This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02008L0106-20130103
Directive 2008/106/EC of the European Parliament and of the Council of 19 November 2008 on the minimum level of training of seafarers (recast) (Text with EEA relevance)
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/106/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008 , merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/106/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008 , merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2008L0106 — FI — 03.01.2013 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/106/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (uudelleenlaadittu) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYV L 323, 3.12.2008, p.33) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
L 343 |
78 |
14.12.2012 |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/106/EY,
annettu 19 päivänä marraskuuta 2008,
merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (uudelleenlaadittu)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),
ovat kuulleet alueiden komiteaa,
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 2 ),
sekä katsovat seuraavaa:|
(1) |
Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 4 päivänä huhtikuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/25/EY ( 3 ) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin ( 4 ). Koska tuohon direktiiviin tehdään nyt uusia muutoksia, on selkeyden vuoksi suotavaa, että kyseiset säännökset laaditaan uudelleen. |
|
(2) |
Meriturvallisuuden ja meren pilaantumisen ehkäisemisen alalla yhteisön tasolla toteutettavien toimien olisi oltava kansainvälisesti sovittujen sääntöjen ja standardien mukaisia. |
|
(3) |
Yhteisön merenkulkijoiden tietojen ja ammattitaidon tason säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on tärkeää kiinnittää asianmukaisella tavalla huomiota merenkulkualan koulutukseen ja merenkulkijoiden asemaan yhteisössä. |
|
(4) |
Merenkulkijoiden ammatillisen pätevyyden osoittavan pätevyyskirjan myöntämisessä olisi varmistettava meriturvallisuuden vaatima koulutustasojen yhdenmukaisuus. |
|
(5) |
Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY ( 5 ) sovelletaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin merenkulun ammatteihin. Se edistää perustamissopimuksen niiden velvoitteiden noudattamista, joilla pyritään poistamaan henkilöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden esteet jäsenvaltioiden väliltä. |
|
(6) |
Direktiivissä 2005/36/EY säädetty tutkintotodistusten ja todistusten keskinäinen tunnustaminen ei aina varmista standardoitua koulutustasoa kaikille jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla työskenteleville merenkulkijoille. Tämä on kuitenkin elintärkeää meriturvallisuuden kannalta. |
|
(7) |
Sen vuoksi on olennaista määritellä yhteisön merenkulkijoiden vähimmäiskoulutustaso. Kyseisen tason olisi perustuttava kansainvälisellä tasolla jo hyväksyttyihin koulutusvaatimuksiin eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaan vuoden 1978 yleissopimukseen (STCW-yleissopimus), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuonna 1995. Kaikki jäsenvaltiot ovat kyseisen yleissopimuksen osapuolia. |
|
(8) |
Jäsenvaltiot saavat asettaa STCW-yleissopimukseen ja tähän direktiiviin sisältyviä vähimmäisstandardeja tiukempia standardeja. |
|
(9) |
Tämän direktiivin liitteenä olevia STCW-yleissopimuksen sääntöjä olisi täydennettävä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan koodin (STCW-koodin) A osan velvoittavilla määräyksillä. STCW-koodin B osa sisältää suositeltuja ohjeita, joiden tarkoituksena on avustaa STCW-yleissopimuksen osapuolia sekä yleissopimukseen sisältyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta, soveltamisesta ja toteuttamisesta vastaavia tahoja STCW-yleissopimuksen saattamiseksi täysimääräisesti ja kaikilta osin voimaan yhtenäisellä tavalla. |
|
(10) |
Meriturvallisuuden parantamiseksi ja meren pilaantumisen ehkäisemiseksi vahtihenkilöstön vähimmäislepoajat olisi tässä direktiivissä vahvistettava tarkistetun STCW-yleissopimuksen mukaisesti. Näitä säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY ( 6 ) säännösten soveltamista. |
|
(11) |
Jäsenvaltioiden olisi toteutettava ja pantava täytäntöön erityisiä toimenpiteitä, joilla ehkäistään pätevyyskirjoihin liittyvät petolliset menettelytavat ja rangaistaan niistä, sekä jatkettava IMO:ssa pyrkimyksiään saada aikaan tiukat ja täytäntöönpanokelpoiset sopimukset tällaisten menettelytapojen torjumiseksi koko maailmassa. |
|
(12) |
Meriturvallisuuden lisäämiseksi sekä ihmishenkien menetysten ja meren pilaantumisen estämiseksi olisi yhteisön vesillä liikennöivien alusten laivaväen keskinäistä viestintää parannettava. |
|
(13) |
Matkustaja-aluksilla henkilökunnan, jonka tehtävänä on auttaa matkustajia hätätilanteessa, olisi kyettävä kommunikoimaan matkustajien kanssa. |
|
(14) |
Haitallisia tai saastuttavia tuotteita kuljettavilla säiliöaluksilla työskentelevän laivaväen olisi kyettävä toimimaan tehokkaasti onnettomuuksien estämiseksi ja hätätilanteista selviämiseksi. On ensisijaisen tärkeää laatia päällikön, päällystön ja miehistön välille asianmukainen tämän direktiivin vaatimukset täyttävä viestintäyhteys. |
|
(15) |
On erityisen tärkeää varmistaa, että yhteisön aluksilla palvelevilla merenkulkijoilla, joilla on kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat, on STCW-yleissopimuksen vaatimusten mukainen pätevyys. Tässä direktiivissä olisi säädettävä menettelyistä ja yhteisistä perusteista, joilla jäsenvaltiot voivat tunnustaa kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat STCW-yleissopimuksessa sovittujen koulutus- ja pätevyyskirjavaatimuksien perusteella. |
|
(16) |
Meriturvallisuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vaaditun koulutustason osoittavat pätevyystodistukset ainoastaan, jos ne ovat sellaisten STCW-yleissopimuksen osapuolten myöntämiä tai sellaisten STCW-yleissopimuksen osapuolten puolesta myönnettyjä, joiden IMO:n meriturvallisuuskomitea on todennut osoittaneen, että ne ovat noudattaneet ja noudattavat edelleen täysimääräisesti kyseisessä yleissopimuksessa asetettuja vaatimuksia. Meriturvallisuuskomitean käsittelyn ajaksi tarvitaan menettely pätevyyskirjojen alustavaksi tunnustamiseksi. |
|
(17) |
Merenkulkualan oppilaitoksia, koulutusohjelmia ja kursseja olisi tarvittaessa tarkastettava. Tämän vuoksi olisi vahvistettava perusteet tällaisten tarkastusten suorittamiselle. |
|
(18) |
Komissiota avustaa komitea kolmansien maiden koulutuslaitosten tai hallintoviranomaisten antamien pätevyyskirjojen tunnustamiseen liittyvissä tehtävissä. |
|
(19) |
Euroopan meriturvallisuusviraston, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 ( 7 ), olisi avustettava komissiota sen valvoessa, että jäsenvaltiot noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. |
|
(20) |
Jäsenvaltioiden on satamaviranomaisina vahvistettava turvallisuutta ja edistettävä pilaantumisen ehkäisemistä yhteisön vesillä tarkastamalla ensisijaisesti kolmannen maan, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta, lipun alla purjehtivat alukset. Näin satamaviranomaiset valvovat, että kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset eivät saa osakseen suotuisampaa kohtelua. |
|
(21) |
On aiheellista sisällyttää tähän direktiiviin satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevia säännöksiä, kunnes satamavaltion suorittamasta alusten valvonnasta annettua neuvoston direktiiviä 95/21/EY ( 8 ) muutetaan, jolloin tämän direktiivin säännökset satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta siirretään mainittuun direktiiviin. |
|
(22) |
Olisi säädettävä menettelyistä, joiden perusteella tämä direktiivi voidaan mukauttaa kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sääntöihin. |
|
(23) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 9 ) mukaisesti. |
|
(24) |
Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tämä direktiivi, jotta tätä direktiiviä sovellettaessa voidaan soveltaa eräisiin kansainvälisiin sääntöihin myöhemmin tehtäviä muutoksia ja mahdollisia yhteisön lainsäädäntöön tehtyjä asiaa koskevia muita muutoksia. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. |
|
(25) |
Tähän direktiivin lisätyt uudet kohdat koskevat ainoastaan komiteamenettelyitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöä. |
|
(26) |
Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä III olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’päälliköllä’ henkilöä, jolla on aluksen päällikkyys;
2) ’päällystöllä’ päällikön lisäksi muita päällystötehtäviä hoitavia, jotka kansallisten lakien tai määräysten tai sellaisten puuttuessa järjestöjen välisten sopimusten tai tavan nojalla ovat siinä asemassa;
3) ’perämiehellä’ päällystön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan II luvun mukainen pätevyys;
4) ’yliperämiehellä’ päälliköstä arvossa seuraavaa päällystön jäsentä, jolle aluksen päällikkyys siirtyy päällikön ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään;
5) ’konemestarilla’ päällystön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan III luvun mukainen pätevyys;
6) ’konepäälliköllä’ ylintä konemestaria, joka on vastuussa aluksen kuljetuskoneistosta sekä aluksen mekaanisten ja sähköisten laitteistojen käyttämisestä ja huollosta;
7) ’ensimmäisellä konemestarilla’ konepäälliköstä arvossa seuraavaa konemestaria, jolla on vastuu aluksen kuljetuskoneistosta sekä aluksen mekaanisten ja sähköisten laitteistojen käyttämisestä ja huollosta konepäällikön ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään;
8) ’apulaiskonemestarilla’ henkilöä, joka on opiskelemassa konemestariksi ja on kansallisen säännöksen nojalla siinä asemassa;
9) ’radioasemanhoitajalla’ henkilöä, jolla on toimivaltaisten viranomaisten radio-ohjesäännön määräysten mukaisesti myöntämä tai tunnustama asianmukainen pätevyyskirja;
10) ’miehistöllä’ muita aluksen henkilöstöön kuuluvia kuin päällikköä tai päällystöä;
11) ’merialuksella’ muita aluksia kuin niitä, joita käytetään yksinomaan sisämaan vesistöissä tai suojatuilla vesillä tai niiden välittömässä läheisyydessä tai alueilla, joilla sovelletaan satamasääntöjä;
12) ’jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella’ jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityä alusta, joka purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla sen lainsäädännön mukaisesti. Aluksen, jota ei näin voi määritellä, katsotaan purjehtivan kolmannen maan lipun alla;
13) ’rannikkoliikenteellä’ kulkua jäsenvaltion rannikon läheisyydessä kyseisen jäsenvaltion määrittelemällä tavalla;
14) ’koneteholla’ tehoa, joka on mitattu kilowateissa aluksen koko käyttökoneiston ollessa jatkuvasti täydellä teholla ja joka on ilmoitettu aluksen rekisteritodistuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa;
15) ’öljysäiliöaluksella’ alusta, joka on suunniteltu ja rakennettu ja jota käytetään öljyn ja öljytuotteiden kuljettamiseen irtolastina;
16) ’kemikaalisäiliöaluksella’ alusta, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten aineiden kuljettamiseen irtolastina, jotka on lueteltu kansainvälisen kemikaalien kuljettamista irtolastina koskevan säännöstön 17 luvussa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;
17) ’kaasusäiliöaluksella’ alusta, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään sellaisten nestemäisten kaasujen tai muiden aineiden kuljettamiseen irtolastina, jotka on lueteltu kansainvälisen kaasuja kuljettavia aluksia koskevan säännöstön 19 luvussa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;
18) ’radio-ohjesäännöllä’ kansainväliseen teleliikenneyleissopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitettyjä tai liitetyiksi katsottuja radio-ohjesääntöjä;
19) ’matkustaja-aluksella’ alusta siten kuin se on määritelty ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (SOLAS 74), sellaisena kuin se on muutettuna;
20) ’kalastusaluksella’ kalojen tai muiden meren elollisten luonnonvarojen pyyntiin käytettävää alusta;
21) ’STCW-yleissopimuksella’ merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa, vuodelta 1978 olevaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimusta niiltä osin kuin se on sovellettavissa tässä direktiivissä käsiteltäviin kysymyksiin ottaen huomioon yleissopimuksen VII artiklassa ja I/15 säännössä olevat siirtymämääräykset ja mukaan lukien tarvittaessa STCW-koodin soveltuvat määräykset, sellaisena kuin ne kulloinkin ovat voimassa;
22) ’radiotehtäviin’ kuuluvat soveltuvin osin vahdinpito, tekninen huolto ja korjaukset radio-ohjesäännön, vuoden 1974 kansainvälisen yleissopimuksen ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74) ja, kunkin jäsenvaltion harkinnan mukaan, soveltuvien IMO:n asianomaisten suositusten mukaisesti, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa;
23) ’ro-ro-matkustaja-aluksella’ matkustaja-alusta, jossa on ro-ro-lastitiloja ja erityistiloja, siten kuin se on määritelty SOLAS 74 -yleissopimuksessa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;
24) ’STCW-säännöstöllä’ merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaa, vuonna 1995 pidetyn konferenssin päätöslauselmalla 2 hyväksyttyä säännöstöä, sellaisena kuin se on päivitettynä;
25) ’tehtävillä’ aluksen toimintaan, ihmishengen turvaamiseen merellä tai meriympäristön suojelemiseen liittyviä työtehtäviä, velvollisuuksia ja vastuita, sellaisina kuin ne eritellään STCW-koodissa;
26) ’laivanisännällä’ aluksen omistajaa tai mitä tahansa muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahdinottajaa, joka on ottanut varustamolta vastuun aluksen käytöstä ja joka näin tehdessään on sitoutunut vastaamaan kaikista velvollisuuksista ja vastuista, jotka tämä direktiivi asettaa yhtiölle;
▼M1 —————
28) ’meripalvelulla’ pätevyyskirjan, pätevyystodistuksen tai muun pätevyysvaatimuksen myöntämisen tai uudistamisen kannalta olennaista palvelua aluksella;
29) ’hyväksytyllä’ jäsenvaltion tämän direktiivin säännösten mukaisesti hyväksymää;
30) ’kolmannella maalla’ maata, joka ei ole jäsenvaltio;
31) ’kuukaudella’ kalenterikuukautta tai kuukautta lyhyempiä 30 päivän jaksoja;
32) ’GMDSS-radioaseman käyttäjällä’ henkilöä, jolla on liitteessä I olevan IV luvun mukainen pätevyys;
33) ’ISPS-säännöstöllä’ SOLAS 74 sopimushallitusten konferenssin päätöslauselmalla 2 joulukuun 12 päivänä vuonna 2002 hyväksyttyä alusten ja satamien kansainvälistä turvasäännöstöä (International Ship and Port Facility Security), sellaisena kuin se on päivitettynä;
34) ’aluksen turvapäälliköllä’ aluksella olevaa aluksen päällikön alaisuudessa toimivaa henkilöä, jonka yhtiö on nimennyt vastaamaan aluksen turvatoimista, mukaan luettuina aluksen turvasuunnitelman toteuttaminen ja pitäminen ajan tasalla sekä yhteydenpito yhtiön turvapäällikköön ja satamien turvapäälliköihin;
35) ’turvatoimilla’ kaikkia aluksella suoritettavia turvallisuuteen liittyviä tehtäviä ja toimia, siten kuin ne on määritelty SOLAS 74:n, sellaisena kuin se on muutettuna, XI-2 luvussa ja ISPS-säännöstössä;
36) ’pätevyyskirjalla’ päälliköille, päällystölle ja GMDSS-radioaseman käyttäjille liitteessä I olevan II, III, IV tai VII luvun mukaisesti myönnettyä ja merkinnöin varustettua pätevyysasiakirjaa, joka oikeuttaa sen laillisen haltijan palvelemaan siinä toimessa ja suorittamaan niitä tehtäviä, jotka kuuluvat pätevyyskirjassa määriteltyyn vastuualueeseen;
37) ’pätevyystodistuksella’ sellaista merenkulkijalle myönnettyä muuta pätevyysasiakirjaa kuin pätevyyskirjaa, joka osoittaa, että tässä direktiivissä säädetyt asiaa koskevat koulutus-, pätevyys- tai meripalveluvaatimukset täyttyvät;
38) ’asiakirjatodisteilla’ muita asiakirjoja kuin pätevyyskirjoja tai pätevyystodistuksia, joilla vahvistetaan, että tämän direktiivin asiaa koskevat vaatimukset täyttyvät;
39) ’sähkömestarilla’ päällystön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan III luvun mukainen pätevyys;
40) ’matruusilla’ miehistön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan II luvun mukainen pätevyys;
41) ’konemiehellä’ miehistön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan III luvun mukainen pätevyys;
42) ’sähkömiehellä’ miehistön jäsentä, jolla on liitteessä I olevan III luvun mukainen pätevyys.
