EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.6.2022

JOIN(2022) 28 final

YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kestävä tulevaisuus siniselle planeetalle - Yhteinen tiedonanto EU:n kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelmasta

{SWD(2022) 174 final}

Johdanto

Valtameret ovat elintärkeitä elämälle maapallolla. Niiden tarjoamat hyödyt ja palvelut ihmisille ja koko planeetalle ovat korvaamattomia. Valtameret ovat ratkaisevia ilmaston säätelyssä, ne tuottavat enemmän happea kuin kaikki metsät yhteensä ja ne ovat olennaisia myös elintarviketurvaan, energiaan ja vihreään siirtymään liittyviin kiireellisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa. Valtameret ovat osa rannikkoyhteisöjen sosiaalista ja kulttuuriperintöä. Ne ovat keskeisiä myös kansainvälisessä kaupassa, sillä yli 80 prosenttia tavaroista kuljetetaan meritse. Noin kaksi kolmannesta maailman öljy- ja kaasuvaroista joko saadaan mereltä tai kuljetetaan meritse. Tästä huolimatta valtameret jäävät usein vaille huomiota. Valtameriä käytetään laittomiin tarkoituksiin, kuten merirosvouteen, terrorismiin tai aseellisiin ryöstöihin merellä, ihmissalakuljetukseen ja laittomien aineiden ja aseiden salakuljetukseen.

Valtamerten moniulotteiseen ja yhdistävään rooliin liittyviin moniin haasteisiin pyritään vastaamaan kansainvälisellä valtamerten hallinnoinnilla. Euroopan unioni oli vuonna 2016 ensimmäinen johtava talous, jossa käynnistettiin kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelma 1 ja annettiin valtamerten turvallisuutta, turvaamista, puhtautta, terveyttä ja kestävää hoitoa koskeva sitoumus. Vaikka EU pysyy asiassa vankkumattomana, tätä ohjelmaa on useampienkin kehityskulkujen vuoksi perusteltua ajankohtaistaa.

Ensinnäkin ilmastonmuutoksen ja ympäristön heikkenemisen torjunta ovat keskeisimpiä painopisteitä EU:n toimintapolitiikassa. Valtameret sisältyvät Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja visioon vahvemmasta Euroopasta maailmannäyttämöllä. Ne muodostavat maailmanlaajuisen kokonaisuuden, joka vaatii monenvälisiä toimia 2 .

Toiseksi valtamerten tila heikkenee yhä nopeammin: ihmisten kestämätön toiminta ja sen haitalliset vaikutukset heikentävät valtamerten tilaa, mikä johtaa syvällekäyviin muutoksiin, joissa on riskinä ilmaston kriittisten pisteiden saavuttaminen. Valtamerten hätätilaa ei helpota asiaankuuluvien maailmanlaajuisten sitoumusten täytäntöönpanon heikkous. Tällaisia sitoumuksia ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alaiset Aichi-tavoitteet sekä YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja siihen kuuluva kestävän kehityksen tavoite 14 (SDG14 – vedenalainen elämä).

Kolmanneksi valtameret ovat maailman merkittävimpiä geopoliittisia näyttämöitä, mistä todistavat hiljattain lisääntyneet jännitteet Itäisellä Välimerellä ja Etelä-Kiinanmeren alueella, missä jäsenvaltiot kehottavat kunnioittamaan alueellista koskemattomuutta ja purjehdusoikeuksia sekä ratkaisemaan riitakysymykset rauhanomaisesti. Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa maailmanlaajuiseen vakauteen ja Mustanmeren alueen turvallisuuteen sekä herättää huolta sen seurauksista mereen ja merenkulkuun.

Neljänneksi valtamerten poliittinen merkitys on kasvanut maailmanlaajuisella tasolla ja vuosi 2022 on valtamerten kannalta käänteentekevä, koska silloin käydään useita tärkeitä neuvotteluja 3 ja järjestetään valtameriä käsitteleviä konferensseja 4 . Valtamerten rooli on noussut keskeiseksi ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevissa kansainvälisissä keskusteluissa. Koronapandemian pahentama merenkulkukriisi korosti sosiaalisen ulottuvuuden eli merenkulkijoiden asianmukaisten työskentely- ja asuinolosuhteiden tärkeyttä 5 . Kansainvälistä huomiota sai myös kansainvälisesti sovittujen sääntöjen ja normien noudattamatta jättäminen, joka johtaa epäreiluun kilpailuun ja vääristää toimintaolosuhteiden tasapuolisuutta EU:n sidosryhmien haitaksi. Tästä voidaan esimerkkinä mainita avoimet rekisterit.

EU on maailman laajin yhdistetty talousvyöhyke. Edellä esitetty kehitys huomioon ottaen on olennaisen tärkeää, että EU ja sen jäsenvaltiot vahvistavat ja ajantasaistavat sitoutumisensa valtamerten hallinnoinnin parantamiseen.

Tavoitteet

EU aikoo vuoden 2016 kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelman ja valtamerten sidosryhmien kuulemisen 7 pohjalta ryhtyä entistäkin aktiivisemmin edistämään kansainvälistä valtamerten hallinnointia sekä panemaan täytäntöön YK:n Agenda 2030 -ohjelmaa ja sen kestävän kehityksen tavoitetta 14 (SDG 14) seuraavin tavoin:

·lujitetaan kansainvälistä valtamerten hallinnointia maailmanlaajuisella, alueellisella ja kahdenvälisellä tasolla;

·tehdään valtameristä ympäristön kannalta kestäviä vuoteen 2030 mennessä ratkaisemalla yhteisiä haasteita ja kumuloituvia vaikutuksia koordinoidulla ja toisiaan täydentävällä tavalla;

·tehdään valtameristä turvallinen ja turvattu tila, kun kilpailu lisääntyy kansainvälisillä vesillä ja sääntöpohjaiseen monenkeskiseen järjestykseen kohdistuu entistäkin enemmän haasteita;

·lisätään valtameriä koskevaa kansainvälistä tietämystä näyttöön perustuvan päätöksenteon pohjaksi, jotta päätökset johtaisivat valtamerten suojeluun ja kestävän kehityksen mukaiseen hallinnointiin.

EU:n välineet kansainväliseen valtamerten hallinnointiin

EU tunnetaan kansainvälisellä näyttämöllä siitä, että se edistää koordinoituja monenvälisiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja kannattaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Valtameriasioihin puuttuminen edellyttää kollektiivista lähestymistapaa, joka perustuu kansainvälisen lainsäädännön määräyksiin siten, että keskiössä on YK:n merioikeusyleissopimus 9 (UNCLOS). Perusoikeuksien ja arvojen ylläpitämiseen perustuvan poliittisen ja diplomaattisen vaikutusvaltansa avulla sekä edistämällä Agenda 2030 -ohjelmaa ja sen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista EU toimii kansainvälisissä neuvotteluissa, tapahtumissa ja prosesseissa vilpittömänä välittäjänä, sillanrakentajana ja eteenpäin vievänä voimana. Näin se tukee valtamerten kansainvälisen hallinnoinnin kannalta olennaisia päätöksiä ja toimia.

