(1)

Romanian viranomaiset ilmoittivat 17 päivänä heinäkuuta 2009 komissiolle suunnitelmasta muuntaa Oltchim SA:n (jäljempänä ’Oltchim’) julkinen velka osakkeiksi. Asiassa SA.29041 – Tukitoimet Oltchim SA Râmnicu Vâlcean hyväksi 7 päivänä maaliskuuta 2012 annetussa komission päätöksessä 2013/246/EU (2) (jäljempänä ’vuoden 2012 komission päätös’) komissio päätteli, ettei 1 049 miljoonan Romanian leun (231 miljoonan euron) velan muuntamiseen sisältynyt valtiontukea. Tämä päätelmä perustui Romanian hallituksen vakaaseen sitoumukseen yksityistää Oltchim täysin, mukaan lukien koko osakeosuus, jonka julkiset viranomaiset olivat saaneet omistukseensa velan muuntamisen jälkeen.

(2)

Kun Oltchimin yksityistäminen epäonnistui, Romanian viranomaiset käynnistivät yhteydenpidon komission kanssa lokakuussa 2012 Oltchimin pelastamistukea koskevan virallisen ilmoituksen laatimiseksi (asia rekisteröity numerolla SA.35558).

(3)

Marraskuussa 2012 lehdistössä kirjoitettiin, että Romanian viranomaiset olivat päässeet Oltchimin velkojapankkien kanssa sopimukseen Oltchimin tuotannon jatkamisen rahoittamisesta. Tämän seurauksena komissio päätti aloittaa asian tutkinnan viran puolesta (asia rekisteröity numerolla SA.36086) ja pyysi Romaniaa 18 päivänä tammikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä toimittamaan tietoja. Romania vastasi pyyntöön 7 päivänä helmikuuta 2013. Komissio pyysi lisätietoja 18 päivänä helmikuuta 2013, ja Romania vastasi pyyntöön 11 päivänä maaliskuuta 2013. Romania toimitti lisätietoja kesäkuussa 2013 pidetyssä kokouksessa ja 25 päivänä syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Komissio pyysi lisätietoja 5 päivänä elokuuta 2014, 16 päivänä lokakuuta 2014 ja 3 päivänä maaliskuuta 2015 päivätyillä kirjeillä, joihin Romania vastasi 15 päivänä syyskuuta 2014, 26 päivänä marraskuuta 2014, 26 päivänä maaliskuuta 2015 ja 16 päivänä huhtikuuta 2015. Komissio pyysi 11 päivänä toukokuuta 2015 lisätietoja, jotka Romania toimitti 26 päivänä toukokuuta 2015 pidetyssä kokouksessa ja 10 päivänä kesäkuuta 2015 ja 25 päivänä kesäkuuta 2015 päivätyillä kirjeillä. Komissio pyysi 3 päivänä syyskuuta 2015 lisätietoja, jotka Romania toimitti 10 päivänä syyskuuta 2015. Romania toimitti tietoja myös oma-aloitteisesti 22 päivänä lokakuuta 2015 ja pyysi kokouksia, jotka pidettiin 23 päivänä lokakuuta 2015 ja 22 päivänä tammikuuta 2016.

(5)

Komissio ilmoitti 8 päivänä huhtikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä Romanialle päättäneensä aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn asiassa SA.36086. Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3). Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa tuesta.

(6)

Komissio sai alustavia huomautuksia Romanialta (15 päivänä kesäkuuta 2016) ja neljältä asianomaiselta osapuolelta. Kolmansien osapuolten huomautukset välitettiin Romanialle, jolla oli tilaisuus ottaa niihin kantaa; sen huomautukset saatiin 28 päivänä marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Romania ehdotti 29 päivänä heinäkuuta 2016 päivätyssä kirjeessä muutosta Oltchimin myyntiprosessiin taloudellisen toiminnan lopettamiseksi. Romanian viranomaiset toimittivat lisätietoja (14 päivänä syyskuuta 2016, 4 päivänä marraskuuta 2016 ja 5 päivänä joulukuuta 2016) ja muuttivat alkuperäisen myyntiprosessin ehtoja.

(8)

Edellä mainitun yhteydenpidon jälkeen konsultointiyritys AT Kearney toimitti Oltchimin (jäljempänä ’myyjä’) edustajana Oltchimin omaisuuserien myynnin edistymisestä perättäisiä raportteja 27 päivänä tammikuuta 2017, 4 päivänä huhtikuuta 2017, 25 päivänä heinäkuuta 2017, 15 päivänä syyskuuta 2017, 21 päivänä marraskuuta 2017, 18 päivänä tammikuuta 2018 ja 16 päivänä heinäkuuta 2018 (4).

(9)

Myyntiprosessiin osallistui useita kolmansia osapuolia, ja Romanian viranomaiset toimittivat huomautuksia kustakin tällaisesta osallistumisesta.

(10)

Romanialle lähetettiin 26 päivänä tammikuuta 2018 lisätietopyyntö, johon Romania vastasi 16 päivänä toukokuuta 2018.

(11)

Oltchim on yksi suurimmista petrokemian yrityksistä Romaniassa ja Kaakkois-Euroopassa. Romanian valtiolla on (tällä hetkellä talousministeriön kautta) määräysvalta yrityksessä 54,8 prosentin omistusosuudella.

(12)

Oltchim tuottaa pääasiassa nestemäistä natriumhydroksidia, propeenioksidipolyoleja, pehmitteitä ja oksoalkoholeja. Oltchim on suurin nestemäisen natriumhydroksidin tuottaja Euroopan markkinoilla (sen osuus EU:n markkinoista oli 41 prosenttia vuonna 2015), Keski-Euroopan ainoa natriumhydroksidirakeiden tuottaja sekä Romanian ainoa ja Euroopan kolmanneksi suurin polyvinyylikloridin ja polyeetterien tuottaja. Oltchim vie yli 74 prosenttia tuotteistaan muualle Eurooppaan ja Euroopan ulkopuolelle (5).

(13)

Oltchim on suurin teollisuuden alan työnantaja Romanian Vâlceassa (alueella, joka saa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea). Vuonna 2015 Oltchim työllisti 2 208 henkilöä, joista 1 982 henkilöä työskenteli Râmnicu Vâlcean laitoksessa ja 226 henkilöä Piteștin petrokemian yksikössä Bradussa.

(14)

Oltchimilla on ollut taloudellisia vaikeuksia pitkään. Vuosina 1995–2000 se otti useita kaupallisia lainoja, jotka taattiin valtiontakauksilla. Oltchim ei kyennyt maksamaan lainojaan takaisin, ja pankit ottivat valtiontakaukset käyttöön. Vuonna 2002 valtiovarainministeriö siirsi Oltchimin valtiontakauksista aiheutuneen velan Romanian yksityistämisvirastolle (jäljempänä ’AAAS’ (6)). Valtiovarainministeriö jatkoi valtiontakauksista johtuvien maksujen suorittamista joulukuuhun 2006 saakka ja siirsi jälleen AAASille kaikki käyttöön otettujen takausten perusteella suoritetuista maksuista aiheutuvat saatavat.

(15)

Vuosina 2007–2012 Oltchimin taloustilanne heikkeni ja sen tilinpäätösten mukaan liiketappio kasvoi jatkuvasti, tappiot kertyivät ja omat varat olivat negatiiviset. Oltchimin tilinpäätös 31 päivänä joulukuuta 2012 (ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista) osoitti, että liiketappio oli 62,9 miljoonaa euroa, nettotappio 127,8 miljoonaa euroa ja kertyneet tappiot 383 miljoonaa euroa.

(16)

Romania yritti moneen otteeseen yksityistää Oltchimin (vuosina 2001, 2003, 2006, 2007 ja 2008), mutta kaikki yritykset epäonnistuivat.

(17)

Vuonna 2001 valtio neuvotteli ja allekirjoitti kanadalaisen kaivosyrityksen Exall Resourcesin kanssa sopimuksen 53,2 prosentin omistusosuuden myynnistä. Ostaja ei kuitenkaan maksanut osakkeiden hintaa (10 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 8,9 miljoonaa euroa (7)) eikä pystynyt takaamaan luvattuja teknologiaan ja ympäristöön liittyviä investointeja, joten sopimusneuvottelut kariutuivat (8). Vuonna 2002 valtio päätti yrittää yksityistämistä uudella tarjouskilpailulla ja turvautumalla AVASin (AAASin edeltäjän) velan muuntamiseen osakkeiksi. Tarjousten esittämiselle asetettua määräaikaa lykättiin kuitenkin kahdesti, ja koska eräs mahdollinen sijoittaja ja vähemmistöosakkaat vastustivat hanketta ja nostivat asiassa myös oikeuskanteen, tarjouskilpailu peruutettiin vuonna 2003 (9). Myöhemmin sen jälkeen, kun alun perin vuonna 2003 hyväksytty päätös velan muuntamisesta oli kumottu vuonna 2006, Romanian viranomaiset yrittivät jälleen yksityistää Oltchimia velkoineen vuonna 2006 ja vuonna 2008. Romanian viranomaisten mukaan yksikään sijoittaja ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ostamaan Oltchimia tällaisilla ehdoilla (10).

(18)

Vuoden 2012 komission päätöksessä komissio päätti, ettei suunnitelmaan muuntaa AAASille suoritettava 1 049 miljoonan Romanian leun (11) (noin 231 miljoonan euron) velka osakkeiksi sisältynyt valtiontukea. Tämä päätös perustui Romanian vakaaseen sitoumukseen yksityistää velan muuntamisesta syntyvä julkinen osakeomistus kokonaisuudessaan viimeistään toukokuun 2012 lopulla – tämä ilmenee tuolloisten pääministerien toimittamista kahdesta kirjeestä (12).

(19)

Komissio päätyi tähän näkemykseen analysoituaan kriittisesti raportteja, joita riippumattomat konsultit laativat (13) ja Romanian viranomaiset toimittivat menettelyn aikana. Näissä raporteissa verrattiin Oltchimin selvitystilasta saatavia tuloja yksityistämisestä saataviin tuloihin. Selvitystilaskenaariossa Oltchimin omaisuuserien arvoksi arvioitiin 692 055 000 Romanian leuta (152,2 miljoonaa euroa), joista pantattuja varoja oli 264 119 000 Romanian leuta ja panttaamattomia varoja 427 936 000 Romanian leuta (14).

(20)

Vuoden 2011 Raiffeisenin raportin mukaan AAAS olisi saanut selvitystilaskenaariossa noin 105,4 miljoonaa Romanian leuta (noin 23 miljoonaa euroa), joka on 12 prosenttia sen kokonaissaatavasta.

(21)

Tätä määrää verrattiin AAASin saatavan arvoon skenaariossa, jossa velka muunnetaan ja yritys yksityistetään. Tässä skenaariossa Oltchimin markkina-arvon arvioitiin olevan 28–97 miljoonaa euroa sen mukaan, mitä menetelmää yritysarvon arvioinnissa käytettiin. Sen jälkeen, kun velka olisi muunnettu osakkeiksi ja Oltchim yksityistetty, AAAS saisi 22,9–79,5 miljoonaa euroa (15).

(22)

Tämän vertailun perusteella komissio päätteli seuraavaa: ”jos yritys yksityistetään kokonaisuudessaan pian velan muuntamisen jälkeen, ilmoitettu toimenpide (velan muuntaminen ja sen jälkeinen täydellinen yksityistäminen) ei anna etua Oltchimille, koska toimenpiteen ansiosta julkinen velkoja AVAS [AAAS] pystyy saamaan takaisin enemmän kuin jos se päättäisi asettaa yrityksen selvitystilaan. Tältä osin komissio panee merkille Romanian viranomaisten antaman sitoumuksen yksityistää yritys kokonaisuudessaan 31 päivään toukokuuta 2012 mennessä” (16).

(23)

Oltchim ei kuitenkaan toteuttanut vuoden 2012 komission päätöksessä hyväksyttyä AAASin velan muuntamista osakkeiksi. Tuotanto oli juuri keskeytetty elokuussa 2012 sen jälkeen, kun Oltchimin pääasiallinen sähköntoimittaja Electrica SA (jäljempänä ’Electrica’) oli kieltäytynyt tarjoamasta palveluitaan saamatta niistä maksua.

(24)

Heti sen jälkeen, kun Oltchimin toiminta oli keskeytynyt, Romanian viranomaiset alkoivat antaa julkisuuteen selkeitä viestejä siitä, että he olivat valmiita tekemään kaiken mahdollisen Oltchimin pelastamiseksi. Vain muutama päivä ennen yksityistämisajankohtaa Romanian silloinen talousministeri totesi, että Oltchimin tuotanto aloitettaisiin uudelleen 2–4 viikon kuluessa. Hänen kerrottiin sanoneen, että hän oli ”keskustellut yhtiön johdon kanssa” ja että ”johdolla on suunnitelma laitosten käynnistämiseksi uudelleen” (17).

(25)

Yksityistämisprosessi epäonnistui 22 päivänä syyskuuta 2012, jolloin kansallisissa tuomioistuimissa oli vielä käsiteltävänä muutamia yksityistämisprosessiin liittyviä asioita (18).

(26)

Yksityistämisen epäonnistumisen jälkeen Oltchimin taloudellinen tilanne heikkeni entisestään. Heti yksityistämisen epäonnistumisen jälkeen Romanian viranomaiset totesivat jälleen olevansa valmiita tekemään tarvittavan Oltchimin pelastamiseksi (19).

(27)

Lokakuun 1 päivänä 2012 Oltchimin toimintaa varten laadittiin uusi strategia, johon kuului pelastamistukena annettavaa rahoitustukea. Tuolloin ilmestyneessä lehtiartikkelissa Romanian silloinen pääministeri selitti, että yksityistämismenettely oli epäonnistunut, ja lisäsi, että ”meidän on nyt selostettava, millaisella varasuunnitelmalla toimintaa jatketaan, työpaikat pelastetaan ja uusi yksityistämismenettely valmistellaan hyvin toisenlaisissa, merkittävästi parantuneissa olosuhteissa” (20). Pääministeri jatkoi ilmoittamalla, että eri velkojien kanssa tultaisiin tekemään sopimus yrityksen pelastamisesta: ”Suunnitelma Oltchimin toiminnan aloittamisesta uudelleen esitellään torstaina, ja siinä esitetään, miten Vâlcean laitoksella seuraavaksi edetään [- -] talous-, kauppa- ja yritysympäristöministeri [- -] ja valtiovarainministeri aloittavat viralliset neuvottelut kaikkien päävelkojien kanssa: Oltchimin päävelkojia ovat AVAS, Electrica ja kolme pankkia eli BCR, Banca Transilvania ja CEC. Esittelemme yhdessä velkojien kanssa torstaina suunnitelman Oltchimin toiminnan käynnistämiseksi uudelleen. Siinä määrätään selkeästi tarvittavista toimenpiteistä, jotka Oltchimin uuden johdon on toteutettava tuotannon uudelleenaloituksen rahoittamiseksi, toiminnan kestosta, maksamatta olevien palkkojen maksamisesta ja todennäköisimmin vuoden 2013 aikana toteutettavan yksityistämisen valmistelemisesta toisilla ehdoilla kuin tähän saakka.” (21)

(28)

Talousministeriön valtiosihteeri ilmoitti 17 päivänä lokakuuta 2012 lehdistölle, että osissa Oltchimia toiminta aloitettaisiin uudelleen lähipäivinä ja että hallitus aikoi myöntää Oltchimille 20 miljoonan euron pelastamistuen (22).

(29)

Oltchim onnistui aloittamaan tuotantonsa uudelleen 24 päivänä lokakuuta 2012 sen ansiosta, että kaksi julkista tavarantoimittajaa (CET Govora ja kansallinen suolayhtiö Salrom) myöntyi muuttamaan Oltchimiin sovellettavia kaupankäynnin ehtoja (23):

(30)

Talousministeri antoi 15 päivänä marraskuuta 2012 lehdistölle lausuntoja hallituksen sitoutumisesta pitämään Oltchim toiminnassa: ”Ajatus maksukyvyttömyydestä ei ole ajankohtainen, kunhan pääsemme sopimukseen päävelkojien kanssa. Siksi olemme tehneet Oltchimin suurten velkojien kanssa tervehdyttämissopimuksen yrityksen hallitusta rakenneuudistuksesta. Tällä pyrimme välttämään ajautumisen tilanteeseen, jossa suuret velkojat – pankit, yksityiset velkojat, kaupan alan toimijat, raaka-aineiden toimittajat – vaatisivat Oltchimin toteamista maksukyvyttömäksi. Tämän sopimuksen tarkoituksena on voida aloittaa Oltchimin toiminta uudelleen, pelastaa yritys ja uudistaa sen rakenne hallitusti yhteisymmärryksessä velkojien kanssa.” (25)

(31)

Valtiovarainministeriö, talousministeriö, liikenne- ja infrastruktuuriministeriö, AAAS ja OPSPI (26) ja Oltchimin velkojat eli tietyt yksityiset ja valtion omistamat pankit sekä valtion omistamat yritykset, kuten Electrica, Salrom ja CFR Marfă SA, allekirjoittivat 23 päivänä marraskuuta 2012 yhteistyöpöytäkirjan. Yhteistyöpöytäkirjan osapuolet sopivat, että talousministeriö ja OPSPI rekisteröisivät velattoman ja yksinomaan valtion pääomaa sisältävän erillisyhtiön (special purpose vehicle, SPV) (Oltchim SPV) viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013, jotta pankit voisivat turvallisesti tarjota tarvittavaa rahoitustukea Oltchimin tuotannon jatkamiseen. Tätä varten hallitus antoi kiireellisenä annetulla hallituksen asetuksella nro 59/2012 talousministeriölle tehtäväksi aloittaa oikeusmenettelyt erillisyhtiön perustamiseksi.

(32)

Vaikka yhteistyöpöytäkirja ja sen tavoitteet pidettiin voimassa, talousministeriö kuitenkin luopui tilapäisesti suunnitelmista perustaa lyhyellä aikavälillä erillisyhtiö Oltchim SPV. Sen sijaan Oltchim pyysi itse päästä maksukyvyttömyysmenettelyyn, jota säädellään lailla nro 85/2006 (jäljempänä ’maksukyvyttömyyslaki’), 30 päivänä tammikuuta 2013.

(33)

Maksukyvyttömyyslaissa määritellään kollektiivinen menettely maksukyvyttömän velallisen velkojen kattamiseksi.

(34)

Kun yrityksen kollektiivinen maksukyvyttömyysmenettely alkaa, valta päättää asianomaisen yrityksen hallintotoimista siirtyy osakkeenomistajilta erityiselle pesän hallinnoijalle, jonka tulisi toimia yrityksen parhaan edun mukaisesti (27). Kun hallinnointivaltuudet on peruutettu, yritystä edustaa ja johtaa tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja tai pesänselvittäjä sen mukaan, mikä vaihtoehto valitaan. Erityisen pesän hallinnoijan tehtäväksi jää tämän jälkeen osakkeenomistajien parhaiden etujen edustaminen.

(35)

Yrityksen yhtiökokous nimittää erityisen pesänhoitajan, jonka tulee olla tuomioistuimen hyväksymä (niin sanotusti tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja). Tuomioistuimen nimittämän pesänhoitajan taikka pesänselvittäjän on laadittava ja toimitettava raportti velallisen maksukyvyttömyyteen johtaneista syistä ja olosuhteista erityistuomarille (judecâtor sindic, tuomari, jolla on erityisvaltuudet toimia konkurssi- ja maksukyvyttömyysmenettelyissä) asianomaisen erityistuomarin asettamassa määräajassa (28). Raportissa on mainittava, onko velallisen toiminnan tervehdyttämiseen mitään mahdollisuutta tai onko olemassa syitä, joiden takia tervehdyttäminen ei ole mahdollinen. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuimen nimittämän pesänhoitajan tulisi ehdottaa konkurssimenettelyn aloittamista. Jos tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja katsoo, että velallisen toiminta olisi mahdollista elvyttää oikeudellisessa uudelleenjärjestelyssä laadittavalla tervehdyttämissuunnitelmalla (jäljempänä ’tervehdyttämissuunnitelma’ tai ’suunnitelma’), sen on nimettävä tervehdyttämissuunnitelman laatija (velallinen tai tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja yksin tai yhdessä yhden tai useamman velallisen kanssa).

(36)

Menettelyn aloittamisen jälkeen velkojien kaikki saatavat jäädytetään eikä uusia voida synnyttää (29). Kaikilla palveluntarjoajilla (sähkö, kaasu, vesi, puhelinyhteydet) ei ole oikeutta muuttaa, kieltäytyä tarjoamasta tai keskeyttää tilapäisesti velalliselle tarjottavaa palvelua, mikäli viimeksi mainittu on luonteeltaan pakkokuluttaja (30).

(37)

Tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja ilmoittaa velkojille, että niiden on esitettävä korvausvaatimus velalliselta perittävistä saatavista oikeudellisessa määräajassa, joka on vahvistettu erityistuomarin päätöksellä maksukyvyttömyysmenettelyn alussa. Tämän perusteella tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja laatii niin sanotun alustavan velkojaluettelon. Tällaiseen luetteloon sisällytettävät velkojat jakautuvat kahteen pääluokkaan, vakuusvelkojiin (velkojat, joiden saatavat ovat yhteisöillä, joilla on vakuuksia velallisen omaisuuteen kuuluvista tavaroista, riippumatta siitä, onko kyseessä päävelallinen vai kolmas osapuoli, joka toimii takaajana henkilöille, joilla on vakuuksia) ja vakuudettomiin velkojiin (velkojat, joiden saatavia ei ole turvattu minkäänlaisilla takauksilla velallisen omaisuudesta). Muita luetteloon sisällytettäviä saatavien luokkia ovat palkat ja talousarviovelkojat.

