmistus

Punnitaan 25,0 ± 0,1 mg OFA:ta (4.3.4) 10 ml:n mittapulloon (5.6), lisätään 0,5 ml (5.5) metanolia (4.2.1) ja sekoitetaan huolellisesti OFA:n liuottamiseksi. Täytetään merkkiin boorihappoliuoksella (4.3.2) ja lisätään injektioruiskulla (5.7) 20 μl 2-merkaptoetanolia (4.3.3).

Huomautus: Derivointireagenssi on säilytettävä 4 °C:n lämpötilassa ruskeassa lasipullossa. Se pysyy stabiilina 1 viikon ajan.

7.5    Määritys HPLC:llä

7.5.1    Eluointiliuottimet (4.4)

Liuotin A: 0,3 mM natriumdivetyfosfaattiliuos ja 3mM natriumasetaattiliuos (pH säädettynä etikkahapolla arvoon 6,5 ± 0,1): metanoli:tetrahydrofuraani = 558:440:2 (v/v/v).

Liuotin B: metanoli

7.5.2    Ehdotettu eluointigradientti:

Huomautus: Eluointigradientti voi vaatia pieniä muutoksia kuviossa 1 esitetyn erotuskyvyn saamiseksi.

Kolonnin lämpötila: 30 °C.

7.5.3

Injektiotilavuus: 50 μl derivointireagenssia ja 50 μl näyteliuosta

7.5.4

Kolonnin tasapainotus Kolonnia huuhdellaan 100-prosenttisella liuottimella B 15 minuutin ajan, tämän jälkeen asetetaan A:B = 40:60 ja saatetaan tasapainoon virtausnopeuden ollessa 1 ml/min 15 minuutin ajan. Suoritetaan ajo injektoimalla metanolia (4.2.1) sokeakokeeksi. Huomautus: Jos kolonnia ei aiota käyttää pitkään aikaan, sitä huuhdellaan metanolin ja kloroformin seoksella (80:20 (v/v)) 30 minuutin ajan.

7.5.5

Määritetään näytteen FS + FE -pitoisuus

7.5.6

Suoritetaan kromatografisten analyysien sarja pitäen ajojen välinen aika vakiona vakioisten retentioaikojen saamiseksi. Ulkoista standardiliuosta (7.3) injektoidaan aina 5–10 näyteliuoksen välein vastekertoimen laskemiseksi. Huomautus: Kolonni on huuhdeltava 100-prosenttisella liuottimella B (7.5.1) vähintään 30 minuutin ajan aina 20–25 ajon jälkeen.

7.6    Integrointimenetelmä

7.6.1    FEDP-piikki

FEDP eluoituu yhtenä piikkinä. Määritetään piikin pinta-ala integroimalla laaksosta laaksoon.

7.6.2    Tryptamiinipiikki

Tryptamiini eluoituu yhtenä piikkinä (kuvio 1). Määritetään piikin pinta-ala integroimalla laaksosta laaksoon.

7.6.3    FS- ja FE-piikkiryhmät

Kuvatuissa olosuhteissa (kuvio 1) FS eluoituu kahtena pääasiallisena, osittain erottumattomana piikkinä, jota edeltää pieni piikki. FE eluoituu kolmena pääasiallisena, osittain erottumattomana piikkinä. Määritetään jokaisen piikkiryhmän kokonaispinta-ala asettaen pohjaviiva kuviossa 1 esitetyllä tavalla.

8.   TULOSTEN LASKEMINEN JA ILMOITTAMINEN

Näyteliuoksen FS + FE -pitoisuus lasketaan seuraavasti:

C = 55,36 × ((A2)/(A1)) × ((T1)/(T2))

jossa:

C

=

näytteen FS- tai FE-pitoisuus (mg/100 g jauhetta)

A1

=

standardinäyteliuoksen (7.3) FEDP-piikin pinta-ala

A 2

=

näyteliuoksen (7.2) FS- tai FE-piikin pinta-ala

T 1

=

standardinäyteliuoksen (7.3) tryptamiinipiikin pinta-ala

T 2

=

näyteliuoksen (7.2) tryptamiinipiikin pinta-ala

9.   MENETELMÄN TARKKUUS

Huomautus: Toistettavuusarvot on laskettu kansainvälisen IDF-standardin (*) mukaisesti.

9.1    Toistettavuus

Toistettavuuden suhteellinen standardipoikkeama, joka ilmaisee saman henkilön samalla laitteella samoissa olosuhteissa samasta näytteestä lyhyin väliajoin saamien toisistaan riippumattomien määritystulosten vaihtelevuutta, ei saa olla yli 2 % suhteellisesti. Jos näillä edellytyksillä tehdään kaksi määritystä, kahden tuloksen suhteellinen ero saa olla enintään 6 % tulosten aritmeettisesta keskiarvosta.

9.2    Uusittavuus

Kun eri henkilöt tekevät eri laboratorioissa eri välineistöillä ja eri olosuhteissa määritykset samasta näytteestä, näiden kahden tuloksen välinen suhteellinen ero saa olla enintään 11 % tulosten aritmeettisesta keskiarvosta.

10.   VIITTEET

10.1	Resmini P., Pellegrino L., Hogenboom J.A., Sadini V., Rampilli M., ”Detection of buttermilk solids in skimmilk powder by HPLC quantification of aminophospholipids.” Sci. Tecn. Latt.-Cas., 39,395 (1988).

Kuva 1

HPLC-kuvio fosfatidyyliseriinin (FS) ja fosfatidyylietanoliamiinin (FE) OFA-johdannaisista ennastetun rasvattoman maitojauheen metanoliuutteessa. Kuviossa esitetään FS-, FE- ja tryptamiini- (sisäinen standardi) piikkien integrointitapa.

Lisäys II

JULKISEEN VARASTOINTIIN TARKOITETUN RASVATTOMAN MAITOJAUHEEN HERAJUOKSETTEEN OSOITTAMINEN KASEIINIMAKROPEPTIDIEN MÄÄRITYKSEN AVULLA SUUREN EROTUSKYVYN NESTEKROMATOGRAFIAA (HPLC) KÄYTTÄEN

1.   TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tämän menetelmän avulla voidaan osoittaa herajuoksetteen esiintyminen julkiseen varastointiin tarkoitetussa rasvattomassa maitojauheessa kaseiinimakropeptidien määrityksen avulla.

2.   VIITE

Kansainvälinen standardi ISO 707 – Maito ja maitotuotteet – Näytteenotto-menetelmät.

3.   MÄÄRITELMÄ

Kuiva herajuoksetepitoisuus ilmoitetaan massaprosentteina ja määritetään kaseiinimakropeptidipitoisuutena tässä esitetyllä menetelmällä.

4.   PERIAATE

5.   REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien on oltava tunnustettua analyysilaatua. Veden on oltava tislattua tai puhtaudeltaan vähintään sitä vastaavaa.

5.1    Trikloorietikkahappoliuos

Liuotetaan 240 g trikloorietikkahappoa (CCl3COOH) veteen ja täytetään 1 000  ml:ksi. Liuoksen tulee olla kirkasta ja väritöntä.

5.2    Eluointiliuos, pH 6,0

Liuotetaan 1,74 g dikaliumvetyfosfaattia (K2HPO4), 12,37 g monokaliumdivetyfosfaattia (KH2PO4) ja 21,41 g natriumsulfaattia (Na2SO4) noin 700 ml:aan vettä. Tarvittaessa säädetään pH 6,0:ksi fosforihappo- tai kaliumhydroksidiliuoksen avulla.

Täytetään 1 000  ml:ksi vedellä ja homogenoidaan.

Huomautus: Eluointiliuoksen koostumusta voidaan ajantasaistaa standardista annetun todistuksen tai kolonninpakkausmateriaalin valmistajan suositusten mukaisesti.

Eluointiliuos suodatetaan ennen käyttöä 0,45 μm:n kalvosuodattimen läpi.

5.3    Pesuliuos

Sekoitetaan yksi tilavuusosa asetonitriiliä (CH3CN) 9 tilavuusosaan vettä. Suodatetaan seos ennen käyttöä 0,45 μm:n kalvosuodattimen läpi.

Huomautus: Tässä voidaan käyttää mitä tahansa pesuliuosta, jolla on bakteereja tappava vaikutus ja joka ei heikennä kolonnien erotuskykyä.

5.4    Standardinäytteet

5.4.1

Tämän asetuksen vaatimuksia vastaava rasvaton maitojauhe eli [0].

5.4.2

Sama rasvaton maitojauhe sekoitettuna 5-prosenttiseksi (m/m) juoksetetyyppisellä, koostumukseltaan standardilla herajauheella eli [5].

