Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02009L0031-20181224

    Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

    Access initial legal act
    (

    Legal status of the document In force

    )

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2009/31/2018-12-24

    02009L0031 — FI — 24.12.2018 — 003.002

    Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

    ►B

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/31/EY,

    annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

    hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

    (EUVL L 140 5.6.2009, s. 114)

    Muutettu:

     

     

    Virallinen lehti

      N:o

    sivu

    päivämäärä

    ►M1

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011,

      L 26

    1

    28.1.2012

    ►M2

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2018/853, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018,

      L 150

    155

    14.6.2018

    ►M3

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018,

      L 328

    1

    21.12.2018


    Oikaistu:

    ►C1

    Oikaisu, EUVL L 002, 6.1.2022, s.  9 (2018/853)



    ▼B

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/31/EY,

    annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

    hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta

    (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



    1 LUKU

    KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

    1 artikla

    Kohde ja tarkoitus

    1.  
    Tällä direktiivillä vahvistetaan oikeudellinen kehys ympäristön kannalta turvallisesti tapahtuvaa hiilidioksidin geologista varastointia varten osana ilmastonmuutoksen torjuntaa.
    2.  
    Ympäristön kannalta turvallisesti tapahtuvan hiilidioksidin geologisen varastoinnin tarkoituksena on hiilidioksidin pysyvä eristäminen niin, että voidaan estää kielteiset vaikutukset ja mahdolliset riskit ympäristölle ja ihmisten terveydelle tai, jollei tämä ole mahdollista, poistaa ne mahdollisimman hyvin.

    2 artikla

    Soveltamisala ja kielto

    1.  
    Tätä direktiiviä sovelletaan hiilidioksidin geologiseen varastointiin jäsenvaltioiden alueella, niiden talousvyöhykkeillä ja niiden mannerlaatoilla, siten kuin ne on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS).
    2.  
    Tätä direktiiviä ei sovelleta hiilidioksidin geologiseen varastointiin, jonka aiottu varastoitava kokonaismäärä on alle 100 000 tonnia ja jonka tarkoituksena on uusien tuotteiden ja prosessien tutkimus, kehittäminen tai testaus.
    3.  
    Hiilidioksidin varastointi varastointipaikoilla, joilla varastointikompleksi ulottuu 1 kohdassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ei ole sallittua.
    4.  
    Hiilidioksidin varastointi vesipatsaaseen ei ole sallittua.

    3 artikla

    Määritelmät

    Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

    1) 

    ”hiilidioksidin geologisella varastoinnilla” hiilidioksidivirtojen injektointia ja siihen liittyvää varastoimista maanalaisiin geologisiin muodostumiin;

    2) 

    ”vesipatsaalla” pystysuunnassa yhtäjaksoista vesistön pinnasta pohjasedimenttiin ulottuvaa vesimassaa;

    3) 

    ”varastointipaikalla” geologisessa muodostumassa olevaa tiettyä kolmiulotteista tilaa, jota käytetään hiilidioksidin varastointiin ja siihen liittyviä maan pinnalla olevia laitoksia tai injektointilaitoksia;

    4) 

    ”geologisella muodostumalla” litostratigraafista yksikköä, jossa voidaan erottaa ja kartoittaa toisistaan erottuvia kivilajikerroksia;

    5) 

    ”vuodolla” kaikenlaista hiilidioksidin vapautumista varastointikompleksista;

    6) 

    ”varastointikompleksilla” varastointipaikkaa ja sitä ympäröivää geologista pääaluetta tai yksikköä, jolla voi olla vaikutusta varastoinnin eheyteen ja varmuuteen, eli sekundaarisia eristäviä muodostumia;

    7) 

    ”hydrologisella yksiköllä” hydraulisessa yhteydessä toisiinsa olevien huokoston huokostilaa, jossa paineyhteys voidaan mitata teknisin välinein ja jota rajoittavat virtausesteet kuten siirrokset, suoladoomit, litologiset rajat tai hydrologisen yksikön ohentuminen olemattomaksi tai muuttuminen paljastumaksi;

    8) 

    ”tutkimuksella” hiilidioksidin geologiseen varastointiin tarkoitettujen mahdollisten varastointikompleksien arviointia toimin, joilla tunkeudutaan maanalaisiin osiin, mihin kuuluvat muun muassa poraukset geologisten tietojen hankkimiseksi mahdollisen varastointikompleksin geologisista kerrostumista ja tarvittaessa injektointitestien tekeminen varastointipaikan ominaispiirteiden selvittämiseksi;

    9) 

    ”tutkimusluvalla” toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti tekemää kirjallista ja perusteltua tutkimuksen sallimista koskevaa päätöstä, jossa määritellään edellytykset, joiden mukaisesti tutkimus voidaan tehdä;

    10) 

    ”toiminnanharjoittajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, sekä yksityistä että julkista, joka käyttää varastointipaikkaa tai jolla on se valvonnassaan tai jolle on kansallisen lainsäädännön mukaisesti luovutettu ratkaiseva taloudellinen päätäntävalta varastointipaikan teknisen toiminnan suhteen;

    11) 

    ”varastointiluvalla” toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti tekemää yhtä tai useampaa kirjallista ja perusteltua päätöstä, jolla toiminnanharjoittajalle myönnetään lupa hiilidioksidin geologiseen varastointiin varastointipaikassa ja jossa määritellään varastointia koskevat edellytykset;

    12) 

    ”merkittävällä muutoksella” muutosta, josta ei ole määräystä varastointiluvassa ja jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön tai ihmisten terveyteen;

    13) 

    ”hiilidioksidivirralla” hiilidioksidin talteenottoprosesseista aiheutuvaa aineiden virtaa;

    14) 

    ”jätteellä” aineita, jotka on määritelty jätteeksi direktiivin 2006/12/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

    15) 

    ”hiilidioksidipluumilla” hiilidioksidin leviämistilavuutta geologisessa muodostumassa;

    16) 

    ”kulkeutumisella” hiilidioksidin liikkumista varastointikompleksissa;

    17) 

    ”merkittävällä häiriöllä” mitä tahansa injektointi- tai varastointitoiminnoissa tai itse varastointikompleksin tilassa esiintyvää häiriötä, johon liittyy vuodon riski tai riski ympäristölle tai ihmisten terveydelle;

    18) 

    ”merkittävällä riskillä” kyseessä olevaa varastointipaikkaa koskevaa vahingon mahdollisuuksien yhdistelmää ja sen suuruista vahingon mahdollisuutta, ettei sitä voi jättää huomiotta saattamatta kyseenalaiseksi tämän direktiivin tarkoitusta;

    19) 

    ”korjaavilla toimenpiteillä” mitä tahansa toimenpiteitä, joita toteutetaan merkittävien häiriöiden korjaamiseksi tai vuotojen sulkemiseksi, jotta hiilidioksidin vapautuminen varastointikompleksista voidaan estää tai pysäyttää;

    20) 

    ”varastointipaikan sulkemisella” hiilidioksidin injektoinnin lopettamista lopullisesti asianomaiseen varastointipaikkaan;

    21) 

    ”sulkemisen jälkeisellä ajalla” varastointipaikan sulkemisen jälkeistä aikaa, johon sisältyy myös vastuun toimivaltaiselle viranomaiselle siirtämisen jälkeinen aika;

    22) 

    ”siirtoverkolla” putkiverkkoa, mukaan lukien siihen liittyvät paineenkorotusasemat, jota käytetään hiilidioksidin siirtämiseen varastointipaikkaan.



    2 LUKU

    VARASTOINTIPAIKKOJEN VALINTA JA TUTKIMUSLUVAT

    4 artikla

    Varastointipaikkojen valinta

    1.  
    Jäsenvaltioilla on oikeus määrätä, miltä alueilta varastointipaikat voidaan valita tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. Tämä sisältää jäsenvaltioiden oikeuden kieltää varastointi jollakin alueensa osalla tai koko alueellaan.
    2.  
    Jäsenvaltioiden, jotka aikovat sallia hiilidioksidin geologisen varastoinnin alueellaan, on huolehdittava alueensa osilla tai koko alueellaan käytettävissä olevan varastointikapasiteetin arvioinnista, mikä sisältää tutkimuksen sallimisen 5 artiklan mukaisesti. Komissio voi järjestää tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon näiden jäsenvaltioiden välillä 27 artiklassa säädetyn tietojenvaihdon yhteydessä.
    3.  
    Geologisen muodostuman sopivuus varastointipaikaksi on määritettävä karakterisoimalla ja arvioimalla mahdollinen varastointikompleksi ja sitä ympäröivä alue liitteessä I esitettyjen perusteiden mukaisesti.
    4.  
    Varastointipaikaksi saa valita vain sellaisia geologisia muodostumia, joissa ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole merkittävää vuotoriskiä ja joissa ei esiinny merkittäviä ympäristö- tai terveysriskejä.