2 artikla
Soveltamisala
Tätä direktiiviä sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin merenkulkijoihin, jotka työskentelevät merialuksilla, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla, lukuun ottamatta:
a) sotalaivoja, laivaston apualuksia tai muita jäsenvaltion omistamia tai käyttämiä ja yksinomaan valtiollisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiin varattuja aluksia;
b) kalastusaluksia;
c) huvialuksia, joita ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin;
d) rakenteeltaan yksinkertaisia puisia aluksia.
3 artikla
Koulutus ja pätevyystodistusten myöntäminen
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetulla aluksella työskentelevät merenkulkijat saavat vähintään tämän direktiivin liitteessä I olevat STCW-yleissopimuksen vaatimukset täyttävän koulutuksen ja että heillä on 1 artiklan 36 ja 37 kohdassa määritelty pätevyysasiakirja ja/tai 1 artiklan 38 kohdassa määritelty asiakirjatodiste.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne laivaväkeen kuuluvat, joilta edellytetään SOLAS 74 -yleissopimuksen III luvun 10.4 säännön määräysten mukaista pätevyystodistusta, saavat tämän direktiivin säännösten mukaisen koulutuksen ja ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ .
▼M1 —————
5 artikla
Pätevyyskirjat, pätevyystodistukset ja kelpoisuustodistukset
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pätevyyskirjat ja pätevyystodistukset myönnetään ainoastaan sellaisille hakijoille, jotka täyttävät tämän artiklan vaatimukset.
2. Jäsenvaltioiden on varustettava päälliköiden, päällystön ja radioasemanhoitajien pätevyyskirjat kelpoisuustodistuksella tämän artiklan mukaisesti.
3. Pätevyyskirjat ja pätevyystodistukset on myönnettävä STCW-yleissopimuksen liitteen säännössä I/2 olevan 3 kohdan mukaisesti.
3a. Pätevyyskirjoja saavat myöntää ainoastaan jäsenvaltiot ja vasta sen jälkeen, kun kaikkien tarvittavien asiakirjatodisteiden oikeellisuus ja voimassaolo on tarkastettu, ja ne on myönnettävä tässä artiklassa annettujen säännösten mukaisesti.
4. Radioasemanhoitajien osalta jäsenvaltiot voivat:
a) sisällyttää asiaa koskevissa säännöissä vaaditut lisätiedot siihen tutkintoon, joka järjestetään radio-ohjesäännön mukaisen pätevyyskirjan myöntämiseksi; tai
b) myöntää erillisen pätevyyskirjan, joka osoittaa, että sen haltijalla on soveltuvien sääntöjen edellyttämät lisätiedot.
5. Jäsenvaltion harkinnan mukaan kelpoisuustodistus voidaan sisällyttää STCW-koodin A-I/2 osaston mukaisesti myönnettyihin pätevyyskirjoihin. Jos ne sisällytetään ►M1 pätevyysasikirjaan ◄ , on käytettävä A-I/2 osaston 1 kappaleessa esitettyä muotoa. Jos ne myönnetään muulla tavoin, merkintöihin on sovellettava STCW-koodin kyseisen osaston 2 kappaleen mukaista muotoa. Kelpoisuustodistukset on myönnettävä STCW-yleissopimuksen VI artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Kelpoisuustodistus, joka koskee pätevyyskirjan ja pätevyystodistuksen myöntämistä alusten päälliköille ja päällystölle liitteessä I olevien sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti, voidaan myöntää vain, jos kaikki STCW-yleissopimuksen ja tämän direktiivin edellytykset on täytetty.
6. Jäsenvaltion, joka tunnustaa pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen, joka on myönnetty päälliköille ja päällystölle STCW-yleissopimuksen liitteessä olevien sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti tämän direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa säädetyssä menettelyssä, saa varustaa kyseisen pätevyysasiakirjan kelpoisuustodistuksella sen tunnustamisesta vasta sen jälkeen, kun pätevyysasiakirjan oikeellisuus ja voimassaolo on varmistettu. Merkintä tehdään STCW-säännöstön A-I/2 säännön 3 kohdan mukaisessa muodossa.
7. Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kelpoisuustodistukset
a) voidaan myöntää erillisinä asiakirjoina;
b) saa myöntää ainoastaan jäsenvaltio;
c) numeroidaan omalla yksilöllisellä numerolla, mutta pätevyyskirjan myöntämistä koskevalle kelpoisuustodistukselle voidaan antaa sama numero kuin kyseiselle pätevyyskirjalle edellyttäen, että kyseistä numeroa ei ole vielä käytetty; ja
d) lakkaavat olemasta voimassa heti, kun alusten päälliköille ja päällystölle STCW-yleissopimuksen liitteessä olevien sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti myönnetyn kelpoisuustodistuksella varustetun pätevyyskirjan tai kelpoisuustodistuksella varustetun pätevyystodistuksen voimassaoloaika päättyy tai kun pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen myöntänyt jäsenvaltio tai kolmas maa peruuttaa pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen, lakkauttaa sen määräajaksi tai mitätöi sen, ja joka tapauksessa viimeistään viiden vuoden kuluttua myöntämispäivästä.
8. Toimi, jossa ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ haltijalla on oikeus palvella, yksilöidään kelpoisuustodistuksessa samassa muodossa kuin jäsenvaltiossa sovellettavissa turvallista miehitystä koskevissa vaatimuksissa.
9. Jäsenvaltiot voivat käyttää STCW-koodin A-I/2 osaston muodosta poikkeavaa muotoa, jos noudatetaan vähimmäisvaatimusta, jonka mukaan vaaditut tiedot annetaan roomalaisin kirjaimin ja arabialaisin numeroin, ottaen huomion A-I/2 osaston nojalla sallitut muunnelmat.
10. Jollei 19 artiklan 7 kohdan säännöksistä muuta johdu, kaikkien tässä direktiivissä edellytettyjen ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ on oltava alkuperäisessä muodossaan saatavilla aluksella, jolla niiden haltijat työskentelevät.
11. Pätevyysasiakirjan hakijan on esitettävä riittävä näyttö
a) henkilöllisyydestään;
b) kyseiseen pätevyyskirjaan tai pätevyystodistukseen vaadittavan, liitteessä I olevissa säännöissä asetetun ikärajan täyttymisestä;
c) STCW-säännöstön A-I/9 säännössä määriteltyjen terveydentilavaatimusten täyttymisestä;
d) sellaisen meripalvelun ja siihen liittyvän pakollisen koulutuksen suorittamisesta, jota liitteen I säännöissä edellytetään sen pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen osalta, jota haetaan; sekä
e) liitteen I sääntöjen mukaisten pätevyysvaatimusten täyttämisestä niiden toimien, tehtävien ja suoritustasojen osalta, jotka pätevyyskirjan kelpoisuustodistuksessa on määrä määritellä.
Tätä kohtaa ei sovelleta STCW-yleissopimuksen säännön I/10 mukaiseen kelpoisuustodistusten tunnustamiseen.
12. Jäsenvaltioiden on sitouduttava 12. Jäsenvaltioiden on sitouduttava
a) ylläpitämään yhtä tai useampaa rekisteriä kaikista alusten päälliköiden ja päällystön sekä tarvittaessa myös miehistön jäsenten pätevyyskirjoista ja pätevyystodistuksista ja kelpoisuustodistuksista, jotka on myönnetty, joiden voimassaoloaika on päättynyt tai jotka on uusittu, lakkautettu määräajaksi, mitätöity tai ilmoitettu kadonneeksi tai tuhoutuneeksi, sekä myönnetyistä erivapauksista;
b) antamaan tietoja pätevyyskirjojen, kelpoisuustodistusten ja erivapauksien tilasta toisille jäsenvaltioille tai muille STCW-yleissopimuksen sopimuspuolille sekä yhtiöille, jotka pyytävät tarkistamaan sellaisen alusten päälliköille ja päällystölle liitteessä I olevien sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti myönnetyn pätevyyskirjan ja/tai -todistuksen oikeellisuuden ja voimassaolon, jonka merenkulkija on esittänyt niille pyytäessään sen tunnustamista STCW-yleissopimuksen säännön I/10 mukaisesti tai hakiessaan alukselta työtä;
13. Tiedot, joiden on 12 kohdan b alakohdan mukaisesti oltava saatavilla, on toimitettava 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen sähköisesti.
5a artikla
Tiedottaminen komissiolle
Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava vuosittain komission saataville tämän direktiivin liitteessä V mainitut tiedot pätevyyskirjoista, pätevyyskirjan tunnustamista koskevista kelpoisuustodistuksista tilastoanalyysitarkoituksiin ja yksinomaan jäsenvaltion ja komission käyttöön poliittista päätöksentekoprosessia varten; ne voivat myös vapaaehtoisesti toimittaa komission saataville mainitut tiedot alusten miehistölle STCW-yleissopimuksen liitteessä olevien II, III ja VII lukujen mukaisesti myönnetyistä pätevyystodistuksista samoihin tarkoituksiin.
6 artikla
Koulutusta koskevat vaatimukset
Edellä 3 artiklassa vaadittua koulutusta on annettava siten, että liitteessä I säädetyt teoreettiset tiedot ja käytännön taidot voidaan saavuttaa, erityisesti hengenpelastus- ja palontorjuntavälineistön käytön osalta; kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen on hyväksyttävä koulutus.
7 artikla
Rannikkoliikennettä koskevat periaatteet
1. Jäsenvaltiot eivät saa rannikkoliikennettä määritellessään asettaa ankarampia koulutusta, kokemusta tai pätevyyskirjoja koskevia vaatimuksia niille merenkulkijoille, jotka palvelevat tällaista liikennettä harjoittavilla toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen osapuolen lipun alla, kuin niille merenkulkijoille, jotka palvelevat aluksella, jolla on oikeus purjehtia sen oman lipun alla. Jäsenvaltiot eivät missään tapauksessa saa asettaa toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen sopimuspuolen lipun alla purjehtivilla aluksilla palveleville merenkulkijoille ankarampia vaatimuksia, kuin mitä tässä direktiivissä asetetaan muille kuin rannikkoliikennettä harjoittaville aluksille.
1a. Kun on kyse aluksista, joihin sovelletaan STCW-yleissopimuksen lähiliikennemääräyksiä, mukaan luettuna toisten jäsenvaltioiden tai STCW-yleissopimuksen sopimuspuolten rannikon läheisyydessä tapahtuva liikenne näiden määrittelemissä lähiliikenteen rajoissa, jäsenvaltion on täsmennettävä yhdessä kyseisten jäsenvaltioiden tai sopimuspuolten kanssa sekä asianomaisten liikennealueiden yksityiskohdat että muut asiaa koskevat määräykset.
2. Niiden alusten osalta, joilla on oikeus purjehtia jonkin jäsenvaltion lipun alla ja jotka säännöllisesti harjoittavat rannikkoliikennettä toisen jäsenvaltion tai toisen STCW-yleissopimuksen sopimuspuolen rannikolla, on jäsenvaltion, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia, määrättävä näillä aluksilla palveleville merenkulkijoille vähintään vastaavat koulutusta, kokemusta ja pätevyyskirjaa koskevat vaatimukset kuin sillä jäsenvaltiolla tai STCW-yleissopimuksen sopimuspuolella, jonka rannikolla alukset liikennöivät, edellyttäen että vaatimukset eivät ylitä tässä direktiivissä muille kuin rannikkoliikennettä harjoittaville aluksille asetettuja vaatimuksia. Sellaisella aluksella palvelevien merenkulkijoiden, joka ulottaa matkansa kauemmaksi kuin minkä jäsenvaltio on määritellyt rannikkoliikenteeksi ja joka saapuu vesille, joita määritelmä ei kata, on täytettävä tämän direktiivin asianmukaiset vaatimukset.
3. Jäsenvaltio voi sallia, että alukseen, jolla on oikeus purjehtia sen lipun alla, sovelletaan tämän jäsenvaltion määrittelemällä tavalla direktiivin säännöksiä rannikkoliikenteestä, kun alus liikennöi säännöllisesti sellaisen valtion, joka ei ole STCW-yleissopimuksen osapuoli, rannikon läheisyydessä.
3a. Merenkulkijoiden pätevyyskirjat, jotka jäsenvaltio tai STCW-yleissopimuksen sopimuspuoli on myöntänyt sellaista lähiliikennettä varten, joka tapahtuu kyseisen jäsenvaltion tai sopimuspuolen määrittelemissä rajoissa, voidaan hyväksyä toisissa jäsenvaltioissa sellaista palvelua varten, joka tapahtuu näiden määrittelemien lähiliikenteen rajojen sisällä, edellyttäen että kyseiset jäsenvaltiot tai sopimuspuolet täsmentävät yhdessä asianomaisten liikennealueiden yksityiskohdat ja muut asiaa koskevat ehdot.
3b. Jäsenvaltioiden, jotka määrittelevät lähiliikenteen tämän artiklan vaatimusten mukaisesti, on
a) noudatettava STCW-säännöstön A-I/3 säännössä määriteltyä lähiliikennettä koskevia periaatteita;
b) ilmoitettava lähiliikennettä koskevat rajat 5 artiklan nojalla myönnetyissä kelpoisuustodistuksissa.
4. Jäsenvaltioiden päätettyä 1, 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti rannikkoliikenteen määritelmästä sekä rannikkoliikenteen koulutusvaatimuksista, niiden on ilmoitettava komissiolle yksityiskohtaisesti annetuista säännöksistä.
8 artikla
Petosten ja muiden laittomien menettelyjen torjunta
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla ehkäistään myönnettyihin pätevyysasiakirjoihin ja kelpoisuustodistuksiin liittyvät petokset ja muut laittomat käytännöt, ja valvottava niiden täytäntöönpanoa sekä säädettävä seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
2. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on havaita ja torjua petokset ja muut laittomat menettelyt ja vaihtaa muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietoja merenkulkijoiden ►M1 pätevyysasiakirjoista ◄ .
Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava tarkat tiedot tällaisista toimivaltaisista kansallisista viranomaisista muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava tarkat tiedot tällaisista toimivaltaisista kansallisista viranomaisista myös niille kolmansille maille, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksen STCW-yleissopimuksen säännön I/10 1.2 kohdan mukaisesti.
3. Vastaanottavan jäsenvaltion pyynnöstä toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kirjallisesti vahvistettava taikka evättävä merenkulkijoiden ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ , vastaavien kelpoisuustodistusten tai muiden kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa myönnettyjen koulutusta koskevien asiakirjatodisteiden aitous.
9 artikla
Seuraamukset ja kurinpitotoimenpiteet
1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menetelmät ja menettelyt puolueettoman tutkinnan toteuttamiseksi kaikissa ilmoitetuissa tapauksissa, jotka koskevat kyseisen jäsenvaltion myöntämän pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen tai kelpoisuustodistuksen haltijan sellaista epäpätevyyttä, tekoa, laiminlyöntiä tai aluksen turvallisen toiminnan vaarantamista pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen mukaisissa tehtävissä, joka saattaa vaarantaa välittömästi ihmishenkiä, omaisuutta merellä tai meriympäristöä, sekä pätevyyskirjan tai pätevyystodistuksen peruuttamiseksi pysyvästi tai määräajaksi tai mitätöimiseksi näistä syistä sekä petosten ehkäisemiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla ehkäistään myönnettyihin pätevyyskirjoihin, pätevyystodistuksiin ja kelpoisuustodistuksiin liittyvät petokset ja muut laittomat käytännöt, ja valvottava niiden täytäntöönpanoa.
3. ►M1 Seuraamuksia ja kurinpitotoimenpiteitä on määrättävä ja pantava täytäntöön tapauksissa, joissa ◄
a) laivanisäntä tai aluksen päällikkö on ottanut palvelukseen henkilön, jolla ei ole tässä direktiivissä edellytettyä ►M1 pätevyysasiakirjaa ◄ ;
b) aluksen päällikkö on sallinut, että jonkin sellaisen mihin tahansa toimeen kuuluvan tehtävän tai palvelun, jonka tämän direktiivin mukaan saa suorittaa ainoastaan asianmukaisen ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ haltija, suorittaa henkilö, jolla ei ole vaadittua ►M1 pätevyysasiakirjaa ◄ , voimassa olevaa erivapautta tai 19 artiklan 7 kohdassa vaadittua asiakirjatodistetta; tai
c) henkilö on petoksen tai väärennettyjen asiakirjojen avulla saanut tehtävän tai oikeuden palvella toimessa, joka tämän direktiivin mukaisesti edellyttää ►M1 pätevyysasiakirjaa ◄ tai erivapautta.
4. Jäsenvaltion, jonka lainkäyttövallan piirissä on laivanisäntä tai henkilö, jonka perustellusti uskotaan olleen vastuussa tai tietoinen selvästä 3 kohdassa tarkoitetusta tämän direktiivin vaatimusten noudattamatta jättämisestä, on tehtävä yhteistyötä sellaisen jäsenvaltion tai muun STCW-yleissopimuksen osapuolten kanssa, joka ilmoittaa sille aikomuksestaan panna vireille oikeudenkäynti oman lainkäyttövaltansa nojalla.