(38)

Velallisella, velkojilla ja kaikilla muilla asianomaisilla osapuolilla on oikeus valittaa erityistuomarille alustavasta velkojaluettelosta (31). Sen jälkeen, kun kaikki valitukset on ratkaistu, tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja laatii lopullisen velkojaluettelon, jossa esitetään kunkin saatavan määrä, etuoikeusasema ja asema (vakuudellinen tai vakuudeton), ja lähettää luettelon tuomioistuimen hyväksyttäväksi. Kun kaikki valitukset on ratkaistu, luettelosta tulee lopullinen.

(39)

Maksukyvyttömyyslaissa säädetään kahdesta vaihtoehtoisesta menettelystä:

(40)

Oikeudellinen uudelleenjärjestely on menettely, jota sovelletaan velalliseen, jotta tämä voi maksaa velkansa toimintansa tervehdyttämisen jälkeen maksusuunnitelman mukaisesti. Tähän menettelyyn kuuluu tervehdyttämissuunnitelman laatiminen, hyväksyminen, toteuttaminen ja seuraaminen. Suunnitelmassa määrätään yhdessä tai erikseen seuraavista näkökohdista: a) velallisen toiminta- ja/tai taloudellisen rakenteen uudistaminen; b) yrityksen rakenteen uudistaminen muuttamalla osakepääomarakennetta; tai c) toiminnan rajaaminen likvidoimalla tiettyjä omaisuuseriä.

(41)

Tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja laatii tervehdyttämissuunnitelman yhdessä velkojaluettelon kanssa ja toimittaa suunnitelman tuomioistuimen hyväksyttäväksi. Velkojien on myös neuvoteltava suunnitelmasta ja hyväksyttävä se. Maksukyvyttömyyslaissa säädetään seuraavista erillisistä saatavien luokista, joissa velkojat äänestävät erikseen: a) vakuudelliset saatavat, b) palkkasaatavat, c) talousarviosaatavat, d) 96 §:n 1 momentissa tarkoitetut vakuudettomat saatavat eli niin sanotut välttämättömät tavarantoimittajat, e) muut vakuudettomat saatavat (32).

(42)

Maksukyvyttömyyslain 100 ja 101 §:n mukaan:

(43)

Maksukyvyttömyyslain 3 §:n 21 kohdan mukaisesti ilmauksella ”huonossa asemassa olevien velkojien luokka” tarkoitetaan saatavien luokkaa, jonka osaksi tervehdyttämissuunnitelmassa määrätään vähintään yksi seuraavista muutoksista:

(44)

Kun suunnitelman vahvistava päätös tulee voimaan, velallisen toiminta tervehdytetään suunnitelman mukaisesti ja velkojien ja muiden asianomaisten osapuolten saatavia ja oikeuksia muutetaan suunnitelmassa määrätyllä tavalla. Jos minkäänlaista suunnitelmaa ei vahvisteta, erityistuomari määrää konkurssimenettelyn välittömästä aloittamisesta.

(45)

Konkurssimenettely tarkoittaa velallisen omaisuuden likvidointia velkojen kattamiseksi ja velallisen poistamista rekisteristä.

(46)

Maksukyvyttömyyslain 107 §:n mukaan velallinen päätyy konkurssimenettelyyn seuraavissa tapauksissa:

(47)

Konkurssimenettelyssä myytävät omaisuuserät jakautuvat kahteen luokkaan (pantatut/vakuudelliset varat ja panttaamattomat/vakuudettomat varat), ja näin ollen tässä menettelyssä on kaksi tapaa jakaa myynnistä saadut rahamäärät velkojien kesken (121 §:ää sovelletaan pantattuihin varoihin ja 123 §:ää panttaamattomiin varoihin ja mahdolliseen pantattujen varojen myynnistä syntyneeseen ylijäämään). Likvidointi alkaa välittömästi sen jälkeen, kun pesänselvittäjä on saanut päätökseen velallisen omaisuuden inventoinnin. Omaisuuserät voidaan myydä yhdessä – käyttövalmiina ryhmänä – tai erikseen. Tapauksen olosuhteiden mukaan ja sikäli, kuin on mahdollista, velallisen omaisuuserien arvo määritetään yksitellen ja kokonaisuutena niin, että ne muodostavat toiminnallisen ryhmän.

(48)

Maksukyvyttömyyslain 121 §:n mukaan velallisen pantattujen varojen myynnistä saatujen varojen jaossa sovelletaan seuraavaa järjestystä: 1) verot, leimaverot ja muut tällaisten omaisuuserien myyntiin liittyvät kulut, mukaan lukien tällaisten omaisuuserien säilytyksestä ja hallinnoinnista aiheutuvat kulut sekä pesänselvittäjien palkkio; ja 2) vakuusvelkojien saatavat.

(49)

Jos pantattujen varojen myynnistä saaduilla rahamäärillä vakuusvelkojien saatavia ei saada maksettua kokonaan, vakuusvelkojat ottavat erotuksen vakuudettomina saatavina. Jos varoja jää yli sen jälkeen, kun rahamäärät on maksettu vakuusvelkojille, tämä ylijäämä jaetaan vakuudettomien velkojien kesken.

(50)

Maksukyvyttömyyslain 123 §:n mukaan saatavat maksetaan seuraavasti: 1) verot, leimaverot ja muut menettelyyn liittyvät kulut, 2) palkkasaatavat, 3) luotot, joita luottolaitokset ovat myöntäneet menettelyn aloittamisen jälkeen, sekä saatavat, jotka ovat aiheutuneet velallisen toiminnan ylläpitämisestä menettelyn aloittamisen jälkeen (lyhytaikaiset velat), 4) talousarviosaatavat, 5–7) muut saatavat (kuten lapsenetuudet, perhelisät, pankkilainat), 8) muut vakuudettomat saatavat.

(51)

Velkojien 15 päivänä huhtikuuta 2013 pidetyssä kokouksessa tekemällä päätöksellä Rominsolv S.p.r.l ja B.D.O. – Business Restructuring S.p.r.l. (jäljempänä ’R/BDO’) nimitettiin Oltchimin pesänhoitajiksi (jäljempänä ’konsortio’). Tuomioistuin vahvisti tämän nimityksen 13 päivänä toukokuuta 2013.

(52)

Tuomioistuimen istunnossa 19 päivänä kesäkuuta 2013 Oltchim ilmoitti aikovansa hakeutua oikeudelliseen uudelleenjärjestelyyn ja maksaa saatavat tervehdyttämissuunnitelman avulla. Tämä pyyntö perustui konsortion maksukyvyttömyyslain 59 §:n 1–3 momentin mukaisesti laatimaan ”Raporttiin maksukyvyttömyyden syistä”. Raportissa maksukyvyttömyyden syistä todettiin, että oli olemassa varteenotettava mahdollisuus velallisen toiminnan tehokkaaseen tervehdyttämiseen noudattamalla tuomioistuimen valvonnassa tervehdyttämissuunnitelmaa, jonka konsortio aikoi laatia ja esittää tuomioistuimelle.

(53)

Tuomioistuimen nimittämät pesänhoitajat nimittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 Winterhill S.r.l.:n arvioimaan Oltchimin varojen markkina-arvon ja likvidaatioarvon (jäljempänä ’Winterhillin raportti’), sillä tämä oli välttämätöntä maksusuunnitelman laatimiseksi.

(54)

Winterhill S.r.l. määritti Oltchimin varojen markkina-arvon ja likvidaatioarvon kansainvälisten arvonmääritysstandardien mukaisesti seuraavasti:

(55)

Winterhillin raportissa Oltchimin eri omaisuusluokkia (34) arvioitiin eri arvonmääritysmenetelmillä sen mukaan, millainen omaisuuslaji oli arvioitavana (markkinavertailuun perustuva menetelmä tai nykykäyttöarvoon perustuva menetelmä).

(56)

Käyttöomaisuuden (laitokset, laitteet ja koneet) arvon osalta Winterhillin raportissa määritettiin niin sanottu in situ -markkina-arvo ja ex situ -markkina-arvo. Winterhillin raportin mukaan in situ -markkina-arvo edellyttää, että laitos on täysin toimintavalmiina käytön jatkamiseen toimintapaikassaan. Tässä arvossa otetaan huomioon asennuskustannukset (sähkö- ja mekaanisista asennuksista), jotka ovat huomattavia tällaisissa laitoksissa. Ex situ -markkina-arvo koskee tilannetta, jossa laitos ei ole toimintavalmis ja jossa yksittäisten omaisuuserien arvioinnissa huomioidaan niiden poistaminen ostajan kustannuksella. Oltchimin tapauksessa sähkö- ja mekaanisilla laitteilla ei katsottu olevan merkittävää arvoa, ja niiden monimutkaisuuden mukaan niillä saattoi jopa olla negatiivinen vaikutus omaisuuden arvoon. Winterhillin raportissa käyttöomaisuuden likvidaatioarvo määriteltiin vähentämällä ex situ -markkina-arvosta kustannukset, joiden arvioitiin aiheutuvan omaisuuden purkamisesta ja poistamisesta teollisuuslaitoksen alueelta. Tässä arvossa otettiin huomioon arvio kustannuksista, joita aiheutuisi omaisuuden puhdistamisesta ja myyntikuntoon valmistelemisesta ja joiden oletettiin olevan Oltchimin tapauksessa merkittävät, koska laitoksissa käytettiin monia ympäristöä pilaavia ja vaarallisia aineita. Arvossa huomioitiin myös markkinointikuluihin, myyntikuluihin, myyjien palkkioihin ja tarvittavasta henkilöstöstä aiheutuviin kuluihin kohdennettavat määrärahat.

(57)

Winterhill S.r.l. sai arviointinsa valmiiksi 20 päivänä heinäkuuta 2013. Winterhillin raportissa Oltchimin markkina-arvoksi arvioitiin 293,7 miljoonaa euroa (noin 1 270 miljoonaa Romanian leuta) ja likvidaatioarvoksi 141 miljoonaa euroa (636 miljoonaa Romanian leuta), josta vakuudellisia varoja oli 108 miljoonaa euroa (491 miljoonaa Romanian leuta) ja vakuudettomia varoja 32 miljoonaa euroa (145 miljoonaa Romanian leuta) (35).

(58)

Winterhillin raportti esitettiin velkojainkokouksessa 2 päivänä joulukuuta 2013 ja hyväksyttiin 4 päivänä joulukuuta 2013. Ensin AAAS kyseenalaisti Winterhillin raporttiin sisältyvän arvioinnin ja valitti velkojainkokouksen päätöksestä hyväksyä raportti. Tämän seurauksena tuomioistuin päätti arviointiraportin tarkastamisesta ja hylkäsi lopulta AAASin valituksen. Tuomioistuin myös totesi, että AAAS ei ollut asettanut suunnitelmasta äänestämisen ehdoksi tämän raportin uudelleentarkastelun tulosta (36).

(59)

Tuomioistuimen nimittämät pesänhoitajat laativat Oltchimin tervehdyttämissuunnitelman heinäkuussa 2013 valmistuneen Winterhillin raportin pohjalta. Suunnitelman päätarkoituksena oli löytää uusi sijoittaja, joka ottaisi hoidettavakseen Oltchimin omaisuuden/liiketoiminnan. Myynnin toteuttamiseen on ehdotettu kolmea vaihtoehtoa:

(60)

Oltchim SPV:n oli määrä olla velaton yritys. Oltchim SPV ottaisi hoitaakseen Oltchim SA:n toiminnallisen osan toimintaa jatkavana yrityksenä (37). Oltchim SPV pysyisi kokonaan Oltchim SA:n hallinnassa, ja se olisi tarkoitus myydä sijoittajalle 1–3 vuoden kuluessa. Oltchim SPV:n osakkeiden myynnistä saatavaksi hinnaksi arvioitiin 306 miljoonaa euroa, ja vähimmäislähtöhinta oli tarkoitus asettaa tätä nimenomaista määrää korkeammalle tasolle. Tämän hinnan määrityksessä käytettiin viitearvona Winterhillin raportissa määritettyä 293,7 miljoonan euron markkina-arvoa (38).

(61)

Koska tietyt Oltchim SPV:hen siirrettävät omaisuuserät oli kiinnitetty tietyille Oltchim SA:n velkojille, vakuutena oleva omaisuus korvattaisiin Oltchim SPV:n liikkeeseen laskemilla osakkeilla suhteessa vakuuden määrään. Vakuusvelkojilla olisi näin ollen oikeus (10 päivän kuluessa siitä, kun erityistuomari on vahvistanut tervehdyttämissuunnitelman) valita varojen senhetkisten vakuuksien poistaminen Oltchim SPV:n osakkeiden täyden hinnan suorittamista vastaan.

(62)

Oltchimin velkojille oli tarkoitus maksaa maksusuunnitelmassa määriteltyjen määrien mukaan (ks. taulukko Table 3 jäljempänä).

(63)

Oltchimin velkojat voisivat muuntaa velkansa osakkeiksi (Oltchim SA:n osakkeiksi) suhteessa maksusuunnitelmassa määriteltyihin määriin ja niiden mukaisesti (ks. taulukko Table 3 jäljempänä); tai

(64)

Tietyt velat valtiolle maksettaisiin siirtämällä veloituksetta Oltchim SA:n omaisuutta eli maata ja rakennuksia.

(65)

Suunnitelmassa esitettiin kaksi skenaariota Oltchimin toiminnan jatkamiseksi, nimittäin

(66)

Suunnitelmassa määriteltiin toteutusajaksi kolme vuotta siitä, kun tuomari on vahvistanut suunnitelman. Tänä aikana tuomioistuimen nimittämän pesänhoitajan valvonnassa toimiva erityinen pesänhallinnoija vastaa Oltchimin hallinnosta.

(67)

Sen jälkeen, kun kaikki valitukset oli ratkaistu, tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja sai 9 päivänä tammikuuta 2015 päätökseen Oltchimin velkojien lopullisen luettelon laadinnan ja toimitti sen tuomioistuimelle. Luettelosta ilmenevät kunkin saatavan määrä, etuoikeusasema ja asema (vakuudellinen tai vakuudeton). Luetteloon sisältyi viisi velkojaluokkaa: 1) vakuusvelkojat, 2) palkkasaatavat, 3) talousarviovelkojat, 4) maksukyvyttömyyslain 96 §:n alaan kuuluvat vakuudettomat velkojat (niin sanotut välttämättömät tavarantoimittajat) ja 5) muut vakuudettomat velkojat, jotka esitetään seuraavassa taulukossa 1:

Taulukko 1

Luettelo velkojista saatavien taulukossa

(68)

Oltchimilla oli maksamattomia velkoja valtiolle ja valtion omistamille yrityksille noin 519 miljoonaa euroa: näistä veloista noin 264 miljoonaa euroa oli AAASille, noin 232 miljoonaa euroa tietyille valtion omistamille yrityksille (näistä veloista noin 145 miljoonaa euroa oli Electricalle), noin 19 miljoonaa euroa kansallisille ja alueellisille elimille (esimerkiksi noin 13 miljoonaa euroa ympäristörahaston hallinnolle) ja noin 12 miljoonaa euroa valtion omistamalle CEC Bank -pankille.

Taulukko 2

Oltchimin julkiset velkojat

(69)

Seuraavilla velkojilla oli suurimmat saatavat Oltchimilta: AAAS (noin 35 prosenttia velan kokonaismäärästä), Electrica (19 prosenttia velan kokonaismäärästä), Erste Group Bank AG (10 prosenttia velan kokonaismäärästä), MFC Commodities Gmbh (4,71 prosenttia velan kokonaismäärästä), Banca Transilvania SA (4,63 prosenttia velan kokonaismäärästä), CET Govora (3,96 prosenttia velan kokonaismäärästä), CFR Marfă (3,34 prosenttia velan kokonaismäärästä) ja CEC Bank (1,63 prosenttia velan kokonaismäärästä).

(70)

Tuomioistuimen nimittämä pesänhoitaja lähetti tervehdyttämissuunnitelman yhdessä velkojaluettelon kanssa tuomioistuimelle 4 päivänä helmikuuta 2015. Velkojat keskustelivat suunnitelmasta 9 päivänä maaliskuuta 2015 pidetyssä kokouksessa ja hyväksyivät sen maksukyvyttömyyslain 101 §:n mukaisesti.

(71)

Hyväksytty suunnitelma merkitsi käytännössä seuraavaa:

(72)

Edellä esitetyn maksusuunnitelman mukaan velat katetaan seuraavasti:

(73)

Tämä suunnitelma johtaa näin ollen velkojen laajamittaiseen mitätöintiin erityisesti talousarviovelkojien osalta, kuten seuraavista taulukoista 4 ja 5 ilmenee.

Taulukko 4

Mitätöitävät velat

Taulukko 5

Mitätöitävät julkiset velat

(74)

Velkojat äänestivät suunnitelmasta. Velkojainkokouksesta 9 päivänä maaliskuuta 2015 laaditun pöytäkirjan mukaan velkojat äänestivät seuraavasti (huom. seuraavassa mainitaan ainoastaan suurimmat julkiset ja yksityiset velkojat ja työntekijät):

(75)

Suunnitelma hyväksyttiin, sillä se täytti maksukyvyttömyyslain edellytykset, nimittäin:

(76)

Tuomioistuimen istunnossa 25 päivänä maaliskuuta 2015 erityistuomari pyysi saada selvennyksiä suunnitelmaan ja lykkäsi asian käsittelyä 22 päivään huhtikuuta 2015. Istunnossa 22 päivänä huhtikuuta 2015 tuomioistuin vahvisti suunnitelman, joskin se hyväksyi vain ensimmäisen vaihtoehdon eli velkojien kanssa sovitut velan osittaiset mitätöinnit ja uuden yrityksen (Oltchim SPV) perustamisen ja kaikkien Oltchim SA:n toimivien osien siirtämisen Oltchim SPV:lle. Piteștin muutoksenhakutuomioistuin hylkäsi 24 päivänä syyskuuta 2015 valitukset, jotka ANAF (Agenția Națională de Administrare Fiscală) ja Electrica Furnizare olivat tehneet tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisestä annetusta tuomiosta. Tämän tuomion myötä suunnitelmasta tuli lopullinen.

(77)

Oltchim toteutti maksukyvyttömyysmenettelyn aikana ennen tervehdyttämissuunnitelman hyväksymistä useita toimenpiteitä kustannustensa vähentämiseksi, kuten 918 työntekijän irtisanominen kesäkuussa 2013 (marraskuussa 2015 oli määrä irtisanoa vielä 225 työntekijää). Kesäkuussa 2014 Oltchim vaihtoi päätuotantolaitoksen elektrolyysilaitteen (toimenpiteen arvo oli kaikkiaan 800 000 euroa). Parantaakseen käyttökatetta (EBITDA) entisestään Oltchim käynnisti oksoalkoholilaitoksen uudelleen 9 päivänä syyskuuta 2014.

(78)

Romanian viranomaiset ilmoittivat (43), että Oltchim paransi taloudellista suorituskykyään ja tulostaan. Sen liikevaihto kasvoi 31 prosenttia vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna ja 59 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna, mikä johtui sen valmistamien päätuotteiden myynnin kasvusta (polyeetteripolyolien myynti kasvoi 33 prosenttia, ja kloorialkalituotteiden myynti kasvoi 7 prosenttia). Käyttökate parantui 109 miljoonalla Romanian leulla vuodesta 2013.

(79)

Uudet yritykset yrityksen yksityistämiseksi alkoivat kesäkuussa 2013, mutta ne epäonnistuivat jälleen myöhemmin samana vuonna.

(80)

Velkojien hyväksymän ja tuomioistuimen vahvistaman suunnitelman (ks. taulukko Table 5 edellä) mukaan talousarviovelkojien ja valtion omistamien yritysten tulisi mitätöidä kaikkiaan jopa 408,5 miljoonan euron velat (AAASilla mitätöitävä velka on noin 216 miljoonaa euroa, joka on 81,9 prosenttia sen kokonaissaatavasta, ja valtion omistamilla yrityksillä mitätöitävä velka on 174,3 miljoonaa euroa).

(81)

Niin sanotuista välttämättömistä tavarantoimittajista CET Govora SA:n tuli mitätöidä 21,2 miljoonaa euroa ja kansallisen vesihallinnon 2,2 miljoonaa euroa – nämä määrät ovat 70–71 prosenttia niiden kokonaissaatavista. Electrican oli mitätöitävä 112 miljoonaa euroa eli 77,6 prosenttia sen kokonaissaatavasta.

(82)

Taulukkoon 5 oli sisällytetty tiettyjen julkisten velkojien mitätöitävien velkojen määrät. Niiden lisäksi seuraavassa taulukossa 6 esitetään velkamäärät, jotka saataisiin takaisin skenaariossa, jossa Oltchim SPV myytäisiin tervehdyttämissuunnitelman mukaisesti yhtenä kokonaisuutena, mikäli velkojen enimmäismäärän kuolettaminen olisi hyväksytty.

Taulukko 6

Julkiset velkojat (suunnitelman mukainen velan mitätöinti ja velan takaisinsaanti)

(83)

Tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisen jälkeen velkoja kuoletettiin jo huomattavia määriä. Romania ilmoitti lokakuussa 2015 toimittamissaan tiedoissa, että vuoden 2015 huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana velkoja oli mitätöity noin 2,358 miljardin Romanian leun (518 miljoonan euron) arvosta (44).