    5 artikla

    Tutkimusluvat

    1.  

    Jos jäsenvaltio katsoo, että 4 artiklan mukaista varastointipaikkojen valintaa varten tarvittavien tietojen tuottaminen edellyttää tutkimusta, sen on varmistettava, ettei tällaista tutkimusta tehdä ilman tutkimuslupaa.

    Injektointitestien seuranta voidaan tarvittaessa sisällyttää tutkimuslupaan.

    2.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkimuslupia voivat hakea kaikki tahot, joilla on tarvittavat valmiudet, ja että luvat myönnetään tai evätään objektiivisten, julkisten ja syrjimättömien arviointiperusteiden nojalla.
    3.  
    Luvan voimassaoloaika ei saa ylittää ajanjaksoa, joka tarvitaan sen tutkimuksen suorittamiseksi, jota varten lupa on myönnetty. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pidentää luvan voimassaoloa, jos myönnetty aika ei riitä kyseisen tutkimuksen loppuunsaattamiseksi ja jos tutkimus on suoritettu luvan mukaisesti. Tutkimusluvat myönnetään rajatulle kolmiulotteiselle tilalle.
    4.  
    Tutkimusluvan haltijalla on yksinoikeus tutkia mahdollista hiilidioksidin varastointikompleksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei alueella tänä aikana sallita toimintaa, joka häiritsisi tutkimuksia.



    3 LUKU

    VARASTOINTILUVAT

    6 artikla

    Varastointiluvat

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei mikään varastointipaikka toimi ilman varastointilupaa, että kullakin varastointipaikalla on vain yksi toiminnanharjoittaja ja että varastointipaikalla ei sallita mitään varastointia häiritsevää toimintaa.
    2.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että varastointilupia voivat hakea kaikki tahot, joilla on tarvittavat valmiudet, ja että luvat myönnetään objektiivisten, julkisten ja avointen arviointiperusteiden nojalla.
    3.  
    Varastointilupa on ensisijaisesti myönnettävä kunkin paikan tutkimusluvan haltijalle edellyttäen, että paikan tutkimus on saatettu päätökseen, että tutkimusluvan ehtoja on noudatettu ja että varastointilupahakemus on tehty tutkimusluvan voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin vaatimusten soveltamista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kompleksia käytetä lupamenettelyn aikana mihinkään häiritsevään toimintaan.

    7 artikla

    Varastointilupahakemukset

    Toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävissä varastointilupahakemuksissa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

    1) 

    mahdollisen toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

    2) 

    selvitys mahdollisen toiminnanharjoittajan teknisistä valmiuksista;

    3) 

    4 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen varastointipaikan ja -kompleksin luonnehdinta ja arviointi varastoinnin odotetusta turvallisuudesta;

    4) 

    injektoitavan ja varastoitavan hiilidioksidin kokonaismäärä sekä suunnitellut lähteet ja kuljetustavat, hiilidioksidivirtojen koostumus, injektointinopeudet ja -paineet sekä injektointilaitteistojen sijainti;

    5) 

    merkittävien häiriöiden ehkäisemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden kuvaus;

    6) 

    13 artiklan 2 kohdan mukainen ehdotettu seurantasuunnitelma;

    7) 

    16 artiklan 2 kohdan mukainen ehdotettu korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma;

    8) 

    17 artiklan 3 kohdan mukainen ehdotettu alustava suunnitelma sulkemisen jälkeiseksi ajaksi;

    9) 

    direktiivin 85/337/ETY 5 artiklan mukaisesti toimitettavat tiedot;

    10) 

    selvitys siitä, että 19 artiklassa vaadittu rahallinen vakuus tai muu vastaava järjestely on voimassa ja pätevä ennen injektoinnin aloittamista.

    8 artikla

    Varastointiluvan ehdot

    Toimivaltainen viranomainen saa myöntää varastointiluvan vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

    1) 

    toimivaltainen viranomainen on 7 artiklan perusteella toimitetun hakemuksen ja muun asiaa koskevan tiedon perusteella vakuuttunut siitä, että:

    a) 

    kaikkia tämän direktiivin ja muun asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia on noudatettu;

    b) 

    toiminnanharjoittaja on taloudellisesti vakavarainen sekä teknisesti pätevä ja luotettava harjoittamaan toimintaa varastointipaikalla ja valvomaan sitä ja että toiminnanharjoittajan ja sen koko henkilöstön ammatillinen ja tekninen kehittyminen ja koulutus on varmistettu;

    c) 

    siinä tapauksessa, että samassa hydrologisessa yksikössä sijaitsee useampia kuin yksi varastointipaikka, mahdolliset varastointipaikkojen väliset paineyhteydet ovat sellaiset, että molemmat paikat voivat samanaikaisesti vastata tämän direktiivin vaatimuksia;

    2) 

    toimivaltainen viranomainen on ottanut huomioon lupaluonnoksesta annetun 10 artiklan mukaisen komission lausunnon.

    9 artikla

    Varastointilupien sisältö

    Luvassa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

    1) 

    toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

    2) 

    varastointipaikan ja varastointikompleksin täsmällinen sijaintipaikka ja rajat sekä hydrologiseen yksikköön liittyvät tiedot;

    3) 

    varastointitoimintoja koskevat vaatimukset, hiilidioksidin määrä, joka saadaan kaikkiaan varastoida maaperään, varaston painerajoitukset sekä suurimmat injektointinopeudet ja -paineet;

    4) 

    12 artiklan mukaiset hiilidioksidivirran koostumusta ja sen hyväksymismenettelyä koskevat vaatimukset sekä tarvittaessa injektointia ja varastointia koskevat lisävaatimukset erityisesti merkittävien häiriöiden ehkäisemiseksi;

    5) 

    13 artiklan mukainen hyväksytty seurantaohjelma, velvollisuus panna se täytäntöön ja sen ajan tasalla pitämistä koskevat vaatimukset sekä 14 artiklan mukaiset raportointivaatimukset;

    6) 

    vaatimus, jonka mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava vuodoista tai merkittävistä häiriöistä, sekä 16 artiklan mukainen hyväksytty korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma ja velvollisuus toteuttaa korjaavia toimenpiteitä suunnitelman mukaisesti vuotojen tai merkittävien häiriöiden sattuessa;

    7) 

    17 artiklassa tarkoitetut sulkemisehdot ja hyväksytty alustava suunnitelma sulkemisen jälkeiseksi ajaksi;

    8) 

    määräykset varastointiluvan muuttamisesta, uudelleentarkastelusta, päivittämisestä ja peruuttamisesta 11 artiklan mukaisesti;

    9) 

    19 artiklan mukainen vaatimus asettaa rahallinen vakuus tai muu vastaava järjestely ja pitää se voimassa.

    10 artikla

    Komission suorittama varastointilupaluonnosten tarkastus

    1.  
    Jäsenvaltioiden on toimitettava lupahakemukset komission saataville kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Niiden on annettava saataville myös muu asiaan liittyvä aineisto, joka toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, kun se harkitsee päätöstä varastointiluvan myöntämisestä. Niiden on ilmoitettava komissiolle kaikista varastointilupaluonnoksista ja muusta aineistosta, joka on otettu huomioon päätösluonnosta laadittaessa. Komissio voi antaa varastointilupaluonnoksista lausunnon, joka ei ole sitova, neljän kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Jos komissio päättää olla antamatta lausuntoa, se ilmoittaa siitä jäsenvaltiolle kuukauden kuluessa lupaluonnoksen toimittamisesta ja esittää perustelunsa.
    2.  
    Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle lopullisesta päätöksestä ja esitettävä perustelunsa, jos se poikkeaa komission lausunnosta.

    11 artikla

    Varastointilupien muuttaminen, uudelleentarkastelu, päivittäminen ja peruuttaminen

    1.  
    Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista varastointipaikan toimintaan suunnitelluista, myös toiminnanharjoittajaa koskevista, muutoksista. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa päivitettävä varastointilupa tai sen ehdot.
    2.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei mitään huomattavia muutoksia toteuteta, jollei ole myönnetty uutta tai päivitettyä varastointilupaa tämän direktiivin mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan direktiivin 85/337/ETY liitteessä II olevan 13 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa.
    3.  

    Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava uudelleen varastointilupaa ja tarvittaessa päivitettävä tai viimeisenä keinona peruutettava se:

    a) 

    jos sille on ilmoitettu tai se on saanut tiedon vuodoista tai merkittävistä häiriöistä 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

    b) 

    jos 14 artiklan mukaisesti toimitetuista raporteista tai 15 artiklan mukaisesti tehdyistä ympäristötarkastuksista käy ilmi, ettei lupaehtoja ole noudatettu tai että vuotojen tai merkittävien häiriöiden riski on olemassa;

    c) 

    jos se on tietoinen mistä tahansa muusta tapauksesta, jossa toiminnanharjoittaja ei ole noudattanut lupaehtoja;

    d) 

    jos se on ilmeisesti välttämätöntä viimeisimpien tieteellisten tutkimustulosten ja tekniikan kehittymisen perusteella; tai

    e) 

    viiden vuoden kuluttua luvan myöntämisestä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta a–d alakohdan soveltamista.

    4.  
    Kun lupa on peruutettu 3 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on joko myönnettävä uusi varastointilupa tai suljettava varastointipaikka 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Siihen saakka, kunnes uusi varastointilupa on myönnetty, toimivaltaisen viranomaisen on tilapäisesti vastattava kaikista tästä direktiivistä johtuvista oikeudellisista velvoitteista, jotka koskevat hyväksymisperusteita, jos toimivaltainen viranomainen päättää jatkaa hiilidioksidin injektointia, seurantaa ja korjaavia toimenpiteitä, direktiivin 2003/87/EY mukaista päästöoikeuksien palauttamista vuodon sattuessa sekä direktiivin 2004/35/EY 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisia ehkäiseviä ja korjaavia toimia. Toimivaltaisen viranomaisen on perittävä sille mahdollisesti aiheutuneet kustannukset entiseltä toiminnanharjoittajalta, myös 19 artiklassa tarkoitettua rahallista vakuutta käyttäen. Jos varastointipaikka suljetaan 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, sovelletaan 17 artiklan 4 kohtaa.



    4 LUKU

    TOIMINTAA, SULKEMISTA JA SULKEMISEN JÄLKEISTÄ AIKAA KOSKEVAT VELVOLLISUUDET

    12 artikla

    Hiilidioksidivirran hyväksymisperusteet ja -menettelyt

    1.  

    Hiilidioksidivirran on koostuttava lähes yksinomaan hiilidioksidista. Tästä syystä siihen ei saa lisätä mitään jätettä tai muuta ainetta tämän jätteen tai muun aineen hävittämiseksi. Hiilidioksidivirrassa voi kuitenkin olla pieniä määriä siihen liittyviä aineita, jotka ovat peräisin lähteestä tai talteenotto- tai injektointiprosessista ja jäämiä aineista, joita on lisätty hiilidioksidin kulkeutumisen seuraamisen ja todentamisen helpottamiseksi. Kaikkien satunnaisten aineiden tai lisättyjen aineiden pitoisuuksien on oltava alle sellaisten tasojen, jotka voisivat:

    a) 

    aiheuttaa haitallisia vaikutuksia varastointipaikan tai siihen liittyvän siirtoinfrastruktuurin eheyteen;

    b) 

    olla merkittävä riski ympäristölle tai ihmisten terveydelle; tai

    c) 

    rikkoa sovellettavan yhteisön lainsäädännön vaatimuksia.

    2.  
    Komissio hyväksyy tarvittaessa suuntaviivoja niiden tapauskohtaisten edellytysten määrittämiseksi, joita sovelletaan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden noudattamiseen.
    3.  

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja

    a) 

    hyväksyy ja injektoi hiilidioksidivirtoja ainoastaan, jos niiden koostumus, syövyttävät aineet mukaan lukien, on analysoitu ja on suoritettu riskinarviointi ja jos riskinarviointi on osoittanut, että pitoisuudet vastaavat 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia;

    b) 

    pitää rekisteriä toimitettujen ja injektoitujen hiilidioksidivirtojen määristä ja ominaisuuksista sekä koostumuksesta.

    13 artikla

    Seuranta

    1.  

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja seuraa injektointilaitteistoja, varastointikompleksia (mahdollisuuksien mukaan myös hiilidioksidipluumia) ja tarpeen mukaan ympäröivää aluetta, jotta voidaan:

    a) 

    vertailla hiilidioksidin ja muodostuman sisältämän veden todellista ja mallinnettua käyttäytymistä varastointipaikassa;

    b) 

    havaita merkittävät häiriöt;

    c) 

    havaita hiilidioksidin kulkeutuminen;

    d) 

    havaita hiilidioksidivuodot;

    e) 

    havaita ympäristöön, erityisesti juomaveteen, väestöön tai ympäröivän biosfäärin hyödyntäjiin kohdistuvat merkittävät kielteiset vaikutukset;

    f) 

    arvioida 16 artiklan mukaisesti toteutettujen korjaavien toimenpiteiden tehoa;

    g) 

    päivittää varastointikompleksin turvallisuuden ja eheyden arviointi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mihin sisältyy sen arviointi, pysyykö varastoitu hiilidioksidi täydellisesti ja pysyvästi eristettynä.

    2.  
    Seurannan on perustuttava seurantasuunnitelmaan, jonka toiminnanharjoittaja laatii liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti, mihin kuuluvat myös seurantaa koskevat yksityiskohtaiset määräykset direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan ja 23 artiklan 2 kohdan nojalla laadittujen ohjeiden mukaisesti, ja joka toimitetaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi tämän direktiivin 7 artiklan 6 kohdan ja 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Suunnitelma on päivitettävä liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja joka tapauksessa joka viides vuosi arvioidun vuotoriskin sekä arvioitujen ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien muutosten samoin kuin uuden tieteellisen tiedon ja parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Päivitetyt suunnitelmat on toimitettava uudelleen toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäviksi.

    14 artikla

    Toiminnanharjoittajan raportointi

    Toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle sen määräämin määräajoin ja joka tapauksessa vähintään kerran vuodessa seuraavat tiedot:

    1) 

    kaikki 13 artiklan mukaisen seurannan tulokset raportointikaudelta, myös tiedot käytetystä seurantatekniikasta;

    2) 

    raportointikaudella toimitettujen ja injektoitujen hiilidioksidivirtojen määrät ja ominaisuudet sekä niiden 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti rekisteröity koostumus;

    3) 

    todiste rahallisen vakuuden asettamisesta ja voimassa pitämisestä 19 artiklan ja 9 artiklan 9 kohdan mukaisesti;

    4) 

    kaikki muut tiedot, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo olevan merkityksellisiä varastointiluvan ehtojen noudattamisen arvioimiseksi ja tiedon lisäämiseksi hiilidioksidin käyttäytymisestä varastointipaikassa.

    15 artikla

    Tarkastukset

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset järjestävät säännöllisiä ja satunnaisia tarkastuksia sisältävän tarkastusjärjestelmän, joka koskee kaikkia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia varastointikomplekseja, jotta voidaan tarkistaa direktiivin säännösten noudattaminen ja edistää sitä sekä seurata ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvia vaikutuksia.
    2.  
    Tarkastuksiin olisi kuuluttava muun muassa käyntejä maan pinnalla sijaitsevissa laitoksissa, myös injektointilaitoksissa, toiminnanharjoittajan toteuttamien injektointi- ja seurantatoimien arviointi sekä toiminnanharjoittajan pitämien asiaankuuluvien rekisterien tarkastaminen.
    3.  
    Säännölliset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa aina siihen asti, kun on kulunut kolme vuotta varastointipaikan sulkemisesta, ja joka viides vuosi siihen asti, kun vastuu on siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle. Niissä on tutkittava asianomaiset injektointi- ja seurantalaitteistot sekä kaikki varastointikompleksista ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvat merkitykselliset vaikutukset.
    4.  

    Satunnaisia tarkastuksia on tehtävä:

    a) 

    jos toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu tai se on saanut tiedon vuodoista tai merkittävistä häiriöistä 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

    b) 

    jos 14 artiklan mukaisissa raporteissa on havaittu lupaehtojen puutteellista noudattamista;

    c) 

    jos on tutkittava vakavia ympäristöön tai ihmisten terveyteen liittyviä valituksia;

    d) 

    muissa tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen katsoo sen asianmukaiseksi.

    5.  
    Toimivaltaisen viranomaisen on kunkin tarkastuksen jälkeen laadittava kertomus sen tuloksista. Kertomuksessa on arvioitava tämän direktiivin vaatimusten noudattamista ja ilmoitettava, tarvitaanko lisätoimia. Kertomus on toimitettava asianomaiselle toiminnanharjoittajalle, ja sen on oltava julkisesti saatavilla asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti kahden kuukauden kuluessa tarkastuksesta.

