8.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 184/1

(1)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, koska niissä käsitellään direktiivissä 2014/59/EU säädettyä kriisinratkaisukehystä laitoksen elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnitteluvaiheesta alkaen, varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheen kautta aina kriisinratkaisutoimen toteutushetkeen. Jotta varmistettaisiin, että nämä säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat linjassa keskenään ja jotta helpotettaisiin kriisinratkaisuprosessia, on tarpeen, että laitokset, viranomaiset ja markkinatoimijat, mukaan lukien sijoittajat, jotka ovat unionin ulkopuolisissa valtioissa asuvia henkilöitä, saavat velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan kattavan käsityksen keskitetysti. Tämän vuoksi on suotavaa, että direktiivissä 2014/59/EU edellytetyt asianomaiset tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(2)

Direktiivin 2014/59/EU määritelmien lisäksi tarvitaan eräitä erityisiä määritelmiä käytetyistä teknisistä käsitteistä.

(3)

Elvytyssuunnitelmiin sisällytettävistä vähimmäistiedoista annettavissa yhdenmukaisissa säännöissä olisi otettava rajoituksitta huomioon toimivaltaisten viranomaisten valtuudet asettaa tietyille laitoksille yksinkertaistettuja velvoitteita elvytyssuunnitelmien sisällön ja yksityiskohtien osalta direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti.

(4)

Yhdenmukaisissa säännöissä olisi lisäksi täsmennettävä, mitä tietoja sisällytetään erilliseen elvytyssuunnitelmaan ja direktiivin 2014/59/EU 7 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti konsernin elvytyssuunnitelmaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisten direktiivin 4 artiklan mukaisesti asetettujen yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamista.

(5)

On tärkeää, että elvytyssuunnitelmiin sisällytetyt tiedot ovat riittävät ja että ne vastaavat tarkoin edellytyksiä, jotka määräytyvät sen mukaan, onko kyseessä elvytyssuunnitelma, jonka on laatinut laitos, joka ei kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (2) 111 ja 112 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin, vai onko kyseessä direktiivin 2014/59/EU 7 artiklan 2 kohdan mukainen erillinen elvytyssuunnitelma tai direktiivin 2014/59/EU 7 artiklan 5 ja 6 kohdan mukainen konsernin elvytyssuunnitelma.

(6)

Jotta elvytyssuunnitelmien rakenne olisi helpompi jäsentää, tietovaatimukset olisi ryhmiteltävä tiettyihin jaksoihin, joista osa olisi jaoteltava alajaksoihin, kuten tässä asetuksessa säädetään.

(7)

Jotta elvytyssuunnitelmat voidaan tarvittaessa panna täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, on tärkeää, että kyseisten suunnitelmien perustana on moitteeton päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontarakenne. Elvytyssuunnitelmissa olisi näin ollen oltava kuvaus kyseiseen tapaukseen liittyvästä päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmästä. Suunnitelmassa olisi muun muassa selostettava, miten se kehitettiin, kuka sen hyväksyi ja miten se on sisällytetty laitoksen tai konsernin yleiseen päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmään. Elvytyssuunnitelmassa olisi tapauksen mukaan selostettava, millä toimenpiteillä on varmistettu mahdollisen tytäryritystä koskevan erillisen elvytyssuunnitelman ja konsernin elvytyssuunnitelman välinen johdonmukaisuus.

(8)

Elvytyssuunnitelmat ovat ratkaisevan tärkeitä arvioitaessa elvytystoimintavaihtoehtojen toteutettavuutta. Näin ollen elvytyssuunnitelman olisi sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot päätöksentekomenettelystä, jolla suunnitelma otetaan käyttöön päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontarakenteen olennaisena osana ja pohjautuen eskalointimenettelyyn, jossa käytetään direktiivin 2014/59/EU 9 artiklassa tarkoitettuja indikaattoreita. Jokainen kriisi on erilainen, ja siksi yhden indikaattorin täyttyminen ei johda automaattisesti tiettyyn elvytystoimintavaihtoehtoon eikä yleensäkään aktivoi ratkaisukehystä, joka automaattisesti edellyttää tietyn elvytystoimintavaihtoehdon täytäntöönpanoa ennalta määritettyjen menettelyllisten vaatimusten mukaisesti. Indikaattoreita olisi käytettävä pikemminkin ilmaisemaan se, että olisi aloitettava eskalointimenettely, jossa arvioidaan, miten kriisitilanne olisi parasta ratkaista. Ennen kyseisten indikaattorien täyttymistä olisi hyödynnettävä myös tavanomaisessa riskinhallinnassa käytettyjä tietoja ja vertailuarvoja ja tiedotettava niiden perusteella laitokselle tai konsernille, että sen taloudellinen tilanne uhkaa heikentyä tai että indikaattorit saattavat laueta. Tällaiset varhaiset varoitussignaalit eivät ole direktiivissä 2014/59/EU tarkoitettuja indikaattoreita eivätkä osoituksia elvytysvaiheeseen siirtymisestä, eivätkä ne edellytä tavanomaisten menettelyjen lisäksi eskalointia, mutta niiden avulla voidaan varmistaa, että laitoksen tavanomainen riskinhallinta ja indikaattoreiden seuranta ovat keskenään johdonmukaisia. Elvytyssuunnitelman olisi siksi sisällettävä kuvaus siitä, miten laitoksen riskinhallinnan soveltuvat osat kytkeytyvät indikaattoreihin.

(9)

Strategisessa analyysissä olisi otettava huomioon elvytyssuunnitelmia koskevat kansainväliset standardit, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän määrittämät finanssilaitosten kriisinratkaisujärjestelmien avaintekijät (”Key Attributes of Effective Resolution Regimes for Financial Institutions” -asiakirja). Avaintekijöitä koskevan asiakirjan mukaan strategisessa analyysissä olisi kartoitettava laitoksen keskeiset ja järjestelmän kannalta tärkeät toiminnot ja määritettävä tärkeimmät toimet, joiden avulla näitä toimintoja ylläpidetään eri elvytysskenaarioissa. Näin ollen strategisen analyysin olisi sisällettävä kaksi osaa. Strategisen analyysin ensimmäisessä osassa olisi kuvattava laitos tai konserni ja sen ydinliiketoiminta-alueet ja kriittiset toiminnot. Laitosta tai konsernia koskevassa kuvauksessa olisi annettava yleiskuvaus laitoksesta tai konsernista ja sen toiminnasta ja kuvattava yksityiskohtaisesti sen ydinliiketoiminta-alueet ja kriittiset toiminnot. Jotta elvytystoimintavaihtoehtoja (esimerkiksi liiketoiminta-alueista luopuminen tai niiden myynti) olisi helpompi arvioida, on tärkeää yksilöidä oikeushenkilöt, joihin ydinliiketoiminta-alueet ja kriittiset toiminnot sisältyvät, ja analysoida konserninsisäisiä sidoksia. Laitokset ovat direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti velvolliset osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että elvytyssuunnitelma voitaisiin kohtuullisella todennäköisyydellä panna täytäntöön aiheuttamatta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle. Lisäksi direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, missä määrin elvytyssuunnitelma tai siinä esitetyt yksittäiset toimintavaihtoehdot voitaisiin panna täytäntöön aiheuttamatta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle. Elvytyssuunnitelmissa olisi sen vuoksi oltava kuvaus ulkoisista sidoksista.

(10)

Strategisen analyysin toisessa osassa olisi yksilöitävä ja arvioitava mahdollisia elvytystoimintavaihtoehtoja. Laitoksen tai konsernin käytettävissä olevat elvytystoimintavaihtoehdot olisi ensin kuvattava kytkemättä niitä mihinkään tiettyyn vaikean rahoitustilanteen skenaarioon. Ne ovat keinoja parantaa yleistä kriisivalmiutta ja auttaa laitosta tai konsernia reagoimaan kriisiin joustavasti. Sen jälkeen strategisessa analyysissä olisi selostettava, miten elvytystoimintavaihtoehtoja on testattu erilaisissa vaikean rahoitustilanteen skenaarioissa, jotta voidaan arvioida alustavasti, mitkä elvytystoimintavaihtoehdot olisivat tehokkaita kussakin skenaariossa, ja esittää siten käytännön testituloksia elvytystoimintavaihtoehtojen tehokkuudesta ja indikaattoreiden asianmukaisuudesta. Elvytystoimintavaihtoehdoissa olisi myös esitettävä toimet, jotka laitos voisi toteuttaa, jos direktiivin 2014/59/EU 27 artiklan mukaisen varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytykset täyttyvät.

(11)

Elvytyssuunnitelmasta tiedottaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta on mahdollista panna suunnitelma täytäntöön tehokkaasti ja aiheuttamatta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle. Elvytyssuunnitelman olisi sen vuoksi sisällettävä myös viestintää ja julkistamista koskeva jakso, jossa käsitellään asianomaisille sisäisille elimille ja laitoksen tai konsernin henkilöstölle suunnattua sisäistä viestintää sekä ulkoista viestintää.

(12)

On mahdollista, että elvytyssuunnitelma aiheuttaa muutoksia laitoksen liiketoimintaorganisaatioon joko siksi, että helpotettaisiin suunnitelman päivittämistä ja sen tulevaa täytäntöönpanoa ja seurattaisiin indikaattoreita, tai siksi, että menettelyssä on havaittu elvytystoimintavaihtoehtojen toteutusta haittaavia esteitä. Elvytyssuunnitelmassa olisi kuvattava kyseiset organisaatiota koskevat valmistelu- ja seurantatoimet, jotka laitoksen olisi toteutettava, jotta olisi helpompi arvioida käytännössä, voidaanko suunnitelma kohtuullisella todennäköisyydellä panna täytäntöön, ja jotta laitoksen tai konsernin ja toimivaltaisten viranomaisten olisi helpompi seurata suunnitelman täytäntöönpanoa.

(13)

On tärkeää määritellä vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen täytyy ottaa huomioon arvioidessaan laitosten laatimia elvytyssuunnitelmia direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 16 artiklassa annetaan Euroopan pankkiviranomaiselle, jäljempänä ’EPV’, valtuudet antaa ohjeita unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset ja finanssilaitokset, joille kyseiset ohjeet ovat osoitettuja, pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan ohjeita. Koska direktiivissä 2014/59/EU valtuutetaan EPV antamaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joissa täsmennetään direktiivin tiettyjä näkökohtia, toimivaltaisen viranomaisten olisi mainitun artiklan mukaisesti otettava huomioon elvytyssuunnitteluun liittyviä skenaarioita ja elvytyssuunnitelmiin sisällytettäviä indikaattoreita käsittelevät EPV:n antamat ohjeet ja pyrittävä kaikin tavoin noudattamaan kyseisiä ohjeita asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(15)

Kuten direktiivissä 2014/59/EU säädetään, elvytyssuunnittelun tavoitteena on yksilöidä toimintavaihtoehtoja, joilla säilytetään tai palautetaan ennalleen vakavaan ongelmatilanteeseen joutuneen laitoksen tai konsernin elinkelpoisuus ja rahoitusasema. Elvytyssuunnitelman arviointiperusteiden avulla olisi näin ollen pyrittävä varmistamaan, että suunnitelma on sen piiriin kuuluvien yhteisöjen kannalta tarkoituksenmukainen ja että suunnitelma ja siinä yksilöidyt toimintavaihtoehdot ovat toimivia ja että ne voidaan aikanaan toteuttaa. Täsmälliset seikat, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, riippuvat elvytyssuunnitelman sisällöstä ja laajuudesta. Olisi vahvistettava arvioitavia vähimmäisperusteita koskevat yhdenmukaiset säännöt, jotta otettaisiin huomioon toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuudet määrätä tietyille laitoksille yksinkertaistettuja velvoitteita elvytyssuunnitelmien sisällön ja yksityiskohtien osalta direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti.

(16)

Tarvittaessa olisi määritettävä lisäperusteita, joita sovelletaan konsernin elvytyssuunnitelmien arviointiin, jotta voidaan ottaa huomioon tällaisiin suunnitelmiin sovellettavat direktiivissä 2014/59/EU säädetyt lisävaatimukset.

(17)

Elvytyssuunnitelmien olisi oltava täydellisiä, ja niiden olisi sisällettävä kaikki direktiivissä 2014/59/EU edellytetyt tiedot, mukaan lukien tässä asetuksessa täsmennetyt tiedot. Suunnitelmien olisi myös oltava kattavia, ja niiden olisi sisällettävä tarpeeksi yksityiskohtaista tietoa ja riittävästi erilaisia toimintavaihtoehtoja ottaen huomioon suunnitelman piiriin kuuluvan yhden tai useamman yhteisön olosuhteet.

(18)

Kriisinratkaisusuunnitelmien sisältöä koskevissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon meneillään oleva työ, jossa on tavoitteena koordinoida näitä näkökohtia maailmanlaajuisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän kautta.

(19)

Kriisinratkaisusuunnitelmien sisältöä ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevien standardien olisi oltava riittävän joustavia, jotta voidaan ottaa huomioon kyseessä olevan laitoksen tai konsernin olosuhteet ja jotta voidaan varmistaa, että suunnitelmat ovat kohdennettuja ja hyödyllisiä kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanon kannalta.

(20)

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi arvioitava, onko kriisinratkaisutavoitteet käytännössä mahdollista saavuttaa uskottavasti tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa. Tätä varten ne saattavat joutua hyödyntämään talletussuojajärjestelmien alaa koskevaa asiantuntemusta. Likvidaation käytännön toteutettavuuden ja uskottavuuden arviointi ei sulje pois tarvetta arvioida, saavutetaanko kriisinratkaisutavoitteet samassa laajuudessa kansallisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, mukaan lukien tavoite, jonka mukaan olisi mahdollisimman vähän turvauduttava poikkeukselliseen rahoitustukeen.

(21)

Purkamismahdollisuuksien arviointi on iteratiivinen prosessi ja mahdollinen ainoastaan, jos sen perustana on yksilöity parhaiten soveltuva kriisinratkaisustrategia. On mahdollista, että kriisinratkaisuviranomaiset toteavat prosessin päätteeksi, että on parempi käyttää muutettua tai täysin erilaista strategiaa.

(22)

Olisi myös tarkasteltava parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian muunnoksia sellaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi, jotka estävät parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanon; esimerkiksi kun yhden kriisinratkaisuviranomaisen malliin perustuvaa strategiaa (”single point of entry strategy”), jossa käytetään velkakirjojen arvon alaskirjausta, ei enää pystytä toteuttamaan, jos tappiot ovat suuremmat kuin emoyhteisön liikkeeseen laskemat hyväksyttävät velat.

(23)

Konsernien kriisinratkaisusuunnitelmia ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevissa standardeissa olisi sallittava, että kriisinratkaisustrategia perustuu jompaankumpaan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän viimeistelemään ja direktiivin 2014/59/EU johdanto-osan 80 kappaleessa tarkoitettuun lähestymistapaan. Kriisinratkaisustrategiat voivat nimittäin olla puitteiltaan sellaiset, että yksi kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvälineitä konsernin holdingyhtiön tai emoyrityksen tasolla (”single point of entry”, yhden kriisinratkaisuviranomaisen malli), tai sellaiset, että useampi kuin yksi kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvälineitä useampaan kuin yhteen alueelliseen tai toiminnalliseen alakonserniin tai yhteisöön rajatylittävässä konsernissa (”multiple point of entry”, usean kriisinratkaisuviranomaisen malli), taikka niissä voi aineksia molemmista puitetyypeistä.

