This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02009L0015-20141221
Directive 2009/15/EC of the European Parliament and of the Council of 23 April 2009 on common rules and standards for ship inspection and survey organisations and for the relevant activities of maritime administrations (Recast) (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/15/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009 , alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/15/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009 , alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2009L0015 — FI — 21.12.2014 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/15/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 131 28.5.2009, s. 47) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
L 366 |
83 |
20.12.2014 |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/15/EY,
annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,
alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista
(uudelleenlaadittu toisinto)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon ( 2 ),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän yhteisen tekstin ( 3 ),
sekä katsovat seuraavaa:|
(1) |
Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/57/EY ( 4 ) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. |
|
(2) |
Ottaen huomioon direktiivin 94/57/EY säännösten luonteen sen säännösten uudelleen laatiminen kahtena eri yhteisön säädöksenä eli direktiivinä ja asetuksena olisi tarkoituksenmukaista. |
|
(3) |
Merenkulun turvallisuutta koskevasta yhteisestä politiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa neuvosto vahvisti tavoitteeksi pitää poissa yhteisön vesiltä alukset, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja asetti etusijalle yhteisön toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa kansainvälisten sääntöjen tosiasiallinen ja yhdenmukainen soveltaminen laatimalla yhteiset standardit luokituslaitoksille. |
|
(4) |
Merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä voidaan parantaa tehokkaasti soveltamalla tarkasti kansainvälisiä yleissopimuksia, säännöstöjä ja päätöslauselmia edistäen samalla palvelujen vapaan tarjonnan tavoitetta. |
|
(5) |
Lippuvaltion ja satamavaltion on valvottava, täyttävätkö alukset merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevat yhtenäiset kansainväliset standardit. |
|
(6) |
Jäsenvaltiot vastaavat kansainvälisten turvallisuustodistusten antamisesta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisesta, joista määrätään muun muassa ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa, jäljempänä ’SOLAS 74 -yleissopimus’, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä lastiviivayleissopimuksessa sekä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehdyssä yleissopimuksessa, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, sekä varmistettava mainittujen yleissopimusten soveltaminen. |
|
(7) |
Mainittujen yleissopimusten mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat antaa hyväksytyille laitoksille eriasteiset valtuudet antaa todistuksia yleissopimusten määräysten noudattamisesta ja siirtää näiden tehtäväksi turvallisuustodistusten antamisen ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien todistusten antamisen. |
|
(8) |
Monet Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) sopimuspuolten hyväksymistä eri puolilla maailmaa olevista laitoksista eivät huolehdi asianmukaisesta sääntöjen täytäntöönpanosta eivätkä riittävästä luotettavuudesta toimiessaan kansallisten viranomaisten puolesta, koska niillä ei ole käytettävissä luotettavia ja riittäviä rakenteita eikä kokemusta voidakseen suorittaa tehtävänsä suurella ammattitaidolla. |
|
(9) |
Jäsenvaltiot ovat SOLAS 74 -yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3-1 säännön mukaisesti vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan viranomaisten hyväksymien laitosten vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Näin ollen nämä laitokset laativat ja panevat täytäntöön alusten suunnittelua, rakentamista, huoltoa ja tarkastamista koskevat säännöt, ja niiden vastuulla on tarkastaa alukset lippuvaltioiden puolesta ja todistaa, että alukset täyttävät kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, mikä on edellytys asianmukaisten todistuskirjojen antamiselle. Jotta ne voisivat toteuttaa tehtävänsä tyydyttävällä tavalla, niiden on oltava täysin riippumattomia, niillä on oltava pitkälle erikoistunutta teknistä asiantuntemusta ja niiden on harjoitettava tiukkaa laadunhallintaa. |
|
(10) |
Alusten tarkastus- ja katsastuslaitokset ovat tärkeässä asemassa meriturvallisuutta koskevassa yhteisön lainsäädännössä. |
|
(11) |
Alusten tarkastus- ja katsastuslaitosten olisi voitava tarjota palvelujaan koko yhteisön alueella ja kilpailla keskenään siten, että ne tarjoavat samantasoisen turvallisuuden ja ympäristön suojelun. Niiden toiminnalle olisi siten vahvistettava yhdenmukaiset ammatilliset vaatimukset, joita sovelletaan koko yhteisön alueella. |
|
(12) |
Radioturvallisuuskirjan antaminen lastialuksille voidaan antaa yksityisten laitosten tehtäväksi, joilla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta. |
|
(13) |