    16 artikla

    Vuotojen tai merkittävien häiriöiden ilmetessä toteutettavat toimenpiteet

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuotojen tai merkittävien häiriöiden ilmetessä toiminnanharjoittaja ilmoittaa asiasta välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet, ihmisten terveyden suojeluun liittyvät toimenpiteet mukaan luettuina. Jos kyseessä on vuoto tai merkittävä häiriö, johon liittyy vuotoriski, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta myös direktiivin 2003/87/EY mukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.
    2.  
    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korjaavat toimenpiteet on toteutettava vähintään korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman pohjalta, joka on toimitettu toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 7 kohdan ja 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
    3.  
    Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa vaatia toiminnanharjoittajaa toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet samoin kuin ihmisten terveyden suojeluun liittyvät toimenpiteet. Mainitut toimenpiteet voivat olla korjaavia toimenpiteitä koskevassa suunnitelmassa mainittuja toimenpiteitä täydentäviä tai niistä poikkeavia. Toimivaltainen viranomainen voi myös milloin tahansa toteuttaa itse korjaavia toimenpiteitä.
    4.  
    Jos toiminnanharjoittaja ei toteuta tarvittavia korjaavia toimenpiteitä, toimivaltaisen viranomaisen on itse toteutettava ne.
    5.  
    Toimivaltaisen viranomaisen on perittävä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset toiminnanharjoittajalta, myös 19 artiklassa tarkoitettua rahallista vakuutta käyttäen.

    17 artikla

    Varastointipaikan sulkemiseen ja sulkemisen jälkeiseen aikaan liittyvät velvollisuudet

    1.  

    Varastointipaikka on suljettava

    a) 

    jos luvassa ilmoitetut tätä koskevat ehdot täyttyvät;

    b) 

    toiminnanharjoittajan perustellusta pyynnöstä, kun toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan; tai

    c) 

    jos toimivaltainen viranomainen niin päättää sen jälkeen, kun varastointilupa on peruutettu 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

    2.  
    Jos varastointipaikka on suljettu 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, toiminnanharjoittaja vastaa edelleen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesta seurannasta, raportoinnista ja korjaavista toimenpiteistä sekä kaikista velvoitteista, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY mukaiseen päästöoikeuksien palauttamiseen vuodon sattuessa ja direktiivin 2004/35/EY 5–8 artiklan mukaisiin ehkäiseviin ja korjaaviin toimiin, siihen asti, kunnes vastuu varastointipaikasta siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle tämän direktiivin 18 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti. Toiminnanharjoittaja vastaa myös varastointipaikan sinetöinnistä ja injektointilaitteistojen purkamisesta.
    3.  

    Edellä 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet on täytettävä sulkemisen jälkeistä aikaa koskevan suunnitelman perusteella, jonka toiminnanharjoittaja on laatinut parhaan käytännön pohjalta ja liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Alustava sulkemisen jälkeistä aikaa koskeva suunnitelma on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi 7 artiklan 8 kohdan ja 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Ennen kuin varastointipaikka suljetaan tämän artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti:

    a) 

    alustava sulkemisen jälkeistä aikaa koskeva suunnitelma on tarvittaessa päivitettävä, ottaen huomioon riskianalyysi, parhaat käytännöt ja tekniset parannukset;

    b) 

    alustava suunnitelma on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi; ja

    c) 

    toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä alustava suunnitelma lopullisena sulkemisen jälkeistä aikaa koskevana suunnitelmana.

    4.  
    Sen jälkeen kun varastointipaikka on suljettu 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, toimivaltainen viranomainen vastaa tämän direktiivin vaatimusten mukaisesta seurannasta ja korjaavista toimenpiteistä sekä kaikista velvollisuuksista, jotka liittyvät direktiivin 2003/87/EY mukaiseen päästöoikeuksien palauttamiseen vuodon sattuessa sekä direktiivin 2004/35/EY 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisiin ehkäiseviin ja korjaaviin toimiin. Toimivaltaisen viranomaisen on täytettävä tässä direktiivissä säädetyt sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat velvollisuudet tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alustavan sulkemisen jälkeistä aikaa koskevan suunnitelman pohjalta, jota on tarvittaessa päivitettävä.
    5.  
    Toimivaltaisen viranomaisen on perittävä toiminnanharjoittajalta 4 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset, myös 19 artiklassa tarkoitettua rahallista vakuutta käyttäen.

    18 artikla

    Vastuun siirto

    1.  

    Jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, kaikki oikeudelliset velvollisuudet, jotka liittyvät tämän direktiivin vaatimusten mukaiseen seurantaan ja korjaaviin toimenpiteisiin, direktiivin 2003/87/EY mukaiseen päästöoikeuksien palauttamiseen vuototapauksessa sekä direktiivin 2004/35/EY 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisiin ehkäiseviin ja korjaaviin toimiin, on siirrettävä toimivaltaiselle viranomaiselle joko sen omasta aloitteesta tai toiminnanharjoittajan pyynnöstä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

    a) 

    kaikki saatavilla oleva näyttö osoittaa, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin ja pysyvästi eristettynä;

    b) 

    on kulunut toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä vähimmäisaika. Tämän vähimmäisajan on oltava vähintään 20 vuotta, jollei toimivaltainen viranomainen ole vakuuttunut siitä, että a alakohdassa tarkoitettu peruste täyttyy ennen tämän ajan päättymistä;

    c) 

    20 artiklassa tarkoitetut taloudelliset velvoitteet on täytetty;

    d) 

    paikka on sinetöity ja injektointilaitteistot on purettu.

    2.  

    Toiminnanharjoittajan on laadittava raportti, jossa osoitetaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttyminen, ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle vastuun siirron hyväksymiseksi. Raportissa on osoitettava ainakin, että:

    a) 

    injektoidun hiilidioksidin todellinen käyttäytyminen vastaa mallinnettua käyttäytymistä;

    b) 

    havaittavia vuotoja ei ole;

    c) 

    varastointipaikka kehittyy kohti pitkän aikavälin vakautta.

    Komissio voi hyväksyä suuntaviivoja ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen seikkojen arviointia varten ja korostaa niissä mahdollisia vaikutuksia teknisiin perusteisiin, joilla on merkitystä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vähimmäisaikojen määrittelyssä.

    3.  

    Kun toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset täyttyvät, sen on laadittava alustava päätös vastuun siirron hyväksymisestä. Alustavassa päätöksessä on mainittava menetelmä, jolla 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen todetaan, sekä mahdolliset päivitetyt vaatimukset, jotka koskevat varastointipaikan sinetöintiä ja injektointilaitteistojen purkamista.

    Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, etteivät 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset täyty, sen on ilmoitettava toiminnanharjoittajalle päätöksensä perustelut.

    4.  
    Jäsenvaltioiden on saatettava 2 kohdassa tarkoitetut raportit komission saataville kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Niiden on myös saatettava saataville muu asiaan liittyvä aineisto, joka toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, kun se laatii vastuun siirron hyväksymistä koskevaa alustavaa päätöstä. Niiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisen viranomaisen 3 kohdan mukaisesti laatimista alustavista hyväksymispäätöksistä sekä mahdollisesta muusta aineistosta, joka on otettu huomioon päädyttäessä sen sisältämään lopputulokseen. Komissio voi antaa alustavasta hyväksymispäätöksestä lausunnon, joka ei ole sitova, neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Jos komissio päättää olla antamatta lausuntoa, se ilmoittaa siitä jäsenvaltiolle kuukauden kuluessa alustavan hyväksymispäätöksen toimittamisesta ja esittää perustelunsa.
    5.  
    Kun toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan a–d alakohdan edellytykset täyttyvät, sen on tehtävä lopullinen päätös ja annettava se tiedoksi toiminnanharjoittajalle. Toimivaltaisen viranomaisen on myös ilmoitettava komissiolle lopullisesta päätöksestä ja esitettävä perustelunsa, jos se poikkeaa komission lausunnosta.
    6.  
    Kun vastuu on siirretty, 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut säännölliset tarkastukset lopetetaan ja seuranta voidaan vähentää tasolle, jolla vuodot ja merkittävät häiriöt voidaan havaita. Jos havaitaan vuotoja tai merkittäviä häiriöitä, seurantaa on tehostettava ongelman laajuuden ja korjaavien toimenpiteiden tehon arvioimiseksi.
    7.  
    Jos kyseessä on toiminnanharjoittajan virhe, mukaan lukien tietojen puutteellisuus, asiaankuuluvien tietojen salaaminen, huolimattomuus, tietoinen petos tai laiminlyönti noudattaa asianmukaista huolellisuutta, toimivaltaisen viranomaisen on perittävä entiseltä toiminnanharjoittajalta vastuun siirron jälkeen aiheutuneet kustannukset. Sen jälkeen, kun vastuu on siirretty, muita kustannuksia ei enää voida periä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista.
    8.  
    Jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, vastuun siirron katsotaan toteutuneen jos ja kun kaikki saatavilla oleva näyttö osoittaa, että varastoitu hiilidioksidi pysyy täysin ja pysyvästi eristettynä ja kun paikka on sinetöity ja injektointilaitteistot on purettu.