(24)

Kriisinratkaisun suunnittelussa ja purkamismahdollisuuksien arvioinnissa olisi joka tapauksessa otettava huomioon muilta kuin kriisinratkaisutoimen toteuttavilta kriisinratkaisuviranomaisilta edellytetyt mahdolliset tukitoimet, kuten tietojen toimittaminen ja kriittisten yhteisten palvelujen tarjonnan jatkaminen, tai päätökset pidättyä toteuttamasta kriisinratkaisutoimea ottaen huomioon, että muilla kriisinratkaisuviranomaisilla on oikeus toimia tarvittaessa omasta aloitteestaan kotimaan rahoitusvakauden saavuttamiseksi, jos johtavat kriisinratkaisuviranomaiset eivät toteuta tehokkaita toimia.

(25)

Direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevassa C jaksossa eritellään useita seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa laitoksen tai konsernin purkamismahdollisuuksia, mutta kyseisessä jaksossa oleva luettelo on puutteellinen ja vaatii täsmennyksiä.

(26)

Direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan mukaan kriisinratkaisutoimi olisi toteutettava vain siinä tapauksessa, ettei laitoksen tai konsernin likvidaatio tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä olisi yleisen edun mukaista, ja näin ollen purkamismahdollisuuksien arvioinnissa tällaista likvidaatiota olisi tarkasteltava kriisinratkaisutoimen vaihtoehtona.

(27)

Direktiivin 2014/59/EU 23 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan useita edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta emoyritys, unionissa emoyrityksenä toimiva laitos ja tietyt konserniin kuuluvat muut yhteisöt ja niiden muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryritykset, jotka ovat laitoksia tai rahoituslaitoksia, voivat kyseisen direktiivin III luvun mukaisen konsernin rahoitustukisopimuksen perusteella tarjota rahoitustukea, joka on muodoltaan lainaa, takauksien asettamista tai varojen tarjoamista käytettäväksi vakuutena toiselle konserniyhteisölle, joka täyttää varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytykset. Direktiivin 2014/59/EU 25 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tukea tarjoavan konserniyhteisön toimivaltainen viranomainen voi kieltää rahoitustuen tarjoamisen tai rajoittaa sitä.

(28)

Ottaen huomioon tukea saavan yhteisön rahoitusvaikeudet sekä edellytys, jonka mukaan rahoitustuen avulla olisi pystyttävä kohtuullisella todennäköisyydellä poistamaan nämä vaikeudet, olisi analysoitava perusteellisesti tukea saavan yhteisön pääoma- ja maksuvalmiustarpeet ja analysoitava rahoitusvaikeuksien sisäiset ja ulkoiset syyt sekä aiemmat, nykyiset ja odotetut markkinaolosuhteet. Tämän analyysin olisi katettava suunnitellut toimenpiteet, joiden avulla on määrä puuttua tukea saavan yhteisön vaikeuksien syihin ja joilla voidaan tehokkaasti tukea sen taloudellisen tilanteen palauttamista ennalleen.

(29)

Eri edellytysten arvioinnista vastaavat kyseinen tukea tarjoava yhteisö, jäljempänä ’tukea tarjoava yhteisö’, sekä se toimivaltainen viranomainen, jonka vastuualueeseen tukea tarjoava laitos kuuluu. Arvioinnissa olisi otettava huomioon mahdollisten epäsuotuisien kehityssuuntien riski. Tehdäkseen kattavan arvioinnin tukea antavaan yhteisöön liittyvistä edellytyksistä toimivaltaisen viranomaisen, jonka vastuualueeseen tukea tarjoava yhteisö kuuluu, olisi lisäksi otettava huomioon sen toimivaltaisen viranomaisen toimittamat tiedot ja arvioinnit, jonka vastuualueeseen rahoitustukea saava konserniyhteisö kuuluu.

(30)

Tarkasteltaessa edellytystä, jonka mukaan sopimuksen ehtojen on oltava direktiivin 2014/59/EU 19 artiklan 7 kohdan mukaisia, olisi otettava huomioon tukea saavan yrityksen maksukyvyttömyysriski ja tukea tarjoavalle laitokselle tukea saavan yhteisön maksukyvyttömyystilanteessa aiheutuva tappio; tarkastelussa olisi verrattava tuen jälkeistä tilannetta tilanteeseen, jossa tukea ei myönnetä, ja siinä olisi käytettävä lähtökohtana kaikkia merkityksellisiä tietoja. Sopimuksen ehtojen olisi oltava tukea tarjoavan yhteisön omien etujen mukaiset, kuten 19 artiklan 7 kohdan b alakohdassa kuvataan; kyseisessä alakohdassa säädetään, että ehdoissa voidaan ottaa huomioon osapuolelle rahoitustuen tarjoamisesta koituva välitön tai välillinen hyöty. Tämän tarkastamiseksi olisi tehtävä perusteellinen analyysi kustannuksista ja hyödyistä, joita tukea tarjoavalle yhteisölle ja konsernille kokonaisuudessaan aiheutuu molemmissa skenaarioissa.

(31)

Rahoitustukisopimukset ja konsernin rahoitustuen tarjoaminen saattavat parantaa konsernin purkamismahdollisuuksia, esimerkiksi jos ne ovat linjassa kriisinratkaisustrategian sisältämän tappioiden kattamismekanismin kanssa. Toisaalta ne voivat myös heikentää valitun kriisinratkaisustrategian toteutettavuutta, esimerkiksi jos strategiassa edellytetään konsernin eri osien erottamista toisistaan. Purkamismahdollisuuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa olisi sen vuoksi käytettävä perustana purkamismahdollisuuksien arviointia, erillistä kriisinratkaisusuunnitelmaa ja tapauksen mukaan konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa, sellaisena kuin se on vahvistettu kriisinratkaisukollegioiden yhteisellä päätöksellä.

(32)

Sovellettaessa direktiivin 2014/59/EU 36 artiklaa sekä 49 artiklan 3 kohtaa ja 74 artiklaa on tärkeää varmistaa, etteivät riippumattomat arvioijat arvostustehtäviä suorittaessaan ole eikä niiden katsota olevan viranomaisten, mukaan lukien kriisinratkaisuviranomainen, tai mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön vaikutuksen alaisia.

(33)

Näin ollen olisi sovellettava yhdenmukaisia sääntöjä, kun määritetään, missä olosuhteissa henkilön katsotaan olevan riippumaton asianomaisista viranomaisista, mukaan lukien kriisinratkaisuviranomainen, ja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta laitoksesta tai yhteisöstä. Näiden sääntöjen olisi sisällettävä vaatimuksia, jotka koskevat kyseisen henkilön asiantuntemusta ja resursseja ja henkilön suhdetta asianomaisiin viranomaisiin, mukaan lukien kriisinratkaisuviranomainen, ja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun laitokseen tai yhteisöön.

(34)

Riippumattomuutta voidaan lujittaa asettamalla edellytyksiä, joilla varmistetaan riippumattoman arvioijan asiantuntemuksen ja resurssien riittävyys. Olisi ennen kaikkea varmistettava, että riippumattomalla arvioijalla on tarvittava pätevyys, tiedot ja asiantuntemus kaikilta asiaankuuluvilta osa-alueilta, erityisesti pankkialan arvonmäärityksen ja laskentatoimen alalta. Olisi myös varmistettava, että riippumattomalla arvioijalla tai riippumattoman arvioijan saatavilla on riittävät henkilö- ja tekniset resurssit arvostuksen suorittamista varten. Tätä varten on mahdollisesti tarkoituksenmukaista hankkia käyttöön riittävät henkilö- ja tekniset resurssit turvautumalla muiden arvonmääritysasiantuntijoiden tai asianajotoimistojen tai muiden tahojen henkilöstöön tai toimeksisaajiin arvostuksen suorittamisen yhteydessä. Jos avuksi palkataan henkilöstöä tai hankitaan toimeksisaajia, niiden eturistiriidattomuus on varmistettava, jotta riippumattomuus ei vaarannu. Riippumattoman arvioijan olisi kaikissa tapauksissa oltava vastuussa arvostuksen tuloksesta.

(35)

Lisäksi olisi varmistettava, että riippumaton arvioija kykenee suorittamaan arvostuksen tehokkaasti ja turvautumatta aiheettomasti mihinkään asianomaiseen viranomaiseen, kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, ja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun laitokseen tai yhteisöön. Arvostuksen suorittamisen tueksi tarvittavien ohjeiden tai neuvonnan antamista, esimerkiksi kun on kyse unionin lainsäädännön nojalla kriisinratkaisun arvostustarkoituksiin osoitetuista menetelmistä, ei kuitenkaan olisi pidettävä aiheettomana turvautumisena, jos tällaisten ohjeiden tai tällaisen neuvonnan katsotaan olevan tarpeen arvostuksen suorittamisen tukemiseksi. Avun tarjoamista, esimerkiksi kun kyseinen laitos tai yhteisö tarjoaa avuksi järjestelmiä, tilinpäätöksiä, sääntelyn edellyttämiä katsauksia, markkinatietoja, muita asiakirjoja tai muuta apua riippumattomalle arvioijalle, ei myöskään pitäisi estää, jos nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, arvioi, että sen katsotaan olevan tarpeen arvostuksen suorittamisen tukemiseksi. Ohjeiden, neuvonnan tai muuntyyppisen tuen antamisesta olisi sovittava tapauskohtaisesti tai tapausryhmittäin noudattaen kulloinkin käytössä olevia menettelyjä.

(36)

Kohtuullisen korvauksen maksamista ja kohtuullisten kulujen korvaamista arvostuksen yhteydessä ei pitäisi estää.

(37)

Riippumattomuus voi vaarantua, jos arvostuksen suorittaa henkilö, joka on minkä tahansa asianomaisen viranomaisen, kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, ja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön palveluksessa tai sidoksissa niihin; riippumattomuus voi vaarantua siitäkin huolimatta, että on otettu käyttöön täysimääräinen rakenteellinen erottaminen esimerkiksi oman työn tarkastamisen, oman edun, asianajon, läheisyyden, luottamuksen tai painostuksen muodostamien uhkien välttämiseksi. Sen vuoksi on tarpeen huolehtia asianmukaisen oikeudellisen erottamisen varmistamisesta niin, ettei riippumaton arvioija ole minkään asianomaisen viranomaisen, kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, eikä direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön palveluksessa tai niiden toimeksisaaja tai konsernisuhteessa niihin.

(38)

On myös tarpeen varmistaa, ettei riippumattomalla arvioijalla ole olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa mihinkään asianomaiseen viranomaiseen nähden, kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, eikä direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun laitokseen tai yhteisöön nähden, mukaan lukien sen toimiva johto, määräysvaltaa käyttävät osakkeenomistajat, konserniyhteisöt ja merkittävät velkojat; tällainen tilanne voi syntyä, jos riippumaton arvioija on kyseisen laitoksen tai yhteisön merkittävä velkoja. Myös henkilökohtaiset suhteet voivat muodostaa olennaisen etuyhteyden.

(39)

Näin ollen nimittävän viranomaisen tai vastaavan muun viranomaisen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, olisi arvioitava mahdollisten olennaisten etuyhteyksien tai eturistiriitojen olemassaolo. Riippumattoman arvioijan olisi tämän arvioinnin yhteydessä ilmoitettava nimittävälle viranomaiselle tai vastaavalle muulle viranomaiselle, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, kaikista todellisista tai mahdollisista eduista, joita voidaan kyseisen henkilön näkemyksen mukaan pitää olennaisina kyseisen viranomaisen arvioinnissa; samassa yhteydessä riippumattoman arvioijan olisi annettava kaikki tiedot, joita kyseinen viranomainen voi kohtuudella pyytää arvioinnin tueksi. Kun kyseessä on oikeushenkilö, riippumattomuutta olisi arvioitava suhteessa koko yhtiöön tai henkilöyhtiöön ottaen kuitenkin huomioon mahdollinen rakenteellinen erottaminen ja muut mahdolliset tehtävien erillään pitoon tarkoitetut järjestelyt arvostukseen mahdollisesti osallistuvien henkilöstön jäsenten ja muiden henkilöstön jäsenten välillä esimerkiksi oman työn tarkastamisen, oman edun, asianajon, läheisyyden, luottamuksen tai painostuksen muodostamien uhkien välttämiseksi. Jos nämä uhat ovat sovellettuihin suojatoimiin verrattuina niin merkittäviä, että henkilön riippumattomuus vaarantuu, kyseisen yhtiön tai henkilöyhtiön ei pitäisi olla riippumattomana arvioijana.

(40)

Sellaista lakisääteistä tilintarkastajaa, joka on suorittanut direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön tarkastuksen riippumattoman arvioijan kelpoisuusarviointia edeltävänä vuonna, ei pitäisi missään olosuhteissa katsoa riippumattomaksi. Myös muut tarkastus- ja arvonmäärityspalvelut, joita kyseiselle laitokselle tai yhteisölle on tarjottu vuosina, jotka välittömästi edeltävät päivää, jona riippumattomuus on määrä arvioida, olisi katsottava olennaiseksi etuyhteydeksi tai eturistiriidaksi, jollei nimittävän viranomaisen tai vastaavan muun viranomaisen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, hyväksymällä tavalla osoiteta, että tämä ei pidä paikkaansa, kun otetaan huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien mahdollinen rakenteellinen erottaminen tai muut käytössä olevat järjestelyt.

(41)

Nimittämisen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää, että riippumaton arvioija soveltaa voimassa olevien eettisten sääntöjen ja ammatillisten normien mukaisia periaatteita ja menettelyjä havaitakseen todellisia tai mahdollisia etuja, jotka kyseisen arvioijan näkemyksen mukaan voivat muodostaa olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan. Nimittävälle viranomaiselle tai vastaavalle muulle kyseisen jäsenvaltion viranomaiselle olisi ilmoitettava viipymättä kaikista havaituista todellisista tai mahdollisista eduista, ja kyseisen viranomaisen olisi tarkasteltava, muodostavatko ne olennaisen edun, jolloin riippumattoman arvioijan nimitys olisi mitätöitävä ja tilalle olisi nimitettävä uusi arvioija.

(42)

Direktiivissä 2014/59/EU jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan omille kriisinratkaisuviranomaisilleen useita eri valtuuksia, mukaan lukien mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 66 alakohdassa määritellyt alaskirjaus- ja muuntamisvaltuudet, joita voidaan käyttää erillään kriisinratkaisutoimesta tai yhdessä sen kanssa.

(43)

On tärkeää varmistaa, että alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia voidaan soveltaa kaikkiin velkoihin, joita ei ole direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan nojalla rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Kun kyse on kolmannen maan lainsäädännön alaisista veloista, jotka ovat muita kuin ne, jotka kuuluvat niiden velkojen luetteloon, joihin sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua soveltamisalan ulkopuolelle rajaamista, olisi otettava käyttöön sopimusehto, jolla tunnustetaan, että tällaisiin velkoihin voidaan soveltaa alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.

(44)

Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimusehdot olisi sisällytettävä sopimuksiin, joissa syntyvään velkaan sovelletaan mainittua artiklaa ja jotka tehdään niiden säännösten soveltamispäivän jälkeen, jotka on hyväksytty direktiivin 2014/59/EU IV osaston IV luvussa olevan 5 jakson saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(45)

Direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto olisi erityisesti sisällytettävä asianomaisiin sopimuksiin, jotka koskevat velkaa, joka ei ole syntyessään täysin vakuudellista tai joka on täysin vakuudellista mutta velkaa koskevat sopimusehdot eivät velvoita velallista asettamaan vakuutta, joka kattaisi velan täysimääräisesti ja jatkuvasti unionin lainsäädännössä tai kolmansien maiden vastaavaksi katsotussa lainsäädännössä vahvistettujen sääntelyä koskevien vaatimusten mukaisesti.