Jäsenvaltio voi rajoittaa valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten lukumäärää avoimesti ja puolueettomasti määriteltyjen tarpeidensa perusteella sillä varauksella, että komissio valvoo asiaa komiteamenettelyä noudattaen. |
|
(14) |
Tämän direktiivin olisi varmistettava palveluiden vapaa tarjonta yhteisön alueella, ja yhteisön olisi sen vuoksi sovittava yhteisössä sijaitsevien hyväksyttyjen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamisesta niiden kolmansien maiden kanssa, joissa jotkut hyväksytyt laitokset sijaitsevat. |
|
(15) |
Kansallisten viranomaisten on osallistuttava tiiviisti alusten katsastuksiin ja vastaavien todistuskirjojen antamiseen kansainvälisten turvallisuussääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi silloinkin, kun jäsenvaltiot antavat lakisääteiset tehtävänsä niiden hallintoon kuulumattomille hyväksytyille laitoksille. Tämän vuoksi on aiheellista luoda läheinen yhteistyösuhde viranomaisten ja niiden valtuuttamien hyväksyttyjen laitosten välille, joka saattaa edellyttää, että hyväksytyillä laitoksilla on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta ne suorittavat tehtäviään. |
|
(16) |
Silloin, kun hyväksytty laitos, sen tarkastaja tai sen tekninen henkilökunta myöntää tarvittavia todistuksia viranomaisen puolesta, jäsenvaltion olisi harkittava oikeasuhtaisten oikeudellisten takeiden ja oikeussuojakeinojen varmistamista tällaisen siirretyn toimivallan osalta, mukaan lukien asianmukaisten puolustautumisoikeuksien käyttö, lukuun ottamatta oikeudellista koskemattomuutta, joka on oikeus, johon ainoastaan jäsenvaltiot voivat vedota erottamattomana osana suvereniteettiaan ja jota ei sen vuoksi voi siirtää. |
|
(17) |
Jäsenvaltioiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten taloudellisten vastuujärjestelmien eroavuudet haittaisivat tämän direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa. Ongelman ratkaisemisen helpottamiseksi on syytä jossain määrin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla sellaista hyväksytyn laitoksen aiheuttamasta merellä sattuneesta vahingosta aiheutuvaa vastuuta, josta tuomioistuin päättää, mukaan luettuina välitysmenettelyä käyttäen saadut ratkaisut. |
|
(18) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 5 ) mukaisesti. |
|
(19) |
Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin tehtyjen myöhempien muutosten sisällyttämiseksi siihen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. |
|
(20) |
Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin edelleen oltava mahdollisuus keskeyttää tai peruuttaa hyväksytylle laitokselle myöntämänsä valtuutuksen voimassaolo, ilmoittaen tällöin komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään ja esittäen sen perustellut syyt. |
|
(21) |
Jäsenvaltioiden olisi määräajoin arvioitava niiden puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten suoritukset ja toimitettava komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille näitä suorituksia koskevat tarkat tiedot. |
|
(22) |
Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina edistettävä turvallisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti alukset, jotka ovat saaneet todistuskirjansa laitoksilta, jotka eivät täytä yhteisiä vaatimuksia, ja tällä tavalla varmistettava, että kolmannen valtion lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua. |
|
(23) |
Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja rungosta, koneistosta, sähkölaitteista ja hallintalaitteista, joita kaikkien alusten olisi noudatettava rakentamisvaiheessa tai niiden käyttöiän aikana. Nämä standardit voidaan laatia hyväksyttyjen laitosten sääntöjen tai vastaavien standardien mukaisesti, jotka kansallisten viranomaisten on annettava teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY ( 6 ) määriteltyä menettelyä noudattaen. |
|
(24) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sellaisten toimenpiteiden luominen, joita jäsenvaltiot noudattavat suhteissaan yhteisössä toimivien alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen myöntämisestä vastaaviin laitoksiin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. |
|
(25) |
Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 94/57/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kyseiseen direktiiviin. |
|
(26) |
Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä. |
|
(27) |
Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ( 7 ) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne. |
|
(28) |
Toimenpiteistä, joita alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettujen laitosten on noudatettava, säädetään alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 391/2009 (uudelleenlaadittu toisinto) ( 8 ), |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suhteissaan alusten tarkastuksesta ja katsastuksesta sekä niiden todistuskirjojen antamisesta vastaaviin laitoksiin merenkulun turvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisen varmistamiseksi edistäen samalla tavoitteena olevaa palvelujen tarjoamisen vapautta. Tähän kuuluu myös kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvien alusten runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskevien turvallisuusmääräysten laatiminen ja täytäntöönpano.