(84)

Romanian viranomaiset ilmoittivat myös, että myyntitarjous Oltchim SPV:stä oli lähetetty Romanian kaikkiin kahdenvälisiin kauppakamareihin (heinäkuussa 2015) ja 30 muuhun kauppakamariin eri puolille maailmaa (syyskuussa 2015). Ensimmäiset kokoukset mahdollisten ostajien kanssa pidettiin syys-lokakuussa 2015.

(85)

Komissio päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn 8 päivänä huhtikuuta 2016. Komissio kyseenalaisti kolme tukitoimenpidettä:

(86)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että edellä kuvatut toimenpiteet sisälsivät valtion varoja ja niillä oli yhteys valtioon. Lisäksi komissio katsoi alustavasti, että koska oli epätodennäköistä, että mikään järkevä yksityinen toimija olisi tarjonnut Oltchimille mahdollisuuden tällaisiin toimenpiteisiin, toimenpiteet antoivat Oltchimille kohtuutonta etua; tällainen etu olisi valikoivaa, koska Oltchim oli ainoa tuensaaja.

(87)

Komissio totesi niin ikään, että toimenpiteet vaikuttavat todennäköisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä Oltchim kilpaili muiden jäsenvaltioiden sekä muun maailman muiden kemikaalien tuottajien kanssa. Toimenpiteiden johdosta Oltchim saattoi jatkaa toimintaansa joutumatta kilpailijoidensa tavoin kantamaan niitä seurauksia, joita sen heikoilla taloudellisilla tuloksilla normaalisti olisi.

(88)

Komissio epäili myös toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille erityisesti siksi, että Romanian viranomaiset eivät esittäneet soveltuvuudelle minkäänlaisia perusteita. Komissio katsoi alustavasti, että Oltchimia voitaisiin pitää valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annetuissa vuoden 2014 suuntaviivoissa (jäljempänä ’vuoden 2014 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivat’) (48) tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä erityisesti, kun otetaan huomioon 30 päivänä tammikuuta 2013 aloitettu maksukyvyttömyysmenettely. Näytti kuitenkin siltä, että missään toimenpiteissä ei ollut noudatettu kriteereitä, jotka pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetaan sisämarkkinoille soveltuvalle pelastamis- tai rakenneuudistustuelle. Eritoten koska ilmoitettua rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut (Romanian viranomaiset eivät väitä, että toimenpiteet olisivat luokiteltavissa rakenneuudistustueksi), komissio ei voinut arvioida tervehdyttämissuunnitelman osatekijöitä, investointi- ja nykyaikaistamistoimenpiteet mukaan lukien, eikä sitä, palauttaisivatko toimenpiteet pitkän aikavälin elinkelpoisuuden ja pidettäisiinkö ne mahdollisimman vähäisinä niin, että vältyttäisiin kohtuuttomalta kilpailun vääristymiseltä.

(89)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi alustavasti, että toimenpiteet näyttivät olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Koska toimenpiteet olisi tällöin myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen ilmoitusvelvollisuuden ja täytäntöönpanokiellon vastaisesti, komissio totesi myös, että ne näyttivät olevan sääntöjenvastaista valtiontukea. Koska komissiolle ei ollut annettu ilmoitusta rakenneuudistussuunnitelmasta, tällaisia toimenpiteitä ei voitu todeta soveltuviksi sisämarkkinoille.

(90)

Menettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä tekemissään huomautuksissa Romania esittää useita huomautuksia kustakin kolmesta edellä kuvatusta toimenpiteestä.

(91)

Romania väittää, että syyskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana AAAS menetteli yksityisen velkojan tavoin ja että AAASin saatavien perimättä jättäminen oli täysin perusteltua tänä lyhyenä viiden kuukauden ajanjaksona sekä oikeudellisten että tosiasiallisten rajoitusten takia:

(92)

Oikeudelliset rajoitukset liittyvät niin sanotun erityishallintomenettelyn (Romanian lain nro 137/2002 16 §:n 5 momentin c kohta) vaikutuksiin, sillä kyseisessä menettelyssä verojen ja maksujen velkojat eivät voi periä velkojaan niin kauan kuin yritystä valmistellaan yksityistettäväksi. Tämän väitettiin estäneen AAASia pyytämästä velkansa välitöntä suorittamista talous-, kauppa- ja yritysympäristöministeriön ylläpitämän yksityistämisprosessin yhteydessä jopa senkin jälkeen, kun yksityistäminen oli epäonnistunut syyskuussa 2012. Lisäksi Romania katsoo, että AAASin mahdollisuutta periä saataviaan rajoitti tosiasiallisesti se, että sellaisia myytäviä omaisuuseriä ei ollut, joita ei olisi käytetty vakuusvelkojien vakuuksiksi, ja että tämä selittää myös sen, miksi yksityiset velkojat eivät myöskään perineet saataviaan. Tässä yhteydessä Romania mainitsee esimerkkinä yksityisen Banca Comercială Română -pankin, joka ei käynnistänyt pakkoperintämenettelyä ja myönsi vieläpä yhteensä noin 1 miljoonan euron suuruisen lisärahoituksen polyolien ja polyeetterin tuotantolinjan käynnistämiseksi uudelleen ja konsulttiselvityksen teettämiseksi mahdollisuudesta aloittaa Oltchimin toiminta uudelleen.

(93)

Lisäksi Romania esittää, että lisäsyynä siihen, että AAAS ei pyytänyt velkansa välitöntä suorittamista, oli se, että Romania oli aloittanut Euroopan komissiolle tehtävää ilmoitusta edeltävän prosessin pelastamistuesta (tuesta, joka myöhemmin osoittautui yhteensopimattomaksi vuoden 2014 pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen tuen ainutkertaisuuden periaatteen kanssa).

(94)

Romania totesi, että Raiffeisenin selvityksen perusteella ja ympäristövastuiden osalta tehtävistä vähennyksistä huolimatta AAAS olisi selvitystilaskenaariossa saanut velastaan takaisin 10 prosenttia 12 prosentin sijaan, koska AAASin saatava Oltchimilta oli lähes 1,2-kertainen verrattuna saatavaan, jonka Raiffeisen oli ottanut huomioon vuonna 2011 Oltchimin markkina- ja likvidaatioarvoista tekemässään vertailussa. Toukokuussa 2018 esittämissään huomautuksissa Romania menee vielä pidemmälle ja väittää, että Oltchimin tapauksessa konkurssitilanteessa ensisijaisesti maksettavat ympäristövastuut olisivat olleet suuremmat kuin selvitystilaskenaarion mukaiset pakkomyynnistä oletettavasti saatavat kokonaistulot, ja päättelee, että AAAS ei olisi saanut velastaan mitään takaisin.

(95)

Romania esittää, että AAAS keskittyi tuohon aikaan hankkimaan yksityiskohtaista tietoa Oltchimin tilanteesta voidakseen tehdä asiassa kattaviin tietoihin perustuvan päätöksen ja että yksityistämisen epäonnistumisen ja maksukyvyttömyysmenettelyyn hakeutumisen välinen muutaman kuukauden ajanjakso oli hyväksyttävä harkinta-aika.

(96)

Edelleen Romania huomauttaa, että AAAS oli perinyt Oltchimilta markkinatasoisia korkoja maksukyvyttömyysmenettelyyn asti. Romanian mukaan tämä todistaa, että siihen, että AAAS ei perinyt saataviaan välittömästi takaisin, ei sisältynyt valtiontukea, ja Romania väittää, että tämä päätelmä on yhdenmukainen vuoden 2012 komission päätöksen 98 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa noudatetun lähestymistavan kanssa. Lisäksi Romania esittää, että kerääntynyt lisävelka on aiheutunut ainoastaan jo olemassa olleen velan korosta, jonka merkitys on vähäinen tilanteessa, jossa varsinaisen velan takaisinsaaminen on jo sekin täysin epärealistista.

(97)

Kun CET Govora ja Salrom olivat päättäneet jatkaa toimituksiaan ja muuttaa kaupankäynnin ehtoja Oltchimille edullisemmiksi, ne olivat Romanian näkökannan mukaan ”menetelleet kuin yksityiset velkojat, kunhan ne hankkivat uudelle velalle takauksen (vakuuden)” ja koska niiden päätökset toimittaa Oltchimin toiminnan uudelleenaloituksessa tarvittavia raaka-aineita olivat samankaltaisia kuin tiettyjen yksityisomistuksessa olevien yritysten tekemät päätökset. Väitteen mukaan tämä päätös perustuu siihen, että velasta saadaan todennäköisesti takaisin suurempi osuus, jos toiminta aloitetaan uudestaan. Lisäksi Romania toteaa, että teollisuus- ja demineralisoidun veden toimitukset Oltchimille synnyttävät toimijoiden välille teknologisen keskinäisriippuvuuden ja tämän takia Salrom (joskaan ei niin selvästi) ja CET Govora menettelivät järkevästi toimivina välttämättöminä tavarantoimittajina. Vuonna 2015 Oltchimin osuus Salromin liikevaihdosta oli 14 prosenttia ja sen osuus CET Govoran tuloista oli 39 prosenttia, joten ei ollut olemassa mitään käytännön ratkaisua, jolla CET Govora olisi voinut korvata Oltchimin tekemät teollisuushöyryn ostot.

(98)

Salromin osalta Romania myös toteaa, että se sai maksusuorituksia kaiken kaikkiaan yli 33 miljoonan Romanian leun verran, kun Oltchimista oli tullut maksukyvytön, ja asetti ennakkomaksuja Oltchimille suoritettavien lisätoimitusten ehdoksi, kun Oltchimin maksukyvyttömyysmenettely oli alkanut, ja että Oltchim oli neuvottelujen jälkeen suostunut tähän ehtoon ja noudattanut sitä.

(99)

CET Govoran toimitusten osalta Romania väittää, että sähköä ja höyryä on myyty Oltchimille markkinahintaan ja hinta on maksettu täysimääräisesti 1 päivän helmikuuta 2013 ja 31 päivän maaliskuuta 2016 välisenä aikana (476 miljoonaa Romanian leuta).

(100)

Romania väittää, että AAASin ja valtion omistamien yritysten päätös äänestää tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisen puolesta noudattaa markkinaehtoisesti toimivan velkojan periaatetta, jota kuvataan seuraavassa lyhyesti.

(101)

Ensinnäkin Romania katsoo, että Oltchimin konkurssiskenaarion arvo olisi negatiivinen. Näkemyksensä tueksi Romania mainitsee Romcontrolin arviointiraporteissa ilmoitetut arvot: helmikuussa 2009 arvo oli -281 miljoonaa euroa ja joulukuussa 2009 taas -407 miljoonaa euroa. Lisäksi se mainitsee, että Winterhillin raportissa arvioitiin, että selvitystilaskenaariossa vakuudellisia varoja saataisiin takaisin suunnilleen 108 miljoonaa euroa ja vakuussidonnaisuuksista vapaita varoja 32 miljoonaa euroa (viimeksi mainitusta olisi vähennetty 22,2 miljoonaa euroa lomautettujen työntekijöiden irtisanomiskorvauksina).

(102)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 120 kappaleen osalta Romania lisäksi toteaa, että Winterhillin raportissa huomioidut ympäristövastuut koskivat ainoastaan omaisuuden puhdistamista ja myyntikuntoon valmistelemista ja että niissä ei ollut otettu huomioon vaarattoman jätteen sijoituspaikan ja vaarallisen jätteen säilytysaltaan sulkemista sekä laitteiden ja rakennusten käytöstä poistamista ja purkamista ja maaperän ja ympäristön palauttamista alkuperäiseen tilaan. Oltchimin arvioimat ympäristövastuut olisivat noin 464 miljoonaa euroa, eli niiden määrä ylittäisi tulot, joita vakuudettomat velkojat saisivat Winterhillin arvion mukaan selvitystilamenettelyssä..

(103)

Näin ollen todennäköisyys, että AAAS ja valtion omistamat yritykset saisivat Oltchimilta varojaan takaisin, oli huomattavasti suurempi uudelleenjärjestelymenettelyssä.

(104)

Toiseksi Romania esittää, että AAAS ja Electrica eivät voineet käynnistää Oltchimin konkurssimenettelyä periäkseen velkansa takaisin, koska maksukyvyttömyyslain 1 §:n 2 momentin vaatimukset eivät tältä osin täyttyneet.

(105)

Kolmanneksi Romania esittää, että vaikka AAASin markkinaehtoisesti toimivan velkojan periaatetta koskeva selvitys laadittiin ennen tervehdyttämissuunnitelman hyväksymistä velkojainkokouksessa 9 päivänä maaliskuuta 2015, AAASin tekemä selvitys on riittävä, jotta voidaan katsoa, että AAASin päätös hyväksyä tervehdyttämissuunnitelma vastasi yksityisen velkojan päätöstä. Suunnitelman hylkääminen olisi johtanut konkurssiin, mikä olisi tarkoittanut sitä, että AAAS ei olisi saanut mitään velastaan takaisin, kun otetaan huomioon se, että vain pieni osa AAASin velasta oli vakuudellista, ja se, että ekologisiin maan viherryttämistöihin liittyvien ympäristövelvoitteiden arvo olisi ollut huomattava. Näin ollen AAASin toteuttama selvitys osoitti tältä osin, että AAAS olisi saanut velastaan enemmän takaisin hyväksymällä tervehdyttämissuunnitelman kuin Oltchimin selvitystilassa, jossa ympäristövastuita sovelletaan asetuksen nro 195/2005 nojalla ensisijaisesti.

(106)

Romania katsoo, että arvio, jonka mukaan AAAS saisi tervehdyttämissuunnitelman toteuttamisen myötä velastaan takaisin 20 prosenttia, oli äänestyshetkellä uskottava.

(107)

Neljänneksi Romania korostaa, että kansallinen tuomioistuin hylkäsi 22 päivänä huhtikuuta 2015 antamallaan päätöksellä nro 892 kolmen velkojan esittämän vaatimuksen siitä, että tervehdyttämissuunnitelma hylättäisiin. Tässä tuomiossa vahvistettiin, että tervehdyttämissuunnitelma palveli konkurssiskenaariota paremmin velkojan etua erityisesti siksi, että etuoikeutettujen ympäristövastuiden määräksi oli arvioitu 464 miljoonaa euroa, joka ylitti merkittävästi Winterhillin arvion selvitystilaskenaariossa takaisin saatavien varojen määrästä, joka oli vakuudellisten varojen osalta noin 108 miljoonaa euroa ja vakuussidonnaisuuksista vapaiden varojen osalta 32 miljoonaa euroa.

(108)

Romania esittää, että vero- ja vakuudettomat velkojat ja muut valtion omistamat yritykset, kuten AAAS ja Electrica, toimivat markkinatoimijoina valitessaan Oltchimin tervehdyttämissuunnitelman Oltchimin selvitystilaan asettamisen sijasta: ne toimivat samoin kuin yksityiset yritykset, kuten Erste Group Bank AG ja Bulrom Gas Impex SRL, joilla oli sekä vakuudellista että vakuudetonta velkaa ja jotka myös hyväksyivät suunnitelman. Lisäksi Romania huomauttaa, että ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista Salrom edellytti kiinteistövakuuden perustamista, jotta siitä tehtäisiin vakuusvelkoja.

(109)

Viidenneksi Romania toteaa tekemässään huomautuksessa, että Electrica ryhtyi kaikkiin lain sallimiin toimiin saadakseen velkansa perittyä takaisin maksukyvyttömyysmenettelyssä ja välttyäkseen näin tilanteelta, jossa se olisi riippuvainen tervehdyttämissuunnitelmasta. Romanian tuomioistuimet kuitenkin hylkäsivät nämä toimet. Suunnitelman puolesta äänestäminen oli näin ollen viimeinen käytettävissä oleva keino, mikä osoittaa, että Electrica toimi kuin markkinaehtoisesti toimiva velkoja. Äänestäminen tervehdyttämissuunnitelman puolesta oli ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto velkojen perimiseksi takaisin Electrican kaltaisilla velkojilla, jotka oli merkitty sekä vakuusvelkojien että vakuudettomien velkojien luokkaan.

(110)

Romania väittää, että markkinataloustoimija / markkinaehtoisesti toimiva velkoja olisi valinnut tervehdyttämissuunnitelman, sillä kyseinen menetelmä tarjoaa tavallisesti romanialaisissa maksukyvyttömyystapauksissa ja Electrican tiedossa olleissa tapauksissa parhaimmat mahdollisuudet velan takaisinperintään: Romania painottaa, että suunnitelman laativilla pesänhoitajilla on oikeudellinen velvollisuus maksimoida velallisen omaisuus ja heidät voidaan asettaa henkilökohtaiseen vastuuseen, jos heidän saavuttamansa lopputulos ei ole velkojien kannalta paras mahdollinen.

(111)

Romania totesi myös, että suunnitelman tueksi laaditussa raportissa osoitettiin uskottavasti, että uudelleenjärjestely oli Electrican ainoa mahdollisuus saada perittyä edes osa velastaan takaisin. Romanian mukaan on kohtuutonta väittää, että Electrican olisi pitänyt käyttää huomattavasti varoja erillisen selvityksen laatimiseen saadakseen vahvistuksen seikoille, jotka tunnetut asiantuntijat olivat todenneet, jotka kansalliset tuomioistuimet olivat vahvistaneet ja jotka olivat todettavissa talouden toiminnasta saadun kokemuksen perusteella: konkurssimenettelyssä kustannukset olisivat olleet Oltchimin ympäristövelvoitteiden täyttämisen vuoksi sellaiset, että olisi ollut epätodennäköistä tai jopa mahdotonta, että Electrica olisi saanut Oltchimilta saatavistaan mitään takaisin.

(112)

Tähän verrattuna tervehdyttämissuunnitelman Electricalle tarjoama mahdollisuus saada mahdollisesti perittyä takaisin 160 miljoonaa Romanian leuta oli ehdottomasti parempi ratkaisu, vaikka varojen takaisinsaanti kestäisikin pidempään ja suunnitelmassa oli tiettyjä riskejä – tämän osoittaa sekin, miten muut yksityiset velkojat, kuten Erste Group Bank AG, menettelivät.

(113)

Romania toteaa, että mikäli Salrom ja CET Govora olisivat äänestäneet tervehdyttämissuunnitelmaa vastaan, ne eivät olisi saaneet velkansa vakuudettomasta osuudesta mitään takaisin; näin ollen niiden näkökulmasta paras vaihtoehto oli hyväksyä tervehdyttämissuunnitelma, jossa vakuusvelkojat suostuivat velan kuoletuksiin ja saivat vastineeksi vakuudettomat velkansa osin takaisin.

(114)

Neljä asianomaista osapuolta esitti huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä – PCC (Oltchimin vähemmistöosakas), Electrica, oikeudellisten hallinnoijien eli Rominsolvin ja BDO:n konsortio (joka vastaa Oltchimin oikeudellisesta hallinnoinnista) ja asianomainen osapuoli, joka halusi pysyä anonyyminä.

(115)

Rominsolv ja BDO laativat Oltchimin pesänhoitajina tervehdyttämissuunnitelman, jonka Oltchimin velkojat myöhemmin hyväksyivät. Ne ovat esittäneet useita huomautuksia tervehdyttämissuunnitelman tueksi.

(116)

Toimenpiteen 1 osalta konsortio R/BDO väittää seuraavaa:

(117)

Toimenpiteen 2 osalta konsortio R/BDO väittää seuraavaa:

(118)

Tämän lisäksi BDO väittää, että komissio ei ottanut huomioon neljän suuren toimijan (Oltchim, CET Govora, Uzinele Sodice Govora ja Salrom) teknologisen keskinäisriippuvuuden merkittävyyttä, sillä niiden toiminnot ovat teknologisesti riippuvaisia toisistaan, koska kukin niistä on samaan aikaan toisen toimijan tavarantoimittaja ja toisen toimijan palvelua käyttävä asiakas.

(119)

Toimenpiteen 3 osalta konsortio R/BDO väittää seuraavaa:

(120)

Electrica katsoo, että sen päätöksellä äänestää suunnitelman puolesta ei ollut yhteyttä valtioon. Se toteaa, että yhtiökokous oli delegoinut päätöksen suunnitelmasta äänestämisestä Electrica SA:n toimitusjohtajalle, joka oli ainoa suunnitelman hyväksyvästä äänestyksestä vastaava henkilö. Näin ollen Electrican mukaan toimenpidettä 3 ei voida pitää valtion toteuttamana.

(121)

Lisäksi Electrica väittää, että vaikka päätöksen voitaisiin katsoa juontuvan valtion vallankäytöstä, se oli markkinaehtoisesti toimivan velkojan periaatteen mukainen perusteltu liiketoimintapäätös. Pohjimmiltaan Electrica katsoo, että sen päätös tukea suunnitelmaa ei antanut Oltchimille minkäänlaista etua; Electrican mukaan tämän vahvistaa se, että muut yksityiset velkojat, jotka olivat vastaavassa tilanteessa, menettelivät samalla tavalla ja äänestivät myös suunnitelman puolesta.

(122)

Electrica toteaa myös, että se ei tehnyt selvitystä markkinaehtoisesti toimivan velkojan toiminnasta, koska konsortiolla R/DBO oli oikeudellinen velvollisuus neuvoa velkojia tulojen maksimoimisessa.

(123)

Anonyymi osapuoli jakaa komission epäilyt. Lisäksi se kuvaa tukitoimien vääristäviä vaikutuksia erityisesti kloorialkalituotteiden (natriumhydroksidin) markkinoilla. Anonyymi osapuoli uskoo, että ehdotettu Oltchimin myyntiin perustuva ratkaisu johtaa umpikujaan: se, että Oltchimin myynti on epäonnistunut useita kertoja, osoittaa, että markkinoilla ei ole kiinnostusta Oltchimia kohtaan; Oltchimin viimeaikaisissa tilinpäätöksissä yrityksen kannattavuusaste on aivan liian alhainen, jotta liiketoiminta voisi olla kestävää pitkällä aikavälillä. Tällaisessa tilanteessa ainoa toimiva ratkaisu Oltchimille olisi se, että yrityksen liiketoiminnan rakenne uudistettaisiin täysin sulkemalla laitoksia, supistamalla kapasiteettia ja mahdollisesti poistumalla markkinoilta.