(46)

Jos asianomaiset sopimukset tehdään ennen niiden säännösten soveltamispäivää, jotka on hyväksytty direktiivin 2014/59/EU IV osaston IV luvussa olevan 5 jakson saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, sopimusehto olisi sisällytettävä niihin, jos sopimuksen mukaiset velat syntyvät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamispäivän jälkeen.

(47)

Lisäksi jos asianomaiset sopimukset tehdään ennen niiden säännösten soveltamispäivää, jotka on hyväksytty direktiivin 2014/59/EU IV osaston IV luvussa olevan 5 jakson saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, sopimuksia koskevien olennaisten muutosten, jotka vaikuttavat sopimuksen osapuolen aineellisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin, olisi käsitettävä direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusehdon lisäämistä koskeva velvoite. Ei-olennaisten muutosten, jotka eivät vaikuta asianomaisen sopimuksen osapuolen aineellisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin, ei pitäisi riittää laukaisemaan sopimusehdon sisällyttämistä koskevaa vaatimusta; kaikissa muissa tapauksissa sopimusehto olisi otettava käyttöön.

(48)

Jotta mahdollistettaisiin asianmukainen lähentymisen taso ja samalla varmistettaisiin, että kriisinratkaisuviranomaiset ja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut laitokset ja yhteisöt voivat ottaa huomioon oikeusjärjestelmien erot tai velan luonteesta tai muodosta johtuvat erot, on aiheellista säätää sopimusehdon pakollisesta sisällöstä.

(49)

Jotta saataisiin aikaan asianomaisten viranomaisten välistä koordinointia tehostava yhdenmukainen lähestymistapa kaikkialle unioniin ja jotta kriisinratkaisuviranomainen voisi tehdä kriisinratkaisupäätökset riittävin tiedoin ja ripeästi, tässä asetuksessa vahvistetaan direktiivin 2014/59/EU 81 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä ilmoituksia koskevat menettelyt ja ilmoitusten sisältö.

(50)

Ilmoitukset olisi tehtävä turvallisen sähköisen viestinnän avulla ottaen huomioon ilmoitettavan asian kiireellisyys ja tärkeys. Osapuolten välisen koordinoinnin tukemiseksi viestintäprosessissa on otettu huomioon myös ennalta annettava suullinen ilmoitus ja myöhemmin tapahtuva vastaanottovahvistus.

(51)

Ilmoituksissa olisi oltava riittävät tiedot, jotta vastaanottaja pystyy suorittamaan tehtävänsä viipymättä, ja siksi vahvistetaan tarkat sisältövaatimukset ilmoitukselle, joka direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön ylimmän hallintoelimen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, kun kyseinen laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu. Vastaavasti kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa tällaisesta ilmoituksesta kriisinratkaisuviranomaiselle, ilmoittamisen olisi sisällettävä kyseiset tiedot, jotta kriisinratkaisuviranomainen voi täyttää tehtävänsä. Lisäksi olisi asetettava erityiset sisältövaatimukset ilmoitukselle, joka koskee sen arviointia, että 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, kun tällaisen arvioinnin vireillepanijana on toimivaltainen viranomainen tai kriisinratkaisuviranomainen. Tällaisessa tapauksessa ilmoituksessa olisi lisäksi täsmennettävä direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt asiaa koskevat edellytykset.

(52)

Jotta saataisiin aikaan koko unionin kattava yhdenmukaistettu lähestymistapa, jota noudattaen sidosryhmille tiedotetaan riittävästi kriisinratkaisutoimista, tässä asetuksessa vahvistetaan sen ilmoituksen tekomenettelyt ja sisältö, jossa esitetään tiivistetysti kriisinratkaisutoimen vaikutukset, mukaan lukien päätös tiettyjen oikeuksien käyttämisen keskeyttämisestä tai rajoittamisesta direktiivin 2014/59/EU 69, 70 ja 71 artiklan mukaisesti.

(53)

Tässä asetuksessa säädetään kyseisen ilmoituksen sisällöstä ottaen huomioon tietyt kriittiset tiedot, jotka on välitettävä vähittäisasiakkaille ja muille asiakkaille sekä velkojille; niiden seikkojen osalta, joita ei ole määritetty tässä asetuksessa, ilmoituksessa olisi noudatettava kriisinratkaisusuunnitelmaan kuuluvaa laajempaa viestintästrategiaa, jota käsitellään tämän asetuksen toisen luvun I ja II jaksossa. On tarpeen hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, joissa vahvistetaan yhdenmukaiset yksityiskohtaiset säännöt kriisinratkaisukollegioiden perustamisesta ja menettelyistä, joita niiden on noudatettava suorittaessaan direktiivin 2014/59/EU 88 artiklassa säädettyjä toimintoja ja tehtäviä, sillä konsernin kriisinratkaisun suunnittelulla ja konsernin kriisinratkaisulla voi olla suuria vaikutuksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

(54)

Kriisinratkaisukollegiota perustettaessa on tarpeen välttää päällekkäisyyksiä konsolidointiryhmän valvojan ja valvontakollegion jo tekemän työn kanssa. On myös tärkeää mukauttaa työtä niin, että se vastaa kollegion toiminnasta johtuvia tarpeita. Erityisesti on aiheellista varmistaa, että konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ottaa huomioon kaiken merkityksellisen työn, jota konsolidointiryhmän valvoja on tehnyt valvontakollegion yhteydessä, ja päivittää ja mukauttaa kyseistä työtä; tämä on aiheellista varsinkin yksilöitäessä asianomaisia konserniyhteisöjä ja vastaavasti viranomaisia, jotka olisi kutsuttava kollegioon jäseninä tai tarkkailijoina (”kuvaus”).

(55)

Direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 6 kohdassa oleva viittaus muihin ryhmiin tai kollegioihin, jotka hoitavat samoja tehtäviä ja toimintoja, olisi tulkittava niin, että se kattaa muun muassa kriisinhallintaryhmät, jotka perustetaan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmässä ja G20-maiden kesken kehitettyjen yhteisten periaatteiden ja lähestymistapojen mukaisesti. Näin ollen on tärkeää säätää, että kun konsernitason kriisinratkaisuviranomaiset arvioivat velvollisuuttaan perustaa kriisinratkaisukollegio, ne arvioivat myös, toimivatko nämä muut ryhmät tai kollegiot tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(56)

Kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaisten osallistumisesta kriisinratkaisukollegioon tarkkailijoina säädetään jo direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 3 kohdassa. Sen vuoksi on tarpeen säätää menettelystä, jonka mukaisesti järjestetään niiden osallistuminen kriisinratkaisukollegioon ja kollegion eri tehtäviin.

(57)

Kriisinratkaisusuunnittelun tehostamiseksi tarvitaan tehokasta ja oikea-aikaista vuorovaikutusta ja yhteistyötä kriisinratkaisukollegion ja pankkikonsernin välillä, varsinkin konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen välillä. Tämän vuoksi konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen odotetaan tiedottavan unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle kriisinratkaisukollegion perustamisesta, sen kokoonpanosta sekä kokoonpanossa tapahtuvista mahdollisista muutoksista. Tehokas ja oikea-aikainen vuorovaikutus ja yhteistyö konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen välillä ei saisi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että tingitään rahoitusvakauden säilyttämisen edellyttämästä reagointinopeudesta tai että ohitetaan varautumiseen tai ennaltaehkäisyyn liittyvät näkökohdat ja kriisinratkaisusuunnittelun edellyttämä monitahoinen taloudellinen arviointi.

(58)

Kriisinratkaisukollegion kirjallisten järjestelyjen ja menettelyjen olisi sisällettävä tarvittavat organisatoriset määräykset, joilla varmistetaan tehokas ja toimiva päätöksenteko. Kriisinratkaisukollegion olisi ennen kaikkea tunnustettava tarve perustaa kollegion yhteyteen joustavia alarakenteita hoitamaan kollegion toimintoja sekä varmistettava, että jäsenet pystyvät osallistumaan asianmukaisesti kollegion kunkin toiminnon yhteydessä. Erityisesti silloin, kun katsotaan asianmukaiseksi, että muut kuin kollegion jäseniin kuuluvat viranomaiset osallistuvat kollegioon tarkkailijoina, on tarpeen, että konsernitason kriisinratkaisuviranomainen varmistaa, että osallistumisen ehdot ja edellytykset vahvistetaan kirjallisissa järjestelyissä ja etteivät ne ole suotuisampia kuin tässä asetuksessa säädetyt kollegion jäseniä koskevat ehdot ja edellytykset.

(59)

Kriisinratkaisukollegion kirjallisten järjestelyjen ja menettelyjen olisi sisällettävä myös tarvittavat operatiiviset määräykset sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuviranomaisilla on mahdollisuus koordinoida valvontakollegiolle antamiaan tietoja ja järjestää valvontakollegiolta saamiensa tietojen analysointi, tarkastelu ja arviointi. Siksi olisi hyvä, että kirjallisiin järjestelyihin kuuluisi viestintämenettely valvonta- ja kriisinratkaisukollegion välillä ja ennen kaikkea konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja konsolidointiryhmän valvojan välillä. Kirjallisissa järjestelyissä olisi myös vahvistettava menettelyt, joita kriisinratkaisukollegioissa on noudatettava yhteisymmärrykseen pääsemiseksi kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka käytännössä edellyttävät koordinointia mutta joissa ei direktiivin 2014/59/EU mukaisesti vaadita yhteistä päätöstä.

(60)

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava saada kaikki tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä ja vastuualueidensa hoitamiseen, ja sen olisi toimittava koordinaattorina kerättäessä ja jaettaessa miltä tahansa kollegion jäseneltä tai konserniyhteisöltä saatuja tietoja, joihin sovelletaan direktiivissä 2014/59/EU säädettyjä luottamuksellisuutta ja luottamuksellisten tietojen vaihtoa koskevia säännöksiä.

(61)

Varmistuakseen operatiivisten menettelyjen toimivuudesta kriisitilanteissa konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen olisi testattava kriisinratkaisukollegion toimintaa, ja aiheellisiksi katsomissaan tapauksissa sillä olisi oltava mahdollisuus ottaa unionissa emoyrityksenä toimiva yritys mukaan tällaisten testien suorittamiseen.

(62)

On olennaista, että kaikki yhteisen päätöksen tekomenettelyt suunnitellaan ajoissa ja realistisesti. Jokaisen näihin menettelyihin osallistuvan kriisinratkaisuviranomaisen olisi toimitettava konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle oma osuutensa kyseiseen yhteiseen päätökseen oikea-aikaisesti, tehokkaasti ja kyseessä olevan yhteisen päätöksen aikataulun mukaisesti.

(63)

On tarpeen varmistaa, että yhteiset päätökset tehdään nopeasti ja oikea-aikaisesti. Tämä on erityisen tärkeää kriisinratkaisua koskevien päätösten kannalta, ja toisaalta olennaista myös kriisinratkaisun suunnittelun kannalta. Lisäksi olisi varmistettava, että kaikilla yhteisen päätöksen tekomenettelyyn osallistuvilla viranomaisilla on riittävästi aikaa esittää näkemyksensä. Jotta näiden kahden tavoitteen välillä löydettäisiin oikea tasapaino, konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle olisi annettava valtuudet toimittaa ehdotusluonnoksensa muille menettelyyn osallistuville viranomaisille ja asettaa samalla riittävä määräaika; jos viranomaiset eivät asetetun määräajan kuluessa ilmoita vastustavansa ehdotusta, niiden katsotaan hyväksyneen sen. Kyseistä määräaikaa asettaessaan konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon päätöksentekomenettelyn varsinainen määräaika, josta on säädetty laissa tai jonka kollegio on itse aiemmin määrittänyt.

(64)

Jotta menettely olisi toimiva, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisella olisi oltava viime kädessä vastuu noudatettavien vaiheiden järjestyksen määrittämisestä. Yhteisen päätöksen tekemisen vaiheet olisi määritettävä ottaen huomioon, että osa kyseisistä vaiheista voidaan toteuttaa samanaikaisesti ja osa peräkkäin.

(65)

Direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 3 kohdan mukaan konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat olisi tarkistettava ja päivitettävä vähintään vuosittain. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja päivitetään myös tapauskohtaisesti, jos tällainen tarve syntyy joko valvontakollegion saamien tietojen vuoksi tai kriisinratkaisukollegion omasta aloitteesta.

(66)

Jotta parannettaisiin kriisinratkaisukollegioiden toiminnan avoimuutta, tässä asetuksessa olisi selkeästi vahvistettava yhdenmukaiset edellytykset, joiden mukaisesti yhteiset päätökset annetaan tiedoksi unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle ja asianomaisen konsernin muille yhteisöille. Menettelyjen ja tulosten vertailukelpoisuuden varmistamisen vuoksi ja lähentymisen saavuttamiseksi on tarpeen esittää selkeästi yhdenmukaiset säännöt menettelystä ja asiakirjoista, joita kriisinratkaisukollegoissa tapahtuva yhteisten päätösten tekeminen edellyttää.

(67)

Olisi myös varmistettava konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemien yksittäisten päätösten koordinointi, jotta kriisinratkaisukollegio pystyy hoitamaan direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 1 kohdassa säädetyt tehtävänsä. Näin ollen on tarpeen määrittää kollegion toimintaa koskeva menettely kehykseksi konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle ja muille viranomaisille, kun pyritään tehokkaaseen ja toimivaan konsernin kriisinratkaisusuunnitteluun yhteisten päätösten puuttuessakin.

(68)

Konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta määritettäessä kriisinratkaisukollegioon osallistuvien asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi direktiivin 2014/59/EU 91 ja 92 artiklan mukaisesti tarkasteltava, onko kyseisellä kriisinratkaisulla konserniulottuvuus. Tätä varten konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen olisi pyrittävä tunnistamaan kaikki konsernin yhteisöt, joihin kohdistuu tai saattaa kohdistua vaikutuksia siinä tapauksessa, että konsernin jokin yhteisö tai unionissa emoyrityksenä toimiva yritys täyttää direktiivin 2014/59/EU 32 tai 33 artiklan mukaiset edellytykset.

(69)

Mahdollisimman hyvien kriisinratkaisuedellytysten varmistamiseksi on tarpeen toimia tehokkaasti ja vaikuttavasti lyhyessä ajassa. Sen vuoksi on tärkeää säätää, että konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta arvioidessaan kriisinratkaisukollegion olisi tarkasteltava myös kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuuden tarvetta. Kriisinratkaisukollegion olisi erityisesti rahoitussuunnitelmien ja direktiivin 2014/59/EU soveltamisen osalta otettava huomioon se, onko kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuus tarpeen. Vastavuoroisuuden puuttuessa rahoitussuunnitelmaa olisi muutettava vastaavasti sisällöltään ja menettelyltään. Toiminnan tehostamiseksi konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle olisi annettava mahdollisuus korvata konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta puoltava lopullinen arviointinsa kyseistä erityissuunnitelmaa koskevalla ehdotuksellaan.

(70)

Konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmassa olisi siinä määrin kuin se on mahdollista ja asianmukaista otettava huomioon konsernin kriisinratkaisusuunnitelma ja noudatettava sitä, paitsi jos kriisinratkaisuviranomaiset arvioivat kulloistenkin olosuhteiden perusteella, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisia toimia.