6.   LAITTEET JA TARVIKKEET

6.1	Analyysivaaka

6.2	Sentrifugi, jolla voidaan saavuttaa 2 200  g:n keskipakovoima, varustettuna noin 50 ml:n sentrifugiputkilla, joissa on tulppa tai korkki

6.3	Mekaaninen ravistelija

6.4	Magneettisekoitin

6.5	Lasisuppiloita, halkaisija noin 7 cm

6.6	Suodatinpapereita, keskinopea suodatus, halkaisija noin 12,5 cm

6.7	Lasinen suodatuslaite, varustettuna huokoskooltaan 0,45 μm:n kalvosuodattimella

6.8	Mittapipettejä, joilla voidaan annostella 10 ml (ISO 648, luokka A tai ISO/R 835) tai laite, jolla voidaan annostella 10,0 ml kahdessa minuutissa

6.9	Laite, jolla voidaan annostella 20,0 ml vettä noin 50 °C:ssa

6.10	Vesihaude säädettynä termostaatilla 25 ± 0,5 °C:seen

6.11

HPLC-laitteisto, johon kuuluu: 6.11.1  pumppu 6.11.2  käsikäyttöinen tai automaattinen injektori, jonka injektiotilavuus on 15–30 μl 6.11.3  kaksi TSK 2 000 SW -kolonnia sarjassa (pituus 30 cm, sisähalkaisija 0,75 cm) tai tehokkuudeltaan vastaavat kolonnit (esim. yksi TSK 2 000 -SWxl, yksi Agilent Technologies Zorbax GF 250) ja esikolonni (3 cm × 0,3 cm) pakattuna I 125:llä tai tehokkuudeltaan vastaavalla materiaalilla 6.11.4  kolonniuuni, jonka lämpötila on säädetty termostaatilla 35 ± 1 °C:seen 6.11.5  aallonpituudeltaan säädettävissä oleva UV-detektori, jolla voidaan suorittaa mittauksia 205 nm:ssä 0,008 Å:n herkkyydellä 6.11.6  integraattori, jolla voidaan integroida laaksosta laaksoon. Huomautus: Huoneenlämpötilassa olevilla kolonneilla voidaan työskennellä, mutta niiden erotuskyky on hieman heikompi. Tässä tapauksessa lämpötilan muutosten saman analyysisarjan aikana täytyy olla alle ± 5 °C.

7.   NÄYTTEENOTTO

7.1	Näytteet otetaan kansainvälisessä ISO-standardissa 707 kuvatun menettelyn mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää muuta näytteenottomenetelmää, jos se on edellä mainitun standardin periaatteiden mukainen.

7.2	Näyte on säilytettävä olosuhteissa, joissa näyte ei pilaannu eikä sen koostumus muutu.

8.   SUORITUS

8.1    Testinäytteen esikäsittely

Maitojauhe siirretään astiaan, joka on siihen verrattuna tilavuudeltaan noin kaksinkertainen ja jossa on ilmatiivis kansi. Astia suljetaan välittömästi. Maitojauhe sekoitetaan käännellen astiaa toistuvasti ympäri.

8.2    Testinäyte

Punnitaan 2,000 ± 0,001 g näytettä sentrifugiputkeen (6.2) tai suljettuun pulloon (50 ml).

8.3    Rasvan ja proteiinien poisto

8.3.1

Lisätään näytteeseen 20,0 ml lämmintä vettä (50 °C). Liuotetaan jauhe ravistaen 5 minuutin ajan ravistelijalla (6.3). Asetetaan putki vesihauteeseen (6.10) ja annetaan putken lämpötilan tasaantua 25 °C:ksi.

8.3.2

Lisätään 10,0 ml trikloorietikkahappoliuosta (5.1), noin 25 °C, kahden minuutin aikana magneettisekoittajalla (6.4) voimakkaasti sekoittaen. Asetetaan putki vesihauteeseen (6.10) ja pidetään sitä siellä 60 minuuttia.

8.3.3

Sentrifugoidaan (6.2) kiihtyvyydellä 2 200  g kymmenen minuuttia, tai suodatetaan paperin läpi (6.6), poistetaan suodoksen viisi ensimmäistä millilitraa.

8.4    Kromatografinen määritys

8.4.1

Injektoidaan tarkasti mitattuna 15–30 μl supernatanttia tai suodosta (8.3.3) HPLC-laitteistoon (6.11), jonka virtausnopeus on 1,0 ml eluointiliuosta (5.2) minuutissa. Huomautus 1. Muuta virtausnopeutta voidaan käyttää, jos otetaan huomioon kolonnien sisähalkaisija tai kolonnin valmistajan ohjeet. Huomautus 2. Jokaisen keskeytyksen aikana kolonnit on huuhdeltava vedellä. Eluointiliuosta (5.2) ei saa koskaan jättää niihin. Ennen jokaista yli 24 tunnin keskeytystä kolonnit on huuhdeltava vedellä ja pestävä sitten liuoksella (5.3) vähintään kolmen tunnin ajan virtausnopeudella 0,2 ml/minuutti.

8.4.2

Näytteen [E] kromatografisen määrityksen tulokset saadaan kromatogrammin muodossa, jossa jokainen piikki tunnistetaan sen retentioajasta RT seuraavasti: Piikki II: kromatogrammin toinen piikki, jonka RT on noin 12,5 minuuttia. Piikki III: kromatogrammin kolmas piikki, joka on CMP, joiden RT on 15,5 minuuttia. Kolonnien valinta voi vaikuttaa merkittävästi eri piikkien retentioaikoihin. Integraattori (6.11.6) laskee automaattisesti jokaisen piikin pinta-alan A, eli: AII: piikin II pinta-ala AIII: piikin III pinta-ala Laitteiston tai kolonnien huonosta toiminnasta tai määritetyn näytteen luonteesta ja alkuperästä johtuvien mahdollisten poikkeavuuksien havaitsemiseksi on välttämätöntä tutkia jokainen kromatogrammi ennen kvantitatiivista tulkintaa. Jos esiintyy epäilyjä, määritys on toistettava.

8.5    Kalibrointi

8.5.1

Standardinäytteisiin (5.4) sovelletaan täsmälleen 8.2–8.4.2 kohdassa kuvattua menettelyä. On käytettävä juuri valmistettuja liuoksia, sillä CMP:t hajoavat 8 %:n triklooriasetaatissa. Niiden pitoisuus pienenee noin 0,2 %/tunti 30 °C:ssa.

8.5.2

Ennen näytteiden kromatografista määritystä kolonnit on valmisteltava injektoimalla toistuvasti standardinäytteen (5.4.2) liuosta (8.5.1), kunnes CMP:jä vastaavan piikin pinta-ala ja retentioaika pysyvät vakiona.

8.5.3

Määritetään vastekertoimet R injektoimalla sama tilavuusmäärä suodoksia (8.5.1) kuin näytteitä.

9.   TULOSTEN ILMOITTAMINEN

9.1    Laskutapa ja kaavat

9.1.1    Vastekertoimen R laskeminen:

jossa:

RII

=

piikin II vastekertoimet

AII [0]

=

kohdassa 8.5.3 saatu standardinäytteen [0] piikkien II pinta-ala

jossa:

RIII

=

piikin III vastekerroin

AIII [0] ja AIII [5]

=

kohdassa saadut standardinäytteiden [0] ja [5] piikin III pinta-alat

W

=

standardinäytteessä [5] esiintyvän heran määrä eli 5.

9.1.2    Näytteen [E] piikkien suhteellisen pinta-alan laskeminen

jossa:

SII [E], SIII [E], SIV [E]

=

näytteen [E] piikkien II, III ja IV suhteelliset pinta-alat

AII [E], AIII [E]

=

kohdassa 8.4.2 saadut näytteen [E] piikkien II ja III pinta-alat

RII, RIII

=

kohdassa lasketut vastekertoimet

9.1.3    Näytteen [E] piikin III suhteellisen retentioajan laskeminen:

RRTIII[E] = (RTIII[E])/(RTIII[5])

jossa:

RRTIII [E]

=

näytteen [E] piikin III suhteellinen retentioaika

RTIII [E]

=

kohdassa 8.4.2 saatu näytteen [E] piikin III retentioaika

RTIII [5]

=

kohdassa 8.5.3 saatu vertailunäytteen [5] piikin III retentioaika

9.1.4    Kokeet ovat osoittaneet, että piikin III suhteellisen retentioajan eli RRTIII [E]:n ja aina 10 %:iin asti lisätyn herajauheen prosenttiosuuden välillä on olemassa lineaarinen riippuvuus:

Sallittu epätarkkuus RRTIII -arvoille on ± 0,002.

Tavallisesti RRTIII [0] -arvo eroaa vähän arvosta 1,034. Kolonnien kunnosta riippuen tämä arvo voi lähestyä arvoa 1,000, mutta sen on oltava aina tätä suurempi.

