30.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 370/25

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi niiden yhteisten suositusten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Belgialla, Irlannilla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat komissiolle yhteisen suosituksen kuultuaan pelagista neuvoa-antavaa toimikuntaa, pitkän matkan neuvoa-antavaa toimikuntaa ja luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet noudattavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohtaa, ja näin ollen ne pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisällyttää tähän asetukseen.

(4)

Luoteisilla vesialueilla purkamisvelvoitetta pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti soveltaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikkiin aluksiin, jotka harjoittavat sellaisten pienten ja suurten pelagisten lajien kalastusta, jotka ovat kyseisissä kalastuksissa saalisrajoitusten alaisia.

(5)

Yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman pitäisi kattaa tietyt pienten ja suurten pelagisten lajien kalastukset eli makrillin, sillin, piikkimakrillin, mustakitaturskan, karjukalan, kultakuoreen, valkotonnikalan ja kilohailin kalastukset ICES-alueilla Vb, VI ja VII 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen.

(6)

Yhteiseen suositukseen sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva poikkeus, joka koskee kurenuotalla tietyissä olosuhteissa pyydettyä makrillia ja silliä ja perustuu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. Tieteellinen näyttö korkeasta eloonjäämisasteesta oli Scheveningen-ryhmän toimittamaa, ja se esitettiin Pohjanmeren poisheittämissuunnitelmaa koskevassa yhteisessä suosituksessa. Kyseisessä suosituksessa viitattiin erääseen tieteelliseen tutkimukseen, jonka kohteena oli kurenuotalla pyydettyjen kalojen eloonjääminen sen jälkeen, kun kalat oli laskettu takaisin mereen. Tutkimuksessa todettiin, että eloonjäämisaste riippuu siitä, kuinka kauan ja kuinka tiiviisti kalat ovat olleet pakkautuneina verkossa; pakkautumisen aika ja tiiviys jäävät tyypillisesti rajallisiksi näissä kalastuksissa. STECF tarkasteli näitä tietoja, ja totesi, että olettaen, että eloonjäämistutkimusten tulokset ovat edustavia kaupalliseen kalastustoimintaan liittyvien eloonjäämisasteiden osalta, vapaaksi päästetystä makrillista jää eloon todennäköisesti noin 70 prosenttia. Pakkautumistiiviydet olisivat myös alhaisempia kuin ne tiiviydet, jolla sillin kuolevuuden oli havaittu lisääntyvän. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (2) 19 b artiklan 2 kohdassa kielletään ennen verkon nostamista kokonaisuudessaan alukselle tapahtuva makrillien tai sillien vapaaksi päästäminen, jonka seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään. Suosituksessa esitetty eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus ei vaikuta voimassa olevaan kieltoon, koska kalojen vapaaksi päästäminen tapahtuu sellaisessa kalastuksen vaiheessa, että kalojen vapaaksi päästämisen jälkeinen eloonjäämisaste on korkea. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(7)

Yhteinen suositus sisältää neljä purkamisvelvoitetta koskevaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF tarkasteli jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä ja totesi, että yhteiset suositukset sisälsivät perusteltuja argumentteja, jotka liittyivät tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kasvuun ja joita joissakin tapauksissa tuettiin laadullisella arvioinnilla kustannuksista. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista ottaa käyttöön de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdassa sallitut osuudet ylity.

(8)

Mustakitaturskaa (Micromesistius poutassou) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueella VIII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi, perustuu siihen seikkaan, ettei lisääntynyttä valikoivuutta voida saavuttaa ja että tahattomien saaliiden käsittelykustannukset ovat suhteettomat. STECF toteaa, että poikkeus on riittävän hyvin perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla ICES-alueella VII perustuu tahattomien saaliiden suhteettomiin käsittelykustannuksiin. Kyseessä ovat varastointi- ja käsittelykustannukset merellä ja maissa. STECF mainitsi arvioinnissaan saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin. Tämä poikkeus ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 850/98 19 a artiklan soveltamista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(10)

Tahattomien saaliiden suhteettomien käsittelykustannusten (kuten varastointi, työvoima, jäädyttäminen) välttämiseksi ja ottaen huomioon, miten vaikeaa on lisätä valikoivuutta makrillin, piikkimakrillin ja sillin pelagisessa kalastuksessa ICES-alueella VIId, yhteinen suositus sisältää purkamisvelvoitetta koskevan de minimis -poikkeuksen tässä sekakalastuksessa. Poikkeus perustuu yhteisen suosituksen laatimiseen osallistuneiden jäsenvaltioiden toimittamaan tieteelliseen näyttöön, jota STECF on tarkastellut. STECF katsoi, että yhteisessä suosituksessa esitetään tämän poikkeuksen tueksi perusteltuja laadullisia argumentteja, joiden taustalla ovat tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat suhteettomat kustannukset. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(11)

Karjukalaa (Caproidae) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 1 prosentti vuonna 2015 ja 0,75 prosenttia vuonna 2016 kyseisen lajin TAC:stä piikkimakrillin (Trachurus spp.) kalastuksessa pelagisilla pakastustroolareilla, jotka käyttävät välivesitrooleja, ICES-alueilla VI ja VII perustuu siihen, miten vaikeaa on lisätä valikoivuutta, ja suhteettomiin käsittelykustannuksiin (haluttujen saaliiden erottelu tahattomista saaliista). STECF katsoo, että tämän poikkeuksen tueksi esitetään perusteltuja laadullisia argumentteja siitä, miten vaikeaa valikoivuutta on lisätä tässä kalastuksessa, ja järkeenkäypiä argumentteja käsittelyssä aiheutuvista lisäkustannuksista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi olisi laadittava saaliiden kirjaamista koskevat erityisvaatimukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan, eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen osalta.

(13)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan nojalla tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

—

saalis päästetään vapaaksi ennen kuin tietty osuus (tarkat prosenttiosuudet annetaan jäljempänä 2 ja 3 kohdassa) kurenuotasta on kurottu umpeen (”raja-arvo koko saaliin ottamiseksi alukselle”),

—

kurenuottaan on kiinnitetty näkyvät kohot, jotka osoittavat selvästi, milloin raja-arvo koko saaliin ottamiseksi alukselle on täyttynyt,

—

alus ja kurenuotta on varustettu elektronisella järjestelmällä, jolla rekisteröidään ja kirjataan kaikkien kalastustoimien osalta, milloin, missä ja missä määrin kurenuottaa on käytetty.

a)

mustakitaturska (Micromesistius poutassou): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueilla Vb, VI ja VII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi;

b)

valkotonnikala (Thunnus alalunga): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla ICES-alueella VII;

c)

makrilli (Scomber scombrus), piikkimakrilli (Trachurus spp.), silli (Clupea harengus) ja valkoturska (Merlangius merlangus): enintään 3 prosenttia vuonna 2015 ja 2 prosenttia vuonna 2016 vuotuisesta kokonaissaaliista makrillin, piikkimakrillin ja sillin pelagisessa kalastuksessa pelagisilla troolareilla, joiden suurin pituus on 25 metriä, käyttäen välivesitrooleja (OTM) ICES-alueella VIId;

d)

karjukala (Caproidae): enintään 1 prosentti vuonna 2015 ja 0,75 prosenttia vuonna 2016 kyseisen lajin TAC:sta piikkimakrillin (Trachurus spp.) kalastuksessa pelagisilla pakastustroolareilla, jotka käyttävät välivesitrooleja ICES-alueilla VI ja VII.