    19 artikla

    Rahallinen vakuus

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdollinen toiminnanharjoittaja esittää osana varastointilupahakemustaan todisteet siitä, että hän voi hankkia riittävän rahallisen vakuuden tai vastaavan järjestelyn jäsenvaltioiden määräämien järjestelyjen mukaisesti. Tämän tarkoituksena on sen varmistaminen, että kaikki tämän direktiivin mukaisesti myönnettävästä luvasta johtuvat velvollisuudet, myös ne, jotka liittyvät varastointipaikan sulkemista ja sen jälkeistä aikaa koskeviin vaatimuksiin, samoin kuin varastointipaikkojen saattamisesta direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan johtuvat velvollisuudet voidaan täyttää. Rahallisen vakuuden on oltava voimassa ja pätevä ennen injektoinnin aloittamista.
    2.  
    Rahallista vakuutta tarkistetaan määräajoin arvioitua vuotoriskiä koskevien muutosten sekä kaikkien tämän direktiivin mukaisesti myönnettävästä luvasta johtuvien velvollisuuksien, samoin kuin varastointipaikan saattamisesta direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan johtuvien velvollisuuksien aiheuttamien arvioitujen kustannusten ottamiseksi huomioon.
    3.  

    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun rahallisen vakuuden tai muun vastaavan järjestelyn on oltava voimassa ja pätevä:

    a) 

    sen jälkeen, kun varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla ja siihen asti kunnes vastuu varastointipaikasta on siirretty toimivaltaiselle viranomaiselle 18 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti;

    b) 

    sen jälkeen kun varastointilupa on peruutettu 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti:

    i) 

    kunnes uusi varastointilupa on myönnetty;

    ii) 

    jos varastointipaikka on suljettu 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, 18 artiklan 8 kohdan mukaiseen vastuun siirtoon saakka edellyttäen, että 20 artiklassa tarkoitetut taloudelliset velvoitteet on täytetty.

    20 artikla

    Rahoitusjärjestelmä

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja asettaa jäsenvaltioiden määrittämien järjestelyjen mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen saataville rahoitusosuuden ennen kuin 18 artiklan mukainen vastuu on siirtynyt. Toiminnanharjoittajan rahoitusosuudessa on otettava huomioon liitteessä I tarkoitetut perusteet ja seikat, jotka liittyvät hiilidioksidin varastoinnin historiaan ja jotka ovat merkityksellisiä siirron jälkeisten velvollisuuksien määrittelyn kannalta, ja sen on katettava vähintään ennakoidut seurantakustannukset 30 vuoden ajaksi. Rahoitusosuus voidaan käyttää sellaisten kustannusten kattamiseen, jotka toimivaltainen viranomainen on maksanut vastuun siirron jälkeen sen varmistamiseksi, että hiilidioksidi on täysin ja pysyvästi eristetty geologisiin varastointipaikkoihin vastuun siirron jälkeen.
    2.  
    Komissio voi hyväksyä 1 kohdassa tarkoitettujen kustannusten arvioimiseksi suuntaviivoja, jotka laaditaan jäsenvaltioita kuullen, jotta varmistetaan avoimuus ja ennakoitavuus toiminnanharjoittajien kannalta.



    5 LUKU

    KOLMANSILLE OSAPUOLILLE MYÖNNETTÄVÄ KÄYTTÖOIKEUS

    21 artikla

    Siirtoverkon ja varastointipaikkojen käyttöoikeus

    1.  
    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että mahdolliset käyttäjät voivat käyttää siirtoverkkoja ja varastointipaikkoja tuotetun ja talteen otetun hiilidioksidin geologista varastointia varten 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
    2.  

    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu käyttöoikeus myönnetään jäsenvaltion määräämällä avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Jäsenvaltioiden on pidettävä tavoitteena oikeudenmukaista ja avointa pääsyä ja otettava huomioon:

    a) 

    varastointikapasiteetti, joka on käytettävissä tai voidaan kohtuullisin keinoin saada käyttöön 4 artiklassa määritellyillä alueilla, ja siirtokapasiteetti, joka on käytettävissä tai voidaan kohtuullisin keinoin saattaa käyttöön;

    b) 

    se osuus kansainvälisiin oikeudellisiin välineisiin ja yhteisön lainsäädäntöön perustuvista päästövähennysvelvoitteista, jotka se aikoo täyttää hiilidioksidin talteenoton ja geologisen varastoinnin avulla;

    c) 

    tarve evätä käyttöoikeus, jos tekniset eritelmät eivät ole yhteensopivia eikä ongelmaa voida kohtuullisesti ratkaista;

    d) 

    tarve ottaa huomioon varastointipaikan tai siirtoverkon omistajan tai toiminnanharjoittajan asianmukaisesti perustellut kohtuulliset tarpeet sekä kaikkien muiden sellaisten varaston tai verkon tai niihin liittyvien prosessointi- tai käsittelylaitosten käyttäjien edut, joihin asia voi vaikuttaa.

    3.  
    Siirtoverkon haltijat ja varastointipaikkojen toiminnanharjoittajat voivat evätä käyttöoikeuden kapasiteetin puutteen vuoksi. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut.
    4.  
    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toiminnanharjoittaja, joka epää käyttöoikeuden kapasiteetin puutteen tai liittymän puuttumisen vuoksi, tekee tarpeelliset parannukset niiltä osin kuin se on taloudellista tai kun mahdollinen asiakas on valmis maksamaan niistä, edellyttäen, ettei tämä vaikuta kielteisesti hiilidioksidin siirron ja geologisen varastoinnin ympäristöturvallisuuteen.

    22 artikla

    Riitojen ratkaiseminen

    1.  
    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on riitojen ratkaisemiseen soveltuvat menettelyt, mukaan luettuna osapuolista riippumaton viranomainen, jolla on käytettävissään kaikki asiaa koskevat tiedot, jotta siirtoverkkojen ja varastointipaikkojen käyttöoikeuksia koskevat riidat voidaan ratkaista nopeasti ottaen huomioon 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet ja näitä käyttöoikeuksia koskevissa neuvotteluissa mahdollisesti mukana olevien osapuolten lukumäärä.
    2.  
    Rajojen yli ulottuvat riidat ratkaistaan sen jäsenvaltion riitojenratkaisumenettelyn mukaisesti, jonka lainkäyttövaltaan se siirtoverkko tai se varastointipaikka kuuluu, johon pääsy on evätty. Jos rajojen yli ulottuvassa riidassa asianomainen siirtoverkko tai varastointipaikka ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle, asianomaisten jäsenvaltioiden on neuvoteltava keskenään varmistaakseen, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti.



    6 LUKU

    YLEISET SÄÄNNÖKSET

    23 artikla

    Toimivaltainen viranomainen

    Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta. Jos nimetään useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltion on luotava järjestelyt näiden viranomaisten tämän direktiivin soveltamiseksi toteuttaman toiminnan sovittamiseksi yhteen.

    24 artikla

    Rajat ylittävä yhteistyö

    Rajat ylittävien hiilidioksidin siirtojen, rajat ylittävien varastointipaikkojen tai rajat ylittävien varastointikompleksien osalta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava yhdessä tämän direktiivin ja kaikkien muiden asiaan vaikuttavien yhteisön säädösten vaatimuksia.

    25 artikla

    Rekisterit

    1.  

    Toimivaltaisen viranomaisen on perustettava ja pidettävä yllä seuraavia:

    a) 

    rekisteri myönnetyistä varastointiluvista; ja

    b) 

    pysyvä rekisteri kaikista suljetuista varastointipaikoista ja niitä ympäröivistä varastointikomplekseista, varastointitilojen kolmiulotteista rakennetta ja niiden sijaintiympäristöä kuvaavat kartat ja tilojen poikkileikkaukset mukaan luettuina, sekä saatavilla olevista tiedoista, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, onko varastoitu hiilidioksidi täysin ja pysyvästi eristetty.

    2.  
    Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on otettava 1 kohdassa tarkoitetut rekisterit huomioon asiaa koskevissa suunnittelumenettelyissä ja myönnettäessä lupia toiminnalle, joka voi vaikuttaa hiilidioksidin geologiseen varastointiin rekisteröidyissä varastointipaikoissa tai joihin tämä varastointi voi vaikuttaa.

