This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013PC0048
Proposal for a DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL concerning measures to ensure a high common level of network and information security across the Union
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa
/* COM/2013/048 final - 2013/0027 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa /* COM/2013/048 final - 2013/0027 (COD) */
PERUSTELUT Ehdotetun
direktiivin tavoitteena on varmistaa verkko- ja tietoturvan yhteinen korkea
taso. Tämä tarkoittaa internetin turvallisuuden sekä yhteiskunnan ja
talouden toimintaa tukevien yksityisten verkkojen ja tietojärjestelmien
turvallisuuden parantamista. Tähän päästään velvoittamalla jäsenvaltiot
nostamaan varautumistasoaan ja parantamaan keskinäistä yhteistyötään sekä
edellyttämällä, että elintärkeiden infrastruktuurien (mm. energia ja liikenne)
operaattorit ja keskeisten tietoyhteiskunnan palvelujen (sähköisen
kaupankäynnin alustojen, verkkoyhteisöpalvelujen jne.) tarjoajat sekä
julkishallinnot ryhtyvät tarvittaviin toimiin turvariskien hallitsemiseksi ja
raportoivat vakavista turvapoikkeamista kansallisille toimivaltaisille
viranomaisille. Tämä ehdotus esitetään yhdessä komission ja
unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen
eurooppalaisen kyberturvallisuusstrategian kanssa. Strategian tavoitteena on
varmistaa turvallinen ja luotettava digitaaliympäristö sekä edistää ja suojata
perusoikeuksia ja muita EU:n perusarvoja. Tämä ehdotus on strategian tärkein
toimi. Sen muut toimet keskittyvät tietoisuuden lisäämiseen,
kyberturvallisuuteen liittyvien tuotteiden ja palvelujen sisämarkkinoiden
kehittämiseen sekä t&k-investointien edistämiseen. Näitä toimia
täydennetään muilla toimilla, joiden tavoitteena on tehostaa
verkkorikollisuuden torjuntaa ja kehittää kansainvälistä
kyberturvallisuuspolitiikkaa EU:lle. 1.1. Ehdotuksen perustelut ja
tavoitteet Verkko- ja tietoturvalla on kasvava merkitys
taloudelle ja yhteiskunnalle. Verkko- ja tietoturva on myös tärkeä ennakkoehto
luotettavan ympäristön luomiselle maailmanlaajuisessa palvelukaupassa.
Tietojärjestelmät ovat kuitenkin alttiina turvapoikkeamille, kuten
inhimillisille virheille, luonnon tapahtumille, teknisille vioille tai
ilkivaltaisille hyökkäyksille. Turvapoikkeamat ovat yhä yleisempiä, laajempia
ja monimutkaisempia. Verkko- ja tietoturvan parantamisesta EU:ssa
järjestetyssä komission julkisessa verkkokuulemisessa[1] kävi ilmi, että 57 prosenttia
vastaajista oli kokenut edellisvuoden aikana verkko- ja tietoturvapoikkeamia,
joilla oli ollut vakava vaikutus niiden toimintoihin.
Verkko- ja tietoturvan puutteet voivat vaarantaa elintärkeät palvelut,
jotka ovat riippuvaisia verkko- ja tietojärjestelmien eheydestä. Tämä voi estää
yritysten toiminnan, aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita EU:n
taloudelle ja vaikuttaa kielteisesti yhteiskunnan hyvinvointiin. Lisäksi
digitaaliset tietojärjestelmät, erityisesti internet, ovat rajat ylittäviä ja
jäsenvaltioiden välillä yhteenliitettyjä viestintävälineitä, jotka helpottavat
olennaisesti tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkumista rajojen yli. Näiden
järjestelmien vakavat häiriöt yhdessä jäsenvaltiossa voivat vaikuttaa myös
muihin jäsenvaltioihin ja koko EU:hun. Verkko- ja tietojärjestelmien sietokyky
ja vakaus ovat olennaisen tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen
ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Turvapoikkeamien
todennäköisyys ja yleisyys sekä kyvyttömyys taata tehokas suoja heikentävät
myös yleisön luottamusta verkko- ja tietopalveluihin. Esimerkiksi
Eurobarometrin vuoden 2012 kyberturvallisuuskyselyn mukaan 38 prosenttia
internetin käyttäjistä EU:ssa on huolissaan verkkomaksujen turvallisuudesta ja
on muuttanut käyttäytymistään turvallisuuskysymyksiin liittyvien huolenaiheiden
vuoksi. Vastaajista 18 prosenttia ilmoitti aikovansa vähentää tavaroiden ostoa
verkon kautta ja 15 prosenttia internet-pankkipalvelujen käyttöä[2]. Tämänhetkinen tilanne EU:ssa, joka on tulosta
toistaiseksi harjoitetusta täysin vapaaehtoisesta lähestymistavasta, ei tarjoa
riittävää suojaa verkko- ja tietoturvapoikkeamilta ja ‑riskeiltä kaikkialla
EU:ssa. Tämänhetkiset verkko- ja tietoturvavalmiudet ja ‑mekanismit eivät
yksinkertaisesti riitä vastaamaan nopeasti muuttuviin uhkiin ja varmistamaan
korkeatasoista ja yhtenäistä suojaa kaikissa jäsenvaltioissa. Toteutetuista aloitteista huolimatta
jäsenvaltioiden valmiudet ja varautumistaso vaihtelevat paljon, mikä johtaa lähestymistapojen
hajanaisuuteen eri puolilla EU:ta. Koska verkot ja järjestelmät ovat
yhteenliitettyjä, EU:n yleinen verkko- ja tietoturva heikentyy sellaisten
jäsenvaltioiden takia, joissa turvataso on riittämätön. Tämä tilanne vaikeuttaa
myös luottamuksen luomista vertaisryhmien välille, mikä on ennakkoedellytys
yhteistyölle ja tiedonvaihdolle. Yhteistyötä harjoitetaan vain niiden
vähemmistönä olevien jäsenvaltioiden kesken, joissa valmiustaso on korkea. EU:n tasolla ei tällä hetkellä ole toimivaa
mekanismia tulokselliselle yhteistyölle ja luotettavalle jäsenvaltioiden
väliselle tiedonjaolle verkko- ja tietoturvapoikkeamista ja ‑riskeistä. Tämä
voi johtaa epäyhtenäisiin sääntelyllisiin toimiin, epäjohdonmukaisiin
strategioihin ja erilaisiin standardeihin, mikä puolestaan johtaa
riittämättömään verkko- ja tietoturvaan koko EU:ssa. Myös sisämarkkinoille voi
syntyä esteitä, mikä lisää säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia
sellaisille yrityksille, jotka toimivat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Lisäksi
toimijoita, jotka ylläpitävät elintärkeää infrastruktuuria tai tarjoavat
yhteiskunnan toiminnan kannalta olennaisia palveluja, ei ole velvoitettu
riskinhallintatoimenpiteisiin ja tiedonvaihtoon asianomaisten viranomaisten
kanssa. Tämän vuoksi yrityksiltä ensinnäkin puuttuvat toimivat kannusteet
vakavien riskien hallintaan, joka sisältäisi turvariskien arvioinnin ja
tarvittavat toimenpiteet verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi. Toiseksi suuri
osa tapauksista ei tule toimivaltaisten viranomaisten tietoon ja jää huomiotta.
Turvapoikkeamia koskevat tiedot ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä, jotta
viranomaiset voisivat reagoida, ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin
turvariskien lieventämiseksi ja asettaa riittävät strategiset painopisteet
verkko- ja tietoturvalle. Nykyinen
sääntelykehys velvoittaa ainoastaan teleyritykset riskinhallintatoimenpiteisiin
ja raportoimaan vakavista verkko- ja tietoturvapoikkeamista. Kuitenkin myös
monet muut alat ovat riippuvaisia tieto- ja viestintätekniikasta (TVT) toimintansa
mahdollistajana, minkä vuoksi myös niiden tulisi huolehtia verkko- ja
tietoturvasta. Tiettyjen infrastruktuurien ja palvelujen tarjoajat ovat
erityisen haavoittuvassa asemassa, koska ne ovat hyvin riippuvaisia
moitteettomasti toimivista verkko- ja tietojärjestelmistä. Nämä sektorit
tarjoavat keskeisiä tukipalveluja taloudelle ja yhteiskunnalle, ja niiden
järjestelmien turvallisuudella on erityinen merkitys sisämarkkinoiden toiminnan
kannalta. Niitä ovat pankkitoiminta, pörssit, energian tuotanto, siirto ja
jakelu, liikenne (lento-, rautatie- ja meriliikenne), terveydenhuolto,
internet-palvelut sekä julkishallinnot. Tämän vuoksi on
muutettava olennaisesti tapaa, jolla verkko- ja tietoturvallisuutta käsitellään
EU:ssa. Sääntelyllisiä velvoitteita tarvitaan tasapuolisten
toimintaedellytysten luomiseksi ja nykyisten lainsäädännön porsaanreikien
paikkaamiseksi. Jotta näihin ongelmiin voitaisiin puuttua ja nostaa verkko- ja
tietoturvatasoa Euroopan unionissa, ehdotetulla direktiivillä pyritään
seuraavaan. Ensinnäkin ehdotus velvoittaisi kaikki
jäsenvaltiot varmistamaan kansallisten valmiuksien vähimmäistason nimeämällä
toimivaltaiset viranomaiset verkko- ja tietoturvaa varten, perustamalla
tietotekniikan kriisiryhmiä (CERT) ja vahvistamalla kansallisia verkko- ja
tietoturvastrategioita ja kansallisia verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelmia. Toiseksi kansallisten toimivaltaisten
viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä verkostossa, jossa voidaan varmistaa
turvattu ja tuloksellinen koordinointi, muun muassa koordinoitu tiedonvaihto
sekä havaitseminen ja reagointi EU:n tasolla. Jäsenvaltioiden olisi tämän
verkoston kautta vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä verkko- ja
tietoturvauhkien ja ‑poikkeamien torjumiseksi Euroopan verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelman mukaisesti. Kolmanneksi ehdotuksella pyritään varmistamaan
sähköisen viestinnän puitedirektiivin mallin pohjalta riskinhallintakulttuurin
kehittyminen ja tiedonjako yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Edellä
mainituilla kriittisillä sektoreilla toimivat yritykset ja julkishallinto
velvoitetaan arvioimaan niihin kohdistuvat turvariskit ja toteuttamaan
asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet verkko- ja tietoturvan
varmistamiseksi. Nämä tahot velvoitetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille
kaikista turvapoikkeamista, jotka vaarantavat vakavasti niiden verkot ja
tietojärjestelmät ja vaikuttavat merkittävästi kriittisten palvelujen ja
hyödykkeiden toimituksen jatkuvuuteen. 1.2. Yleinen tausta Jo vuonna 2001 antamassaan tiedonannossa Verkko-
ja tietoturva: Ehdotus eurooppalaiseksi lähestymistavaksi komissio korosti
verkko- ja tietoturvan kasvavaa merkitystä[3].
Sitä seurasi vuonna 2006 annettu Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia[4], jonka tavoitteena oli kehittää verkko- ja tietoturvakulttuuria
Euroopassa. Sen keskeiset osatekijät hyväksyttiin neuvoston päätöslauselmassa[5]. Komissio antoi 30.
maaliskuuta 2009 elintärkeiden tietoinfrastruktuurien suojaamista koskevan
tiedonannon[6], jossa käsiteltiin Euroopan suojaamista tietoverkkohäiriöiltä
parantamalla turvallisuutta. Tiedonannolla käynnistettiin toimintasuunnitelma,
jolla tuettiin jäsenvaltioiden toimia ennaltaehkäisyn ja reagoinnin
varmistamiseksi. Toimintasuunnitelma hyväksyttiin elintärkeiden
infrastruktuurien suojaamista käsitelleen ministerikonferenssin puheenjohtajan
päätelmissä Tallinnassa vuonna 2009. Neuvosto antoi 18. joulukuuta 2009
päätöslauselman yhteistoiminnallisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta
verkko- ja tietoturvallisuuden alalla[7]. Toukokuussa 2010
hyväksytyn Euroopan digitaalistrategian[8]
ja sitä koskevien neuvoston päätelmien[9]
myötä kävi ilmi yhteinen näkemys siitä, että luottamus ja tietoturva ovat
ehdottomia perusedellytyksiä TVT:n laajalle käyttöönotolle ja tätä kautta
Eurooppa 2020 ‑strategian ”älykäs kasvu” -tavoitteiden saavuttamiselle[10]. Digitaalistrategian
luottamusta ja turvallisuutta koskevassa luvussa painotettiin tarvetta sille,
että kaikki sidosryhmät yhdistävät voimansa kokonaisvaltaisella tavalla, jotta
voidaan varmistaa TVT-infrastruktuurien suoja ja sietokyky keskittymällä
ennaltaehkäisyyn, varautumiseen ja tietoisuuden lisäämiseen sekä kehittää
tuloksellisia ja koordinoituja turvamekanismeja. Erityisesti
digitaalistrategian avaintoiminnossa 6 peräänkuulutetaan korkean tason verkko-
ja tietoturvapolitiikan lujittamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Maaliskuussa 2011
julkaistussa elintärkeitä tietoinfrastruktuureja koskevassa tiedonannossaan Saavutukset
ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta[11] komissio teki katsauksen tuloksiin, jotka oli saavutettu sen jälkeen,
kun elintärkeiden tietoinfrastruktuurien suojaamista koskeva
toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2009. Komissio totesi suunnitelman
täytäntöönpanon osoittavan, että puhtaasti kansalliset lähestymistavat
turvallisuuden ja sietokyvyn asettamiin haasteisiin vastaamiseksi eivät ole
riittäviä ja että Euroopan olisi jatkettava pyrkimyksiään luoda johdonmukainen
ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa koko EU:ssa. Tässä vuoden 2011
tiedonannossa komissio ilmoitti useista toimista ja kehotti jäsenvaltioita
luomaan verkko- ja tietoturvavalmiuksia ja rajat ylittävää yhteistyötä.