(124)

Anonyymi osapuoli huomauttaa niin ikään, että merkittävä osuus Oltchimin vuoden 2015 tuotoista ja vuodelle 2016 odotetuista tuotoista on perustunut myytyyn natriumhydroksidiin, jonka myyntihinta on syklinen ja saavutti vuonna 2015 syklin huippukohdan. Lisäksi Oltchimin toiminta-asteet ovat poikkeuksellisen alhaisia (sen kapasiteetin kokonaiskäyttöaste on 30 prosenttia, mikä on hyvin vähän, kun otetaan huomioon, että EU:n kloorialkaliteollisuudessa luku on keskimäärin 80 prosenttia). Näin ollen mahdollisen ostajan pitäisi ryhtyä hyvin huomattaviin lisäinvestointeihin, mikä ei ole Oltchimin matalan käyttökatteen (EBITDA) valossa kovinkaan todennäköistä.

(125)

Jos AAAS olisi toiminut yksityisenä velkojana, se olisi PCC:n mukaan halunnut periä saatavansa Oltchimilta sen jälkeen, kun yksityistämisprosessi oli epäonnistunut syyskuussa 2012: näin AAAS olisi saanut takaisin 12 prosenttia saatavastaan sen sijaan, että se olisi päätynyt odottamaan saatavansa epävarmaa takaisinsaantia koko uudelleenjärjestelymenettelyn ajan.

(126)

PCC väittää, että yksityistämisen epäonnistuttua syyskuussa 2012 oli entistäkin selvempää, että markkinoilla ei ollut kiinnostusta Oltchimin ostamista kohtaan. Se, että odotettiin vielä muutamia vuosia jonkinlaisen rakenneuudistussuunnitelman laatimista ja sitten vielä muutamia vuosia sen toteuttamista, altisti Oltchimin omaisuuden markkina-arvon huomattaville riskeille. Ajan kuluessa Oltchimin omaisuus vanhentui ja alkoi muuttua käyttökelvottomaksi.

(127)

PCC esittää, että AAASin olisi pitänyt vedota Romanian erityislainsäädäntöön valtiontakauksista johtuvien valtiovarainministeriölle kerääntyneiden julkisten velkojen takaisinperinnästä (asetus 29/2002), sillä siinä säädetään, että takaisinperintäsopimukset, joilla valtiontakaukset siirretään valtiovarainministeriöltä AAASille, tunnustetaan lain nojalla täytäntöönpanoasiakirjoiksi. Näin ollen PCC:n mukaan AAAS olisi voinut periä saatavansa takaisin näiden täytäntöönpanoasiakirjojen perusteella ilman minkäänlaisia lisämuodollisuuksia. AAASilla oli käytettävissään kyseisten saatavien perintään erilaisia pakkoperintämenetelmiä, joista säädetään kiireellisenä annetussa hallituksen asetuksessa nro 51/1998 valtion varojen realisoinnista.

(128)

Valtiollisena vakuusvelkojana AAASin ei myöskään näyttänyt olevan tarpeen vaatia, että sen täytäntöönpano-oikeuksien lykkääminen osana maksukyvyttömyysmenettelyä lopetettaisiin – Electrica puolestaan yritti sitä ja epäonnistui. AAAS ei näin ollen käyttänyt kaikkia sen käytettävissä olleita oikeudellisia välineitä puuttuakseen siihen, että yritys oli jättänyt maksunsa suorittamatta.

(129)

PCC katsoo, että CET Govora ja Salrom eivät toimineet markkinataloustoimijoina silloin, kun ne jatkoivat toimituksiaan Oltchimille, vaikka tämä ei ollut maksanut jäljellä olleita velkojaan, ja että niiden päätöksillä oli yhteys valtioon.

(130)

Toisin kuin Electrica ja Electrica Furnizare, CET Govora todellakin päätti jatkaa Oltchimin sähkön ja teollisuushöyryn toimituksia, vaikka Oltchim ei maksanut sille velkaansa ja vaikka sen omat pankit vastustivat päätöstä; päätös johti CET Govoran omaan maksukyvyttömyyteen 6 päivänä toukokuuta 2016: PCC toteaa, että CET Govoran oikeudellisen hallinnoijan mukaan CET Govora on tukenut Oltchimia.

(131)

PCC väittää, että CET Govoran päätös aloittaa toimitukset Oltchimille uudelleen yksityistämisen epäonnistuttua syyskuussa 2012 on yhteydessä valtioon. PCC:n mukaan CET Govora teki päätöksen Oltchimin toimitusten jatkamisesta sen jälkeen, kun sen omistaja, Vâlcean lääninvaltuusto, oli tehnyt asiaan liittyviä päätöksiä, vaikka tuolloin oli yleisesti tiedossa, että Oltchim ei pystynyt hoitamaan maksujaan. PCC lainaa myös CET Govoran pesänhoitajaa painottaakseen, että ”päätöksellä toimittaa sähköä Oltchimille ei ollut minkäänlaista taloudellista perustetta, vaan sen syyt olivat poliittiset, ja päätös onkin erinomainen esimerkki poliittisesta sekaantumisesta velallisen pesänhoitoon […]”.

(132)

PCC myöntää, että Oltchim oli Salromille tärkeä asiakas, mutta katsoo, että markkinataloustoimija ei olisi jatkanut toimituksia Oltchimille yrityksen huonon taloudellisen tilanteen takia; Oltchimin mahdollinen selvitystila olisi vaikuttanut vain yhteen Salromin haaraan ja ainoastaan 60 työpaikkaan. Näin ollen yksityinen velkoja, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa kuin Salrom, ei olisi sallinut velkojen kerääntymistä vaan olisi ennemmin tyytynyt liikevaihtonsa pienenemiseen pitääkseen liiketoimintansa terveellä pohjalla.

(133)

PCC väittää, että Salromin päätös aloittaa toimitukset Oltchimille uudelleen yksityistämisen epäonnistuttua syyskuussa 2012 on yhteydessä valtioon, jolla on määräysvalta Salromissa; yhtiökokous todellakin nimittää Salromin hallituksen, ja Romanian valtio omistaa enemmistön (51 prosenttia) Salromin osakkeista ja nimeää valtion edustajat Salromin hallitukseen.

(134)

PCC katsoo, että AAAS, CET Govora ja Electrica eivät toimineet markkinaehtoisesti toimivina velkojina, kun ne hyväksyivät velan kuoletukset sen sijaan, että ne olisivat perineet saataviaan takaisin.

(135)

PCC väittää, että velkojien hyväksymästä tervehdyttämissuunnitelmasta puuttuvat todellisen rakenneuudistuksen (51) osatekijät ja suunnitelma rajoittuu käytännössä yksinomaan velkojen uudelleenjärjestelyyn ja selvittämiseen. PCC väittää, että osakkeenomistajien laatima tervehdyttämissuunnitelma olisi voinut olla parempi vaihtoehto mutta sitä ei toteutettu PCC:n ehdotuksista huolimatta, koska Romanian viranomaiset eivät sitä hyväksyneet.

(136)

Ilman Oltchimin ydinliiketoiminnan rakenteen uudistamista pitkän aikavälin toimenpiteillä Oltchimin mahdollisuudet pysyä elinkelpoisena ja kannattavana ovat olemattomat.

(137)

Yhtäältä PCC korostaa, että Winterhill Romanian vuonna 2013 määrittämä markkina-arvo oli hyvin epävarma ja varovainen markkinataloustoimija ei olisi pitänyt sitä oikeana määrittäessään kantaansa tervehdyttämissuunnitelmaan kaksi vuotta myöhemmin huhtikuussa 2015.

(138)

PCC:n mukaan lukuisat aiemmat epäonnistuneet yritykset Oltchimin yksityistämiseksi vuosina 2001, 2003, 2006, 2007, 2008 ja 2012 olivat selviä osoituksia siitä, että yksikään sijoittaja ei olisi halukas hankkimaan itselleen osakkeita oikeudellisten hallinnoijien esittämässä erillisyhtiön synnyttämiseen perustuvassa yksityistämisessä. PCC lisää, että yksityistämiselle asetetulle hinnalle ei ole perusteita eikä sitä voida pitää luotettavana perustana suunnitelman hyväksymiselle. PCC:n näkemyksen mukaan suunnitelma on vain keino pitää kannattamaton liiketoiminta käynnissä ja lykätä Oltchimin lopullista konkurssia.

(139)

PCC väittää myös, että Oltchimin hinta olisi mitä todennäköisimmin laskenut vuosien 2013 ja 2015 välisenä aikana, sillä kaksi vuotta käyttämättöminä olleita laitteistoja olisi mahdotonta käynnistää uudelleen. Näin ollen Bradun toimipaikan arvo perustuisi yksinomaan sen maa-alueeseen, ja arvossa olisi lisäksi huomioitava alueeseen liittyvät ympäristövastuut.

(140)

Näkemyksensä tueksi PCC mainitsee, että vuoden 2012 epäonnistuneessa yksityistämisprosessissa yksityishenkilö (herra Diaconescu) oli esittänyt noin 45 miljoonan euron hintatarjouksen eli tarjottu hinta oli kuusi kertaa alhaisempi kuin hinta, jonka Winterhill oli arvioinut Oltchimille. Vastaavasti ostotarjouksen Oltchimin toiminnallisesta omaisuudesta vuonna 2016 tehneen Chimcomplexin edustaja painotti vuonna 2016, että Oltchimin arvo on huomattavasti tervehdyttämissuunnitelmassa siitä pyydettyä hintaa alhaisempi.

(141)

PCC korostaa, että julkisten velkojien päätökset tehtiin tilanteessa, jossa Oltchim oli yhä kannattamaton eikä sillä ollut todellista rakenneuudistussuunnitelmaa; Oltchimin kirjaamat voitot oli niin ikään synnytetty keinotekoisesti velan kuoletusten kautta, eivätkä ne todistaneet siitä, että Oltchimin taloudellinen tilanne olisi parantunut. Tilinpäätösten positiiviset tulokset johtuivat yksinomaan erilaisista kirjanpitomenetelmistä. […]n PCC:n lukuun tilaaman riippumattoman raportin mukaan Oltchim on tehnyt tilannetta tasapainottaneiden poikkeuksellisten toimenpiteiden (kuten velan kuoletus vuonna 2015) jälkeen 1 päivän tammikuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana jatkuvasti tappiota, mikä johtuu tuottamattomasta omaisuudesta, kuten Bradun petrokemian yksiköstä ja vinyylikloridimonomeerin (VCM) ja polyvinyylikloridin (PVC) tuotantoyksiköistä. Kyseisessä raportissa myös todetaan, että 31 päivänä joulukuuta 2015 yli 84:ää prosenttia Oltchimin omaisuudesta vastaavan aineellisen käyttöomaisuuden arvon pitäisi olla 14–128 miljoonaa euroa sen mukaan, myydäänkö Oltchim SPV odotetusti joulukuun 2013 ja joulukuun 2014 välisenä aikana ja sovelletaanko siihen tuomioistuimen nimittämien pesänhoitajien laatiman tervehdyttämissuunnitelman sisältämää skenaariota (A tai B) (52) – kyseinen arvo on Winterhillin arvioimaa likvidaatioarvoa (141 miljoonaa euroa) pienempi.

(142)

PCC:n mukaan Oltchimin arvioidun markkina-arvon ja sen likvidaatioarvon vertailu oli virheellinen seuraavista syistä.

(143)

Ensinnäkin muita vaihtoehtoja oli olemassa, kuten Oltchimin omaisuuden vähittäinen myyminen erissä.

(144)

Toiseksi näyttää siltä, että Oltchimin laskemaa ympäristövastuiden määrää (463,7 miljoonaa euroa) oli selvitystilaskenaariossa liioiteltu niin, että sillä tuettaisiin tervehdyttämissuunnitelman valitsemista Oltchimin selvitystilaan asettamisen sijaan, sillä laskelmat eivät perustu ulkoisiin riippumattomiin raportteihin. Siitä ei ole mitään mainintaa, miksi oikeudelliset hallinnoijat eivät pyytäneet uutta selvitystä. Myös mahdollisen Oltchim SPV:n ostajan pitäisi ottaa tarjouksessaan huomioon tällaiset Oltchimin arvioimat selvitystilaskenaarioon liittyvät ympäristövastuut. PCC myös tukee komission näkemystä, että selvitystilaskenaariossa on mahdollista, että suuren osan omaisuudesta ostaa ostaja, joka jatkaa teollista toimintaa Oltchimin toimipaikassa, jolloin vältytään arviossa oletetulta toimipaikan täydelliseltä purkamiselta. Sitä vastoin PCC korostaa, että Oltchimin jäljellä olevien ympäristövastuiden määrään liittyy epävarmuustekijöitä vuoden 2015 tervehdyttämissuunnitelmassa.

(145)

Kolmanneksi tilanteessa, jossa uudet saatavat saavat etuoikeutetun aseman aikaisempiin velkoihin verrattuna sen jälkeen, kun Oltchimin maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tiettyjen velkojien edun mukaista voisi olla vaatia Oltchimin asettamista selvitystilaan sen sijaan, että ne jäisivät odottamaan sellaisen uuden velan kerääntymistä, joka olisi pienentänyt niiden takaisinperintämahdollisuuksia. Lisäksi PCC väittää, että velka, joka Oltchimille syntyy maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen, on saatettu aliarvioida. Jos tämä pitää paikkansa, takaisinperintänäkymät olisivat entistäkin huonommat ja velkojien velan kuoletukset olisivat tervehdyttämissuunnitelmaskenaariossa näin ollen mittavampia.

(146)

PCC väittää lisäksi, että valtion velkojien olisi myös pitänyt ottaa huomioon uudelleenjärjestelyvaiheen kesto suhteessa konkurssimenettelyn kestoon. Toimivan rakenneuudistussuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen vie paljon pidempään kuin Oltchimin selvitystila, jossa sen omaisuus myydään välittömästi.

(147)

Valtion velkojien olisi sitä paitsi pitänyt käyttää asemaansa hyödykseen.

(148)

Tämän lisäksi PCC toteaa, että vaikka tietyt yksityiset velkojat olivat valtion kanssa samankaltaisessa tilanteessa ja äänestivät tervehdyttämissuunnitelman puolesta, olisi väärin päätellä tästä, että valtion velkojat, mukaan lukien AAAS, olivat samankaltaisessa tilanteessa huolellisen markkinatoimijan kanssa siksi, että tietyt yksityiset velkojat äänestivät suunnitelman puolesta: viimeksi mainituilla yksityisillä velkojilla oli sekä vakuudellista että vakuudetonta velkaa, mutta lähes kaikki AAASin velka oli sitä vastoin vakuudetonta; asianomaiset yksityiset velkojat myös tiesivät, että Romanian valtio tulisi tekemään kaikki tarvittavat toimenpiteet ja toimet varmistaakseen hinnalla millä hyvänsä Oltchimin pelastumisen, ja siksi ne päättivät liittyä valtion ”rintamaan” näissä ponnistuksissa.

(149)

PCC:n näkemys on se, että toimenpiteellä 3 on yhteys valtioon, sillä rakenneuudistussuunnitelmaa ei olisi hyväksytty ilman valtion velkojien suostumusta, sillä niillä oli enemmistö äänistä (yli 50 prosenttia) suurimmassa osassa velkojaluokkia: valtio oli todellakin määräävässä päätöksentekoasemassa kaikissa velkojaluokissa, paitsi vakuudellisten saatavien luokassa ja työntekijöiden luokassa. Näin ollen tervehdyttämissuunnitelman hyväksyneet yksityiset velkojat noudattivat enemmänkin valtion päätöksen antamaa esimerkkiä eivätkä niinkään kannattaneet tällaista tervehdyttämissuunnitelmaa. PCC myös toteaa, että se on ”tietoinen sellaisten yksityisten velkojien olemassaolosta, jotka ilmeisesti omaksuivat valtion lähestymistavan (eli jotka myös äänestivät suunnitelman puolesta, vaikka se ei nähtävästi ollut niiden etujen mukaista, sillä niiden oli kuoletettava suuri osa velasta)”. PCC:n kanta on kuitenkin se, että ”valtio loi tämän ”markkinakäytännön” eikä toisinpäin (eli että valtio olisi seurannut trendiä). Tämä johtuu siitä, että valtiolla oli määräysvalta Oltchimissa ennen maksukyvyttömyyttä ja valtio oli määräävässä asemassa, kun tervehdyttämissuunnitelmasta äänestettiin, ja siitä, että muut velkojat tiesivät, että valtio toteuttaisi kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi hinnalla millä hyvänsä, että Oltchim pelastuisi.”

(150)

Romania katsoo, että AAAS toimi ”oikeudellisesti rajoitettuna” yksityisenä velkojana laskemalla saatavilleen korkoja siihen saakka, kunnes Oltchimin maksukyvyttömyysmenettely alkoi, ja torjuu PCC:n väitteen, jonka mukaan AAAS ei olisi ryhtynyt toimiin saadakseen saatavansa perityiksi takaisin. Romania huomauttaa, että valtiovarainministeriö ja talous-, kauppa- ja ympäristöministeriö sekä OPSPI ehdottivat yhteistyöpöytäkirjaa. Tosiasiallisten rajoitusten osalta Romania toteaa, että AAAS ei voinut ulosmitata pankkitilejä (eli takavarikoida niiden varoja), koska Electrica oli ulosmitannut ne jo aiemmin.

(151)

Romania arvostelee PCC:n logiikkaa, kun se väittää, että AAASin olisi pitänyt vaatia sen saatavan takaisinperintää: tällaisten olosuhteiden seurauksena Oltchimin olisi pitänyt aloittaa maksukyvyttömyysmenettely. Tämä tilanne olisi nimenomaan vienyt AAASilta mahdollisuuden saada velastaan mitään takaisin tällaisessa menettelyssä, kuten PCC väittää.

(152)

Romania pitää epärealistisena PCC:n näkemystä siitä, että AAASin olisi pitänyt takavarikoida Oltchimin tavarat ja varat, sillä perusteella, että yksityiset velkojat eivät tähän ryhtyneet.

(153)

CET Govoran ja Salromin osalta Romania toteaa, että Oltchim maksoi viipymättä maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen kertyneitä lyhytaikaisia vastuita.

(154)

Romanian mukaan julkiset yritykset toimivat samoin kuin yksityiset yritykset, kuten Bulrom Gas Impex (Oltchimin paikallinen tavarantoimittaja), ja näin ollen niiden toiminta oli yksityisen velkojan ja yksityisen ostajan testin mukaista.

(155)

Ensinnäkin Romania toteaa, että PCC:n huomautuksissaan esittämää ratkaisua, jossa olisi laadittu osakkeenomistajien hallinnoima tervehdyttämissuunnitelma, ei maksukyvyttömyyslain mukaan voitu enää soveltaa sen jälkeen, kun oikeudellinen uudelleenjärjestelymenettely oli alkanut; Romanian mukaan PCC:n ehdottama uudelleenjärjestelyprosessi suosisi osakkeenomistajia velkojien kustannuksella, eivätkä viimeksi mainitut näin ollen hyväksyisi suunnitelmaa.

(156)

Romania kiistää PCC:n näkemyksen siitä, että Oltchimin taloudellinen tilanne ”alittaisi hyväksyttävät standardit [- -] tuottaa yhä tappioita”, ja korostaa, että Oltchim on sijoittunut SeeNewsin laatimassa Kaakkois-Euroopan sadan kannattavimman yrityksen luokituksessa (54) sijalle 63.

(157)

[…]n tekemän ja PCC:n esittämän Oltchimin varojen arvonmäärityksen osalta Romania ei vastusta […]n velan kuoletukseen liittyvää normalisointioikaisua mutta ei sen sijaan lainkaan hyväksy diskontatun kassavirran menetelmän käyttämistä Oltchimin varojen arvonmäärityksessä. Romania viittaa Harvardin ja Sternin yliopistojen koulutusmateriaaleihin saadakseen tukea näkemykselleen, että diskontatut kassavirrat on tarkoitettu yrityksen arvonmääritykseen eivätkä ne näin ollen sovellu varojen arvonmääritykseen.

(158)

Romania niin ikään hylkää PCC:n esittämän ajatuksen siitä, että AAAS olisi vaikuttanut yksityisten velkojien käyttäytymiseen, sillä ainakin kaksi suunnitelman allekirjoittanutta pankkia (nimittäin Erste Bank AG ja Banca Transilvania) ovat asemansa vakiinnuttaneita, riippumattomia ja maailmanlaajuisesti toimivia laitoksia.

(159)

Romania painottaa, että yksityiset velkojat olivat itse asiassa ratkaisevassa päätöksentekoasemassa, kun Oltchimin tervehdyttämissuunnitelmasta päätettiin, erityisesti siksi, että yksityisillä velkojilla oli 61,5 prosenttia saatavista vakuusvelkojien luokassa, jonka kanta oli ratkaiseva, sillä se hyväksyi velkojen osittaisen kuolettamisen, mikä oli ehdoton edellytys suunnitelman hyväksymiselle kussakin luokassa.

(160)

Romania esittää, että oikeudellisen hallinnoijan ehdottamassa tervehdyttämissuunnitelmassa julkisyhteisöjen odotettavissa oleva takaisinperittävien saatavien määrä oli yhteensä 500 miljoonaa Romanian leuta eli seitsenkertainen konkurssimenettelystä mahdollisesti saatavaan 72 miljoonaan Romanian leuhun verrattuna.