9.2    Näytteessä esiintyvän herajuoksetejauheen prosenttiosuuden laskeminen:

W = SIII[E] – [1, 3 + (SIII[0] – 0, 9)]

jossa:

W

=

näytteen [E] herajuoksetteen prosenttiosuus m/m

SIII [E]

=

kohdassa 9.1.2 saatu näytteen [E] piikin III suhteellinen pinta-ala

1,3

=

piikin III suhteellinen keskimääräinen pinta-ala grammoina herajuoksetetta 100 grammassa määritettynä alkuperältään erilaisista muuntamattomista rasvattomista maitojauheista. Tämä luku on saatu kokeellisesti.

SIII [0]

=

piikin III pinta-ala, joka on yhtä suuri kuin RIII × AIII [0]. Nämä arvot saadaan kohdissa 9.1.1 ja 8.5.3.

(SIII [0] – 0,9)

=

suhteelliseen pinta-alaan 1,3 tehtävä korjaus, kun SIII [0] ei ole yhtä suuri kuin 0,9. Kokeellisesti vertailunäytteen [0] piikin III keskimääräinen suhteellinen pinta-ala on 0,9.

9.3    Menetelmän tarkkuus

9.3.1    Toistettavuus

Kahden määritystuloksen, jotka sama henkilö on saanut samanaikaisesti tai aivan perätysten samalla välineistöllä täysin samanlaiselle testimateriaalille, ero saa olla enintään 0,2 % m/m.

9.3.2    Uusittavuus

Kahden toisistaan riippumattoman yksittäisen tuloksen, jotka on saatu kahdessa eri laboratoriossa täysin samanlaiselle testimateriaalille, ero saa olla enintään 0,4 % m/m.

9.4    Tulkinta

9.4.1

Todetaan herattomuus, jos piikin III suhteellinen pinta-ala SIII [E], grammoina herajuoksetetta 100:aa tuotegrammaa kohti ilmaistuna, on ≤ 2,0 + (SIII[0] – 0,9), jossa 2,0 on suurin sallittu arvo piikin III suhteelliselle pinta-alalle ottaen huomioon piikin III suhteellinen keskimääräinen pinta-ala (eli 1,3), rasvattomien maitojauheiden koostumuksen vaihteluista johtuva epätarkkuus ja menetelmän uusittavuus (9.3.2) (SIII [0] – 0,9) tehtävä korjaus, kun pinta-ala SIII [0] eroaa 0,9:stä (ks. 9.2 kohta)

9.4.2

Jos piikin III suhteellinen pinta-ala SIII [E] on > 2,0 + (SIII[0] – 0,9) ja piikin II suhteellinen pinta-ala SII [E] ≤ 160, määritetään herajuoksetteen pitoisuus 9.2 kohdassa esitetyllä tavalla.

9.4.3

Jos piikin III suhteellinen pinta-ala SIII [E] on > 2,0 + (SIII[0] – 0,9) ja piikin II suhteellinen pinta-ala SII [E] ≤ 160, määritetään kokonaisproteiinipitoisuus (P %); sitten tutkitaan kuvia 1 ja 2. 9.4.3.1    Kuvissa 1 ja 2 esitetään tiedot, jotka on saatu analysoitaessa runsaasti proteiineja sisältäviä muuntamattomia rasvattomia maitojauheita. Yhtenäisellä viivalla kuvattu suora edustaa lineaarisen regression suoraa, jonka kertoimet on laskettu pienimmän neliösumman menetelmällä. Katkoviivalla kuvattu suora määrää piikin III suhteellisen pinta-alan ylärajan, joka ei ylity todennäköisyydellä 90 % tapauksista. Kuvien 1 ja 2 katkoviivalla kuvattujen suorien yhtälöt ovat SIII = 0,376 P % – 10,7 (kuva 1) SIII = 0,0123 SII [E] + 0,93 (kuva 2) jossa SIII on piikin III suhteellinen pinta-ala laskettuna joko proteiinien kokonaispitoisuudesta tai piikin SII [E] suhteellisesta pinta-alasta, P % on kokonaisproteiinipitoisuus painoprosentteina ilmaistuna, SII [E] on 9.1.2 kohdassa laskettu näytteen suhteellinen pinta-ala. Nämä yhtälöt vastaavat 9.2 kohdassa mainittua lukua 1,3. Poikkeama (T1 and T2) saadun suhteellisen pinta-alan SIII [E] ja suhteellisen pinta-alan SIII välillä saadaan seuraavista yhtälöistä: T1 = SIII[E] – [(0,376 P% – 10,7) + (SIII[0] – 0,9)]T2 = SIII[E] – [(0,0123 SII[E] + 0,93) + (SIII[0] – 0,9)] 9.4.3.2 Jos T1 ja/tai T2 ovat pienempiä tai yhtä suuria kuin nolla, herajuoksetteen esiintymistä ei voida määrittää. Jos T1 ja/tai T2 ovat suurempia kuin nolla, herajuoksetetta todetaan esiintyvän. Herajuoksetteen pitoisuus lasketaan seuraavalla kaavalla: W = T2 + 0,91 jossa: 0,91 on etäisyys pystyakselilla yhtenäisellä viivalla kuvatun suoran ja katkoviivalla kuvatun suoran välillä.

Lisäys III

RASVATTOMASSA MAITOJAUHEESSA OLEVAN KUIVAN HERAJUOKSETTEEN MÄÄRITYS

1.	TARKOITUS: RASVATTOMAAN MAITOJAUHEESEEN LISÄTYN KUIVAN HERAJUOKSETTEEN HAVAITSEMINEN

2.	VIITTEET: KANSAINVÄLINEN ISO-STANDARDI 707

3.	MÄÄRITELMÄ Kuiva herajuoksetepitoisuus ilmoitetaan massaprosentteina ja määritetään kaseiinimakropeptidipitoisuutena tässä esitetyllä menetelmällä.

4.

PERIAATE Näytteistä määritetään kaseiinimakropeptidi A suuren erotuskyvyn nestekromatografialla käänteisfaasimenetelmällä (HPLC). Tulos arvioidaan vertaamalla sitä rasvatonta maitojauhetta sisältäviin standardinäytteisiin, joista toisiin on ja toisiin ei ole lisätty herajauhetta. Jos tulos on yli 1 % (m/m), näytteessä on kuivaa herajuoksetta.

5.

REAGENSSIT Kaikkien reagenssien on oltava tunnustettua analyysilaatua. Veden on oltava tislattua tai puhtaudeltaan vähintään sitä vastaavaa. Asetonitriilin on oltava spektroskopia- tai HPLC-laatua. 5.1    Trikloorietikkahappoliuos Liuotetaan 240 g trikloorietikkahappoa (CCl3COOH) veteen ja täytetään 1 000  ml:ksi. Liuoksen tulee olla kirkasta ja väritöntä. 5.2    Eluointiliuokset A ja B Eluointiliuos A: Mitataan 1 000  ml:n mittapulloon 150 ml asetonitriiliä (CH3CN), 20 ml isopropanolia (CH3CHOHCH3) ja 1,00 ml trifluorietikkahappoa (TFA, CF3COOH). Täytetään 1 000  ml:aan vedellä. Eluointiliuos B: Mitataan 1 000  ml:n mittapulloon 550 ml asetonitriiliä, 20 ml isopropanolia ja 1,00 ml TFA:a. Täytetään 1 000  ml:aan vedellä. Eluointiliuos suodatetaan ennen käyttöä 0,45 μm:n kalvosuodattimen läpi. 5.3    Kolonnin säilytys Määritysten jälkeen kolonni huuhdellaan ensin eluointiliuoksella B (gradientilla) ja sitten asetonitriilillä (gradientilla 30 minuuttia). Kolonni säilytetään asetonitriilissä. 5.4    Standardinäytteet 5.4.1 Julkista varastointia koskevia vaatimuksia vastaava rasvaton maitojauhe (eli [0]). 5.4.2 Sama rasvaton maitojauhe sekoitettuna 5-prosenttiseksi (m/m) juoksetetyyppisellä, koostumukseltaan standardilla herajauheella eli [5]. 5.4.3 Sama rasvaton maitojauhe sekoitettuna 50-prosenttiseksi (m/m) juoksetetyyppisellä, koostumukseltaan standardilla herajauheella eli [5].

6.