EU pyrkii vihreän kehityksen ohjelmansa, monenvälisyyttä koskevan yhteisen tiedonannon, EU:n strategisen kompassin, rauhanomaista, kestävää ja vaurasta arktista aluetta koskevan EU:n politiikan sekä EU:n indopasifisen alueen yhteistyöstrategian 10 mukaisesti ylläpitämään kumppanuuksia ja liittoumia kolmansien maiden sekä monenvälisten ja alueellisten organisaatioiden kanssa. Tähän sisältyy myös normeja asettavia organisaatioita, joiden taloudellista ja sääntelyvaltaa yhteistyö vahvistaa. Kumppanuuksia luodaan myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden kanssa, esimerkiksi valtioista riippumattomien järjestöjen, talouden toimijoiden, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteisön kanssa. Yhteistyö on muodoltaan alueellista ja kahdenvälistä vuoropuhelua, valtameriin liittyvän kehitysyhteistyön 11 erityisiä tiedotustoimia ja yhteydenottoja, koalitioiden muodostamista keskeisten prioriteettien alalla ja järjestämällä (yksin tai yhdessä) monien sidosryhmien kanssa maailmanlaajuisia tapahtumia, joilla saadaan liikkeelle ja pidetään yllä maailmanlaajuisia toimia.

EU puuttuu valtamerten turvallisuusongelmiin meriturvallisuuden varmistamiseksi laadituilla merenkulun turvallisuusstrategialla ja sen tarkistetulla toimintasuunnitelmalla 12 . Tällaisia turvallisuusongelmia ovat muun muassa rajat ylittävä ja järjestäytynyt rikollisuus, uhat merenkulun vapaudelle ja luonnon monimuotoisuudelle, ilmastonmuutoshaasteet ja ympäristön heikkeneminen laittomien tai tahattomien päästöjen vuoksi.

EU uskoo, että esimerkillä johtaminen kannustaa edistykseen ja auttaa luomaan yhteisen vision kestävän maailmanlaajuisen lähestymistavan omaksumisesta valtamerten hallinnointiin. EU katsoo, että todellinen johtajuus alkaa omalta tontilta. Tämä näkyy esimerkiksi EU:n kalastuspolitiikassa, joka perustuu uudistettuun yhteiseen kalastuspolitiikkaan sekä laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen eli LIS-kalastuksen vastaisiin toimiin; kestävää sinistä taloutta koskeva EU:n lähestymistapa; merten aluesuunnittelua koskeva direktiivi; meri- ja makroalueiden yhteistyöpuitteet; EU:n ympäristöpolitiikka ja erityisesti meristrategiapuitedirektiivi, vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia, saasteettomuustoimintasuunnitelma ja luonnon ennallistamista koskeva laki; EU:n ilmastopolitiikka ja erityisesti EU:n ilmastolaki, 55-valmiuspaketti ja sopeutumisstrategia; EU:n meriliikenteen turvallisuuslainsäädäntö; sekä toimet, jotka liittyvät tietoon, havainnointiin ja tutkimukseen, erityisesti EU:n avaruusohjelman Copernicus-osioon, ”Horisontti Eurooppa 2021–2027” -tutkimus- ja innovointiohjelmaan sekä EU:n missioon ”Ennallistetaan valtameriä ja vesistöjä vuoteen 2030 mennessä” 13 .

1.Kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen lujittaminen

Meriluonnon monimuotoisuuden suojelu ja säilyttäminen ovat keskeisiä painopisteitä EU:n ulkoisissa toimissa, joilla pyritään UNCLOS-yleissopimuksen alaiseen tulevaan merten biologista monimuotoisuutta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla (BBNJ) koskevaan kansainväliseen oikeudellisesti sitovaan välineeseen ja tulevaan vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaan maailmanlaajuiseen biodiversiteettikehykseen, johon sisältyy myös luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti ehdotettu 30 prosentin suojelutavoite vuoteen 2030 mennessä. EU:n kunnianhimoisena tavoitteena on päästä kansainvälisesti sitovaan sopimukseen BBNJ:stä vielä vuoden 2022 aikana ja varmistaa sen tosiasiallinen ratifiointi ja täytäntöönpano. Aktiivisen neuvotteluihin osallistumisen lisäksi EU on valtameridiplomatiallaan johtanut BBNJ:tä käsittelevän korkean tavoitetason koalition 14 perustamista edistämään kunnianhimoisen, oikeudenmukaisen ja toimivan sopimuksen toteutumista. Lisäksi EU auttaa diplomaattisen vaikutusvaltansa ja yhteydenottovalmiuksiensa kautta edelleen neuvottelemaan sopimusta uusien merisuojelualueiden nimeämisestä Etelämerellä. Uudet alueet auttaisivat merkittävästi 30 prosentin suojelutavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Tiedeyhteisössä ja valtioiden 15 kesken vallitsee syvänmeren kaivostoiminnan osalta laaja yksimielisyys siitä, ettei tietämys syvänmeren ympäristöstä ja kaivostoiminnan vaikutuksista ole riittävän kattavaa, jotta toiminnan harjoittamisesta voitaisiin tehdä näyttöön perustuvia päätöksiä 16 . EU tulee jatkossakin puhumaan syvänmeren kaivostoiminnan kieltämisen puolesta, kunnes nämä tieteen katvealueet on asianmukaisesti täytetty ja voidaan aukottomasti osoittaa, ettei kaivostoiminnasta aiheudu haittavaikutuksia ja että kaivostoiminnan sääntelyssä on – UNCLOS-yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti – asianmukaiset säännökset meriympäristön tehokkaasta suojelusta. EU jatkaa osallistumistaan kaivostoiminnan sääntelyä koskeviin neuvotteluihin Kansainvälisessä merenpohjajärjestössä (ISA), jotta saataisiin aikaan vankka meriympäristön suojelukehys, johon sisältyy standardeja, ohjeita ja normeja. Samanaikaisesti EU tukee tutkimusta parantaakseen tietämystä syvänmeren ekosysteemeistä ja seuranta- ja valvontateknologioista.

EU peräänkuuluttaa ja on valmis tukemaan tiukimpia kansainvälisiä läpinäkyvyyteen, hyvään hallinnointiin ja sidosryhmien osallistamiseen liittyviä standardeja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Kansainvälisessä merenpohjajärjestössä (ISA) ja Maailmankauppajärjestössä (WTO).