2 artikla
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’aluksella’ kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvaa alusta;
b) ’jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella’ alusta, joka on rekisteröity jäsenvaltiossa ja purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Alukset, jotka eivät vastaa tätä määritelmää, rinnastetaan kolmannen maan lipun alla purjehtiviin aluksiin;
c) ’tarkastuksilla ja katsastuksilla’ tarkastuksia ja katsastuksia, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten mukaan pakollisia;
d) ’kansainvälisillä yleissopimuksilla’1 päivänä marraskuuta 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74), lukuun ottamatta sen liitteessä olevaa XI-2 lukua, 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyä kansainvälistä lastiviivasopimusta sekä 2 päivänä marraskuuta 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL), ja näiden yleissopimusten pöytäkirjoja ja muutoksia sekä asiaan liittyviä, kaikkia jäsenvaltioita sitovia säännöstöjä, lukuun ottamatta IMO-asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevan säännöstön 2 osan 16.1, 18.1 ja 19 kohtaa sekä hyväksyttyjä laitoksia koskevan IMO-säännöstön 2 osan 1.1, 1.3, 3.9.3.1, 3.9.3.2 ja 3.9.3.3 jaksoa, sellaisina kuin ne ovat voimassa;
e) ’laitoksella’ oikeudellista yhteisöä, sen tytäryrityksiä ja kaikkia muita sen määräysvallassa olevia yhteisöjä, jotka joko yhdessä tai erikseen suorittavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;
f) ’määräysvallalla’ edellä e alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia tai tosiasiallisia oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa oikeushenkilöön nähden tai mahdollistavat sen, että kyseinen oikeushenkilö suorittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä;
g) ’hyväksytyllä laitoksella’ asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksyttyä laitosta;
h) ’valtuuttamisella’ toimea, jolla jäsenvaltio antaa valtuudet tai siirtää toimivallan hyväksytylle laitokselle;
i) ’lakisääteisellä todistuskirjalla’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;
j) ’säännöillä ja menettelyillä’ alusten suunnittelua, rakentamista, varusteita, huoltoa ja katsastamista koskevia hyväksytyn laitoksen vaatimuksia;
k) ’luokitustodistuksella’ hyväksytyn laitoksen antamaa asiakirjaa, jossa todistetaan aluksen kunnon soveltuvuus erityiseen tarkoitukseen tai käyttöön kyseisen hyväksytyn laitoksen vahvistamien ja julkistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;
l) ’lastialuksen radio-turvallisuuskirjalla’ SOLAS-yleissopimuksen muuttamisesta tehdyllä vuoden 1988 pöytäkirjalla käyttöönotettua, Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymää todistuskirjaa.
3 artikla
1. Jäsenvaltioiden on kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvan vastuunsa ja velvoitteensa täyttämiseksi toimittava siten, että niiden asianomaiset viranomaiset voivat varmistaa niiden määräysten tosiasiallisen soveltamisen erityisesti suorittaessaan alusten tarkastuksia ja katsastuksia ja antaessaan lakisääteisiä todistuskirjoja ja vapautuskirjoja näiden yleissopimusten määräysten mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava ohjeista lippuvaltioiden avustamiseksi IMO:n oikeudellisten välineiden täytäntöönpanossa annetun IMO:n päätöslauselman A.847(20) liitteen ja lisäyksen asianmukaisten määräysten mukaisesti.
