Kanne 23.3.2018 – Diusa Rendering ja Assograssi v. komissio

(Asia T-201/18)

(2018/C 166/56)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Diusa Rendering Srl (Piacenza, Italia), Assograssi – Associazione Nazionale Produttori Grassi e Proteine Animali (Buccinasco, Italia) (edustaja: asianajaja M. Moretto)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat katsovat, että eläimistä saatavista luokkaan 2 (ja/tai 3) kuuluvista sivutuotteista saatujen orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden vienti oli sallittu vuoteen 2011 asti siten, että ainoana poikkeuksena oli märehtijöistä saatua käsiteltyä eläinvalkuaista sisältävien orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden vientikielto, mutta että sen jälkeen, kun muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) (EUVL 3009, L 300, s. 1) on tullut voimaan eikä komissio ole antanut tarpeellisia täytäntöönpanosäännöksiä, luokkaan 2 kuuluvista aineksista saatujen orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden vienti kolmansiin maihin on nykyisin kielletty. Tämän kiellon soveltamista jatketaan, vaikka lähes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot on nyttemmin luokiteltu maiksi, joissa BSE-riski on merkityksettömän alhainen, ja vaikka Kansainvälisen eläintautiviraston vahvistamissa säännöissä ei edellytetä tällaisen luokituksen saaneista maista peräisin olevien orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden viennin kieltämistä.

Toiseksi kantajat katsovat, että vaikka Euroopan unioni kieltää luokkaan 2 kuuluvista aineksista saatujen orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden viennin silloinkin, kun ne ovat peräisin jäsenvaltioista, joissa riski on merkityksettömän alhainen, se kuitenkin sallii samojen tuotteiden kauppaamisen ja käytön alueellaan; näin ollen Euroopan unioni katsoo, että luokkaan 2 kuuluvista aineksista saadut orgaaniset lannoitteet tai maanparannusaineet, jotka on valmistettu asetuksessa N:o 1069/2009 ja muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla, 25.2.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2011, L 54, s. 1) säännösten mukaisesti, eivät todellisuudessa aiheuta vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle.

Kantajat katsovat, että vaikka Euroopan unioni kieltää ehdottomasti kyseessä olevien orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden viennin, se kuitenkin sallii, että kolmansista maista – myös maista, joissa BSE-riski on hallinnassa tai määrittelemätön – tuodaan elintarvikkeita ja rehuja, jotka on voitu valmistaa käyttämällä orgaanisia lannoitteita tai maanparannusaineita, jotka ovat peräisin sellaisista kolmansista maista, joissa turvallisuustaso ei ole sama kuin Euroopan unionissa tuotetuilla orgaanisilla lannoitteilla tai maanparannusaineilla taattu turvallisuustaso; lisäksi Euroopan unioni sallii sellaisten elävien eläinten ja sellaisista eläimistä saadun tuoreen lihan (siat ja siipikarja) tuonnin, joita on mahdollisesti ruokittu suoraan myös märehtijöistä saaduista aineksista saaduilla jauhoilla.

Luokkaan 2 kuuluvista sivutuotteista saatujen orgaanisten lannoitteiden tai maanparannusaineiden vientikiellosta talouden toimijoille Euroopan unionissa aiheutuvat vahingot ovat huomattavia.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin ne, joihin vedotaan asiassa T-189/18, Lipitalia 2000 ja Assograssi v. komissio.

Kanteessa vedotaan erityisesti asetuksen N:o 1069/2009 43 artiklan 3 kohdan ja 52 artiklan 4 kohdan rikkomiseen.