Useimmat näistä toimista oli määrä saattaa päätökseen viimeistään vuonna 2012,
mutta niitä ei ole vielä pantu täytäntöön. Elintärkeiden
tietoinfrastruktuurien suojaamisesta 27. toukokuuta 2011 antamissaan
päätelmissä Euroopan unionin neuvosto korosti tarvetta vahvistaa tietoteknisten
järjestelmien ja verkkojen sietokykyä ja suojausta kaikilta mahdollisilta
häiriöiltä, olivatpa nämä tahattomia tai tahallisia, kehittää varautumiskyvyn,
turvallisuusvalmiuden ja sietokyvyn korkeaa tasoa koko EU:ssa, parantaa
teknistä osaamista niin, että Eurooppa voi vastata verkkojen ja tietoteknisen
infrastruktuurin suojaamisen haasteeseen sekä edistää jäsenvaltioiden välistä
yhteistyötä kehittämällä niiden välisiä häiriötilanteiden yhteistyömekanismeja. 1.3. Voimassa olevat aiemmat
Euroopan unionin ja kansainväliset säännökset Euroopan yhteisö perusti vuonna 2004
asetuksella (EY) N:o 460/2004 Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA)[12], jonka tehtävänä on osaltaan varmistaa korkeatasoinen verkko- ja
tietoturva ja kehittää verkko- ja tietoturvakulttuuria EU:ssa. ENISAn
toimeksiannon uudistamista koskeva ehdotus annettiin 30. syyskuuta 2010[13], ja se on nyt neuvoston ja
Euroopan parlamentin käsiteltävänä. Tarkistetussa sähköisen viestinnän
sääntelyjärjestelmässä[14], joka on ollut voimassa marraskuusta 2009 lähtien, asetetaan
turvallisuusvelvoitteita sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille[15]. Kyseiset velvoitteet oli
määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään toukokuussa 2011. Tietosuojan sääntelykehys[16] velvoittaa kaikki toimijat,
jotka ovat rekisterinpitäjiä (esim. pankit tai sairaalat), ottamaan käyttöön
turvatoimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi. Lisäksi komission vuonna 2012
antama ehdotus yleiseksi tietosuoja-asetukseksi[17] velvoittaisi rekisterinpitäjät
raportoimaan henkilötietojen loukkauksista kansallisille
valvontaviranomaisille. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi sellaisista verkko-
ja tietoturvan loukkauksista, jotka vaikuttavat palvelun tarjoamiseen
vaarantamatta henkilötietojen suojaa (esim. sähkökatkokseen johtavasta TVT:n
käyttökatkosta sähkövoimalaitoksessa), ei tarvitsisi ilmoittaa. Euroopan elintärkeän infrastruktuurin
määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta
parantaa sen suojaamista, annetun direktiivin 2008/114/EY alaisuuteen
kuuluvassa Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelmassa
(EPCIP)[18] esitetään kokonaisvaltainen lähestymistapa elintärkeiden
infrastruktuurien suojaamiseen EU:ssa. EPCIPin tavoitteet ovat kaikilta osin
johdonmukaisia nyt käsillä olevan ehdotuksen kanssa, ja direktiiviä
soveltaminen ei saisi rajoittaa direktiivin 2008/114/EY soveltamista. EPCIP ei
velvoita operaattoreita ilmoittamaan merkittävistä turvaloukkauksista eikä luo
mekanismeja jäsenvaltioiden yhteistyötä ja turvapoikkeamiin reagoimista varten. Lainsäädäntövallan käyttäjät keskustelevat
parhaillaan komission ehdotuksesta direktiiviksi tietojärjestelmiin
kohdistuvista hyökkäyksistä[19],
jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa tietyntyyppisten toimintojen
kriminalisoiminen. Se kattaa pelkästään tiettyjen toimintojen
kriminalisoimisen, eikä siinä käsitellä verkko- ja tietoturvariskien ja ‑poikkeamien
ennaltaehkäisyä, verkko- ja tietoturvapoikkeamiin reagoimista eikä niiden
vaikutusten lieventämistä. Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi rajoittaa
tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä annettavan direktiivin
soveltamista. Komissio antoi 28. maaliskuuta 2012
tiedonannon Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen (EC3) perustamisesta[20]. Tämä 11. tammikuuta 2013
perustettu keskus on osa Euroopan poliisivirastoa (Europol) ja toimii linkkinä
verkkorikollisuuden torjunnassa EU:ssa. EC3:n on määrä koota yhteen
eurooppalaista verkkorikollisuuteen liittyvää asiantuntemusta jäsenvaltioiden
valmiuksien kehittämisen tueksi, tarjota jäsenvaltioille tukea
tietoverkkorikosten tutkinnoissa sekä toimia yhteistyössä Eurojustin kanssa
yhteisenä äänenä eurooppalaisille tietoverkkorikollisuuden tutkijoille sekä
poliisi- että tuomioistuintoiminnassa. EU:n toimielimet, virastot ja muut elimet ovat
perustaneet oman tietotekniikan kriisiryhmänsä, nimeltään CERT-EU. Kansainvälisesti EU toimii kyberturvallisuuden
alalla sekä kahden- että monenvälisissä yhteyksissä. EU:n ja Yhdysvaltojen
huippukokouksessa[21]
vuonna 2010 perustettiin EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kyberturvallisuutta ja
-rikollisuutta käsittelevä työryhmä. EU toimii aktiivisesti myös muilla
monenvälisillä foorumeilla, joita ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen
järjestö OECD, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous, Kansainvälinen
televiestintäliitto ITU, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ,
tietoyhteiskuntahuippukokous WSIS ja Internetin hallintofoorumi IGF. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN
TULOKSET 2.1. Intressitahojen kuuleminen ja
asiantuntijatiedon käyttö Verkko- ja tietoturvan parantamisesta
järjestettiin 23. heinäkuuta – 15. lokakuuta 2012 julkinen verkkokuuleminen Improving
network and information security in the EU. Komissio sai yhteensä 160
kannanottoa verkkokyselyyn. Tärkein tulos oli
se, että sidosryhmät antoivat yleisesti tukensa tarpeelle parantaa verkko- ja
tietoturvaa koko EU:ssa. Yksityiskohtaisemmin mainittakoon, että vastaajista
82,6 prosenttia katsoi, että EU:n hallitusten pitäisi tehdä enemmän verkko- ja
tietoturvan korkean tason varmistamiseksi; 82,8 prosenttia katsoi, etteivät
tiedon ja järjestelmien käyttäjät ole tietoisia tämänhetkisistä verkko- ja
tietoturvaan kohdistuvista uhkista ja vaaratilanteista; 66,3 prosenttia
periaatteessa kannattaisi sääntelyllisten vaatimusten käyttöönottoa verkko- ja
tietoturvariskien hallitsemiseksi; ja 84,8 prosenttia katsoi, että tällaisia
vaatimuksia olisi vahvistettava EU:n tasolla. Suuri osa vastaajista oli sitä mieltä,
että verkko- ja tietoturvavaatimuksia olisi tärkeää ottaa käyttöön erityisesti
seuraavilla aloilla: pankki- ja rahoitustoimi (91,1 %), energiahuolto
(89,4 %), liikenne (81,7 %), terveydenhuolto (89,4 %),
internet-palvelut (89,1 %) ja julkishallinto (87,5 %). Vastaajat
katsoivat myös, että jos käyttöön otetaan velvollisuus ilmoittaa verkko- ja
tietoturvaloukkauksista kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, se
tulisi asettaa EU:n tasolla (65,1 %), ja toivoi, että sitä sovellettaisiin
myös julkishallintoihin (93,5 %). Vastaajat totesivat, että vaatimus
verkko- ja tietoturvan riskinhallinnan toteuttamisesta uusimmalla tekniikalla
ei aiheuttaisi niille merkittäviä lisäkustannuksia (63,4 %) ja että
vaatimus tietoturvaloukkausten raportoinnista ei aiheuttaisi merkittäviä
lisäkustannuksia (72,3 %). Jäsenvaltioita
kuultiin asiaa käsitelleissä neuvoston kokoonpanoissa, Euroopan
jäsenvaltiofoorumin (EFMS) yhteydessä, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon
6. heinäkuuta 2012 järjestämässä EU:n kyberturvallisuuskonferenssissa sekä
yksittäisten jäsenvaltioiden pyynnöstä järjestetyissä kahdenvälisissä
kokouksissa. Yksityisen sektorin kanssa keskusteltiin myös
järjestelmien sietokyvyn parantamiseen tähtäävän eurooppalaisen
julkis-yksityisen kumppanuuden[22]
yhteydessä sekä kahdenvälisissä tapaamisissa. Julkisen sektorin taholla
komission kävi keskusteluja ENISAn sekä EU:n toimielinten CERT-kriisiryhmän
kanssa. 2.2. Vaikutusten arviointi Komissio on tehnyt vaikutusarvioinnin kolmesta
toimintavaihtoehdosta: Vaihtoehto 1: Ei lisätoimenpiteitä
(perusskenaario): nykyiseen kehitykseen perustuva lähestymistapa. Vaihtoehto 2: Sääntelyyn perustuva
lähestymistapa: säädösehdotus yhteisestä EU:n verkko- ja tietoturvan
sääntelyjärjestelmästä, joka koskee jäsenvaltioiden valmiuksia, EU-tason
yhteistyömekanismeja ja keskeisille yksityissektorin toimijoille ja
julkishallinnoille asetettavia vaatimuksia. Vaihtoehto 3:
Yhdistetty lähestymistapa, jossa jäsenvaltioiden verkko- ja
tietoturvavalmiuksiin ja EU-tason yhteistyömekanismeihin liittyviä
vapaaehtoisia aloitteita täydennetään keskeisille yksityissektorin toimijoille
ja julkishallinnoille asetettavilla sääntelyllisillä vaatimuksilla. Komissio tuli siihen tulokseen, että vahvimmat
myönteiset vaikutukset olisi vaihtoehdolla 2, koska se parantaisi huomattavasti
EU:n kuluttajien, yritysten ja julkishallintojen suojaa verkko- ja
tietoturvapoikkeamilta. Erityisesti jäsenvaltioille asetettavat vaatimukset
takaisivat riittävän varautumistason kansallisella tasolla ja edistäisivät
keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä, joka on ennakkoedellytys tulokselliselle
yhteistyölle EU:n tasolla. Mekanismien luominen verkoston kautta tehtävälle
EU-tason yhteistyölle mahdollistaisi johdonmukaisen ja koordinoidun
ennaltaehkäisyn ja reagoinnin rajat ylittävien verkko- ja tietoturvapoikkeamien
ja ‑riskien tapauksessa. Julkishallinnoille ja keskeisille yksityissektorin
toimijoille asetettavat vaatimukset verkko- ja tietoturvan riskinhallinnasta
muodostaisivat vahvan kannusteen hallita turvariskejä tehokkaasti. Velvollisuus ilmoittaa vaikutuksiltaan
merkittävistä verkko- ja tietoturvapoikkeamista parantaisi kykyä reagoida
turvapoikkeamiin ja edistäisi avoimuutta. Huolehtimalla
oman verkko- ja tietoturvansa korkeasta tasosta EU:n voisi lisäksi laajentaa
kansainvälistä vaikutusvaltaansa ja toimia entistä uskottavampana kumppanina
kahden- ja monenvälisissä yhteyksissä. EU:lla olisi tällöin myös paremmat
edellytykset edistää perusoikeuksia ja EU:n perusarvoja kansainvälisesti. Kvantitatiivinen arviointi osoitti, ettei
vaihtoehdosta 2 aiheutuisi suhteetonta taakkaa jäsenvaltioille. Myös
yksityissektorille koituvat kustannukset olisivat rajalliset, koska monet
kyseeseen tulevista toimijoista joutuvat jo nyt noudattamaan voimassa olevia
turvavaatimuksia (nimittäin rekisterinpitäjien velvoitetta tietosuojan
varmistaviin teknisiin ja organisatorisiin toimenpiteisiin, joihin sisältyvät
myös verkko- ja tietoturvatoimenpiteet). Tämänhetkiset yksityissektorin
turvatoimenpiteiden menot on myös otettu huomioon. Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan Euroopan
unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, kuten oikeutta
yksityiselämän ja viestinnän yksityisyyden kunnioittamiseen, oikeutta
henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, omistusoikeutta, oikeutta
tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ja oikeutta tulla kuulluksi.
Tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden
mukaisesti. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ 3.1. Oikeusperusta Euroopan unionilla on toimivalta hyväksyä
toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on toteuttaa sisämarkkinat tai varmistaa
niiden toiminta noudattaen asiaa koskevia perussopimusten määräyksiä (Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artikla). SEUT-sopimuksen 114 artiklan mukaan EU voi
toteuttaa ”sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet
jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
lähentämiseksi”. Kuten edellä mainitaan, verkko- ja
tietojärjestelmät helpottavat olennaisella tavalla tavaroiden, palvelujen ja ihmisten
liikkumista rajojen yli. Ne ovat usein yhteenliitettyjä, ja internet on
luonteeltaan globaali. Tämän ylikansallisen ulottuvuuden vuoksi häiriö yhdessä
jäsenvaltiossa voi vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin ja koko EU:hun.
Verkko- ja tietojärjestelmien sietokyky ja vakaus ovat sen vuoksi olennaisen
tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. EU:n lainsäädännössä on jo tunnustettu tarve
yhdenmukaistaa verkko- ja tietoturvan sääntöjä sisämarkkinoiden kehityksen
varmistamiseksi. Tämä koskee erityisesti Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston
perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 460/2004[23], joka perustuu SEUT-sopimuksen
114 artiklaan. Verkko- ja tietoturvan kansallisten
valmiuksien, toimintamallien ja suojatason epätasaisuudesta johtuvat erot
jäsenvaltioiden välillä johtavat sisämarkkinoiden toimintaa haittaaviin
esteisiin, minkä vuoksi EU:n toiminta on perusteltua. 3.2. Toissijaisuusperiaate EU:n toimet
verkko- ja tietoturvan alalla ovat perusteltuja toissijaisuusperiaatteen
kannalta. Ensinnäkin verkko-
ja tietoturvan rajat ylittävän luonteen vuoksi toiminnan puute EU:n tasolla
johtaisi tilanteeseen, jossa kukin jäsenvaltio toimisi yksinään ottamatta
huomioon EU:n verkko- ja tietojärjestelmien keskinäisiä riippuvuussuhteita.