(71)

Kaikilla laitoksen kriisinratkaisun vaikutusten piiriin kuuluvilla olisi koordinointisyistä oltava kattava käsitys sellaisen kriisinratkaisuviranomaisen näkemyksistä ja toimista, joka vastustaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevaa yhteistä päätöstä. Mahdollisen vastustavan viranomaisen olisi sen vuoksi perusteltava vastustuksensa selkeästi konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle.

(72)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, on toimittanut komissiolle.

(73)

EPV on kuullut Euroopan järjestelmäriskikomiteaa seuraavista asiakirjaluonnoksista: direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan mukaiset tekniset sääntelystandardit sellaisten laitosten kriisinratkaisusuunnitelmien sisällöstä, jotka eivät kuulu direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin, ja mainitun direktiivin 13 artiklan mukaiset tekniset sääntelystandardit konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisällöstä sekä direktiivin 2014/95/EU 15 artiklan 4 kohdan mukaiset tekniset sääntelystandardit laitosten purkamismahdollisuuksien arvioinnissa sovellettavista perusteista sekä vastaavat konserneja koskevat direktiivin 16 artiklan 2 kohdan mukaiset tekniset sääntelystandardit.

(74)

EPV on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

1)

tiedot, jotka on sisällytettävä erilliseen elvytyssuunnitelmaan ja direktiivin 2014/59/EU 7 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti konsernin elvytyssuunnitelmaan;

2)

direktiivin 2014/59/EU 6 artiklan 8 kohdan mukaiset vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava sekä erillisen elvytyssuunnitelman että konsernin elvytyssuunnitelman yhteydessä;

3)

direktiivin 2014/59/EU 10 artiklan mukaisten kriisinratkaisusuunnitelmien sisältövaatimukset, kun kyse on laitoksista, jotka eivät kuulu direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvaan konserniin, ja direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan mukaisten konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältövaatimukset;

4)

seikat ja perusteet, jotka on arvioitava direktiivin 2014/59/EU 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa laitosten tai saman direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa konsernien purkamismahdollisuuksien arvioinnissa;

5)

direktiivin 2014/59/EU 23 artiklan 1 kohdan a, c, e ja i alakohdassa säädetyt edellytykset, joiden täyttyessä konserniyhteisö voi tarjota rahoitustukea mainitun direktiivin 19 artiklan mukaisesti;

6)

olosuhteet, joissa henkilö on riippumaton kriisinratkaisuviranomaisesta ja laitoksesta tai direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, sovellettaessa mainitun direktiivin 36 artiklan 1 kohtaa sekä 74 artiklaa;

7)

niiden velkojen luettelo, joihin sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajaamista sopimusehdon käyttöönottoa koskevan vaatimuksen ulkopuolelle, ja kyseisessä kohdassa edellytetyn sopimusehdon sisältö;

8)

direktiivin 2014/59/EU 81 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin ilmoituksiin ja mainitun direktiivin 83 artiklassa tarkoitettuun keskeyttämisilmoitukseen liittyvät menettelyt ja sisältö;

9)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kriisinratkaisukollegioiden perustamista ja niiden operatiivista toimintaa direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

1)

’erillisellä elvytyssuunnitelmalla’ mitä tahansa seuraavista:

2)

’kriisinratkaisustrategialla’ kriisinratkaisusuunnitelmassa tai konsernin kriisinratkaisusuunnitelmassa määritettyjen kriisinratkaisutoimien kokonaisuutta;

3)

’parhaiten soveltuvalla kriisinratkaisustrategialla’ kriisinratkaisustrategiaa, jonka avulla pystytään parhaiten saavuttamaan direktiivin 2014/59/EU 31 artiklassa säädetyt kriisinratkaisutavoitteet ottaen huomioon laitoksen tai konsernin rakenne ja liiketoimintamalli sekä konsernin oikeushenkilöihin sovellettavat kriisinratkaisujärjestelmät;

4)

’vaatimukset täyttävillä hyväksyttävillä veloilla’ hyväksyttäviä velkoja, jotka täyttävät direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset mainitun direktiivin 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään sisällyttämiselle;

5)

’yhden kriisinratkaisuviranomaisen mallilla’ kriisinratkaisustrategiaa, jonka puitteissa yksi kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvaltuuksia yksittäisen emoyrityksen tai konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvan yksittäisen laitoksen tasolla;

6)

’usean kriisinratkaisuviranomaisen mallilla’ kriisinratkaisustrategiaa, jonka puitteissa vähintään kaksi kriisinratkaisuviranomaista käyttää kriisinratkaisuvaltuuksia alueellisiin tai toiminnallisiin alakonserneihin tai konsernin yhteisöihin;

7)

’määräysvallalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohdassa määriteltyä määräysvaltaa;

8)

’määräosuudella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa määriteltyä määräosuutta.

1)

4 artiklan mukainen tiivistelmä elvytyssuunnitelman keskeisistä osista;

2)

5 artiklan mukaiset tiedot päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmästä;

3)

6–12 artiklan mukainen strateginen analyysi;

4)

14 artiklan mukainen viestintä- ja julkistamissuunnitelma;

5)

15 artiklan mukaiset valmistelevat toimenpiteet.

a)

elvytyssuunnitelman tiedot päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmästä;

b)

elvytyssuunnitelman strateginen analyysi, mukaan lukien yhteenveto 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaiselvytyskapasiteetista;

c)

mahdolliset laitokseen, konserniin tai elvytyssuunnitelmaan kohdistuneet olennaiset muutokset, jotka ovat tapahtuneet edellisen toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetun elvytyssuunnitelmaversion jälkeen;

d)

elvytyssuunnitelman viestintä- ja julkistamissuunnitelma;

e)

elvytyssuunnitelmassa esitetyt valmistelevat toimenpiteet.

1)

miten elvytyssuunnitelma kehitettiin, mukaan lukien ainakin seuraavat osatekijät:

2)

periaatteet ja menettelyt, joilla ohjataan elvytyssuunnitelman hyväksymistä, mukaan lukien vähintään seuraavat:

3)

tarvittavat edellytykset ja menettelyt, joilla varmistetaan elvytystoimintavaihtoehtojen oikea-aikainen täytäntöönpano, mukaan lukien ainakin seuraavat:

4)

suunnitelman johdonmukaisuus verrattuna laitoksen tai konsernin yleiseen riskinhallintakehykseen, mukaan lukien kuvaus laitoksen tai konsernin tavanomaisen sisäisen riskinhallinnan yhteydessä käytetyistä asiaan liittyvistä vertailuarvoista (varhaiset varoitussignaalit), jos kyseiset vertailuarvot ovat hyödyllisiä ilmoitettaessa johdolle siitä, että indikaattorit saatetaan mahdollisesti saavuttaa;

5)

johdon tietojärjestelmät, mukaan lukien kuvaus käytössä olevista järjestelyistä, joiden avulla varmistetaan, että elvytystoimintavaihtoehtojen täytäntöönpanoon tarvittavat tiedot ovat luotettavasti ja oikea-aikaisesti saatavilla, kun tehdään päätöksiä stressitilanteissa.

a)

7 artiklan mukainen kuvaus elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvasta yhteisöstä tai yhteisöistä;

b)

8–12 artiklan mukainen kuvaus elvytystoimintavaihtoehdoista.

a)

elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvaa yhteisöä tai yhteisöjä käsittelevä yleisluonnehdinta, mukaan lukien:

b)

kuvaus ydinliiketoiminta-alueista ja kriittisistä toiminnoista 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien oikeushenkilöiden ja sivuliikkeiden osalta;

c)

yksityiskohtainen kuvaus suunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen oikeudellisista ja taloudellisista rakenteista, mukaan lukien selvitys konserninsisäisistä sidoksista kaikkiin 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttäviin oikeushenkilöihin tai sivuliikkeisiin, ja erityisesti kuvaus seuraavista seikoista:

d)

kuvaus ulkoisista sidoksista, mukaan lukien vähintään seuraavat:

a)

joiden osuus elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen voitosta tai rahoituksesta on merkittävä tai joiden hallussa on merkittävä osa niiden varoista, veloista tai pääomasta;

b)

jotka huolehtivat keskeisistä kaupallisista toiminnoista;

c)

jotka huolehtivat keskitetysti keskeisistä operatiivisista, riskinhallinta- tai hallinnollisista toiminnoista;

d)

jotka kantavat merkittäviä riskejä, jotka voisivat pahimmassa skenaariossa vaarantaa laitoksen tai konsernin elinkelpoisuuden;

e)

joita ei voitaisi luovuttaa tai likvidoida aiheuttamatta todennäköisesti suurta riskiä koko laitokselle tai konsernille;

f)

jotka ovat tärkeitä rahoitusvakaudelle ainakin yhdessä niistä jäsenvaltioista, joissa niillä on sääntömääräinen kotipaikka tai joissa ne toimivat.

a)

elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen elinkelpoisuuden ja rahoitusaseman säilyttämiseen tai ennalleen palauttamiseen tarvittavat erinäiset pääoma- ja maksuvalmiustoimet, joiden ensisijaisena tavoitteena on varmistaa kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden elinkelpoisuus;

b)

järjestelyt ja toimenpiteet, joiden ensisijaisena tavoitteena on säilyttää tai palauttaa ennalleen laitoksen omat varat tai konsernin konsolidoidut omat varat turvautumalla pääomapohjan ulkoiseen vahvistamiseen ja toteuttamalla sisäisiä toimenpiteitä elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen pääomatilanteen parantamiseksi;

c)

järjestelyt ja toimenpiteet, joilla varmistetaan, että elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvalla yhteisöllä tai yhteisöillä on riittävät vararahoituslähteet sen varmistamiseksi, että ne pystyvät jatkamaan toimintaansa ja täyttämään velvoitteensa näiden erääntyessä;

d)

järjestelyt ja toimenpiteet riskin ja velkaantuneisuusasteen alentamiseksi tai liiketoiminta-alueiden uudelleenjärjestelemiseksi, mukaan lukien tarvittaessa selvitys mahdollisuuksista luopua olennaisessa määrin omaisuuseristä, oikeushenkilöistä tai liiketoiminta-alueista;

e)

järjestelyt ja toimenpiteet, joiden ensisijaisena tavoitteena on saada aikaan vapaaehtoinen velkojen uudelleenjärjestely, jotta vältyttäisiin laiminlyönniltä, purkamiselta, luokituksen huonontumiselta tai vastaavilta tapahtumilta.

1)

taloudellisten ja toiminnallisten vaikutusten arviointi, jossa esitetään odotetut vaikutukset elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen vakavaraisuuteen, maksuvalmiuteen, rahoitusasemaan, kannattavuuteen ja toimintoihin; tarvittaessa arvioinnissa on yksilöitävä selvästi ne konsernin eri yhteisöt, joihin toimintavaihtoehto saattaa vaikuttaa tai jotka osallistuvat sen toteuttamiseen;

2)

ulkoisia vaikutuksia ja järjestelmään kohdistuvia seurauksia koskeva arviointi, jossa esitetään odotetut vaikutukset elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen hoitamiin kriittisiin toimintoihin sekä vaikutukset, jotka kohdistuvat osakkeenomistajiin, asiakkaisiin, etenkin tallettajiin ja vähittäissijoittajiin, sekä vastapuoliin ja mahdollisesti konsernin muihin osiin;

3)

arvostusoletukset ja kaikki muut 1 ja 2 kohdan mukaisia arviointeja varten tehdyt oletukset, mukaan lukien oletukset, jotka koskevat varojen markkinoitavuutta tai muiden rahoituslaitosten käyttäytymistä.

a)

elvytystoimintavaihtoehtoon liittyvää riskiä koskeva arviointi, jossa käytetään pohjana mahdollisia kokemuksia elvytystoimintavaihtoehdon tai vastaavan toimenpiteen toteuttamisesta;

b)

yksityiskohtainen selvitys ja kuvaus mahdollisista olennaisista esteistä suunnitelman tehokkaalle toteuttamiselle kohtuuajassa sekä kuvaus siitä, missä määrin ja miten nämä esteet voitaisiin poistaa;

c)

tarvittaessa selvitys elvytystoimintavaihtoehdon tehokkaan toteuttamisen mahdollisista esteistä, jotka johtuvat konsernin rakenteesta tai konsernin sisäisistä järjestelyistä, mukaan lukien analyysi siitä, onko nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen tai varojen takaisinmaksulle konsernin sisällä olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

d)

ratkaisut b ja c alakohdassa yksilöityihin mahdollisiin esteisiin.

a)

kaikki järjestelyt ja toimenpiteet, joita tarvitaan rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin jatkuvan käytettävyyden ylläpitämiseksi;

b)

kaikki järjestelyt ja toimenpiteet, joita tarvitaan elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen operatiivisten prosessien jatkuvan toiminnan ylläpitämiseksi, mukaan lukien infrastruktuuri ja IT-palvelut;

c)

elvytystoimintavaihtoehdon toteuttamista ja vaikutuksia koskeva aikatauluarvio;

d)

elvytystoimintavaihtoehdon tehokkuus ja indikaattoreiden asianmukaisuus erilaisissa vaikean rahoitustilanteen skenaarioissa; arvioinnissa on tarkasteltava kunkin skenaarion vaikutusta elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvaan yhteisöön tai yhteisöihin, varsinkin niiden pääomaan, maksuvalmiuteen, kannattavuuteen, riskiprofiiliin ja toimintaan.

a)

sisäinen viestintä, erityisesti henkilöstölle, yritysneuvostoille ja muille henkilöstön edustajille;

b)

ulkoinen viestintä, erityisesti osakkeenomistajille ja muille sijoittajille, toimivaltaisille viranomaisille, vastapuolille, rahoitusmarkkinoille ja niiden infrastruktuurille, tallettajille ja yleisölle tarpeen mukaan;

c)

varsinaiset ehdotukset mahdollisten kielteisten markkinareaktioiden hallinnasta.