2. Jos jäsenvaltio päättää 1 kohtaa sovellettaessa sen lipun alla purjehtivien alusten osalta:
i) valtuuttaa laitoksia suorittamaan kaikki tai osan lakisääteisiin todistuskirjoihin liittyvistä tarkastuksista ja katsastuksista, mukaan lukien ne, joiden perusteella voidaan arvioida 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, ja tarvittaessa antamaan tai uusimaan niihin liittyvät todistuskirjat tai
ii) käyttää laitoksia i alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja katsastusten toteuttamiseen kokonaisuudessaan tai osaksi,
se voi antaa nämä tehtävät ainoastaan hyväksytyille laitoksille.
Toimivaltaisen viranomaisen on kaikissa tapauksissa hyväksyttävä ensimmäisten vapautuskirjojen antaminen.
Lastialuksen radioturvallisuuskirjan osalta nämä tehtävät voidaan kuitenkin antaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle yksityiselle laitokselle, jolla on riittävä asiantuntemus ja pätevä henkilökunta suorittamaan radioviestinnän turvallisuuden arviointiin liittyviä erityistehtäviä toimivaltaisen viranomaisen puolesta.
3. Tämä artikla ei koske todistuskirjojen antamista aluksen yksittäisistä varusteista.
4 artikla
1. Soveltaessaan 3 artiklan 2 kohtaa jäsenvaltiot eivät pääsääntöisesti voi kieltäytyä valtuuttamasta hyväksyttyä laitosta suorittamaan kyseisiä tehtäviä, ellei tämän artiklan 2 kohdasta sekä 5 ja 9 artiklasta muuta johdu. Ne voivat kuitenkin rajoittaa valtuuttamiensa laitosten lukumäärää tarpeidensa perusteella sillä edellytyksellä, että niillä on avoimet ja puolueettomat perusteet menettelylleen.
Jäsenvaltion pyynnöstä komissio hyväksyy 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa valtuutuksesta kieltäytymisen osalta ja 8 artiklaa valtuutuksen keskeyttämisen tai peruuttamisen osalta sovelletaan asianmukaisesti.
2. Jäsenvaltio voi edellytyksenä sen hyväksymiselle, että kolmannessa valtiossa sijaitseva hyväksytty laitos suorittaa kaikki tai osan 3 artiklassa tarkoitetuista tehtävistä, vaatia kyseistä kolmatta valtiota myöntämään vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.
Lisäksi yhteisö voi vaatia, että kolmas valtio, jossa hyväksytty laitos sijaitsee, myöntää vastavuoroisen kohtelun yhteisössä sijaitseville hyväksytyille laitoksille.
5 artikla
1. Jäsenvaltioiden, jotka tekevät 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen, on luotava yhteistyösuhde toimivaltaisen viranomaisensa ja niiden puolesta toimivien laitosten välille.