LAITTEET JA TARVIKKEET 6.1 Analyysivaaka 6.2 Sentrifugi, jolla voidaan saavuttaa 2 200  g:n keskipakovoima, varustettuna noin 50 ml:n sentrifugiputkilla, joissa on tulppa tai korkki 6.3 Mekaaninen ravistelija 6.4 Magneettisekoitin 6.5 Lasisuppiloita, halkaisija noin 7 cm 6.6 Suodatinpapereita, keskinopea suodatus, halkaisija noin 12,5 cm 6.7 Lasinen suodatuslaite, varustettuna huokoskooltaan 0,45 μm:n kalvosuodattimella 6.8 Mittapipettejä, joilla voidaan annostella 10 ml (ISO 648, luokka A tai ISO/R 835) tai laite, jolla voidaan annostella 10,0 ml kahdessa minuutissa 6.9 Laite, jolla voidaan annostella 20,0 ml vettä noin 50 °C:ssa 6.10 Vesihaude säädettynä termostaatilla 25 ± 0,5 °C:seen 6.11 HPLC-laitteisto, johon kuuluu: 6.11.1  kaksikanavainen gradienttipumppu 6.11.2  käsikäyttöinen tai automaattinen injektori, tilavuus 100 μl 6.11.3  Agilent Technologies Zorbax 300 SB-C3 -kolonni (pituus 25 cm, sisähalkaisija 0,46 cm) tai vastaava käänteisfaasikolonni, silikapohjainen, suurihuokoinen 6.11.4  kolonniuuni, jonka lämpötila on säädetty termostaatilla 35 ± 1 °C:seen 6.11.5  aallonpituudeltaan muunneltavissa oleva UV-detektori, jolla voidaan mitata 210 nm:ssä (tarvittaessa voidaan käyttää suurempaa aallonpituutta aina 220 nm:iin asti), herkkyys 0,02 Å 6.11.6  integraattori, jolla voidaan integroida yhteiseen perusviivaan tai laaksosta laaksoon Huomautus: Kolonneja voi käyttää myös huoneenlämmössä, jos lämpötilavaihtelua on enintään 1 °C; muussa tapauksessa CMPA:n retentioajassa esiintyy melko suuria vaihteluita.

7.

NÄYTTEENOTTO 7.1 Näytteet otetaan kansainvälisessä ISO-standardissa 707 kuvatun menettelyn mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää muuta näytteenottomenetelmää, jos se on edellä mainitun standardin periaatteiden mukainen. 7.2 Näyte on säilytettävä olosuhteissa, joissa näyte ei pilaannu eikä koostumus muutu.

8.

SUORITUS 8.1    Testinäytteen esikäsittely Maitojauhe siirretään astiaan, joka on siihen verrattuna tilavuudeltaan noin kaksinkertainen ja jossa on ilmatiivis kansi. Astia suljetaan välittömästi. Maitojauhe sekoitetaan käännellen astiaa toistuvasti ympäri. 8.2    Testinäyte Punnitaan 2,00 ± 0,001 g näytettä sentrifugiputkeen (6.2) tai tulpalliseen pulloon (50 ml). Huomautus: Kun kyseessä ovat esiseokset, punnitaan sellainen määrä näytettä, että rasvattoman näytteen osuus on 2,00 g. 8.3    Rasvan ja proteiinien poisto 8.3.1 Lisätään näytteeseen 20,0 ml lämmintä vettä (50 °C). Liuotetaan jauhe ravistaen 5 minuutin ajan ravistelijalla (6.3). Asetetaan putki vesihauteeseen (6.10) ja annetaan putken lämpötilan tasaantua 25 °C:ksi. 8.3.2 Lisätään kahden minuutin aikana 10,0 ml noin 25 °C trikloorietikkahappoliuosta (5.1), koko ajan voimakkaasti magneettisekoittimella sekoittaen (6.4). Asetetaan putki vesihauteeseen (6.10) ja pidetään sitä siellä 60 minuuttia. 8.3.3 Sentrifugoidaan (6.2) kiihtyvyydellä 2 200  g kymmenen minuuttia tai suodatetaan paperin läpi (6.6). Heitetään pois suodoksen viisi ensimmäistä millilitraa. 8.4.    Kromatografinen määritys 8.4.1 Käänteisfaasi-HPLC-menetelmää käytettäessä happaman kirnupiimäjauheen esiintymisestä johtuvien väärien positiivisten tulosten mahdollisuus on poissuljettu. 8.4.2 Ennen käänteisfaasi-HPLC-määritystä on gradientin olosuhteet optimoitava. Retentioaika 26 ± 2 minuuttia CMP A:lle on ihanteellinen gradienttijärjestelmille, joissa kuollut tilavuus on noin 6 ml (tilavuus siitä kohdasta, jossa liuottimet yhtyvät siihen kohtaan, jossa injektiosilmukka loppuu). Gradienttijärjestelmissä, joissa kuollut tilavuus on pienempi (esimerkiksi 2 ml), on käytettävä 22 minuuttia optimaalisena retentioaikana. Otetaan standardinäytteet (5.4) ilman 50-prosenttista herajuoksetetta ja sen kanssa. Injektoidaan 100 μl supernatanttia tai suodosta (8.3.3) HPLC-laitteistoon käyttäen taulukossa 1 esitettyjä gradientin viiteolosuhteita. Taulukko 1 Gradientin viiteolosuhteet kromatografian optimoimiseksi Aika (min.) Virtausnopeus (ml/min) % A % B Kuvaaja Alku 1,0 90 10 * 27 1,0 60 40 lineaarinen 32 1,0 10 90 lineaarinen 37 1,0 10 90 lineaarinen 42 1,0 90 10 lineaarinen Näiden kahden kromatogrammin vertailun avulla olisi voitava paikallistaa CMPΑ-piikki. Jäljempänä annetulla kaavalla voidaan laskea normaalille gradientille alussa käytettävän liuottimen koostumus (8.4.3) seuraavasti: % B = 10 – 2,5 + (13,5 + (RTcmpA – 26) / 6) * 30 / 27 % B = 7,5 + (13,5 + (RTcmpA – 26) / 6) * 1,11 jossa RTcmpA : CMPΑ:n retentioaika viitegradientissa 10 : viitegradientin B % alussa 2,5 : B-liuoksen prosenttiosuus keskikohdassa miinus B-liuoksen prosenttiosuus alussa normaaligradientissa 13,5 : 13,5 viitegradientin keskikohdan ajankohta 26 : CMPΑ:lle vaadittu retentioaika 6 : viitegradientin ja normaaligradientin kulmakertoimien suhde 30 : B-liuoksen prosenttiosuus alussa miinus B-liuoksen prosenttiosuus 27 minuutin kohdalla viitegradientissa 27 : viitegradientin ajoaika 8.4.3 Näytteiden injektointi Injektoidaan tarkasti mitattuna 100 μl supernatanttia tai suodosta (8.3.3) HPLC-laitteistoon virtausnopeudella 1,0 ml eluointiliuosta (5.2) minuutissa. Määrityksen alussa eluenttikoostumus saadaan 8.4.2 kohdasta. Se on tavallisesti lähellä arvoa A:B = 76:24 (5.2). Välittömästi injektoinnin jälkeen aloitetaan lineaarinen gradientti, joka johtaa 5 % suurempaan B:n prosenttiosuuteen 27 minuutin jälkeen. Sen jälkeen aloitetaan lineaarinen gradientti, joka saa eluaattikoostumuksen B:n 90 %:ksi viidessä minuutissa. Tätä koostumusta ylläpidetään viisi minuuttia. Sen jälkeen aina lineaarisen gradientin avulla palataan alkuperäiseen koostumukseen viidessä minuutissa. Pumppausjärjestelmän sisäisestä tilavuudesta riippuen seuraava injektointi voidaan tehdä 15 minuutin kuluttua siitä kun alkuperäiset olosuhteet on saavutettu. Huomautus 1. CMPA:n retentioajan olisi oltava 26 ± 2 minuuttia. Tämä voidaan saavuttaa vaihtelemalla ensimmäisen gradientin alku- ja loppuolosuhteita. Ensimmäisen gradientin B %:n alku- ja loppuolosuhteiden eron on kuitenkin pysyttävä 5 %:ssa B:stä. Huomautus 2. Eluenteista on poistettava kaasut riittävässä määrin, ja ne on myös säilytettävä kaasuttomina. Tämä on välttämätöntä gradientin pumppausjärjestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta. CMPA-piikin retentioajan standardipoikkeaman on oltava pienempi kuin 0,1 minuuttia (n = 10). Huomautus 3. Joka viidennen näytteen jälkeen on injektoitava vertailunäytettä [5] ja käytettävä sitä uuden vastekertoimen R laskemiseksi (9.1.1). 8.4.4. Näytteen (E) kromatografisen määrityksen tulokset saadaan kromatogrammina, jossa CMPA-piikki tunnistetaan sen retentioajasta, joka on noin 26 minuuttia. Integraattori (6.11.6) laskee automaattisesti CMPA-piikin korkeuden H. Jokaisen kromatogrammin perusviiva on tarkistettava. Määritys tai integrointi on toistettava, jos perusviiva on sijainnut väärässä kohdassa. Huomautus: Jos CMPA-piikki erottuu riittävästi muista piikeistä, olisi käytettävä perusviivaa laaksosta laaksoon; muutoin tehdään kohtisuorat viivat yhteiseen perusviivaan, jonka pitäisi alkaa läheltä CMPA-piikkiä (eli ei t = 0 min!).Standardille ja näytteelle on käytettävä samaa integrointityyppiä, ja jos käytetään yhteistä perusviivaa, on tarkistettava, että se on näytteen ja standardin osalta johdonmukainen. Mahdollisesti laitteiston tai kolonnin huonosta toiminnasta tai määritettävän näytteen alkuperästä ja luonteesta johtuvien poikkeavuuksien havaitsemiseksi on välttämätöntä tarkastella jokaista kromatogrammia ennen kvantitatiivista tulkintaa. Jos esiintyy epäilyjä, määritys on toistettava. 8.5    Kalibrointi 8.5.1 Standardinäytteille (5.4.1–5.4.2) sovelletaan täsmälleen 8.2–8.4.4 kohdassa kuvattua menettelyä. On käytettävä juuri valmistettuja liuoksia, sillä CMP hajoaa 8 % trikloorietikkahapossa huoneenlämmössä. Liuos pysyy 4 °C:ssa stabiilina 24 tuntia. Jos määrityssarjat ovat pitkiä, on toivottavaa käyttää jäähdytettyä näytetarjotinta automaatti-injektorissa. Huomautus: Edellä oleva 8.4.2 kohta voidaan jättää pois, jos B:n % tunnetaan alkuolosuhteissa aikaisempien määritysten perusteella. Vertailunäytteen [5] kromatogrammin on oltava kuvan 1 mukainen. 1. Tässä kuvassa CMPA-piikkiä edeltää kaksi pientä piikkiä. On välttämätöntä saada samanlainen erottuminen. 8.5.2 Ennen näytteiden kromatografista määritystä injektoidaan 100 μl standardinäytettä, joka ei sisällä herajuoksetetta [0] (5.4.1). Kromatogrammissa ei saa esiintyä piikkiä CMPA-piikin retentioajan kohdalla. 8.5.3 Määritetään vastekertoimet R injektoimalla sama tilavuusmäärä suodoksia (8.5.1) kuin näytteitä.