1)

sisältääkö suunnitelma kaikki tiedot, jotka luetellaan direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevassa A jaksossa ja täsmennetään tämän asetuksen ensimmäisen luvun I jaksossa;

2)

ovatko suunnitelmassa esitetyt tiedot direktiivin 2014/59/EU 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ajan tasalla ottaen huomioon myös mahdolliset yhteisöön tai yhteisöihin kohdistuneet olennaiset muutokset, erityisesti muutokset, jotka ovat kohdistuneet yhteisöjen oikeudelliseen tai organisatoriseen rakenteeseen tai liiketoimintaan tai rahoitustilanteeseen sen jälkeen, kun suunnitelma on viimeksi toimitettu;

3)

sisältääkö suunnitelma soveltuvin osin selvityksen siitä, miten ja milloin suunnitelman piiriin kuuluva yhteisö tai yhteisöt saattavat hakeutua keskuspankin järjestelyjen piiriin silloin, kun olosuhteet ovat sellaiset, joiden varalta suunnitelma on laadittu, ja eritelläänkö suunnitelmassa varat, joiden voidaan olettaa käyvän vakuudesta;

4)

onko suunnitelmassa otettu asiaankuuluvasti huomioon tarkoituksenmukainen määrä erilaisia vakavia makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarioita, jotka vastaavat suunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen erityisolosuhteita, ottaen huomioon EPV:n direktiivin 2014/59/EU 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti antamat ohjeet, joissa tarkennetaan elvytyssuunnitelmissa käytettävät eri skenaariot, ja pyrkien kaikin tavoin noudattamaan niitä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

5)

sisältääkö suunnitelma indikaattorit, joilla yksilöidään, missä vaiheessa suunnitelmassa tarkoitettuja asianmukaisia toimia voidaan ryhtyä toteuttamaan;

6)

onko 1–5 kohdassa tarkoitetut tiedot esitetty koko konsernin osalta;

7)

sisältääkö suunnitelma tapauksen mukaan myös järjestelyt sellaista konsernin sisäistä rahoitustukea varten, joka on hyväksytty konsernin rahoitustukea koskevan, direktiivin 2014/59/EU III luvun mukaisesti tehdyn sopimuksen nojalla;

8)

esitetäänkö suunnitelmassa kunkin siinä huomioon otetun vakavan makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarion osalta direktiivin 2014/59/EU 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

1)

suunnitelman selkeys katsotaan todennetuksi, jos

2)

suunnitelmaan sisältyvien tietojen merkityksellisyys katsotaan todennetuksi, jos kyseisissä tiedoissa keskitytään yksilöimään toimintavaihtoehtoja, joilla säilytetään tai palautetaan ennalleen laitoksen tai konsernin taloudellinen vahvuus ja elinkelpoisuus;

3)

elvytyssuunnitelman kattavuus katsotaan todennetuksi, jos ottaen huomioon erityisesti elvytyssuunnitelman piiriin kuuluvan yhteisön tai yhteisöjen liiketoiminnan luonne ja niiden koko ja sidokset muihin laitoksiin ja konserneihin ja yleensä rahoitusjärjestelmään

4)

suunnitelman sisäinen johdonmukaisuus katsotaan todennetuksi

a)

suunnitelman sisällyttämisen aste ja sen johdonmukaisuus verrattuna sen kohteena olevan yhteisön tai yhteisöjen yleiseen päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmään ja niiden riskinhallintakehykseen;

b)

sisältääkö suunnitelma riittävän määrän uskottavia ja toimivia elvytystoimintavaihtoehtoja, joiden ansiosta laitos tai konserni pystyisi kohtuullisella todennäköisyydellä reagoimaan nopeasti ja tehokkaasti erilaisiin rahoitusvaikeuksien skenaarioihin;

c)

esitetäänkö suunnitelmaan sisältyvissä elvytystoimintavaihtoehdoissa tehokkaita toimia vakavia makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarioita varten direktiivin 2014/59/EU 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

d)

onko toimintavaihtoehtojen toteuttamismääräaika realistinen ja otetaanko se huomioon menettelyissä, joilla varmistetaan elvytystoimien täytäntöönpano;

e)

missä määrin laitos tai konserni on valmistautunut vaikean rahoitustilanteen korjaamiseen; tämä voidaan todeta erityisesti arvioimalla, onko tarvittavat valmistelevat toimenpiteet yksilöity asiaankuuluvalla tavalla ja onko kyseiset toimenpiteet tarvittaessa toteutettu tai onko niiden toteuttamista varten laadittu suunnitelma;

f)

onko suunnitelman testauksessa käytetty riittävästi erilaisia vakavia makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarioita;

g)

ovatko menetelmät, joita on käytetty testattaessa suunnitelmaa f alakohdassa tarkoitettujen skenaarioiden varalta, asianmukaisia ja missä määrin elvytystoimintavaihtoehtoja ja indikaattoreita koskeva skenaariokohtainen analyysi on todennettu testauksessa;

h)

ovatko suunnitelmassa ja kussakin elvytystoimintavaihtoehdossa tehdyt oletukset ja arvostukset realistisia ja uskottavia.

a)

missä määrin toimintavaihtoehdon toteutus tapahtuu laitoksen tai konsernin valvonnassa ja missä määrin toteutuksessa on määrä turvautua kolmansien osapuolten toimiin;

b)

sisältääkö suunnitelma riittävän suuren määrän erilaisia elvytystoimintavaihtoehtoja ja asiaankuuluvia indikaattoreita, edellytyksiä ja menettelyjä näiden toimintavaihtoehtojen oikea-aikaisen toteuttamisen varmistamiseksi;

c)

missä määrin suunnitelmassa otetaan huomioon laitokseen tai konserniin kohdistuvat vaikutukset, joiden voidaan kohtuudella ennakoida aiheutuvan ehdotetun elvytystoimintavaihtoehdon toteuttamisesta;

d)

onko todennäköistä, että suunnitelman ja erityisesti elvytystoimintavaihtoehtojen avulla säilytettäisiin laitoksen tai konsernin elinkelpoisuus ja palautettaisiin ennalleen sen taloudellinen vakaus;

e)

missä määrin laitos tai konserni tai ominaisuuksiltaan samankaltaiset kilpailijat ovat suoriutuneet mahdollisesta edellisestä vaikeasta rahoitustilanteesta, jolla on samat ominaisuudet kuin tarkasteltavana olevalla skenaariolla, käyttämällä kuvattuja elvytystoimintavaihtoehtoja; tämän arvioinnissa on tarkasteltava erityisesti toimintavaihtoehtojen toteutusta kohtuuajassa ja, jos kyseessä on konsernin elvytyssuunnitelma, elvytystoimintavaihtoehtojen koordinointia konsernin sisällä.

1)

voidaanko suunnitelma ja yksittäiset elvytystoimintavaihtoehdot kohtuullisella todennäköisyydellä panna täytäntöön kohtuuajassa ja tehokkaasti myös vakavissa makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarioissa;

2)

voidaanko suunnitelma ja tietyt elvytystoimintavaihtoehdot kohtuullisella todennäköisyydellä panna siinä määrin täytäntöön, että niiden tavoitteet saavutetaan riittävällä tavalla, aiheuttamatta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle;

3)

vähennetäänkö erilaisilla elvytystoimintavaihtoehdoilla riittävästi riskiä siitä, että muiden laitosten tai konsernien samanaikaisesti toteutetuista elvytystoimista aiheutuu täytäntöönpanon esteitä tai haittaa järjestelmälle;

4)

missä määrin elvytystoimintavaihtoehdot voivat olla ristiriidassa samanlaisista haavoittuvuuksista kärsivien laitosten tai konsernien elvytystoimintavaihtoehtojen kanssa, jos toimintavaihtoehdot pantaisiin täytäntöön samanaikaisesti; haavoittuvuudet voivat johtua esimerkiksi niiden samanlaisista liiketoimintamalleista tai strategioista tai samasta toiminnan laajuudesta;

5)

missä määrin laitosten tai konsernien samanaikainen elvytystoimintavaihtoehtojen täytäntöönpano todennäköisesti vaikuttaa kielteisesti kyseisten toimintavaihtoehtojen vaikutuksiin ja toteutettavuuteen.

1)

missä määrin suunnitelmalla voidaan vakauttaa koko konserni ja mikä tahansa siihen kuuluva yksittäinen laitos ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

2)

missä määrin suunnitelma tarjoaa ratkaisuja poistaa mahdollisia todettuja esteitä elvytystoimenpiteiden täytäntöönpanolta konsernissa, kun kyseessä on direktiivin 2014/59/EU 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu skenaario; jos esteitä ei voida poistaa, missä määrin olisi mahdollista saavuttaa samat tavoitteet toteuttamalla vaihtoehtoisia elvytystoimenpiteitä;

3)

missä määrin suunnitelma tarjoaa ratkaisuja poistaa mahdollisia todettuja olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä nopealta omien varojen siirrolta tai velkojen tai varojen takaisinmaksulta konsernin sisällä; jos esteitä ei voida poistaa, missä määrin olisi mahdollista saavuttaa samat tavoitteet toteuttamalla muita elvytystoimintavaihtoehtoja.

1)

suunnitelman tiivistelmä, mukaan lukien kuvaus laitoksesta tai konsernista sekä tiivistelmä 2–8 kohdassa tarkoitetuista osista;

2)

kuvaus suunnitelmassa käsitellystä kriisinratkaisustrategiasta, mukaan lukien:

3)

kuvaus kriisinratkaisustrategian tehokasta täytäntöönpanoa varten tarvittavista tiedoista sekä tietojen toimittamista koskevista järjestelyistä, mukaan lukien ainakin

4)

kuvaus järjestelyistä, joilla varmistetaan mahdollisuus käyttää kriittisiä toimintoja jatkuvasti kriisinratkaisun aikana, mukaan lukien kuvaus ainakin seuraavista:

5)

kuvaus rahoitustarpeista ja rahoituslähteistä, joita suunnitelmassa määritetyn kriisinratkaisustrategian täytäntöönpano edellyttää, mukaan lukien ainakin seuraavat:

6)

viestintäsuunnitelmat kriittisten sidosryhmien osalta, mukaan lukien vähintään seuraavat:

7)

purkamismahdollisuuksien arvioinnin päätelmät, mukaan lukien ainakin seuraavat:

8)

kaikki laitoksen tai konsernin esittämät näkemykset kriisinratkaisusuunnitelmasta.

a)

24 artiklan mukainen arviointi laitoksen tai konsernin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tapahtuvan likvidaation toteutettavuudesta ja uskottavuudesta;

b)

parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian valinta 25 artiklan mukaista arviointia varten;

c)

valitun kriisinratkaisustrategian toteutettavuutta koskeva arviointi 26–31 artiklan mukaisesti;

d)

valitun kriisinratkaisustrategian uskottavuutta koskeva arviointi 32 artiklan mukaisesti.

a)

rahoitusmarkkinoiden toiminta ja markkinoiden luottamus;

b)

rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, erityisesti seuraavilta osin:

c)

muut rahoituslaitokset, erityisesti seuraavien näkökohtien kannalta:

d)

reaalitalous ja erityisesti kriittisten rahoituspalvelujen saatavuus.

a)

mitä kriisinratkaisuvälineitä parhaiten soveltuvassa kriisinratkaisustrategiassa on määrä käyttää ja ovatko kyseiset kriisinratkaisuvälineet käytettävissä kriisinratkaisustrategiassa ehdotettujen oikeushenkilöiden osalta;

b)

vaatimukset täyttävien hyväksyttävien velkojen määrä ehdotetun kriisinratkaisustrategian yhteydessä, tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen annettavan rahoituksen laiminlyöntiriski ja kyseisten vaatimukset täyttävien hyväksyttävien velkojen liikkeeseenlaskijoina olevat oikeushenkilöt, ottaen huomioon seuraavat näkökohdat:

c)

käytössä olevat sopimus- ja muut järjestelyt tappioiden siirtämiseksi konsernin oikeushenkilöiden välillä;

d)

laitoksen tai konsernin toiminnallinen rakenne ja liiketoimintamalli sekä erityisesti se, onko laitos tai konserni pitkälle integroitunut vai rakenteeltaan hajautettu niin, että sen eri osat on erotettu toisistaan selvästi, ottaen huomioon seuraavat näkökohdat:

e)

käytettävien kriisinratkaisuvälineiden täytäntöönpanokelpoisuus, erityisesti kolmansissa maissa;

f)

edellyttääkö kriisinratkaisustrategia muiden viranomaisten tukitoimia, erityisesti kolmansissa maissa, vai edellyttääkö se, että kyseiset viranomaiset pidättyvät toteuttamasta itsenäisiä kriisinratkaisutoimia; ja pystyvätkö kyseiset viranomaiset toteuttamaan tällaisia toimia uskottavasti.

a)

rakenne ja toiminta;

b)

taloudelliset resurssit;

c)

tiedot;

d)

rajatylittävät kysymykset;

e)

oikeudelliset kysymykset.

1)

direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 1–7, 16, 18 ja 19 kohdassa käsitellyt seikat;

2)

olennaisten yhteisöjen ja ydinliiketoiminta-alueiden riippuvuus infrastruktuurista, tietotekniikasta, kassanhallinnan tai rahoituksen toiminnoista, työntekijöistä tai muista kriittisistä yhteisistä palveluista;

3)

ovatko päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmä sekä riskinhallintajärjestelyt linjassa laitoksen tai konsernin rakenteeseen suunniteltujen mahdollisten muutosten kanssa;

4)

onko laitoksen tai konsernin oikeudellinen tai franchising-rakenne linjassa laitoksen tai konsernin rakenteeseen suunniteltujen mahdollisten muutosten kanssa;

5)

ovatko kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanoon vaadittavat asianmukaiset kriisinratkaisuvälineet käytettävissä jokaista oikeushenkilöä varten.

1)

direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 13, 14, 15 ja 17 kohdassa käsitellyt seikat;

2)

tarve tunnistaa ja ilmaista rahamäärinä kaikkien sellaisten velkojen määrä, jotka eivät parhaiten soveltuvan kriisinratkaisustrategian yhteydessä todennäköisesti vaikuta tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen, ottaen huomioon vähintään seuraavat tekijät:

3)

rahoitustarpeiden suuruus kriisinratkaisua edeltävässä vaiheessa ja kriisinratkaisun aikana, rahoituslähteiden saatavuus ja laitoksen tai konsernin sisällä tarvittavan varojen siirron esteet;

4)

onko määritetty asianmukaiset järjestelyt tappioiden siirtämiseksi konsernin muista yrityksistä oikeushenkilöihin, joihin kriisinratkaisuvälineitä on määrä soveltaa, mukaan lukien tarvittaessa arvio konsernin sisäisen rahoituksen määrästä ja tappioiden vaimennusvaikutuksesta.

1)

direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 8–12 kohdassa käsitellyt seikat;

2)

laitoksen tai konsernin kyky toimittaa tietoja niiden varojen määrästä ja sijainnista konsernin sisällä, joiden voidaan olettaa käyvän vakuudesta keskuspankin järjestelyjen yhteydessä;

3)

laitoksen tai konsernin kyky toimittaa tietoja arvostusta varten, jossa määritetään tarvittavan alaskirjauksen tai pääomapohjan vahvistamisen määrä.

1)

direktiivin 2014/59/EU liitteessä olevan C jakson 20 kohdassa käsitellyt seikat;

2)

riittävien koordinointi- ja viestintämenettelyjen olemassaolo ja takeet toimista, jotka on toteutettava kotimaan ja vastaanottavan maan viranomaisten välillä, myös kolmansissa maissa, kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanoa varten;

3)

syrjäyttääkö kotimaan ja vastaanottavan maan lainkäyttöalueella sovellettava lainsäädäntö sopimusperusteiset purkamisoikeudet rahoitussopimuksissa, joissa käynnistävänä tekijänä on ainoastaan sidosyrityksen kaatuminen ja kriisinratkaisu.