    26 artikla

    Yleisölle tiedottaminen

    Jäsenvaltioiden on asetettava hiilidioksidin geologista varastointia koskevat ympäristötiedot yleisön saataville voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

    27 artikla

    Jäsenvaltioiden kertomukset

    ▼M2

    1.  
    ►M3  Jäsenvaltioiden on annettava joka neljäs vuosi komissiolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rekisteri mukaan lukien. Ensimmäinen kertomus on toimitettava komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2011 mennessä. Kertomuksen pohjana on käytettävä kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädösten muodossa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille vähintään kuusi kuukautta ennen kertomuksen toimittamisen määräpäivää. ◄

    ▼B

    2.  
    Komissio järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan tietojenvaihdon.

    28 artikla

    Seuraamukset

    Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle 25. päivään kesäkuuta 2011 mennessä ja niiden muutokset viipymättä.

    ▼M2

    29 artikla

    Liitteiden muuttaminen

    Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 29 a artiklan mukaisesti liitteiden muuttamiseksi niiden mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen. Tällainen mukauttaminen ei saa johtaa liitteeseen I sisältyvien perusteiden mukaisen turvallisuuden tason tai liitteeseen II sisältyvien seurantaa koskevien periaatteiden heikkenemiseen.

    ▼M2

    29 a artikla

    Siirretyn säädösvallan käyttäminen

    1.  
    Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
    2.  
    ►C1  Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 29 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. ◄ Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
    3.  
    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 29 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
    4.  
    Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 1 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
    5.  
    Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
    6.  
    Edellä olevan 29 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

    ▼M2

    30 artikla

    Komiteamenettely

    1.  
    Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 ( 2 ) 26 artiklalla perustettu ilmastonmuutoskomitea. Kyseinen komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 3 ) tarkoitettu komitea.
    2.  
    Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

    ▼B



    7 LUKU

    MUUTOKSET

    ▼M1 —————

    ▼B

    32 artikla

    Direktiivin 2000/60/EY muuttaminen

    Lisätään direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan j alakohdassa kolmannen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohta seuraavasti:

    — 
    ”— 

    hiilidioksidivirtojen johtamisen varastointitarkoituksessa geologisiin muodostumiin, jotka ovat luontaisesti soveltumattomia muihin tarkoituksiin, jos tällainen johtaminen tehdään hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  mukaisesti, tai jos se ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan sen 2 artiklan 2 kohdan nojalla;

    33 artikla

    Direktiivin 2001/80/EY muuttaminen

    Lisätään direktiiviin 2001/80/EY artikla seuraavasti:

    ”9 a artikla

    1.  

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia ja joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  voimaantulon jälkeen, ovat arvioineet seuraavien ehtojen täyttymisen:

    — 
    sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä,
    — 
    siirtolaitteistot ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa,
    — 
    hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.
    2.  
    Jos 1 kohdan ehdot täyttyvät, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että laitosalueella varataan sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille. Toimivaltaisen viranomaisen on, erityisesti ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun osalta määritettävä ehtojen täyttyminen 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.

    34 artikla

    Direktiivin 2004/35/EY muuttaminen

    Lisätään direktiivin 2004/35/EY liitteeseen III kohta seuraavasti:

    ”14. 

    Hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  mukaisten varastointipaikkojen käyttö;

    35 artikla

    Direktiivin 2006/12/EY muuttaminen

    Korvataan direktiivin 2006/12/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

    ”a) 

    kaasumaisiin päästöihin ilmakehään eikä hiilidioksidiin, joka on otettu talteen ja siirretty geologista varastointia varten tai varastoitu geologisesti hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  mukaisesti tai joka ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan sen 2 artiklan 2 kohdan nojalla;

    36 artikla

    Asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttaminen

    Lisätään asetuksen (EY) N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

    ”h) 

    hiilidioksidin siirrot geologista varastointia varten hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  mukaisesti;

    37 artikla

    Direktiivin 2008/1/EY muuttaminen

    Lisätään direktiivin 2008/1/EY liitteeseen I kohta seuraavasti:

    ”6.9 

    Hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY ()  mukainen hiilidioksidivirtojen talteenotto geologista varastointia varten tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista.



    8 LUKU

    LOPPUSÄÄNNÖKSET

    38 artikla

    Uudelleentarkastelu

    ▼M3 —————

    ▼B

    2.  

    Komissio arvioi tässä 31 päivään maaliskuuta 2015 mennessä toimitettavassa kertomuksessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta saadun kokemuksen pohjalta, hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista saadun kokemuksen valossa ja ottaen huomioon tekniikan kehityksen ja tuoreimman tieteellisen tiedon, erityisesti seuraavaa:

    — 
    onko riittävällä tavalla osoitettu hiilidioksidin pysyvä eristäminen niin, että ympäristölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset ja niistä ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit voidaan mahdollisimman hyvin estää tai niitä voidaan vähentää mahdollisimman paljon, ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin turvallisuus ympäristön ja ihmisten kannalta,
    — 
    tarvitaanko edelleen menettelyjä, jotka koskevat komission suorittamaa 10 artiklassa tarkoitettua alustavien varastointilupien tarkastelua ja 18 artiklassa tarkoitettua vastuun siirtoa koskevia alustavia päätöksiä,
    — 
    kokemuksia hiilidioksidivirran hyväksymisperusteita koskevien säännösten soveltamisesta ja 12 artiklassa tarkoitetusta menettelystä,
    — 
    kokemuksia 21 ja 22 artiklassa tarkoitettua kolmansien osapuolten pääsyä koskevien säännösten ja 24 artiklaan sisältyvien rajat ylittävää yhteistyötä koskevien säännösten soveltamisesta,
    — 
    direktiivin 2001/80/EY 9 a artiklassa tarkoitettuja säännöksiä, joita sovelletaan polttolaitoksiin, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia,
    — 
    hiilidioksidin geologisen varastoinnin tulevaisuudennäkymiä kolmansissa maissa,
    — 
    liitteessä I ja liitteessä II tarkoitettujen perusteiden kehittämistä ja päivitystä,
    — 
    kokemuksia kannustimista hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian soveltamiseksi biomassaa polttaviin laitoksiin,
    — 
    hiilidioksidin siirtoon liittyvien ympäristöriskien lisäsääntelyn tarvetta,

    ja tekee tarvittaessa ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi.

    3.  
    Jos on riittävällä tavalla osoitettu hiilidioksidin pysyvä eristäminen niin, että ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvat kielteiset vaikutukset ja mahdolliset riskit voidaan mahdollisimman hyvin estää tai, jos se ei ole mahdollista, poistaa, sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin turvallisuus ympäristön ja ihmisten kannalta samoin kuin sen taloudellinen toteutettavuus, uudelleentarkastelussa on tutkittava, onko tarpeen ja mahdollista asettaa pakolliset päästönormit kaikille uusille sähköä tuottaville suurille polttolaitoksille direktiivin 2001/80/EY 9 a artiklan mukaisesti.

    39 artikla

    Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja siirtymätoimenpiteet

    1.  

    Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 25. päivään kesäkuuta 2011 mennessä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

    Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

    2.  
    Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
    3.  

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat varastointipaikat toimivat 25. päivään kesäkuuta 2012 mennessä tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti:

    a) 

    varastointipaikat, joita 25. päivänä kesäkuuta 2009 käytetään voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

    b) 

    varastointipaikat, joille on 25. päivänä kesäkuuta 2009 tai sitä ennen myönnetty lupa tällaisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että näitä paikkoja käytetään viimeistään vuoden kuluttua tästä päivämäärästä.

    Näissä tapauksissa ei sovelleta 4 ja 5 artiklaa, 7 artiklan 3 kohtaa, 8 artiklan 2 kohtaa ja 10 artiklaa.

    40 artikla

    Voimaantulo

    Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    41 artikla

    Osoitus

    Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.



    LIITE I

    4 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT MAHDOLLISTEN VARASTOINTIKOMPLEKSIEN JA NIITÄ YMPÄRÖIVÄN ALUEEN LUONNEHTIMIS- JA ARVIOINTIPERUSTEET

    Tämän direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu mahdollisten varastointikompleksien ja niitä ympäröivien alueiden luonnehtiminen ja arviointi on toteutettava kolmessa vaiheessa arviointiajankohdan parhaiden käytäntöjen ja seuraavassa esitettävien perusteiden mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen yhden tai useamman perusteen noudattamisesta edellyttäen, että toiminnanharjoittaja osoittaa, että 4 artiklan mukaiset määritykset voidaan edelleen tehdä luonnehtimisen ja arvioinnin pohjalta.