(161)

Tämän lisäksi Romanian mukaan AAAS pystyi saamaan rakenneuudistussuunnitelmassa peräti yli 18 prosenttia saataviensa yhteenlasketusta määrästä takaisin, kun taas selvitystilamenettelyssä se olisi saanut Raiffeisenin selvityksen mukaan vain enintään 12 prosenttia saatavistaan.

(162)

Romania myös toteaa, että Oltchimin oikeudellisten hallinnoijien mukaan ympäristökustannusten välttely tai aliarviointi konkurssitilanteessa johtaisi Romanian lainsäädännössä rikosoikeudelliseen vastuuseen.

(163)

Romania katsoo (55), että äänestyssäännöt johtavat siihen, että tervehdyttämissuunnitelmaa ei voitu hyväksyä ilman, että vakuusvelkojat laissa tarkoitettuna huonossa asemassa olevien velkojien luokkana antoivat sille hyväksyntänsä. Näin ollen yksityiset velkojat, joilla oli enemmistö vakuusvelkojien luokan saatavista, panivat alulle ja mahdollistivat suunnitelman hyväksymisen; näin ollen ne eivät yksinkertaisesti vain seuranneet valtion velkojien esimerkkiä, kuten PCC väittää. Romania täsmensi (56), että vakuusvelkojat olivat huonossa asemassa olevien velkojien luokka. Näin ollen, mikäli ne olisivat hylänneet suunnitelman, maksukyvyttömyyslain 101 §:n 2 momentin c kohdassa asetettu edellytys ei olisi täyttynyt eivätkä muiden luokkien velkojat olisi saaneet suunnitelmaa hyväksytyksi.

(164)

Romania myös painottaa, että aiemmat epäonnistuneet yksityistämisyritykset olivat toisenlaisia kuin vuonna 2012 järjestetty prosessi, joka perustui siihen, että Oltchimin omaisuus myytäisiin sen jälkeen, kun se oli siirretty erillisyhtiöön, mikä tarkoitti sitä, että ostaja ei olisi ostanut Oltchimin koko tasetta vastuineen vaan ainoastaan sen omaisuuden.

(165)

Romania toteaa, että lyhytaikaisten velkojen arvo on pienentymässä, koska Oltchim on saanut käyttökatteensa (EBITDA) positiiviseksi.

(166)

Romania myös kiistää [anonyymin osapuolen] näkemyksen, jonka mukaan Oltchim olisi ”rakenteellisesti kannattamaton”: Oltchimin vaikeudet johtuvat Romanian mukaan pikemminkin johdon huonoista päätöksistä.

(167)

Romanian viranomaiset korostivat 16 päivänä toukokuuta 2018 päivätyissä huomautuksissaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi seuraavia näkökohtia.

(168)

Ensinnäkään valtion velkojat eivät antaneet Oltchimille minkäänlaista etua, sillä niiden voitiin katsoa toimivan pari passu -periaatteella yksityisten velkojien rinnalla kaikissa vakuusvelkojien, talousarviovelkojien, välttämättömien tavarantoimittajien ja vakuudettomien velkojien luokissa.

(169)

Eritoten enemmistö vakuusvelkojista äänesti suunnitelman hyväksymisen puolesta, koska ne olivat vakuuttuneita siitä, että ne eivät saisi selvitystilaskenaariossa sellaista määrää, joka kattaisi täysin niiden omat saatavat. Sillä, että AAASilla oli saatavia sekä vakuudellisten että talousarviovelkojien luokissa, ei itsessään ole vaikutusta tähän pari passu -näkökantaan, sillä AAAS saattoi vain odottaa saavansa enemmän takaisin suunnitelmasta kuin selvitystilaskenaariosta.

(170)

Se, että vakuusvelkojat äänestivät suunnitelman puolesta ja hyväksyivät suunnitelmassa velkojensa kuoletuksen, merkitsi sitä, että talousarviovelkojien saatavat olivat selvitystilaskenaariossa arvottomia. Erityisesti varmistaakseen sen, että talousarviovelkojat äänestäisivät suunnitelman puolesta, vakuusvelkojat suostuivat rajaamaan osaansa tuloista (sopimalla saataviensa tosiasiallisesta mitätöinnistä 20–27 prosentin osalta) niiden huonommassa asemassa olevien luokkien hyväksi, jotka eivät olisi saaneet selvitystilassa mitään takaisin.

(171)

Se, että enemmistö vakuudettomista velkojista (joiden saatavista Electricalla oli hallussaan 40,5 prosenttia) äänesti suunnitelman puolesta, osoittaa myös, että ne luottivat suunnitelmaan, joskin kyseisten velkojien äänillä ei ollut juuri merkitystä, sillä ne eivät voineet odottaa saavansa omista saatavistaan mitään takaisin sen paremmin selvitystila- kuin tervehdyttämissuunnitelmaskenaariossa.

(172)

Toiseksi Romanian viranomaiset toimittivat huomautuksia markkinataloustoimijatestin luonnoksesta, jonka komissio oli laatinut vakuusvelkojien, talousarviovelkojien, välttämättömien tavarantoimittajien ja vakuudettomien velkojien näkökulmasta suunnitelman hyväksymishetkellä saatavilla olleen näytön perusteella (ja jonka lopullinen versio on tämän päätöksen liitteessä I) ja jota koskevien huomautusten esittämiseen komissio oli antanut Romanian viranomaisille tilaisuuden. Erityisesti Romanian viranomaiset esittävät, että tervehdyttämissuunnitelmassa esitetyn Oltchim SPV:n myynnin ja komission yhtenä kolmesta mahdollisesta selvitystilaskenaariosta tarkasteleman in situ -myynnin välinen ero on suhteellinen. Romania painottaa, että selvitystilaskenaariossa ei voitu odottaa suurempia tuloja kuin tervehdyttämissuunnitelmassa. Romania toimitti myös erilaisia teknisiä huomautuksia siitä, miten markkinaehtoisesti toimiva velkoja olisi arvioinut tuloja ja kustannuksia sekä tervehdyttämissuunnitelmassa että selvitystilaskenaariossa, puuttumatta ympäristövastuisiin, joiden neutraloinnin Romanian viranomaiset kiistävät.

(173)

Kolmanneksi velkojien valitsema vaihtoehto, nimittäin äänestäminen suunnitelman puolesta, oli kaiken kaikkiaan mitä ilmeisimmin niiden etujen mukaista, sillä tulot, jotka saatiin käyttövalmiin omaisuuden myynnistä erinä (joskin myytävä omaisuus kattoi vain 57 prosenttia koko omaisuudesta), antoivat paljon enemmän etuja kuin keskimääräinen konkurssiskenaario. Edellä esitetyn lisäksi lisätuloja saatiin omaisuuden loppuosan (43 prosenttia omaisuudesta) myynnistä, ja näin ollen velkojien saama hyöty olisi suurempi uudelleenjärjestelymenettelyssä. Tämän lisäksi on ennustettu, että Oltchim maksaisi noin 8 miljoonaa euroa lyhytaikaisesta velastaan vuoden 2018 ensimmäisen puoliskon aikana, mikä tarkoittaisi lyhytaikaisen velan pienentymistä ja saatavien odotettua runsaampaa palautumista velkojille osana uudelleenjärjestelymenettelyä.

(174)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään (ks. johdanto-osan 85 kappale) komissio totesi, että myyntiprosessi, sellaisena kuin se oli esitetty alun perin hyväksytyssä rakenneuudistussuunnitelmassa, voisi johtaa siihen, että Oltchim SPV:n mahdollinen ostaja jatkaisi Oltchim SA:n taloudellista toimintaa. Välttääkseen sen, että Oltchimin omaisuuden ostajille siirrettäisiin mahdollisesti sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, Romanian viranomaiset päättivät uudistaa myyntiprosessin rakenteen tarkoituksenaan varmistaa, että mahdolliset ostajat eivät jatka Oltchimin taloudellista toimintaa.

(175)

Eritoten heinäkuussa ja elokuussa 2016 Oltchim teki neuvonantajien avulla omaisuudestaan analyysin ja määritti vaihtoehtoja, joissa omaisuus laitettaisiin myyntiin osissa mahdollisen myynneistä kerrytettävän hinnan maksimoimiseksi. Tämä johti siihen, että omaisuudesta määritettiin yhdeksän erillistä erää (57). Sen jälkeen, kun Oltchimin myynnistä oli tehty julkinen ilmoitus elokuussa 2016, tietomuistio jaettiin 23 tarjoajalle. Sitovien tarjousten esittämiselle asetettua määräaikaa pidennettiin useita kertoja, ja yrityksessä tehtiin useita due diligence -tarkastuksia (joihin kuului vierailukäyntejä laitoksissa ja teknisiä due diligence -tarkastuksia).

(176)

Tarkistettu suunnitelma, joka perustui omaisuuden myyntiin erissä (eikä enää siis erillisyhtiön kautta), hyväksyttiin virallisesti velkojainkokouksessa 6 päivänä maaliskuuta 2017. Erityistuomari vahvisti muutetun tervehdyttämissuunnitelman 28 päivänä kesäkuuta 2017, ja päätöksestä tuli lopullinen 16 päivänä lokakuuta 2017 (kun ylioikeus hylkäsi kolmannen osapuolen tekemän valituksen).

(177)

Kun sitovat tarjoukset oli saatu, myyjä (Oltchimin puolesta toiminut AT Kearney) määritti seuraavat mahdolliset sitovien tarjousten yhdistelmät, joista velkojille muodostuisi korkein kokonaisarvo:

(178)

Velkojainkokous pidettiin 18 päivänä joulukuuta 2017, ja kokouksessa hyväksyttiin omaisuuden myyntisopimus Chimcomplexin kanssa ja hylättiin kaikki muut tarjoukset (58). Koska velkojainkokouksen päätös riitautettiin tuomioistuimessa, alun perin asetettua viimeistä mahdollista voimaantulopäivää lykättiin 17 päivään lokakuuta 2018.

(179)

Erän 6 myyntihinta neuvoteltiin DSG:n kanssa uudelleen, minkä seurauksena hinta nousi 1,9 miljoonasta eurosta 2,6 miljoonaan euroon. Tämän pohjalta sopimus omaisuuden ostosta allekirjoitettiin 1 päivänä helmikuuta 2018. Velkojainkokous hyväksyi myynnin 26 päivänä helmikuuta 2018, ja se vietiin päätökseen 12 päivänä kesäkuuta 2018.

(180)

Velkojainkokous yritti saada korkeampia hintatarjouksia jäljelle jääneestä myymättömästä omaisuudesta (erä 7 – PVC:n käsittely; erä 8 – Bradun petrokemian laitos; erä 9 – ftaalianhydridilaitos; ja tietyt yksittäiset varat erästä 7 – VCM/PVC), mutta neuvottelut epäonnistuivat.

(181)

Uusi tarjousprosessi käynnistettiin toukokuussa 2018 jäljellä olleista (ei-toiminnallisista) eristä 8 ja 9 sekä erän 7 myymättömästä osasta (59). Jäljellä olevan omaisuuden likvidoinnin määräajaksi on asetettu huhtikuu 2019.

(182)

Komissio tarkastelee ensiksi sitä, sisältyykö Oltchimin hyväksi toteutettuihin toimenpiteisiin 1–3 SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (ks. 6.1 jakso jäljempänä). Tämän jälkeen komissio arvioi sitä, oliko Oltchim vaikeuksissa oleva yritys (ks. 6.2 jakso jäljempänä). Viimeisenä komissio tarkastelee sitä, oliko tuki jo toteutettu (ks. 6.3 jakso jäljempänä), ja näin ollen sitä, soveltuuko tällainen tuki sisämarkkinoille (ks. 6.4 jakso jäljempänä).

(183)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(184)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut kriteerit ovat kumulatiivisia. Jotta toimenpide voitaisiin katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi tueksi, sen on täytettävä seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

(185)

Kuten unionin tuomioistuin on todennut (60), toimenpiteiden määritteleminen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää a) sitä, että tuen on oltava myönnetty valtion varoista joko suoraan tai välillisesti, jolloin myöntäjänä on laitos, joka toimii valtion toimeksiannosta, ja b) sitä, että toimenpiteet ovat valtion toteuttamia. Jäsenvaltion käsitteeseen kuuluvat kaikentasoiset julkiset viranomaiset, olivatpa nämä kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia (61).

(186)

Kuten edellä johdanto-osan 14 kappaleessa todettiin, AAAS on osa hallituksen alaisuudessa toimivaa julkishallintoa. Näin ollen se, että tämä laitos jättää erääntyneen velan (pääoman ja sen koron) perimättä takaisin ja antaa velan kerääntyä edelleen sekä mitätöi velkoja, jotka AAASille olisi normaalisti pitänyt maksaa, rasittaa valtion budjettia, ja siihen sisältyy valtion varojen käyttöä.

(187)

Edellä todetun perusteella toimenpide 1 on valtion toteuttama ja siihen liittyy valtion varojen siirtoa.

(188)

Tapauksissa, joissa julkinen viranomainen myöntää etua edunsaajalle, toimenpide on määritelmän mukaan valtion toteuttama, vaikka kyseinen viranomainen olisi oikeudellisesti riippumaton muista julkisista viranomaisista.

(189)

Yhteys valtioon ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen silloin, kun etu myönnetään julkisten yritysten kautta (62). Tällaisissa tapauksissa on tarpeen selvittää, voidaanko julkisten viranomaisten katsoa osallistuneen tavalla tai toisella toimenpiteen hyväksymiseen (63).

(190)

Näin ollen julkisen yrityksen toteuttaman toimenpiteen yhteys valtioon voidaan päätellä sarjalla indikaattoreita, jotka pohjautuvat tarkasteltavan tapauksen olosuhteisiin ja tilanteeseen, jossa toimenpide toteutettiin (64). Mahdollisia indikaattoreita sen määrittämiseen, onko toimenpide valtion toteuttama, ovat muun muassa seuraavat:

(191)

Salromin osalta komissio huomauttaa, että yhtiökokous nimittää yrityksen hallituksen tilanteessa, jossa Romanian valtio omistaa enemmistön (51 prosenttia) Salromin osakkeista ja nimeää valtion edustajat yrityksen hallitukseen.

(192)

Lisäksi, koska Salrom katsotaan valtion omistamaksi yritykseksi, valtion on hyväksyttävä sen vuotuinen talousarvio. Tämä ennakkohyväksyntä koskee muun muassa määriä, jotka vastaavat myyntisaamisia asiakkailta (kuten Oltchimilta).

(193)

Oli miten oli, toimenpiteen 2 osalta ei ole tarpeen päätellä, että Salromin toimet johtuisivat valtiosta, sillä komissio toteaa, että toimenpide 2 ei sisällä Salromin osalta tukea (ks. johdanto-osan 263 kappale).

(194)

CET Govoran osalta komissio huomauttaa, että yritys on rekisteröity valtion täydessä omistuksessa olevaksi yritykseksi, jonka ainoa osakkeenomistaja on Vâlcean lääni, ja Vâlcean lääninvaltuusto (66) oli hallinnoinut yritystä ennen maksukyvyttömyysmenettelyä.

(195)

Lisäksi komissio toteaa, että päätökset uuden sähkösopimuksen allekirjoittamisesta Oltchimin kanssa ja toimitusten kasvattamisesta oli tehty panemalla täytäntöön useita Vâlcean lääninvaltuuston tekemiä päätöksiä (67), joilla pyrittiin varmistamaan Oltchimin toimitukset.

(196)

Olisi myös epäuskottavaa katsoa, että CET Govora olisi ollut vapaa valtion vaikutusvallasta, kun tarkastellaan yrityksen toimintaa laajemmassa asiayhteydessä; esimerkiksi CET Govoran toimitusjohtaja nimitettiin välittömästi Oltchimin epäonnistuneen yksityistämisen jälkeen Oltchimin toimitusjohtajaksi lokakuussa 2012, ja hän palasi CET Govoraan helmikuussa 2013 heti sen jälkeen, kun Oltchimin maksukyvyttömyysmenettely oli alkanut (68).

(197)

Vaikka Romania väittää, että CET Govoran toimitusjohtaja neuvoi Vâlcean lääninvaltuustoa tekemään päätöksiä, jotka ajoivat yrityksen parasta etua tarkasteltuna ajanjaksona, muut seikat, jotka ovat tulleet päivänvaloon korkean tason korruptioskandaaleissa, joissa CET Govoran toimitusjohtaja on ollut osallisena (ja lopulta tuomittiin kansallisissa rikostuomioistuimissa yhdessä erään hallituksen jäsenen kanssa), ovat ristiriidassa tämän väitteen kanssa (69). Tarkemmin sanottuna kesäkuussa 2018 kansalliset rikostuomioistuimet tuomitsivat silloisen liikenneministerin tosiasiallisen vaikutusvallan väärinkäytöstä, koska hän oli käyttänyt vaikutusvaltaansa CET Govoran toimitusjohtajaan saadakseen toimitusjohtajan tekemään CET Govoran nimissä useita epäedullisia ja tarpeettomia sopimuksia, joiden viimekätisenä tarkoituksena oli yrityksen varojen kavaltaminen. Kansalliset tuomioistuimet tuomitsivat sekä ministerin että CET Govoran toimitusjohtajan heidän virka-aseman väärinkäyttöön ja vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuneesta yhteisestä rikollisesta toiminnastaan, joka oli ollut jatkuvaa lokakuun 2011 ja heinäkuun 2014 välisenä aikana.

(198)

Näin ollen ja riippumatta siitä, mikä CET Govoran subjektiivinen kanta oli niistä perusteista, joiden nojalla toimituksia Oltchimille jatkettiin, komissio katsoo, että CET Govora ei voinut tehdä riidanalaista päätöstä ottamatta huomioon julkisten viranomaisten vaatimuksia ja että valtion laitosten antamat toimintaohjeet (eli Vâlcean lääninvaltuuston päätökset) olivat viime kädessä CET Govoran toiminnan perustana. Tämän perusteella komissio päättelee, että CET Govoran tapauksessa toimenpide johtuu valtiosta.

(199)

Koska CET Govora on valtion omistuksessa, komissio päättelee, että sen päätös lykätä maksujen määräaikaa ja jatkaa toimituksia Oltchimille, rasittaa valtion varoja.

(200)

Edellä todetun perusteella toimenpide 2 on CET Govoran tapauksessa valtion toteuttama ja siihen liittyy valtion varojen siirtoa.

(201)

Ensinnäkin komissio toteaa, että maksukyvyttömyyslain perusteella suunnitelmaa ei voitu hyväksyä ilman AAASin (jolla oli enemmistö saatavien arvosta talousarviovelkojien luokassa) tai CET Govoran (jolla oli enemmistö saatavien arvosta välttämättömien tavarantoimittajien luokassa eli maksukyvyttömyyslain 96 §:n alaan kuuluvien vakuudettomien velkojien luokassa) suostumusta ja näiden toimijoiden toimet olivat yhteydessä valtioon (ks. johdanto-osan 187 ja 200 kappale).

(202)

Toiseksi komissio myös huomauttaa, että rakenneuudistussuunnitelman laatinut pesänhoitaja oli tuomioistuimen – eli valtion osan – nimittämä. Tämän jälkeen rakenneuudistussuunnitelma sai vahvistuksen sen ansiosta, että julkiset ja yksityiset velkojat, jotka olivat aiemmin marraskuussa 2012 allekirjoittaneet valtion alulle paneman yhteistyöpöytäkirjan, hyväksyivät suunnitelman.

(203)

Kolme ministeriötä laati tämän yhteistyöpöytäkirjan (jonka allekirjoittajina oli 12 osapuolta, joista 10 kuului julkishallintoon tai oli julkisessa omistuksessa (70) ja vain 2 oli yksityisessä omistuksessa olevia rahoituslaitoksia (71) – ks. johdanto-osan 31 kappale, ja pääministeri hyväksyi sen. Näin ollen yhteistyöpöytäkirja oli nimenomaisesti se väline, jonka kautta valtion korkein johto pyrki pitämään Oltchimin markkinoilla.

(204)

Kolmanneksi komissio toteaa, että valtion aikomuksesta pitää Oltchim toiminnassa oli tiedotettu ja tämä aikomus vahvistettiin toistuvasti ennen maksukyvyttömyyttä ja maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen jälkeen.