1)

pystytäänkö vaatimukset, jotka koskevat kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanoon tarvittavia lakisääteisiä hyväksyntöjä ja lupia, täyttämään oikea-aikaisesti;

2)

sallitaanko merkittävissä sopimusasiakirjoissa sopimusten purkaminen kriisinratkaisun käynnistyessä;

3)

onko olemassa mahdolliset kriisinratkaisustrategiassa suunnitellut varojen ja/tai velkojen siirrot kieltäviä sopimusvelvoitteita, joita kriisinratkaisuviranomainen ei voi jättää soveltamatta.

a)

rahoitusmarkkinoiden toiminta ja erityisesti markkinoiden luottamus;

b)

rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, erityisesti seuraavilta osin:

c)

muut rahoituslaitokset, erityisesti seuraavien näkökohtien kannalta:

d)

reaalitalous ja erityisesti rahoituspalvelujen saatavuus.

a)

tukea saavan yhteisön pääoma- ja maksuvalmiustarpeet, jotka yksilöidään kyseisen yhteisön pääoma- ja maksuvalmiustilanteen kuvauksella sekä sen pääoma- ja maksuvalmiustarpeita koskevalla ennusteella, katetaan riittävän pitkäksi ajaksi ottaen huomioon kaikki muut asiaankuuluvat rahoituslähteet, joista nämä tarpeet voidaan täyttää, sekä rahoitusvaikeuksien poistamiseen tarvittava aika ja tuen kesto;

b)

taloudellista tilannetta sekä rahoitusvaikeuksien sisäisiä ja ulkoisia syitä, erityisesti tukea saavan yhteisön liiketoimintamallia ja riskinhallintaa, sekä aiempia, nykyisiä ja odotettuja markkinaolosuhteita koskeva analyysi ei ole ristiriidassa rahoitusvaikeuksien poistamistodennäköisyyden kanssa;

c)

toimintasuunnitelma, jossa kuvataan toimenpiteet, joilla tukea saavan yhteisön taloudellinen tilanne korjataan, mukaan luettuna tarvittaessa sen liiketoimintamallin ja riskinhallinnan tarkistaminen;

d)

a, b ja c alakohdassa mainittujen kuvausten ja ennusteiden perusoletukset ovat johdonmukaisia ja uskottavia, ja niissä otetaan huomioon tukea saavan yhteisön stressitilanne, vallitsevat markkinaolosuhteet sekä mahdolliset epäsuotuisat kehityssuunnat.

a)

ehdot kuvastavat asianmukaisesti seuraavia:

b)

ehdot kuvastavat tukea tarjoavan yhteisön etua direktiivin 2014/59/EU 19 artiklan 7 kohdan mukaisesti sekä hyötyjen, riskien ja kustannusten suhdetta, joka on otettu huomioon määritettäessä kyseistä etua, mukaan luettuina tukea tarjoavalle yhteisölle rahoitustuen tarjoamisesta mahdollisesti koituvat välittömät ja välilliset hyödyt sekä tästä tarjoamisesta konsernille koituvat hyödyt.

a)

on kohtuullista odottaa, että tukea tarjoavan yhteisön varat ovat jatkuvasti suuremmat kuin sen velat;

b)

on kohtuullista odottaa, että tukea tarjoava yhteisö täyttää seuraavat edellytykset:

a)

mahdollinen tappioiden kattaminen konsernin sisällä sen jälkeen, kun kriisinratkaisun edellytykset ovat täyttyneet;

b)

tukea tarjoavan yhteisön ja tukea saavan yhteisön väliset sidokset;

c)

leviämisriski konsernin sisällä;

d)

ryhmän monitahoisuuden lisääntyminen rahoitustuen tarjoamisen vuoksi;

e)

tukea tarjoavan yhteisön pääoma- ja maksuvalmiustilanne.

1)

’nimittävällä viranomaisella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa riippumattoman arvioijan valitsemisesta ja nimittämisestä suorittamaan direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan 1 kohdassa tai 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu arvostus;

2)

’asianomaisella yhteisöllä’ direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua laitosta tai yhteisöä, jonka varat ja velat on arvostettava direktiivin 2014/59/EU 36 tai 74 artiklan mukaisesti;

3)

’asianomaisella viranomaisella’ nimittävää viranomaista, kriisinratkaisuviranomaista tai direktiivin 2014/59/EU 83 artiklan 2 kohdan a–h alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia sekä ensimmäistä kyseisen direktiivin 83 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettua viranomaista.

1)

arvioijalla on 39 artiklan mukaisesti tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit sekä mahdollisuus suorittaa arvostus tehokkaasti turvautumatta tarpeettomasti mihinkään asianomaiseen viranomaiseen tai asianomaiseen yhteisöön;

2)

arvioija on 40 artiklan mukaisesti oikeudellisesti erillään asianomaisista viranomaisista ja asianomaisesta yhteisöstä;

3)

arvioijalla ei ole 41 artiklassa tarkoitettua olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa.

a)

pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita tai neuvontaa miltään asianomaiselta viranomaiselta tai asianomaiselta yhteisöltä;

b)

pyytää eikä hyväksyä taloudellisia tai muita etuja miltään asianomaiselta viranomaiselta tai asianomaiselta yhteisöltä.

a)

ohjeiden, neuvonnan, tilojen, teknisten laitteiden tai muuntyyppisen tuen antamista, jos nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, katsoo tämän olevan välttämätöntä arvostuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

arvostuksen suorittamisen kannalta kohtuullisen korvauksen ja kohtuullisten kulujen maksamista riippumattomalle arvioijalle.

a)

kun kyseessä on luonnollinen henkilö, riippumaton arvioija ei saa olla asianomaisen viranomaisen tai asianomaisen yhteisön työntekijä tai toimeksisaaja;

b)

kun kyseessä on oikeushenkilö, riippumaton arvioija ei saa kuulua samaan konserniin kuin asianomainen viranomainen tai asianomainen yhteisö.

a)

asianomaisen yhteisön toimiva johto ja ylimmän hallintoelimen jäsenet;

b)

oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt, joilla on määräysvalta tai määräosuus asianomaisessa yhteisössä;

c)

velkojat, jotka nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, on yksilöinyt merkittäviksi nimittävän viranomaisen tai sellaisen vastaavan muun viranomaisen käytettävissä olevien tietojen perusteella, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa;

d)

kukin konserniyhteisö.

a)

riippumattoman arvioijan asianomaiselle yhteisölle ja 3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille suorittamat palvelut, aiemmat palvelut mukaan luettuina, sekä erityisesti kyseisten palvelujen ja arvostuksen kannalta merkityksellisten tekijöiden välinen yhteys;

b)

riippumattoman arvioijan ja asianomaisen yhteisön ja 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden väliset henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteet;

c)

riippumattoman arvioijan sijoitukset tai muut olennaiset taloudelliset edut;

d)

oikeushenkilöiden osalta rakenteellinen erottaminen tai muut järjestelyt, jotka otetaan käyttöön riippumattomuuteen kohdistuvien uhkien, kuten oman työn tarkastamisen, oman edun, asianajon, läheisyyden, luottamuksen tai painostuksen poistamiseksi, mukaan luettuina tehtävien erillään pitoon tarkoitetut järjestelyt arvostukseen osallistuvien henkilöstön jäsenten ja muiden henkilöstön jäsenten välillä.

a)

sovellettava voimassa olevien eettisten sääntöjen ja ammatillisten normien mukaisia periaatteita ja menettelyjä havaitakseen todellisia tai mahdollisia etuyhteyksiä tai eturistiriitoja, joiden voidaan katsoa muodostavan olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan 2 kohdan mukaisesti;

b)

viipymättä ilmoitettava nimittävälle viranomaiselle tai vastaavalle muulle viranomaiselle, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan 2 kohdassa tarkoitettua tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, kaikista todellisista tai mahdollisista etuyhteyksistä tai eturistiriidoista, joiden voidaan riippumattoman arvioijan näkemyksen mukaan katsoa muodostavan kyseisen viranomaisen arvioinnissa olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan 2 kohdan mukaisesti;

c)

toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei kenellekään henkilöstön jäsenellä tai muilla arvostuksen suorittamiseen osallistuvilla henkilöillä ole 2 kohdassa tarkoitettua olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa.

1)

’olennaisella muutoksella’ tämän artiklan 2 kohdassa määritellyn asianomaisen sopimuksen osalta, joka tehdään ennen niiden kansallisten säännösten soveltamispäivää, joilla direktiivin 2014/59/EU IV osaston IV luvun 5 jakso saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, muutosta, mukaan luettuna automaattinen muutos, joka tehdään kyseisen päivän jälkeen ja joka vaikuttaa asianomaisen sopimuksen osapuolen aineellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin; muutoksiin, jotka eivät vaikuta asianomaisen sopimuksen osapuolen aineellisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, sisältyvät allekirjoittajan tai asiakirjojen tiedoksiannon vastaanottajan yhteystietojen muutokset, typografiset muutokset, joilla korjataan tekstinlaadinnassa tapahtuneita virheitä, tai automaattiset koronmuutokset;

2)

’asianomaisella sopimuksella’ sopimusta, mukaan luettuna pääomainstrumentin ehdot, jolla syntyvään velkaan sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 55 artiklan 1 kohtaa.

a)

ei ole täysin vakuudellinen;

b)

on täysin vakuudellinen, mutta velkaa koskevat sopimusehdot eivät velvoita velallista pitämään velkaa jatkuvasti täysin vakuudellisena unionin lainsäädännössä tai sellaisessa kolmannen maan lainsäädännössä vahvistettujen sääntelyvaatimusten mukaisesti, jolla saavutettavien vaikutusten voidaan katsoa vastaavan unionin lainsäädännön vaikutuksia.

a)

kyseisen päivän jälkeen syntyvät velat riippumatta siitä, syntyvätkö ne ennen kyseistä päivää tehtyjen asianomaisten sopimusten perusteella, mukaan luettuina sopimuspuolten välisten, useita velkoja koskevien pää- tai puitesopimusten perusteella syntyvät velat;

b)

velat, jotka syntyvät ennen kyseistä päivää tai sen jälkeen ennen kyseistä päivää tehtyjen sopimusten perusteella ja jotka ovat olennaisen muutoksen kohteina;

c)

kyseisen päivän jälkeen liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista johtuvat velat;

d)

ennen kyseistä päivää tai sen jälkeen liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista johtuvat velat, jotka syntyvät ennen kyseistä päivää tehtyjen sopimusten perusteella ja jotka ovat olennaisen muutoksen kohteina.

a)

kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä tai sellaisen kolmannen maan hallinto- tai oikeusviranomaisen aloitteesta, jonka lainsäädäntöä kyseiseen velkaan tai instrumenttiin sovelletaan, kyseinen asianmukaisesti valtuutettu kolmannen maan hallinto- tai oikeusviranomainen voi sellaisen ajanjakson kuluessa, joka kriisinratkaisuviranomaisen näkemyksen mukaan ei vaaranna kyseisen viranomaisen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tehokasta käyttöä,

b)

säädetään, että perusteet, joilla kolmannen maan hallinto- tai oikeusviranomainen voi kieltäytyä a alakohdan mukaisesta alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustamisesta tai niiden käytön tukemisesta, ilmoitetaan selkeästi ja rajoitetaan yhteen tai useampaan seuraavista poikkeustapauksista:

1)

direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön vastapuoli tunnustaa ja hyväksyy, että velkaan voidaan soveltaa kriisinratkaisuviranomaisen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia;

2)

kunkin kriisinratkaisuviranomaisen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuudet kuvataan sellaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla direktiivin 2014/59/EU IV osaston IV luvun 5 jakso saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (7) mukaisesti erityisesti kuvaamalla direktiivin 2014/59/EU 63 artiklan 1 kohdan e, f, g ja j alakohdassa säädetyt valtuudet;

3)

direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön vastapuoli tunnustaa ja hyväksyy, että

4)

direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön vastapuoli tunnustaa ja hyväksyy, että sopimusehto on siinä kuvattujen seikkojen osalta tyhjentäviä ja sulkee pois kaikki muut vastapuolten väliset sopimukset ja järjestelyt, jotka liittyvät asianomaisen sopimuksen asiasisältöön.

a)

ilmoituksen lähettävän laitoksen tai yhteisön nimi, kotipaikan osoite sekä oikeushenkilötunnus, jos sellainen on saatavilla;

b)

tarvittaessa kyseisen laitoksen tai yhteisön välittömän tai perimmäisen emoyrityksen nimi ja kotipaikan osoite;

c)

merkitykselliset tiedot ja analyysit, jotka ylin hallintoelin on ottanut huomioon arvioidessaan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 4 kohdan mukaisten edellytysten täyttymistä;

d)

jäljennös ylimmän hallintoelimen kirjallisesta päätöksestä, jossa vahvistetaan sen arvioivan, että laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu;

e)

kaikki lisätiedot, joita ylin hallintoelin pitää arviointinsa kannalta merkityksellisinä.

1)

jäljennös vastaanotetusta ilmoituksesta, kaikki 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot mukaan luettuina;

2)

tarvittaessa tiedot kriisinehkäisytoimista tai direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitetuista toimista, jotka toimivaltainen viranomainen on toteuttanut tai vaatii direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua laitosta tai yhteisöä toteuttamaan;

3)

muut täydentävät asiakirjat, jotka toimivaltainen viranomainen katsoo kriisinratkaisuviranomaisen tarvitsevan tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi.

a)

sen direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön nimi, jota ilmoitus koskee;

b)

46 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt tiedot;

c)

tiivistelmä direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa edellytetystä arvioinnista.

a)

kriisinratkaisun kohteena olevan, direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön nimi, kotipaikan osoite sekä oikeushenkilötunnus, jos sellainen on saatavilla;

b)

tarvittaessa kyseisen, direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön välittömän tai perimmäisen emoyrityksen nimi ja kotipaikan osoite;

c)

luettelo muiden sellaisten konserniyhteisöjen ja niiden sivuliikkeiden nimistä, joihin kriisinratkaisutoimilla on vaikutuksia, mukaan luettuina kolmansissa maissa sijaitsevia sivuliikkeitä koskevat tiedot, jos mahdollista;

d)

toteutettuja asiaankuuluvia kriisinratkaisutoimia koskeva tiivistelmä, joka sisältää kyseisten kriisinratkaisutoimien voimaantulopäivät ja erityisesti niiden vaikutukset vähittäisasiakkaisiin sekä seuraavat tiedot:

e)

vahvistus sellaisten sopimusvelvoitteiden tavanomaisesta jatkumisesta, takaisinmaksuaikataulut mukaan luettuina, jotka ovat eivät kuulu direktiivin 2014/59/EU 69, 70 ja 71 artiklan mukaisten keskeyttämisten piiriin;

f)

laitoksen yhteyspiste, josta asiakkaat ja velkojat voivat pyytää lisätietoja ja päivitettyjä tietoja direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta laitoksesta tai yhteisöstä ja sen toiminnasta.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen lausunto tarkkailijaehdokkaaseen sovellettavan luottamuksellisuus- ja salassapitojärjestelyn vastaavuudesta ottaen huomioon myös b alakohta;

b)

tarkkailijoiden kriisinratkaisukollegioon osallistumista koskevat ehdot ja edellytykset, jotka on sisällytettävä konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamiin kirjallisiin järjestelyihin ja menettelyihin;

c)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen näkemys asianomaisen sivuliikkeen merkityksestä, jos ehdokas on sivuliikkeestä vastaava kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaisen;

d)

sellaisen määräajan vahvistaminen, jonka päättyessä suostumuksen oletetaan olevan annettu: kyseisen määräajan kuluessa kukin eri mieltä oleva direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 2 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu kriisinratkaisukollegion jäsen voi esittää kaikilta osin perustellun vastalauseensa tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetusta konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen lausunnosta.

a)

konsernin, unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen, tytäryritysten ja merkittävien sivuliikkeiden kuvaus;

b)

kollegion jäsenten ja tarkkailijoiden yksilöinti;

c)

kuvaus viranomaisten väliseen yhteistyöhön sekä toimintojen ja tehtävien koordinointiin tarkoitetusta kriisinratkaisukollegion yleisestä kehyksestä.