9.

TULOSTEN ILMOITTAMINEN 9.1    Laskutapa ja kaavat 9.1.1    Vastekertoimen R laskeminen: CMPA-piikki: R = W/H jossa R = CMPA-piikin vastekerroin H = CMPA-piikin korkeus W = standardinäytteen [5] sisältämän heran määrä 9.2    Näytteessä esiintyvän herajuoksetejauheen prosenttiosuuden laskeminen W(E) = R × H(E) jossa W(E) = näytteen (E) herajuoksetteen prosenttiosuus m/m R = CMPA-piikin vastekerroin (9.1.1) H(E) = näytteen (E) CMPA-piikin korkeus Jos W(E) on yli 1 % ja jos näytteen retentioajan ja standardinäytteen [5] retentioajan välinen ero on pienempi kuin 0,2 minuuttia, herajuoksetteen esiintyminen on osoitettu. 9.3    Menetelmän tarkkuus 9.3.1    Toistettavuus Kahden määritystuloksen, jotka sama henkilö on saanut samanaikaisesti tai aivan perätysten samalla välineistöllä täysin samanlaiselle testimateriaalille, ero saa olla enintään 0,2 % m/m. 9.3.2    Uusittavuus Ei määritetty. 9.3.3    Lineaarisuus Kuvaajan on oltava lineaarinen herajuoksetteen pitoisuusalueella 0–16 %, ja korrelaatiokertoimen on oltava > 0,99. 9.4    Tulkinta 1 %:n raja sisältää uusittavuudesta johtuvan epävarmuuden.

▼B

II OSA

Rasvattoman maitojauheen toimitus ja pakkaaminen

▼M2

---

LIITE VI

Yksityisessä varastoinnissa olevan voin analyysimenetelmät

---

LIITE VII

Yksityisessä varastoinnissa olevan rasvattoman maitojauheen analyysimenetelmät

---

LIITE VIII

Yksityisessä varastoinnissa olevan juuston analyysimenetelmät

Lehmänmaidon kaseiinia katsotaan esiintyvän, jos analysoitavan näytteen lehmänmaidon kaseiinipitoisuus on yhtä suuri tai suurempi kuin lisäyksessä esitetyn, 1 prosenttia lehmänmaitoa sisältävän vertailunäytteen pitoisuus.

Jos jokin edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, on käytettävä lisäyksessä esitettyjä menetelmiä.

---

Lisäys

MENETELMÄ LEHMÄNMAIDON JA KASEINAATIN OSOITTAMISEKSI LAMPAAN-, VUOHEN- TAI PUHVELINMAIDOSTA TAI LAMPAAN-, VUOHEN- JA PUHVELINMAIDON SEOKSISTA VALMISTETUISSA JUUSTOISSA

1.   SOVELTAMISALA

Lehmänmaidon ja kaseinaatin osoittaminen lampaan-, vuohen- tai puhvelinmaidosta tai lampaan-, vuohen- ja puhvelinmaidon seoksista valmistetuissa juustoissa plasminolyysissä muodostuvien γ-kaseiinien isoelektrisellä fokusoinnilla.

2.   SOVELTAMISALA

Menetelmä sopii käsittelemättömän ja lämpökäsitellyn lehmänmaidon ja kaseinaatin osoittamiseen hyvällä herkkyydellä ja spesifistisesti lampaan-, vuohen- tai puhvelinmaidosta tai lampaan-, vuohen- ja puhvelinmaidon seoksista valmistetuissa tuoreissa ja kypsytetyissä juustoissa. Se ei sovellu niiden osoittamiseen, jos maito tai juusto on väärennetty lämpökäsitellyillä naudan heraproteiinikonsentraateilla.

3.   MENETELMÄN PERIAATE

3.1	Kaseiinien eristäminen juustosta ja vertailustandardeista

3.2	Eristettyjen kaseiinien liuottaminen ja pilkkominen plasmiinilla (EC.3.4.21.7)

3.3	Plasmiinilla käsiteltyjen kaseiinien isoelektrinen fokusointi urean läsnäollessa ja proteiinien värjäys

3.4	Värjättyjen γ3- ja γ2-kaseiinikuvioiden (näyttö lehmänmaidosta) arviointi vertaamalla näytteestä saatua kuviota kuvioihin, jotka on saatu samassa geelissä 0 % ja 1 % lehmänmaitoa sisältävistä vertailustandardeista

4.   REAGENSSIT

On käytettävä analyysilaatuisia kemikaaleja, ellei toisin mainita. Veden on oltava kahdesti tislattua tai puhtaudeltaan sitä vastaavaa.

Huomautus: Seuraavia yksityiskohtaisia ohjeita sovelletaan laboratoriossa valmistettuihin ureaa sisältäviin polyakryyliamidigeeleihin, joiden mitat ovat 265 × 125 × 0,25 mm. Jos käytetään muunkokoisia ja -tyyppisiä geelejä, erotusolosuhteita voidaan joutua säätämään.

Isoelektrinen fokusointi

4.1    Reagenssit ureaa sisältävien polyakryyliamidigeelien valmistamiseksi

4.1.1    Geelin kantaliuos

Liuotetaan

veteen ja täytetään 100 ml:aan, säilytetään ruskeassa lasipullossa jääkaapissa.

Huomautus: Painoltaan määrättyjen hermomyrkyllisten akryyliamidien sijasta voi käyttää myös kaupallisesti saatavaa esisekoitettua akryyliamidi/BIS-liuosta. Kun tällainen liuos sisältää 30 % w/v akryyliamidia ja 0,8 % w/v BIS:ä, tätä on käytettävä 16,2 ml varastoliuokseen määrättyjen painojen sijaan. Varastoliuoksen säilyvyys on enintään 10 päivää; jos sen johtokyky on suurempi kuin 5 μS, on suoritettava ioninpoisto sekoittamalla sitä 2 g:n Amberlite MB-3:n kanssa 30 minuutin ajan ja sitten suodatettava 0,45 μm:n kalvon läpi.

4.1.2    Geeliliuos

Valmistetaan geeliliuos sekoittamalla varastoliuokseen lisäaineita ja amfolyyttejä (*) (ks. 4.1.1).

Geeliliuosta sekoitetaan ja poistetaan ilmaa 2–3 minuutin ajan ultraäänihauteessa tai tyhjiössä.

Huomautus: Geeliliuos valmistetaan välittömästi ennen sen kaatamista (ks. 6.2).

4.1.3    Katalyyttiliuokset

4.1.3.1

N, N, N′, N′-tetrametyylietyleenidiamiini (TEMED)

4.1.3.2

40 % w/v ammoniumpersulfaatti (PER): Liuotetaan 800 mg PER:ää veteen ja täytetään 2 ml:aan. Huomautus: Aina on käytettävä juuri valmistettua PER-liuosta.

4.2    Kontaktineste

Petroli tai parafiiniöljy.

4.3    Anodiliuos

Liuotetaan 5,77 g fosforihappoa (85 % w/w) veteen ja laimennetaan 100 ml:ksi.

4.4    Katodiliuos

Liuotetaan 2,00 g natriumhydroksia veteen ja laimennetaan 100 ml:ksi vedellä.