10 artikla
Laatuvaatimukset
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että:
a) kaikkia valtiosta riippumattomien laitosten tai niiden alaisten elinten toteuttamia toimia, jotka koskevat koulutusta, pätevyyden arviointia, pätevyysasiakirjojen, mukaan luettuina lääkärintodistukset, ja kelpoisuustodistusten myöntämistä sekä uusimista, seurataan jatkuvasti laadunvarmistusjärjestelmän avulla sen varmistamiseksi, että määritellyt tavoitteet saavutetaan, mukaan luettuina kouluttajien ja arvioijien pätevyyttä ja kokemusta koskevat tavoitteet STCW-säännöstön A-I/8 säännön mukaisesti;
b) jos valtion laitokset tai elimet toteuttavat kyseisiä toimia, käytössä on laadunvarmistusjärjestelmä STCW-säännöstön A-I/8 säännön mukaisesti;
c) koulutuksen tavoitteet ja niihin liittyvät pätevyyden laatuvaatimukset, jotka on saavutettava, on määritelty selkeästi ja että niissä yksilöidään STCW-yleissopimuksen nojalla vaadituissa kokeissa ja arvioinneissa tarvittavien tietojen ja taitojen taso;
d) laatuvaatimusten soveltamisalaan kuuluvat ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ myöntämisjärjestelmän hallinto, kaikki jäsenvaltion toteuttamat tai sen alaisuudessa toteutetut kurssit ja koulutusohjelmat sekä kokeet ja arvioinnit samoin kuin kouluttajilta ja arvioijilta vaadittu pätevyys ja kokemus; tällöin on otettava huomioon toimintatavat, järjestelmät, tarkastukset ja sisäiset laadunvarmistuskatselmukset, jotka on otettu käyttöön määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut tavoitteet ja niihin liittyvät laatuvaatimukset voidaan määritellä erikseen eri kurssien ja koulutusohjelmien osalta ja niiden on katettava myös pätevyyskirjojen myöntämisjärjestelmän hallinto.
2. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että pätevät henkilöt, jotka eivät itse ole mukana kyseisessä toiminnassa, tekevät riippumattoman arvioinnin tietojen, taitojen ja pätevyyden hankkimista ja arviointia koskevasta toiminnasta ja ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ myöntämisjärjestelmän hallinnosta vähintään viiden vuoden väliajoin sen tarkastamiseksi, että:
a) kaikki sisäiset johtamisen valvonta- ja tarkkailutoimenpiteet sekä seurantatoimenpiteet ovat suunniteltujen järjestelyjen ja asiakirjoihin perustuvien menettelyjen mukaisia ja tehokkaita määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;
b) kunkin riippumattoman arvioinnin tulokset annetaan kirjallisina ja saatetaan arvioidusta alueesta vastuussa olevien tietoon; ja
c) puutteet korjataan mahdollisimman pian;
d) laatuvaatimusjärjestelmä kattaa kaikki sovellettavissa olevat STCW-yleissopimuksen ja -säännöstön määräykset, myös niihin tehdyt muutokset. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tähän järjestelmään myös muut tämän direktiivin sovellettavissa olevat säännökset.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jokaista 2 kohdan mukaista arviointia koskeva kertomus STCW-säännöstön A-I/7 säännössä määritellyssä muodossa kuuden kuukauden kuluessa arvioinnin päättymisestä.
11 artikla
Terveydentilaa koskevat vaatimukset
1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava merenkulkijoiden terveydentilavaatimukset ja menettelyt lääkärintodistuksen antamiseksi tämän artiklan säännösten ja STCW-säännöstön A-I/9 säännön mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon STCW-säännöstön B-1/9 sääntö.
2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että merenkulkijoiden terveydentilan arvioimisesta vastaavat henkilöt ovat lääkäreitä, jotka on hyväksytty kyseisessä jäsenvaltiossa suorittamaan merenkulkijoiden lääkärintarkastuksia STCW-säännöstön A-I/9 säännön mukaisesti.
3. Jokaisella merenkulkijalla, jolla on STCW-yleissopimuksen määräysten nojalla myönnetty pätevyyskirja tai pätevyystodistus ja joka työskentelee merellä, on oltava myös voimassa oleva lääkärintodistus, joka on annettu tämän artiklan säännösten ja STCW-säännöstön A-I/9 säännön mukaisesti.
4. Lääkärintodistuksen hakijan on
a) oltava vähintään 16 vuoden ikäinen;
b) esitettävä riittävä näyttö henkilöllisyydestään; sekä
c) täytettävä sovellettavat asianomaisen jäsenvaltion asettamat terveydentilavaatimukset.
5. Lääkärintodistus on voimassa enintään kaksi vuotta, paitsi jos merenkulkija on alle 18-vuotias, jolloin se on voimassa enintään yhden vuoden.
6. Jos lääkärintodistuksen voimassaoloaika päättyy matkan aikana, sovelletaan STCW-yleissopimuksen liitteessä olevaa sääntöä I/9.
7. Jäsenvaltio voi hätätapauksissa antaa merenkulkijalle, jolla ei ole voimassa olevaa lääkärintodistusta, luvan työskennellä aluksella. Tällöin sovelletaan STCW-yleissopimuksen liitteessä olevaa sääntöä I/9.
12 artikla
Pätevyyskirjojen ja pätevyystodistusten uudistaminen
1. Jokaiselta päälliköltä, päällystöön kuuluvalta ja radioasemanhoitajalta, jolla on jonkin liitteessä I olevan luvun, ei kuitenkaan VI luvun, nojalla myönnetty tai tunnustettu pätevyyskirja ja joka työskentelee merellä tai aikoo palata merelle maissa olon jälkeen, on meripalvelupätevyyden säilyttämiseksi vaadittava vähintään viiden vuoden väliajoin, että hän:
a) täyttää 11 artiklassa säädetyt terveydentilaa koskevat vaatimukset; ja
b) osoittaa pitäneensä yllä STCW-koodin A-I/11 osaston mukaisen ammattitaidon.
2. Jokaisen päällikön, päällystöön kuuluvan ja radioasemanhoitajan on jatkaessaan meripalvelua aluksilla, joiden erityisistä koulutusvaatimuksista on sovittu kansainvälisellä tasolla, suoritettava menestyksellisesti asianmukainen hyväksytty koulutus.
2a. Jatkaakseen meripalvelua säiliöaluksilla jokaisen päällikön ja päällystöön kuuluvan on täytettävä tämän artiklan 1 kohdan vaatimukset ja enintään viiden vuoden välein osoitettava pitäneensä yllä säiliöaluksilla edellytettävää ammattitaitoa STCW-säännöstön A-I/11 säännön 3 kohdan mukaisesti.
3. Kunkin jäsenvaltion on verrattava 1 päivään tammikuuta 2017 saakka myönnettävien pätevyyskirjojen hakijoille asettamiaan pätevyysvaatimuksia asiaan liittyvälle pätevyyskirjalle STCW-säännöstön A osassa asetettuihin vaatimuksiin ja määriteltävä tällaisten pätevyyskirjojen haltijoiden mahdollinen kertaus- ja täydennyskoulutuksen tai arvioinnin tarve.
4. Kunkin jäsenvaltion on yhteistyössä asianomaisten kanssa laadittava tai annettava laadittavaksi STCW-koodin A-I/11 osaston mukaisten kertaus- ja täydennyskurssien suunnitelmat.
5. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että niiden alusten, joilla on oikeus purjehtia sen lipun alla, saatavilla on ihmishengen turvallisuutta merellä, turvatoimia ja meriympäristön suojelua koskevien kansallisten ja kansainvälisten sääntöjen viimeaikaisten muutosten tekstit, jotta päälliköiden, päällystön ja radioaseman käyttäjien tiedot pysyvät ajan tasalla, noudattaen 14 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 18 artiklan säännöksiä.
13 artikla
Simulaattoreiden käyttö
1. STCW-koodin A-I/12 osastossa asetettuja suorituskykyä koskevia vaatimuksia ja muita määräyksiä sekä muita mahdollisia vaatimuksia, sellaisina kuin niistä määrätään kyseisten ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ osalta STCW-koodin A osassa, on noudatettava:
a) kaikessa pakollisessa simulaattoreihin perustuvassa koulutuksessa;
b) kaikessa STCW-koodin A osassa edellytetyssä pätevyyden arvioimisessa, joka suoritetaan simulaattorin avulla; ja
c) kaikessa simulaattorin avulla toteutettavassa ammattitaidon säilymisen osoittamisessa, jota edellytetään STCW-koodin A osassa.
▼M1 —————
14 artikla
Yhtiöiden vastuu
1. Jäsenvaltioiden on 2 ja 3 kohdan säännösten mukaisesti asetettava yhtiöille vastuu merenkulkijoiden palvelukseen ottamisesta aluksilleen tämän direktiivin säännösten mukaisesti ja vaadittava jokaista tällaista yhtiötä varmistamaan, että:
a) jokaisella sen aluksilla työskentelevällä merenkulkijalla on tämän direktiivin säännösten mukainen asianmukainen ►M1 pätevyysasiakirja ◄ , sellaisena kuin jäsenvaltio on siitä säätänyt;
b) sen alusten miehitys on jäsenvaltion asettamien turvallista miehitystä koskevien vaatimusten mukainen;
c) kaikkia sen aluksilla työskenteleviä merenkulkijoita koskevat asiakirjat ja tiedot pidetään ajan tasalla sekä helposti saatavilla ja niihin kuuluvat vähintään asiakirjat ja tiedot heidän kokemuksestaan, koulutuksestaan, terveydentilastaan ja pätevyydestään tehtävissä, jotka heille on osoitettu;
d) merenkulkijat perehdytetään palvelukseen ottamisen yhteydessä tehtäviinsä ja kaikkiin sellaisiin aluksen järjestelyihin, laitteistoihin, varusteisiin, menettelyihin ja ominaisuuksiin, jotka liittyvät heidän tavanomaisiin tehtäviinsä tai tehtäviin hätätilanteissa; ja
e) laivaväki kykenee tehokkaasti koordinoimaan toimintansa hätätilanteessa ja toteuttaessaan turvallisuuden taikka saastumisen ehkäisemisen tai vähentämisen kannalta välttämättömiä toimia;
f) sen aluksilla työskentelevät merenkulkijat ovat saaneet kertaus- ja täydennyskoulutuksen, kuten STCW-yleissopimuksessa vaaditaan;
g) sen aluksilla varmistetaan aina tehokas suullinen viestintä SOLAS 74:n, sellaisena kuin se on muutettuna, V luvussa olevan 14 säännön 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
2. Laivanisännät, päälliköt ja laivaväki ovat kaikki vastuussa sen varmistamisesta, että tässä artiklassa säädetyt velvollisuudet pannaan täysimääräisesti ja kaikilta osin täytäntöön ja toteutetaan kaikki muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että jokainen laivaväkeen kuuluva on perehtynyt asioihin ja saa riittävästi tietoa voidakseen myötävaikuttaa aluksen turvalliseen toimintaan.
3. Laivanisännän on annettava jokaisen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan aluksen päällikölle kirjalliset ohjeet, joissa selvitetään noudatettavat toimintaperiaatteet ja menettelytavat sen varmistamiseksi, että kaikille alukselle äskettäin palvelukseen otetuille merenkulkijoille annetaan mahdollisuus tutustua riittävällä tavalla aluksessa oleviin laitteisiin, toimintatapoihin ja muihin heidän tehtäviensä asianmukaisen suorittamisen kannalta tarpeellisiin järjestelyihin, ennen kuin heille osoitetaan kyseisiä työtehtäviä. Tällaisiin toimintaperiaatteisiin ja menettelytapoihin on sisällyttävä:
a) kohtuullisen ajan varaaminen, jonka aikana jokaisella alukseen äskettäin palvelukseen otetulla merenkulkijalla on tilaisuus tutustua:
i) niihin erityisiin laitteisiin, joita kyseinen merenkulkija käyttää tai ohjaa; ja
ii) aluksen erityisiin vahdinpitoa, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskeviin sekä hätätilanteissa noudatettaviin menettelytapoihin ja järjestelyihin, jotka merenkulkijan on tunnettava voidakseen suorittaa hänelle osoitetut työtehtävät asianmukaisesti; ja
b) sellaisiin asioihin perehtyneen laivaväkeen kuuluvan henkilön osoittaminen, joka on vastuussa siitä, että olennaiset tiedot ovat varmasti jokaisen alukselle äskettäin palvelukseen otetun merenkulkijan saatavilla kielellä, jota merenkulkija ymmärtää.
4. Yhtiöiden on varmistettava, että päälliköt, päällystöön kuuluvat ja muut laivaväkeen kuuluvat henkilöt, joille annetaan erityistehtäviä yhtiöiden ro-ro-matkustaja-aluksilla, ovat suorittaneet perehdytyskurssin saadakseen taidot, jotka ovat täytettävän toimen sekä suoritettavien tehtävien kannalta tarkoituksenmukaisia, ottaen huomioon STCW-säännöstön B-I/14 säännössä annettu opastus.
15 artikla
Työkuntoisuus
1. Väsymyksen ehkäisemiseksi jäsenvaltioiden on
a) vahvistettava lepoaikoja koskevat säännökset, jotka koskevat vahtihenkilöstöä ja niitä, joiden tehtäviin kuuluvat turvallisuusasiat, turvatoimet ja ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen 3–13 kohdan mukaisesti, ja pantava ne täytäntöön;
b) edellytettävä, että vahtivuorot järjestetään siten, ettei väsymys heikennä vahtihenkilöstön suorituskykyä, ja että työt järjestetään siten, että sekä ensimmäinen vahti matkan alkaessa että seuraavat vahdit ovat riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia.
2. Jäsenvaltioiden on huumausaineiden ja alkoholin väärinkäytön estämiseksi varmistettava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet tässä artiklassa säädettyjen säännösten mukaisesti.
3. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon erityisesti aluksen turvallisesta ja varmasta käytöstä vastaavien merenkulkijoiden väsymyksestä aiheutuva vaara.
4. Kaikille henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toimia vahtipäällikkönä tai vahtiin osallistuvana miehistön jäsenenä, ja niille, joiden tehtäviin kuuluvat turvallisuusasiat, pilaantumisen ehkäiseminen ja turvatoimet, on annettava lepoaikaa vähintään
a) 10 tuntia jokaisella 24 tunnin jaksolla; sekä
b) 77 tuntia jokaisella seitsemän päivän jaksolla.
5. Lepoaikaa ei saa jakaa useampaan kuin kahteen jaksoon, joista toisen on oltava vähintään kuuden tunnin pituinen, eikä peräkkäisten lepoaikojen välinen aika saa olla yli 14 tuntia.
6. Edellä 4 ja 5 kohdassa säädettyjä lepoaikavaatimuksia ei tarvitse noudattaa hätätilanteessa eikä muissa erittäin poikkeuksellisissa toimintaoloissa. Hälytysharjoitukset, palo- ja pelastusveneharjoitukset sekä kansallisissa laeissa ja asetuksissa ja kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa edellytetyt harjoitukset on toteutettava siten, että lepoaikoja häiritään mahdollisimman vähän eikä aiheuteta väsymystä.
7. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vahtiaikataulut ovat esillä paikoissa, joissa ne ovat helposti nähtävillä. Vahtiaikataulut on laadittava vakiomuodossa aluksen työkielellä tai -kielillä sekä englanniksi.
8. Jos merenkulkijan on oltava valmiina toimintaan esimerkiksi silloin, kun konehuoneessa ei ole valvontaa, hänen on saatava riittävä korvaava lepoaika, jos säännönmukainen lepoaika häiriytyy työhönkutsun vuoksi.
9. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että merenkulkijoiden päivittäisistä lepoajoista pidetään kirjaa vakiomuodossa aluksen työkielellä tai -kielillä sekä englanniksi, jotta tämän artiklan noudattamista voidaan seurata ja tarkistaa. Merenkulkijoiden on saatava itseensä liittyvistä tiedoista jäljennös, jonka päällikkö tai hänen valtuuttamansa henkilö sekä merenkulkija itse vahvistavat kirjallisesti.
10. Sen estämättä, mitä 3–9 kohdassa säädetään, aluksen päälliköllä on oikeus vaatia merenkulkijaa tekemään työtunnit, joita aluksen, aluksella olevien ihmisten tai lastin välitön turvallisuus tai muiden merihädässä olevien alusten tai ihmisten auttaminen edellyttää. Aluksen päällikkö voi vastaavasti keskeyttää lepoaikataulun noudattamisen ja vaatia merenkulkijaa tekemään tarvittavat työtunnit, kunnes tilanne on palautunut normaaliksi. Tilanteen palauduttua normaaliksi ja heti, kun mahdollista, päällikön on varmistettava, että aikataulun mukaisena lepoaikanaan työskennelleille merenkulkijoille myönnetään riittävä lepoaika.
