(1)

Uusiutuva energia on keskeisessä asemassa siirryttäessä puhtaaseen energiaan, jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, tehdä energiasta kohtuuhintaista ja vähentää unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja energian tuonnista.

(2)

Uusiutuvalla energialla on monia hyötyjä unionin kansalaisten kannalta: se on osa ilmastonmuutokseen liittyviä toimia, auttaa suojelemaan ympäristöä, luo kasvua ja työpaikkoja, edistää unionin teknologista ja teollista johtoasemaa ja parantaa unionin talouden häiriönsietokykyä.

(3)

Energia-ala tuottaa yli 75 prosenttia unionin kasvihuonekaasupäästöistä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää nopeuttaa uusiutuvan energian tuotantolaitosten kehittämisestä ja käyttöönotosta peräisin olevaa energiantuotantoa, jotta unioni voi saavuttaa vuodeksi 2030 asetetun uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteensa ja voidaan edistää vuoteen 2030 ulottuvaa unionin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (1) mukaisesti.

(4)

Uusiutuvan energian osuuden nopea lisääminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan puuttua korkeita energian hintoja koskevaan ongelmaan. Uusiutuvan energian alhaisemmat kiinteät kustannukset ja lähellä nollaa olevat muuttuvat kustannukset merkitsevät sitä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kustannukset ovat olleet vakaampia ja alhaisempia kuin fossiilisten polttoaineiden kustannukset. Uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton nopeuttaminen vähentää unionin riippuvuutta – pääasiassa tuoduista – fossiilisista polttoaineista.

(5)

Kuten tiedonannossa ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet” (”REPowerEU-tiedonanto”) (2) todetaan, uusiutuvan energian käytön nopea kasvattaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vähentää unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja luopua asteittain venäläisen kaasun kulutuksesta. REPowerEU-suunnitelma sisältää toimenpiteitä tämän toteuttamiseksi, samoin kuin talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso, jonka yhteydessä esitetään lupamenettelyjä koskevia maakohtaisia suosituksia, jotka on räätälöity yksittäisten jäsenvaltioiden olosuhteisiin.

(6)

REPowerEU-tiedonantoon sisältyy myös vetyä koskeva Accelerator-aloite, jolla kaksinkertaistetaan uusiutuvaa vetyä koskevat vuoden 2030 tavoitteet, jotta voidaan vähentää unionin ulkoista riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Jotta uusiutuvaa vetyä voidaan tuottaa 10 megatonnia, unioni tarvitsee vuoteen 2030 mennessä 80 gigawattia lisää uusiutuvan energian kapasiteettia.

(7)

Uusiutuvaa energiaa koskeville hankkeille on periaatteessa saatava lupa, jotta niissä voidaan harjoittaa aiottua toimintaa. Lupamenettelyt auttavat varmistamaan, että hankkeet ovat turvallisia ja varmoja. Näiden menettelyjen monimutkaisuus, moninaisuus ja liiallinen kesto muodostavat kuitenkin merkittävän esteen uusiutuvan energian välttämättömälle nopealle käyttöönotolle sekä kohtuuhintaisemman, varmemman ja kestävämmän unionin energiajärjestelmän saavuttamiselle.

(8)

Viivästykset hankelupien käsittelyssä vaarantavat energia- ja ilmastotavoitteiden oikea-aikaisen saavuttamisen ja lisäävät tähän tarvittavien hankkeiden kustannuksia. Viivästykset voivat myös johtaa vähemmän tehokkaiden uusiutuvan energian laitosten asentamiseen dynaamisen innovoinnin vuoksi.

(9)

Näihin esteisin puututtiin jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/77/EY (3), jossa edellytetään, että jäsenvaltiot arvioivat lupamenettelyt vähentääkseen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotannon lainsäädännöllisiä ja muita esteitä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/28/EY (4) otettiin käyttöön uusiutuvan energian kehittäjien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista koskevat vaatimukset. Näitä vaatimuksia tiukennettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/2001 (5). On ensiarvoisen tärkeää ja kiireellistä, että vaatimukset saatetaan täysimääräisesti ja nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa, sillä se auttaa merkittävästi lyhentämään hallinnollisia menettelyjä.

(10)

Komissio tukee jäsenvaltioita teknisen tuen välineen (6) kautta tarjoamalla räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnittelua ja täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien uudistukset, joilla virtaviivaistetaan uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjä koskevia puitteita ja edistetään yritysten uusiutuvan energian ostosopimusten käyttöä. Tekniseen tukeen kuuluu esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistaminen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakaminen.

(11)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 lupamenettelyille säädettyjen määräaikojen soveltaminen ei vaikuta voimassa olevan unionin ympäristölainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin, kanteiden nostamiseen, muutoksenhakuun ja muihin menettelyihin tuomioistuimissa eikä vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin, mukaan lukien valitusmenettelyt sekä menettelyt ja muutoksenhaku tuomioistuinten ulkopuolella, ja niitä voidaan jatkaa enintään tällaisten menettelyjen keston verran.