Näytteen valmistus

4.5    Reagenssit proteiinien eristämiseksi

4.5.1

Laimea etikkahappo (25,0 ml jääetikkaa täytetään 100 ml:aan vedellä)

4.5.2

Dikloorimetaani

4.5.3

Asetoni

4.6    Proteiinia liuottava puskuriliuos

Liuotetaan

veteen ja täytetään 50 ml:aan.

Huomautus: Säilytetään jääkaapissa, säilyvyys enintään 1 viikko.

4.7    Reagenssit kaseiinien pilkkomiseksi plasmiinilla

4.7.1    Ammoniumkarbonaattipuskuri

Titrataan 0,2 mol/l ammoniumvetykarbonaattiliuos (1,58 g/100 ml vettä), joka sisältää 0,05 mol/l etyleenidiamiinitetraetikkahappoa (EDTA, 1,46 g/100 ml vettä), 0,2 mol/l ammoniumkarbonaattiliuoksella (1,92 g/100 ml vettä), joka sisältää 0,05 mol/l EDTA:a, siten että pH:ksi saadaan 8.

4.7.2

Naudan plasmiini (E.C.3.4.21.7), aktiivisuus vähintään 5 U/ml

4.7.3

ε-Aminokapronihappoliuos entsyymi-inhibitiota varten Liuotetaan 2 624  g ε-aminokapronihappoa (6-amino-n-heksaanihappoa) 100 ml:aan 40 % (v/v) etanolia.

4.8    Standardit

4.8.1

Varmennettuja vertailustandardeja juoksetetusta rasvattomasta lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta, joka sisältää 0 % ja 1 % lehmänmaitoa, on saatavana vertailumateriaalien ja -mittausten tutkimuslaitoksesta (IRMM), B-2440 Geel, Belgia.

4.8.2

Laboratorion välistandardien valmistaminen puhvelin juoksutetusta maidosta, joka sisältää 0 % ja 1 % lehmänmaitoa Rasvaton maito valmistetaan sentrifugoimalla joko puhvelin tai naudan käsittelemätöntä irtomaitoa 37 °C:ssa, 2 500  g 20 minuutin ajan. Kun koeputki ja sen sisältö on jäähdytetty nopeasti lämpötilaan 6–8 °C, poistetaan ylempi rasvakerros kokonaan. 1 % standardin valmistamiseksi lisätään 5,00 ml naudan rasvatonta maitoa 495 ml:aan puhvelin rasvatonta maitoa 1 l:n dekantterilasissa, säädetään pH:n arvoksi 6,4 laimeaa maitohappoa (10 % w/v) lisäämällä. Säädetään lämpötila 35 °C:seen ja lisätään 100 μl vasikanjuoksetetta (juoksetteen aktiivisuus 1:10 000 , n. 3 000 U/ml), sekoitetaan 1 minuutin ajan ja sen jälkeen dekantterilasi jätetään seisomaan alumiinifoliolla päällystettynä 35 °C:seen yhdeksi tunniksi juustomassan muodostamiseksi. Kun juustomassa on muodostunut, juoksettunut maito kylmäkuivataan kokonaisuudessaan ilman enempää homogenointia tai heran valuttamista. Kylmäkuivauksen jälkeen se jauhetaan hienoksi homogeenisen jauheen saamiseksi. Sama menettely suoritetaan 0 %:n standardin valmistamiseksi aitoa rasvatonta puhvelinmaitoa käyttäen. Standardeja on säilytettävä lämpötilassa – 20 °C. Huomautus: On suositeltavaa tarkistaa puhvelinmaidon puhtaus plasmiini-käsiteltyjen kaseiinien isoelektrisellä fokusoinnilla ennen standardien valmistamista.

Reagenssit proteiinien värjäykseen

4.9    Kiinnitysaine

Liuotetaan 150 g trikloorietikkahappoa veteen ja täytetään 1 000  ml:aan.

4.10    Värinpoistoliuos

Laimennetaan 500 ml metanolia ja 200 ml jääetikkaa 2 000  ml:ksi tislatulla vedellä.

Huomautus: Tuore värinpoistoliuos on valmistettava joka päivä; se voidaan valmistaa sekoittamalla yhtä suuret tilavuudet varastoliuoksia, 50 % (v/v) metanolia ja 20 % (v/v) jääetikkaa.

4.11    Värjäysliuokset

4.11.1    Värjäysliuos (kantaliuos 1)

Liuotetaan 3,0 g Coomassie-briljanttisinistä G 250 (C.I. 42655) 1 000  ml:aan 90 % (v/v) metanolia magneettisekoittajaa käyttäen (n. 45 minuuttia), suodatetaan kahden keskinopean taitetun suodatinpaperin läpi.

4.11.2    Värjäysliuos (kantaliuos 2)

Liuotetaan 5,0 g kuparisulfaattipentahydraattia 1 000  ml:aan 20 % (v/v) etikkahappoa.

4.11.3    Värjäysliuos (työskentelyliuos)

Sekoitetaan yhteen 125 ml kumpaakin varastoliuosta (4.11.1, 4.11.2) välittömästi ennen värjäystä.

Huomautus: Värjäysliuos tulisi valmistaa sinä päivänä, jona sitä käytetään.

5.   LAITTEET JA TARVIKKEET

5.1	Lasilevyjä (265 × 125 × 4 mm); kumitela (leveys 15 cm); vaakatasopöytä

5.2	Kantaja-arkki geelille (265 × 125 mm)

5.3	Peitearkki (280 × 125 mm). Kiinnitetään teippinauha (280 × 6 × 0,25 mm) kummallekin pitkälle sivulle (ks. kuva 1).

5.4	Elektrofokusointikammio, jossa on jäähdytyslevy (esim. 265 × 125 mm) ja sopiva virtalähde (≥ 2,5 kV) tai automaattinen elektroforeesilaite

5.5	Kiertokryostaatti, säädetty termostaatilla lämpötilaan 12 ± 0,5 °C

5.6	Sentrifugi, säädettävissä nopeuteen 3 000  g

5.7	Elektrodiliuskat (pituus ≥ 265 mm)

5.8	Muovisia tippapulloja anodi- ja katodiliuoksille

5.9	Näyteapplikaattoreita (10 × 5 mm, viskoosia tai suodatinpaperia, joka ei absorboi proteiineja)

5.10	Ruostumatonta terästä olevia tai lasisia värjäys- ja värinpoistoastioita (esim. 280 × 150 mm instrumenttitarjottimia)

5.12	Säädettävissä oleva sauvahomogenisaattori (varren halkaisija 10 mm), rpm alueella 8 000 –20 000

5.13	Magneettisekoitin

5.14	Ultraäänihaude

5.15	Kalvojen saumaukseen sopiva laite

5.16	Mikropipettejä, 25 μl

5.17	Tyhjiöhaihdutin tai kylmäkuivain

5.18	Vesihaude, joka on termostaatilla säädeltävissä lämpötiloihin 35 ja 40 ± 1 °C, ravistelijalla varustettuna

5.19	Tiheysmittari, luettavissa aallonpituudella λ = 634 nm

6.   SUORITUS

6.1    Näytteen valmistus

6.1.1    Kaseiinien eristäminen

Punnitaan 5:ttä g:aa juuston kuiva-ainetta vastaava määrä näytettä tai vertailustandardeja 100 ml:n sentrifugiputkeen, lisätään 60 ml tislattua vettä ja homogenoidaan sauvahomogenisaattorilla (8 000 –10 000 rpm). Säädetään pH-arvoon 4,6 laimealla etikkahapolla (4.5.1) ja sentrifugoidaan (5 min., 3 000  g). Dekantoidaan rasva ja hera, homogenoidaan jäännös kierrosnopeudella 20 000  rpm 40 ml:n kanssa tislattua vettä, jonka pH on säädetty arvoon 4,5 laimealla etikkahapolla (4.5.1), lisätään 20 ml dikloorimetaania (4.5.2), homogenoidaan jälleen ja sentrifugoidaan (5 min., 3 000  g). Poistetaan lastalla kaseiinikerros, joka kelluu vesifaasin ja orgaanisen faasin välissä (ks. kuva 2) ja dekantoidaan molemmat faasit pois. Homogenoidaan kaseiini uudelleen 40 ml:n tislattua vettä (ks. edellä) ja 20 ml:n dikloorimetaania (4.5.2) kanssa ja sentrifugoidaan. Toistetaan menettely, kunnes molemmat uuttofaasit ovat värittömiä (2–3 kertaa). Homogenoidaan proteiinijäännös 50 ml:lla asetonia (4.5.3) ja suodatetaan keskinopean taitetun suodatinpaperin läpi. Pestään suodatinpaperille jäävä jäännös kahdesti kahdella erillisellä 25 ml:n annoksella asetonia ja annetaan kuivua ilmassa tai typpivirrassa; tämän jälkeen jauhetaan hienoksi huhmareessa.

Huomautus: Eristetyt kuivat kaseiinit on säilytettävä lämpötilassa – 20 °C.