11. Jäsenvaltiot voivat työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia yleisiä periaatteita noudattaen ja direktiivin 1999/63/EY mukaisesti hyödyntäen kansallisia lakeja, asetuksia tai toimivaltaiselle viranomaiselle säädettyä menettelyä hyväksyä tai rekisteröidä sellaisia työehtosopimuksia, joissa sallitaan poikkeusten tekeminen tämän artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa säädetyistä lepoajoista edellyttäen, ettei lepoaika jää alle 70 tuntiin millään seitsemän päivän jaksolla ja että se noudattaa tämän artiklan 12 ja 13 kohdassa esitettyjä rajoituksia. Tällaisissa poikkeuksissa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava asetettuja normeja, mutta niissä voidaan ottaa huomioon tiheämmin toistuvat tai pidemmät vapaat jaksot tai korvaavan vapaan myöntäminen vahtia pitäville merenkulkijoille tai lyhyitä matkoja tekevillä aluksilla työskenteleville merenkulkijoille. Poikkeuksissa on myös mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon STCW-säännöstön B-VIII/1 säännössä annettu väsymyksen ehkäisemistä koskeva ohjeistus. Poikkeuksia, jotka koskevat tämän artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädettyä vähimmäislepoaikaa, ei saa hyväksyä.
12. Edellä 11 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, jotka koskevat 4 kohdan b alakohdassa säädettyä viikoittaista lepoaikaa, saa soveltaa enintään kahden peräkkäisen viikon ajan. Kahden poikkeusajan välinen aika aluksella ei saa olla vähemmän kuin kaksi kertaa poikkeuksen kesto.
13. Edellä 11 kohdassa tarkoitettujen 5 kohtaan sovellettavissa olevien poikkeusten osalta 4 kohdan a alakohdassa säädetty vähimmäislepoaika jokaisella 24 tunnin jaksolla voidaan jakaa enintään kolmeen lepojaksoon, joista yhden jakson on oltava vähintään kuusi tuntia ja kummankin kahdesta muusta jaksosta vähintään tunnin pituinen. Peräkkäisten lepoaikojen välinen aika ei saa olla yli 14 tuntia. Poikkeukset eivät saa olla yli kaksi 24 tunnin jaksoa millään seitsemän päivän jaksolla.
14. Jäsenvaltioiden on alkoholin väärinkäytön estämiseksi vahvistettava raja-arvo, joka on enintään 0,05 prosentin veren alkoholipitoisuus tai 0,25 mg/l alkoholia hengityksessä, tai tällaiseen alkoholipitoisuuteen johtava alkoholimäärä, päälliköitä, päällystöä ja muita merenkulkijoita varten, jotka suorittavat turvallisuusasioihin, turvatoimiin ja meriympäristöön liittyviä tehtäviä.
16 artikla
Erivapauden myöntäminen
1. Jos on ehdottoman välttämätöntä, toimivaltaiset viranomaiset voivat – arvioituaan ettei siitä aiheudu minkäänlaista vaaraa henkilöille, tavaroille tai ympäristölle – myöntää merenkulkijalle erivapauden työskennellä tietyllä aluksella määrätyn ajan, joka ei saa kuitenkaan ylittää kuutta kuukautta, sellaisissa tehtävissä, joiden osalta hänellä ei ole asianmukaista pätevyysasiakirjaa, jos voidaan olla täysin vakuuttuneita siitä, että henkilöllä, jolle erivapaus myönnetään, on riittävä pätevyys vapaana olevan paikan edellyttämien tehtävien hoitamiseksi täysin turvallisesti; radioasemanhoitajan tehtävään erivapaus myönnetään ainoastaan radio-ohjesäännön mukaisesti. Erivapautta ei myönnetä päällikön tai konepäällikön tehtävien osalta, paitsi kun kyseessä on ylivoimainen este, ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.
2. Kutakin paikkaa koskeva erivapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilölle, jolla on vaadittu ►M1 pätevyysasiakirja ◄ välittömästi yhtä astetta alempaan tehtävään. Jos alemmassa tehtävässä ei vaadita minkäänlaista ►M1 pätevyysasiakirjaa ◄ , erivapaus voidaan myöntää sellaiselle henkilölle, joka toimivaltaisten viranomaisten mielestä selvästi vastaa pätevyydeltään ja kokemukseltaan täytettävän tehtävän edellyttämiä vaatimuksia, sillä edellytyksellä, että kyseisen henkilön on, ellei hänellä ole asianmukaista ►M1 pätevyysasiakirjaa ◄ , läpäistävä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä testi, sen osoittamiseksi, että tällainen erivapaus voidaan myöntää hänelle täysin turvallisesti. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että kyseiseen tehtävään valitaan mahdollisimman pian henkilö, jolla on asianmukainen ►M1 pätevyysasiakirja ◄ .
17 artikla
Jäsenvaltioiden koulutusta ja arviointia koskevat velvollisuudet
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset tai laitokset, jotka:
a) antavat 3 artiklassa tarkoitettua koulutusta;
b) järjestävät ja/tai valvovat mahdollisesti vaadittavia kokeita;
c) myöntävät 5 artiklassa tarkoitetun pätevyysasiakirjan;
d) myöntävät 16 artiklassa säädetyt erivapaudet.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavat seikat:
a) kaiken merenkulkijoiden koulutuksen ja arvioinnin
i) on oltava jäsennetty sellaisten kirjallisten ohjelmien mukaisesti, joihin sisältyvät asetettujen pätevyysvaatimusten saavuttamisen kannalta tarpeelliset opetusmenetelmät ja -välineet, menettelytavat ja opetusmateriaali; ja
ii) toteutuksesta, seurannasta, arvioinnista ja ohjauksesta vastaavat henkilöt, joilla on d, e ja f alakohdan mukainen pätevyys;
b) ohjattua harjoittelua tai arviointitoimia saa järjestää aluksella ainoastaan silloin, kun tällainen koulutus tai arviointi ei haittaa aluksen tavanomaista toimintaa ja kun koulutuksesta tai arviointitoimista vastaavilla henkilöillä on aikaa ja mahdollisuus hoitaa kyseisiä toimia;
c) kouluttajilla, valvojilla ja arvioijilla on merellä tai maissa toteutettavan merenkulkijoiden koulutuksen tai pätevyyden arvioinnin erityisalueeseen ja tasoon soveltuva pätevyys;
d) henkilöön, joka ohjaa merellä tai maissa harjoittelua, jonka tarkoituksena on pätevöittää merenkulkija ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ myöntämistä varten tämän direktiivin nojalla, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
i) hänen on kyettävä arvioimaan koulutusohjelman sisältö ja ymmärrettävä ohjaamansa harjoittelua koskevat erityiset koulutustavoitteet;
ii) hänen on oltava pätevä hoitamaan tehtäviä, joita harjoittelu koskee; ja
iii) jos hän ohjaa simulaattorilla suoritettavaa koulutusta,
— hän on saanut asianmukaista ohjausta opetusmenetelmistä, joissa käytetään simulaattoreita, ja
— hänellä on oltava käytännön kokemusta samantyyppisen simulaattorin käytöstä;
e) henkilön, joka valvoo ohjattua harjoittelua, jonka tarkoituksena on pätevöittää merenkulkija ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ myöntämistä varten, on ymmärrettävä koulutusohjelman sisältö kaikilta osin sekä jokaisen harjoittelujakson erityiset oppimistavoitteet;
f) henkilöön, joka suorittaa merellä tai maissa merenkulkijan pätevyyttä ohjatussa harjoittelussa koskevan arvion, jota on tarkoitus käyttää tämän direktiivin mukaisen ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ myöntämisessä, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
i) hänellä on oltava asianmukaiset tiedot ja käsitys arvioitavasta pätevyydestä;
ii) hänen on oltava pätevä hoitamaan tehtäviä, joita arviointi koskee;
iii) hän on saanut asianmukaista koulutusta arviointimenetelmistä ja -käytännöistä;
iv) hänellä on oltava käytännön kokemusta arviointityöstä; ja
v) jos arviointiin sisältyy simulaattorien käyttö, hänellä on oltava samantyyppisestä simulaattorista käytännön arviointikokemusta, joka on saatu kokeneen arvioijan valvonnassa ja tämän hyväksymällä tavalla;
g) kun jäsenvaltio tunnustaa kurssin, oppilaitoksen tai oppilaitoksen antaman todistuksen osana ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ myöntämistä koskevia vaatimuksia, kouluttajien ja arvioijien pätevyys ja kokemus kuuluvat 10 artiklan laatuvaatimuksia koskevien säännösten soveltamisalaan. Tällaiseen pätevyyteen, kokemukseen ja laatuvaatimusten soveltamiseen on sisällytettävä asianmukaista koulutusta opetusmenetelmistä sekä koulutus- ja arviointimenetelmistä, ja sen on oltava kaikkien d, e ja f alakohdan vaatimusten mukainen.
18 artikla
Kommunikointi laivalla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että:
a) kaikissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivissa aluksissa on aina välineet, joiden avulla on aina mahdollista kommunikoida suullisesti koko laivaväen kanssa turvallisuuteen liittyvissä asioissa ja jotka takaavat erityisesti sen, että viestit ja ohjeet vastaanotetaan ajoissa ja ymmärretään oikein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta b ja d alakohdan säännöksiä;
b) kaikissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivissa matkustaja-aluksissa ja kaikissa jäsenvaltion satamasta lähtöisin olevissa ja/tai sinne suuntaavissa matkustaja-aluksissa on laivaväen tehokkaan suorituskyvyn varmistamiseksi turvallisuusasioissa päätettävä yhtenäisestä työkielestä, joka kirjataan aluksen laivapäiväkirjaan;
laivanisännän tai aluksen päällikön on tarvittaessa määritettävä soveltuva työkieli. Kultakin merenkulkijalta on vaadittava, että hän ymmärtää kyseistä kieltä ja tarvittaessa kykenee antamaan määräyksiä ja ohjeita sekä vastaamaan niihin kyseisellä kielellä;
jos työkieli ei ole jäsenvaltion virallinen kieli, kaikissa kaavioissa ja luetteloissa, joiden edellytetään olevan esillä, on oltava käännös työkielelle;
c) henkilökunnan, joka on vastuussa matkustajien auttamisesta hätätilanteessa matkustaja-aluksilla, on oltava helposti tunnistettavissa ja sillä on oltava tehtäväänsä riittävät kommunikointitaidot, jotka muodostuvat seuraavien perusteiden muodostamasta kokonaisuudesta:
i) tietyllä reitillä kuljetettavien matkustajien pääkansallisuuksia vastaava kieli tai vastaavat kielet;
ii) henkilökunnan taito käyttää perusohjeita annettaessa englanninkielisiä peruskäsitteitä voi toimia kommunikointikeinona vaikeuksissa olevia matkustajia auttaessa, riippumatta siitä, onko matkustajalla ja miehistön jäsenellä yhteistä kieltä;
iii) mahdollinen tarve kommunikoida hätätilanteessa muilla keinoilla (osoittamalla, elekielellä, osoittamalla ohjetaulut, kokoontumispaikkojen, hengenpelastusvälineistön ja varauloskäytävien sijainnit) silloin kun sanallinen viestintä ei ole mahdollista;
iv) matkustajille näiden omalla äidinkielellä/äidinkielillä annettujen täydellisten turvallisuusmääräysten määrä;
v) kielet, joilla hätäilmoitukset voidaan antaa hätä- tai harjoitustilanteessa ensisijaisen tärkeiden ohjeiden välittämiseksi matkustajille ja matkustajien auttamisesta vastuussa olevan henkilökunnan tehtävien helpottamiseksi;
d) jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla öljysäiliöaluksilla, kemikaalisäiliöaluksilla ja kaasusäiliöaluksilla päällikön, päällystön ja miehistön on kyettävä kommunikoimaan keskenään yhdellä tai useammalla yhteisellä työkielellä;
e) aluksen ja maissa olevien viranomaisten välillä on asianmukaiset viestintäyhteydet; viestinnän on tapahduttava SOLAS 74 -yleissopimuksen V luvun säännössä 14 olevan 4 kohdan mukaisesti;
f) suorittaessaan satamavaltiona valvontaa direktiivin 95/21/EY säännösten nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset noudattavat tätä artiklaa.
19 artikla
Pätevyyskirjojen ja pätevyystodistusten tunnustaminen
1. Merenkulkijoille, joilla ei ole jäsenvaltioiden päälliköille ja päällystölle STCW-yleissopimuksen sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti myöntämää pätevyyskirjaa ja/tai pätevyystodistusta, voidaan antaa lupa työskennellä jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, jos heidän pätevyyskirjansa ja pätevyystodistuksensa tunnustamisesta on päätetty tämän artiklan 2–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
2. Jäsenvaltion, joka aikoo tunnustaa kelpoisuustodistuksella 1 kohdassa tarkoitetun pätevyysasiakirjan ja/tai pätevyystodistuksen, jonka kolmas maa on myöntänyt päällikölle, päällystöön kuuluvalle tai radioaseman käyttäjälle kyseisen maan lipun alla purjehtivilla aluksilla palvelua varten, on esitettävä komissiolle kyseisen maan tunnustamista koskeva perusteltu pyyntö.
Komissio kerää Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana ja tarvittaessa yhteistyössä kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa liitteessä II tarkoitetut tiedot ja arvioi sen kolmannen maan koulutus- ja pätevyyskirjajärjestelmät, jonka tunnustamista on pyydetty, tarkistaakseen, täyttääkö kyseinen maa kaikki STCW-yleissopimuksen vaatimukset ja onko toteutettu asianmukaiset toimenpiteet pätevyyskirjapetosten torjumiseksi.
3. Komissio päättää kolmannen maan tunnustamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen 18 kuukauden kuluessa tunnustamista koskevan pyynnön esittämispäivästä. Pyynnön esittänyt jäsenvaltio voi päättää tunnustaa kyseisen kolmannen maan yksipuolisesti, kunnes on tehty päätös tämän kohdan nojalla.
4. Jäsenvaltio voi päättää kelpuuttaa komission tunnustamien kolmansien maiden myöntämät ►M1 pätevyysasiakirjat ◄ lippunsa alla purjehtivien alusten osalta ottaen huomioon liitteessä II olevan 4 ja 5 kohdan säännökset.
5. Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ennen 14 päivää kesäkuuta 2005 julkaistut kolmansien maiden antamille ►M1 pätevyysasiakirjoille ◄ myönnetyt tunnustukset pysyvät edelleen voimassa.
Tunnustuksia voivat käyttää kaikki jäsenvaltiot, jollei komissio ole myöhemmin peruuttanut niitä 20 artiklan mukaisesti.
6. Komissio laatii tunnustetuista kolmansista maista luettelon ja pitää sen ajan tasalla. Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.
7. Jäsenvaltio voi 5 artiklan 6 kohdan säännöksistä huolimatta olosuhteiden vaatiessa sallia sen, että merenkulkija palvelee toimessa, ei kuitenkaan muutoin kuin radio-ohjesäännössä määrätyin edellytyksin radiosähköttäjänä tai radioasemanhoitajana, korkeintaan kolmen kuukauden ajan sen lipun alla purjehtivalla aluksella, jos merenkulkijalla on asianmukainen ja voimassa oleva ►M1 pätevyysasiakirja ◄ , joka on myönnetty ja kelpuutettu kolmannen maan vaatimusten mukaisesti, mutta johon kyseinen jäsenvaltio ei ole vielä liittänyt tunnustamisen osoittavaa kelpoisuustodistusta siten, että se olisi pätevä palveluun aluksella, joka purjehtii sen lipun alla.
Asiakirjatodisteet siitä, että toimivaltaisille viranomaisille on jätetty merkintää koskeva hakemus, on oltava saatavilla.
20 artikla
STCW-yleissopimuksen vaatimusten noudattamatta jättäminen
1. Jos jäsenvaltio katsoo, että tunnustettu kolmas maa ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, sen on viipymättä ilmoitettava siitä komissiolle ja esitettävä näkemyksensä perusteet, sen estämättä, mitä liitteessä II esitetyissä perusteissa edellytetään.
Komissio antaa asian välittömästi 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi.
2. Jos komissio katsoo, että tunnustettu kolmas maa ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, se ilmoittaa viipymättä siitä jäsenvaltioille ja esittää näkemyksensä perusteet, sen estämättä, mitä liitteessä II vahvistetuissa perusteissa edellytetään.
Komissio antaa asian välittömästi 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi.
3. Kun jäsenvaltio aikoo peruuttaa kaikkien kolmannen maan myöntämien ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ kelpoisuustodistukset, sen on viipymättä ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä esitettävä sen perusteet.
4. Komissio arvioi Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana kyseisen kolmannen maan tunnustamisen uudelleen tarkastaakseen, onko maa laiminlyönyt noudattaa STCW-yleissopimuksen vaatimuksia.