2. Yhteistyösuhdetta on säänneltävä määrämuotoisella ja ketään syrjimättömällä kirjallisella sopimuksella tai vastaavalla oikeudellisella järjestelyllä, jossa vahvistetaan laitosten erityiset tehtävät ja toimet ja johon sisältyvät vähintään
a) IMO:n päätöslauselman A.739(18) lisäyksessä II esitetyt määräykset, jotka koskevat viranomaisen puolesta toimivien laitosten valtuuttamiseen liittyviä toimintaohjeita, ottaen huomioon viranomaisen puolesta toimivien hyväksyttyjen laitosten valtuuttamista koskevasta mallisopimuksesta annettujen IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ. 710 ja meriympäristön suojelukomitean kiertokirjeen MEPC/Circ. 307 liite, lisäykset ja täydennykset;
b) seuraavat taloudellista vastuuta koskevat määräykset:
i) jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai vahingoittumisen taikka henkilövahingon tai kuolemantapauksen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen elinten, työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä taikka törkeästä huolimattomuudesta, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen, vahingoittuminen, ruumiinvamma tai kuolema on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama;
ii) jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen henkilövahingon tai kuolemantapauksen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta taloudellinen korvaus siltä osin kuin kyseinen henkilövahinko tai kuolemantapaus on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 4 miljoonaa euroa;
iii) jos viranomainen on tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai riita-asiassa käytetyssä välitysmenettelyssä aikaansaadun ratkaisun mukaan vastuussa merenkulkuonnettomuudesta ja velvollinen suorittamaan korvausta vahinkoa kärsineille sellaisen omaisuuden häviämisen tai vahingoittumisen johdosta, jonka on kyseisessä tuomioistuimessa osoitettu johtuneen hyväksytyn laitoksen, sen työntekijöiden, edustajien tai muiden hyväksytyn laitoksen puolesta toimivien henkilöiden huolimattomasta tai varomattomasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, viranomaisella on oikeus saada hyväksytyltä laitokselta korvaus siltä osin kuin kyseinen omaisuuden häviäminen tai vahingoittuminen on kyseisen tuomioistuimen päätöksen mukaan hyväksytyn laitoksen aiheuttama; jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyväksytyn laitoksen maksettavaksi tulevaa enimmäiskorvausta, joka ei kuitenkaan saa olla alle 2 miljoonaa euroa;
c) määräykset viranomaisen tai sen nimeämän puolueettoman ulkopuolisen elimen määräajoin suorittamasta tarkastuksesta, joka koskee niitä tehtäviä, joita laitokset hoitavat sen puolesta 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;
d) mahdollisuus suorittaa alusten satunnaisia ja yksityiskohtaisia tarkastuksia;
e) määräykset niiden luokittelemaa aluskantaa, luokan muutoksia, luokituksen voimassaolon keskeyttämisiä tai luokituksen peruuttamisia koskevien olennaisten tietojen pakollisesta ilmoittamisesta.
3. Sopimuksessa tai vastaavassa lainsäädännöllisessä järjestelyssä voidaan vaatia, että hyväksytyllä laitoksella on paikallinen edustaja sen jäsenvaltion alueella, jonka puolesta se suorittaa 3 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Tämä vaatimus voidaan täyttää paikallisella edustajalla, joka on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö ja sen kansallisten tuomioistuinten tuomiovallan alainen.
4. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkat tiedot tämän artiklan säännösten mukaisesti luodusta yhteistyösuhteesta. Komissio antaa niistä sen jälkeen tiedon muille jäsenvaltioille.
6 artikla
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 ( 9 ) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.
3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
7 artikla
1. Tätä direktiiviä voidaan sen soveltamisalaa laajentamatta muuttaa
a) 2 artiklan d alakohdassa, 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen ja voimaan tulleiden muutosten sisällyttämiseksi tähän direktiiviin siihen liittyviltä osin,
b) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdassa yksilöityjen määrien muuttamiseksi.
Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
2. Uusien oikeudellisten asiakirjojen tai 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin kansainvälisiin yleissopimuksiin liittyvien pöytäkirjojen antamisen seurauksena neuvosto päättää, komission ehdotuksesta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamentaariset menettelyt sekä IMO:n asiaa koskevat menettelyt, näiden uusien oikeudellisten asiakirjojen tai näiden pöytäkirjojen ratifiointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä huolehtien siitä, että niitä sovelletaan yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Edellä 2 artiklan d kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.
8 artikla
Jos jäsenvaltio katsoo, ettei hyväksyttyä laitosta voida enää valtuuttaa suorittamaan sen puolesta 3 artiklassa määritettyjä tehtäviä, se voi asetuksen (EY) N:o 391/2009 liitteessä I esitetyistä vähimmäisvaatimuksista riippumatta keskeyttää tai peruuttaa tällaisen valtuutuksen voimassaolon. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio antaa viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedon päätöksestään ja sen perusteluista.
9 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen puolesta 3 artiklan 2 kohdassa mainitussa tarkoituksessa toimivat hyväksytyt laitokset suorittavat tehokkaasti kyseisessä artiklassa tarkoitetut tehtävät toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.