Kalastustoiminnassa pitäisi noudattaa meriluonnonvarojen ja meriekosysteemien pitkän aikavälin suojelun ja kestävän käytön periaatteita.

EU on omaksunut LIS-kalastuksen osalta nollatoleranssin ja pyrkii tasoittamaan rehellisten toimijoiden toimintamahdollisuuksia. Tarkoituksena on tukea kalavarojen käytön kestävyyteen tähtäävien säilyttämistä ja hallinnointia koskevien sääntöjen noudattamista. Käymällä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa vuoropuhelua LIS-kalastuksesta EU varmistaa, että kyseiset maat täyttävät kansainväliset velvoitteensa.

Kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset ovat vankka kehys kahdenväliselle yhteistyölle tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Niillä osaltaan parannetaan meri-, merenkulku- ja kalastuspolitikkoja sekä niiden ympäristö-, yhteiskunta- ja kauppanäkökohtia.

EU oli johtavassa asemassa WTO:n 12. ministerikokouksessa varmistamassa sopimuksen syntymistä haitallisten kalastustukien kiellosta YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.6. mukaisesti. EU pyrki erityisesti saamaan läpi sen, että kalastuksen kestävän hoidon ja ylikalastettuihin kalakantoihin kohdistuvien tukien välinen yhteys tunnustetaan ja tukien myöntäminen LIS-kalastukseen kielletään kokonaan. Lisäksi EU halusi erityissäännöksiä avomerialueille, jotka eivät kuulu alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hoitamiin alueisiin, ja vahvat läpinäkyvyysvaatimukset. EU aikoo edelleen pysyä johtavassa asemassa jatkoneuvotteluissa uusista WTO-säännöistä, jotka koskevat ylikapasiteettiin ja ylikalastukseen kannustavia tukia. Myös nämä säännöt ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.6 mukaisia.

EU on merkittävin toimija alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja kalastuselimissä maailmanlaajuisesti. Niissä EU edistää kalakantojen kestävyyttä ja läpinäkyvää tieteellisiin neuvoihin perustuvaa päätöksentekoa sekä korostaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä. EU myös lujittaa sääntöjen noudattamista.

Ratkaisevaa on myös arktisen alueen elävien meriluonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö, kalakannat mukaan luettuina. EU on sääntelemättömän avomerikalastuksen ehkäisemisestä Pohjoisen jäämeren keskiosassa tehdyn sopimuksen osapuoli ja sitoutunut panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön 17 .

Vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategiansa mukaisesti EU laatii parhaillaan toimintasuunnitelmaa kalavarojen säilyttämiseksi ja meriekosysteemien suojelemiseksi sekä toimenpiteitä – myös merenpohjaan kohdistuvia – kalastuksen vaikutusten rajoittamiseksi ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

Meriympäristön suojelua koordinoidaan alueellisesti alueellisin merisopimuksin, joihin EU on sitoutunut, ja tällä on erityisesti vahvat yhteydet EU:n oman meristrategiapuitedirektiivin täytäntöönpanoon. Näin varmistetaan, että sekä EU:n jäsenvaltiot että kolmannet maat pyrkivät merten ja valtamerten suojelussa samoihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

EU:lla on tiiviit suhteet useiden kumppanien kanssa, kuten pitkäikäiset kumppanuudet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa, ja EU:n pyrkimyksenä on lujittaa niitä Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön kanssa Cotonoun sopimuksen seuraajaksi tehtävällä kumppanuussopimuksella. Yhdessä useiden kolmansien kumppanien kanssa tehtyjen EU:n kumppanuus- ja yhteistyösopimusten ja kauppasopimusten kanssa kyseinen sopimus luo pohjan yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin perustuvalle poliittiselle ja strategiselle sitoutumiselle.

2.Kestävän kehityksen mukaiset valtameret vuoteen 2030 mennessä

2.1 Valtameret ja ilmastonmuutos

Valtameret ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa tiiviisti: valtameret ja niiden ekosysteemit ovat olennaisia ilmaston säätelyssä ja samalla ilmastonmuutos vaikuttaa niihin todella paljon. Siksi valtameriä ja ilmastoa koskevissa toimissa on edettävä rinta rinnan. Tässä otettiin myönteinen askel, kun YK:n ilmastoyleissopimuksen (UNFCCC) COP26-osapuolikokouksessa päätettiin järjestää valtameriä ja ilmastonmuutosta koskeva vuotuinen vuoropuhelu valtameriin liittyvien hillintä- ja sopeutumistoimien lujittamiseksi 18 .

YK:n hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) 19 nosti esiin ilmastonmuutoksen hälyttävät vaikutukset valtameriin 20 . Se painotti tarvetta vähentää kasvihuonekaasujen määrää merkittävästi ja ryhtyä kestäviin ja vankkoihin sopeutumistoimiin. On olennaista yhdistää toimintaa kaikilla aloilla – valtamerillä ja maalla – ja lähestyä koordinoidulla tavalla ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen toisiinsa kytkeytyviä ongelmia.

EU on ankkuroinut ilmastoneutraaliuden saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä lainsäädäntöönsä Pariisin sopimuksen mukaisesti, ja se on sitoutunut vähentämään merellisistä toiminnoista aiheutuvia kasvihuonepäästöjään ja jatkamaan ilmastosopeutustoimiaan. Euroopan komissio ehdotti joukkoa toimenpiteitä, joilla EU:n meriliikenneala voi edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Toimenpiteisiin kuuluvat aluksilla käytettävän polttoaineen kasvihuonekaasuintensiteetin vähentämistä koskeva uusi standardi (FuelEU Maritime), EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen meriliikenteeseen sekä olemassa olevien energiaverotusta, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuureja ja uusiutuvaa energiaa koskevien direktiivien tarkistaminen.

Uusien alusten energiatehokkuutta koskeva sääntelykehys on maailmanlaajuisesti voimassa, ja olemassa olevien alusten energiatehokkuustoimenpiteet tulevat voimaan marraskuussa 2022. Myös vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien alusten turvallisuusohjeistusta ja seuraavaa joukkoa konkreettisia (ns. keskipitkän aikavälin) toimenpiteitä valmistellaan parhaillaan. EU on ehdottanut Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) periaatteita maailmanlaajuista hiilenhinnoittelutoimenpidettä varten. EU puhuu sen puolesta, että tällainen toimenpide yhdistettäisiin kasvihuonekaasupäästönormeihin maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen merenkulkujärjestö on myös käynnistänyt alusten kasvihuonekaasupäästöjen alustavan vähentämisstrategian tarkistuksen, jolla on määrä tiukentaa vaatimustasoa.