5. Jos on aihetta olettaa, että tietty merenkulkualan oppilaitos ei enää noudata STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, komissio ilmoittaa kyseiselle maalle, että tämän maan ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ tunnustaminen peruutetaan kahden kuukauden kuluttua, jollei toteuteta toimenpiteitä STCW-yleissopimuksen kaikkien vaatimusten noudattamiseksi.
6. Komission päättää väitteen hyväksymisestä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Kyseisen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet päätöksen panemiseksi täytäntöön.
7. ►M1 Pätevyysasiakirjojen ◄ tunnustamista todistavat kelpoisuustodistukset, jotka on myönnetty 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti ennen kuin kolmannen maan tunnustamisen peruuttamisesta on tehty päätös, jäävät voimaan. Merenkulkijat, joilla on tällaiset todistukset, eivät kuitenkaan voi hakea todistusta, jossa tunnustetaan korkeampi pätevyys, paitsi jos pätevyystason korottamisen perusteena on yksinomaan meripalvelusta saatu lisäkokemus.
21 artikla
Uudelleenarviointi
1. Komissio arvioi uudelleen 19 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla menettelyllä tunnustetut kolmannet maat, 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut maat mukaan lukien, Euroopan meriturvallisuusviraston avustuksella säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi tarkistaakseen, että ne täyttävät liitteessä II säädetyt asiaa koskevat perusteet ja sen, onko toteutettu asianmukaiset toimenpiteet ►M1 pätevyysasiakirjapetosten ◄ torjumiseksi.
2. Komissio määrittelee kolmansien maiden arvioinnin ensisijaiset perusteet 23 artiklan mukaisesta satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta saatujen suorituskykyä koskevien tietojen sekä kolmansien maiden STCW-koodin A-I/7 osaston mukaisesti riippumattomien arviointien tuloksista toimittamien kertomusten perusteella.
3. Komissio antaa jäsenvaltioille kertomuksen arvioinnin tuloksista.
22 artikla
Satamavaltioiden suorittama valvonta
1. Lukuun ottamatta 2 artiklassa tarkoitettuja aluslajeja kukin alus on siitä riippumatta, minkä lipun alla se purjehtii, jäsenvaltion satamassa ollessaan satamavaltion valvonnan alainen; valvontaa suorittavat kyseisen jäsenvaltion asianmukaisesti valtuuttamat virkailijat sen tarkastamiseksi, että kaikilla aluksella työskentelevillä merenkulkijoilla, joilta STCW-yleissopimuksen mukaisesti edellytetään pätevyyskirja ja/tai pätevyystodistus ja/tai asiakirjatodiste, on tällainen pätevyyskirja tai voimassa oleva erivapaus ja/tai pätevyystodistus ja/tai asiakirjatodiste.
2. Suorittaessaan satamavaltiona valvontaa tämän direktiivin säännösten nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia direktiivin 95/21/EY asiaa koskevia säännöksiä ja menettelyjä sovelletaan.
23 artikla
Satamavaltioiden valvontamenettelyt
1. Rajoittamatta direktiivin 95/21/EY soveltamista satamavaltioiden 22 artiklan nojalla suorittama valvonta rajoitetaan seuraaviin tarkastuksiin:
a) tarkastetaan, että kullakin aluksella työskentelevällä merenkulkijalla, jolta edellytetään STCW-yleissopimuksen mukaisesti pätevyyskirja ja/tai pätevyystodistus, on tällainen pätevyyskirja tai voimassa oleva erivapaus ja/tai pätevyystodistus tai että hän esittää asiakirjatodisteen siitä, että pätevyyskirjan tunnustamista osoittavaa merkintää koskeva hakemus on tehty lippuvaltion viranomaisille;
b) tarkastetaan, että aluksella työskentelevien merenkulkijoiden lukumäärä ja ►M1 pätevyysasiakirjat ◄ ovat aluksen turvallista miehitystä koskevien lippuvaltion viranomaisten vaatimusten mukaisia.
2. Aluksella työskentelevien merenkulkijoiden kykyä täyttää STCW-yleissopimuksen mukaiset vahdinpito- ja turvatoimivaatimukset on arvioitava STCW-säännöstön A osan mukaisesti, jos voidaan perustellusti olettaa, että näitä vaatimuksia ei ole noudatettu, koska on tapahtunut jokin seuraavista:
a) alus on ollut osallisena yhteentörmäyksessä, ajanut karille tai maihin;
b) ollessaan matkalla, ankkurissa tai laiturissa alus on aiheuttanut sellaisia päästöjä, jotka ovat kansainvälisten yleissopimusten vastaisia;
c) alusta on ohjailtu poikkeavalla tai epävarmalla tavalla, mistä johtuu, että IMO:n hyväksymiä reittisuunnittelutoimenpiteitä tai turvallisia navigointikäytäntöjä ja -menettelyjä ei ole noudatettu;
d) aluksella on muutoin toimittu siten, että henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle on aiheutunut vaaraa tai aluksen turvallisuus on vaarantunut;
e) ►M1 pätevyysasiakirja ◄ on saatu vilpillisesti, tai ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ haltija ei ole se henkilö, jolle pätevyyskirja alun perin myönnettiin;
f) alus purjehtii sellaisen maan lipun alla, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta, tai aluksen päällikön taikka päällystöön tai miehistöön kuuluvan ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ on myöntänyt kolmas maa, joka ei ole ratifioinut STCW-yleissopimusta.
3. ►M1 Pätevyysasiakirjan ◄ tarkastuksen lisäksi merenkulkijaa voidaan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä vaatia osoittamaan pätevyytensä asemapaikassaan. Tämän osoittamiseen voi kuulua sen tarkastaminen, että vahdinpitovaatimuksiin liittyvät toiminnalliset vaatimukset on täytetty ja että merenkulkijat osaavat toimia tarkoituksenmukaisesti hätätilanteissa pätevyystasonsa mukaisesti.
24 artikla
Aluksen pysäyttäminen
Rajoittamatta direktiivin 95/21/EY soveltamista seuraavat puutteet ovat tämän direktiivin nojalla ainoat perusteet sille, että jäsenvaltio pysäyttää aluksen, jos satamavaltion valvontaa suorittava virkailija on todennut, että ne aiheuttavat vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle:
a) ►M1 merenkulkijoilla ei ole asianmukaista pätevyysasiakirjaa, voimassa olevaa erivapautta tai asiakirjatodistetta siitä, että ◄ tunnistamisen osoittavaa merkintää koskeva hakemus on tehty lippuvaltion viranomaisille;
b) aluksella ei noudateta turvallista miehitystä koskevia lippuvaltion vaatimuksia;
c) komentosiltavahti- tai konevahtijärjestelyt eivät vastaa alukselle lippuvaltiossa asetettuja vaatimuksia;
d) vahdista puuttuu henkilö, joka olisi pätevä käyttämään turvalliseen navigointiin, hätäradioliikenteeseen tai meren pilaantumisen ehkäisemiseen tarvittavaa välineistöä;
e) merenkulkijoiden ammattitaitoa niihin tehtäviin, joita heille on osoitettu aluksen turvallisuuden varmistamiseksi ja saastuttamisen estämiseksi, ei pystytä osoittamaan; ja
f) aluksella ei ole käytettävissä riittävästi levänneitä ja muutoin työkuntoisia henkilöitä ensimmäiseen vahtiin matkan alkaessa eikä seuraaviin vahtivuoroihin.
25 artikla
Vaatimusten noudattamisen säännöllinen valvonta
Komissio tarkastaa Euroopan meriturvallisuusviraston avustamana säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi, että jäsenvaltiot noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 226 artiklan mukaista komission toimivaltaa.
25a artikla
Tilastotarkoituksiin toimitettavat tiedot
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava liitteessä V luetellut tiedot komissiolle vain tilastoanalyysitarkoituksiin. Tietoja ei saa käyttää hallinnollisiin, oikeudellisiin tai varmennustarkoituksiin, ja ne on tarkoitettu yksinomaan jäsenvaltioiden ja komission käytettäviksi päätöksentekoa varten.
2. Jäsenvaltioiden on asetettava vuosittain nämä edellisen vuoden 31 päivään joulukuuta mennessä rekisteröidyt tiedot komission saataville sähköisessä muodossa. Jäsenvaltioilla on tietoihin teollis- ja tekijänoikeudet niiden käsittelemättömässä muodossa. Näiden tietojen pohjalta laadittujen tilastojen on oltava julkisesti saatavilla asetuksen (EY) N:o 1406/2002 4 artiklassa säädettyjen avoimuutta ja tietojen suojaamista koskevien säännösten mukaisesti.
3. Jäsenvaltioiden on henkilötietojen suojan varmistamiseksi muutettava komission toimittamaa tai hyväksymää ohjelmistoa käyttäen kaikki liitteessä V tarkoitetut henkilötiedot tunnistamattomiksi, ennen kuin ne toimitetaan komissiolle. Komissio käyttää ainoastaan näitä tunnistamattomia tietoja.
4. Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että toimenpiteet tällaisten tietojen keruuta, toimittamista, tallentamista, analysointia ja levittämistä varten suunnitellaan siten, että tilastoanalyysi voidaan tehdä.
Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi komissio hyväksyy teknisiä vaatimuksia koskevat tarvittavat yksityiskohtaiset toimenpiteet tilastotietojen asiaankuuluvan hallinnan varmistamiseksi. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
26 artikla
Kertomukset
1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2008 arviointikertomuksen, joka perustuu STCW-yleissopimuksen määräysten, niiden täytäntöönpanon sekä turvallisuuden ja miehistön koulutustason välisestä suhteesta saatujen tietojen perusteelliseen analysointiin ja arviointiin.
2. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 25 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella laaditun arviointikertomuksen viimeistään 20 päivänä lokakuuta 2010.
Kertomuksessa komissio selvittää, miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet tätä direktiiviä, ja tarvittaessa ehdottaa lisätoimenpiteitä.
27 artikla
Muuttaminen
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27a artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen V muuttamiseksi niiden tietojen erityisen ja asianmukaisen sisällön ja yksityiskohtien osalta, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava, edellyttäen että tällaisilla säädöksillä ainoastaan otetaan huomioon STCW-yleissopimukseen ja -säännöstöön tehtävät muutokset ja niissä noudatetaan tietosuojatoimenpiteitä. Näillä delegoiduilla säädöksillä ei saa muuttaa 25a artiklan 3 kohdassa edellytettäviä tietojen tunnistamattomuutta koskevia säännöksiä.
27a artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2. Siirretään 27 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 3 päivästä tammikuuta 2013. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään 4 päivänä huhtikuuta 2017. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 27 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 27 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
28 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 ( 10 ) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea). Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 11 ) tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tällöin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
29 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä 3, 5, 7, 9–15, 17, 18, 19, 22, 23 ja 24 artiklan sekä liitteen I nojalla hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomisesta määrättävien seuraamusten järjestelmistä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraamukset pannaan täytäntöön. Näiden säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
30 artikla
Siirtymäsäännökset
Jäsenvaltiot voivat 1 päivään tammikuuta 2017 saakka myöntää ja tunnustaa pätevyyskirjoja sekä varustaa niitä kelpoisuustodistuksella tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat ennen 3 päivää tammikuuta 2013, niiden merenkulkijoiden osalta, jotka ovat aloittaneet hyväksytyn meripalvelun, hyväksytyn koulutusohjelman tai hyväksytyn koulutuskurssin ennen 1 päivää heinäkuuta 2013.
Jäsenvaltiot voivat 1 päivään tammikuuta 2017 saakka uudistaa pätevyyskirjoja ja kelpoisuustodistuksia tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat ennen 3 päivää tammikuuta 2013.
31 artikla
Tietojen anto komissiolle
Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.
Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.
32 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivi 2001/25/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä III olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevassa B osassa lueteltuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin ja ne luetaan liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
▼M1 —————
34 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
3 ARTIKLASSA TARKOITETUT STCW-YLEISSOPIMUKSEN KOULUTUSVAATIMUKSET
I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1. Tässä liitteessä tarkoitettuja sääntöjä täydennetään STCW-säännöstön A osaan sisältyvillä pakollisilla määräyksillä, lukuun ottamatta VIII luvun sääntöä VIII/2.
Kaikki viittaukset sääntöjen vaatimuksiin ovat myös viittauksia STCW-säännöstön A osassa olevaan vastaavaan osastoon.
2. STCW-säännöstön A osassa esitetään pätevyysvaatimukset, jotka hakijan on osoitettava täyttävänsä, jotta pätevyyskirja voidaan myöntää ja uusia STCW-yleissopimuksen määräysten mukaisesti. VII luvun vaihtoehtoisten pätevyysasiakirjojen myöntämistä koskevien määräysten ja II, III ja IV luvun pätevyysasiakirjojen myöntämistä koskevien määräysten välisen yhteyden selventämiseksi pätevyysvaatimuksissa määritetyt taidot on luokiteltu seuraaviin seitsemään tehtäväalueeseen:
1) navigointi;
2) lastin käsittely ja ahtaus;
3) aluksen käytön valvonta ja aluksella olevista henkilöistä huolehtiminen;
4) laivakonetekniikka;
5) sähkö-, automaatio- ja säätötekniikka;
6) huolto ja korjaus;
7) radioliikenne
seuraavien vastuualueiden mukaisesti:
1) johtotaso;
2) operatiivinen taso;
3) suoritustaso.
Tehtävä- ja vastuualueet määritellään STCW-säännöstön A osan II, III ja IV luvussa mainittujen pätevyysvaatimusten taulukoiden alaotsikoissa.
II LUKU
PÄÄLLIKKÖ JA KANSIOSASTO
Sääntö II/1
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi komentosiltavahdin vahtipäälliköille aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500
1. Merialuksen komentosiltavahdin vahtipäälliköllä on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta osana hyväksyttyä koulutusohjelmaa, johon kuuluu STCW-säännöstön A-II/1 säännön vaatimukset täyttävää aluksella tapahtuvaa koulutusta ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, tai hänellä on muutoin oltava hyväksyttyä meripalvelua vähintään 36 kuukautta;
2.3 täytynyt suorittaa vaaditun meripalvelun aikana komentosiltavahtitehtäviä päällikön tai pätevän vahtipäällikön alaisuudessa vähintään kuusi kuukautta;
2.4 tarvittaessa täytettävä sovellettavat IV luvun sääntöjen vaatimukset määrättyjen radiotehtävien suorittamiseksi radio-ohjesäännön mukaisesti;
2.5 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-II/1 säännössä määritetyt pätevyysvaatimukset; sekä
2.6 täytettävä STCW-säännöstön A-VI/1 säännön 2 kohdassa, A-VI/2 säännön 1–4 kohdassa, A-VI/3 säännön 1–4 kohdassa sekä A-VI/4 säännön 1–3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
Sääntö II/2
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi aluksen päällikölle ja yliperämiehelle aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500
1. Merialuksen päälliköllä ja yliperämiehellä on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 3 000.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 täytettävä komentosiltavahdin vahtipäällikön pätevyyskirjan myöntämiselle asetetut vaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500, ja täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua siinä toimessa
2.1.1 yliperämiehen pätevyyskirjaa varten vähintään 12 kuukautta; ja
2.1.2 päällikön pätevyyskirjaa varten vähintään 36 kuukautta; tätä aikaa voidaan lyhentää, ei kuitenkaan 24:ää kuukautta lyhyemmäksi, jos vähintään 12 kuukautta tästä meripalvelusta on suoritettu yliperämiehenä; sekä
2.2 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-II/2 säännössä määritetyt päällikön ja yliperämiehen pätevyysvaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 3 000.
3. Merialuksen päälliköllä ja yliperämiehellä on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on 500–3 000.
4. Pätevyyskirjan hakijan on
4.1 yliperämiehen pätevyyskirjaa varten täytettävä aluksen komentosiltavahdin vahtipäällikölle asetetut vaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500;
4.2 päällikön pätevyyskirjaa varten täytettävä aluksen komentosiltavahdin vahtipäällikölle asetetut vaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500, ja täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua siinä toimessa vähintään 36 kuukautta; tätä aikaa voidaan lyhentää, ei kuitenkaan 24:ää kuukautta lyhyemmäksi, jos vähintään 12 kuukautta tästä meripalvelusta on suoritettu yliperämiehenä; sekä
4.3 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus ja täytettävä STCW-säännöstön A-II/2 säännössä määritellyt alusten päällikön ja perämiehen pätevyysvaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on 500–3 000.
Sääntö II/3
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi komentosiltavahdin vahtipäällikölle ja päällikölle aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500
1. Sellaisen merialuksen komentosiltavahdin vahtipäälliköllä, jonka bruttovetoisuus on alle 500 ja jota ei käytetä lähiliikenteeseen, on oltava pätevyyskirja, joka oikeuttaa työskentelemään aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500.
2. Sellaisen merialuksen päälliköllä, jonka bruttovetoisuus on alle 500 ja jota ei käytetä lähiliikenteeseen, on oltava pätevyyskirja, joka oikeuttaa työskentelemään päällikkönä aluksella, jonka bruttovetoisuus on 500–3 000.