2. Kunkin jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi vähintään joka toinen vuosi valvottava puolestaan toimivaa hyväksyttyä laitosta ja toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle kertomus tämän valvonnan tuloksista viimeistään 31 päivänä maaliskuuta sitä vuotta seuraavana vuonna, jona valvonta on suoritettu.
10 artikla
Harjoittaessaan tarkastusoikeuttaan ja täyttäessään tarkastusvelvollisuuksiaan satamavaltioina jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä lippuvaltiolle, jos ne havaitsevat, että lippuvaltion puolesta toimivat hyväksytyt laitokset ovat antaneet voimassa olevia lakisääteisiä todistuskirjoja alukselle, joka ei täytä kansainvälisten yleissopimusten asiaa koskevia määräyksiä, tai että aluksessa, jolla on voimassa oleva luokitustodistus, on kyseisen todistuksen kattamiin seikkoihin liittyviä puutteita. Tämän artiklan nojalla on ilmoitettava ainoastaan tapaukset, joissa alukset aiheuttavat vakavan uhan turvallisuudelle ja ympäristölle tai joiden osalta on näyttöä hyväksytyn laitoksen toimineen erityisen piittaamattomasti. Kyseiselle hyväksytylle laitokselle on ilmoitettava asiasta ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä niin, että se voi heti toteuttaa asianmukaiset jatkotoimenpiteet.
11 artikla
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtiva alus on suunniteltu, rakennettu ja varusteltu ja sitä huolletaan hyväksytyn laitoksen laatimiin runkoa, koneistoa, sähkölaitteita ja hallintalaitteita koskeviin vaatimuksiin liittyvien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.
2. Jäsenvaltio voi päättää käyttää hyväksytyn laitoksen sääntöjä ja menettelyjä vastaavina pitämiään sääntöjä ainoastaan sillä edellytyksellä, että se antaa nämä säännöt viipymättä tiedoksi komissiolle direktiivissä 98/34/EY tarkoitettua menettelyä noudattaen sekä muille jäsenvaltioille, ja että yksikään jäsenvaltio tai komissio ei niitä vastusta eikä tämän direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ole katsottu, etteivät ne täytä vastaavuusedellytystä.
3. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä valtuuttamiensa hyväksyttyjen laitosten kanssa kyseisten laitosten sääntöjen ja menettelyjen laatimisessa. Jäsenvaltioiden on neuvoteltava hyväksyttyjen laitosten kanssa, jotta kansainvälisistä yleissopimuksista voitaisiin saavuttaa yhdenmukainen tulkinta.
12 artikla
Komissio tiedottaa kerran kahdessa vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa.
13 artikla
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä kesäkuuta 2011. Niiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viipymättä.
Kun jäsenvaltiot hyväksyvät nämä säädökset, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on niiden virallisen julkaisun yhteydessä liitettävä tällainen viittaus. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
14 artikla
Kumotaan direktiivi 94/57/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 17 päivänä kesäkuuta 2009, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
15 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
16 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
A OSA
Kumottu direktiivi ja sen myöhemmät muutokset
(14 artiklassa tarkoitetut)
|
Neuvoston direktiivi 94/57/EY |
EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20 |
|
Komission direktiivi 97/58/EY |
EYVL L 274, 7.10.1997, s. 8 |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/105/EY |
EYVL L 19, 22.1.2002, s. 9 |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY |
EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53 |
B OSA
Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä
(14 artiklassa tarkoitetut)
|
Direktiivi |
Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä |
|
94/57/EY |
31. joulukuuta 1995 |
|
97/58/EY |
30. syyskuuta 1998 |
|
2001/105/EY |
22. heinäkuuta 2003 |
|
2002/84/EY |
23. marraskuuta 2003 |
LIITE II
Vastaavuustaulukko
|
Direktiivi 94/57/EY |
Tämä direktiivi |