6.1.2    β-kaseiinien pilkkominen plasmiinilla γ-kaseiinin vahvistamiseksi

Dispergoidaan 25 mg eristettyjä kaseiineja (6.1.1) 0,5 ml:aan ammoniumkarbonaattipuskuria (4.7.1) ja homogenoidaan 20 minuutin ajan esim. ultraäänellä. Kuumennetaan lämpötilaan 40 °C ja lisätään 10 μl plasmiinia (4.7.2), sekoitetaan ja inkuboidaan tunnin ajan 40 °C:ssa jatkuvasti ravistellen. Entsyymin inhiboimiseksi lisätään 20 μl ε-kapronihappoliuosta (4.7.3), tämän jälkeen lisätään 200 mg kiinteää ureaa ja 2 mg ditiotreitolia.

Huomautus: Symmetrisempien kaseiinijuovien saamiseksi fokusoinnissa on suositeltavaa kylmäkuivata liuos ε-kapronihappoliuoksen lisäämisen jälkeen ja liuottaa sitten jäännökset 0,5 ml:aan proteiinia liuottavaan puskuriin (4.6).

6.2    Ureaa sisältävien polyakryyliamidigeelien valmistus

Muutaman vesipisaran avulla levitetään geelin kantaja-arkki (5.2) lasilevyn (5.1) päälle ja kuivataan kaikki ylimääräinen vesi paperipyyhkeellä. Samoin levitetään peitearkki (5.3), jossa on välikkeet (0,25 mm), toisen lasilevyn päälle. Asetetaan levy vaakasuoraan vaakatasopöydälle.

Lisätään 10 μl TEMED:tä (4.1.3.1) valmistettuun ilmattomaan geeliliuokseen (4.1.2), sekoitetaan ja lisätään 10 μl PER-liuosta (4.1.3.2), sekoitetaan huolellisesti ja kaadetaan välittömästi tasaisesti peitearkin keskikohtaan. Asetetaan geelin kantajalevyn yksi reuna (arkkipuoli alaspäin) peitearkin päälle ja lasketaan sitä hitaasti niin, että geelikerros muodostuu arkkien väliin ja leviää tasaisesti ja ilman kuplien muodostumista (kuva 3). Lasketaan varovasti geelin kantajalevy kokonaan alas ohutta lastaa käyttäen ja asetetaan vielä kolme lasilevyä sen päälle painoksi. Kun polymeroituminen on tapahtunut (noin 60 min), poistetaan geelin kantaja-arkille polymeroitunut geeli yhdessä peitearkin kanssa lasilevyjä koputellen. Puhdistetaan kantaja-arkin kääntöpuolelta huolellisesti geelijäännökset ja urea. Saumataan geeli-sandwich kalvoon ja säilytetään jääkaapissa (enintään 6 viikkoa).

Huomautus: Välikkeellistä peitearkkia voidaan käyttää uudelleen. Polyakryyliamidigeeli voidaan leikata pienempiin osiin, mitä suositellaan, kun näytteitä on ainoastaan muutama tai jos käytetään automaattista elektroforeesilaitetta (2 geeliä, koko 4,5 × 5 cm).

6.3.    Isoelektrinen fokusointi

Säädetään jäähdyttävä termostaatti 12 °C:seen. Pyyhkäistään geelin kantaja-arkin kääntöpuoli petrolilla, tipautetaan sitten muutama pisara petrolia (4.2) jäähdytyslohkon keskelle. Sen jälkeen geeli-sandwich levitetään kantajapuoli alaspäin lohkon päälle siten, ettei muodostu kuplia. Pyyhkäistään ylimääräinen petroli pois ja poistetaan peitearkki. Imeytetään elektrodinauhoihin elektrodiliuoksia (4.3, 4.4), leikataan geelin pituisiksi ja asetetaan asianmukaisille paikoille (elektrodien etäisyys 9,5 cm).

Isoelektrisen fokusoinnin olosuhteet:

6.3.1    Geelikoko 265 × 125 × 0,25 mm

Huomautus: Jos geelien paksuutta tai leveyttä muutetaan, sähkövirran ja tehon arvoja on säädettävä sopivasti (esim. sähkövirran ja tehon arvot on kaksinkertaistettava, jos käytetään 265 mm × 125 mm × 0,5 mm geeliä).

6.3.2    Esimerkki automaattisen elektroforeesilaitteen jänniteohjelmasta (2 kooltaan 5,0 × 4,5 cm geeliä); elektrodit asetetaan suoraan geeliin ilman liuskoja.

Asetetaan näyteapplikaattori vaiheessa 2, kun volttitunnit ovat 0 Vh.

Poistetaan näyteapplikaattori vaiheessa 2, kun volttitunnit ovat 30 Vh.

6.4    Proteiinien värjäys

6.4.1    Proteiinien kiinnitys

Poistetaan elektrodinauhat välittömästi voimanlähteen sammuttamisen jälkeen ja asetetaan geeli välittömästi värjäys/värinpoistoastiaan, joka on täytetty 200 ml:lla kiinnitysainetta (4.9); jätetään 15 minuutiksi, jatkuvasti ravistellen.

6.4.2    Geelilevyn pesu ja värjäys

Valutetaan kiinnitysaine huolellisesti pois ja pestään geelilevy kahdesti, 30 sekuntia kummallakin kerralla, 100 ml:lla värinpoistoliuosta (4.10). Kaadetaan värinpoistoliuos pois ja täytetään astia 250 ml:lla värjäysliuosta (4.11.3); annetaan värjäytyä 45 minuuttia kevyesti ravistellen.

6.4.3    Geelilevyn värinpoisto

Kaadetaan värjäysliuos pois, pestään geelilevy kahdesti käyttäen 100 ml värinpoistoliuosta (4.10) kummallakin kerralla, ravistellaan sitten 15 minuutin ajan 200 ml:ssa värinpoistoliuosta ja toistetaan värinpoistovaihe vähintään 2 tai 3 kertaa, kunnes tausta on kirkas ja väritön. Huuhdellaan geelilevy sen jälkeen tislatulla vedellä (2 × 2 min.) ja kuivataan ilmassa (2–3 tuntia) tai hiustenkuivaajalla (10–15 min.).

Huomautus 1: Kiinnitys, pesu, värjäys ja värinpoisto on tehtävä 20 °C:ssa. Korkeampia lämpötiloja ei saa käyttää.

Huomautus 2: Jos herkempää hopeavärjäystä (esim. Silver Staining Kit, Protein, Pharmacia Biotech, Code N:o 17–1150–01) pidetään parempana, plasmiinilla käsitellyt kaseiininäytteet on laimennettava 5 mg/ml:ksi.

7.   ARVIOINTI

Arviointi suoritetaan vertaamalla tuntemattoman näytteen proteiinikuviota vertailustandardeihin samassa geelissä. Lehmänmaidon toteaminen lampaan-, vuohen- ja puhvelinmaidosta sekä lampaan-, vuohen- ja puhvelinmaidon seoksesta valmistetuissa juustoissa tapahtuu sellaisten γ3- ja γ2-kaseiinien välityksellä, joiden isoelektriset pisteet vaihtelevat välillä pH 6,5–7,5 (kuvat 4 a ja 4 b, kuva 5). Toteamisraja on alle 0,5 %.

7.1    Silmämääräinen arviointi

Naudanmaidon määrän arvioimiseksi silmämääräisesti on suositeltavaa säätää näytteiden ja standardien pitoisuudet samantasoisten väri-intensiteettien saamiseksi lampaan, vuohen ja/tai puhvelin γ3- ja γ2-kaseiineille (ks. ”γ2 E,G,B” ja ”γ3 E,G,B” kuvissa 4 a, 4 b ja 5). Naudanmaidon määrä (vähemmän kuin, yhtä paljon kuin tai enemmän kuin 1 %) tuntemattomassa näytteessä voidaan todeta suoraan vertaamalla naudan γ3- ja γ2-kaseiinien isoelektrisessä fokusoinnissa saadun värin intensiteettiä (ks. ”γ3 C” ja ”γ2 C” kuvissa 4 a, 4 b ja 5) vastaaviin 0 %:n ja 1 %:n vertailustandardeihin (lammas, vuohi) tai laboratorion välistandardeihin (puhveli).

7.2    Tiheysmittaukseen perustuva arviointi

Jos mahdollista, käytetään tiheysmittaria (5.19) naudan γ3- ja γ2-kaseiinien piikkien pinta-alojen määrittämiseksi suhteessa lampaan, vuohen ja/tai puhvelin vastaaviin (ks. kuva 5). Tätä arvoa verrataan 1 %:n vertailustandardin (lammas, vuohi) tai laboratorion välistandardin (puhveli) γ3- ja γ2-kaseiinipiikkien pinta-alan suhteeseen, kun analysointi on suoritettu samassa geelissä.