Asianmukaisen laaja koordinointi jäsenvaltioiden välillä varmistaisi, että
verkko- ja tietoturvariskit voitaisiin hallita rajat ylittävissä yhteyksissä,
joissa niitä ilmenee. Verkko- ja tietoturvalainsäädännön erot muodostavat
esteen sellaisille yrityksille, jotka haluavat toimia useissa maissa, ja
estävät saavuttamasta kokonaisvaltaisia mittakaavaetuja. Toiseksi EU:n tasolla tarvitaan sääntelyllisiä
velvoitteita, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja paikata
lainsäädännön porsaanreikiä. Täysin vapaaehtoinen lähestymistapa on johtanut
yhteistyöhön vain sellaisissa vähemmistönä olevissa jäsenvaltioissa, joiden
valmiudet ovat korkealla tasolla. Jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat osallistua
yhteistyöhön, on tarpeen varmistaa, että niiden kaikkien valmiudet ovat
vaaditulla vähimmäistasolla. Valtioiden toteuttamien verkko- ja
tietoturvatoimenpiteiden on oltava keskenään johdonmukaisia ja koordinoituja,
jotta verkko- ja tietoturvapoikkeamien seuraukset voidaan hallita ja minimoida.
Toimivaltaiset viranomaiset ja komissio tekevät verkostossa yhteistyötä ENISAn
jatkuvalla tuella ja vaihtamalla tietoa parhaista toimintatavoista, jotta
voidaan helpottaa direktiivin johdonmukaista täytäntöönpanoa koko EU:ssa.
Yhdenmukaistetuilla verkko- ja tietoturvapoliittisilla toimilla voi olla vahva
myönteinen vaikutus myös tehokkaaseen perusoikeuksien suojaan ja erityisesti
henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan. Tämän vuoksi EU-tason toiminta
parantaisi nykyisten kansallisten toimintamallien tuloksellisuutta ja
helpottaisi niiden kehitystä. Ehdotetut
toimet ovat perusteltuja myös suhteellisuusperiaatteen kannalta.
Jäsenvaltioihin kohdistuvat vaatimukset asetetaan minimitasolle, joka on
tarpeen riittävän varautumistason saavuttamiseksi ja luottamukseen perustuvan
yhteistyön harjoittamiseksi. Tällöin jäsenvaltiot voivat ottaa asianmukaisesti
huomioon kansalliset erikoispiirteet. Tämä myös takaa, että yhteisiä EU:n
periaatteita voidaan soveltaa oikeasuhteisella tavalla. Laaja soveltamisala
mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat panna direktiivin täytäntöön
kansallisessa verkko- ja tietoturvastrategiassa määriteltyjen, kansallisella
tasolla tosiasiallisesti esiintyvien riskien mukaan. Riskinhallintaa koskevat
vaatimukset kohdistuvat vain kriittisiin toimijoihin ja velvoittavat toimenpiteisiin,
jotka ovat oikeassa suhteessa riskeihin. Julkisessa kuulemisessa painotettiin
merkitystä, joka näiden kriittisten toimijoiden turvallisuuden varmistamisella
on. Raportointivaatimukset koskisivat vain vaikutuksiltaan merkittäviä
turvapoikkeamia. Kuten edellä todetaan, toimenpiteistä ei aiheutuisi
kohtuuttomia kustannuksia, koska monilla näistä toimijoista on
rekisterinpitäjinä jo nykyisten tietosuojasääntöjen nojalla velvollisuus
varmistaa henkilötietojen suoja. Jotta
vältettäisiin pienille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, aiheutuva
kohtuuton rasite, vaatimukset ovat oikeassa suhteessa kulloisenkin verkon tai
tietojärjestelmän riskiin eikä niitä sovelleta lainkaan mikroyrityksiin.
Riskien määrittelystä vastaavat ensi kädessä näiden velvoitteiden kohteena
olevat toimijat, joiden on päätettävä toimenpiteistä riskien lieventämiseksi. Verkko- ja tietoturvapoikkeamien ja ‑riskien
rajatylittävien näkökohtien vuoksi edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa
paremmin EU:n tasolla kuin jäsenvaltioiden omin toimin. Näin ollen EU voi
toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa
vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Suhteellisuusperiaatteen
mukaisesti tässä ehdotetussa direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden
tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. Tavoitteiden
saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen
290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tai
muutetaan joitakin perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia. Komission ehdotus
pyrkii myös tukemaan suhteellisuusperiaatteen toteutumista yksityisille ja
julkisille toimijoille määrättyjen velvoitteiden täytäntöönpanossa. Yhtenäisten
olosuhteiden saavuttamiseksi perussäädöksen täytäntöönpanolle komissiolle olisi
siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaisesti
täytäntöönpanosäädöksiä. Erityisesti
kun otetaan huomioon ehdotetun direktiivin laaja soveltamisala, sen kohteena
olevat tiukasti säännellyt alat sekä sen IV luvusta johtuvat oikeudelliset
velvoitteet, selittävät asiakirjat olisi liitettävä mukaan ilmoitettaessa
toimenpiteistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun
jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti
sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä,
jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden
tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen
lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien
suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä katsoo tällaisten asiakirjojen
toimittamisen olevan perusteltua. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja
tiedonvaihtoa varten olisi oltava käytössä suojattu infrastruktuuri.
Ehdotuksella on vaikutuksia EU:n talousarvioon vain, jos jäsenvaltiot päättävät
mukauttaa olemassa olevaa infrastruktuuria (esim. sTESTA) ja antavat
komissiolle tehtäväksi tämän täytäntöönpanon monivuotisessa rahoituskehyksessä
2014–2020. Kertaluonteiset kustannukset on arvioitu 1 250 000
euroksi, ja ne katettaisiin EU:n talousarvion budjettikohdasta 09.03.02 (jolla
edistetään kansallisten julkisten palvelujen verkkoon liittämistä ja
yhteentoimivuutta sekä pääsyä tällaisiin verkkoihin — Luku 09.03, ”Verkkojen
Eurooppa ” -väline — televerkot) sillä ehdolla, että ”Verkkojen Eurooppa” ‑välineestä
on tarjolla riittävästi varoja. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat joko jakaa
nykyisen infrastruktuurin mukauttamisesta aiheutuvat kertaluonteiset
kustannukset tai päättää luoda uuden infrastruktuurin ja vastata sen
kustannuksista, joiden arvioidaan olevan noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. 2013/0027 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen
verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen
114 artiklan, ottavat huomioon
Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen, kun
ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[24], ovat kuulleet
Euroopan tietosuojavaltuutettua, noudattavat
tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Verkko- ja
tietojärjestelmillä ja -palveluilla on elintärkeä tehtävä yhteiskunnassa.
Niiden luotettavuus ja turvallisuus ovat olennaisen tärkeitä talouden
toiminnalle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille ja erityisesti sisämarkkinoiden
toiminnalle. (2) Tahallisten tai tahattomien
turvapoikkeamien laajuus ja esiintymistiheys kasvavat ja muodostavat
merkittävän uhan verkko- ja tietojärjestelmien toiminnalle. Tällaiset
turvapoikkeamat voivat toimia esteenä taloudelliselle toiminnalle, tuottaa
huomattavia taloudellisia tappioita, heikentää käyttäjien luottamusta ja
aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin taloudelle. (3) Digitaaliset tietojärjestelmät,
ensisijaisesti internet, ovat rajat ylittäviä viestintävälineitä, jotka
helpottavat olennaisesti tavaroiden, palvelujen ja ihmisten liikkumista rajojen
yli. Tämän ylikansallisen luonteen vuoksi näiden järjestelmien merkittävä
häiriö yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa myös muihin jäsenvaltioihin ja koko
EU:hun. Verkko- ja tietojärjestelmien sietokyky ja vakaus on sen vuoksi
olennaisen tärkeää sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. (4) Olisi otettava käyttöön
unionin tason yhteistyömekanismi, joka mahdollistaa verkko- ja tietoturvaan
liittyvän tiedonvaihdon sekä koordinoidun havaitsemisen ja reagoinnin. Jotta
tämä mekanismi olisi tehokas ja kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä, on
olennaisen tärkeää, että kaikilla jäsenvaltioilla on vähimmäisvalmiudet ja
strategia, joilla varmistetaan korkeatasoinen verkko- ja tietoturva niiden
alueella. Vähimmäistason turvallisuusvaatimuksia olisi sovellettava myös
julkishallintoihin ja elintärkeän tietoinfrastruktuurin operaattoreihin, jotta
voidaan edistää riskinhallintakulttuuria ja varmistaa raportointi vakavimmista
turvapoikkeamista. (5) Jotta tämä direktiivi
kattaisi kaikki merkitykselliset turvapoikkeamat ja ‑riskit, sitä olisi
sovellettava kaikkiin verkko- ja tietojärjestelmiin. Julkishallinnoille ja
markkinatoimijoille asetettavia velvoitteita ei kuitenkaan pitäisi soveltaa
yrityksiin, jotka tarjoavat käyttöön sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen
yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002
annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY[25] tarkoitettuja yleisiä
viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja,
joihin sovelletaan mainitun direktiivin 13 a artiklassa vahvistettuja
erityisiä turvallisuutta ja eheyttä koskevia vaatimuksia, eikä niitä pitäisi
soveltaa luottamuspalvelun tarjoajiin. (6) Nykyiset valmiudet eivät
riitä varmistamaan korkeatasoista verkko- ja tietoturvaa unionissa.
Jäsenvaltioiden valmiudet ovat tasoltaan hyvin erilaisia, mikä johtaa hajanaisiin
lähestymistapoihin eri puolilla unionia. Tämä johtaa epätasaiseen suojaan
kuluttajille ja yrityksille ja heikentää yleistä verkko- ja tietoturvan tasoa
unionissa. Julkishallintoja ja markkinatoimijoita koskevien yhteisten
vähimmäisvaatimusten puuttuminen puolestaan merkitsee sitä, ettei unionin
tasolla ole mahdollista luoda kokonaisvaltaista ja tuloksellista
yhteistyömekanismia. (7) Tehokas reagointi verkko- ja
tietojärjestelmien turvallisuuden asettamiin haasteisiin edellyttää sen vuoksi
unionin tason kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa yhteisten
vähimmäisvalmiuksien luomista ja suunnittelua koskevat vaatimukset,
tiedonvaihdon ja toimien koordinoinnin sekä yhteiset vähimmäisturvavaatimukset
kaikille kyseeseen tuleville markkinatoimijoille ja julkishallinnoille. (8) Tämän direktiivin säännökset
eivät saisi rajoittaa kunkin jäsenvaltion mahdollisuutta toteuttaa tarvittavat
toimenpiteet, joilla varmistetaan sen olennaisten turvallisuusetujen suojelu,
taataan yleinen järjestys ja turvallisuus ja mahdollistetaan rikosten tutkinta,
selvittäminen ja syytteeseenpano. SEUT-sopimuksen 346 artiklan mukaisesti
mitään jäsenvaltiota ei pitäisi velvoittaa antamaan tietoja, joiden
ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi. (9) Verkko- ja tietoturvan
yhteisen korkean tason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi kullakin
jäsenvaltiolla olisi oltava kansallinen verkko- ja tietoturvastrategia, jossa
määritellään strategiset tavoitteet ja toteutettavat konkreettiset toimet.
Kansallisella tasolla on tarpeen kehittää olennaiset vaatimukset täyttäviä
verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelmia, jotta saavutetaan valmiudet ja
reagointikyky sellaisella tasolla, että voidaan toimia tuloksellisesti
yhteistyössä kansallisella ja unionin tasolla turvapoikkeamien sattuessa. (10) Jotta tämän direktiivin
nojalla annetut säännökset voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön, kunkin
jäsenvaltion olisi perustettava tai yksilöitävä elin vastaamaan verkko- ja
tietoturvakysymysten koordinoinnista ja toimimaan keskuspisteenä yhteistyölle
rajojen yli unionin tasolla. Näille elimille olisi annettava riittävät
tekniset, taloudelliset ja inhimilliset voimavarat, jotta ne voivat toteuttaa
tehokkaasti ja tuloksekkaasti niille osoitetut tehtävät ja siten saavuttaa
tämän direktiivin tavoitteet. (11) Kaikilla jäsenvaltioilla olisi
oltava käytössään riittävät sekä tekniset että organisatoriset valmiudet, jotta
voidaan ehkäistä ja havaita verkko- ja tietojärjestelmien turvapoikkeamia ja ‑riskejä,
reagoida niihin ja lieventää niiden vaikutuksia. Tämän vuoksi kaikkiin
jäsenvaltioihin olisi perustettava hyvin toimivat ja olennaiset vaatimukset
täyttävät tietotekniikan kriisiryhmät (CERT), jotta voidaan taata toimivat ja
yhteensopivat valmiudet turvapoikkeamien ja ‑riskien varalta ja varmistaa
tehokas yhteistyö unionin tasolla. (12) Euroopan jäsenvaltiofoorumilla
(EFMS) on viety merkittävästi eteenpäin keskustelua ja tiedonvaihtoa hyvistä
toimintamalleista, myös kehitetty periaatteita eurooppalaiselle kyberkriisejä
koskevalle yhteistyölle. Jäsenvaltioiden olisi tätä edistystä hyödyntäen
muodostettava verkosto, jonka kautta ne voivat olla jatkuvasti yhteydessä
toisiinsa ja tukea yhteistyötään. Tämän turvatun ja tuloksellisen
yhteistyömekanismin olisi mahdollistettava jäsennetty ja koordinoitu
tiedonvaihto, havaitseminen ja reagointi unionin tasolla. (13) Euroopan verkko- ja
tietoturvaviraston (ENISA) olisi avustettava jäsenvaltioita ja komissiota
antamalla asiantuntemusta ja neuvontaa ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen
vaihtamista. Komission olisi erityisesti kuultava ENISAa tämän direktiivin
soveltamisesta. Jotta voidaan varmistaa toimiva ja oikea-aikainen tiedonsaanti
jäsenvaltioille ja komissiolle, yhteistyöverkostossa olisi annettava
varhaisvaroitukset turvapoikkeamista ja ‑riskeistä. Jotta voidaan kehittää
valmiuksia ja tietämystä jäsenvaltioiden välillä, yhteistyöverkoston avulla
olisi myös levitettävä parhaita toimintatapoja, avustettava sen jäseniä
valmiuksien kehittämisessä sekä ohjattava vertaisarviointien ja verkko- ja tietoturvaharjoitusten
organisointia. (14) Arkaluonteisten ja
luottamuksellisten tietojen vaihtamiseksi verkostossa olisi otettava käyttöön
suojattu tiedonjakoinfrastruktuuri. Rajoittamatta velvollisuutta ilmoittaa
yhteistyöverkostolle unionin kannalta merkittävistä turvapoikkeamista ja ‑riskeistä
pääsy muista jäsenvaltioista tuleviin luottamuksellisiin tietoihin olisi
annettava jäsenvaltioille vain, jos ne voivat näyttää toteen, että niiden
tekniset, taloudelliset ja inhimilliset voimavarat ja prosessit sekä niiden
viestintäinfrastruktuuri takaavat, että ne voivat osallistua verkostoon
tehokkaasti, tuloksekkaasti ja turvallisesti. (15) Koska useimmat verkko- ja
tietojärjestelmät ovat yksityisten ylläpitämiä, julkisen ja yksityisen sektorin
välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää. Markkinatoimijoita olisi kannustettava
kehittämään omia epävirallisia yhteistyömekanismejaan verkko- ja tietoturvan
varmistamiseksi. Niiden olisi myös tehtävä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa
sekä jaettava tietoa ja parhaita toimintatapoja vastineeksi operatiivisesta
tuesta turvapoikkeamien tapauksessa. (16) Avoimuuden varmistamiseksi ja
EU:n kansalaisten ja markkinatoimijoiden informoimiseksi asianmukaisesti
toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava yhteinen verkkosivusto, jolla
julkaistaan ei-luottamukselliset tiedot turvapoikkeamista ja ‑riskeistä. (17) Jos tietoja pidetään
luottamuksellisina liikesalaisuuksia koskevien unionin ja kansallisten
sääntöjen mukaisesti, tällainen luottamuksellisuus on varmistettava tässä direktiivissä
vahvistettujen toimien ja tavoitteiden toteuttamisen yhteydessä. (18) Erityisesti kansallisten
kriisinhallintakokemusten perusteella ja yhteistyössä ENISAn kanssa komission
ja jäsenvaltioiden olisi luotava unionin verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelma,
jossa määritellään yhteistyömekanismit turvariskien ja ‑poikkeamien
torjumiseksi. Tämä suunnitelma olisi otettava asianmukaisesti huomioon
varhaisvaroitusten tekemisessä yhteistyöverkostossa. (19) Verkostossa tehtävää
varhaisvaroitusta olisi edellytettävä ainoastaan silloin kun turvapoikkeaman
tai ‑riskin laajuus ja vakavuus ovat niin merkittäviä tai niistä voi tulla niin
merkittäviä, että niistä on tarpeen antaa tietoa tai niihin on tarpeen reagoida
unionin tasolla. Varhaisvaroitukset olisi sen vuoksi rajoitettava sellaisiin
todellisiin tai mahdollisiin turvapoikkeamiin tai ‑riskeihin, jotka leviävät
nopeasti, ylittävät kansallisen reagointivalmiuden tai vaikuttavat useampaan
kuin yhteen jäsenvaltioon. Asianmukaisen arvioinnin mahdollistamiseksi
yhteistyöverkostolle olisi ilmoitettava kaikki tiedot, joilla on merkitystä
turvariskin tai ‑poikkeaman arvioinnin kannalta. (20) Saatuaan varhaisvaroituksen ja
sen arvioinnin toimivaltaisten viranomaisten olisi sovittava koordinoidusta
reagoinnista unionin verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelman mukaisesti.