    Vaihe 1:   Tietojen keruu

    Tietoa on kerättävä riittävästi, jotta voidaan laatia kolmiulotteinen staattinen geologinen tilavuusmalli varastointipaikasta ja varastointikompleksista, peitteenä oleva eristävä kivilajiyksikkö mukaan luettuna, sekä ympäröivästä alueesta, hydrologisessa yhteydessä olevat alueet mukaan luettuina. Näiden tietojen on katettava ainakin seuraavat varastointikompleksin ominaispiirteet:

    a) 

    geologia ja geofysiikka;

    b) 

    hydrogeologia (erityisesti kulutukseen tarkoitetun pohjaveden olemassaolo);

    c) 

    varastosäiliötekniikka (mukaan lukien huokostilavuuden laskeminen hiilidioksidin injektoinnille kallioperään sekä lopullisen varastointikapasiteetin laskeminen);

    d) 

    geokemia (liukenemisnopeudet, mineralisoitumisnopeudet);

    e) 

    geomekaniikka (läpäisevyys, rakopaine);

    f) 

    seismisyys;

    g) 

    luonnolliset ja ihmistekoiset mahdolliset hiilidioksidin vuotoreitit, mukaan luettuna kaivot ja porausreiät, sekä niiden tila;

    Seuraavat kompleksin ympäristön ominaispiirteet on dokumentoitava:

    h) 

    varastointikompleksin ympäristössä sijaitsevat geologiset pääalueet, joihin hiilidioksidin varastointi varastointipaikkaan saattaa vaikuttaa;

    i) 

    väestöjakauma varastointipaikan yläpuolisella alueella;

    j) 

    lähellä sijaitsevat arvokkaat luonnonvarojen esiintymät (erityisesti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY ( 4 ) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 5 ) mukaiset Natura 2000 -alueet, juomakelpoinen pohjavesi sekä hiilivedyt);

    k) 

    varastointikompleksin ympärillä tapahtuva toiminta ja mahdolliset vuorovaikutukset näiden toimintojen kanssa (esimerkiksi hiilivetyjen etsintä, tuotanto ja varastointi, pohjavesiesiintymien käyttö maalämpöön ja maanalaisten vesivarantojen käyttö);

    l) 

    lähellä sijaitsevat mahdolliset hiilidioksidilähteet (myös arviot hiilidioksidin kokonaismäärästä, joka voisi olla taloudellisesti käytettävissä varastointiin) ja riittävät siirtoverkot.

    Vaihe 2:   Kolmiulotteisen staattisen geologisen mallin laatiminen

    Vaiheessa 1 kerättyjen tietojen pohjalta laaditaan tietokonesimulaatioiden avulla varaston kolmiulotteinen staattinen geologinen malli tai joukko tällaisia malleja ehdolla olevasta varastointikompleksista, peitteenä oleva eristävä kivilajiyksikkö ja toisiinsa hydrologisessa yhteydessä olevat alueet ja fluidit mukaan luettuina. Tässä staattisessa geologisessa mallissa (malleissa) on käsiteltävä seuraavia kompleksin ominaispiirteitä:

    a) 

    fyysisen esteen geologinen rakenne;

    b) 

    varastosäiliön geomekaaniset, geokemialliset ja virtausominaisuudet, pintakerrokset (peitteenä oleva eristävä kivilajiyksikkö sekä läpäisemättömät, huokoiset ja läpäisevät kerrokset) ja ympäröivät muodostumat;

    c) 

    rakoilujärjestelmän luonnehtiminen ja kaikki ihmistekoiset kulkeutumisreitit;

    d) 

    varastointikompleksin pinta-ala ja paksuus;

    e) 

    huokostilavuus (mukaan luettuna huokoisuuden jakautuminen);

    f) 

    fluidien jakautumisen perustila;

    g) 

    mahdolliset muut merkitykselliset ominaispiirteet.

    Mallin laatimisessa käytettyihin muuttujiin liittyvä epävarmuus on arvioitava laatimalla kullekin muuttujalle useita vaihtoehtoistarkasteluja ja laskemalla niihin liittyvät luottamusrajat. Myös itse malliin liittyvät mahdolliset epävarmuudet on arvioitava.

    Vaihe 3:   Varastoinnin dynaamisen käyttäytymisen luonnehtiminen, herkkyyden luonnehtiminen, riskianalyysi

    Luonnehtimisen ja arvioinnin on perustuttava dynaamiseen mallinnukseen, johon sisältyy useita aika-askelsimulaatioita hiilidioksidin injektoinnista varastointipaikkaan. Simuloinnissa käytetään vaiheessa 2 tehdystä varastointikompleksin tietokonesimulaatiosta saatua kolmiulotteista staattista geologista mallia (malleja).

    Vaihe 3.1: Varastoinnin dynaamisen käyttäytymisen luonnehtiminen

    Huomioon on otettava ainakin seuraavat tekijät:

    a) 

    mahdolliset injektointinopeudet ja hiilidioksidivirran ominaisuudet;

    b) 

    kytketyn prosessin (eli sen, miten simulaatioissa tutkitut yksittäiset vaikutukset vaikuttavat yhdessä) mallinnuksen toimivuus;

    c) 

    reaktiiviset prosessit (eli miten maakamaraan injektoidun hiilidioksidin reaktiot in situ -mineraalien kanssa vaikuttavat malliin);

    d) 

    mitä varastosäiliösimulaattoria on käytetty (tiettyjen löydösten validoimiseksi voidaan tarvita useita simulaatioita);

    e) 

    lyhyen ja pitkän aikavälin simulaatiot (hiilidioksidin geokemiallisen käyttäytymisen ja sen seurausten selvittämiseksi vuosikymmenten ja vuosituhanten aikana, mukaan luettuna hiilidioksidin liukenemisnopeus veteen).

    Dynaamisella mallinnuksella on selvitettävä seuraavia tekijöitä:

    f) 

    varastointimuodostuman paine ja lämpötila injektointinopeuden ja ajassa kumuloituvan injektoidun määrän funktiona;

    g) 

    hiilidioksidin sijainti ja ulottuvuus syvyys- ja vaakasuunnassa ajan funktiona;

    h) 

    hiilidioksidin virtauksen luonne varastossa, myös käyttäytyminen faaseissa;

    i) 

    hiilidioksidia eristävät mekanismit ja niiden nopeudet (myös vuotokohdat sekä pysty- ja vaakatasossa olevat läpäisemättömät kerrokset);

    j) 

    sekundaariset hiilidioksidia sitovat järjestelmät koko varastointikompleksissa;

    k) 

    varastointipaikan kapasiteetti ja painegradientit;

    l) 

    varastointimuodostuman (-muodostumien) ja peitteenä olevan eristävän kivilajiyksikön rakoiluriski;

    m) 

    riski, että osa hiilidioksidista päätyy peitteenä olevaan eristävään kivilajiyksikköön;

    n) 

    varastointipaikan vuotoriski (esim. hylätyistä tai huonosti suljetuista kaivoista ja porausrei’istä);

    o) 

    hiilidioksidin kulkeutuminen (reunalta avoimessa varastossa);

    p) 

    rakojen sulkeutumisnopeus;

    q) 

    muutokset muodostuman (muodostumien) fluidikemiassa ja siitä aiheutuvat reaktiot (esim. pH-muutokset ja mineraalin muodostuminen), myös reaktiivisuusmallinnus vaikutusten arvioimiseksi;

    r) 

    muodostumassa olevien fluidien siirtymä;

    s) 

    lisääntynyt seismisyys ja sen nouseminen maanpinnan tasoa kohti.

    Vaihe 3.2: Herkkyysanalyysi

    Jotta voidaan selvittää arvioinnin herkkyys tietyistä muuttujista tehtyjen oletusten suhteen, on tehtävä useita simulaatioita. Simulaatioissa on muutettava staattisen geologisen mallin (mallien) muuttujia, ja dynaamisessa mallinnuksessa on muutettava nopeusfunktioita ja oletuksia. Kaikki merkittävät herkkyydet on otettava huomioon riskinarvioinnissa.