(12)

Uusiutuvan energian hankkeiden yleisen hyväksynnän puute on toinen merkittävä este niiden toteuttamiselle monissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi kansalaisten ja yhteiskunnan sidosryhmien tarpeet ja näkökulmat olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden kehittämisen kaikissa vaiheissa – politiikan laadinnasta aluesuunnitteluun ja hankkeiden kehittämiseen – ja olisi edistettävä hyviä käytäntöjä, joilla varmistetaan laitosten erilaisten vaikutusten oikeudenmukainen jakautuminen paikallisväestön kesken.

(13)

Useimmat uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden ja niihin liittyvän verkkoinfrastruktuurin lupien myöntämiseen liittyvät esteet sekä niiden poistamiseen tähtäävät hyvät käytännöt on määritelty jäsenvaltioiden tasolla.

(14)

Hallinnollisten esteiden merkitys on kasvanut, kun tilanne on parantunut muiden esteiden osalta, kuten teknologiakustannuksissa, jotka ovat laskeneet jyrkästi viimeisten kymmenen vuoden aikana, tai rahoituskysymyksissä, joita on helpottanut kustannusten aleneminen ja yritysten uusiutuvan energia ostosopimusten lisääntyminen.

(15)

Tällä suosituksella puututaan näihin huolenaiheisiin ja kehotetaan löytämään ratkaisuja nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä. Suositus ei rajoita unionin oikeuden soveltamista etenkään energia- ja ympäristöalalla eikä siitä johtuvia velvoitteita. Se ei myöskään rajoita unionin kilpailusääntöjen, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101, 102 ja 106 artiklan, soveltamista eikä komission päätöskäytäntöä unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanossa.

(16)

Tämän suosituksen ohella on annettu lainsäädäntöehdotus, jolla muutetaan direktiiviä (EU) 2018/2001 ja vahvistetaan sen hallinnollisia menettelyjä koskevia säännöksiä. Koska uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden käyttöönottoa on kiireellisesti nopeutettava, jäsenvaltioiden olisi aloitettava mahdollisimman pian sopivien maa- ja merialueiden määrittäminen ja erityisen sopivia alueita (”uusiutuvan energian ydinkehittämisalueita”) koskevien suunnitelmien laatiminen direktiivin (EU) 2018/2001 muutosehdotuksen lupia koskevan 15 b artiklan mukaisesti.

(17)

Merten aluesuunnittelu on keskeinen väline määriteltäessä tulevia alueita uusiutuvan energian käyttöönotolle ja helpotettaessa merialueen moninaiskäyttöä, mukaan lukien meriympäristön säilyttäminen ja suojelu. Merten aluesuunnittelua koskevan direktiivin (7) mukaan jäsenvaltioiden oli hyväksyttävä kansalliset merten aluesuunnitelmansa 31 päivään maaliskuuta 2021 mennessä. Komissio kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä panneet täysimääräisesti täytäntöön merten aluesuunnittelua koskevaa direktiiviä, laatimaan ja hyväksymään kansallisen suunnitelmansa (8).

(18)

Lupamenettelyistä johtuvat esteet voivat vaikuttaa myös ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen tarvittavien innovatiivisten hiilestä irtautumisen teknologioiden tulevaan käyttöönottoon. Sääntelyn testiympäristöjen luominen eli sellaisten innovatiivisten teknologioiden, tuotteiden, palvelujen tai lähestymistapojen testaaminen todellisissa olosuhteissa, jotka eivät ole täysin nykyisen oikeudellisen ja sääntelykehyksen mukaisia, voisi tukea innovointia ja helpottaa sääntely-ympäristön myöhempää mukauttamista niiden huomioon ottamiseksi.

(19)

Osittain tai kokonaan yritysten ostosopimuksilla rahoitettujen uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden kehittäminen auttaa nopeuttamaan uusiutuvan energian käyttöönottoa. Yritysten ostosopimukset hyödyttävät suoraan myös loppukuluttajia muun muassa tarjoamalla kilpailukykyisen ja ennakoitavan energian hinnan ja edistämällä yritysten yhteiskuntavastuuta unionissa.

(20)

Vaikka yritysten ostosopimukset ovat lisääntyneet joka vuosi viiden viime vuoden aikana, yrityskäyttäjien suoraan rahoittamien uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden osuus on vain 15–20 prosenttia vuotuisista markkinoista. Yritysten ostosopimusten käyttö rajoittuu myös pääasiassa tiettyihin jäsenvaltioihin, sähköön energiankantajana ja suuriin monikansallisiin kuluttajia palveleviin yrityksiin.

(21)

Komissio asettaa tämän suosituksen ohella saataville digitaalisesti kootut tietokokonaisuudet useista asiaankuuluvista energia- ja ympäristötekijöistä EIGL-välineen (9) (Energy and Industry Geography Lab) kautta auttaakseen jäsenvaltioita määrittämään uusiutuvan energian ydinkehittämisalueita uusien uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden nopeaa käyttöönottoa varten. Komissio aikoo kehittää tätä kartoitusvälinettä edelleen sisällyttämällä siihen uusia tietokokonaisuuksia ja linkkejä jäsenvaltioiden digitaalisiin aluesuunnitteluvälineisiin,