Sekä toimivaltaisille viranomaisille että komissiolle olisi ilmoitettava
toimenpiteistä, jotka kansallisella tasolla on toteutettu koordinoidun
reagoinnin tuloksena. (21) Verkko- ja tietoturvaongelmien
maailmanlaajuisen luonteen vuoksi tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä
yhteistyötä, jolla voidaan parantaa turvallisuusstandardeja ja tiedonvaihtoa
sekä edistää yhteistä maailmanlaajuista lähestymistapaa verkko- ja
tietoturvakysymyksiin. (22) Vastuu verkko- ja tietoturvan
varmistamisesta lankeaa paljolti julkishallinnoille ja markkinatoimijoille.
Riskinhallintakulttuuria, johon sisältyy riskinarviointi ja riskeihin
suhteutettujen turvatoimenpiteiden toteuttaminen, olisi edistettävä ja
kehitettävä asianmukaisten sääntelyllisten vaatimusten ja toimialojen
vapaaehtoisten käytäntöjen kautta. Tasavertaisten toimintaedellytysten luominen
on myös olennaista yhteistyöverkoston tehokkaan toiminnan kannalta, jotta
voidaan varmistaa tuloksellinen yhteistyö kaikkien jäsenvaltioiden taholta. (23) Direktiivissä 2002/21/EY
velvoitetaan yritykset, jotka tarjoavat käyttöön yleisiä viestintäverkkoja tai
yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, toteuttamaan
aiheelliset toimenpiteet niiden eheyden ja turvallisuuden varmistamiseksi ja
otetaan käyttöön ilmoitusvaatimukset turvallisuuden loukkausten ja eheyden
menetysten varalta. Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta
sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12 päivänä
heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY[26] velvoittaa yleisesti
saatavilla olevan sähköisen viestintäpalvelun tarjoajat toteuttamaan
asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen
tarjoamiensa palvelujen turvallisuuden. (24) Nämä velvollisuudet olisi
laajennettava sähköisen viestinnän sektorin ulkopuolelle teknisiä standardeja
ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien
tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998
annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY[27] määriteltyjen sellaisten
tietoyhteiskunnan palvelujen keskeisiin tarjoajiin, jotka tukevat
loppukäyttäjille suunnattuja tietoyhteiskunnan palveluja tai verkkotoimintoja,
kuten sähköisen kaupankäynnin alustoja, internet-välitteisiä maksupalveluja,
verkkoyhteisöpalveluja, hakukoneita, pilvipalveluja ja sovelluskauppoja.
Häiriöt näissä tietoyhteiskunnan mahdollistavissa palveluissa estävät
tarjoamasta muita tietoyhteiskunnan palveluja, jotka ovat niistä keskeisesti
riippuvaisia. Ohjelmistojen kehittäjät ja laitevalmistajat eivät ole
tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia, minkä vuoksi ne jäävät direktiivin
soveltamisalan ulkopuolelle. Edellä mainitut velvollisuudet olisi laajennettava
koskemaan myös julkishallintoja ja elintärkeiden infrastruktuurien
operaattoreita, sillä ne ovat vahvasti riippuvaisia tieto- ja
viestintäteknologiasta ja olennaisia elintärkeiden talouden ja yhteiskunnan
toimintojen, kuten sähkön ja kaasun jakelun, liikenteen, luottolaitosten,
pörssien ja terveydenhuollon, ylläpitämiselle. Häiriö näissä verkko- ja
tietojärjestelmissä vaikuttaisi sisämarkkinoihin. (25) Julkishallinnoille ja
markkinatoimijoille määrättävät tekniset ja organisatoriset toimenpiteet eivät
saisi edellyttää jonkin tietyn kaupallisen tieto- ja
viestintäteknologiatuotteen suunnittelua, kehittämistä tai valmistamista
tietyllä tavalla. (26) Julkishallintojen ja
markkinatoimijoiden olisi varmistettava valvonnassaan olevien verkkojen ja
järjestelmien turvallisuus. Näitä ovat ensisijaisesti yksityiset verkot ja
järjestelmät, joita hallinnoi joko niiden oma tietotekninen henkilöstö tai
joiden tietoturvahallinto on ulkoistettu. Turvallisuus- ja ilmoitusvaatimuksia
olisi sovellettava kyseeseen tuleviin markkinatoimijoihin ja julkishallintoihin
riippumatta siitä, huolehtivatko ne verkko- ja tietojärjestelmiensä ylläpidosta
sisäisesti vai ulkoistavatko ne sen. (27) Jotta pienille toimijoille ja
käyttäjille ei aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista
rasitetta, vaatimusten olisi oltava oikeassa suhteessa kulloisenkin verkon tai
tietojärjestelmän turvariskiin ottaen huomioon tällaisiin toimenpiteisiin
käytettävä uusin tekniikka. Näitä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa mikroyrityksiin. (28) Toimivaltaisten viranomaisten
olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota epävirallisten ja luotettavien
tiedonjakokanavien säilyttämiseen markkinatoimijoiden välillä ja julkisen ja
yksityisen sektorin välillä. Toimivaltaisille viranomaisille raportoitujen
turvapoikkeamien julkistamisessa olisi otettava asianmukaisesti ja
tasapainoisesti huomioon yleisön yleinen etu saada tietoa uhista sekä
mahdollinen turvapoikkeamista raportoivien julkishallintojen ja
markkinatoimijoiden maineen vahingoittuminen ja niille koituva taloudellinen
vahinko. Ilmoitusvelvoitteiden täytäntöönpanossa toimivaltaisten viranomaisten
olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen pitää tuotteiden
haavoittuvuutta koskevat tiedot tiukasti luottamuksellisena ennen asianomaisten
turvallisuuspäivitysten julkistamista. (29) Toimivaltaisilla
viranomaisilla olisi oltava tarvittavat keinot tehtäviensä suorittamiseen,
mukaan lukien valtuudet saada riittävät tiedot markkinatoimijoilta ja
julkishallinnoilta verkko- ja tietojärjestelmien turvatason arvioimiseksi sekä
luotettavat ja kattavat tiedot verkko- ja tietojärjestelmien toimintaan
vaikuttaneista tosiasiallisista turvapoikkeamista. (30) Turvapoikkeaman taustalla on
usein rikollinen toiminta. Turvapoikkeamien rikollista luonnetta voidaan
epäillä, vaikka sitä tukeva näyttö ei olisi riittävän selvä alusta alkaen.
Toimivaltaisten viranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön
olisi tällöin oltava osa tehokasta ja kokonaisvaltaista reagointia
turvapoikkeamien uhkaan. Turvallisen, varman ja kestävämmän ympäristön
kehittäminen edellyttää erityisesti, että turvapoikkeamista, joihin epäillään
liittyvän vakavaa rikollisuutta, raportoidaan järjestelmällisesti
lainvalvontaviranomaisille. Se, liittyykö turvapoikkeamiin vakavaa
rikollisuutta, olisi arvioitava tietoverkkorikollisuutta koskevan EU:n
lainsäädännön perusteella. (31) Turvapoikkeamat vaarantavat
monissa tapauksissa henkilötiedot. Toimivaltaisten viranomaisten ja
tietosuojaviranomaisten olisi tässä yhteydessä tehtävä yhteistyötä ja
vaihdettava tietoa kaikista asiaankuuluvista seikoista, jotta voidaan puuttua
turvapoikkeamista johtuviin henkilötietojen tietoturvaloukkauksiin.
Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön velvollisuus ilmoittaa turvapoikkeamista
tavalla, joka minimoi hallinnollisen rasitteen tapauksissa, joissa
turvapoikkeama on myös yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä
näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksessa[28]
tarkoitettu henkilötietojen tietoturvaloukkaus. ENISA voisi tällöin toimia
toimivaltaisten viranomaisten ja tietosuojaviranomaisten kanssa yhteistyössä
kehittämällä tiedonvaihtomekanismeja ja ‑malleja, joiden avulla vältetään tarve
kahdelle ilmoitusmallille. Yksi yhteinen ilmoitusmalli helpottaisi
henkilötiedot vaarantaneista turvapoikkeamista raportoimista ja keventäisi
yrityksille ja julkishallinnoille koituvaa hallinnollista taakkaa. (32) Turvallisuusvaatimusten
standardointi tapahtuu markkinavetoisesti. Turvastandardien johdonmukaisen
soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä tiettyjen
standardien noudattamista tai mukaisuutta, jotta voidaan varmistaa turvallisuuden
korkea taso unionissa. Tätä varten voi olla tarpeen laatia yhdenmukaistettuja
standardeja, jolloin olisi noudatettava 25 päivänä lokakuuta 2012 annettua
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1025/2012 eurooppalaisesta
standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY,
98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja
neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen
N:o 1673/2006/EY kumoamisesta[29]. (33) Komission olisi tarkasteltava
tätä direktiiviä säännöllisin väliajoin uudelleen erityisesti tekniikan ja
markkinaolojen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi. (34) Yhteistyöverkoston
moitteettoman toiminnan mahdollistamiseksi olisi komissiolle siirrettävä valta
hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan
mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä,
joilla määritellään perusteet, jotka jäsenvaltion on täytettävä voidakseen
osallistua suojattuun tiedonjakojärjestelmään, täsmennetään tarkemmin
varhaisvaroituksen käynnistävät tapahtumat ja määritellään olosuhteet, joissa
markkinatoimijoiden ja julkishallintojen on ilmoitettava turvapoikkeamista. (35) On erityisen tärkeää, että
komissio toteuttaa asiaa valmistellessaan asianmukaiset kuulemiset, myös
asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja
laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan
parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (36) Jotta voidaan varmistaa
yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin täytäntöönpanolle komissiolle
olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin kuin on kyse toimivaltaisten
viranomaisten ja komission välisestä yhteistyöstä yhteistyöverkostossa,
pääsystä suojattuun tiedonjakoinfrastruktuuriin, unionin verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelmasta, turvapoikkeamia koskevan julkisen tiedotuksen
muodoista ja menettelyistä sekä verkko- ja tietoturvan kannalta
merkityksellisistä standardeista ja/tai teknisistä eritelmistä. Tätä valtaa
olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti
jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä
helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen
(EU) N:o 182/2011[30] mukaisesti. (37) Komission olisi tämän
direktiivin täytäntöönpanossa toimittava tarpeen mukaan yhteistyössä
asiaankuuluvien alakohtaisten komiteoiden ja EU:n tasolla erityisesti energian,
liikenteen ja terveyden alalla perustettujen elinten kanssa. (38) Tietoja, jotka toimivaltainen
viranomainen katsoo liikesalaisuuksia koskevien unionin ja kansallisten
sääntöjen mukaisesti luottamuksellisiksi, olisi vaihdettava komission ja muiden
toimivaltaisten viranomaisten kanssa vain silloin kun se on ehdottoman
välttämätöntä tämän direktiivin soveltamiseksi. Tällöin olisi toimitettava vain
ne tiedot, jotka ovat merkityksellisiä ja laajuudeltaan oikein suhteutettuja
kulloisenkin tiedonvaihdon tarkoituksen kannalta. (39) Turvariskejä ja ‑poikkeamia koskevien
tietojen jakaminen yhteistyöverkostossa ja turvapoikkeamista kansallisille
viranomaisille ilmoittamista koskevien vaatimusten noudattaminen voivat
edellyttää henkilötietojen käsittelyä. Tällainen henkilötietojen käsittely on
tarpeen, jotta voidaan saavuttaa tämän direktiivin tavoitteet, jotka liittyvät
yleiseen etuun ja jotka ovat näin ollen perusteltuja direktiivin 95/46/EY 7
artiklan nojalla. Se ei näiden oikeutettujen tavoitteiden kannalta merkitse
perusoikeuskirjan 8 artiklalla taattuun henkilötietojen suojaan puuttumista
suhteettomalla ja kohtuuttomalla tavalla, joka loukkaisi tämän oikeuden
keskeistä sisältöä. Tämän direktiivin soveltamiseksi olisi soveltuvin osin
sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta
yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001[31]. Kun tietoja käsittelevät
unionin toimielimet ja muut elimet, kyseisessä tämän direktiivin
täytäntöönpanemiseksi suoritettavassa tietojen käsittelyssä olisi noudatettava
yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa
henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18
päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta
(EY) N:o 45/2001. (40) Koska jäsenvaltiot eivät voi
yksinään riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on
verkko- ja tietoturvan korkean tason varmistaminen unionissa, vaan se voidaan
toimien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi
toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa
vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa
artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä
ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. (41) Tässä direktiivissä
kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia
ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, kuten oikeutta yksityiselämän
ja viestinnän yksityisyyden kunnioittamiseen, oikeutta henkilötietojen suojaan,
elinkeinovapautta, omistusoikeutta, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin
tuomioistuimessa ja oikeutta tulla kuulluksi. Tämä direktiivi olisi pantava
täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU YLEISET
SÄÄNNÖKSET 1 artikla Kohde
ja soveltamisala 1. Tässä direktiivissä säädetään
toimenpiteistä verkko- ja tietoturvan yhteisen korkean tason varmistamiseksi
unionissa. 2. Tätä varten tässä
direktiivissä (a)
vahvistetaan kaikille jäsenvaltioille velvoitteet,
jotka koskevat verkko- ja tietojärjestelmiin vaikuttavien turvariskien ja
-poikkeamien ennaltaehkäisyä ja käsittelyä ja niihin reagoimista; (b)
luodaan jäsenvaltioiden välinen yhteistyömekanismi,
jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhtenäinen soveltaminen unionissa ja
tarvittaessa verkko- ja tietojärjestelmiin vaikuttavien turvariskien ja ‑poikkeamien
koordinoitu ja tehokas käsittely ja niihin reagoiminen; (c)
vahvistetaan turvavaatimukset markkinatoimijoille
ja julkishallinnoille. 3. Jäljempänä 14 artiklassa
vahvistettuja turvavaatimuksia ei sovelleta yrityksiin, jotka tarjoavat
käyttöön direktiivissä 2002/21/EY tarkoitettuja yleisiä viestintäverkkoja tai
yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, joihin sovelletaan
mainitun direktiivin 13 a ja 13 b artiklassa vahvistettuja erityisiä
turvallisuutta ja eheyttä koskevia vaatimuksia, eikä luottamuspalvelun
tarjoajiin. 4. Tämä direktiivi ei rajoita
tietoverkkorikollisuutta koskevan EU:n lainsäädännön soveltamista eikä Euroopan
elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista,
joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista, annetun neuvoston direktiivin
2008/114/EY[32]
soveltamista. 5. Tämä direktiivi ei myöskään
rajoita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen
vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[33],
henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän
alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2002/58/EY eikä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä
sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksen[34]
soveltamista. 6. Tiedon jakaminen
yhteistyöverkostossa III luvun mukaisesti ja verkko- ja tietoturvapoikkeamista
14 artiklan mukaisesti tehtävät ilmoitukset voivat edellyttää henkilötietojen
käsittelyä. Jäsenvaltion on hyväksyttävä tällainen käsittely, joka on
välttämätöntä yleiseen etuun liittyvien tämän direktiivin tavoitteiden
kannalta, direktiivin 95/46/EY 7 artiklan ja direktiivin 2002/58/EY, sellaisina
kuin ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, mukaisesti. 2 artikla Vähimmäistason
yhdenmukaistaminen Jäsenvaltioita ei
estetä hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, joilla varmistetaan
korkeampi turvataso, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niille unionin
lainsäädännön nojalla kuuluvia velvoitteita. 3 artikla Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan (1)
’verkko- ja tietojärjestelmällä’ (a)
direktiivissä 2002/21/EY tarkoitettua sähköistä
viestintäverkkoa ja (b)
yhtä tai useampaa laitetta tai yhteen kytkettyjen
tai toisiinsa yhteydessä olevien laitteiden ryhmää, joka ohjelman avulla
suorittaa automaattista tietojenkäsittelyä sekä (c)
sähköisiä tietoja, joita a ja b alakohdassa
mainituissa järjestelmissä varastoidaan, käsitellään, hankitaan tai välitetään
niiden toimintaa, käyttöä, suojausta tai ylläpitoa varten. (2)
’turvallisuudella’ verkko- tai tietojärjestelmän
kykyä suojautua tietyllä varmuudella onnettomuuksilta tai tahallisilta
toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen tai siirrettyjen tietojen ja muiden
kyseisessä verkko- ja tietojärjestelmässä tai sen välityksellä tarjottujen tai
välitettävien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden ja
luottamuksellisuuden; (3)
’turvariskillä’ mitä tahansa tilannetta tai
tapahtumaa, joka saattaa vaikuttaa kielteisesti turvallisuuteen; (4)
’turvapoikkeamalla’ mitä tahansa tilannetta tai
tapahtumaa, joka tosiasiassa vaikuttaa kielteisesti turvallisuuteen; (5)
’tietoyhteiskunnan palvelulla’ direktiivin 98/34/EY
1 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua palvelua; (6)
’verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelmalla’
suunnitelmaa, jossa vahvistetaan puitteet organisatorisille tehtäville,
vastuille ja menettelyille verkkojen ja tietojärjestelmien toiminnan
ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi niihin vaikuttavan turvariskin tai
turvapoikkeaman tapauksessa; (7)
’turvapoikkeamien käsittelyllä’ kaikkia
menettelyjä, jotka tukevat turvapoikkeaman analyysia, sen vaikutusten
rajoittamista ja siihen reagointia; (8)
’markkinatoimijalla’ (a)
sellaisten tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajaa,
jotka mahdollistavat muiden tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen; näistä
palveluntarjoajista on ei-tyhjentävä luettelo liitteessä II; (b)
sellaisten elintärkeiden infrastruktuurien
ylläpitäjää, jotka ovat olennaisia elintärkeiden talouden ja yhteiskunnan
toimintojen ylläpitämiselle energiahuollon, liikenteen, pankkitoimen,
pörssitoimen ja terveydenhuollon aloilla; näistä operaattoreista on
ei-tyhjentävä luettelo liitteessä II; (9)
’standardilla’ asetuksessa (EU) N:o 1025/2012
tarkoitettua standardia; (10)
’eritelmällä’ asetuksessa (EU) N:o 1025/2012
tarkoitettua eritelmää; (11)
‘luottamuspalvelun tarjoajalla’ luonnollista tai
oikeushenkilöä, joka tarjoaa sähköistä palvelua, joka koostuu sähköisten
allekirjoitusten, sähköisten sinettien, sähköisten aikaleimojen, sähköisten
asiakirjojen, sähköisten jakelupalvelujen, verkkosivustojen todentamisen ja
sähköisten varmenteiden, mukaan luettuina sähköisten allekirjoitusten ja
sähköisten sinettien varmenteet, luomisesta, tarkastamisesta, todentamisesta,
käsittelystä ja säilyttämisestä. II
LUKU KANSALLISET
VERKKO- JA TIETOTURVAPUITTEET 4 artikla Periaate Jäsenvaltioiden on varmistettava verkko- ja
tietojärjestelmien korkea turvataso alueellaan tämän direktiivin mukaisesti. 5 artikla Kansallinen
verkko- ja tietoturvastrategia ja kansallinen verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelma 1. Jokaisen
jäsenvaltion on vahvistettava kansallinen verkko- ja tietoturvastrategia, jossa
määritellään strategiset tavoitteet ja konkreettiset poliittiset ja
sääntelylliset toimenpiteet verkko- ja tietoturvan korkean tason
saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kansallisen verkko- ja tietoturvastrategian
on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat: (a)
strategian tavoitteiden ja painopisteiden
määrittely turvariskien ja ‑poikkeamien ajantasaisen analyysin perusteella, (b)
ohjauskehys strategian tavoitteiden ja
painopisteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien valtion elinten ja muiden
asiaankuuluvien toimijoiden tehtävien ja vastuiden selkeä määrittely, (c)
varautumiseen, reagointiin ja toimintakunnon
palauttamiseen liittyvien yleisten toimenpiteiden, myös julkisen ja yksityisen
sektorin välisten yhteistyömekanismien, yksilöinti, (d)
tiedot opetus-, valistus- ja koulutusohjelmista, (e)
tutkimus- ja kehittämissuunnitelmat ja
kuvaus siitä, miten niissä otetaan huomioon yksilöidyt painopisteet. 2. Kansallisen verkko- ja
tietoturvastrategian on sisällettävä kansallinen verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelma, joka täyttää ainakin seuraavat vaatimukset: (a)
riskinhallintasuunnitelma riskien yksilöimiseksi ja
mahdollisten turvapoikkeamien vaikutusten arvioimiseksi, (b)
suunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvien eri
toimijoiden tehtävien ja vastuiden määrittely, (c)
ennaltaehkäisyn, havaitsemisen, reagoinnin,
korjauksen ja toimintakunnon palauttamisen takaavien yhteistyö- ja
viestintäprosessien määrittely varoitustason mukaan, (d)
etenemissuunnitelma verkko- ja
tietoturvaharjoituksia ja ‑koulutusta varten verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelman lujittamiseksi, validoimiseksi ja testaamiseksi. Saadut
kokemukset dokumentoidaan ja otetaan huomioon yhteistyösuunnitelmassa sen
tarkistusten yhteydessä. 3. Kansallinen verkko- ja
tietoturvastrategia ja kansallinen verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelma
on toimitettava komissiolle kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä. 6 artikla Verkko-
ja tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaava kansallinen toimivaltainen
viranomainen 1. Jokaisen jäsenvaltion on
nimettävä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaava kansallinen
toimivaltainen viranomainen, jäljempänä ’toimivaltainen viranomainen’. 2. Toimivaltaisten
viranomaisten on seurattava tämän direktiivin soveltamista kansallisella tasolla
ja edistettävä sen johdonmukaista soveltamista kaikkialla unionissa. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät tekniset,
taloudelliset ja henkilöstön voimavarat, jotta ne voivat suorittaa tehokkaasti
ja tuloksekkaasti niille osoitetut tehtävät ja siten täyttää tämän direktiivin
tavoitteet. Jäsenvaltioiden on varmistettava toimivaltaisten viranomaisten
tuloksellinen, tehokas ja suojattu yhteistyö 8 artiklassa tarkoitetussa
verkostossa. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että toimivaltaiset viranomaiset saavat turvapoikkeamista ilmoitukset
julkishallinnoilta ja markkinatoimijoilta siten kuin 14 artiklan 2 kohdassa
säädetään sekä 15 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanovaltuudet ja
täytäntöönpanon valvontavaltuudet. 5. Toimivaltaisten viranomaisten
on tarvittaessa kuultava asiaankuuluvia kansallisia lainvalvontaviranomaisia ja
tietosuojaviranomaisia ja tehtävä yhteistyötä niiden kanssa. 6. Jokaisen jäsenvaltion on
ilmoitettava komissiolle viipymättä toimivaltaisen viranomaisen nimeämisestä ja
tehtävistä sekä mahdollisista myöhemmistä muutoksista näissä tiedoissa.