(205)

Lisäksi, kuten saatavien taulukosta (ks. taulukko 1) käy selvästi ilmi, yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajien saatavien kokonaismäärä oli 539 miljoonaa euroa. Kun näiden allekirjoittajien saataviin lisätään CET Govoran (jonka toimet toimenpiteen 3 osalta olivat yhteydessä valtioon (ks. johdanto-osan 200 ja 201 kappale)) saatavat, asianomaisten saatavien kokonaismäärä on 569 miljoonaa euroa kaikkien saatavien yhteenlasketusta 759 miljoonan euron määrästä. Näin ollen yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajilla oli yhdessä CET Govoran kanssa myös suunnitelman hyväksymiseen tarvittava enemmistö kaikissa neljässä velkojaluokassa lukuun ottamatta työntekijöiden luokkaa – joka tietenkin myös kannatti suunnitelmaa (minkä Romanian viranomaiset tiesivät (83)) (84). Yhteistyöpöytäkirjan julkisten allekirjoittajien korkeatasoisuuden valossa on hyvin epätodennäköistä, että edes yksityisessä omistuksessa olleet pankit ja muut yksityiset toimijat päättäisivät sivuuttaa yhteistyöpöytäkirjan tavoitteet äänestäessään suunnitelman puolesta tai sitä vastaan: yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittaneiden yksityisten pankkien sen paremmin kuin Electrican ei voitu kohtuudella olettaa kieltäytyvän ottamasta huomioon niitä Oltchim SA:n osakkeenomistajan antamia toistuvia lausuntoja (ks. johdanto-osan 27, 28, 30 kappale), joissa annettiin ymmärtää, että Romanian valtio ei antaisi Oltchimin tehdä konkurssia, tai olevan välittämättä allekirjoittamastaan yhteistyöpöytäkirjasta, jonka pääministeri oli hyväksynyt. Romanian selostuksen mukaan tuomioistuin olisi tuolloin katsonut, että myös seuraava maksukyvyttömyyslain 101 §:n 2 momentissa säädetty edellytys täyttyy, vaikka velkoja, joka ei kuulu yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajiin, olisi vastustanut suunnitelmaa: erityisesti Romanian huomautusten mukaan tuomioistuin olisi katsonut, että ”mikään suunnitelman hylänneistä luokista ja mikään suunnitelman hylänneistä velkojista ei saa suunnitelmassa vähemmän kuin se olisi saanut konkurssitilanteessa”, riippumatta siitä vertailusta, jonka markkinataloustoimija olisi tehnyt tervehdyttämissuunnitelman ja selvitystilaskenaarion tulojen välillä (ks. tältä osin 6.1.2.3 jakso). Näin ollen yhteistyöpöytäkirja antoi valtiolle mahdollisuuden varmistaa, että velkojat hyväksyvät tervehdyttämissuunnitelman.

(206)

Edellä todetun valossa komissio toteaa, että yhteistyöpöytäkirjalla, jonka laadinnan valtio oli pannut alulle, ja sen tavoitteella, joka oli Oltchimin pelastaminen hinnalla millä hyvänsä ja jota valtio toisti säännöllisesti ja julkisesti yksityistämisen epäonnistuttua syyskuussa 2012 siihen saakka, kun velkojat äänestivät suunnitelmasta vuonna 2015, varmistettiin, että velkojainkokouksessa oli tarvittava enemmistö tervehdyttämissuunnitelman hyväksymisen varmistamiseen. Kuten johdanto-osan 31, 203 ja 235 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa on osoitettu, tämä yhteistyöpöytäkirja oli valtion toteuttama.

(207)

Erityisesti hallitus loi tällä yhteistyöpöytäkirjalla puitteet, joissa pöytäkirjan allekirjoittajat ”tekivät yhteistyötä työntekijöiden, osakkeenomistajien ja velkojien oikeuksia suojaavien ratkaisujen tunnistamiseksi ja toteuttamiseksi”.

(208)

Tämän lisäksi ”sopimusluonnoksessa varmistetaan, että sopimuksen allekirjoittaneet pankit tarjoavat käyttöpääomaa Oltchimille, jotta tämä voi jatkaa tuotantoa uudelleen käyttöön otetulla kapasiteetilla sekä ottaa vähitellen käyttöön myös muuta tuotantokapasiteettia houkutellakseen lisää mahdollisia yrityksen yksityistämisestä kiinnostuneita hakijoita”. Kun otetaan huomioon viranomaisten antama julkinen lausunto, olisi ollut erittäin epätodennäköistä, että mikään toimijoista, joita pyydettiin yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajiksi, olisi kieltäytynyt sitoutumasta siihen. Lisäksi yhteistyöpöytäkirjassa allekirjoittajien keskinäiselle yhteistyölle asetettu standardi – nimittäin ”kehittää rakenneuudistusasiantuntijoiden avustuksella strategia, jolla varmistetaan pitkän aikavälin elinkelpoisuus niin, että Oltchimin kannattavuus, maksukyky, maksuvalmius ja käteisvarat saadaan kestävälle tasolle (”kestävää uudelleenkäynnistystä koskeva strategia”)” – oli melko epämääräinen, sillä sen tavoitteena oli pelkästään ”saavuttaa joitain positiivisia tuloksia elinkelpoisuusanalyysin perusteella” (korostus lisätty).

(209)

Yhteistyöpöytäkirjalla hallitus osoitti jälleen kerran pyrkivänsä vakaasti tekemään kaiken tarvittavan pitääkseen Oltchimin toiminnassa ja uudistaakseen sen rakenteet. Samalla tavalla sekä yksityiset että julkiset yhteisöt, jotka allekirjoittivat pöytäkirjan, sitoutuivat tekemään voitavansa Oltchimin pitkän aikavälin rakenneuudistusstrategiassa kauan ennen kuin velkojainkokouksessa oli äänestetty mahdollisesta tervehdyttämissuunnitelmasta. Kaikki yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajat äänestivät myös tervehdyttämissuunnitelman hyväksynnän puolesta vuonna 2015 – poikkeuksena oli kuitenkin CFR Marfă, joka oli Oltchimin pelastumisen kannalta rahoituskumppaneihin ja muihin valtion velkojiin verrattuna vähemmän merkittävässä asemassa (myös siksi, että Oltchim käytti kuljetuksiinsa myös Ermewaa).

(210)

Yhteistyöpöytäkirjan lausekkeessa nro 8 määrätään allekirjoittajien ”oikeuksien” ja etujen ”suojaamisesta ja ylläpitämisestä”. Tässä lausekkeessa ja erityisesti sen jälkimmäisessä osassa todetaan kuitenkin ainoastaan se, mikä on muutenkin itsestään selvää eli että yhteistyöpöytäkirja ei ollut vielä itsessään allekirjoitushetkellä asiakirja, jolla pankit, Electrica tai AVAS olisivat välittömästi luopuneet oikeuksistaan velkojina. Näin ollen komission näkemyksen mukaan jo pelkästään osallistuminen tuolloiseen yhteistyöhön ja sitoutuminen tulevaan yhteistyöhön, sellaisena kuin se yhteistyöpöytäkirjassa esitetään, todistavat jo itsessään siitä, että pöytäkirjan allekirjoittaneet velkojat (sekä julkiset että yksityiset) alkoivat selvästi kallistua Oltchimin rakenneuudistuksen suuntaan.

(211)

Kallistuminen Oltchimin elinkelpoisuuden säilyttämisen suuntaan käy vielä ilmeisemmäksi silloin, kun otetaan huomioon, miten paljon ylimääräistä aikaa ja taloudellisia panostuksia asianomaiset kolme pankkia (joiden saatavat Oltchimilta kasvoivat huomattavasti tänä aikana) ja AAAS (sekä muut allekirjoittajaosapuolet) uhrasivat Oltchimin toiminnan uudelleenkäynnistyksen tukemiseen – samassa hengessä AAAS myös pidättäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin saataviensa perimiseksi välittömästi takaisin.

(212)

Kansallisen vesihallinnon osalta komissio toteaa sen julkisesti saatavilla olevan toiminta- ja organisaatiosäännön määräysten (85) perusteella seuraavaa:

(213)

Ensinnäkin sen oikeudellisen aseman ja julkishallinnon rakenteisiin integroitumisen osalta todetaan, että kansallinen vesihallinto on kansallista etua palveleva julkinen laitos, joka on oikeuskelpoinen ja jota julkishallinnon vesivaroista vastaava keskusviranomainen (eli vesi- ja metsäministeriö) koordinoi (86).

(214)

Toiseksi vesihallinnon toiminnan luonteesta voidaan todeta, että sen tehtävänä on soveltaa kansallista strategiaa ja toimintapolitiikkaa vesivarojen määrällisen ja laadullisen hallinnan alalla ja varmistaa, että alan määräyksiä noudatetaan; tällöin se hallinnoi ja ylläpitää kansallisen vesivarojen hallintajärjestelmän infrastruktuuria. Yritys myös varmistaa monien kansallisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeiden toimien toteuttamisen, kuten esimerkiksi sen, että niitä sitoumuksia noudatetaan, jotka Romanian valtio on tehnyt kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa (87).

(215)

Kolmanneksi julkisten viranomaisten harjoittaman hallinnointia koskevan ohjauksen määrän osalta todetaan, että kansallista vesihallintoa johtaa 11 jäsenestä koostuva hallitus ja kaikki hallituksen jäsenet nimitetään neljän vuoden toimikaudeksi julkishallinnon vesivaroista vastaavan keskusviranomaisen johtajan määräyksellä. Saman pykälän mukaan on pakollista, että hallituksessa on valtiovarainministeriön edustaja ja edustaja julkishallinnon vesivaroista vastaavasta keskusviranomaisesta. Lisäksi kansallisen vesihallinnon pääjohtaja nimitetään, erotetaan ja vapautetaan virasta samaisen julkishallinnon vesivaroista vastaavan keskusviranomaisen johtajan määräyksellä (88).

(216)

Neljänneksi toiminnan rahoituksen osalta voidaan todeta, että hallitus hyväksyy yrityksen tulo- ja menoarvion julkishallinnon vesivaroista vastaavan keskusviranomaisen johtajan suostumuksella (89).

(217)

Näin ollen komissio toteaa edellä johdanto-osan 190 kappaleessa esitettyjen tekijöiden perusteella seuraavaa: i) vesihallinnon oikeudellinen asema, ii) sen integroituminen julkishallintoon, iii) sen toiminnan luonne ja tehtävät, joita ei tavallisesti toteuteta markkinoilla kilpailuolosuhteissa yksityisten toimijoiden kanssa, iv) julkisten viranomaisten harjoittama hallinnointia koskeva ohjaus ja v) tulo- ja menoarvion hyväksymismenettely viittaavat kaikki siihen, että kansallisen vesihallinnon toimet johtuvat valtiosta.

(218)

Edellä mainittujen seikkojen (joita ovat erityisesti se, että tervehdyttämissuunnitelman hyväksymiselle oli varmistettu äänten enemmistö, mutta myös se, että yhteistyösopimuksella varmistettiin, että suuret velkojat tekisivät yhteistyötä silloisissa ja myöhemmissä ponnisteluissa) valossa komissio päättelee, että se, että AAAS, Electrica, Salrom, CET Govora ja kansallinen vesihallinto myönsivät Oltchimille toimenpiteen 3, johtuu valtiosta.

(219)

Arvioitavana olevat toimenpiteet ovat selvästi valikoivia, koska ne on myönnetty yksinomaan Oltchimille. Muut yritykset, jotka olivat toimenpiteiden tavoitteen perusteella petrokemian alalla tai muilla aloilla Oltchimiin rinnastettavassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa, eivät saaneet samaa etua. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jo pelkästään se, että yrityksen kilpailuasemaa vahvistetaan muihin kilpaileviin yrityksiin nähden antamalla sille taloudellista etua, jota se ei muuten olisi saanut osana tavanomaista liiketoimintaa, viittaa mahdolliseen kilpailun vääristymiseen (90).

(220)

Romania kuitenkin väittää, että ”toimenpiteet eivät antaneet Oltchimille minkäänlaista taloudellista etua, koska toimenpiteissä noudatettiin markkinataloustoimijatestiä, kun otetaan huomioon, että julkiset viranomaiset ja julkiset yritykset toimivat samalla tavalla kuin yksityiset velkojat, sijoittajat taikka tavarantoimittajat olisivat toimineet minimoidakseen tappionsa ja maksimoidakseen voittonsa” (91).

(221)

Markkinataloustoimijatesti ei kuitenkaan näytä soveltuvan käsillä olevaan tapaukseen. Ensiksikin komissio muistuttaa, että unionin tuomioistuin on aiemmin katsonut, että ”markkinataloussijoittajaperiaatteen” sovellettavuus riippuu lopulta siitä, että kyseinen jäsenvaltio on myöntänyt osakkeenomistajana – ei julkisen vallan käyttäjänä – taloudellisen edun omistamalleen yritykselle (92). Samalla tavalla markkinataloustoimijatestiä ei olisi voitu soveltaa valtioon, kun se toimi Oltchimin velkojana AAASin ja muiden julkisten velkojien kautta, koska ”yksityisen velkojan testiä” ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka valtio on toteuttanut julkisen vallan käyttäjänä allekirjoittaessaan yhteistyöpöytäkirjan.

(222)

Kuten johdanto-osan 204 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa sekä johdanto-osan 274 ja 276 kappaleessa on selostettu, pelastaakseen Oltchimin konkurssilta valtio toimi jatkuvasti ja selvästi julkisen vallan käyttäjänä (muun muassa antamalla julkisia lausuntoja ja laatimalla Oltchimin suurimpien yksityisten ja julkisten velkojien kanssa yhteistyöpöytäkirjan) eikä yritykseen sijoittavana osakkeenomistajana tai velkojana. Näin ollen komissio katsoo, että markkinataloustoimijatestiä ei voida soveltaa tarkasteltavana olevaan tapaukseen (93).

(223)

Tarkastelun kattavuuden varmistamiseksi komissio on kuitenkin myös suorittanut markkinataloustoimijatestin markkinaehtoisesti toimivan velkojan periaatteella kullekin kolmelle tarkasteltavana olevalle toimenpiteelle. Komissio on tätä varten pyytänyt Romanian viranomaisilta ajankohtaa valottavia lisätietoja mukana olleista toimijoista ja niiden päätöksistä, kerännyt itse tietoja kaikista käytettävissä olevista julkisista lähteistä ja laatinut omat arviointiskenaariot arvioitavista toimenpiteistä sen näytön pohjalta, jota toimenpiteiden hyväksymishetkellä oli ollut käytettävissä.

(224)

Sitä, miten Oltchimin velkaa AAASille oli käsitelty, arvioitiin jo vuoden 2012 komission päätöksessä tuolloin lähitulevaisuudessa odotettavissa olleen yksityistämisen näkökulmasta. Näin ollen komissio katsoo asianmukaiseksi analysoida AAASin toimintaa tämän päätöksen jälkeen siitä alkaen, kun kyseinen yksityistäminen epäonnistui.

(225)

Yleensä yksityinen velkoja pyrkii saamaan talousvaikeuksissa olevalta velalliselta takaisin kaikki maksamatta olevat rahasummat (94).

(226)

Romania väittää, että vuoden 2012 komission päätöksen mukaan saatavien perinnän viivästymiseen ei liity tukea (edellyttäen, että AAAS perii korkoa vuoden 2008 viitekorkotiedonannon mukaisesti Oltchimin maksukyvyttömyysmenettelyn alkamiseen saakka), mutta komissio toteaa, että tilanne maaliskuussa 2012, jolloin komissio antoi päätöksensä, erosi olennaisesti nyt tutkittavana olevasta ajanjaksosta, koska tämänkertaiseen skenaarioon ei enää liity lähitulevaisuudessa toteutettavaa yksityistämishanketta. Tältä osin komissio toteaa, että vuoden 2012 komission päätöksen päätelmä perustui siihen seikkaan, että Oltchim tultaisiin yksityistämään kokonaan pian velan muuntamisen jälkeen. Valtio (talousministeriön kautta) ei kuitenkaan enemmistöosakkaana ottanut huomioon mahdollisuutta, että tietyt vähemmistöosakkaat voisivat estää suunnitellun velan muuntamisen osakkeiksi. Lopulta suunnitelma todellakin torjuttiin, eikä velan muuntaminen osakkeiksi toteutunutkaan. Näin ollen tarjousprosessi päättyi tilanteessa, jossa voittavan tarjouksen tehnyt tarjoaja ei kyennyt täyttämään velvoitteitaan ostajana, ja itse yksityistäminenkin epäonnistui.

(227)

Komissio huomauttaa, että Oltchimin vaikea ja tasaisesti huononeva taloustilanne oli kaikkien velkojien ja erityisesti AAASin tiedossa. Näin ollen AAASilla oli riittävästi aikaa valmistella, arvioida organisaationsa sisällä ja toteuttaa toimenpiteitä saataviensa perimiseksi takaisin siinä tapauksessa, että yksityistäminen epäonnistuisi jälleen syyskuussa 2012. Tutkittavana oleva viiden kuukauden ajanjakso syyskuun 2012 ja 31 päivän tammikuuta 2013 välillä oli siis tarpeeksi pitkä siihen, että AAAS olisi ehtinyt tehdä tarvittavat toimenpiteet ja yrittää velkojen takaisinperintää (AAASin saatavasta 99 prosenttia oli vakuudetonta, kuten taulukosta 1 ilmenee). Tässä yhteydessä komissio huomauttaa, että jotkin yritykset, kuten Electrica, ryhtyivät tällaisiin toimenpiteisiin, joskaan ne eivät tuottaneet tulosta.

(228)

Ensinnäkin valtion velkojen takaisinperintään sovellettavissa erityislaeissa (95) AAASille annetaan erityisoikeuksia, joihin kuuluu sen saatavien suora periminen ilman tuomioistuimen päätöstä. Eritoten kiireellisenä annetun hallituksen asetuksen nro 51/1998 50 §:n 1 ja 2 momentissa määrätään seuraavaa: ”(1) AVAB (nykyinen AAAS) voi järjestää itselleen omia ulosottomiehiä tai voi käyttää muita ulosottomiehiä pannakseen täytäntöön täytäntöönpanomääräyksiä”, ja ”(2) joko AVABin omat ulosottomiehet taikka muut ulosottomiehet panevat täytäntöön perintämenettelyitä AVABin pankkisaatavien realisoimiseksi”.

(229)

Romania ei toimittanut komission toistuvista pyynnöistä huolimatta minkäänlaista näyttöä siitä, että AAAS olisi yrittänyt toteuttaa kaikkia toimia, joihin markkinaehtoisesti toimivan velkojan voidaan kohtuudella odottaa ryhtyvän periäkseen saatavansa takaisin. Tämän lisäksi Romania väittää, että yksityistämistä koskeva lainsäädäntö (96) olisi estänyt AAASia vaatimasta saataviensa takaisinperintää Oltchimilta, sillä asianomaisessa lainsäädännössä todetaan, että erityishallintomenettelyn aloituspäivästä lukien verojen ja maksujen velkojat (toisin sanoen talousarviovelkojat) eivät voi periä velkojaan eikä niiden tule ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin tällaisten perintätoimien toteuttamiseksi niin kauan kuin yritystä valmistellaan yksityistettäväksi (97). Vaikkakin tämä tukee oletusta siitä, että Oltchimille on myönnetty valtiosta johtuvaa valikoivaa etua, on huomattava, että AAASin toimimattomuus ilmenee tilanteessa, jossa talousministeriö oli – selittämättömistä syistä – pitänyt Oltchimin edelleen yksityistämismenettelyyn tähtäävässä erityisjärjestelyssä, vaikka yksityistäminen oli epäonnistunut syyskuussa 2012. AAAS olisi voinut yrittää valittaa ministeriön päätöksestä pidentää tätä erityisasemaa ilman minkäänlaista selitystä.

(230)

Toiseksi Romania ei esittänyt minkäänlaista selvitystä, raporttia taikka sisäistä asiakirjaa, joka olisi osoittanut, että AAAS oli toiminut markkinataloustoimijana silloin, kun se oli päättänyt pidättäytyä perimästä saataviaan takaisin yksityistämisen epäonnistuttua syyskuussa 2012. Tuolloin viimeisimmän käytettävissä olleen AAASin saatavien perintää arvioivan selvityksen (vuoden 2011 Raiffeisenin raportin) mukaan AAAS olisi saanut selvitystilaskenaariossa saatavistaan 12 prosenttia takaisin (98).

(231)

Muut velkojat, myös julkisyhteisöt, ryhtyivät tuolloin välittömiin toimiin saadakseen saatavansa perittyä takaisin. Eritoten Electrica, joka olisi vuoden 2011 Raiffeisenin selvityksen mukaan saanut saatavistaan saman verran takaisin kuin AAAS, ryhtyi perimään velkojaan 1 päivänä marraskuuta 2012 ja onnistuikin ulosmittaamaan Oltchimin pankkitilit. Tämän lisäksi perintätoimiin ryhtyi kaksi yritystä, jotka eivät olleet valtion omistuksessa, nimittäin Polcheme SA ja Bulrom Gas, jotka olivat saataviensa määrillä mitattuna vuonna 2013 Oltchimin kaikkiaan 21 vakuusvelkojasta kahdeksanneksi ja kymmenenneksi suurimmat. AAAS oli todellakin Oltchimin merkittävin velkoja ja olisi siksi voinut käyttää asemaansa hyväkseen ja saada itselleen paremmat neuvotteluehdot velkansa takaisinperinnässä, mutta se ei kuitenkaan näin menetellyt. AAAS olisi voinut saada velkansa perinnälle paremmat ehdot uhkaamalla Oltchimia selvitystilamenettelyllä.

(232)

Riippumatta siitä, mitä Romania väittää, yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittaminen ei ole sama kuin paras mahdollinen yritys saada tietoa eikä voi korvata tällaisia yrityksiä, kun otetaan huomioon, että yhteistyöpöytäkirjassa mainittu niin sanottu elinkelpoisuusanalyysi tilattiin vasta myöhemmin ja sitä käytti kolme velkarahoitusta myöntänyttä velkojaa mutta ei kuitenkaan AAAS itse. Romania ei pystynyt esittämään minkäänlaisia asiakirjoja tällaisesta AAASin tekemästä sisäisestä analyysista.

(233)

Näin ollen AAASin yleinen toiminta (huolimatta siitä, että se oli jo aikaisemmin ollut tietoinen Oltchimin rakenteellisista vaikeuksista) oli passiivista sikäli, kuin tarkastellaan sen parhaita yrityksiä periä saatavansa takaisin tai vähintään saada itselleen velkojana parempi asema, ja toiminta näyttikin pyrkivän enemmän Oltchimin pelastamiseen ja pitämiseen toiminnassa.