Vastaavalla tavalla EU jatkaa kalastussektorin irrottamista hiilestä vähentääkseen riippuvuutta fossiilisista polttoaneista (ensisijaisesti dieselistä) 21 . Tarkoituksena on tarkastella hillitsemistoimia sekä kalastusstrategioita ja -välineitä, joilla voidaan vähentää päästöjä 22 ja parantaa energian käytön tehokkuutta. EU analysoi myös tieteen ja teknologian kehittymistä, erityisesti EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa. Tarkoituksena on laatia vuoden 2023 alkupuolella tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa toimintaohjelma, jossa annetaan ohjeita ja esitellään parhaita käytänteitä siitä, kuinka kalastusaluksia voi muuttaa energiatehokkaammaksi ja kuinka niiden kasvihuonekaasupäästöjä voi vähentää. Tähän analyysiin sisällytetään myös vesiviljely.

EU katsoo merituulivoiman ja valtamerienergian osaksi ratkaisua, jolla saavutetaan tavoitteena oleva ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tämä on linjassa merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevan EU:n strategian 23 kanssa. EU:lla on ainutlaatuista kokemusta merellä tuotettavasta uusiutuvasta energiasta, ja se on sitoutunut tukemaan tällaisen energian kehittämistä kaikkialla maailmassa, kuten tähänkin saakka 24 .

Myös luontopohjaisilla ratkaisuilla 25  voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja auttaa sopeutumaan siihen lisäämällä hiilen sidontaa ja varastointia, vähentämällä rannikkoalueille koituvia riskejä ja tarjoamalla monia muita etuja (mm. veden laadun sekä ekosysteemien ja yhteisöjen sietokyvyn paraneminen).

Kiinnostus valtameripohjaisiin hiilidioksidinpoistotoimiin on kasvamassa. Lontoon yleissopimuksen pöytäkirjassa sallitaan hiilidioksidin talteenotto ja varastointi merenpohjan alla sijaitseviin geologisiin muodostumiin ja säännellään niitä. Siinä kielletään valtamerten lannoitus muuhun kuin tutkimustarkoituksiin 27 .

EU on sopimuspuolena luonnon monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, jossa kehotetaan varmistamaan, ettei ilmastoon liittyviä luonnon monimuotoisuuteen mahdollisesti vaikuttavia geoteknisiä toimia toteuteta ennen kuin tällaiset toimet ovat tieteellisesti riittävän perusteltuja. On myös tarkasteltava asianmukaisesti niihin liittyviä ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia riskejä sekä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurivaikutuksia. 28

2.2 Merten saastumisen torjunta

EU on sitoutunut pysäyttämään kaikenlaisen – erityisesti maalta mereen päätyvän – saastumisen. Merten muovisaaste on lisääntynyt kymmenkertaisesti vuodesta 1980, ja siihen on reagoitava maailmanlaajuisesti. Muovistrategian hyväksymisestä eli vuodesta 2018 alkaen EU on ollut johtava voima, joka on niin kansainvälisesti diplomatian kautta kuin unionin sisällä pyrkinyt torjumaan muovisaastetta. EU on aktiivisesti mukana maailmanlaajuisissa neuvotteluissa kunnianhimoisesta, oikeudellisesti sitovasta maailman muovisopimuksesta, joka UNEA5:ssä sovitun mukaisesti halutaan saada aikaan vuoteen 2024 mennessä. EU on niin ikään päättänyt merkittävästi vähentää maalta, muun muassa maataloudesta, peräisin olevista ravinteista ja kemiallisista torjunta-aineista aiheutuvaa saastumista ja ryhtyä päättäväisiin toimiin, jotka kuvataan EU:n saasteettomuustoimintasuunnitelmassa. Barcelonan yleissopimuksen puitteissa tehty merkittävä päätös tehdä IMOlle ehdotus Välimeren nimeämisestä rikkioksidipäästöjen valvonta-alueeksi tulee vähentämään aluksista peräisin olevaa saastumista huomattavasti.

Meriin upotettujen sotatarvikkeiden aiheuttamaa saastumisriskiä on käsiteltävä yhteistyössä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana upotetuista sotatarvikkeista aiheutuvien myrkyllisten aineiden vuotojen odotetaan seuraavien 5–10 vuoden aikana lisääntyvän, mikä uhkaa niin meriympäristöä kuin kalastajien ja muiden merenkulkijoiden turvallisuutta.

2.3. Lippuvaltioiden velvollisuuksien täyttämisen parantaminen avoimina rekistereinä toimivissa lippuvaltioissa

EU laajentaa pyrkimyksiään ratkaista ongelmia avoimina rekistereinä toimivien lippuvaltioiden kanssa. Jotkut alusoperaattorit ovat valinneet tällaiset rekisterit hyödyntääkseen sitä, että tietyt valtiot eivät täytä kaikkia kansainvälisiä velvoitteitaan tai eivät valvo lippujensa alle rekisteröityjä aluksia (kalastus- ja meriliikennealuksia).

Tältä osin on olennaista, että EU edelleen edistää tosiasiallisen omistuksen läpinäkyvyyttä yhtiörakenteissa, joiden hallinnassa on EU:ssa ja sen ulkopuolella rekisteröityjä aluksia. Näin pystytään yksilöimään mahdollisesti laittomista toimista vastaavat tahot sekä ne, jotka vastaavat merenkulun, kalastuksen, ympäristön, verotuksen, työolojen ja työntekijöiden oikeuden aloilla säädettyjen kansainvälisten ja muiden velvoitteiden heikosta täyttämisestä. Tämä mahdollistaa myös tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymisen.

Meriympäristön saastumisen torjunnassa on myös aiheellista pystyä nopeasti ja tehokkaasti yksilöimään tarkoituksellisesti saastuttavat alusten omistajat. Alusten aiheuttamaa saastumista, aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamista, valvonnan lisäämistä ja noudattamisen valvontaa koskevista EU:n säännöistä 30 huolimatta Euroopan vesillä tapahtuu edelleen säännöllisesti laittomia öljy- ja muiden saastuttavien aineiden päästöjä. Niitä ei kuitenkaan useinkaan havaita eikä niistä sen vuoksi nosteta syytteitä. On tunnistettu ongelmia, jotka liittyvät sääntöjen noudattamisen valvontaan ylikansallisessa meriliikenteessä, kun EU:n eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia seuraamustyyppejä ja -tasoja.

2.4 Siirtyminen maailmanlaajuiseen kestävään siniseen talouteen

Sinisen talouden 31 odotetaan kasvavan lähivuosina 32 . EU aikoo sinistä taloutta koskevan lähestymistapansa mukaisesti edistää talouskasvua ja parantaa toimeentuloa siten, että samalla varmistetaan meriluonnonvarojen käytön kestävyys ja rannikkoyhteisöjen hyvinvointi.