Jokaisen jäsenvaltion on julkistettava toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen. 7 artikla Tietotekniikan
kriisiryhmä 1. Jokaisen jäsenvaltion on
perustettava tietotekniikan kriisiryhmä, jäljempänä ’CERT-ryhmä’ (Computer
Emergency Response Team), joka vastaa turvapoikkeamien ja ‑riskien käsittelystä
hyvin määritellyn prosessin mukaisesti ja täyttää liitteessä I olevassa 1
kohdassa esitetyt vaatimukset. CERT-ryhmä voidaan perustaa toimivaltaisen
viranomaisen yhteyteen. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että CERT-ryhmillä on riittävät tekniset, taloudelliset ja
henkilöstön voimavarat voidakseen suorittaa tuloksekkaasti liitteessä I
olevassa 2 kohdassa mainitut tehtävänsä. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että CERT-ryhmien toiminta tukeutuu kansallisella tasolla
suojattuun ja vakaaseen viestintä- ja tietoinfrastruktuuriin, joka on
yhteensopiva ja yhteentoimiva 9 artiklassa tarkoitetun suojatun tiedonjakojärjestelmän
kanssa. 4. Jäsenvaltioiden on annettava
komissiolle tiedot CERT-ryhmien voimavaroista ja toimeksiannosta sekä
turvapoikkeamien käsittelyprosessista. 5. CERT-ryhmän on toimittava
toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, ja toimivaltaisen viranomaisen on
säännöllisesti tarkasteltava uudelleen sen voimavarojen riittävyyttä,
toimeksiantoa ja turvapoikkeamien käsittelyprosessin tuloksekkuutta. III LUKU TOIMIVALTAISTEN
VIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ 8 artikla Yhteistyöverkosto 1. Toimivaltaiset viranomaiset
ja komissio muodostavat verkoston, jäljempänä ’yhteistyöverkosto’, jotta
voidaan tehdä yhteistyötä verkko- ja tietojärjestelmiin vaikuttavien
turvariskien ja ‑poikkeamien torjumiseksi. 2. Komissio ja toimivaltaiset
viranomaiset ovat yhteistyöverkostossa pysyvästi yhteydessä toisiinsa. Euroopan
verkko- ja tietoturvavirasto, jäljempänä ’ENISA’, avustaa pyynnöstä
yhteistyöverkostoa antamalla asiantuntemusta ja neuvontaa. 3. Yhteistyöverkostossa
toimivaltaisten viranomaisten on (a)
annettava varhaisvaroituksia turvariskeistä ja ‑poikkeamista
10 artiklan mukaisesti, (b)
varmistettava koordinoitu reagointi 11 artiklan
mukaisesti, (c)
julkaistava yhteisellä verkkosivustolla
säännöllisesti ei-luottamukselliset tiedot voimassa olevista
varhaisvaroituksista ja meneillään olevasta koordinoidusta reagoinnista, (d)
jäsenvaltion tai komission pyynnöstä yhdessä
keskusteltava ja tehtävä arviointi yhdestä tai useammasta 5 artiklassa
tarkoitetusta kansallisesta verkko- ja tietoturvastrategiasta ja kansallisesta
verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelmasta tämän direktiivin soveltamisalan
rajoissa, (e)
jäsenvaltion tai komission pyynnöstä yhdessä
keskusteltava ja tehtävä arviointi CERT-ryhmien tuloksellisuudesta erityisesti
tehtäessä verkko- ja tietoturvaharjoituksia unionin tasolla, (f)
tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoa kaikista
asiaankuuluvista seikoista Europolin yhteydessä toimivan Euroopan
verkkorikostorjuntakeskuksen kanssa ja muiden asianomaisten, erityisesti
tietosuojan, energiahuollon, liikenteen, pankkitoimen, pörssitoimen ja
terveydenhuollon alan eurooppalaisten elinten kanssa, (g)
vaihdettava tietoa ja parhaita toimintatapoja
keskenään ja komission kanssa sekä avustettava toisiaan verkko- ja
tietoturvavalmiuksien kehittämisessä, (h)
järjestettävä säännöllisiä vertaisarviointeja
valmiuksista ja varautumistasosta, (i)
järjestettävä verkko- ja tietoturvaharjoituksia
unionin tasolla ja tarvittaessa osallistuttava kansainvälisiin verkko- ja
tietoturvaharjoituksiin. 4. Komissio vahvistaa
täytäntöönpanosäädöksissä tarvittavat säännöt 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun
toimivaltaisten viranomaisten ja komission välisen yhteistyön helpottamiseksi.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua
kuulemismenettelyä noudattaen. 9 artikla Suojattu
tiedonjakojärjestelmä 1. Arkaluonteisten ja
luottamuksellisten tietojen vaihto yhteistyöverkostossa on toteutettava
suojatun infrastruktuurin kautta. 2. Siirretään komissiolle 18
artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritellään
seuraaviin näkökohtiin liittyvät perusteet, jotka jäsenvaltion on täytettävä
voidakseen osallistua suojattuun tiedonjakojärjestelmään: (a)
se, onko kansallisella tasolla käytettävissä
suojattu ja vakaa viestintä- ja tietoinfrastruktuuri, joka on yhteensopiva ja
yhteentoimiva yhteistyöverkoston suojatun infrastruktuurin kanssa 7 artiklan 3
kohdan mukaisesti, ja (b)
se, onko niiden toimivaltaisella viranomaisella ja
CERT-ryhmällä riittävät tekniset, taloudelliset ja inhimilliset voimavarat ja
prosessit, joiden avulla suojattuun tiedonjakojärjestelmään voidaan osallistua
tuloksellisesti, tehokkaasti ja turvallisesti 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan
2 ja 3 kohdan mukaisesti. 3. Komissio hyväksyy
täytäntöönpanosäädöksillä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden nojalla
päätökset jäsenvaltioiden pääsystä tähän suojattuun infrastruktuuriin. Nämä
täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua
sääntelymenettelyä noudattaen. 10 artikla
Varhaisvaroitukset 1. Toimivaltaisten viranomaisten
ja komission on annettava yhteistyöverkostossa varhaisvaroitukset
turvariskeistä ja ‑poikkeamista, jotka täyttävät ainakin yhden seuraavista
edellytyksistä: (a)
ne leviävät tai voivat levitä nopeasti, (b)
ne ylittävät tai voivat ylittää kansalliset
reagointivalmiudet, (c)
ne vaikuttavat tai voivat vaikuttaa useampaan kuin
yhteen jäsenvaltioon. 2. Toimivaltaisten viranomaisten
ja komission on varhaisvaroituksissa annettava kaikki asiaankuuluvat hallussaan
olevat tiedot, joista voi olla hyötyä turvariskin tai ‑poikkeaman arvioinnissa. 3. Komissio voi jäsenvaltion
pyynnöstä tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltiota antamaan kaikki
tarvittavat tiedot tietystä turvariskistä tai ‑poikkeamasta. 4. Jos turvariskiin tai ‑poikkeamaan,
josta on tehty varhaisvaroitus, epäillään liittyvän rikollisuutta, toimivaltaisten
viranomaisten tai komission on ilmoitettava tästä Europolin yhteydessä
toimivalle Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselle. 5. Siirretään komissiolle 18
artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritellään
tarkemmin 1 kohdassa tarkoitetut varhaisvaroituksen käynnistävät turvariskit ja
‑poikkeamat. 11 artikla
Koordinoitu reagointi 1. Edellä 10 artiklassa
tarkoitetun varhaisvaroituksen jälkeen toimivaltaisten viranomaisten on
asiaankuuluvat tiedot arvioituaan sovittava koordinoidusta reagoinnista 12
artiklassa tarkoitetun unionin verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelman
mukaisesti. 2. Koordinoidun reagoinnin
seurauksena kansallisella tasolla toteutetuista eri toimenpiteistä on
ilmoitettava yhteistyöverkostolle. 12 artikla Unionin
verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelma 1. Siirretään komissiolle valta
hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä unionin verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelma. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklan 3
kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. 2. Unionin verkko- ja
tietoturvan yhteistyösuunnitelmassa on määriteltävä (a)
10 artiklan soveltamiseksi –
muoto ja menettelyt sille, miten toimivaltaiset
viranomaiset keräävät ja jakavat yhteensopivaa ja vertailukelpoista tietoa
turvariskeistä ja ‑poikkeamista, –
menettelyt ja perusteet yhteistyöverkoston
suorittamalle turvariskien ja ‑poikkeamien arvioinnille; (b)
koordinoidussa reagoinnissa 11 artiklan mukaisesti
noudatettavat prosessit, mukaan lukien tehtävät ja vastuut sekä
yhteistyömenettelyt, (c)
etenemissuunnitelma verkko- ja
tietoturvaharjoituksia ja ‑koulutusta varten verkko- ja tietoturvan
yhteistyösuunnitelman lujittamiseksi, validoimiseksi ja testaamiseksi, (d)
ohjelma osaamisen siirtämiseksi jäsenvaltioiden
välillä valmiuksien kehittämistä ja vertaisoppimista varten, (e)
ohjelma jäsenvaltioiden välistä tietoisuuden
lisäämistä ja koulutusta varten. 3. Unionin verkko- ja
tietoturvan yhteistyösuunnitelma on vahvistettava vuoden kuluessa tämän
direktiivin voimaantulosta, ja sitä on tarkistettava säännöllisesti. 13 artikla Kansainvälinen yhteistyö Rajoittamatta
yhteistyöverkoston mahdollisuutta epäviralliseen kansainväliseen yhteistyöhön
unioni voi tehdä kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa
kansainvälisiä sopimuksia, joissa sallitaan ja organisoidaan niiden
osallistuminen joihinkin yhteistyöverkoston toimiin. Tällaisissa sopimuksissa
on otettava huomioon tarve taata yhteistyöverkostossa levitettävien
henkilötietojen riittävä suoja. IV
LUKU JULKISHALLINTOJEN
JA MARKKINATOIMIJOIDEN VERKKO- JA TIETOJÄRJESTELMIEN TURVALLISUUS 14 artikla Turvallisuusvaatimukset
ja turvapoikkeamien ilmoittaminen 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että julkishallinnot ja markkinatoimijat toteuttavat
tarkoituksenmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet valvonnassaan
olevien ja toiminnoissaan käyttämiensä verkko- ja tietojärjestelmien
turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi. Näillä toimenpiteillä on
voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso ottaen huomioon uusin
tekniikka. Erityisesti on toteutettava toimenpiteet, joilla ehkäistään ja
minimoidaan niiden verkko- ja tietojärjestelmään niiden tarjoamissa keskeisissä
palveluissa vaikuttavien turvapoikkeamien vaikutukset ja näin taataan näiden
verkko- ja tietojärjestelmien tukemien palvelujen jatkuvuus. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että julkishallinnot ja markkinatoimijat ilmoittavat
toimivaltaiselle viranomaiselle turvapoikkeamista, jotka vaikuttavat
merkittävästi niiden tarjoamien keskeisten palvelujen turvallisuuteen. 3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan
vaatimuksia sovelletaan kaikkiin Euroopan unionissa palveluja tarjoaviin
markkinatoimijoihin. 4. Toimivaltainen viranomainen
voi tiedottaa yleisölle tai vaatia julkishallintoja ja markkinatoimijoita
tiedottamaan yleisölle, jos se katsoo turvapoikkeaman julkistamisen olevan
yleisen edun mukaista. Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava
yhteistyöverkostolle vuosittain tiivistelmäraportti vastaanotetuista
ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista. 5. Siirretään komissiolle 18
artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritellään
olosuhteet, joissa julkishallintojen ja markkinatoimijoiden edellytetään
ilmoittavan turvapoikkeamista. 6. Jollei 5 kohdan mukaisesti
hyväksytyistä delegoiduista säädöksistä muuta johdu, toimivaltaiset
viranomaiset voivat hyväksyä suuntaviivoja ja tarvittaessa antaa ohjeita
liittyen olosuhteisiin, joissa julkishallintojen ja markkinatoimijoiden
edellytetään ilmoittavan turvapoikkeamista. 7. Siirretään komissiolle valta
määritellä täytäntöönpanosäädöksillä muodot ja menettelyt 2 kohdan
soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklan 3 kohdassa
tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 8. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa
ei sovelleta mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten
määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa
2003/361/EY[35]
määriteltyihin mikroyrityksiin. 15 artikla Täytäntöönpano
ja sen valvonta 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tarvittavat
valtuudet tutkia tapaukset, joissa julkishallinnot tai markkinatoimijat eivät
ole noudattaneet 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan, sekä näiden tapausten
vaikutukset verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia
markkinatoimijoita ja julkishallintoja (a)
antamaan tiedot, jotka tarvitaan niiden verkko- ja
tietojärjestelmien turvallisuuden arvioimiseksi, mukaan lukien dokumentoidut
turvallisuusohjeet, (b)
läpikäymään turvallisuustarkastuksen, jonka
suorittaa pätevä ulkopuolinen elin tai kansallinen viranomainen, ja
toimittamaan sen tulokset toimivaltaiselle viranomaiselle. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet antaa sitovia
ohjeita markkinatoimijoille ja julkishallinnoille. 4. Toimivaltaisten viranomaisten
on ilmoitettava turvapoikkeamista, joihin epäillään liittyvän vakavaa
rikollisuutta, lainvalvontaviranomaisille. 5. Toimivaltaisten viranomaisten
on työskenneltävä tiiviisti yhteistyössä tietosuojaviranomaisten kanssa, kun ne
käsittelevät henkilötietojen tietoturvaloukkauksiin johtaneita turvapoikkeamia. 6. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kaikkiin tämän luvun nojalla julkishallinnoille ja
markkinatoimijoille määrättäviin velvoitteisiin voidaan hakea muutosta
tuomioistuimessa. 16 artikla Standardointi 1. Jäsenvaltioiden on 14
artiklan 1 kohdan johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi edistettävä
verkko- ja tietoturvan kannalta merkityksellisten standardien ja/tai eritelmien
käyttöä. 2. Komissio laatii
täytäntöönpanosäädöksillä luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista standardeista.
Luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. V
LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET 17 artikla Seuraamukset 1. Jäsenvaltioiden on säädettävä
seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin
täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja
toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon
varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja
varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle
viimeistään päivänä, jona tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista
lainsäädäntöä, ja kaikki niihin myöhemmin tehtävät muutokset viipymättä. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että jos turvapoikkeama koskee henkilötietoja, säädetyt
seuraamukset ovat sopusoinnussa yksilöiden suojelusta henkilötietojen
käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksessa[36]
säädettyjen seuraamusten kanssa. 18 artikla Siirretyn
säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään komissiolle valta
antaa 9 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 5 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa
tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa
koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen
kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä
samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta
tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden
päättymistä. 3. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 9 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan
5 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron.
Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan
siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se
julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin
myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa
olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio antanut
delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan
parlamentille ja neuvostolle. 5. Edellä olevien 9 artiklan 2
kohdan, 10 artiklan 5 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu
säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole
kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi
Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos
sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä
ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin
tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 19 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa komitea
(verkko- ja tietoturvakomitea). Tämä komitea on asetuksessa (EU)
N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. 3. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. 20 artikla Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee määräajoin uudelleen
tämän direktiivin toimintaa ja laatii kertomuksen Euroopan parlamentille ja
neuvostolle. Ensimmäinen kertomus annetaan kolmen vuoden kuluessa 21 artiklassa
tarkoitetusta osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetusta
määräpäivästä. Komissio voi tätä varten pyytää jäsenvaltioita antamaan tietoja
ilman aiheetonta viivytystä. 21 artikla Saattaminen
osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on annettava
ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset viimeistään [18 kuukauden kuluttua sen
hyväksymisestä]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina
nämä säännökset. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä
[18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä] Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset
tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa
keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 22 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi
tulee voimaan [kahdentenakymmenentenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu
Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 23 artikla Osoitus Tämä direktiivi on
osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I Tietotekniikan kriisiryhmän (CERT) vaatimukset ja tehtävät CERT-ryhmän vaatimukset ja tehtävät on
määriteltävä riittävästi ja selkeästi ja niiden on perustuttava kansalliseen
politiikkaan ja/tai lainsäädäntöön. Niihin on sisällyttävä seuraavat: (1)
CERT-ryhmän vaatimukset (a)
CERT-ryhmän on varmistettava viestintäpalvelujensa
korkea käytettävyys välttämällä yksittäisiä pisteitä, joiden toimintahäiriö
keskeyttäisi koko palvelun, ja pitämällä käytössä useita kanavia, joiden kautta
siihen voidaan ottaa yhteyttä ja joiden kautta se itse voi ottaa yhteyttä
muualle. Viestintäkanavat on määriteltävä selkeästi, ja niiden on oltava hyvin
käyttäjien ja yhteistyökumppanien tiedossa. (b)
CERT-ryhmän on toteutettava ja hallinnoitava
turvallisuustoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa sen vastaanottamien ja
käsittelemien tietojen luottamuksellisuus, eheys, käytettävyys ja aitous. (c)
CERT-ryhmän toimipaikka ja sitä tukevat
tietojärjestelmät on sijoitettava suojattuihin paikkoihin. (d)
Käyttöön on otettava palvelun
laadunhallintajärjestelmä, joka seuraa CERT-ryhmän suorituskykyä ja varmistaa
jatkuvat parannukset. Sen on perustuttava selkeästi määriteltyihin mittareihin,
joihin sisältyvät viralliset palvelutasot ja keskeiset suoritusindikaattorit. (e)
Toiminnan jatkuvuus: –
CERT-ryhmässä on oltava tarkoituksenmukainen
järjestelmä pyyntöjen käsittelyä ja reititystä varten tapauksen
edelleenohjauksen helpottamiseksi; –
CERT-ryhmällä on oltava riittävä henkilöstö, jotta
se voi olla käytettävissä jatkuvasti; –
CERT-ryhmällä on oltava tukenaan infrastruktuuri,
jonka jatkuvuus on varmistettu. Tätä varten CERT-ryhmää varten on oltava
redundantit järjestelmät ja varatyöskentelytilat, jotta voidaan varmistaa
viestintävälineiden jatkuva käytettävyys. (2)
CERT-ryhmän tehtävät (a)
CERT-ryhmän tehtäviin on sisällyttävä vähintään
seuraavat: –
turvapoikkeamien seuranta kansallisella tasolla, –
varhaisvaroitusten, varoitusten ja tiedotusten
antaminen sekä tiedon levittäminen turvariskeistä ja ‑poikkeamista
asianosaisille, –
turvapoikkeamiin reagointi, –
dynaaminen riski- ja poikkeama-analyysi ja tilannetietoisuus, –
laajan yleisen tietoisuuden lisääminen
verkkotoimintoihin liittyvistä riskeistä, –
verkko- ja tietoturvakampanjoiden järjestäminen. (b)
CERT-ryhmän ja luotava yhteistyösuhteita
yksityiseen sektoriin. (c)
Yhteistyön helpottamiseksi CERT-ryhmän on edistettävä
yhteisten tai standardoitujen toimintatapojen omaksumista ja käyttöä –
turvapoikkeamien ja riskien käsittelymenettelyissä, –
turvapoikkeamien, turvariskien ja informaation
luokittelujärjestelmissä, –
mittareiden luokittelutavoissa, –
turvariskejä ja poikkeamia koskevan tiedonvaihdon
muodoissa ja järjestelmien nimeämiskäytännöissä. LIITE II Markkinatoimijoiden
luettelo Markkinatoimijat, joita tarkoitetaan 3
artiklan 8 kohdan a alakohdassa: 1. Sähköisen kaupankäynnin alustat 2. Internet-välitteiset maksupalvelut 3. Verkkoyhteisöpalvelut 4. Hakukoneet 5. Pilvipalvelut 6. Sovelluskaupat 3 artiklan 8 kohdan b alakohdassa
tarkoitetut markkinatoimijat: 1. Energia –
Sähkön‑ ja kaasuntoimittajat –
Sähkön ja/tai kaasun jakeluverkot ja
vähittäiskaupan toimittajat –
Maakaasun siirtoverkot ja varastointi sekä
nesteytetyn maakaasun operaattorit –
Sähkön siirtoverkot –
Öljysiirtoputkistot ja öljyvarastot –
Sähkö- ja kaasumarkkinatoimijat –
Öljyn ja maakaasun tuotanto-, jalostus- ja
käsittelylaitteistojen operaattorit 2. Liikenne –
Lentoliikenteen (rahti- ja matkustajaliikenteen)
harjoittajat –
Merenkulun (meri- ja rannikkoliikenteen matkustaja-
ja rahtiliikenteen) harjoittajat –
Rautatiet (infrastruktuurin ylläpitäjät,
integroituneet yritykset ja rautatieliikenteen harjoittajat) –
Lentoasemat –
Satamat –
Liikenteenhallinnan ja ‑ohjauksen ylläpitäjät –
Liitännäiset logistiikkapalvelut a) varastot ja
varastointi, b) rahdinkäsittely ja c) muut liikenteen tukitoiminnot. 3. Pankkitoimi: direktiivin 2006/48/EY 4
artiklan 1 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset. 4. Finanssimarkkinoiden infrastruktuurit:
pörssit ja keskusvastapuoliyhteisöt. 5. Terveydenhuolto: terveydenhuoltolaitokset
(kuten sairaalat ja yksityisklinikat) sekä muut terveydenhuollon tarjoamiseen
osallistuvat laitokset. SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB) 1.3. Ehdotuksen/aloitteen
luonne 1.4. Tavoitteet
1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.6. Toiminnan
ja sen rahoitusvaikutusten kesto 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat) 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta-
ja raportointisäännöt 2.2. Hallinnointi-
ja valvontajärjestelmä 2.3. Toimenpiteet
petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen
tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 3.2. Arvioidut
vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto
arvioiduista vaikutuksista menoihin 3.2.2. Arvioidut
vaikutukset toimintamäärärahoihin 3.2.3. Arvioidut
vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.4. Yhteensopivuus
nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 3.2.5. Ulkopuolisten
tahojen osallistuminen rahoitukseen 3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin SÄÄDÖKSEEN
LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi Ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen
korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa 1.2. Toimintalohko(t)
toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[37] –
09 – Viestintäverkot, sisällöt ja teknologia 1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne ý Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai
valmistelutoimeen[38]. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen. ¨ Ehdotus/aloite
liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen. 1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen
strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden)
saavuttamista ehdotus/aloite tukee Ehdotetun
direktiivin tavoitteena on varmistaa verkko- ja tietoturvan yhteinen korkea
taso koko EU:ssa. 1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet)
sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä Ehdotuksessa
säädetään toimenpiteistä verkko- ja tietojärjestelmien yhteisen korkean
turvatason varmistamiseksi koko unionissa. Erityistavoitteina
on: 1. Siirtyä
verkko- ja tietoturvan yhteiseen vähimmäistasoon jäsenvaltioissa ja siten
lisätä yleistä varautumistasoa ja reagointikykyä. 2. Parantaa
verkko- ja tietoturvaan liittyvää yhteistyötä EU:n tasolla rajat ylittävien
turvapoikkeamien ja -uhkien torjumiseksi tehokkaasti. Verkostossa otetaan
käyttöön suojattu tiedonvaihtoinfrastruktuuri, jossa toimivaltaiset
viranomaiset voivat vaihtaa arkaluonteisia ja luottamuksellisia tietoja. 3. Luoda
riskinhallintakulttuuri ja parantaa tietojen vaihtoa yksityisen ja julkisen
sektorin välillä. Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja
budjetointijärjestelmässä Direktiivi
koskee toimijoita (yrityksiä ja organisaatioita, myös pk-yrityksiä) eri aloilla
(energia, liikenne, luottolaitokset, pörssit, terveydenhuolto ja keskeisten
internet-palvelujen infrastruktuurit) sekä julkishallintoja. Se kattaa myös
yhteydet lainvalvontaan ja tietosuojaan sekä ulkosuhteiden verkko- ja
tietoturvanäkökohdat. –
09 – Viestintäverkot, sisällöt ja teknologia –
02 – Yritystoiminta –
32 – Energia –
06 – Liikkuvuus ja liikenne – 17
– Terveys- ja kuluttaja-asiat –
18 – Sisäasiat –
19 – Ulkosuhteet –
33 – Oikeusasiat –
12 – Sisämarkkinat 1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset
ja vaikutukset Selvitys siitä, miten
ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän
tilanteeseen. EU:n
kuluttajien, yritysten ja julkishallintojen suojelu verkko- ja
tietoturvapoikkeamilta, ‑uhilta ja ‑riskeiltä paranisi huomattavasti. Lisätietoja
on tähän säädösehdotukseen liittyvän vaikutusarvioinnin kohdassa 8.2
(Vaihtoehdon 2 vaikutukset – Sääntelyyn perustuva lähestymistapa). 1.4.4. Tulos- ja
vaikutusindikaattorit Selvitys siitä,
millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan Seurannassa
ja arvioinnissa käytettävät indikaattorit selostetaan vaikutusarvioinnin
kohdassa 10. 1.5. Ehdotuksen/aloitteen
perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin
ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Kullakin
jäsenvaltiolla edellytetään olevan –
kansallinen verkko- ja tietoturvastrategia, –
verkko- ja tietoturvan yhteistyösuunnitelma, –
toimivaltainen kansallinen verkko- ja tietoturvaviranomainen sekä –
tietotekniikan kriisiryhmä (CERT). EU:n
tasolla jäsenvaltioiden edellytetään tekevän yhteistyötä verkostossa. Julkishallinnot
ja keskeiset yksityissektorin toimijat velvoitetaan verkko- ja tietoturvan
riskinhallintaan ja raportoimaan vaikutuksiltaan merkittävistä verkko- ja
tietoturvapoikkeamista toimivaltaisille viranomaisille. 1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava
lisäarvo Verkko-
ja tietoturvan rajatylittävät luonteen vuoksi erot lainsäädännössä ja
politiikassa muodostavat esteen yrityksille, jotka toimivat useissa maissa, ja
kokonaisvaltaisten mittakaavaetujen saavuttamiselle. Toiminnan puute EU:n
tasolla johtaisi tilanteeseen, jossa kukin jäsenvaltio toimisi yksinään
ottamatta huomioon verkko- ja tietojärjestelmien keskinäisiä
riippuvuussuhteita. Ehdotuksen
tavoitteet voidaan näin ollen saavuttaa paremmin EU:n tasolla kuin
jäsenvaltioiden omin toimin. 1.5.3. Vastaavista toimista saadut
kokemukset Ehdotusta
edeltäneen analyysin mukaan tarvitaan sääntelyllisiä velvoitteita, jotta
voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja paikata lainsäädännön
porsaanreikiä. Täysin vapaaehtoinen lähestymistapa on tällä alalla johtanut
yhteistyöhön vain sellaisissa vähemmistönä olevissa jäsenvaltioissa, joiden
valmiudet ovat korkealla tasolla. 1.5.4. Yhteensopivuus muiden
kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut Tämä
ehdotus on täysin Euroopan digitaalistrategian ja näin ollen EU 2020 ‑strategian
mukainen. Se vastaa ja täydentää EU:n sähköisen viestinnän
sääntelyjärjestelmää, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä
annettua EU:n direktiiviä ja EU:n tietosuojadirektiiviä. Ehdotus
esitetään yhdessä komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan
korkean edustajan yhteisen eurooppalaisen kyberturvallisuusstrategian kanssa,
josta se muodostaan olennaisen osan. 1.6. Toiminnan ja sen
rahoitusvaikutusten kesto –
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu. –
¨ Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy
[PP/KK]VVVV. –
¨ Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV. –
ý Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu. –
Määräaika direktiivi saattamiselle osaksi
kansallista lainsäädäntö alkaa välittömästi sen hyväksymisen jälkeen
(ennakkoarvion mukaan vuonna 2015) ja kestää 18 kuukautta. Direktiivin
täytäntöönpano käynnistyy kuitenkin heti sen hyväksymisestä muun muassa
perustamalla suojattu infrastruktuuri jäsenvaltioiden yhteistyön tueksi. –
minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa. 1.7. Hallinnointitapa
(hallinnointitavat)[39] –
ý Komissio hallinnoi suoraan keskitetysti –
ý Välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on
siirretty –
¨toimeenpanovirastoille –
x yhteisöjen perustamille elimille[40]
–
¨ kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun
tehtäviä hoitaville elimille –
¨ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään
varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä. –
¨ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa –
¨ Hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa –
¨ Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa, mukaan
lukien Euroopan avaruusjärjestö Jos käytetään useampaa
kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava
lisätietoja. Huomautukset:
ENISA
voi yhteisöjen perustamana erillisvirastona avustaa jäsenvaltioita ja
komissiota direktiivin täytäntöönpanossa toimeksiantonsa mukaisesti ja
kohdentamalla uudelleen virastolle monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020
osoitettuja resursseja. 2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja
raportointisäännöt Ilmoitetaan
sovellettavat aikavälit ja edellytykset Komissio
tarkastelee määräajoin uudelleen tämän direktiivin toimintaa ja laatii
kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio
arvioi myös direktiivin täytäntöönpanotoimet jäsenvaltioissa. Verkkojen
Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen mukaan voidaan myös tehdä arviointi
hankkeiden toteuttamisen menetelmistä ja niiden vaikutuksista määritettäessä,
onko asetetut tavoitteet saavutettu muun muassa ympäristönsuojelun alalla. 2.2. Hallinnointi- ja
valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit –
viiveet suojatun infrastruktuurin kehittämiseen liittyvien hankkeiden
toteutuksessa 2.2.2. Valvontamenetelmät Verkkojen
Eurooppa ‑välineen mukaisten toimien täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa ja
päätöksissä määrätään komission tai minkä tahansa komission valtuuttaman
edustajan tekemästä seurannasta ja rahoitusvalvonnasta sekä
tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksista ja Euroopan
petostentorjuntaviraston (OLAF) paikalla tekemistä tarkastuksista. 2.2.3. Valvonnan kustannukset ja
hyödyt ja todennäköinen vaatimustenvastaisuusaste Riskiin
perustuvat ennakko- ja jälkeistarkastukset sekä mahdollisuus paikan päällä
tehtäviin tarkastuksiin varmistavat sen, että valvontakustannukset ovat
kohtuulliset. 2.3. Toimenpiteet petosten ja
sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi Ilmoitetaan käytössä
olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet Komissio
varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän direktiivin mukaisesti
rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan
petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä,
tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä
aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä
tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennalta ehkäiseviä seuraamuksia. Komissiolla
ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä
kaikkien unionilta tämän ohjelman mukaisesti rahoitusta saaneiden avustuksensaajien,
toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla
suoritettavia tarkastuksia. Euroopan
petostentorjuntavirasto, jäljempänä ’OLAF’, voi asetuksessa (Euratom, EY) N:o
2185/96 säädettyjen menettelyjen mukaisesti tehdä niihin talouden toimijoihin
kohdistuvia paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, joille on
suoraan tai välillisesti myönnetty asianomaista rahoitusta, selvittääkseen,
onko avustussopimukseen tai -päätökseen taikka unionin rahoitusta koskevaan
sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia,
korruptiota tai muuta laitonta toimintaa. Kolmansien
maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa,
avustussopimuksissa, avustuspäätöksissä ja sopimuksissa, kun nämä ovat
seurausta tämän asetuksen täytäntöönpanosta, on nimenomaisesti annettava
komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä
tällaisia tarkastuksia sekä paikalla suoritettavia todentamisia ja
tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellisten kohtien soveltamista.