    Vaihe 3.3: Riskinarviointi

    Riskinarviointiin on sisällyttävä muun muassa seuraavat tekijät:

    3.3.1   Vaarojen luonnehtiminen

    Vaarojen luonnehtimisessa on tarkasteltava vuotomahdollisuutta varastointikompleksista, sellaisena kuin tämä on todettu edellä kuvatulla dynaamisella mallinnuksella ja turvallisuusarvioinnilla. Tarkastelussa on käsiteltävä muun muassa seuraavia tekijöitä:

    a) 

    mahdolliset vuotoreitit;

    b) 

    kuinka suuria vuodot kyseisillä vuotoreiteillä voivat olla (vuotonopeudet);

    c) 

    mahdollisten vuotojen kannalta kriittiset muuttujat (esim. varaston enimmäispaine, suurin injektointinopeus, lämpötila ja herkkyys staattisessa geologisessa mallissa (malleissa) tehdyille oletuksille);

    d) 

    hiilidioksidin varastoinnin toissijaiset vaikutukset, kuten muodostuman fluidien siirtyminen ja hiilidioksidin varastoinnin seurauksena muodostuneet uudet aineet;

    e) 

    muut mahdolliset tekijät, jotka voisivat uhata ihmisten terveyttä tai ympäristöä (esim. hankkeeseen liittyvät fyysiset rakenteet).

    Vaarojen karakterisoinnissa on tarkasteltava kaikkia mahdollisia käyttöolosuhteita varastointikompleksin turvateknisten ominaisuuksien testaamiseksi.

    3.3.2

    Altistumisen arviointi – altistumisen arvioinnin on perustuttava ympäristön ominaisuuksiin ja varastointikompleksin yläpuolella olevan väestön jakaumaan ja toimiin sekä vaiheessa 3.3.1 yksilöidyistä mahdollisista vuotoreiteistä vuotavan hiilidioksidin mahdolliseen käyttäytymiseen ja kohtaloon.

    3.3.3

    Vaikutusten arviointi – vaikutusten arvioinnin on perustuttava niiden lajien, yhteisöjen ja luontotyyppien herkkyyteen, joihin vaiheessa 3.3.1 yksilöidyt mahdolliset hiilidioksidivuodot voivat vaikuttaa. Tarvittaessa on käsiteltävä vaikutuksia, jotka johtuvat altistuksesta korkeille hiilidioksidikonsentraatioille biosfäärissä, mukaan luettuina maaperä, merisedimentit ja merenpohjan vedet (tukehtuminen, hyperkapnia), sekä näiden ympäristöjen hiilidioksidivuotojen johdosta alentuneille pH-arvoille. Arvioinnissa on käsiteltävä myös muiden aineiden vaikutuksia, joita voi esiintyä vuotavissa hiilidioksidivirroissa (joko injektoitavassa hiilidioksidivirrassa olevat epäpuhtaudet tai hiilidioksidin varastoinnin johdosta muodostuvat uudet aineet). Näitä vaikutuksia on tarkasteltava useissa aika- ja tilavuusskaaloissa, ja ne on yhdistettävä vakavuudeltaan eritasoisiin vuoto-onnettomuuksiin.

    3.3.4

    Riskien karakterisointi – tähän sisältyy varastointipaikan turvallisuuden ja eheyden arviointi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mukaan luettuna vuotoriskin arviointi ehdotetuissa käyttöoloissa sekä pahimpien mahdollisten ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointi. Riskien kartoitus on tehtävä vaaran, altistumisen ja vaikutusten arvioinnin perusteella. Siinä on myös arvioitava epävarmuuden lähteet, jotka on yksilöity varastointipaikan karakterisointi- ja arviointivaiheiden kuluessa, ja mahdollisuuksien mukaan kuvaus siitä, miten on mahdollista rajoittaa epävarmuustekijöitä.



    LIITE II

    13 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUN SEURANTASUUNNITELMAN LAATIMISTA JA PÄIVITTÄMISTÄ SEKÄ SULKEMISEN JÄLKEISTÄ SEURANTAA KOSKEVAT PERUSTEET

    1.   Seurantasuunnitelman laatiminen ja päivittäminen

    Liitteessä I olevassa vaiheessa 3 tarkoitetun riskianalyysin mukaisesti ja 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen seurantavaatimusten täyttämiseksi on laadittava ja pidettävä ajan tasalla 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu seurantasuunnitelma seuraavien perusteiden mukaisesti:

    1.1

    Suunnitelman laatiminen

    Seurantasuunnitelmassa on selostettava yksityiskohtaisesti hankkeen tärkeimmissä vaiheissa toteutettava seuranta, johon kuuluvat käyttöä edeltävä (perustasoon liittyvä) ja käytönaikainen sekä sulkemisen jälkeen toteutettava seuranta. Kussakin vaiheessa on määriteltävä seuraavat tekijät:

    a) 

    seurattavat muuttujat;

    b) 

    käytetty seurantatekniikka ja perustelut sen valinnalle;

    c) 

    seurantapaikat ja näytteenottopaikat;

    d) 

    seurantatiheys ja näytteenottoajankohdat.

    Seurattaviksi muuttujiksi valitaan sellaisia muuttujia, joiden avulla voidaan toteuttaa seurannan tarkoitukset. Suunnitelman on joka tapauksessa kuitenkin käsitettävä seuraavien muuttujien jatkuva ja tietyin väliajoin tapahtuva seuranta:

    e) 

    hiilidioksidivuodot injektointilaitoksessa;

    f) 

    hiilidioksidin virtaustilavuus injektointikaivujen suulla;

    g) 

    hiilidioksidin paine ja lämpötila injektointikaivojen suulla (massavirtauksen määrittämiseksi);

    h) 

    injektoidun aineen kemiallinen analyysi;

    i) 

    varastosäiliön lämpötila ja paine (hiilidioksidin olomuodon ja eri faaseissa käyttäytymisen määrittämiseksi).

    Seurantatekniikan valinnan on perustuttava parhaisiin suunnitteluajankohtana saatavilla oleviin käytäntöihin. Valintaa tehtäessä on harkittava seuraavia vaihtoehtoja, ja kuhunkin tapaukseen valitaan sopivin:

    j) 

    tekniikat, joilla voidaan osoittaa ja paikantaa hiilidioksidi ja määrittää sen kulkeutumisreitit maan pinnanalaisessa kerroksessa ja pinnalla;

    k) 

    tekniikat, joilla saadaan tietoa hiilidioksidipluumin painetilavuuskäyttäytymisestä ja vaaka- ja syvyyssuuntaisesta jakaumasta parantamalla numeerista kolmiulotteista simulaatiota 4 artiklan ja liitteen I mukaisesti laadittuihin varastointimuodostuman kolmiulotteisiin geologisiin malleihin;

    l) 

    tekniikat, joilla on suuri alueellinen kattavuus, jotta voidaan saada tietoja mahdollisista aiemmin tuntemattomista vuotoreiteistä koko varastointikompleksin alueelta ja sen ulkopuolelta siltä varalta, että esiintyy vakavia häiriöitä tai hiilidioksidin kulkeutumista varastointikompleksin ulkopuolelle.

    1.2

    Suunnitelman päivittäminen

    Seurannassa kerätyt tiedot on koottava yhteen ja tulkittava. Havaittuja tuloksia on verrattava käyttäytymiseen, jota on ennustettu 4 artiklan ja liitteessä I olevan vaiheen 3 mukaisesti toteutetun turvallisuuden arvioinnin yhteydessä tehdyssä kolmiulotteisen painetilavuus- ja kylläisyyskäyttäytymisen dynaamisessa simuloinnissa.

    Jos havaittu käyttäytyminen poikkeaa merkittävästi ennustetusta, on kolmiulotteista mallia kalibroitava niin, että se vastaa havaittua käyttäytymistä. Mallin kalibroinnin on perustuttava seurantasuunnitelman mukaisesti tehtyihin havaintoihin, ja tarvittaessa on hankittava lisätietoja, jotta luottamusta kalibroinnin yhteydessä tehtyihin oletuksiin voidaan lisätä.

    Liitteessä I olevat vaiheet 2 ja 3 on toistettava käyttäen kalibroitua kolmiulotteista mallia (malleja) uusien vaaraa koskevien vaihtoehtotarkastelujen ja vuotonopeuksien tuottamiseksi ja riskinarvioiden tarkistamiseksi ja päivittämiseksi.

    Jos mallin mukauttaminen aiempaan kehitykseen ja kalibrointi johtaa siihen, että määritellään uusia hiilidioksidilähteitä, reittejä ja vuotonopeuksia tai todettuja merkittäviä poikkeamia aikaisemmista arvioinneista, on seurantasuunnitelma päivitettävä tämän mukaisesti.

    2.   Sulkemisen jälkeinen seuranta

    Sulkemisen jälkeisen seurannan on perustuttava 13 artiklan 2 kohdassa ja tämän liitteen 1.2 kohdassa tarkoitetun seurantasuunnitelman toteuttamisen aikana kerättyihin ja mallinnettuihin tietoihin. Sulkemisen jälkeistä seurantaa käytetään erityisesti tietojen hankkimiseen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määritystä varten.


    ( 1 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

    ( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

    ( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

    ( 4 ) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

    ( 5 ) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

    Top