Merestä saatava ruoka on myös merkittävä osa elintarvike- ja ravintoturvaa. EU on maailman suurin meren antimien markkina-alue, ja sen tavoitteena on turvata ainoastaan kestävällä tavalla saatujen ja tuotettujen tuotteiden pääsy näille markkinoille. Kalastuksen ja kestävän vesiviljelyn toimiva hallinnointi on edellytys myönteiselle muutokselle elintarvikejärjestelmässä.

Tästä syystä EU pyrkii LIS-kalastusta koskevalla asetuksellaan varmistamaan, ettei laittomasti pyydettyjä kalatuotteita päädy EU:n markkinoille. EU aikoo jatkossakin lujittaa tätä politiikkaa kehittämällä näihin puitteisiin tarkoituksenmukaiset tietotekniset välineet, mukaan lukien digitalisoidut saalistodistukset.

Pellolta pöytään -strategian 33 mukaisesti komissio aikoo tehdä kestävän elintarvikejärjestelmän puitteita koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jolla sisällytetään kestävyysnäkökohdat kaikkiin elintarvikkeisiin liittyviin politiikkoihin ja lujitetaan sietokykyä elintarvikejärjestelmissä, kalastus ja vesiviljely mukaan luettuina. Komissio aikoo tarkastella asianmukaisia elintarviketuonnille asetettavia kestävyysvaatimuksia EU:n kansainvälisten, erityisesti WTO:ssa tehtyjen, sitoumusten mukaisesti. Kehykseen kuuluvat myös säännöt elintarvikkeiden kestävyyttä koskevien tietojen antamisesta (kestävyysmerkinnät).

Kestävää sinistä taloutta on pönkitettävä kestävällä rahoituksella. EU laajentaa investointejaan valtamerten terveyteen ja kestävään siniseen talouteen siirtymiseen. EU:n sinisten investointien BlueInvest-alusta kanavoi rahoitusta kestävään siniseen talouteen EU:ssa ja sen ulkopuolella.

Toimintojen kestävyyttä koskevassa EU:n luokitusjärjestelmäasetuksessa 34 määritellään kestävä rahoitus ja investoiminen vahvistamalla luettelo ympäristön kannalta kestävistä taloudellisista toiminnoista. Siinä tuodaan esiin myös taloudellisiin toimintoihin sovellettavat ”ei merkittävää haittaa” -kriteerit. Luokitusjärjestelmä auttaa siirtämään investointeja meriluonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun ja ohjaa yrityksiä varmistamalla, että niiden toiminta on tämän tavoitteen mukaista.

2.5 Integroitu valtamerten hoito merisuojelualueiden ja merten aluesuunnittelun avulla

Jatkuvasti kasvava valtamerten käytön kysyntä edellyttää merialueiden integroitua suunnittelua, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkien merellisten alojen intressit ja niiden vaikutus meriympäristöön sekä niiden vaikutus ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen. Merialuesuunnittelu rakentuu ekosysteemipohjaiselle ajattelulle, ja sillä voidaan tukea suojelu- ja ennallistamistavoitteiden saavuttamista ja edistää kestävää sinistä taloutta. EU on hankkinut tällä alalla merkittävää kokemusta ja tekee parhaillaan työtä IOC-UNESCOn kanssa sen edistämiseksi kansainvälisesti maailmanlaajuisella merialuesuunnittelualoitteella 35 . Merisaluesuunnittelu edistää rajat ylittävää yhteistyötä ja auttaa minimoimaan alueellisia konflikteja ja hallitsemaan kumulatiivisia vaikutuksia koko maailmassa.

EU edistää merisuojelualueiden ja muiden tehokkaiden suojelutoimenpiteiden edustavaa, ekologisesti eheää verkostoa, jolla pyritään kattamaan 30 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä. Nämä ovat hyviksi todistettuja välineitä ennallistaa luonnon monimuotoisuutta ja suojella lajikantoja, sitoa hiilidioksidia luonnollisesti ja tukea kestäviä käytäntöjä.

3.Turvallisuuden varmistaminen merellä

3.1 Turvallisuus merellä

EU vahvistaa meriturvallisuusstrategiansa mukaisesti jatkossakin asemaansa meriturvallisuuden tuottajana omalla alueellaan ja sen ulkopuolella. Se omaksuu monialaisen lähestymistavan meriturvallisuushaasteiden ja -uhkien – joita ovat myös kyber- ja hybridihyökkäykset – muuttuvaan luonteeseen, ilmastonmuutoksen kasvaviin vaikutuksiin, ympäristön heikkenemiseen ja niistä vakaudelle ja turvallisuudelle aiheutuviin riskeihin. EU aikoo kiinnittää erityistä huomiota näille uhkille erityisen alttiina olevien uloimpien alueidensa tarpeisiin.

Myös turvallisuutta ja puolustusta koskevassa strategisessa kompassissa vahvistetaan EU:n päättäväisyys investoida meriturvallisuuteen ja maailmanlaajuiseen läsnäoloonsa sen varmistamiseksi, että kaikilla on pääsy meriyhteyksiin ja että kansainvälisestä merioikeudesta pidetään kiinni. Siinä esitetään EU:n aikomus hyödyntää kokonaisvaltaisesti merikumppanuuspolitiikkaansa, esimerkiksi satamakäyntien, yhteisharjoitusten ja valmiuksien parantamisen kautta.

EU aikoo jatkossakin työskennellä yhdessä alueellisten meriturvallisuuskumppaniensa kanssa puuttuakseen sellaisten maailmanlaajuisten ja alueellisten toimijoiden lisääntyvään läsnäoloon, jotka eivät epäröi käyttää epävakailla alueilla laittomia voimia ja siten vaarantaa rauhaan ja vakauteen pyrkivän kansainvälisen työn, horjuttaa valtioita ja niiden talouksia sekä olla osallisina ihmisoikeusrikkomuksissa.

EU seuraa tilanteen kehittymistä tiiviisti ja puuttuu meriturvallisuusuhkiin nopeasti toimien yhdessä kumppaneidensa kanssa (mm. Nato). Rajat ylittävien rikollisten toimien, kuten läntisellä Intian valtamerellä harjoitetun merirosvouden ja Välimerellä harjoitetun ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan, torjunnasta saadun kokemuksen pohjalta EU jatkaa toimiaan, joilla autetaan pitämään avomerelle pääsy avoimena ja turvallisena. Tätä tarkoitusta varten EU on päättänyt jatkaa ’koordinoitu läsnäolo merialueilla’ -konseptin täytäntöönpanoa Guineanlahdella kahden lisävuoden ajan ja käynnistää vastaavan läsnäolon luoteisella Intian valtamerellä. EU harkitsee myös konseptin soveltamista muilla mahdollisilla merellisillä intressialueilla. Lisäksi komissio aikoo myös tulevaisuudessa auttaa kolmansia maita parantamaan valmiuksiaan valvoa merialueitaan ja varmistaa meriturvallisuus. Myös lainsäädännön noudattamisen valvontavalmiuksia parannetaan.