(234)

Näin ollen komissio katsoo, että toteuttamalla toimia AAASilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet saada saatavansa takaisin jo siksikin, että Oltchim oli keskeyttänyt tuotantonsa eikä sen toiminnasta näin ollen ollut odotettavissa tuottoja lähitulevaisuudessa.

(235)

Kolmanneksi sen sijaan, että AAAS olisi yrittänyt periä velkansa takaisin, se ryhtyi laatimaan yhdessä valtiovarain-, talous- ja liikenneministeriöiden sekä valtion omistuksista ja teollisuuden yksityistämisestä vastaavan viraston kanssa yhteistyöpöytäkirjaa (ks. tarkemmin edellä johdanto-osan 31 ja 203 kappale ja sitä seuraavat kappaleet), jonka Romanian pääministeri hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2012 ja jonka valtio sekä seitsemän velkojaa allekirjoittivat. Asianomaisista velkojista viisi oli julkisia (AAAS, Salrom, CFR Marfă, CEC Bank, Electrica (joka oli vielä tuolloin täysin valtion omistama)) ja kaksi yksityisiä (Romanian liikepankki (joka on sittemmin vaihtanut nimekseen Erste Bank) ja Transilvania Bank). Toisin kuin Romania väittää, yhteistyöpöytäkirjaa ei voida pitää pari passu -periaatteella toteutettuna toimena, koska huomattava osa pöytäkirjan allekirjoittaneista oli julkisia velkojia ja julkisia viranomaisia (99).

(236)

Tarkemmin sanoen kahdestatoista allekirjoittajaosapuolesta kymmenen kuului julkishallintoon tai oli julkisessa omistuksessa (100) ja vain kaksi oli yksityisessä omistuksessa olevia rahoituslaitoksia (101). Valtio (valtiovarainministeriö, talousministeriö, liikenne- ja infrastruktuuriministeriö, AAAS ja OPSCI) oli aloittanut yhteistyöpöytäkirjan laatimisen, ja pääministeri hyväksyi pöytäkirjan. Tämän lisäksi yksityisten velkojien saatavien osuus yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittajien kaikista saatavista oli vain noin 20 prosenttia. Julkisten toimijoiden osallistuminen oli näin ollen huomattavaa, ja yksityisten toimijoiden mukanaolo oli vain vähäistä. Toimien ehdot eivät myöskään olleet rinnastettavissa toisiinsa, sillä kahden yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittaneen yksityisen velkojan saatavista 77 prosenttia oli vakuudellisia, kun taas julkisilla velkojilla vakuudellisia saatavia oli keskimäärin vain 14 prosenttia.

(237)

Yhteistyöpöytäkirja osoittaa, että julkiset velkojat suostuivat skenaarioon, jossa ne eivät saisi saataviaan perittyä takaisin, arvioimatta asianmukaisesti muita vaihtoehtoja. Eritoten yhteistyöpöytäkirjan 2.3 kohdassa todetaan, että pöytäkirjan osapuolet suostuvat joukkoon toimenpiteitä, joilla ”pyritään toteuttamaan kestävään uudelleenkäynnistykseen tähtäävää strategiaa elinkelpoisuusarvioinnin positiivisen tuloksen pohjalta”. Romania ei milloinkaan esittänyt elinkelpoisuusarviointia mutta mainitsi, että pankit olivat tehneet tällaisen selvityksen. R/BDO-konsortion mukaan Transilvania Bank, Erste Bank (yksityiset velkojat) sekä CEC Bank (julkinen velkoja) tilasivat selvityksen Alvarez&Marsal-yritykseltä, joka toimitti raportin, joka ”sisälsi rakenneuudistustoimenpiteitä ja vahvisti, että Oltchimin toimintojen tervehdyttäminen oli mahdollista toteuttamalla ehdotetut toimenpiteet”. Romanian lehdistön mukaan (102) Romanian viranomaiset ovat osoittaneet, että Alvarez&Marsalin raportti, jonka velkojapankit olivat tilanneet Oltchimin tilanteen arvioimiseksi, vahvisti ”viranomaisten oletuksen ja tarpeen myöntää pelastamistukea ehdotetussa rakenteessa”.

(238)

Romania ei esittänyt asiakirjoja, jotka osoittaisivat, että tällainen arviointi olisi tehty AAASia varten tai AAASin lukuun, puhumattakaan siitä, että AAAS olisi sellaista varsinaisesti hyödyntänyt. Romania ei myöskään pystynyt osoittamaan, että AAAS olisi varsinaisesti hyödyntänyt Alvarez&Marsalin raporttia. Johdanto-osan 237 kappaleessa mainittujen julkisten lähteiden perusteella on vieläpä ilmeistä, että raportissa vahvistettiin vain tuen myöntämisen tarpeellisuus eikä suoranaisesti vahvistettu sitä, että uudelleenjärjestely johtaisi pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen.

(239)

Tässä yhteydessä komissio toteaa uudelleen, kuten edellä johdanto-osan 22 kappaleessa, että sen päätelmä siitä, että velan muuntamiseen (ja näin ollen AAASin velan kuoletukseen Oltchimin hyväksi) ja sitä seuraavaan täyteen yksityistämiseen ei liittynyt etua, perustui siihen, että ”[- -] yritys yksityistetään kokonaisuudessaan pian velan muuntamisen jälkeen”. Yhteistyöpöytäkirja vahvistaa AAASin aikomuksen pitkittää saataviensa perimättä jättämistä ja lisävelkojen kerääntymistä.

(240)

Romania myös väittää, että AAAS olisi analysoinut mahdollisuutta vaatia Oltchimin tilien takavarikointia mutta ei kyennyt tekemään sitä, koska muut velkojat olivat jo ulosmitanneet Oltchimin tilit. Romania ei ole kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä tämän toteamuksen tueksi. Oli miten oli, AAAS ei toiminut huolellisen yksityisen velkojan tavoin, sillä se ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin saataviensa suojaamiseksi. Mikäli AAAS olisi puuttunut prosessiin aiemmin, se ei olisi menettänyt mahdollisuuttaan ulosmitata Oltchimin tilit ensin (eli ennen muita velkojia, kuten Electricaa, joka ulosmittasi tilit marraskuussa 2012) tai saada kiinteistövakuuksia (joita Salrom sai).

(241)

Romania esittää, että mikäli AAAS olisi vaatinut saataviensa perimistä, Oltchim olisi ajautunut tilanteeseen, jossa sen olisi pitänyt aloittaa maksukyvyttömyysmenettely. Komissio katsoo, että juuri maksukyvyttömyydellä uhkaamisella olisi voitu vahvistaa AAASin neuvotteluasemaa Oltchimiin nähden saatavien perimiseksi takaisin. Ja vaikka AAAS olisikin käynnistänyt maksukyvyttömyysskenaarion, se olisi lunastanut tosiasiallisen valta-aseman, josta käsin se olisi voinut ehdottaa Oltchimille sellaista uudelleenjärjestelyä, joka olisi maksimoinut AAASin saatavien takaisinperintämahdollisuudet, eritoten erissä toteutettavalla myynnillä (ks. johdanto-osan 265 kappale). Tällainen mahdollisuus olisi muuttanut AAASin asemaa merkittävästi.

(242)

Kun velkojainkokouksessa äänestettiin suunnitelmasta maaliskuussa 2015, AAASin vaihtoehtoina olivat enää ainoastaan selvitystilamenettely ja tervehdyttämissuunnitelma, mikä johtui sen aikaisemmasta toimimattomuudesta. Vastaavasti, jos AAAS olisi toiminut huolellisen velkojan tavoin, se olisi käyttänyt hyödykseen maksukyvyttömyyslain säännöksiä, jotka antavat mille tahansa velkojalle, jolla on yli 20 prosenttia saatavista, mahdollisuuden ehdottaa tervehdyttämissuunnitelmaa (103). Menettelemällä näin AAAS olisi toteuttanut toimia, joiden ansiosta se olisi voinut valita toisenlaisen tervehdyttämissuunnitelman (omaisuuden myymisen erissä), tulot maksimoivan skenaarion (kuten johdanto-osan 265 kappaleessa tarkemmin selitetään), jota olisi pitänyt alkaa toteuttaa jo syyskuusta 2012 alkaen heti, kun yksityistäminen oli epäonnistunut.

(243)

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella komissio katsoo, että toimenpide 1 antaa Oltchimille valikoivaa etua, koska velat jätettiin perimättä ja koska siihen, että AAAS lykkäsi saataviensa perintäpyyntöä, mikä merkitsi Oltchimilta olevien riskisaamisten määrän kasvamista, kytkeytyi aika-arvoa – saatavat Oltchimilta kasvoivat syyskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana kaikkiaan 152 miljoonaa Romanian leuta (104) (33 miljoonaa euroa).

(244)

Kuten edellä (ks. johdanto-osan 29 kappale) on selostettu, Oltchim pystyi aloittamaan tuotantonsa uudelleen vuonna 2012 sen ansiosta, että CET Govora ja Salrom päättivät jatkaa toimituksiaan Oltchimille siitä huolimatta, että se ei ollut maksanut velkojaan.

(245)

Komissio epäili sitä, olisiko markkinataloustoimija tehnyt samat päätökset kuin nämä kaksi julkisessa omistuksessa olevaa yritystä, kun otetaan huomioon, millaisissa talousvaikeuksissa Oltchim oli.

(246)

Tutkintavaiheessa Romania esitti perusteltuja huomautuksia keskinäisestä teknologisesta riippuvuussuhteesta, joka Salromilla ja CET Govoralla oli Oltchimin kanssa. Myös kolmannet osapuolet, kuten Oltchimin ja CET Govoran pesänhoitajat, ovat tukeneet näitä huomautuksia, jotka voidaan tiivistää seuraavasti.

(247)

Salromin osalta Romania väittää, että yritys joutui tilanteeseen, jossa sen oli valittava, pitäisikö se liiketoimintansa käynnissä vai lopettaisiko se liiketoimintansa siksi, että Oltchimin sille toimittamia palveluita ei olisi enää saatavilla. Oltchimin katoaminen olisi tarkoittanut myös Salromin toisen asiakkaan, Uzinele Sodice Govoran, katoamista, millä taas olisi ollut negatiivisia seurauksia CET Govoralle.

(248)

CET Govoran osalta Romania väittää, että tarjolla ei ollut mitään käytännön ratkaisua, jolla Oltchimin tekemät teollisuushöyryn ostot olisi voitu korvata. Jos CET Govora olisi lakannut toimittamasta höyryä mainituille kahdelle pakkokuluttajalle, ainoa vaihtoehto olisi ollut (kun otetaan huomioon, että höyry on sähköntuotannon sivutuote) höyryn täydellinen menettäminen vapauttamalla se ilmakehään. Näin ollen Romania katsoo, että taloudellisesta näkökulmasta vaihtoehto, jonka mikä tahansa CET Govoran tilanteessa ollut toimija olisi valinnut, olisi ollut höyryn muuntaminen velaksi sen sijaan, että höyry olisi vapautettu ilmakehään, jolloin sen arvo katoaa kokonaan.

(249)

Teknologisen keskinäisriippuvuuden ohella Romania katsoi myös, että CET Govoran ja Salromin tekemät päätökset jatkaa toimituksia Oltchimille olivat perusteltuja ja markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia, mikäli molemmat yritykset ovat hankkineet uudelle (eli syyskuun 2012 jälkeen syntyneelle) velalle vakuudet.

(250)

Edelleen Romania antaa ymmärtää, että CET Govoran ja Salromin päätökset toimittaa Oltchimin toiminnan uudelleen aloittamisessa tarvittavia raaka-aineita ovat samankaltaisia kuin päätökset, joita yksityiset yritykset, kuten Bulrom Gas Impex, SC Arelco Power, Ciech Chemical Group, Tricon, Alum, MFC Commodities ja Chemimplex, ovat tehneet. Tällainen päätös olisi perustunut siihen, että takaisin saatavissa oleva velkamäärä olisi todennäköisesti suurempi siinä tapauksessa, että toiminta aloitettaisiin uudelleen, liiketoiminnasta tulisi kannattavaa ja yrityksen myynti olisi saatu onnistumaan.

(251)

Lähtökohtaisesti komissio ei kiistä niiden väitteiden pätevyyttä, joita Romania on esittänyt keskinäisestä teknologisesta riippuvuussuhteesta, joka Salromilla ja CET Govoralla on ollut Oltchimin kanssa.

(252)

Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä Romanian kantaa, jonka mukaan CET Govoran toiminta olisi ollut markkinataloustoimijaperiaatteen mukaista. Tätä selostetaan tarkemmin jäljempänä.

(253)

Kuten seuraavassa esitettävästä taulukosta 7 voidaan havaita, Salromin saatavat Oltchimilta kasvoivat 15 miljoonaa Romanian leuta (noin 3 miljoonaa euroa) lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana. Samaan aikaan, kuten voidaan niin ikään havaita seuraavassa esitettävästä taulukosta 8, CET Govoran saatavat Oltchimilta kasvoivat myös 52 miljoonaa Romanian leuta (noin 12 miljoonaa euroa), joista 27 miljoonaa Romanian leuta (noin 6 miljoonaa euroa) olivat sakkoja maksujen myöhästymisestä.

(254)

Viimeisimpien Romanian toimittamien tietojen mukaan syyskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana CET Govora toimitti Oltchimille kaasua ja sähköä kaiken kaikkiaan noin 50 miljoonan Romanian leun arvosta, kun taas Oltchimilta saadut maksut samana aikana olivat vain noin 8 miljoonaa Romanian leuta (106). Vaikka Romania yhtäältä toteaakin, että 27 miljoonan Romanian leun sakot vastaisivat suurempaa velkaa, joka olisi selvästikin kerääntynyt pidemmällä aikavälillä helmikuun 2008 ja joulukuun 2012 välisenä aikana, Romania ei toisaalta kuitenkaan esittänyt luotettavia lukuja tarkoista sakkomääristä, jotka vastaisivat arvioidulla syyskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisellä ajanjaksolla kerääntynyttä velkaa (107).

Taulukko 7

Oltchimin Salromille olevien vastuiden kehitys

Lähde: R/BDO-konsortion huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, sivu 34.

Taulukko 8

Oltchimin CET Govoralle olevien vastuiden kehitys

Lähde: R/BDO-konsortion huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, sivu 33.

(255)

Komissio joka tapauksessa katsoo keräämiensä tietojen perusteella, että Salromin ja CET Govoran suhtautuminen Oltchimiin oli olennaisesti erilainen.

(256)

Salromin osalta komissio toteaa, että yritys teki päätöksen toimitusten jatkamisesta Oltchimille (jotta Oltchim voisi aloittaa toimintansa uudelleen lokakuussa 2012) vasta varmistettuaan, että sen toimituksista maksettaisiin ennakkoon. Vastineeksi suolaliuostoimitusten aloittamisesta uudelleen sekä velanmaksun keskeytyksestä Salrom vaati itselleen kiinteistövakuuden, joka todellakin hyväksyttiin hallituksessa ja myöhemmin myös osakkeenomistajien ylimääräisessä yhtiökokouksessa 6 päivänä marraskuuta 2012.

(257)

CET Govoran osalta komissio toteaa, että – toisin kuin Salromin tapauksessa – yritys ei asettanut toimitusten uudelleen aloittamiselle vastaavaa ennakkomaksuehtoa eikä se myöskään edellyttänyt Salromin tavoin, että Oltchimin aiemmille veloille asetettaisiin kiinteistövakuus.

(258)

Euroinsolin (eli CET Govoran pesänhoitajan) laatiman raportin mukaan CET Govoran johto hyväksyi kaupallisten suhteiden jatkamisen Oltchimin kaltaisten asiakkaiden kanssa ja tarjosi niille alennuksia tai mahdollisuuden maksaa toimituksista erissä: tämän seurauksena CET Govoran saatavat, joita oli ollut Oltchimin maksukyvyttömyysmenettelyn alkamishetkellä 136 miljoonaa Romanian leuta, kasvoivat kirjattujen saatavatietojen perusteella maksukyvyttömyysmenettelyn aikana 44 miljoonaa Romanian leuta (1 päivän tammikuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana).

(259)

CET Govoran pesänhoitajan raportista käy myös ilmi, että 1 päivän tammikuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana yritys toimitti jatkuvasti sähköä ja teollisuushöyryä Oltchimille selvästi tuotantokustannuksia matalammilla hinnoilla (tästä aiheutui kyseisellä ajanjaksolla 103,3 miljoonan Romanian leun (23,9 miljoonan euron) tappio). Itse asiassa raportissa päätellään, että tällaiset toimitussopimukset Oltchimin kanssa ovat yksi pääsyistä CET Govoran omaan maksukyvyttömyyteen. Oltchimille myytyjen palveluiden alihinnoittelusta johtuva kokonaistappio oli 91 miljoonaa euroa, sillä Oltchim maksoi vain 60 prosenttia toimitusten omakustannushinnasta.

(260)

Lisäksi se, että CET Govora jatkoi toimituksiaan Oltchimille yrittämättä neuvotella ja ryhtyä toimiin suojatakseen Oltchimilta olevia saataviaan (108), johtui Vâlcean lääninvaltuuston päätöksistä (109), jotka pohjautuivat yleisiin poliittisiin näkökohtiin, joita markkinataloustoimija ei olisi ottanut huomioon (110). CET Govora ajautui joka tapauksessa maksukyvyttömyyteen näiden lääninvaltuuston päätösten seurauksena, kuten CET Govoran pesänhoitaja on esittänyt. Tämä tukee päätelmää siitä, että tällaiset päätökset eivät ole markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia.

(261)

Kuten johdanto-osan 133 kappaleessa todettiin, PCC siteerasi huomautuksissaan CET Govoran pesänhoitajaa, joka on todennut, että ”CET Govoran päätöksellä toimittaa sähköä ei ollut minkäänlaista taloudellista perustetta, vaan sen syyt olivat poliittiset, ja päätös onkin erinomainen esimerkki poliittisesta sekaantumisesta velallisen pesänhoitoon […]”. Tämä sama pesänhoitaja totesi myös seuraavaa (111): ”Yli kymmenen vuoden ajan Oltchim repi elantonsa CET Govoran selkänahasta. Kirppu ei voi ruokkia norsua. On tarpeeksi, että se menetti tervehdyttämissuunnitelmassa 136 miljoonaa [Romanian leuta]. Tämä tarkoittaa noin 35:tä miljoonaa euroa, jotka me olisimme voineet käyttää koneiden, laitteistojen ja laitteiden uudistamiseen. Niiden käyttöikä on yli 30 vuotta, ja ne ovat jo ylittäneet optimaalisen suoritussyklinsä.”

(262)

Lisäksi CET Govoran pesänhoitaja korosti myös seuraavaa: ”CET Govora tuki aina Oltchim SA:n tuotantoprosessia tarjoamalla palveluitaan (prosessihöyryn ja sähkön toimituksia) selvästi niiden tuotantokustannuksia matalammalla hinnalla [- -] CET Govora oli ainoa yritys, joka jatkoi sähkön ja prosessihöyryn toimittamista Oltchimille, ja näin tehdessään se altisti itsensä Oltchimin maksukyvyttömyydestä johtuvalle riskille mutta myös sitä suuremmalle riskille eli mahdollisuudelle ajautua itse maksukyvyttömyyteen [- -] [CET Govoran] johto ei ole toteuttanut mitään määrätietoisia toimia saatavien perimiseksi takaisin taikka ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, kuten [- -] varoittanut maksukyvyttömiä velallisia siitä, että höyryn ja sähkön toimituksia saatetaan alkaa säännöstellä tai ne voidaan jopa keskeyttää kokonaan, [- -] tai mitään poikkeustoimia, jotka ovat asianmukaisia aina silloin, kun on merkkejä siitä, että tällaiset saatavat ollaan vaarassa menettää: tällaisia toimia olisivat toimitusehtojen ja -hintojen neuvotteleminen uudelleen ja maksamattomien velkojen maksamisen asettaminen ehdoksi tällaisten toimitusten suorittamiselle. Lisäksi havaitsimme myös sellaisen tilanteen, jossa Alpha Bankin 2,5 miljoonan Romanian leun saatava Oltchimilta luovutettiin nimellisarvolla, vaikka tervehdyttämissuunnitelmassa siitä määrättiin maksettavaksi vain 70 prosenttia. [- -] Näin ollen Oltchimin maksukyvyttömyys on yhtenä syynä CET Govoran maksukyvyttömyyteen [- -] Koska mahdollisuudet siihen, että Oltchim saataisiin yksityistettyä tervehdyttämissuunnitelmassa asetetulla 306 miljoonan euron myyntihinnalla, ovat pienet, elleivät täysin olemattomat, myös se 30 prosenttia saatavasta, jonka CET Govora kirjasi Oltchimin likvidaatiotaseeseen, oli tappiota yritykselle.” Lisäksi, kuten Romanian lehdistön tuolloisesta uutisoinnista käy selvästi ilmi (112), erinäiset lausunnot viittasivat siihen, että Oltchimin toimitusten uudelleen aloittamisen todellisena vaikuttimena oli välttää noin 2 300 työntekijän irtisanominen, sillä sen uskottiin olevan alueelle sosiaalinen katastrofi. Mitkään näistä seikoista eivät ole markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia perusteita normaaleissa markkinaolosuhteissa.