Verkkojen
Eurooppa ‑välineen sääntöjen mukaan avustus- ja hankintasopimukset perustuvat
vakiomalleihin, joissa esitetään yleisesti sovellettavat
petostentorjuntatoimenpiteet. 3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT
RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat
monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat · Talousarviossa jo olevat budjettikohdat Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja
budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä. Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Menolaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi………………………...……….] || JM/EI-JM ([41]) || EFTA-mailta[42] || ehdokasmailta[43] || kolman-silta mailta || varainhoito-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet || 09 03 02 kansallisten julkisten palvelujen verkkoon liittäminen ja yhteentoimivuus sekä pääsy tällaisiin verkkoihin || JM || EI || EI || EI || EI · Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat (Ei koske tätä ehdotusta) Monivuotisen
rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä. Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Menolaji || Rahoitusosuudet Numero [Nimi……………………………………..] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas-mailta || kolman-silta mailta || varainhoito-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet || [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI 3.2. Arvioidut vaikutukset
menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista
vaikutuksista menoihin milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 1 || Älykäs ja osallistava kasvu PO: <…….> || || || 2015*[44] || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet || YHTEENSÄ Toimintamäärärahat || || || || || || || || 09 03 02 || Sitoumukset || (1) || 1,250** || 0,000 || || || || || || 1,250 Maksut || (2) || 0,750 || 0,250 || 0,250 || || || || || 1,250 Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[45] || 0,000 || || || || || || || 0,000 Budjettikohdan numero || || (3) || 0,000 || || || || || || || 0,000 <….> PO:n määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 1,250 || 0,000 || || || || || || 1,250 Maksut || =2+2a +3 || 0,750 || 0,250 || 0,250 || || || || || 1,250 Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 1,250 || 0,000 || || || || || || 1,250 Maksut || (5) || 0,750 || 0,250 || 0,250 || || || || || 1,250 Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || 0,000 || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 1 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 1,250 || 0,000 || || || || || || 1,250 Maksut || =5+ 6 || 0,750 || 0,250 || 0,250 || || || || || 1,250 * Tarkka ajankohta riippuu siitä, milloin
lainsäädäntävallan käyttäjä hyväksyy ehdotuksen (jos direktiivi hyväksytään
vuoden 2014 kuluessa, nykyisen infrastruktuurin mukauttaminen käynnistyisi
2015, muussa tapauksessa vuotta myöhemmin). ** Jos jäsenvaltiot päättävät käyttää olemassa
olevaa infrastruktuuria ja kattaa sen mukauttamiseen liittyvät kertaluonteiset
kustannukset EU:n talousarviosta, kuten kohdissa 1.4.3 ja 1.7 selitetään,
direktiivin III luvun mukaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä
(varhaisvaroitukset, koordinoitu reagointi jne.) tukevan verkon mukauttamisesta
aiheutuu arviolta 1 250 000 euron kustannukset. Tämä määrä on
vaikutusarvioinnissa mainittua kustannusarviota (”noin 1 miljoonaa euroa”)
suurempi, koska se perustuu täsmällisempään arviointiin tällaisen
infrastruktuurin välttämättömistä rakennetekijöistä. Rakennetekijöiden
kustannusarvio perustuu arviointiin, jonka JRC on tehnyt vastaavien
järjestelmien kehittämisestä muilla, esim. kansanterveyden, aloilla saadun
kokemuksen pohjalta. Kustannusarvio kattaa seuraavat: verkko- ja tietoturvan
nopea varoitus- ja ilmoitusjärjestelmä (275 000 euroa), tiedonvaihtoalusta (400
000 euroa), varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmä (275 000 euroa) ja
tilannekeskus (300 000 euroa), yhteensä 1 250 000 euroa. Yksityiskohtaisempi
täytäntöönpanosuunnitelma on määrä tehdä osana toteutettavuustutkimusta
pohjautuen erillissopimukseen SMART 2012/0010: Feasibility study and
preparatory activities for the implementation of a European early warning and
response system against cyber-attacks and disruptions. Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan
otsakkeeseen: Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 0,000 || 0,000 || || || || || || Maksut || (5) || 0,000 || 0,000 || || || || || || Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || 0,000 || 0,000 || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (viitemäärä) || Sitoumukset || =4+ 6 || 1,250 || 0,000 || || || || || || 1,250 Maksut || =5+ 6 || 0,750 || 0,250 || 0,250 || || || || || 1,250 Moniv. rahoituskehyksen otsake || 5 || ”Hallintomenot” milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || vuosi 2015 || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet || YHTEENSÄ PO:CNECT || Henkilöresurssit || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 4,004 Muut hallintomenot || 0,318 || 0,118 || 0,318 || 0,118 || 0,318 || 0,118 || 0,118 || 1,426 PO CNECT YHTEENSÄ || Määrärahat || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 5,430 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 5,430 milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || || || vuosi 2015[46] || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 2,140 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 6,680 Maksut || 1,640 || 0,940 || 1,140 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 6,680 3.2.2. Arvioidut vaikutukset
toimintamäärärahoihin –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja. –
þ Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti: –
Maksusitoumusmäärärahat,
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Tavoitteet ja tuotokset ò || || || vuosi 2015* || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet || YHTEENSÄ TUOTOKSET Tyyppi[47] || Keskimäär. kustannukset || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä || Kustannus || Lukumäärä yhteensä || Kustannukset yhteensä ERITYISTAVOITE 2[48] Suojattu tiedonjakoinfrastruktuuri || || || || || || || || || || || || || || || || – Tuotos || Infrastruktuurin mukauttaminen || || || || || || || || || || || || || || || || || Välisumma erityistavoite 2 || 1 || 1,250** || || || || || || || || || || || || || 1 || 1,250 KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || 1,250 || || || || || || || || || || || || || || 1,250 * Tarkka ajankohta riippuu siitä, milloin
lainsäädäntävallan käyttäjä hyväksyy ehdotuksen (jos direktiivi hyväksytään
vuoden 2014 kuluessa, nykyisen infrastruktuurin mukauttaminen käynnistyisi
2015, muussa tapauksessa vuotta myöhemmin). **Ks. kohta 3.2.1 3.2.3. Arvioidut vaikutukset
hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja. –
þ Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti: milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) || vuosi 2015[49] || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet || YHTEENSÄ Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || || Henkilöresurssit || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 0,572 || 4,004 Muut hallintomenot || 0,318 || 0,118 || 0,318 || 0,118 || 0,318 || 0,118 || 0,118 || 1,426 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 5,430 Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[50] || || || || || || || || Henkilöresurssit || 0,000 || 0,000 || || || || || || 0,000 Muut hallintomenot || || || || || || || || Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 5,430 YHTEENSÄ || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,890 || 0,690 || 0,690 || 5,430 Hallintomäärärahojen tarve katetaan toimen
hallinnointiin jo osoitetuilla PO CNECT:n määrärahoilla ja/tai siirroilla sekä
tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto
voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion
puitteissa. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISA
voi avustaa jäsenvaltioita ja komissiota direktiivin täytäntöönpanossa
toimeksiantonsa mukaisesti ja kohdentamalla uudelleen virastolle monivuotisessa
rahoituskehyksessä 2014–2020 osoitettuja resursseja ilman lisämäärärahoja tai ‑henkilöstöä. 3.2.3.2. Henkilöresurssien arvioitu
tarve –
¨ Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja. –
þ Ehdotus/aloite edellyttää komission henkilöresursseja seuraavasti: Periaatteessa lisähenkilöstöä ei tarvita.
Henkilöresursseja tarvitaan vain rajoitetusti, ja ne voidaan kattaa toimen
hallinnointiin pääosastossa jo osoitetusta henkilöstöstä. Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden
desimaalin tarkkuudella) || vuosi 2015 || vuosi 2016 || vuosi 2017 || vuosi 2018 || 2019–2021 ja myöh. vuodet Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) 09 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 XX 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || || || || || || || XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || || Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[51] XX 01 02 01 (CA, INT, SNE – katetaan kokonaismäärärahoista) || 1 || 1 || 1 || 1 || 1 || 1 || 1 XX 01 02 02 (CA, INT, JED, LA ja SNE EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || || || || || || || XX 01 04 yy[52] || –päätoimipaikassa[53] || || || || || || || – EU:n ulkopuolisissa edustustoissa || || || || || || || XX 01 05 02 (CA, INT, SNE – epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || || 10 01 05 02 (CA, INT, SNE – suora tutkimustoiminta) || || || || || || || Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || || YHTEENSÄ || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 || 5 XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli
talousarvion osastoon. Henkilöresurssien tarve
katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla PO CNECT:n henkilöstöllä ja/tai
pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena
saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka
toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen
jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISA voi
avustaa jäsenvaltioita ja komissiota direktiivin täytäntöönpanossa nykyisen
toimeksiantonsa mukaisesti ja kohdentamalla uudelleen virastolle monivuotisessa
rahoituskehyksessä 2014–2020 osoitettuja resursseja ilman lisämäärärahoja tai ‑henkilöstöä. Kuvaus henkilöstön
tehtävistä: Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || – Delegoitujen säännösten valmistelu (14 artiklan 3 kohta) – Täytäntöönpanosäädösten valmistelu (8 artikla, 9 artiklan 2 kohta, 12 artikla, 14 artiklan 5 kohta ja 16 artikla) – Osallistuminen verkossa tehtävään yhteistyöhön sekä poliittisella että operatiivisella tasolla – Osallistuminen kansainväliseen keskusteluihin ja mahdollisten kansainvälisten sopimusten tekemiseen Ulkopuolinen henkilöstö || Tuki kaikille edellä mainituille toimille tarpeen mukaan 3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen
monivuotisen rahoituskehyksen kanssa –
þ Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen. –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen
rahoitussuunnitelman muuttamista. Ehdotuksella
on arvioitu vaikutus toimintamenoihin, jos jäsenvaltiot päättävät mukauttaa
olemassa olevaa infrastruktuuria ja antavat komissiolle tehtäväksi panna tämä
täytäntöön monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020. Tähän liittyvät
kertaluonteiset kustannukset katettaisiin Verkkojen Eurooppa -välineestä sillä
ehdolla, tarjolla on riittävästi varoja. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat
joko jakaa infrastruktuurin mukauttamisesta aiheutuvat kustannukset tai uuden
infrastruktuurin luomisesta aiheutuvat kustannukset. –
¨ Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista
tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista[54]. Ei
sovelleta. 3.2.5. Ulkopuolisten tahojen
osallistuminen rahoitukseen –
Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu
ulkopuolisia tahoja. 3.3. Arvioidut vaikutukset
tuloihin – þ Ehdotuksella/aloitteella
ei ole vaikutuksia tuloihin. [1] Julkinen verkkokuuleminen Improving network and
information security in the EU järjestettiin 23. heinäkuuta – 15. lokakuuta
2012. [2] Eurobarometri 390/2012. [3] KOM(2001) 298. [4] KOM(2006) 251 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/en/com/2006/com2006_0251en01.pdf. [5] 2007/068/01. [6] KOM(2009) 149. [7] 2009/C 321/01. [8] KOM(2010) 245. [9] Neuvoston päätelmät, annettu 31 päivänä toukokuuta 2010,
Euroopan digitaalistrategiasta (10130/10). [10] KOM(2010) 2020 ja Eurooppa-neuvoston päätelmät, 25.–26.
maaliskuuta 2010 (EUCO 7/10). [11] KOM(2011) 163. [12] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32004R0460:EN:HTML. [13] KOM(2010) 521. [14] Ks. http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/doc/library/regframeforec_dec2009.pdf. [15] Puitedirektiivin 13 a ja 13 b artikla. [16] Direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002. [17] KOM(2012) 11. [18] KOM(2006) 786 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/en/com/2006/com2006_0786en01.pdf. [19] KOM(2010) 517,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?
uri=COM:2010:0517:FIN:EN:PDF. [20] COM(2012) 140
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?
uri=COM:2012:0140:FIN:EN:PDF. [21] http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-10-597_en.htm. [22] http://www.enisa.europa.eu/activities/Resilience-and-CIIP/public-private-partnership/european-public-private-partnership-for-resilience-ep3r. [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
460/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, Euroopan verkko- ja
tietoturvaviraston perustamisesta (EUVL L 77, 13.3.2004, s. 1). [24] EUVL C […], […], s. […]. [25] EYVL L 108, 24.04.2002, s. 33. [26] EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. [27] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37. [28] SEC(2012) 72 final. [29] EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12. [30] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. [31] EYVL L 145, 31.05.2001, s. 43. [32] EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75. [33] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. [34] SEC(2012) 72 final. [35] EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36. [36] SEC(2012) 72 final. [37] ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB:
toimintoperusteinen budjetointi. [38] Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49
artiklan 6 kohdan a tai b alakohdassa. [39] Kuvaukset eri
hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla
budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.htmlhttp://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html [40] Sellaisina kuin nämä määritellään varainhoitoasetuksen
185 artiklassa. [41] JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat
määrärahat. [42] EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto. [43] Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset
ehdokasmaat. [44] Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [45] Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien
ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat),
epäsuora ja suora tutkimustoiminta. [46] Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [47] Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita
(esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit). [48] Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”. [49] Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. [50] Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien
ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat),
epäsuora ja suora tutkimustoiminta. [51] CA = sopimussuhteiset toimihenkilöt; INT= vuokrahenkilöstö
(”Intérimaire”); JED = ”Jeune Expert en Délégation” (nuoremmat asiantuntijat
EU:n ulkopuolisissa edustustoissa); LA = paikalliset toimihenkilöt; SNE =
kansalliset asiantuntijat. [52] Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön
enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat). [53] Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.) [54] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.