3.2 Turvallisuus merellä ja ihmisarvoisten työolojen edistäminen kaikkialla maailmassa

Kalastus- ja merenkulkualoille ovat luonteenomaisia haastavat, vaaralliset ja korkean riskin työolot, joita koronapandemia on vielä vaikeuttanut. Kuolonuhrien ja vammojen määrä on edelleen luvattoman korkea. Siirtotyöläiset ovat erityisen alttiita arveluttaville olosuhteille, väärinkäytöksille ja epätasa-arvoiselle kohtelulle.

EU edistää kansainvälisen valtamerten hallinnointia koskevan ohjelmansa ja yhteisen kalastuspolitiikkansa avulla ihmisarvoista työtä kalastusalalla Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tavoitteiden mukaisesti yhteistyössä kumppanimaiden kanssa. EU edistää edelleen ILOn kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen nro 188 ratifiointia ja tuloksellista täytäntöönpanoa sekä muita asiaankuuluvia kansainvälisiä normeja 36 , erityisesti niitä, jotka mainitaan ILOn yleissopimuksissa 37 . Se aikoo tässä työssä käyttää kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksiaan – erityisesti sosiaaliset näkökohdat sisältävän hallintotavan määräysten täytäntöönpanon osalta – sekä tarvittaessa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä. EU puuttuu kahdenvälisen vuoropuhelun kautta sekä alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla pakkotyövoimaan ja muihin ihmisoikeuksia rikkoviin työn muotoihin kalastusalalla, myös silloin, kun tällaista havaitaan LIS-kalastuksen torjunnan yhteydessä. Ihmisarvoista työtä kaikkialla maailmassa koskeva tiedonanto 38 vahvistaa EU:n strategiaa, jolla edistetään työn ihmisarvoisuutta maailmanlaajuisesti. Tiedonannossa yksilöidään keskeiset EU:n toimintapolitiikkoihin sisältyvät välineet.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat meriturvallisuuden lainsäädännön parantamisen ja korkeatasoisten maailmanlaajuisten normien edistämisessä etulinjassa myös IMOssa ja EU:n tasolla. Tavoitteena on poistaa normit alittava merenkulku, parantaa matkustajien ja miehistöjen turvallisuutta, vähentää sekä toiminnasta että vahingoista (esim. öljyvuodot ja konttien menetykset) aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen riskiä ja varmistaa, etteivät hyviä käytäntöjä noudattavat toimijat joudu kaupallisesti epäedulliseen asemaan verrattuna niihin, jotka ovat valmiit oikaisemaan alusturvallisuusasioissa. Komissio ja jäsenvaltiot voivat luottaa Euroopan meriturvallisuusviraston tekniseen ja tieteelliseen apuun.

Liikennejärjestelmän turvallisuus on olennaisen tärkeää, ja siinä EU on maailmanlaajuinen johtaja. Lippuvaltioiden velvollisuuksia, satamatarkastuksia ja onnettomuustutkintaa koskeva EU:n lainsäädäntö edistää merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta. Keskeistä on kansainvälisten, kansallisten ja paikallisten viranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisten jatkuva työ.

4. Valtameriä koskevan tietämyksen lisääminen

Valtameritiede, valtamerten havainnointi, ympäristön tilan valvonta ja sitä koskevat ennusteet ovat välttämättömiä näyttöön perustuville toimille valtamerten suojelemiseksi ja hoitamiseksi kestävällä tavalla. Valtameriä koskevassa tietämyksessämme on vielä liian paljon aukkoja. Valtamerten terveyskriisiin ja kestävän sinisen talouden kehittämiseen tarvittavat toimet ja ratkaisut riippuvat tietämyksemme tasosta, ymmärryksestämme ja innovointivalmiuksistamme.

EU on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen valtameritutkimuksen vuosikymmeneen (2021–2030). EU:n tutkimus- ja innovointipolitiikka hyödyttää, edistää ja nopeuttaa muutokseen pyrkivää EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa.

EU on hyvien käytäntöjen malliesimerkki meritiedon ja valtamerihavaintojen jakamisessa. EU:n jäsenvaltioiden velvoite jakaa meritiedot ja tehdä yhteistyötä EU:n tasolla ja alueellisesti tiedonkeruun parantamiseksi ja seuraamiseksi on vahvistettu meristrategiapuitedirektiivissä. Meritiedon keruun järjestämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi Euroopassa velvoitetta voitaisiin täydentää valtamerihavaintoaloitteella. Euroopan merien tilaa koskevat tiedot ja data on saatavilla eurooppalaisen WISE-meritietoportaalissa 39 ja EMODnet-verkossa. Copernicus Marine Service -palvelu 40 tarjoaa ilmaista ja avointa dataa ja reaaliaikaista valtamerten seurantaa, ennusteita ja – yhdessä Copernicus-ilmastonmuutospalvelun 41 kanssa – valtamerten ilmastoseuranta- ja ennustepalveluita niin EU:n merialtaiden kuin maailmanlaajuisesti valtamerten alueella. EU on myös vahva kumppani G7-ryhmän merten ja valtamerten tulevaisuutta käsittelevässä aloitteessa (Future of the Seas & Ocean) ja GEO Blue Planet -aloitteessa. Niiden tarkoituksena on antaa yleisölle tietoa valtameristä ja rannikoista. Digitalisoinnin ja edistyneiden työvälineiden avulla voidaan optimoida ja tukea meritoimintojen kestävyyttä.

EU:n tutkimusohjelmista tuetaan näytön kokoamista maailmanlaajuisen tiedeyhteisön käyttöön. Näitä ovat muun muassa riippumattomat tieteelliset paneelit, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC sekä biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi (IPBES), jotka tuottavat kohdennettua tukea päätöksentekoa varten. Uusi tai uudistettu olemassa oleva kansainvälinen tieteen ja politiikan välinen kaksisuuntainen asiantuntijayhteyspinta voisi tuoda lisäarvoa, jos sen kautta edistettäisiin valtamerten terveyttä ja kestävyyttä, arvioitaisiin tietämystä ja tuettaisiin politiikan laadintaa.

EU ryhtyy toimiin edistääkseen valtamerten tuntemusta ja tukee jatkossakin kansalaisten sitoutumista toimiin, joilla tuetaan käsitysten, arvojen, asenteiden ja henkilökohtaisen käyttäytymisen muuttumista kestävämpien käytäntöjen suuntaan. EU on ryhtynyt yhteistyöhön myös UNESCOn hallitustenvälisen merentutkimustoimikunnan kanssa parantaakseen valtamerten tuntemusta.