a)

tarvittaessa kuvaus eri tehtävien suorittamiseen tarkoitetuista kriisinratkaisukollegion alarakenteista. Tätä varten konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on harkittava erityisesti yhteisiä päätöksiä tekevien kollegion jäsenten osalta, onko kriisinratkaisukollegioon tarpeellista perustaa erilaisia alarakenteita;

b)

kollegion erityistoimintoihin osallistuvien kollegion jäsenten ja tarkkailijoiden yksilöinti. Tätä varten konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on varmistettava, että kollegion erilaiset alarakenteet, mukaan luettuina alarakenteet, joissa on mukana tarkkailijoita, eivät johda siihen, että yhteisten päätösten tekomenettely rajoittuu tai estyy erityisesti sellaisten kollegion jäsenten osalta, joiden on tehtävä yhteisiä päätöksiä asiaa koskevien direktiivin 2014/59/EU säännösten mukaisesti;

c)

kuvaus tarkkailijoiden kriisinratkaisukollegioon osallistumisen kehyksestä, ehdoista ja edellytyksistä, mukaan luettuina tarkkailijoiden kollegion erilaisiin vuoropuheluihin ja menettelyihin osallistumisen ehdot ja edellytykset sekä niiden oikeudet ja velvollisuudet tietojenvaihdon osalta ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 90 ja 98 artikla. Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on varmistettava, että tarkkailijoiden osallistumisen yleinen kehys, ehdot ja edellytykset eivät ole suotuisampia kuin kollegion jäseniä varten tämän asetuksen ja kyseisen kollegion asiaankuuluvien kirjallisten järjestelyjen mukaisesti vahvistettavat kehys, ehdot ja edellytykset.

d)

kuvaus yhteistyö- ja koordinointijärjestelyistä erityisesti järjestelmään liittyvissä kriisitilanteissa, jotka voivat uhata konserniyhteisöjen elinkelpoisuutta;

e)

kuvaus menettelystä, jota noudatetaan, kun yhteistä päätöstä ei vaadita mutta yhteisymmärrykseen pääseminen kriisinratkaisukollegiossa tai jossakin sen alarakenteessa vaikuttaa tarpeelliselta;

f)

kuvaus tietojenvaihtojärjestelyistä, mukaan luettuina asiaankuuluva laajuus, tiheys ja viestintäkanavat, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 90 ja 98 artikla sekä konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen tehtävä koordinoida tietojen keräämistä ja levittämistä kollegion jäsenten ja tarkkailijoiden keskuudessa;

g)

kuvaus kriisinratkaisukollegion jäsenten ja tarkkailijoiden kanssa jaettavista merkityksellisistä tiedoista, erityisesti kriisinratkaisun suunnittelua, purkamismahdollisuuksien arviointia ja muita direktiivin 2014/59/EU 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä koskevista tiedoista, ottaen huomioon myös direktiivin 2014/59/EU 90 ja 98 artikla sekä konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen tehtävä;

h)

kuvaus luottamuksellisten tietojen käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 90 ja 98 artikla;

i)

kuvaus säännöllisten ja ylimääräisten fyysisten kokousten järjestämismenettelyistä;

j)

kuvaus menetelmästä, jolla koordinoidaan sellaisten tietojen ilmoittamista, joita kriisinratkaisuviranomaiset antavat itsenäisesti valvontakollegiolle tai konsolidointiryhmän valvojalle lainsäädännön vaatimusten mukaisesti tai omasta aloitteestaan;

k)

kuvaus menetelmästä, jolla j alakohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan, ja erityisesti kuvaus konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen asiaankuuluvasta tehtävästä kyseisten tietojen ilmoittamisessa konsolidointiryhmän valvojalle;

l)

kuvaus menettelytavasta, jota noudatetaan viestinnässä konsolidointiryhmän valvojan, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ja konsernin yhteisöjen kanssa 58 artiklan mukaisesti;

m)

muut kriisinratkaisukollegion toimintaa koskevat sopimukset; ja

n)

keskeyttämisjärjestelyjä koskevat säännökset.

a)

ulkoisen viestinnän koordinoinnin vastuualueiden jako tilanteessa, jossa toiminnan odotetaan jatkuvan, tilanteessa, jossa laitoksen tai yhteisön katsotaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, sekä kriisinratkaisutilanteessa;

b)

sen vahvistaminen, mitä tietoja konsernin kriisinratkaisustrategioista julkistetaan;

c)

julkisten lausumien koordinointi tilanteissa, joissa laitoksen tai yhteisön katsotaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan;

d)

toteutettuja kriisinratkaisutoimia koskevien julkisten lausumien koordinointi, mukaan luettuna sellaisten määräysten tai asiakirjojen julkaiseminen, jonka nojalla kriisinratkaisutoimet on toteutettu, tai sellaisten ilmoitusten julkaiseminen, joissa esitetään tiivistelmä kriisinratkaisutoimien vaikutuksista.

a)

turvalliset viestintävälineet, joita on käytettävä;

b)

vaihdettavat tiedot;

c)

asianomaiset yhteyshenkilöt;

d)

viestintämenettelyt, joita asianomaisten kollegion jäsenten on noudatettava.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset käyvät konsernin kriisinratkaisustrategiasta alustavan vuoropuhelun, jolla valmistellaan yhteistä päätöstä konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta ja purkamismahdollisuuksien arvioinnista;

b)

unionissa emoyrityksenä toimivalta yritykseltä pyydetään konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadintaan ja purkamismahdollisuuksien arviointiin tarvittavat tiedot direktiivin 2014/59/EU 11 artiklan mukaisesti;

c)

unionissa emoyrityksenä toimiva yritys toimittaa tämän kohdan b alakohdassa edellytetyt tiedot suoraan konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

d)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen unionissa emoyrityksenä toimivalta yritykseltä saamat tiedot toimitetaan direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ja lisätietopyynnöille asetettu määräaika ilmoitetaan;

e)

tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset toimittavat konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle kannanottonsa konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadintaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia varten;

f)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen toimittaa konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa koskevan luonnoksen ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan luonnoksen kriisinratkaisukollegion jäsenille;

g)

kriisinratkaisukollegion jäsenet toimittavat konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa koskevasta luonnoksesta ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevasta luonnoksesta mahdollisesti esittämänsä huomautukset konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle;

h)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen kanssa keskustellaan konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa koskevasta luonnoksesta ja sen purkamismahdollisuuksien arvioinnista, jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen pitää sitä tarkoituksenmukaisena;

i)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset käyvät vuoropuhelun konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa koskevasta luonnoksesta ja sen purkamismahdollisuuksien arvioinnista;

j)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen jakaa konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen asiakirjaluonnoksen tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille;

k)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset käyvät vuoropuhelun konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen asiakirjaluonnoksesta;

l)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta ja purkamismahdollisuuksien arvioinnista saadaan aikaan yhteinen päätös;

m)

yhteisen päätöksen tekeminen sekä konsernin kriisinratkaisusuunnitelman keskeisiä osia koskeva tiivistelmä annetaan unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle tiedoksi.

a)

otettava huomioon yhteisen päätöksen tekomenettelyn kunkin vaiheen laajuus ja monimutkaisuus;

b)

otettava huomioon kriisinratkaisukollegiossa käsiteltävien muiden yhteisten päätösten aikataulut;

c)

otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon asianomaisessa valvontakollegiossa käsiteltävien muiden yhteisten päätösten aikataulut, erityisesti direktiivin 2014/59/EU 8 artiklan 2 kohdan mukaisen, konsernin elvytyssuunnitelman tarkastamista ja arviointia koskevan yhteisen päätöksen aikataulu.

a)

arvioitu päivä, jona on tarkoitus esittää 61 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen tietopyyntö, joka koskee konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadinnassa ja purkamismahdollisuuksien arvioinnissa tarvittavia tietoja, sekä 61 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisen pyydettyjen tietojen toimittamisen määräaika;

b)

arvioitu päivä, jona 61 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettu keskustelu järjestetään;

c)

arvioitu päivä, jona 61 artiklan 2 kohdan m alakohdassa tarkoitettu tiedonanto annetaan.

1)

keskustelun käyminen konsernin kriisinratkaisustrategiaa koskevasta alustavasta ehdotuksesta;

2)

sen seikan tarkistaminen, onko joillakin toimivaltaisilla viranomaisilla jo käytettävissään konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadintaan ja purkamismahdollisuuksien arviointiin tarvittavia tietoja, ja näiden tietojen jakaminen direktiivin 2014/59/EU 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3)

siitä päättäminen, mitä lisätietoja unionissa emoyrityksenä toimivalta yritykseltä pyydetään;

4)

siitä sopiminen, mitä kannanottoja konsernitason kriisinratkaisuviranomainen tarvitsee tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisilta konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadintaan ja purkamismahdollisuuksien arviointiin.

1)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen tekevien konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten nimet;

2)

niiden kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten nimet, joita on kuultu konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laadinnassa ja ylläpidossa sekä purkamismahdollisuuksien arvioinnissa, erityisesti

3)

sen unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi ja niiden konserniyhteisöjen nimet, jotka kuuluvat konsernin kriisinratkaisusuunnitelman ja purkamismahdollisuuksien arvioinnin piiriin ja joita yhteinen päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

4)

viitetiedot konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

5)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen hyväksymispäivä ja sen mahdollisten päivitysten hyväksymispäivät;

6)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelma ja purkamismahdollisuuksien arviointi, joiden perusteella yhteinen päätös tehdään, mukaan luettuina mahdolliset toimenpiteet, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan ja 18 artiklan mukaisesti. Jos unionissa emoyrityksenä toimiva yritys tai jokin sen yhteisöistä on toteuttamassa kyseisiä toimenpiteitä, on annettava myös niiden toteutusaikataulua koskevat tiedot;

7)

tiivistelmä konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja sen purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen tekomenettelyssä kuultujen viranomaisten näkemyksistä;

8)

jos yhteisen päätöksen tekomenettelyn aikana on kuultu EPV:tä, selvitys kaikista EPV:n lausunnosta tehdyistä poikkeamista.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi;

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelma ja purkamismahdollisuuksien arviointi, joiden perusteella yhteinen päätös tehdään, mukaan luettuina mahdolliset toimenpiteet, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti; jos unionissa emoyrityksenä toimiva yritys on toteuttamassa kyseisiä toimenpiteitä, on ilmoitettava myös niiden toteutusaikataulu;

f)

konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa ja purkamismahdollisuuksien arviointia koskevan yhteisen päätöksen tekomenettelyyn osallistuvien kriisinratkaisukollegion jäsenten ja kyseiseen menettelyyn tarkkailijoiden osallistumista koskevien ehtojen ja edellytysten mukaisesti osallistuvien tarkkailijoiden nimet sekä tiivistelmä kyseisten viranomaisten esittämistä näkemyksistä ja tiedoista, jotka koskevat erimielisyyteen johtavia kysymyksiä;

g)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen huomautukset kriisinratkaisukollegion jäsenten ja tarkkailijoiden esittämistä näkemyksistä, erityisesti erimielisyyteen johtavista kysymyksistä.

a)

päätöksen tekevän kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

sen yhteisön tai niiden yhteisöjen nimet, jotka sijaitsevat kriisinratkaisuviranomaisen lainkäyttöalueella ja joita päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

kriisinratkaisuviranomaisten lainkäyttöalueella sijaitsevien yhteisöjen kriisinratkaisusuunnitelma ja purkamismahdollisuuksien arviointi, joiden perusteella päätös tehdään, mukaan luettuina mahdolliset toimenpiteet, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti; jos yhteisöt ovat toteuttamassa kyseisiä toimenpiteitä, on ilmoitettava myös niiden toteutusaikataulu;

f)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi sekä ehdotettuun konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaan ja purkamismahdollisuuksien arviointiin liittyvän erimielisyyden perustelut.

a)

kuukauden kuluttua direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä;

b)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on antanut lausunnon saatuaan direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen kuulemispyynnön;

c)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on tehnyt direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan 5 toisen alakohdan tai 6 kohdan mukaisen päätöksen, tai minä tahansa muuna päivä, jonka EPV on vahvistanut tällaisessa päätöksessä.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen laatii direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti konsolidointiryhmän valvojaa ja EPV:tä kuullen havaittuja olennaisia esteitä koskevan kertomuksen ja lähettää sen;

b)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen toimittaa direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti kertomuksen unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle, tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille sekä kriisinratkaisuviranomaisille, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä;

c)

unionissa emoyrityksenä toimiva yritys toimittaa tiettynä päivänä konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle mahdolliset huomatuksensa ja vaihtoehtoiset toimenpiteet, joilla olennaiset esteet voidaan korjata, direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen, tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset ja muut kriisinratkaisukollegion jäsenet käyvät vuoropuhelun unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen 2014/59/EU 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti esittämistä huomautuksista ja ehdottamista vaihtoehtoisista toimenpiteistä, joilla olennaiset esteet voidaan korjata;

e)

laaditaan yhteisen päätöksen luonnos toimenpiteistä, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne;

f)

viimeistellään yhteinen päätös toimenpiteistä, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne; ja

g)

yhteinen päätös toimenpiteistä, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne, annetaan tiedoksi.

a)

sen unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi ja niiden konserniyhteisöjen nimet, joita yhteinen päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

b)

yhteisen päätöksen tekevän konsernin kriisinratkaisuviranomaisen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten nimet;

c)

niiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja merkittävien sivuliikkeiden kriisinratkaisuviranomaisten nimet, joita on kuultu konsernin purkamismahdollisuuksista, toimenpiteistä, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne, sekä unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen mahdollisesti toimittamista huomautuksista ja vaihtoehtoisista toimenpiteistä;

d)

niiden tarkkailijoiden nimet, jotka ovat osallistuneet yhteisen päätöksen tekomenettelyyn kirjallisiin järjestelyihin merkittyjen, tarkkailijoiden osallistumista koskevien ehtojen ja edellytysten mukaisesti;

e)

viitetiedot yhteisen päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

f)

yhteisen päätöksen päivämäärä;

g)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla päättämät toimenpiteet sekä määräaika, jonka kuluessa asianomaisten konserniyhteisöjen on käsiteltävä näitä toimenpiteitä;

h)

jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset eivät hyväksy unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ehdottamia toimenpiteitä tai hyväksyvät ne vain osittain, selvitys siitä, minkä vuoksi unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ehdottamien toimenpiteiden ei katsota soveltuvan purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden poistamiseen ja millä tavoin g alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä vähennettäisiin tehokkaasti purkamismahdollisuuksien olennaisia esteitä tai poistettaisiin ne;

i)

tiivistelmä yhteisen päätöksen tekomenettelyssä kuultujen viranomaisten näkemyksistä;

j)

jos yhteisen päätöksen tekomenettelyn aikana on kuultu EPV:tä, selvitys kaikista EPV:n lausunnosta tehdyistä poikkeamista.

a)

päätöksen tekevän konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

sen unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi, jota päätös koskee ja johon sitä sovelletaan;

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla päättämät toimenpiteet ja määräaika, jonka kuluessa kyseisiä toimenpiteitä on käsiteltävä;

f)

jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ei hyväksy unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ehdottamia toimenpiteitä tai hyväksyy ne vain osittain, selvitys siitä, minkä vuoksi unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ehdottamien toimenpiteiden ei katsota soveltuvan purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden poistamiseen ja millä tavoin tämän kohdan e alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä vähennettäisiin tehokkaasti purkamismahdollisuuksien olennaisia esteitä tai poistettaisiin ne;

g)

sellaisia toimenpiteitä koskevan yhteisen päätöksen tekomenettelyyn osallistuvien kriisinratkaisukollegion jäsenten ja kyseiseen menettelyyn tarkkailijoiden osallistumista koskevien ehtojen ja edellytysten mukaisesti osallistuvien tarkkailijoiden nimet, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin, sekä tiivistelmä kyseisten viranomaisten esittämistä näkemyksistä ja tiedoista, jotka koskevat erimielisyyteen johtavia kysymyksiä;

h)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen huomautukset kriisinratkaisukollegion jäsenten ja tarkkailijoiden esittämistä näkemyksistä, erityisesti erimielisyyteen johtavista kysymyksistä.