Asetus (EY) N:o 391/2009 |
|
1 artikla |
1 artikla |
1 artikla |
|
2 artiklan a alakohta |
2 artiklan a alakohta |
2 artiklan a alakohta |
|
2 artiklan b alakohta |
2 artiklan b alakohta |
– |
|
2 artiklan c alakohta |
2 artiklan c alakohta |
– |
|
2 artiklan d alakohta |
2 artiklan d alakohta |
2 artiklan b alakohta |
|
2 artiklan e alakohta |
2 artiklan e alakohta |
2 artiklan c alakohta |
|
– |
2 artiklan f alakohta |
2 artiklan d alakohta |
|
2 artiklan f alakohta |
2 artiklan g alakohta |
2 artiklan e alakohta |
|
2 artiklan g alakohta |
2 artiklan h alakohta |
2 artiklan f alakohta |
|
2 artiklan h alakohta |
2 artiklan i alakohta |
2 artiklan g alakohta |
|
2 artiklan i alakohta |
2 artiklan k alakohta |
2 artiklan i alakohta |
|
– |
2 artiklan j alakohta |
2 artiklan h alakohta |
|
2 artiklan j alakohta |
2 artiklan l alakohta |
– |
|
2 artiklan k alakohta |
– |
2 artiklan j alakohta |
|
3 artikla |
3 artikla |
– |
|
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
– |
3 artiklan 1 kohta |
|
4 artiklan 1 kohdan toinen virke |
– |
3 artiklan 2 kohta |
|
4 artiklan 1 kohdan kolmas virke |
– |
– |
|
4 artiklan 1 kohdan neljäs virke |
– |
4 artiklan 1 kohta |
|
– |
– |
3 artiklan 3 kohta |
|
– |
– |
4 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
– |
– |
5 artikla |
|
– |
– |
6 artikla |
|
– |
– |
7 artikla |
|
5 artiklan 1 kohta |
4 artiklan 1 kohta |
– |
|
5 artiklan 3 kohta |
4 artiklan 2 kohta |
– |
|
6 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta |
5 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohta |
– |
|
6 artiklan 5 kohta |
– |
– |
|
7 artikla |
6 artikla |
12 artikla |
|
8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
– |
|
8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta |
– |
13 artiklan 1 kohta |
|
8 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta |
7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
– |
|
– |
7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
8 artiklan 2 kohta |
7 artiklan 2 kohta |
– |
|
8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
– |
13 artiklan 2 kohta |
|
9 artiklan 1 kohta |
– |
– |
|
9 artiklan 2 kohta |
– |
– |
|
10 artiklan 1 kohdan johdantolause |
8 artikla |
– |
|
10 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta sekä 2, 3 ja 4 kohta |
– |
– |
|
11 artiklan 1 ja 2 kohta |
9 artiklan 1 ja 2 kohta |
– |
|
11 artiklan 3 ja 4 kohta |
– |
8 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
12 artikla |
10 artikla |
– |
|
13 artikla |
– |
– |
|
14 artikla |
11 artiklan 1 ja 2 kohta |
– |
|
– |
11 artiklan 3 kohta |
– |
|
– |
12 artikla |
– |
|
– |
– |
9 artikla |
|
15 artiklan 1 kohta |
– |
– |
|
– |
– |
10 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
15 artiklan 2 kohta |
– |
10 artiklan 3 kohta |
|
15 artiklan 3 kohta |
– |
10 artiklan 4 kohta |
|
15 artiklan 4 kohta |
– |
10 artiklan 5 kohta |
|
15 artiklan 5 kohta |
– |
10 artiklan 6 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja viides alakohta |
|
– |
– |
10 artiklan 6 kohdan neljäs alakohta |
|
16 artikla |
13 artikla |
– |
|
17 artikla |
16 artikla |
– |
|
– |
14 artikla |
– |
|
– |
15 artikla |
– |
|
– |
– |
11 artikla |
|
– |
– |
14 artikla |
|
– |
– |
15 artikla |
|
– |
– |
16 artikla |
|
– |
– |
17 artikla |
|
– |
– |
18 artikla |
|
– |
– |
19 artikla |
|
Liite |
– |
Liite I |
|
– |
Liite I |
– |
|
– |
Liite II |
Liite II |
( 1 ) EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.
( 2 ) EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 633), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 11), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 4 ) EYVL L 319, 12.12.1994, s. 20.
( 5 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 6 ) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.
( 7 ) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
( 8 ) Katso tämän virallisen lehden sivu 11.
( 9 ) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.