Tiedediplomatialla parannetaan keskinäistä ymmärrystä ja jaetaan visioita ja toimia. EU pitää yhteyttä EU:n ulkopuolisiin maihin ja organisaatioihin tutkimuskumppanuuksiensa, hankkeiden ja rahoituksen kautta sekä Horisontti Eurooppa -ohjelman että Globaali Eurooppa -välineen kautta. Alueelliset merijärjestöt ovat tärkeitä toimijoita alueellisen merentuntemuksen ja meriympäristön tilaa koskevan keskinäisen ymmärryksen osalta.

Päätelmä

Tämän yhteisen tiedonannon tarkoituksena on kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään sitoutumistaan valtamerten ja merten puhtauden, terveyden, tuottavuuden ja sietokyvyn turvaamiseen siten, että niitä hyödynnetään kestävällä tavalla turvallisissa ja oikeudenmukaisissa työoloissa ja samalla varmistetaan vakaus ja turvallisuus merellä. Yhteinen tiedonanto tukeutuu EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainväliseen rooliin paitsi luotettavina kumppaneina ja vahvoina kestävyyden puolestapuhujina myös alueina, jotka johtavat esimerkillään ja toimivat vastuullisesti. Ne pyrkivät korottamaan kansainvälisiä normeja osallistavalla tavalla kautta linjan yhdessä kansainvälisten kumppanien kanssa kaikilla yhteistyökanavilla ja toimimalla yhdessä yhteisiä tavoitteita kohti.

Komissio ja korkea edustaja tekevät yhteistyötä Euroopan parlamentin, neuvoston, EU:n jäsenvaltioiden ja muiden EU:n ja kansainvälisten toimielinten kanssa näiden toimen toteuttamiseksi.

(1) JOIN(2016) 49 final.

(2) COM(2019) 640 final; JOIN(2021) 3 final.

(3) Avomerisopimuksesta (BBNJ) käytävät neuvottelut, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys sekä haitallisten kalastustukien kielto, josta päätettiin Maailman kauppajärjestössä (WTO) 16. kesäkuuta 2022.

(4)  One Ocean Summit (9.–11. helmikuuta 2022, Brest), 7. Our Ocean -konferenssi (13.–14. huhtikuuta 2022, Palau), toinen YK:n valtamerikonferenssi (27. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2022, Lissabon).

(5)   wcms_760649.pdf (ilo.org)

(6) Pinsky, M.L., Eikeset, A.M., McCauley, D.J. et al.: Greater vulnerability to warming of marine versus terrestrial ectotherms. Nature 569, 108–111 (2019); FAO, 2020. The State of World Fisheries and Aquaculture 2020. Sustainability in action, Rooma; IPCC AR6 WG1; New elevation data triple estimates of global vulnerability to sea-level rise and coastal flooding | Nature Communications

(7) Kohdistettu verkkokuuleminen ; kannanottopyyntö – ks. kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevan ohjelman päivittämiseen liittyvien kuulemisten tiivistelmä, kansainvälistä valtamerten hallinnointia käsittelevä EU:n foorumi.

(8) Tämän yhteisen tiedonannon liitteessä luetellaan lisää toimia.

(9) Valtamerten kansainvälinen hallinnointi perustuu UNCLOS-yleissopimukseen, jonka muodostaman kattavan oikeudellisen kehyksen piirissä kaikki valtameriin liittyvä toiminta on suoritettava, sekä sen kahteen täytäntöönpanosopimukseen, jotka ovat i) YK:n 10. joulukuuta 1982 tehdyn UNCLOS-yleissopimuksen XI osan täytäntöönpanosta tehty sopimus; ja ii) YK:n 10. joulukuuta 1982 tehdyn UNCLOS-yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehty sopimus, joka koskee hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa.

(10) JOIN(2021)3 final; strategic_compass_en3_web.pdf (europa.eu) ; JOIN(2021) 27 final; JOIN(2021) 24 final.

(11) NDICI:n kautta. EU ja sen jäsenvaltiot kuuluvat valtameriin liittyvän avun tärkeimpiin rahoittajiin ja kansainvälisille järjestöille / kansainvälisiin prosesseihin vapaaehtoista rahoitusta antaviin tahoihin: EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa myönnettiin vuosina 2014–2020 yli miljardi euroa valtamerten hallinnointiin kolmansissa maissa.

(12) 11205/14

(13) Asetus (EU) N:o 1380/2013, asetus (EY) N:o 1005/2008, COM(2021) 240 final, direktiivi 2014/89/EU, 2008/56/EY, COM(2020) 380 final, COM(2021) 400 final, asetus (EU) 2021/1119, COM(2021) 550 final, COM(2021) 82 final, asetus (EY) N:o 725/2004; direktiivi 2005/65/EY.

(14)   Protecting the ocean, time for action (europa.eu)

(15)   https://www.iucncongress2020.org/motion/069  

(16)

  World Economic forum, Decision-Making on Deep-Sea Mineral Stewardship: A Supply Chain Perspective, WHITE PAPER, APRIL 2022 ;  D. Amon et al, 2022. Assessment of scientific gaps related to the effective environmental management of deep-seabed mining, 138 Marine Policy ; Miller et al., 2018. An Overview of Seabed Mining Including the Current State of Development, Environmental Impacts, and Knowledge Gaps .

(17) Neuvoston päätös (EU) 2019/407.

(18)   Glasgow’n ilmastosopimuksessa tunnustetaan valtamerten kuuluvan UNFCCC-yleissopimuksen (United Nations Framework Convention on Climate Change) soveltamisalaan ja kehotetaan, että kaikissa toimintalinjoissa ja perustetuissa elimissä tarkastellaan valtameripohjaisen toiminnan integrointia ja vahvistamista.

(19) Erityisraportti Special Report on the Ocean and the Cryosphere in a Changing Climate, jota täydennetään vuonna 2022 julkaistavalla hallitustenvälisen ilmastopaneelin kuudennella arviointiraportilla.

(20) Hiilidioksidin sitoutuminen (25 % ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä) ja lämpötilan nousu (90 % kasvihuonekaasuvaikutuksesta johtuvasta maapallon lisälämmöstä) aiheuttavat valtamerten happamoitumista ja lämpenemistä, mikä johtaa merenpinnan nousuun, äärimmäisiin sääolosuhteisiin, korallien haalistumiseen, kerrostumiseen, happivajeeseen, kuolleisiin alueisiin sekä muutoksiin biologisessa lisääntymisessä ja lajien ja elinympäristöjen jakautumisessa.