(263)

Näin ollen komissio katsoo, että toimenpide 2 antaa Oltchimille valikoivaa etua CET Govoran osalta mutta ei Salromin osalta. Takaisin perittävää etua, jonka CET Govora myönsi Oltchimille suojaamalla saatavansa riittämättömästi (eli olemalla edellyttämättä aiempien saatavien takaisinmaksua tai pyytämättä Salromin tavoin kiinteistövakuuksia aiempien velkojen vakuuksiksi ja vaatimatta ennakkomaksuja uudelleen aloitettavista toimituksista), kuvataan niiden sakkojen määrällä, jotka ilmentävät sitä aika-arvoa, joka syntyy siitä, että CET Govora jätti velkansa Oltchimilta perimättä silloin, kun se päätti jatkaa toimituksiaan Oltchimille syyskuun 2012 ja tammikuun 2013 välisenä aikana. Kuten edellä johdanto-osan 253 ja 254 kappaleessa on jo selostettu, näiden sakkojen määrä on R/BDO-konsortion toimittamien tietojen mukaan noin 27 miljoonaa Romanian leuta (noin 6 miljoonaa euroa). Romanian myöhemmin toimittamien lukujen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä arvioitavaa ajanjaksoa vastaavaa tarkkaa määrää.

(264)

Kuten johdanto-osan 51–73 kappaleessa on selostettu, tuomioistuimen nimittämien pesänhoitajien laatimassa suunnitelmassa, jota käsiteltiin 9 päivänä maaliskuuta 2015 ja jonka Oltchimin velkojat hyväksyivät, Oltchimin velkojat luopuivat velkasaatavistaan kokonaan tai huomattavalta osin, sillä Oltchim SPV:n odotettu myyntihinta ei riittänyt kattamaan Oltchim SA:n koko velkaa.

(265)

AAAS ei ensinnäkään toiminut markkinataloustoimijana siksi, että se kannatti Oltchimin myymistä tosiasiallisesti (113) kokonaisuudessaan ja vertasi tätä skenaariota ainoastaan Oltchimin täydelliseen likvidointiin. Romanian lainsäädännön (114) mukaan AAASilla oli käytettävissään oikeudellisia keinoja, joiden turvin se olisi voinut ehdottaa omaa tervehdyttämissuunnitelmaa, koska AAASilla oli hallussaan (yksin ja yhdessä muiden valtion omistamien yritysten kanssa) yli 20 prosenttia Oltchimin saatavista; markkinataloustoimija olisi ehdottanut omaa suunnitelmaa maksimoidakseen saataviensa takaisin maksettavan määrän. Tässä tilanteessa markkinataloustoimija olisi arvioinut vaihtoehtoisen suunnitelman, jossa myyntiprosessi olisi toteutettu toiminnallisissa erissä, ja noudattanut sitä. Tällaisella kolmannella vaihtoehdolla oli hyväksyttyä tervehdyttämissuunnitelmaa paremmat onnistumisen mahdollisuudet, erityisesti kun otetaan huomioon, että Oltchimia oli yritetty jo kuudesti yksityistää siinä kuitenkaan onnistumatta vuosina 2001, 2003, 2006, 2007, 2008 ja 2012 tavalla, joka oli samankaltainen kuin tervehdyttämissuunnitelmassa kuvattu yritys myydä Oltchim SPV yhtenä kokonaisuutena: ehdotetussa tervehdyttämissuunnitelmassa omaisuus, työntekijät ja sopimukset siirrettiin erillisyhtiöön, joten yksityistämissuunnitelma oli luonteeltaan samankaltainen kuin aikaisemmat yritykset.

(266)

Tällainen vaihtoehto olisi lisännyt niiden saatavien määrää, jotka velkojat voisivat odottaa saavansa takaisin, sillä se mahdollisti useita tarjousyhdistelmiä – yhden yksittäisen ostajan vaihtoehto ei olisi poissuljettu, mutta samalla tässä prosessissa olisi mahdollista myydä osa Oltchimista pala palalta sen mukaan, millaista kiinnostusta tarjoajilla on menettelyn alkuvaiheessa myytäväksi tarjottavia eriä kohtaan. Näin ollen se hinta, joka voitiin odottaa saatavan erissä toteutettavasta avoimesta ja läpinäkyvästä myyntiprosessista, olisi pakostakin ollut suurempi kuin yhtäältä ne hyvin epävarmat tulot, jotka olisi saatu tervehdyttämissuunnitelmassa kuvatusta yksityistämisestä yhtenä kokonaisuutena, ja toisaalta tulot, jotka olisi saatu selvitystilamenettelystä.

(267)

Toiseksi, vaikka tarkastelussa keskityttäisiin virheellisesti rajattuun selvitystilaskenaarion ja ehdotetun tervehdyttämissuunnitelman väliseen vertailuun, jonka R/BDO oli laatinut ja johon julkiset velkojat perustivat päätöksensä (ottamatta huomioon erissä toteutettavan avoimen ja läpinäkyvän myyntiprosessin vaihtoehtoa), tämä vertailu oli virheellinen myös muista syistä:

(268)

Tervehdyttämissuunnitelman hyväksyneet velkojat olivat liioitelleet tervehdyttämissuunnitelman perusteita seuraavista syistä:

(269)

Sitä vastoin valtion velkojat aliarvioivat mahdollisia selvitystilamenettelystä saatavia tuloja (120) silloin, kun ne olivat hyväksymässä tervehdyttämissuunnitelmaa R/BDO-konsortion raporttien perusteella, seuraavista syistä:

(270)

Komissio katsoo, että Romanian esittämät väitteet valtion velkojien väitetystä pari passu -äänestyksestä (jonka yhteenveto on esitetty johdanto-osan 168–170 kappaleessa) ovat perusteettomia: Eritoten AAASin sen paremmin kuin Electrican ei voida katsoa toimineen pari passu -periaatteella vakuusvelkojiin nähden, koska suurin osa niiden saatavista kuului talousarviovelkojien luokkaan (vakuudettomien velkojien luokkaan).

(271)

Komissio ei myöskään voi katsoa, että valtion velkojat talousarviovelkojien luokassa (AAAS, Romanian vesihallinto) ja välttämättömien tavarantoimittajien luokassa (CET Govora, Romanian vesihallinto) täyttäisivät ”pari passu” -edellytykset, koska asianomaisissa luokissa ei ole lainkaan yksityisiä velkojia. Vakuudettomien velkojien osalta komissio lisäksi toteaa, että Romanian viranomaiset myöntävät näiden velkojien kohdalla pari passu -testin merkityksettömyyden, koska ne eivät saisi tervehdyttämissuunnitelmassa mitään saatavistaan takaisin; lisäksi komissio huomauttaa, että Electrica ja Salrom eivät olleet muihin vakuudettomiin velkojiin rinnastettavassa tilanteessa, koska niillä oli saatavia sekä vakuus- että vakuudettomina velkojina.

(272)

Tämän lisäksi Romanian viranomaiset väittävät, että jo itsessään se, että vakuusvelkojat hyväksyivät suunnitelman (suostuivat 20–27 prosentin suuruisiin velan kuoletuksiin), osoitti, että talousarviovelkojien saatavat olivat arvottomia; Romanian mukaan vakuusvelkojat olisivat pystyneet pitämään velan kuoletukset pienempinä, elleivät ne olisi hyväksyneet sitä, että suunnitelmassa varmistetaan, että talousarviovelkojat saavat veloistaan vähintään 20 prosenttia ja välttämättömät tavarantoimittajat 30 prosenttia takaisin, jotta taataan, että nämä kaksi velkojaluokkaa äänestäisivät suunnitelman hyväksymisen puolesta. Nämä väitteet ovat kuitenkin virheellisiä: jos talousarviovelkojien ja välttämättömien tavarantoimittajien ei olisi ollut mahdollista saada mitään veloistaan takaisin selvitystilaskenaariossa, välttämättömät tavarantoimittajat olisivat hyvin luultavasti hyväksyneet paljon pienemmän takaisinperintäosuuden saatavistaan, kuten 5 prosenttia (tai jopa 10 prosenttia) kuin 20–30 prosentin takaisinperintäosuus, jonka ne saivat tervehdyttämissuunnitelmassa.

(273)

Romanian viranomaiset myös korostivat, että monet yksityiset velkojat äänestivät suunnitelman puolesta, mikä tukisi päätelmää siitä, että valtion velkojien äänestyskäyttäytyminen oli markkinataloustoimijaperiaatteen mukaista. Vaikka ne yksityiset velkojat äänestivätkin pääasiassa suunnitelman hyväksymisen puolesta, joilla oli joko yksinomaan tai suurimmaksi osaksi vakuudellista velkaa, ne yksityiset velkojat, joilla oli yksinomaan vakuudetonta velkaa, tosiasiassa vastustivat suunnitelmaa (126). Tämä antaa lisää näyttöä siitä, että se, että AAAS ja Electrica äänestivät suunnitelman hyväksymisen puolesta, ei ollut markkinataloustoimijaperiaatteen mukaista, sillä kun otetaan huomioon niiden huomattavat velan kuoletukset ja vakuudettoman velan osuudet, niiden asema muistutti enemmän viimeksi mainittujen, suunnitelmaa vastaan äänestäneiden yksityisten velkojien asemaa.

(274)

Kun otetaan huomioon ne virheet, joita R/BDO-konsortio oli tehnyt tervehdyttämissuunnitelman ja selvitystilaskenaarion välisessä vertailussa, huolellinen markkinataloustoimija olisi myös suhtautunut äänestyshetkellä suurella varauksella tämän selvityksen tuloksiin. Mutta yksityisten velkojien ei kohtuudella voinut olettaa olevan huomioimatta Oltchim SA:n osakkeenomistajan toistuvia lausuntoja (ks. johdanto-osan 27, 28 ja 30 kappale), joissa annettiin ymmärtää, että Romanian valtio ei antaisi Oltchimin tehdä konkurssia; niiden ei kohtuudella voinut olettaa sivuuttavan pääministerin hyväksymää yhteistyöpöytäkirjaa ja sitä mahdollisuutta, että tällaisessa tilanteessa Romanian valtio yrittäisi antaa Oltchimille vielä lisää tukea, jolloin tervehdyttämissuunnitelma olisi näille velkojille vielä edullisempi nimenomaan sen takia, että Oltchimille saatettaisiin antaa lisää tukea. Tämä selittää, miksi osa yksityisistä velkojista äänesti suunnitelman puolesta tai pidättäytyi äänestämästä, kun taas toiset, kuten Electrica Furnizare, äänestivät sitä vastaan. Kuten PCC:kin toteaa, tervehdyttämissuunnitelman hyväksyneet yksityiset velkojat noudattivat enemmänkin valtion päätöksen antamaa esimerkkiä eivätkä niinkään suoranaisesti kannattaneet tervehdyttämissuunnitelmaa.

(275)

Johdanto-osan 270–274 kappaleen perusteella komissio päättelee, että julkisten velkojien äänestyskäyttäytyminen ei perustunut pari passu -periaatteeseen.

(276)

Edellä mainittujen huomioiden perusteella ja sen valossa, että R/BDO-konsortion velkojille esittämän tervehdyttämisraportin selvitystila- ja tervehdyttämissuunnitelmissa oli lukuisia virheitä ja että julkiset velkojat eivät käyttäytyneet pari passu -periaatteella yksityisiin velkojiin nähden yhdessäkään velkojaluokassa, komissio päättelee, että huolellinen ja varovainen markkinaehtoisesti toimija velkoja olisi laatinut oman testin verratakseen selvitystila- ja tervehdyttämissuunnitelmia äänestyshetkellä.

(277)

AAASin selvitys oli hyvin suppea ja, vaikka AAAS kritisoikin ympäristövastuiden määrää, se ei selvästikään huomioinut tervehdyttämissuunnitelman arvoon liittyviä virheitä ja näin ollen päätteli väärin perustein, että suunnitelmalla maksimoitiin sen mahdollisuudet saada saatavia takaisin. Electrica totesi huomautuksissaan, että se ei pitänyt hyödyllisenä oman markkinataloustoimijatestin suorittamista ennakolta vaan luotti R/BDO-konsortion selvitykseen sen virheistä huolimatta. Romanian viranomaiset eivät toimittaneet minkäänlaista näyttöä siitä, että Salrom, kansallinen vesihallinto tai CET Govora olisivat suorittaneet äänestyshetkellä sisäisiä selvityksiä markkinaehtoisesti toimivan velkojan periaatteen toteutumisesta.

(278)

Komissio suoritti markkinataloustoimijatestin, jota kuvataan yksityiskohtaisesti teknisessä liitteessä, niiden tietojen pohjalta, jotka olivat velkojien käytettävissä äänestyshetkellä. Komissio on ottanut tässä markkinataloustoimijatestin lopullisessa versiossa huomioon – kun se on ollut perusteltua ja asianmukaista – ne Romanian viranomaisten huomautukset, joita komissio oli pyytänyt niitä esittämään tämän testin luonnosversiosta muodollisen menettelyn aikana (ks. johdanto-osan 172 kappale).

(279)

Tämän arvioinnin tuloksista ilmenee, että AAAS, kansallinen vesihallinto, Salrom, Electrica ja CET Govora saavat selvitystilasta enemmän tai yhtä paljon tuloja kuin tervehdyttämissuunnitelmasta kaikissa kolmessa tarkastellussa skenaariossa.

(280)

Markkinataloustoimija olisi myös ottanut huomioon sen, että lukuisien aiempien epäonnistuneiden yritysten valossa oli erittäin todennäköistä, että tervehdyttämissuunnitelma epäonnistuisi tai siihen liittyisi huomattavia viiveitä: tällaiseen suunnitelmaan sitoutuminen merkitsisi sitä, että Oltchim SA:n annettiin ottaa merkittävästi lisää lyhytaikaista velkaa, joka vähennettäisiin etukäteen selvitystilamenettelyn tuloista, jos Oltchim SPV:n myynti tervehdyttämissuunnitelman mukaisesti epäonnistuisi (taikka kestäisi odotettua pidempään). Näin ollen tervehdyttämissuunnitelman tulot arvioitiin velkojille entistäkin alhaisemmiksi, vaikka tässä ei edes otettu huomioon niitä väistämättömiä hallinnollisia ja oikeudellisia kustannuksia, joita niille aiheutuisi niiden Oltchimiin liittyvien riskisaamisten sisäisestä seuraamisesta tervehdyttämissuunnitelman aikana.

(281)

Näin ollen, kuten teknisessä liitteessä kuvatusta testistä ilmenee, AAAS, Electrica, Salrom ja kansallinen vesihallinto eivät toimineet markkinataloustoimijoina, kun ne kannattivat tervehdyttämissuunnitelmaa selvitystilamenettelyn sijaan, sillä suunnitelman odotettavissa olevat tulot olivat selvitystilamenettelyä pienemmät ja paljon epävarmemmat. Niiden antamilla äänillä Oltchimille myönnettiin etua näiden velkojien hyväksymän velan kuoletuksen verran. Johdanto-osan 246 ja 248 kappaleessa kuvattujen CET Govoran asemaan vaikuttavien erityisten olosuhteiden takia komissio ei voi päätellä, että toimenpiteessä 3 olisi tämän velkojan osalta kyse taloudellisesta edusta.

(282)

Lisäksi komissio toteaa, että nämä velkojen kuoletukset oli tosiasiallisesti toteutettu, minkä osoittaa Oltchimin vuonna 2015 kirjaama poikkeuksellinen tulos, joka liittyi julkisten ja yksityisten velkojien yhteensä 518 miljoonan euron suuruiseen velkojen kokonaiskuoletukseen (ks. Johdanto-osan 91 kappale ja 268 kappaleen b kohta), joka vastasi yli 95:tä prosenttia vähimmäismäärästä, jonka kuoletuksen velkojat hyväksyivät (ks. taulukko 4) tuomioistuimen vahvistamassa suunnitelmassa.

(283)

Näin ollen komissio katsoo, että vaikka CET Govoran äänestyskäyttäytyminen ei antanut Oltchimille etua, AAAS, Electrica, Salrom ja kansallinen vesihallinto antoivat toimenpiteen 3 osana Oltchimille valikoivaa taloudellista etua 1 486 miljoonaa Romanian leuta (327 miljoonaa euroa (127) ), joka vastaa velan kuoletusten vähimmäismäärää näiden velkojien tervehdyttämissuunnitelmassa hyväksymällä kuoletusmäärien vaihteluvälillä (1 486–1 525 miljoonaa Romanian leuta eli 327–335 miljoonaa euroa (128) ), kuten seuraavasta taulukosta ilmenee:

(284)

Kun kutakin toimenpidettä on nyt arvioitu erikseen, komissio katsoo tarpeelliseksi arvioida yleisesti valtion Oltchimia koskevaa strategiaa syyskuun 2012 ja huhtikuun 2015 välisellä ajanjaksolla.

(285)

Toimenpiteet 1, 2 ja 3 ovat itse asiassa jo lähtökohtaisesti kytköksissä toisiinsa ja palvelevat samaa päätavoitetta eli Oltchimin tukemista ja sen pitämistä markkinoilla ja sen työntekijöiden työpaikkojen säilyttämistä jättämällä velat perimättä / kuolettamalla velkoja / jatkamalla toimituksia. Kaikki nämä toimenpiteet mahdollistettiin ja varmistettiin valtion alulle paneman ja pääministerin hyväksymän yhteistyöpöytäkirjan allekirjoituksilla (ks. edellä johdanto-osan 1, 31, 150, 203 ja 205 kappale). Tämän lisäksi näitä toimenpiteitä tuettiin valtion korkean tason edustajien toistuvasti lehdille antamilla lausunnoilla, jotka tekevät selväksi, että hallituksella oli strateginen etu pitää Oltchim toiminnassa ja se aikoi välttää Oltchimin selvitystilaan asettamisen hinnalla millä hyvänsä (ks. johdanto-osan 28, 30 ja 31 kappale ja 204 kappaleen d, e, f, g, h ja i kohta).

(286)

Tämä strategia tulee esiin vielä selvemmin, kun otetaan huomioon i) se, että toimenpiteiden myöntäjät olivat myös äänestämässä Oltchimin tervehdyttämissuunnitelman puolesta, ii) kyseisten toimenpiteiden ajallinen järjestys, iii) niiden tarkoitus, joka oli Oltchimin toiminnan jatkaminen hinnalla millä hyvänsä ja selvitystilan välttäminen, ja iv) yrityksen (talous- ja riski-) tilanne silloin, kun päätös kunkin toimenpiteen toteuttamisesta tehtiin, eli se, että Oltchim oli lähellä maksukyvyttömyyttä (129).

(287)

Toimenpiteellä 3 Oltchimin hyväksi annetaan etua, jota ei voida erottaa toimenpiteistä 1 ja 2. Toimenpidettä 3 ei olisi ilman toimenpiteitä 1 ja 2. Velat, joita AAASille oli kerääntynyt toimenpiteessä 1 ja joita CET Govoralle oli kerääntynyt toimitusten jatkamisesta maksamattomista veloista huolimatta toimenpiteessä 2, mitätöitiin myöhemmin toimenpiteessä 3.

(288)

Yhteistyöpöytäkirjan mukaan pöytäkirjan allekirjoittaneet julkiset ja yksityiset toimijat sopivat tekevänsä yhteistyötä sellaisen Oltchimin toiminnan ”uudelleenkäynnistykseen tähtäävän kestävän strategian” kehittämiseksi, jonka päätavoitteet olivat seuraavat: i) ”kannustaa ja suojata velkojia, erityisesti työntekijöitä” niin, että kannattavat toiminnot voidaan käynnistää täysimittaisesti uudelleen ja ne voidaan pitää toiminnassa pitkällä aikavälillä, ja samalla varmistaa riittävä luottamus, jotta velkojat tukisivat strategiaa, ii) antaa osapuolille mahdollisuus viestiä markkinoille, kansainväliselle yhteisölle ja suurelle yleisölle, että niillä on arvioitavana pitkän aikavälin kestävä ratkaisu Oltchimille, ja iii) varmistaa Oltchimin hallittu uudelleenjärjestely.

(289)

Kaiken kaikkiaan voidaan siis todeta, että markkinataloustoimija, joka olisi ollut AAASiin läheisesti rinnastettavassa tilanteessa, olisi ensin yrittänyt saada tukea omalle tervehdyttämissuunnitelmalleen, joka olisi eritoten perustunut erissä toteutettavaan myyntiin, koska se olisi ottanut huomioon sen, että monet aiemmat yritykset yksityistää Oltchim yhtenä kokonaisuutena olivat epäonnistuneet. AAASilla oli keinot (ks. johdanto-osan 265 kappale) maksimoida sen Oltchimilta takaisin saatava velkamäärä vaatimalla ensinnäkin tuomioistuimelta sen saatavien perintää, mikä olisi saattanut alulle Oltchimin maksukyvyttömyyden, ja ehdottamalla tämän jälkeen maksukyvyttömyyslaissa mainitulla tavalla omaa tervehdyttämissuunnitelmaa (maksukyvyttömyyslain 94 §:n 1 momentti).

(290)

Päätelmänä on, että koska toimenpidettä 3 ei voida kohtuudella erottaa toimenpiteistä 1 ja 2, kaikki nämä toimenpiteet muodostavat sarjan toisiinsa kytköksissä olevia toimenpiteitä, jotka ovat valtion toteuttamia ja jotka antavat Oltchimille etua yhteistyöpöytäkirjassa esitetyllä tavalla.

(291)

Näin ollen kaiken kaikkiaan komissio katsoo, että AAAS on myöntänyt Oltchimille valikoivaa taloudellista etua yhteensä 217 827 557 euroa (130) (990 125 260 Romanian leuta) ja että velkojien AAAS, Salrom, CET Govora, kansallinen vesihallinto ja Electrica Oltchimille myöntämä valikoivan taloudellisen edun kokonaismäärä on 1 516 598 405 Romanian leuta (333 651 649 euroa), kun toimenpiteiden 1 ja 3 määrät on yhdistetty (131) , ja että määrä tulee vielä nousemaan, kun toimenpiteeseen 2 liittyvä etu otetaan huomioon.

(292)