3. Lähiliikenteeseen käytettävän merialuksen komentosiltavahdin vahtipäälliköllä on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500.
4. Henkilön, joka hakee lähiliikenteeseen käytettävän merialuksen komentosiltavahdin vahtipäällikön pätevyyskirjaa aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500, on
4.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
4.2 täytynyt suorittaa
4.2.1 erityiskoulutus, mukaan luettuna tarvittava määrä jäsenvaltion vaatimaa asianmukaista meripalvelua; tai
4.2.2 hyväksyttyä meripalvelua kansiosastossa vähintään 36 kuukautta;
4.3 tarvittaessa täytettävä sovellettavat IV luvun sääntöjen vaatimukset määrättyjen radiotehtävien suorittamiseksi radio-ohjesäännön mukaisesti;
4.4 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-II/3 säännössä määritellyt lähiliikenteeseen käytettävien alusten komentosiltavahdin vahtipäällikön pätevyysvaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500; ja
4.5 täytettävä STCW-säännöstön A-VI/1 säännön 2 kohdassa, A-VI/2 säännön 1–4 kohdassa, A-VI/3 säännön 1–4 kohdassa sekä A-VI/4 säännön 1–3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Lähiliikenteeseen käytettävän merialuksen päälliköllä on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500.
6. Henkilön, joka hakee lähiliikenteeseen käytettävän merialuksen päällikön pätevyyskirjaa aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500, on
6.1 oltava vähintään 20 vuoden ikäinen;
6.2 täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua komentosiltavahdin vahtipäällikkönä vähintään 12 kuukautta;
6.3 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-II/3 säännössä määritellyt lähiliikenteeseen käytettävien alusten päällikön pätevyysvaatimukset aluksella, jonka bruttovetoisuus on alle 500; sekä
6.4 täytettävä STCW-säännöstön A-VI/1 säännön 2 kohdassa, A-VI/2 säännön 1–4 kohdassa, A-VI/3 säännön 1–4 kohdassa sekä A-VI/4 säännön 1–3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
7. Jos hallinto katsoo, että aluksen koko ja liikennöintiolosuhteet ovat sellaiset, että tämän säännön ja STCW-säännöstön A-II/3 säännön kaikkien vaatimusten noudattaminen on kohtuutonta tai mahdotonta, se voi vapauttaa tällaisen aluksen tai alusluokan päällikön tai komentosiltavahdin vahtipäällikön soveltuvassa määrin joistakin vaatimuksista, ottaen kuitenkin huomioon kaikkien samoilla vesillä liikkuvien alusten turvallisuuden.
Sääntö II/4
Pakolliset vähimmäisvaatimukset komentosiltavahtiin osallistuvalle vahtimiehelle
1. Merialuksen komentosiltavahtiin osallistuvalla vahtimiehellä on oltava asianmukainen pätevyysasiakirja kyseisten tehtävien suorittamiseen aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500; tämä määräys ei kuitenkaan koske koulutuksessa olevia ja sellaisia vahtimiehiä, jotka suorittavat komentosiltavahdin aikana tehtäviä, jotka eivät edellytä erityistä ammattitaitoa.
2. Pätevyysasiakirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 16 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt suorittaa
2.2.1 hyväksytty meripalvelu, johon kuuluu vähintään kuuden kuukauden koulutus ja kokemus; tai
2.2.2 erityiskoulutus, joko ennen merelle lähtöä tai aluksella, mukaan lukien vähintään kaksi kuukautta hyväksyttyä meripalvelua; sekä
2.3 täytettävä STCW-säännöstön A-II/4 säännössä määritetyt pätevyysvaatimukset.
3. Edellä 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa vaadittu meripalvelu, koulutus ja kokemus on yhdistettävä komentosiltavahtitehtäviin, ja niihin on sisällytettävä tehtäviä, jotka suoritetaan päällikön, komentosiltavahdin vahtipäällikön tai pätevän vahtimiehen välittömässä alaisuudessa.
Sääntö II/5
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyysasiakirjan myöntämiseksi matruusille
1. Merialuksella työskentelevällä matruusilla on oltava asianmukainen pätevyysasiakirja aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500.
2. Pätevyysasiakirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytettävä komentosiltavahtiin osallistuvan vahtimiehen pätevyysasiakirjan myöntämiselle asetetut vaatimukset;
2.3 saatuaan komentosiltavahtiin osallistuvan vahtimiehen pätevyyden on oltava hyväksyttyä meripalvelua kansiosastolla
2.3.1 vähintään 18 kuukautta; tai
2.3.2 vähintään 12 kuukautta ja täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus; sekä
2.4 täytettävä STCW-säännöstön A-II/5 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Jäsenvaltion on vertailtava pätevyysvaatimuksia, joita se vaatii matruusilta sellaisten pätevyysasiakirjojen osalta, jotka myönnetään ennen 1 päivää tammikuuta 2012, STCW-säännöstön A-II/5 säännössä asetettuihin pätevyysasiakirjan myöntämiselle asetettuihin vaatimuksiin ja tarvittaessa määriteltävä asianomaisen henkilöstön täydennyskoulutustarve.
4. Jäsenvaltio, joka on myös vuonna 1946 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön matruusin pätevyyskirjoja koskevan yleissopimuksen (N:o 74) sopimuspuoli, voi 1 päivään tammikuuta 2017 saakka uudistaa pätevyysasiakirjoja ja kelpoisuustodistuksia edellä mainitun yleissopimuksen määräysten mukaisesti.
5. Jäsenvaltio voi katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos hän on palvellut vastaavassa toimessa kansiosastolla vähintään 12 kuukauden ajan niiden 60 kuukauden aikana, jotka edeltävät tämän direktiivin voimaantuloa.
III LUKU
KONEOSASTO
Sääntö III/1
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi miehitetyn konehuoneen vahtikonemestarille tai ajoittain miehittämättömän konehuoneen päivystävälle konemestarille
1. Merialuksella työskentelevällä miehitetyn konehuoneen vahtikonemestarilla ja ajoittain miehittämättömän konehuoneen päivystävällä konemestarilla on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt suorittaa yhdistettyä konepajaharjoittelua ja hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta osana hyväksyttyä koulutusohjelmaa, johon kuuluu aluksella tapahtuvaa koulutusta, joka täyttää STCW-säännöstön A-III/1 säännössä määritetyt vaatimukset ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, tai muutoin täytynyt suorittaa konepajaharjoittelua ja hyväksyttyä meripalvelua vähintään 36 kuukautta, josta vähintään 30 kuukautta on meripalvelua koneosastossa;
2.3 täytynyt suorittaa vaaditun meripalvelun aikana konehuonevahtitehtäviä konepäällikön tai pätevän konemestarin alaisuudessa vähintään kuusi kuukautta;
2.4 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-III/1 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset; ja
2.5 täytettävä STCW-säännöstön A-VI/1 säännön 2 kohdassa, A-VI/2 säännön 1–4 kohdassa, A-VI/3 säännön 1–4 kohdassa sekä A-VI/4 säännön 1–3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
Sääntö III/2
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi pääkuljetuskoneistoteholtaan vähintään 3 000 kW aluksen konepäällikölle ja ensimmäiselle konemestarille
1. Merialuksen konepäälliköllä ja ensimmäisellä konemestarilla on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 3 000 kW.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 täytettävä konehuoneen vahtikonemestarin pätevyysvaatimukset merialuksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW, ja täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua siinä toimessa;
2.1.1 ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjan osalta vähintään 12 kuukautta pätevänä konemestarina; ja
2.1.2 konepäällikön pätevyyskirjan osalta vähintään 36 kuukautta; tätä määräaikaa voidaan kuitenkin lyhentää, ei kuitenkaan 24:ää kuukautta lyhyemmäksi, jos hakija on hankkinut vähintään 12 kuukautta tällaisesta meripalvelusta ensimmäisenä konemestarina; sekä
2.2 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-III/2 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
Sääntö III/3
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi konepäällikölle ja ensimmäiselle konemestarille aluksessa, jonka pääkuljetuskoneiston teho on 750 kW–3 000 kW
1. Merialuksella työskentelevällä konepäälliköllä ja ensimmäisellä konemestarilla on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on 750 kW–3 000 kW.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 täytettävä vahtikonemestarin pätevyyskirjan myöntämiselle asetetut vaatimukset;
2.1.1 ensimmäisen konemestarin pätevyyskirjaa varten täytynyt hankkia vähintään 12 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua konemestariharjoittelijana tai konemestarina; ja
2.1.2 konepäällikön pätevyyskirjaa varten täytynyt hankkia vähintään 24 kuukautta hyväksyttyä meripalvelua, josta vähintään 12 kuukautta sen jälkeen, kun hän on saanut ensimmäisen konemestarin pätevyyden; ja
2.2 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-III/3 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Konemestari, joka on pätevä toimimaan ensimmäisenä konemestarina aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 3 000 kW, saa toimia konepäällikkönä aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on alle 3 000 kW, edellyttäen että pätevyyskirjassa on tästä asianmukainen merkintä.
Sääntö III/4
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyysasiakirjan myöntämiseksi miehistön jäsenelle, joka osallistuu konehuonevahtiin miehitetyssä konehuoneessa tai joka suorittaa tehtäviä ajoittain miehittämättömässä konehuoneessa
1. Miehistön jäsenellä, joka osallistuu konehuonevahtiin tai joka suorittaa tehtäviä ajoittain miehittämättömässä konehuoneessa, on oltava asianmukainen pätevyysasiakirja kyseisten tehtävien suorittamiseen merialuksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW; tämä määräys ei kuitenkaan koske koulutuksessa olevia eikä sellaisia miehistön jäseniä, jotka suorittavat tehtäviä, jotka eivät edellytä erityistä ammattitaitoa.
2. Pätevyysasiakirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 16 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt suorittaa
2.2.1 hyväksytty meripalvelu, johon kuuluu vähintään kuuden kuukauden koulutus ja kokemus; tai
2.2.2 erityiskoulutus, joko ennen merelle lähtöä tai aluksella, mukaan lukien vähintään kaksi kuukautta hyväksyttyä meripalvelua; sekä
2.3 täytettävä STCW-säännöstön A-III/4 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Edellä 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa vaadittu meripalvelu, koulutus ja kokemus on yhdistettävä konehuonevahtitehtäviin, ja niihin on sisällytettävä tehtäviä, jotka suoritetaan pätevän konemestarin tai pätevän miehistön jäsenen välittömässä alaisuudessa.
Sääntö III/5
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyysasiakirjan myöntämiseksi miehitetyn konehuoneen konemiehelle tai ajoittain miehittämättömän konehuoneen konemiehelle
1. Merialuksella työskentelevällä konemiehellä on oltava asianmukainen pätevyysasiakirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW.
2. Pätevyysasiakirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytettävä pätevyysasiakirjan myöntämistä koskevat vaatimukset, jotka on asetettu miehistön jäsenille, jotka osallistuvat konehuonevahtiin miehitetyssä konehuoneessa tai jotka suorittavat tehtäviä ajoittain miehittämättömässä konehuoneessa;
2.3 saatuaan konehuonevahtiin osallistuvan miehistön jäsenen pätevyyden täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua koneosastolla
2.3.1 vähintään 12 kuukautta; tai
2.3.2 vähintään 6 kuukautta ja täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus; ja
2.4 täytettävä STCW-säännöstön A-III/5 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Jäsenvaltion on vertailtava pätevyysvaatimuksia, joita se vaatii koneosaston miehistön jäseniltä sellaisten pätevyysasiakirjojen osalta, jotka myönnetään ennen 1 päivää tammikuuta 2012, STCW-säännöstön A-III/5 säännössä määriteltyihin pätevyysasiakirjan myöntämiselle asetettuihin vaatimuksiin ja tarvittaessa määriteltävä asianomaisten henkilöstön jäsenten täydennyskoulutustarve.
4. Jäsenvaltio voi katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos hän on palvellut vastaavassa toimessa koneosastossa vähintään 12 kuukauden ajan niiden 60 kuukauden aikana, jotka edeltävät tämän direktiivin voimaantuloa.
Sääntö III/6
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjan myöntämiseksi sähkömestarille
1. Merialuksella työskentelevällä sähkömestarilla on oltava pätevyyskirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW.
2. Pätevyyskirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt suorittaa yhdistettyä konepajaharjoittelua ja hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta, josta vähintään kuusi kuukautta on meripalvelua osana hyväksyttyä koulutusohjelmaa, joka täyttää STCW-säännöstön A-III/6 säännössä määritetyt vaatimukset ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, tai muutoin täytynyt suorittaa konepajaharjoittelua ja hyväksyttyä meripalvelua vähintään 36 kuukautta, josta vähintään 30 kuukautta on meripalvelua koneosastossa;
2.3 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-III/6 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset; ja
2.4 täytettävä STCW-säännöstön A-VI/1 säännön 2 kohdassa, A-VI/2 säännön 1–4 kohdassa, A-VI/3 säännön 1–4 kohdassa sekä A-VI/4 säännön 1–3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Jäsenvaltion on vertailtava pätevyysvaatimuksia, joita se vaatii sähkömestareilta sellaisten pätevyyskirjojen osalta, jotka myönnetään ennen 1 päivää tammikuuta 2012, STCW-säännöstön A-III/6 säännössä määriteltyihin pätevyyskirjan myöntämiselle asetettuihin vaatimuksiin ja määriteltävä asianomaisten miehistön jäsenten täydennyskoulutustarve.
4. Jäsenvaltio voi katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos hän on palvellut vastaavassa toimessa aluksella vähintään 12 kuukauden ajan niiden 60 kuukauden aikana, jotka edeltävät tämän direktiivin voimaantuloa, ja täyttää STCW-säännöstön A-III/6 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi katsoa, että henkilö, jolla on sopiva pätevyys, kykenee suorittamaan tietyt A-III/6 säännön mukaiset tehtävät.
Sääntö III/7
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyysasiakirjan myöntämiseksi sähkömiehelle
1. Merialuksella työskentelevällä sähkömiehellä on oltava asianmukainen pätevyysasiakirja aluksella, jonka pääkuljetuskoneiston teho on vähintään 750 kW.
2. Pätevyysasiakirjan hakijan on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
2.2 täytynyt hankkia hyväksytty meripalvelu, johon sisältyy vähintään 12 kuukautta koulutusta ja kokemusta; tai
2.3 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus, johon sisältyy vähintään kuusi kuukautta hyväksyttyä meripalvelua; tai
2.4 omattava pätevyys, joka vastaa STCW-säännöstön A-III/7 säännössä määrättyä teknistä pätevyystasoa, ja täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua vähintään kolme kuukautta; ja
2.5 täytettävä STCW-säännöstön A-III/7 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Jäsenvaltion on vertailtava pätevyysvaatimuksia, joita se vaatii sähkömiehiltä sellaisten pätevyysasiakirjojen osalta, jotka myönnetään ennen 1 päivää tammikuuta 2012, STCW-säännöstön A-III/7 säännössä määriteltyihin pätevyysasiakirjan myöntämiselle asetettuihin vaatimuksiin ja tarvittaessa määriteltävä asianomaisten miehistön jäsenten täydennyskoulutustarve.
4. Jäsenvaltio voi katsoa merenkulkijan täyttävän tämän säännön vaatimukset, jos hän on palvellut vastaavassa toimessa aluksella vähintään 12 kuukauden ajan niiden 60 kuukauden aikana, jotka edeltävät tämän direktiivin voimaantuloa, ja täyttää STCW-säännöstön A-III/7 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi katsoa, että henkilö, jolla on sopiva pätevyys, kykenee suorittamaan tietyt A-III/7 säännön mukaiset tehtävät.
IV LUKU
RADIOVIESTINTÄ JA RADIOASEMAN KÄYTTÄJÄT
Selventävä huomautus
Radiopäivystystä koskevat pakolliset määräykset annetaan radio-ohjesäännössä ja SOLAS 74 -yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna. Radiolaitteiden huoltoa koskevat määräykset annetaan SOLAS 74 -yleissopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön antamissa ohjeissa.
Sääntö IV/1
Soveltamisala
1. Lukuun ottamatta 2 kohdan määräyksiä, tämän luvun määräyksiä sovelletaan radioaseman käyttäjään aluksella, jolla käytetään merenkulun maailmanlaajuista hätä- ja turvallisuusjärjestelmää (GMDSS) SOLAS 74 -yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna.
2. Radioaseman käyttäjältä ei vaadita tämän luvun määräysten noudattamista sellaisilla aluksilla, joiden ei tarvitse noudattaa SOLAS 74 -yleissopimuksen IV luvun GMDSS-määräyksiä. Radioaseman käyttäjän edellytetään kuitenkin noudattavan kyseisillä aluksilla radio-ohjesääntöä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että radio-ohjesäännössä määrätyt asianmukaiset pätevyysasiakirjat myönnetään tällaiselle radioaseman käyttäjälle tai että ne tunnustetaan näiden osalta.