(21)  Tästä työstä on tullut entistäkin kiireellisempää Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja EU:n kalastusaluksia varten käyttöön otettujen tukitoimenpiteiden vuoksi. Ks. Kalastus: Komissio ehdottaa toista kriisitoimenpidepakettia kalastus- ja vesiviljelyalan tukemiseksi

(22) EU aikoo esimerkiksi tutkia tiettyjä kalastustekniikoita, joiden tiedetään häiritsevän sedimenttien hiilivarastoja.

(23) COM(2020) 741.

(24) Esimerkiksi Yhdysvaltojen, Intian, Japanin, Vietnamin ja Etelä-Afrikan kanssa.

(25) UNEP/EA.5/Res.5

(26) Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC), 2019: IPCC Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate.

(27)   Convention on the Prevention of Marine Pollution by Dumping of Wastes and Other Matter (imo.org)

(28) Yleissopimuksen päätös CBD Decision X/33  UNEP/CBD/COP/DEC/X/33 .

(29) Asetus (EU) N:o 1257/2013.

(30) Direktiivi 2005/35/EY; direktiivi (EU) 2019/883; https://portal.emsa.europa.eu/web/csn  

(31) ’Sinisellä taloudella’ tarkoitetaan merien ja niiden luonnonvarojen hyödyntämistä kestävällä tavalla sekä eheää visiota siitä, että meriekosysteemeille aiheutuvat kumulatiiviset vaikutukset pysyvät hallinnassa ja kaikkia sidosryhmiä kuullaan asianmukaisesti.

(32) Vakiintuneet sinisen talouden sektorit luovat suoraan 4,5 miljoonaa työpaikkaa ja niiden liikevaihto on 650 miljardia euroa; The EU blue economy report 2020 - EU:n julkaisutoimisto (europa.eu)  

(33) COM(2020) 381 final.

(34) Asetus (EU) 2020/852.

(35)      https://www.mspglobal2030.org/unesco-and-european-commission-launch-new-flagship-guide-on-msp/.

(36) Työoloja ja työntekijöiden oikeuksia koskevia voimassa olevia kansainvälisiä normeja olisi edistettävä tehokkaasti ja ne olisi pantava täytäntöön, jotta jokaisen turvallisuus merellä taattaisiin. Merityötä koskevan vuoden 2006 ILOn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna (MLC, 2006), nykyistä laajemman ratifioinnin ja tosiasiallisen täytäntöönpanon edistäminen on erityisen tärkeää. EU edistää yhteisen kalastuspolitiikkansa ja sen ulkoisen ulottuvuuden avulla ihmisarvoista työtä kalastusalalla ILOn, IMOn ja FAOn tavoitteiden mukaisesti yhteistyössä kumppanimaiden kanssa.

(37) Mukaan lukien kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva IMOn yleissopimus (STCW-F).

(38) COM(2022) 66 final.

(39)   WISE Marine — Marine Information System for Europe (europa.eu)

(40)   https://www.copernicus.eu/fi/palvelut/meriymparisto

(41) https://www.copernicus.eu/fi/palvelut/ilmastonmuutos

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.6.2022

JOIN(2022) 28 final

LIITE

asiakirjaan

YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kestävä tulevaisuus siniselle planeetalle - Yhteinen tiedonanto EU:n kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ohjelmasta

{SWD(2022) 174 final}

1.Kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen lujittaminen 1

Meriluonnon monimuotoisuuden suojelu ja säilyttäminen

Kestävä kalastus ja vesiviljely

Alueellinen mertensuojelu

Strategiset kumppanuudet

2.Kestävän kehityksen mukaiset valtameret vuoteen 2030 mennessä

Valtameret ja ilmastonmuutos

Merten saastumisen torjunta

Lippuvaltioiden velvollisuuksien täyttämisen edistäminen avoimina rekistereinä toimivissa lippuvaltioissa

Siirtyminen maailmanlaajuiseen kestävään siniseen talouteen

Integroitu valtamerten hoito merisuojelualueiden ja merten aluesuunnittelulla

3.Turvallisuuden varmistaminen merellä

Turvallisuus merellä

Turvallisuus merellä ja asianmukaisten työolojen edistäminen kaikkialla maailmassa

4. Valtameriä koskevan tietämyksen lisääminen

(1) Lihavoidulla merkityt toimet ovat niitä, joita alleviivataan kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista annetussa yhteisessä tiedonannossa.

(2) UNCLOS-yleissopimuksessa ’merenpohja-alueella’ tarkoitetaan kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevaa merenpohjaa sisustoineen.

(3)

 Mukaan lukien apuvälineiden kehittäminen (maailmanlaajuinen tiedonvaihtojärjestelmä, maailmanlaajuinen kalastus-, kylmäkuljetus- ja huoltoalusrekisteri) ja kehitysmaille annettava apu.

(4) Komissio arvioi kyseiset kalastuskumppanuussopimukset tavoitteenaan tehostaa niitä, parantaa niiden vaikuttavuutta ja kohdistaa kahdenvälisen yhteistyön ja yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisen ulottuvuuden tavoitteiden täytäntöönpanoa entistä paremmin.

(5) Asetus (EU) 2017/2403.

(6) EU:lla on korkean tason vuoropuhelua ja kumppanuuksia useiden tärkeiden kumppanien kanssa Kanadan ja Kiinan kanssa sovitun valtamerikumppanuuden lisäksi.

(7) Saharan eteläpuolisen Afrikan alueohjelmassa osoitetaan ohjeellinen 180 miljoonan euron määrä viiteen alueelliseen valtameriohjelmaan, jotka on yksilöity ja jotka ovat valmisteilla.

(8) JOIN(2020) 30 final.

(9) COM(2020) 380.

(10) Valmistelussa.

(11) COM(2021) 236 final.

(12) 7.–8. syyskuuta 2022, Seychelles.

(13) Länsi-Afrikan yhdennetyn merellisen turvallisuuden tukemiseen tähtäävä ohjelma SWAIMS (Support to West Africa Integrated Maritime Security), Keski-Afrikan meriturvallisuusstrategian tukiohjelma PASSMAR (Support Programme to the Maritime Security Strategy in Central Africa), Guineanlahden alueidenvälinen verkosto GoGIN (Gulf of Guinea Inter-Regional Network), alueellinen meriturvallisuusohjelma MASE (Regional Maritime Security Programme), satamaturvallisuusohjelma PSP (Port Security Programme), kriittisiä merireittejä laajemmin Intian valtamerellä koskeva hanke CRIMARIO (Critical Maritime Route Wider Indian Ocean project).

(14) CISEn on määrä olla toimintavalmis alkuvuodesta 2024. Se on kehitetty helpottamaan merivalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa kaikkialla EU:ssa, mukaan lukien siviili-sotilasyhteistyö.

(15) COM(2022) 66.

(16) Direktiivit 2009/21/EY, 2009/16/EY ja 2009/18/EY.

(17) https://www.oceandecade.org/actions/digital-twins-of-the-ocean-ditto/