a)

päätöksen tekevän kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

niiden kriisinratkaisuviranomaisen lainkäyttöalueella sijaitsevien yhteisöjen nimet, joita päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

kriisinratkaisuviranomaisen direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla päättämät toimenpiteet ja määräaika, jonka kuluessa kunkin yhteisön on käsiteltävä kyseisiä toimenpiteitä;

f)

jos kyseisten tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset eivät hyväksy tytäryritysten direktiivin 2014/59/EU 17 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti ehdottamia toimenpiteitä tai hyväksyvät ne vain osittain, selvitys siitä, minkä vuoksi tytäryritysten ehdottamien toimenpiteiden ei katsota soveltuvan purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden poistamiseen ja millä tavoin tämän kohdan e alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä vähennettäisiin tehokkaasti purkamismahdollisuuksien olennaisia esteitä tai poistettaisiin ne;

g)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi sekä sellaisiin kyseisen viranomaisen ehdottamiin toimenpiteisiin liittyvän erimielisyyden perustelut, joilla puututaan purkamismahdollisuuksien olennaisiin esteisiin.

a)

kuukauden kuluttua direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä;

b)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on antanut lausunnon saatuaan direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisen kuulemispyynnön;

c)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on tehnyt direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan tai 7 kohdan toisen alakohdan mukaisen päätöksen, tai minä tahansa muuna päivä, jonka EPV on vahvistanut tällaisessa päätöksessä.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ehdotus konserni- ja emoyritystasolla sovellettaviksi omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksiksi toimitetaan tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille ja konsolidointiryhmän valvojalle;

b)

tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten ehdotukset lainkäyttöalueellaan sijaitseviin yhteisöihin yksittäisen yrityksen tasolla sovellettaviksi omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksiksi toimitetaan konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle ja asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille;

c)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset käyvät vuoropuhelun ehdotetuista konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavista omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksista, joista keskustellaan myös niiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joiden lainkäyttöalueelle on sijoittautunut merkittäviä sivuliikkeitä;

d)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen laatii konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavia omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksia koskevan yhteisen päätöksen luonnoksen ja toimittaa sen tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille;

e)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ja konsernin tytäryritysten kanssa käydään vuoropuhelu konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavia omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksia koskevan yhteisen päätöksen luonnoksesta, jos jäsenvaltion lainsäädännössä sitä edellytetään;

f)

konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavia omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksia koskeva yhteinen päätös saadaan aikaan;

g)

konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavia omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksia koskeva yhteinen päätös annetaan unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle tiedoksi.

a)

otettava huomioon yhteisen päätöksen tekomenettelyn kunkin vaiheen laajuus ja monimutkaisuus;

b)

otettava huomioon kriisinratkaisukollegiossa käsiteltävien muiden yhteisten päätösten aikataulut;

c)

otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon asianomaisessa valvontakollegiossa käsiteltävien muiden yhteisten päätösten aikataulut, erityisesti direktiivin 2013/36/EU 113 artiklan mukaisten laitoskohtaisia vakavaraisuusvaatimuksia koskevien yhteisten päätösten aikataulu.

a)

omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta, joka unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen on täytettävä jatkuvasti, jollei ole myönnetty direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 11 kohdan mukaista vapautusta;

b)

konsernin tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus.

a)

konsernin, emoyrityksen ja kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettavia omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksia koskevan yhteisen päätöksen tekevien konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten nimet;

b)

asiasta kuullun konsolidointiryhmän valvojan ja muiden asiasta kuultujen toimivaltaisten viranomaisten nimet;

c)

niiden tarkkailijoiden nimet, jotka ovat osallistuneet yhteisen päätöksen tekomenettelyyn kirjallisiin järjestelyihin merkittyjen, tarkkailijoiden osallistumista koskevien ehtojen ja edellytysten mukaisesti;

d)

sen unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi ja niiden konserniyhteisöjen nimet, joita yhteinen päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

e)

viitetiedot yhteisen päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja aikaansaamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä; viitetiedot jäsenvaltioiden mahdollisesti säätämistä lisäperusteista, joilla omia varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimukset on määritettävä;

f)

yhteisen päätöksen luonnoksen ja sen mahdollisten päivitysten päivämäärät;

g)

konsernin tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

h)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus, jollei ole myönnetty direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 11 kohdan mukaisia vapautuksia, ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

i)

kunkin tytäryrityksen tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus, jollei ole myönnetty direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 12 kohdan mukaisia vapautuksia, ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

sen unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi ja niiden kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien yhteisöjen nimet, joita yhteinen päätös koskee:

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä ja erityisesti viitetiedot sen jäsenvaltion säätämistä lisäperusteista, jossa unionissa emoyrityksenä toimiva yritys on saanut toimiluvan, jos omia varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimukset määritetään kyseisillä perusteilla;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

konsernin tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

f)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus, jollei ole myönnetty 45 artiklan 11 kohdan mukaisia vapautuksia, ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

g)

yhteisen päätöksen tekomenettelyyn osallistuvien kriisinratkaisukollegion jäsenten ja kyseiseen menettelyyn tarkkailijoiden osallistumista koskevien ehtojen ja edellytysten mukaisesti osallistuvien tarkkailijoiden nimet sekä tiivistelmä kyseisten viranomaisten esittämistä näkemyksistä ja tiedoista, jotka koskevat erimielisyyteen johtavia kysymyksiä;

h)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen huomautukset kriisinratkaisukollegion jäsenten ja tarkkailijoiden esittämistä näkemyksistä, erityisesti erimielisyyteen johtavista kysymyksistä;

i)

jos omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta koskevassa päätöksessä todetaan, että kyseinen vaatimus täytetään unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen osalta osittain konsernin tasolla tai yksittäisen yrityksen tasolla sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumenttien avulla, päätöksessä on myös oltava tiedot, jotka osoittavat konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen olevan vakuuttunut siitä, että kyseiset instrumentit voidaan katsoa sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumenteiksi direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 14 kohdassa säädetyillä perusteilla.

a)

tytäryrityksen sen kriisinratkaisuviranomaisen nimi, joka tekee päätöksen;

b)

niiden kyseisen viranomaisen lainkäyttöalueella sijaitsevien konsernin tytäryritysten nimet, joita päätös koskee ja joihin sitä sovelletaan;

c)

viitetiedot päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä ja erityisesti viitetiedot niiden jäsenvaltioiden mahdollisesti säätämistä lisäperusteista, joissa kyseiset konsernin tytäryritykset ovat saaneet toimiluvan, jos omia varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus määritetään kyseisillä perusteilla;

d)

päätöksen päivämäärä;

e)

yksittäisen tytäryrityksen tasolla sovellettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus ja tarvittaessa määräaika, jonka kuluessa kyseinen taso on saavutettava, sekä asianmukaiset perustelut sille, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus vahvistetaan kyseiselle tasolle, ottaen huomioon direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut arviointiperusteet;

f)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi sekä tiivistelmä kyseisen viranomaisen esittämistä näkemyksistä ja tiedoista, jotka koskevat erimielisyyteen johtavia kysymyksiä;

g)

tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen huomautukset konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen esittämistä näkemyksistä, erityisesti erimielisyyteen johtavista kysymyksistä;

h)

jos omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta koskevassa päätöksessä todetaan, että kyseinen vaatimus täytetään osittain tytäryrityksen tasolla sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumenttien avulla, päätöksessä on myös oltava tiedot, jotka osoittavat asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen olevan vakuuttunut siitä, että kyseiset instrumentit voidaan katsoa sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumenteiksi direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 14 kohdassa säädetyillä perusteilla.

a)

tapauksen mukaan kuukauden kuluttua direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 9 tai 10 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä;

b)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on antanut lausunnon saatuaan direktiivin 2014/59/EU 18 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisen kuulemispyynnön;

c)

kuukauden kuluttua siitä, kun EPV on tehnyt direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan tai 10 kohdan viidennen alakohdan mukaisen päätöksen, tai minä tahansa muuna päivä, jonka EPV on vahvistanut tällaisessa päätöksessä.

1)

jos mahdollista, käydään vuoropuhelu konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman sekä rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuuden tarpeesta;

2)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen laatii konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta koskevan arviointiluonnoksen tai päätösluonnoksen, joka toimitetaan kriisinratkaisukollegion jäsenille;

3)

kriisinratkaisukollegion jäseniä kuullaan konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta koskevasta arviointiluonnoksesta tai päätösluonnoksesta;

4)

konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tarvetta koskeva arviointi tai päätös viimeistellään ja annetaan kriisinratkaisukollegiolle tiedoksi.

a)

vastaanotettu ilmoitus;

b)

kyseisen viranomaisen ehdotus 3 kohdassa tarkoitetuista aiheista;

c)

määräaika, jonka kuluessa vuoropuhelu olisi käytävä.

a)

onko tytäryrityksen tai unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen kriisinratkaisulla direktiivin 2014/59/EU 92 tai 91 artiklan mukaisesti konserniulottuvuus ja vaatiiko se konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman laatimista;

b)

onko rahoitussuunnitelman perustuttava direktiivin 2014/59/EU 107 artiklan mukaisesti kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuuteen.

a)

direktiivin 2014/59/EU 91 artiklaa sovellettaessa lausuntonsa ilmoitettujen kriisinratkaisutoimien tai maksukyvyttömyystoimien todennäköisistä vaikutuksista konserniin tai konserniyhteisöihin muissa jäsenvaltioissa ja erityisesti siitä, johtaisivatko kriisinratkaisutoimet tai muut toimet todennäköisesti siihen, että kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät jonkin konserniyhteisön osalta toisessa jäsenvaltiossa;

b)

direktiivin 2014/59/EU 92 artiklaa sovellettaessa lausuntonsa siitä, ettei jokin kyseisen direktiivin 92 artiklan 1 artiklassa tarkoitetuista edellytyksistä ole sovellettavissa, kun kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset otetaan asianmukaisesti huomioon;

c)

lausuntonsa siitä, että rahoitusjärjestelyt olisi direktiivin 2014/59/EU mukaisesti tehtävä vastavuoroisiksi rahoitussuunnitelmaa varten.

1)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen laatii konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan luonnoksen ja antaa sen kriisinratkaisukollegion jäsenille tiedoksi;

2)

konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevasta luonnoksesta kuullaan ainakin kyseisen erityissuunnitelman piiriin kuuluvien yhteisöjen kriisinratkaisuviranomaisia;

3)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen laatii konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan yhteisen päätöksen ja antaa sen kyseisen erityissuunnitelman piiriin kuuluvien tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille tiedoksi;

4)

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen viimeistelee konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan yhteisen päätöksen direktiivin 2014/59/EU 91 artiklan 7 kohdan tai 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

5)

yhteisen päätöksen tulokset annetaan kriisinratkaisukollegion jäsenille tiedoksi.

a)

kuvaus mahdollisista toimenpiteistä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma voidaan ottaa käyttöön;

b)

kuvaus mahdollisista oikeudellisista tai sääntelyedellytyksistä, jotka on täytettävä, jotta konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma voidaan panna täytäntöön;

c)

määräaika, jonka kuluessa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma on toteutettava, sekä kriisinratkaisutoimien toteuttamisjärjestys;

d)

kriisiratkaisutoimien, ulkoisen viestinnän ja kriisinratkaisukollegion jäsenten kanssa käytävän sisäisen viestinnän koordinointiin liittyvien tehtävien ja vastuualueiden jako sekä kriisinratkaisukollegion jäsenten yhteystiedot;

e)

tarvittaessa direktiivin 2014/59/EU 107 artiklaan perustuva rahoitussuunnitelma ottaen huomioon rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuuden tarve.

a)

selvitys siitä, minkä vuoksi on noudatettava direktiivin 2014/59/EU 13 artiklan mukaisen kriisinratkaisusuunnitelman vaihtoehtoa, mukaan luettuna selvitys siitä, minkä vuoksi katsotaan, että kyseisen direktiivin 31 ja 34 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisun tavoitteet ja periaatteet voidaan saavuttaa tehokkaammin ehdotetuilla toimilla kuin kriisinratkaisusuunnitelmassa esitetyllä strategialla ja kriisinratkaisutoimilla;

b)

sellaisten konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman osien yksilöinti ja kuvaus, jotka poikkeavat direktiivin 2014/59/EU 13 artiklassa tarkoitetusta kriisinratkaisusuunnitelmasta.

a)

104 artiklan mukaiselle kuulemiselle;

b)

106 artiklan mukaiselle konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan yhteisen päätöksen viimeistelylle.

a)

mahdolliset kansallisen lainsäädännön esteet tai muut esteet, joiden vuoksi konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa ei voida toteuttaa strategian ja kriisinratkaisutoimien mukaisesti;

b)

rahoitusjärjestelyn vastavuoroisuutta varten toimitettujen tietojen päivitykset, jotka voivat vaikuttaa rahoitussuunnitelman toteuttamiseen;

c)

konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman tai rahoitussuunnitelman vaikutukset kyseisen erityissuunnitelman piiriin kuuluviin tytäryrityksiin niiden asianomaisissa jäsenvaltioissa.

a)

miten se on käsitellyt konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluvien tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten ilmaisemia olennaisia eriäviä näkemyksiä ja huolenaiheita yhteisen päätöksen luonnoksen laadinnassa;

b)

jos EPV:tä kuultu, minkä vuoksi ja missä määrin konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmassa ei ole noudatettu EPV:n lausuntoa.

a)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi sekä konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluvista tytäryrityksistä vastuussa olevien kriisinratkaisuviranomaisten nimet;

b)

unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen nimi ja luettelo kaikista konserniin kuuluvista yhteisöistä, joita konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma koskee ja joihin sitä sovelletaan;

c)

viitetiedot konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan yhteisen päätöksen laadintaan, viimeistelyyn ja soveltamiseen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja kansallisesta lainsäädännöstä;

d)

konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa koskevan yhteisen päätöksen luonnoksen päivämäärä;

e)

lopullinen konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma, mukaan luettuina tarvittavat 3 kohdan mukaiset perustelut.

a)

kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

b)

kriisinratkaisuviranomaisen lainkäyttöalueella sijaitsevan yhteisön nimi;

c)

ilmoituksen päivämäärä;

d)

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen nimi;

e)

kriisinratkaisuviranomaisen lausuma, joka koskee sen erimielisyyttä tai poikkeamista konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmasta tai sen näkemystä, jonka mukaan itsenäiset kriisinratkaisutoimet tai muut toimet ovat sen lainkäyttöalueella sijaitsevan yhteisön tai yhteisöjen kannalta tarkoituksenmukaisia;

f)

niitä konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman osia koskevat yksityiskohtaiset perustelut, joista kriisinratkaisuviranomainen on eri mieltä tai joista se poikkeaa, tai selvitys syistä, joiden perusteella se pitää itsenäisiä kriisinratkaisutoimia tai muita toimia tarkoituksenmukaisina;

g)

yksityiskohtainen kuvaus toimista, jotka kriisinratkaisuviranomainen toteuttaa, mukaan luettuina niiden aikataulu ja järjestys.