Huomautus: Menetelmä toimii tyydyttävästi, jos 1 %:n vertailustandardissa esiintyy selvä positiivinen merkki sekä naudan γ3- että γ2-kaseiineista, muttei merkkejä 0 %:n vertailustandardeissa. Jos näin ei ole, menettelyä on parannettava noudattamalla täsmällisesti menetelmän yksityiskohtia.

Näyte todetaan positiiviseksi, jos naudan sekä γ3- että γ2-kaseiinien tai vastaavien piikkien pinta-alojen suhteet ovat yhtä suuret tai suuremmat kuin 1 %:n vertailustandardin taso.

8.   VIITTEET

Addeo F., Moio L., Chianese L., Stingo C., Resmini P., Berner I, Krause I., Di Luccia A., Bocca A.: Use of plasmin to increase the sensitivity of the detection of bovine milk in ovine and/or caprine cheese by gel isoelectric focusing of γ2-caseins. Milchwissenschaft 45, 708-711 (1990).

Addeo F., Nicolai M.A., Chianese L., Moio L., Spagna Musso S., Bocca A., Del Giovine L.: A control method to detect bovine milk in ewe and water buffalo cheese using immunoblotting. Milchwissenschaft 50, 83-85 (1995).

Krause I., Berner I, Klostermeyer H.: Sensitive detection of cow milk in ewe and goat milk and cheese by carrier ampholyte — and carrier ampholyte/immobilized pH gradient — isoelectric focusing of γ-caseins using plasmin as signal amplifier. in: Electrophoresis-Forum 89 (B. J. Radola, ed.) pp 389-393, Bode-Verlag, München (1989).

Krause Ι., Belitz H.-D., Kaiser K.-P.: Nachweis von Kuhmilch in Schaf and Ziegenmilch bzw. -käse durch isoelektrische Fokussierung in harnstoffhaltigen Polyacrylamidgelen. Z. Lebensm. Unters. Forsch. 174, 195-199 (1982).

Radola B.J.: Ultrathin-layer isoelectric focusing in 50-100 μm polyacrylamide gels on silanised glass plates or polyester films. Electrophoresis 1, 43-56 (1980).

Kuva 1

Kuva peitearkista

Kuva 2

Vesifaasin ja orgaanisen faasin välissä kelluva kaseiinikerros sentrifugoinnin jälkeen

Kuva 3

Sulkemistekniikka erittäin ohuiden polyakryyliamidigeelien valmistamiseksi

a = väliketeippi (0,25 mm); b = peitearkki (5.3); c, e = lasilevyt (5.1); d = geeliliuos (4.1.2); f = geelin kantaja-arkki (5.2)

Kuva 4 a

Lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetun, eri määriä lehmänmaitoa sisältävän juuston plasmiinilla käsiteltyjen kaseiinien isoelektrinen fokusointi

% CM = lehmänmaidon prosenttiosuus, C = lehmä, E = lammas, G = vuohi.

Kuvassa on esitetty IEF-geelin ylempi puolisko.

Kuva 4 b

Lampaan-, vuohen- ja puhvelinmaidon seoksista valmistetun, eri määriä lehmänmaitoa sisältävän juuston plasmiinilla käsiteltyjen kaseiinien isoelektrinen fokusointi

% CM = lehmänmaidon prosenttiosuus; 1 + = näyte, joka sisältää 1 % lehmänmaitoa ja johon on lisätty puhdasta naudan kaseiinia linjan keskellä. C = lehmä, E = lammas; G = vuohi, B = puhveli.

Kuvassa on esitetty IEF-geelin koko erotusetäisyys.

Kuvio 5

Standardin (STD) sekä lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta valmistetun juuston näytteiden densitogrammit päällekkäin asetettuna isoelektrisen fokusoinnin jälkeen

a, b = standardit, jotka sisältävät 0 ja 1 % lehmänmaitoa; c–g = juustonäytteet, jotka sisältävät 0, 1, 2, 3 ja 7 % lehmänmaitoa. C = lehmä, E = lammas, G = vuohi.

Ylempi puolisko IEF-geelistä tutkittiin aallonpituudella λ = 634 nm.

---

LIITE IX

Analyysien arviointi

1.    Laadunvarmistus

Analyysit on tehtävä laboratorioissa, jotka on nimetty asetuksen (EY) N:o 882/2004 (**) 12 artiklan mukaisesti tai jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat nimenneet.

2.    Näytteenotto ja analyysien tulosten kiistäminen

Edellä mainittu analyysi tehdään, jos tuotteesta on saatavilla sinetöityjä rinnakkaisnäytteitä ja jos ne on asianmukaisesti varastoitu toimivaltaisten viranomaisten tiloihin. Valmistajan on lähetettävä maksajavirastolle analyysintekopyyntö seitsemän työpäivän kuluessa ensimmäisen analyysin tulosten tiedoksiantamisesta. Maksajaviraston on tehtävä analyysi 21 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

---

Lisäys

Arviointi siitä, onko erä lakisääteisten rajojen mukainen

1.    Periaate

Jos julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevassa lainsäädännössä on vahvistettu yksityiskohtaiset näytteenottomenetelmät, niitä on noudatettava. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastettavasta erästä on otettava satunnaisesti vähintään kolme näyteyksikköä. Voidaan valmistaa yhdistetty näyte. Tulosta verrataan lakisääteisiin rajoihin laskemalla 95 prosentin luottamusväli, joka on 2 kertaa standardipoikkeama, jossa standardipoikkeama riippuu joko siitä, 1) onko menetelmä validoitu kansainvälisessä yhteistyössä ja muuttujille σr ja σR on vahvistettu arvot, tai siitä, 2) onko laskettu laboratorion sisäinen uusittavuus, kun kyseessä on sisäinen validointimenettely. Luottamusväli osoittaa tuloksen mittausepävarmuuden.

2.    Menetelmä on validoitu kansainvälisessä yhteistyössä

Tällöin toistettavuuden standardipoikkeama σr ja uusittavuuden standardipoikkeama σR on vahvistettu ja laboratorio voi osoittaa noudattavansa validoitua menetelmää.

Lasketaan n kertaa toistetun mittauksen aritmeettinen keskiarvo
.

Lasketaan
:n laajennettu epävarmuus (k = 2) seuraavasti:

Jos lopullinen mittaustulos x = y 1 + y 2, x = y 1 – y 2, x = y 1 · y 2 tai x = y 1/y 2, tällaisissa tapauksissa on yleensä käytettävä noudatettavia tavanomaisia menetelmiä standardipoikkeamien yhdistämiseksi.

Erän katsotaan olevan lakisääteisen ylärajan UL vastainen, jos

;

muutoin sen katsotaan olevan ylärajan UL mukainen.

Erän katsotaan olevan lakisääteisen alarajan LL vastainen, jos

;

muutoin sen katsotaan olevan ylärajan LL mukainen.

3.    Sisäinen validointimenettely, johon liittyy uusittavuuden sisäisen standardipoikkeaman laskeminen

Jos käytetään muita kuin tässä asetuksessa esitettyjä menetelmiä, eikä ole vahvistettu tarkkuutta koskevia toimenpiteitä, on suoritettava sisäinen validointi. Laajennetun epävarmuuden U laskukaavassa on käytettävä standardipoikkeamien σr ja σ R sijasta sisäisen toistettavuuden standardipoikkeamaa sir ja sisäisen uusittavuuden standardipoikkeamaa si R.

Säännöt, joita on noudatettava lakisääteisen rajan noudattamisen määrittämiseksi, ovat 1 kohdassa esitetyt säännöt. Jos erän ei kuitenkaan katsota olevan lakisääteisen rajan mukainen, mittaukset on toistettava tässä asetuksessa esitetyin menetelmin ja tulos on arvioitava 1 kohdan mukaisesti.

---

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

( 2 ) Komission asetus (EY) N:o 1249/2008, annettu 10 päivänä joulukuuta 2008, naudan-, sian- ja lampaanruhojen yhteisön luokitusasteikkojen soveltamista ja ruhojen hintaselvityksiä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 337, 16.12.2008, s. 3).

( 3 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 906/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä julkisen intervention menojen osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 1).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 223/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1).

( 5 ) Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).

( 6 ) Komission asetus (EY) N:o 1848/2006, annettu 14 päivänä joulukuuta 2006, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä esiintyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän järjestämisestä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 595/91 kumoamisesta (EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56).

( 7 ) Komission asetus (EY) N:o 792/2009, annettu 31 päivänä elokuuta 2009, yhteisen markkinajärjestelyn, suorien tukien järjestelmän, maataloustuotteiden menekinedistämisen ja syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin sovellettavien järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 228, 1.9.2009, s. 3).

( 8 ) Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5).

( 9 ) Komission asetus (EY) N:o 401/2006, annettu 23 päivänä helmikuuta 2006, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeiden mykotoksiinipitoisuuksien virallista tarkastusta varten (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 12).

( 10 ) Komission asetus (EU) N:o 234/2010, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla (EUVL L 72, 20.3.2010, s. 3).

( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).