Sääntö IV/2
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyyskirjojen myöntämiseksi GMDSS-radioaseman käyttäjälle
1. Radiotehtävistä vastaavalla tai niitä suorittavalla henkilöllä on oltava jäsenvaltion myöntämä tai tunnustama radio-ohjesäännön määräysten mukainen pätevyyskirja GMDSS-järjestelmää varten sellaisella aluksella, jonka edellytetään osallistuvan GMDSS-järjestelmään.
2. Lisäksi henkilön, joka hakee pätevyyskirjaa palvellakseen tämän säännön nojalla aluksella, jolla SOLAS 74 -yleissopimuksen mukaisesti on oltava radiolaitteisto, on
2.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen; ja
2.2 täytynyt läpäistä hyväksytty koulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-IV/2 säännössä määritellyt pätevyysvaatimukset.
V LUKU
HENKILÖSTÖN ERITYISET KOULUTUSVAATIMUKSET TIETYN TYYPPISILLÄ ALUKSILLA
Sääntö V/1-1
Öljy- ja kemikaalisäiliöaluksen päällikön, päällystön ja miehistön koulutukselle ja pätevyydelle asetetut pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Päällystön ja miehistön jäsenillä, jotka suorittavat öljy- ja kemikaalisäiliöaluksissa lastiin tai lastinkäsittelylaitteisiin liittyviä erityistehtäviä, on oltava pätevyysasiakirja öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutuksesta.
2. Henkilön, joka hakee pätevyystodistusta öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutuksesta, on täytynyt läpäistä peruskoulutus öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnasta STCW-säännöstön A-VI/1 säännön määräysten mukaisesti sekä hankkia
2.1 hyväksyttyä meripalvelua vähintään kolme kuukautta öljy- ja kemikaalisäiliöaluksilla sekä täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-1 säännön 1 kohdassa määritetyt pätevyysvaatimukset; tai
2.2 hyväksytty öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutus sekä täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-1 säännön 1 kohdassa määritetyt pätevyysvaatimukset.
3. Päälliköllä, konepäälliköllä, yliperämiehellä, ensimmäisellä konemestarilla ja jokaisella muulla henkilöllä, joka on välittömästi vastuussa lastauksesta, purkamisesta, matkan aikana tapahtuvasta lastinhoidosta, lastinkäsittelystä, säiliöiden puhdistamisesta tai muusta lastaukseen liittyvästä toiminnasta öljysäiliöaluksilla, on oltava pätevyystodistus öljysäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta.
4. Henkilön, joka hakee pätevyystodistusta öljysäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta, on
4.1 täytettävä öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset; ja
4.2 täytettyään öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset täytynyt hankkia
4.2.1 hyväksyttyä meripalvelua öljysäiliöaluksilla vähintään kolme kuukautta; tai
4.2.2 hyväksyttyä kemikaalisäiliöaluksella tapahtuvaa koulutusta vähintään yksi kuukausi ylimääräisessä toimessa, johon kuuluu vähintään kolme lastausoperaatiota ja kolme purkamisoperaatiota ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, STCW-säännöstön B-V/1 säännössä annettujen ohjeiden mukaisesti; ja
4.3 täytynyt läpäistä hyväksytty öljysäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutus ja täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-1 säännön 2 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Päälliköllä, konepäälliköllä, yliperämiehellä, ensimmäisellä konemestarilla ja jokaisella muulla henkilöllä, joka on välittömästi vastuussa lastauksesta, purkamisesta, matkan aikana tapahtuvasta lastinhoidosta, lastinkäsittelystä, säiliöiden puhdistamisesta tai muusta lastaukseen liittyvästä toiminnasta kemikaalisäiliöaluksilla, on oltava pätevyystodistus kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta.
6. Joka hakee pätevyystodistusta kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta, on
6.1 täytettävä öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset; ja
6.2 täytettyään öljy- ja kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset täytynyt suorittaa
6.2.1 hyväksyttyä meripalvelua kemikaalisäiliöaluksella vähintään kolme kuukautta; tai
6.2.2 hyväksyttyä kemikaalisäiliöaluksella tapahtuvaa koulutusta vähintään yksi kuukausi ylimääräisessä toimessa, johon kuuluu vähintään kolme lastausoperaatiota ja kolme purkamisoperaatiota ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, STCW-säännöstön B-V/1 säännössä annettujen ohjeiden mukaisesti; ja
6.3 täytynyt läpäistä hyväksytty kemikaalisäiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutus ja täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-1 säännön 3 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merenkulkijoille, joilla on 2, 4 tai 6 kohdan mukainen pätevyys, myönnetään pätevyystodistus tai että jo myönnettyyn pätevyyskirjaan tai -todistukseen tehdään asianmukainen merkintä.
Sääntö V/1-2
Nestemäistä kaasua kuljettavan säiliöaluksen päällikön, päällystön ja miehistön koulutukselle ja pätevyydelle asetetut pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Päällystön ja miehistön jäsenellä, joka suorittaa nestemäistä kaasua kuljettavissa säiliöaluksissa lastiin tai lastinkäsittelylaitteisiin liittyviä erityistehtäviä, on oltava pätevyystodistus nestekaasusäiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutuksesta.
2. Henkilön, joka hakee pätevyystodistusta nestemäistä kaasua kuljettavien säiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutuksesta, on täytynyt läpäistä peruskoulutus STCW-säännöstön A-VI/1 säännön määräysten mukaisesti sekä hankkia
2.1 hyväksyttyä meripalvelua nestemäistä kaasua kuljettavilla säiliöaluksilla vähintään kolme kuukautta ja täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-2 säännön 1 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset; tai
2.2 hyväksytty nestemäistä kaasua kuljettavan säiliöaluksen lastitoiminnan peruskoulutus ja täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-2 säännön 1 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
3. Päälliköllä, konepäälliköllä, yliperämiehellä, ensimmäisellä konemestarilla ja jokaisella muulla henkilöllä, joka on välittömästi vastuussa lastauksesta, purkamisesta, lastinhoidosta matkan aikana, lastinkäsittelystä, säiliöiden puhdistamisesta tai muusta lastaukseen liittyvästä toiminnasta nestemäistä kaasua kuljettavilla säiliöaluksilla, on oltava pätevyystodistus nestemäistä kaasua kuljettavien säiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta.
4. Joka hakee pätevyystodistusta nestemäistä kaasua kuljettavien säiliöalusten lastitoiminnan jatkokoulutuksesta, on
4.1 täytettävä nestemäistä kaasua kuljettavien säiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset; ja
4.2 täytettyään nestemäistä kaasua kuljettavien säiliöalusten lastitoiminnan peruskoulutusta koskevan pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut vaatimukset täytynyt suorittaa
4.2.1 hyväksyttyä meripalvelua nestemäistä kaasua kuljettavilla säiliöaluksilla vähintään kolme kuukautta; tai
4.2.2 hyväksyttyä nestemäistä kaasua kuljettavalla säiliöaluksella tapahtuvaa koulutusta vähintään yksi kuukausi ylimääräisessä toimessa, johon kuuluu vähintään kolme lastausoperaatiota ja kolme purkamisoperaatiota ja joka on merkitty hyväksyttyyn harjoittelukirjaan, STCW-säännöstön B-V/1 säännössä annettujen ohjeiden mukaisesti; ja
4.3 täytynyt läpäistä hyväksytty nestemäistä kaasua kuljettavien alusten lastitoiminnan jatkokoulutus ja täytettävä STCW-säännöstön A-V/1-2 säännön 2 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merenkulkijalle, jolla on 2 tai 4 kohdan mukainen pätevyys, myönnetään pätevyystodistus tai että jo myönnettyyn pätevyyskirjaan tai -todistukseen tehdään asianmukainen merkintä.
Sääntö V/2
Matkustaja-aluksen päällikön, päällystön, miehistön ja muun laivaväen koulutukselle ja pätevyydelle asetetut pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Tätä sääntöä sovelletaan kansainvälisillä matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten päällikköön, päällystöön, miehistöön ja muuhun laivaväkeen. Jäsenvaltiot päättävät, miten kyseisiä vaatimuksia sovelletaan kotimaan matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten henkilöstöön.
2. Merenkulkijan on täytynyt läpäistä 4–7 kohdassa vaadittu toimiensa, tehtäviensä ja vastuualueidensa mukainen koulutus, ennen kuin hänet voidaan määrätä tehtäviin matkustaja-aluksilla.
3. Niiden merenkulkijoiden, joiden koulutuksen edellytetään olevan 4, 6 ja 7 kohdan mukainen, on vähintään viiden vuoden väliajoin suoritettava asianmukainen täydennyskoulutus tai heidän on todistettava, että he ovat hankkineet vaaditun pätevyystason viiden edeltävän vuoden aikana.
4. Päällikön, päällystön ja muun laivaväen, joka on hälytysluettelossa määrätty auttamaan matkustajia hätätilanteissa matkustaja-aluksilla, on täytynyt läpäistä STCW-säännöstön A-V/2 säännön1 kohdassa määritelty väkijoukkojen hallintaa koskeva koulutus.
5. Matkustaja-alusten matkustajatiloissa suoraan matkustajille palveluja tarjoavan henkilöstön on täytynyt läpäistä STCW-säännöstön A-V/2 säännön 2 kohdassa määritelty turvallisuuskoulutus.
6. Päällikön, konepäällikön, yliperämiehen, ensimmäisen konemestarin ja kaikkien henkilöiden, jotka ovat hälytysluettelon mukaan vastuussa matkustajien turvallisuudesta hätätilanteissa matkustaja-aluksilla, on täytynyt läpäistä hyväksytty kriisitilanteiden hallintaa ja ihmisten käyttäytymistä koskeva koulutus, joka on määritelty STCW-säännöstön A-V/2 säännön 3 kohdassa.
7. Päällikön, yliperämiehen, konepäällikön, ensimmäisen konemestarin ja kaikkien henkilöiden, jotka ovat välittömässä vastuussa matkustajien alukseen nousemisesta ja aluksesta poistumisesta, lastin lastauksesta, purkamisesta tai kiinnittämisestä tai rungon aukkojen sulkemisesta ro-ro-matkustaja-aluksilla, on täytynyt läpäistä hyväksytty matkustajaturvallisuutta, lastin turvallisuutta sekä rungon eheyttä koskeva koulutus, joka on määritelty STCW-säännöstön A-V/2 säännön 4 kohdassa.
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakirjatodisteet suoritetusta koulutuksesta myönnetään jokaiselle henkilölle, joka on todettu päteväksi tämän säännön mukaisesti.
VI LUKU
TOIMINTA HÄTÄTILANTEISSA, TYÖTURVALLISUUS, TURVATOIMET, LÄÄKINTÄHUOLTO JA PELASTAUTUMINEN
Sääntö VI/1
Merenkulkijan turvallisuusasioihin liittyvää perehdytystä, hätätilanteiden peruskoulutusta ja ohjeistusta koskevat pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Merenkulkijan on saatava perehdytystä ja peruskoulutusta tai ohjeistusta STCW-säännöstön A-V/1 säännön mukaisesti, ja hänen on täytettävä siinä määritellyt asianmukaiset pätevyysvaatimukset.
2. Jos peruskoulutus ei kuulu myönnettävän pätevyysasiakirjan edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin, on myönnettävä pätevyystodistus, joka osoittaa, että todistuksen haltija on osallistunut peruskoulutukseen.
Sääntö VI/2
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyystodistuksen myöntämiseksi pelastusveneen ja -lautan, valmiusveneen ja nopean valmiusveneen käyttötaidosta
1. Henkilön, joka hakee pätevyystodistusta pelastusveneen ja -lautan sekä valmiusveneen, lukuun ottamatta nopeaa valmiusvenettä, käyttötaidosta, on
1.1 oltava vähintään 18 vuoden ikäinen;
1.2 täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta tai osallistua hyväksyttyyn koulutukseen sekä hankkia hyväksyttyä meripalvelua vähintään kuusi kuukautta; ja
1.3 täytettävä pelastusveneiden ja -lauttojen sekä valmiusveneiden käyttötaidosta myönnettävälle pätevyystodistukselle asetetut pätevyysvaatimukset STCW-säännöstön A-VI/2 säännön 1–4 kohdan mukaisesti.
2. Henkilön, joka hakee pätevyystodistusta nopean valmiusveneen käyttötaidosta, on
2.1 omattava pätevyystodistus pelastusveneen ja -lautan sekä valmiusveneen, lukuun ottamatta nopeaa valmiusvenettä, käyttötaidosta;
2.2 täytynyt osallistua hyväksyttyyn koulutukseen; ja
2.3 täytettävä nopean valmiusveneen käyttötaidosta myönnettävälle pätevyystodistukselle asetetut pätevyysvaatimukset STCW-säännöstön A-VI/2 säännön 7–10 kohdan mukaisesti.
Sääntö VI/3
Palontorjunnan jatkokoulutusta koskevat pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Palontorjuntatehtävien johtamiseen määrättyjen merenkulkijoiden on täytynyt läpäistä menestyksellisesti palontorjuntatekniikan jatkokoulutus, jossa kiinnitetään erityistä huomiota organisointiin, menettelytapoihin ja johtamiseen STCW-säännöstön A-VI/3 säännön 1–4 kohdan määräysten mukaisesti, ja heidän on täytettävä kyseisessä osastossa määritellyt pätevyysvaatimukset.
2. Jos palontorjunnan jatkokoulutus ei kuulu myönnettävän pätevyysasiakirjan edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin, on annettava pätevyystodistus, joka osoittaa, että todistuksen haltija on osallistunut palontorjunnan jatkokoulutukseen.
Sääntö VI/4
Ensiapuun ja lääkintähuoltoon liittyvät pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Aluksella ensiaputehtäviin määrättyjen merenkulkijoiden on täytettävä STCW-säännöstön A-VI/4 säännön 1, 2 ja 3 kohdassa määritellyt ensiapua koskevat pätevyysvaatimukset.
2. Aluksella lääkintähuollosta vastaavien merenkulkijoiden on täytettävä aluksilla tapahtuvaa lääkintähuoltoa koskevat pätevyysvaatimukset STCW-säännöstön A-VI/4 säännön 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti.
3. Jos ensiapu- tai lääkintähuoltokoulutus ei kuulu myönnettävän pätevyysasiakirjan edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin, on annettava pätevyystodistus, joka osoittaa, että todistuksen haltija on osallistunut ensiapukurssille tai lääkintähuoltokoulutukseen.
Sääntö VI/5
Pakolliset vähimmäisvaatimukset pätevyystodistuksen myöntämiseksi aluksen turvapäällikölle
1. Henkilön, joka hakee aluksen turvapäällikön pätevyystodistusta, on
1.1 täytynyt hankkia hyväksyttyä meripalvelua vähintään 12 kuukautta tai asianmukaista meripalvelua, ja hänellä täytyy olla asianmukainen tietämys aluksen toiminnoista; ja
1.2 täytettävä aluksen turvapäällikön pätevyystodistuksen myöntämiselle asetetut pätevyysvaatimukset STCW-säännöstön A-VI/5 säännön 1–4 kohdan mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaiselle tämän säännön määräysten nojalla päteväksi todetulle henkilölle myönnetään pätevyystodistus.
Sääntö VI/6
Merenkulkijan turvatoimiin liittyvää koulutusta ja ohjeistusta koskevat pakolliset vähimmäisvaatimukset
1. Merenkulkijan on saatava turvatoimiin liittyvää perehdytystä ja sellaista koulutusta tai ohjeistusta, joka lisää tietämystä turvatoimista, STCW-säännöstön A-VI/6 säännön 1–4 kohdan mukaisesti, ja hänen on täytettävä siinä määritellyt asianmukaiset pätevyysvaatimukset.
2. Jos tietämyksen lisääminen turvatoimista ei kuulu myönnettävän pätevyysasiakirjan edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin, on annettava pätevyystodistus, joka osoittaa, että todistuksen haltija on osallistunut koulutukseen, jolla lisätään tietämystä turvatoimista.
3. Jäsenvaltion on vertailtava niitä turvatoimiin liittyviä koulutus- tai ohjeistusvaatimuksia, joita se vaatii merenkulkijalta, jolla on asianmukainen pätevyys tai joka voi osoittaa pätevyytensä ennen tämän direktiivin voimaantuloa, STCW-säännöstön A-VI/6 säännön 4 kohdassa asetettuihin vaatimuksiin ja määriteltävä merenkulkijan täydennyskoulutustarve.
Turvatoimia suorittamaan määrätyt merenkulkijat
4. Turvatoimia suorittamaan määrättyjen merenkulkijoiden on täytettävä STCW-säännöstön A-VI/6 säännön 6–8 kohdassa määritellyt pätevyysvaatimukset.
5. Jos määrättyjä turvatoimia koskeva koulutus ei kuulu myönnettävän pätevyysasiakirjan edellyttämiin pätevyysvaatimuksiin, on myönnettävä pätevyystodistus, joka osoittaa, että todistuksen haltija on osallistunut määrättyjä turvatoimia koskevaan koulutukseen.
6. Jokaisen jäsenvaltion on vertailtava turvatoimikoulutusvaatimuksia, joita se vaatii merenkulkijalta, joka on määrätty suorittamaan turvatoimia ja jolla on asianmukainen pätevyys tai joka voi osoittaa pätevyytensä ennen tämän direktiivin voimaantuloa, STCW-säännöstön A-VI/6 säännön 8 kohdassa asetettuihin vaatimuksiin ja määriteltävä merenkulkijan täydennyskoulutustarve.
VII LUKU
VAIHTOEHTOISET PÄTEVYYSASIAKIRJAT
Sääntö VII/1
Vaihtoehtoisten pätevyysasiakirjojen myöntäminen
1. Huolimatta tämän liitteen II ja III luvussa asetetuista pätevyysasiakirjan myöntämistä koskevista vaatimuksista jäsenvaltiot voivat myöntää muita kuin kyseisten lukujen säännöissä mainittuja pätevyysasiakirjoja tai antaa luvan tällaisten pätevyysasiakirjojen myöntämiseen. Tämä edellyttää, että
1.1 pätevyysasiakirjoissa ja kelpoisuustodistuksissa mainittavat tehtävät ja vastuualueet on valittu STCW-säännöstön A-II/1, A-II/2, A-II/3, A-II/4, A-II/5, A-III/1, A-III/2, A-III/3, A-III/4, A-III/5 ja A-IV/2 säännössä olevista tehtävistä ja vastuualueista ja että ne vastaavat niitä täysin;
1.2 hakijat ovat läpäisseet hyväksytyn koulutuksen ja täyttävät pätevyysvaatimukset, joista määrätään STCW-säännöstön asiaankuuluvissa säännöissä ja kyseisen säännöstön A-VII/1 säännössä, pätevyysasiakirjoissa ja kelpoisuustodistuksissa mainittavien tehtävien ja vastuualueiden osalta;
1.3 hakijat ovat hankkineet hyväksytyn meripalvelun, joka on pätevyysasiakirjassa mainittavien tehtävien ja vastuualueiden suorittamisen kannalta tarkoituksenmukainen. Meripalvelun on oltava pituudeltaan vähintään tämän liitteen II ja III luvussa säädetyn mukainen. Meripalvelu ei kuitenkaan saa olla lyhyempi kuin mitä STCW-säännöstön A-VII/2 säännössä määrätään;
1.4 pätevyysasiakirjan hakijoiden, joiden on määrä toimia operatiivisen tason navigointitehtävissä, on täytettävä IV luvun sääntöjen sovellettavat vaatimukset voidakseen hoitaa määrättyjä radiotehtäviä radio-ohjesäännön mukaisesti;
1.5 pätevyysasiakirjat myönnetään tämän direktiivin 5 artiklan vaatimusten ja STCW-säännöstön VII luvun määräysten mukaisesti.
2. Tämän luvun nojalla ei myönnetä pätevyysasiakirjaa, jollei jäsenvaltio ole toimittanut STCW-yleissopimuksessa vaadittuja tietoja komissiolle.
Sääntö VII/2
Pätevyysasiakirjojen myöntäminen merenkulkijoille
Merenkulkijalla, joka suorittaa STCW-säännöstön II luvun A-II/1, A-II/2, A-II/3, A-II/4 tai A-II/5 taulukossa taikka III luvun A-III/1, A-III/2, A-III/3, A-III/4 tai A-III/5 taulukossa taikka IV luvun A-IV/2 taulukossa määritellyn tehtävän tai määriteltyjä tehtäviä, on oltava pätevyyskirja tai pätevyystodistus.
Sääntö VII/3
Vaihtoehtoisten pätevyysasiakirjojen myöntämisessä noudatettavat periaatteet
1. Jäsenvaltion, joka myöntää vaihtoehtoisia pätevyysasiakirjoja tai antaa luvan niiden myöntämiseen, on varmistettava, että seuraavia periaatteita noudatetaan:
1.1 vaihtoehtoisten pätevyysasiakirjojen myöntämisjärjestelmän saa ottaa käyttöön ainoastaan, jos se takaa vähintään saman turvallisuustason merellä ja ehkäisee ympäristön pilaantumista vähintään yhtä paljon, kuin muissa luvuissa säädetään; sekä
1.2 kaikissa järjestelyissä, jotka koskevat tämän luvun nojalla myönnettäviä vaihtoehtoisia pätevyysasiakirjoja, on määrättävä tällaisten pätevyysasiakirjojen ja muiden lukujen nojalla myönnettävien pätevyysasiakirjojen keskinäisestä vastaavuudesta.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla keskinäisen vastaavuuden periaatteella varmistetaan, että
2.1 II ja/tai III luvun nojalla pätevyysasiakirjansa saaneet ja VII luvun nojalla pätevyysasiakirjansa saaneet merenkulkijat voivat palvella aluksilla, joiden toiminta on organisoitu perinteisellä tai muulla tavalla; ja
2.2 merenkulkijoita ei kouluteta tiettyihin aluskohtaisiin järjestelyihin siten, että se heikentäisi heidän kykyään käyttää taitojaan muualla.
3. Myönnettäessä pätevyysasiakirjoja tämän luvun nojalla on otettava huomioon seuraavat periaatteet:
3.1 Vaihtoehtoisten pätevyysasiakirjojen myöntämisen tarkoituksena ei saa olla
3.1.1 aluksella olevan laivaväen vähentäminen;
3.1.2 merenkulkualan ammattien arvostuksen alentaminen tai merenkulkijoiden taitojen köyhdyttäminen; tai
3.1.3 konevahdista vastaavien päällystön jäsenten ja kansivahdista vastaavien päällystön jäsenten tehtävien osoittaminen yhdelle ainoalle pätevyysasiakirjan haltijalle tietyn vahdin aikana; ja
3.2 henkilö, jolla on aluksen päällikkyys, on nimitettävä päälliköksi, eikä minkään vaihtoehtoisen pätevyysasiakirjan myöntämisjärjestelyn käyttöönotto saa vaikuttaa haitallisesti päällikön ja muiden henkilöiden oikeudelliseen asemaan ja käskyvaltaan.
4. Edellä 1 ja 2 kohdassa esitetyillä periaatteilla on varmistettava sekä perämiesten että konemestareiden pätevyyden säilyminen.
LIITE II
19 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT PERUSTEET SELLAISTEN KOLMANSIEN MAIDEN TUNNUSTAMISELLE, JOTKA OVAT MYÖNTÄNEET ►M1 PÄTEVYYSASIAKIRJOJA ◄ TAI JOIDEN VALTUUTUKSELLA ►M1 PÄTEVYYSASIAKIRJOJA ◄ ON MYÖNNETTY
1. Kolmannen maan on oltava STCW-yleissopimuksen osapuoli.
2. IMO:n meriturvallisuuskomitea on todennut kolmannen maan osoittaneen, että STCW-yleissopimuksen määräykset on pantu täysimääräisesti ja kaikilta osin täytäntöön.
3. Komissio on Euroopan meriturvallisuusviraston avustuksella ja tarvittaessa yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa vahvistanut kyseisen osapuolen arvioinnin avulla, johon voi kuulua välineiden ja menettelyjen tarkastus, että STCW-yleissopimuksen vaatimuksia, jotka koskevat pätevyystasoa, koulutusta, pätevyysasiakirjojen myöntämistä ja laatuvaatimuksia, noudatetaan kaikilta osin.
4. Jäsenvaltio on tekemässä kyseisen kolmannen maan kanssa sitoumusta siitä, että kaikista merkittävistä muutoksista STCW-yleissopimuksen mukaisesti toteutetuissa koulutusta ja ►M1 pätevyysasiakirjojen ◄ myöntämistä koskevissa järjestelyissä ilmoitetaan viipymättä.
5. Jäsenvaltio on toteuttanut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että merenkulkija, joka esittää tunnustamista varten johtotason tehtäviin oikeuttavan ►M1 pätevyysasiakirjan ◄ , tuntee riittävästi sellaista jäsenvaltion merilainsäädäntöä, joka liittyy tehtäviin, joita hänellä on oikeus suorittaa.
6. Jos jäsenvaltio haluaa täydentää arviointia siitä, noudattaako kolmas maa vaatimuksia, arvioimalla tiettyjä merenkulkualan oppilaitoksia, sen on meneteltävä STCW-koodin A-I/6 osaston määräysten mukaisesti.
LIITE III
A OSA
Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista
(32 artiklassa tarkoitetut)
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/25/EY (EYVL L 136, 18.5.2001, s. 17) |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/84/EY (EYVL L 324, 29.11.2002, s. 53) |
Ainoastaan 11 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/103/EY (EUVL L 326, 13.12.2003, s. 28) |
|
|
Komission direktiivi 2005/23/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 14) |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/45/EY (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 160) |
Ainoastaan 4 artikla |
B OSA
Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseksi
(32 artiklassa tarkoitetut)
|
Direktiivi |
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
|
2002/84/EY |
23 päivä marraskuuta 2003 |
|
2003/103/EY |
14 päivä toukokuuta 2005 |
|
2005/23/EY |
29 päivä syyskuuta 2005 |
|
2005/45/EY |
20 päivä lokakuuta 2007 |
LIITE IV
VASTAAVUUSTAULUKKO
|
Direktiivi 2001/25/EY |
Tämä direktiivi |
|
1 artikla |
1 artikla |
|
2 artiklan johdantokappale |
2 artiklan johdantokappale |
|
2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
2 artiklan a–d alakohta |
|
3–7 artikla |
3–7 artikla |
|
7 a artikla |
8 artikla |
|
8 artikla |
9 artikla |
|
9 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale |
|
9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |
10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta |
|
9 artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäinen virke |
10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta |
|
9 artiklan 1 kohdan c alakohdan toinen virke |
10 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
9 artiklan 1 kohdan d alakohta |
10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohta |
|
9 artiklan 2 ja 3 kohta |
10 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
10 artikla |
11 artikla |
|
11 artikla |
12 artikla |
|
12 artikla |
13 artikla |
|
13 artikla |
14 artikla |
|
14 artikla |
15 artikla |
|
15 artikla |
16 artikla |
|
16 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
17 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
16 artiklan 1 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta |
17 artiklan 1 kohdan a–d alakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
17 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
16 artiklan 2 kohdan a alakohdan 1 ja 2 alakohta |
17 artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii luetelmakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta |
17 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan d alakohdan 1 ja 2 alakohta |
17 artiklan 2 kohdan d alakohdan i ja ii luetelmakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan d alakohdan 3 alakohdan i ja ii luetelmakohta |
17 artiklan 2 kohdan d alakohdan iii alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan e alakohta |
17 artiklan 2 kohdan e alakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan f alakohdan 1–5 alakohta |
17 artiklan 2 kohdan f alakohdan i-v luetelmakohta |
|
16 artiklan 2 kohdan g alakohta |
17 artiklan 2 kohdan g alakohta |
|
17 artikla |
18 artikla |
|
18 artiklan 1 ja 2 kohta |
– |
|
18 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
19 artiklan 1 kohta |
|
18 artiklan 3 kohdan a alakohta |
19 artiklan 2 kohta |
|
18 artiklan 3 kohdan b alakohta |
19 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
18 artiklan 3 kohdan c alakohta |
19 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
18 artiklan 3 kohdan d alakohta |
19 artiklan 4 kohta |
|
18 artiklan 3 kohdan e alakohta |
19 artiklan 5 kohta |
|
18 artiklan 3 kohdan f alakohta |
19 artiklan 6 kohta |
|
18 artiklan 4 kohta |
19 artiklan 7 kohta |
|
18 a artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke |
20 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
18 a artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke |
20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
18 a artiklan 3–5 kohta |
20 artiklan 3–5 kohta |
|
18 a artiklan 6 kohdan ensimmäinen ja toinen virke |
20 artiklan 6 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
18 a artiklan 7 kohta |
20 artiklan 7 kohta |
|
18 b artikla |
21 artikla |
|
19 artikla |
22 artikla |
|
20 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
23 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
20 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta |
23 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |
|
20 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
23 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes luetelmakohta |
23 artiklan 2 kohdan a–f alakohta |
|
20 artiklan 3 kohta |
23 artiklan 3 kohta |
|
21 artikla |
24 artikla |
|
21 a artikla |
25 artikla |
|
– |
26 artiklan 1 kohta |
|
21 b artiklan ensimmäinen virke |
26 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
21 b artiklan toinen virke |
26 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
22 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
27 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
22 artiklan 1 kohdan toinen virke |
27 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
– |
27 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
22 artiklan 3 ja 4 kohta |
27 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
23 artiklan 1 ja 2 kohta |
28 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
– |
28 artiklan 3 kohta |
|
23 artiklan 3 kohta |
– |
|
24 artiklan 1 ja 2 kohta |
– |
|
24 artiklan 3 kohdan 1 ja 2 alakohta |
29 artiklan a ja b alakohta |
|
25 artikla |
30 artikla |
|
26 artiklan ensimmäinen virke |
31 artiklan ensimmäinen alakohta |
|
26 artiklan toinen virke |
31 artiklan toinen alakohta |
|
27 artikla |
32 artikla |
|
28 artikla |
33 artikla |
|
29 artikla |
34 artikla |
|
Liitteet I–II |
Liitteet I–II |
|
Liite III |
– |
|
Liite IV |
– |
|
– |
Liite III |
|
– |
Liite IV |
LIITE V
KOMISSIOLLE TILASTOTARKOITUKSIIN TOIMITETTAVAT TIEDOT
1. Jos tähän liitteeseen viitataan, on toimitettava seuraavassa esitetyt STCW-säännöstön A-I/2 säännön 9 kohdassa määritellyt tiedot kaikista pätevyyskirjoista tai niiden myöntämistä koskevista kelpoisuustodistuksista, kaikista kolmansien maiden myöntämien pätevyyskirjojen tunnustamista koskevista kelpoisuustodistuksista, ja jos tiedot on merkitty tähdellä (*), ne on toimitettava tunnistamattomassa muodossa, kuten edellytetään 25 a artiklan 3 kohdassa:
Pätevyyskirja/Pätevyyskirjan myöntämistä koskeva kelpoisuustodistus:
— merenkulkijan yksilöllinen tunniste, jos saatavilla (*);
— merenkulkijan nimi (*);
— merenkulkijan syntymäpäivä;
— merenkulkijan kansalaisuus;
— merenkulkijan sukupuoli;
— pätevyyskirjan numero (*);
— kelpoisuustodistuksen numero (*);
— toimi/toimet;
— asiakirjan myöntämispäivä tai viimeisin uudistamispäivä;
— viimeinen voimassaolopäivä;
— pätevyyskirjan tila;
— rajoitukset.
Kolmannen maan myöntämän pätevyyskirjan tunnustamista koskeva kelpoisuustodistus:
— merenkulkijan yksilöllinen tunniste, jos saatavilla (*);
— merenkulkijan nimi (*);
— merenkulkijan syntymäpäivä;
— merenkulkijan kansalaisuus;
— merenkulkijan sukupuoli;
— alkuperäisen pätevyyskirjan myöntänyt maa;
— alkuperäisen pätevyyskirjan numero (*);
— muun maan myöntämän pätevyyskirjan tunnustamista koskevan kelpoisuustodistuksen numero (*);
— toimi/toimet;
— asiakirjan myöntämispäivä tai viimeisin uudistamispäivä;
— viimeinen voimassaolopäivä;
— kelpoisuustodistuksen tila;
— rajoitukset.
2. Jäsenvaltiot voivat toimittaa vapaaehtoisesti STCW-yleissopimuksen liitteen II, III ja VII luvun mukaisesti miehistön jäsenille myönnettyjä pätevyystodistuksia koskevia tietoja, kuten
— merenkulkijan yksilöllinen tunniste, jos saatavilla (*);
— merenkulkijan nimi (*);
— merenkulkijan syntymäpäivä;
— merenkulkijan kansalaisuus;
— merenkulkijan sukupuoli;
— pätevyystodistuksen numero (*);
— toimi/toimet;
— asiakirjan myöntämispäivä tai viimeisin uudistamispäivä;
— viimeinen voimassaolopäivä;
— pätevyystodistuksen tila.
( 1 ) EUVL C 151, 17.6.2008, s. 35.
( 2 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 20. lokakuuta 2008.
( 3 ) EYVL L 136, 18.5.2001, s. 17.
( 4 ) Katso liitteessä III oleva A osa.
( 5 ) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
( 6 ) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.
( 7 ) EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.
( 8 ) EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1.
( 9 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
( 10 ) EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.
( 11 ) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.